Marinin hallituksen yksimielisesti hyväksymä Nato-selonteko –  tiekartta sotilasliiton jäseneksi – on täysin yksipuolinen, eikä vähimmässäkään määrin kriittinen arvio turvallisuuspoliittisesta tilanteesta tai Suomen vaihtoehdoista, sanoo vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho.

Nato-jäsenyys johtaisi Suomen suvereniteetin kaventumiseen. Tästä konkreettisena osoituksena on ulkomaisten joukkojen mahdollinen sijoittaminen sotilasliiton jäsenyyden myötä maahan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteon alistaminen Naton ja Yhdysvaltain vaikutukselle.

– Selonteko jättää kokonaan selvittämättä sen, miten jäsenyys sotilasliitossa kaventaisi Suomen kansallista päätäntävaltaa, vaikka tämä kysymys on maamme itsenäisyyden kannalta kaikkein keskeisin, katsoo Yrttiaho.

Nato-selonteko ”unohtaa” myös mainita Naton viime viikolla tekemästä päätöksestä lisätä ulkomaalaisten joukkojen määrää kaikissa niissä Naton jäsenmaissa, jotka ovat Venäjän ja Valko-Venäjän rajanaapureita.

– On itsestään selvää, että päätös ulkomaisista joukoista koskisi tulevaisuudessa myös Suomea, jos Suomi liittyy Naton jäseneksi. Selonteon vakuuttelu siitä, että Suomeen ei sijoitettaisi ulkomaisia joukkoja on ristiriidassa Naton juuri tekemän päätöksen kanssa ja pääministerin eilisten puheiden kanssa, Yrttiaho sanoo.

Nato-jäsenyys merkitsee todennäköisesti myös Suomen ydinaselinjausten muuttumista päälaelleen ainakin mikäli pääministeri Sanna Mariniin on uskominen. Jokainen Nato-maa on myös sotilasliiton ydinasesuunnitteluryhmän jäsen. Tämä koskisi myös Suomea Naton jäsenenä.

– Marinin hallituksen ohjelma sisältää myönteisen maininnan ydinasekieltosopimuksesta, mutta hallitus tuntuu unohtaneen tämänkin linjauksen ennen kaikkea nyt, kun Nato-jäsenyyden tavoittelu ajaa kaiken muun yli, toteaa Yrttiaho. Marin on jo puhunut mm. ydinasesuojan tuomasta turvasta. (IL 12.4.)

Norjan ja Tanskan ydinaseiden sijoittamiselle asettamat rajoitukset ovat nekin koskeneet vain rauhanaikaa, ei kriisi- tai sota-aikaa. Pääministeri Marin ei sitä vastoin pidä hyvänä, että Suomen jäsenyydelle asetettaisiin liittymisvaiheessa minkäänlaisia rajoituksia.

– Mitä ilmeisimmin pääministeri viittaa tässä yhteydessä sekä ulkomaisiin joukkoihin, tukikohtiin että ydinaseisiin, toteaa Yrttiaho.

– Odotettavissa vaikuttaakin nyt olevan sekä molempien vasemmistopuolueiden että vihreiden johdon julkinen kääntymys ydinaseiden vastustajista ydinaseiden kannattajiksi, jos ne päättävät tukea Suomen Nato-jäsenyyttä, Yrttiaho arvioi.

– Valmisteleva askel tässä suhteessa oli hallituksen yksimielisesti hyväksymä Suomen F35-kauppa joulukuussa. Koneet ovat Yhdysvaltain ja Naton ensilinjan aseistusta ja ne kykenevät sekä kuljettamaan että käyttämään ydinaseita, Yrttiaho toteaa.

Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi Yrttiahon mukaan myös Suomen yhä voimallisempaa suuntautumista Yhdysvaltain johtamaan Kiinan vastaiseen rintamaan.

– Valitettavasti Marinin hallitus on jo ottanut ensiaskeleet myös tähän suuntaan. Valtiojohdon mittatikkuna historiallisen kehityksen arvioinnissa on muutama kuukausi, kun maailmanpolitiikassa pitäisi nähdä vähintään vuosikymmenten jatkumo, sanoo Yrttiaho.

Yrttiaho arvioi myös selonteon talouspoliittista osuutta

Suomessa Nato-jäsenyyden puolesta voimakkaasti liputtaneet elinkeinoelämän järjestöt ovat pelotelleet niin sanotun maariskin kasvulla kriisitilanteessa ja jos Suomi jäisi Naton ulkopuolelle.

– Selonteko ei tue tällaista käsitystä. Se toteaa sinänsä realistisesti, että ulkomaisten investointien tai kansainvälisen rahoituksen suhteen ei ole ilmennyt ongelmia.

– Pikemminkin esimerkiksi valtion joukkovelkakirjojen hinnoittelulla mitattu maariski on euroalueella noussut juuri Natoon kuuluvien Baltian maiden kohdalla, Yrttiaho korostaa.


Lehdistötiedote koskien Marinin hallituksen Ajankohtaisselontekoa turvallisuusympäristön muutoksesta.

Olen seurannut huolestuneena paitsi Ukrainan tilannetta, myös kotimaassa käytävää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. On ollut helposti nähtävissä ja ihan odotettavissa, että oikeistovoimat kiihdyttävät Suomen virallisen liitoutumattomuuslinjan murentamista, kun kriisi Ukrainassa on eskaloitunut diplomaattisista ponnisteluista sotatoimiksi. Keskustelu kiihtyi jo ennen joulua, kun mediassa aloitettiin laajamittainen spekulaatio Suomen Nato-jäsenyydestä. Liittoutumattomuuden murentaminen on tietysti jatkunut jo pitkään ja siinä viime vuosien keskeisiä etappeja ovat olleet 2014 eduskunnan ohi allekirjoitettu isäntämaasopimus ja nyt jouluna päätetty F-35-kauppa. Puolustuskyvyn vahvistamisen sijaan on päätetty sitoa valtava miljardimäärä Nato-yhteensopivaan hyökkäysaseistukseen, jolla muiden muassa evp. komentaja Kaskealan luonnehdinnan mukaan voidaan yltää Moskovan takana oleviin kohteisiin.

Marinin hallituksen ohjelmassa kielletään asevienti sotaa käyviin maihin. Kirjaus on ohjelmassa juuri korostamassa sitä Suomen ulkopolitiikan linjaa, että tavoitteemme on pysyä konfliktien ja sotilasliittojen ulkopuolella. Jo ennen nyt alkaneita sotatoimia Suomen hallituksessa alettiin nostaa painetta asevientikiellon murtamiseksi. Nato-maa Viro avasi tämän keskustelun ilmaisemalla halunsa viedä Suomen alunperin Saksasta ostamia ja myöhemmin Virolle päätyneitä tykkejä Ukrainaan. Vienti vaati Suomen ja Saksan hyväksynnät, jotka nyt viikonlopun aikana annettiin. Sotilaallisesti yhdeksän kevyehkön tykin merkitys on mitätön ja niiden toimittaminen perille ilmeisesti melko mahdotonta. Kyse onkin yhdestä niistä symbolisista päätöksistä, joilla valtioita nyt ajetaan valitsemaan puolensa, puolueettomia luopumaan puolueettomuudesta. Vaikuttaa selvältä, että näitä päätöksiä ajaa Yhdysvallat ja ne ovat etenkin Suomen turvallisuusintressien vastaisia. Näyttää siltä, että tehtyjä päätöksiä seuraa uusia, pää on avattu.

Ilmoitin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä jo tiistaina 22.2., että – siis jo ennen sotatoimia – hallituksen piirissä suunniteltua linjanmuutosta ei pidä tehdä enkä sitä hyväksy. Aseviennin hyväksyminen tekee Suomesta konfliktin osapuolen ja se on ensimmäinen askel sillä tiellä, joka loppuun kuljettuna johtaa omien asevoimien ja sotilaiden sotaan joutumiseen, pahimmillaan pian 77 vuotta kestäneen rauhan vaarantamiseen. 

Olen myös huolissani Vasemmistoliiton asemoitumisesta nykyisessä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjanmuutosta pohjustavassa keskustelussa. Sotatoimien aiheuttama tyrmistys ja suoranainen paniikki Euroopassa altistavat yleisen mielipiteen Suomessakin raskaalle oikeistovyörytykselle, johon vasemmisto ei voi reagoida myötäilemällä.

Jotkut kuitenkin ovat nyt Vasemmistoliitossakin nähneet tarvetta avata keskustelua nykyisestä Nato-kannasta, joka sentään on yhdessä päätetyn mukaisesti selvän kielteinen.

Nopealta tietysti tuntuu tällä hetkellä tapahtumien vyöry. Yhdysvallat lataa painetta Naton piirissä ja sen liepeillä. Viikonlopun puheessaan Biden erikseen nosti Suomen ja Ruotsin kiitellen esille. On ymmärrettävää, että moni vasemmistonkin kannattaja ja aktiivi on epävarma maailman tilanteesta. Juuri silloin vastuuta kantavien tulisi vastuunsa kantaa ja rauhoittaa mielialoja. Suomeen ei kohdistu uhkaa, koska emme sotilasliittoon kuulu. 

Vasemmiston tulisi mielestäni tässä tilanteessa puolustaa voimakkaasti omaa harkittua ja demokraattisesti päätettyä Nato-kantaansa. On selvästi irtisanouduttava siitä mahdollisuudestakaan, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä. Kaikille pitäisi olla viimestään nyt ihan selvää, millaiseen asemaan jäsenyys Suomen ja suomalaiset asettaisi. Venäjän olisi välttämättä huomioitava tällainen muutos, yhteistä maarajaa on 1300 kilometriä. Toisaalta, kaiken keskellä huojentaa se varsin realistiselta tuntuva arvio, että eipä Natollakaan lopulta liene kiinnostusta tällaisen rajan synnyttämiseen Pohjolassa sen ja Venäjän välille. 

Suomen tulee kaikissa tilanteissa pysyttäytyä konfliktien ulkopuolella ja tarjota tukensa ja apunsa neuvotteluille, diplomatialle ja rauhanpolitiikalle. Tällaisia avauksia valtiojohdolta odotan. Sota on saatava nopeasti loppumaan ja rauha Ukrainaan.

Eduskunnan oikeusasiamiehelle,

Terveydenhuoltolain 15 §:n (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä alueensa raskaana olevien naisten, lasta odottavien perheiden sekä alle oppivelvollisuusikäisten lasten ja heidän perheidensä neuvolapalvelut.

Terveydenhuoltolain 16 §:n mukaan kunnan on järjestettävä kouluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien perusopetusta antavien oppilaitosten oppilaille.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta säätelee tarkemmin edellä mainittujen palveluiden järjestämistä.

Turun kaupungin neuvolapalveluissa on yhteensä 14 toimipistettä. Neuvoloissa on pulaa terveydenhoitajista ja lääkäreistä. Valtioneuvoston asetuksen mukaiset käynnit eivät toteudu. THL:n ohjeiden mukainen asiakasmäärä terveydenhoitajien omissa asiakaspiireissä ylittyy ja osa neuvolakäynneistä on tehty puhelimitse tai lyhennettynä käyntinä. Jälkitarkastukset venyvät usein yli 12 viikon. Asiakkaiden sovittuja aikoja joudutaan siirtämään, koska sijaisia ei saada poissaolevien terveydenhoitajien tilalle. Omahoitajasuhde katkeaa ja usein joudutaan antamaan aikoja toiselle terveydenhoitajalle ja toiseen neuvolaan. Asiakkaan palvelu omalla äidinkielellä ei toteudu.

Tilanne neuvolapalveluissa oli huolestuttava jo ennen koronaa. Työntekijöillä oli paljon pitkiä sairauspoissaoloja työuupumuksen vuoksi. Työntekijöiden kasvanut psykososiaalinen kuormitus, puutteelliset työolosuhteet ja ylimmän johdon välipitämättömyys epäkohtiin puuttumisessa ovat ongelmia, jotka henkilöstö on tuonut esille.

Turun kaupungin kouluterveydenhuollossa on 44 toimipistettä. Viidellä koululla ei ole lainkaan terveydenhoitajaa. Tällainen on esimerkiksi Mikaelin koulu, joka antaa opetusta erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Terveydenhuoltolain ja valtioneuvoston asetuksen keskeisiä tavoitteita on erityisen tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen antamisen varmistaminen.

Turussa osa terveydenhoitajista on siirretty omasta yksiköstä toiselle koululle paikkaamaan hoitajavajetta. Avoinna oleviin toimiin ei ole hakijoita eikä sijaisia ole kyetty palkkaamaan. Työntekijöillä on pitkiä sairauslomia työuupumuksen vuoksi. Terveydenhuoltolain ja valtioneuvoston asetuksen mukaisia palveluita, kuten lakisääteisiä tarkastuksia, ei ole pystytty järjestämään. Ylin johto on välinpitämätön tilanteesta ja työntekijöiden kohtelu on huonoa.

Turussa sosiaali- ja terveydenhuollon monien ammattiryhmien, kuten terveydenhoitajien, tehtäväkohtaiset palkat ovat Varsinais-Suomen muita kuntia alemmalla tasolla. Kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavan hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden ylin johto on useaan otteeseen kiistänyt tarpeen palkankorotuksiin, vaikka se on ilmeinen henkilöstöpulan syy. Sosiaali- ja terveystoimen talousarviot on vuosikausia alibudjetoitu eli laadittu kuntalain 110 §:n vastaisesti siten, että palveluille ei ole myönnetty niiden tarvitsemia määrärahoja eikä kunnan tehtävien hoitamiselle ole käytännössä ollut edellytyksiä, kuten laki edellyttää.

Vaadin, että eduskunnan oikeusasiamies ryhtyy välittömästi toimiin Turun kaupungin neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluiden saattamiseksi lain ja asetusten edellyttämälle tasolle. Lain ja asetusten vastaisuus on siinä määrin vakava, että oikeusasiamiehen tulisi edellyttää Lounais-Suomen aluehallintovirastolta myös virkajohdon toiminnan lainmukaisuuden tarkastamista.

Kunnioittavasti,

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja

Kantelu eduskunnan oikeusasamiehelle 28.1.2022.

Aluevaaleissa päätetään kaikkien terveydestä ja hyvinvoinnista.

Palvelut läheltä kotia – jonot pois!

Terveysasemien palvelut on jokaisen saatava helposti ja nopeasti. Lääkärille ja hammashoitoon on päästävä lähellä kotia. Pitempiaikaisen sairauden, vamman tai vaivan hoitamisen ja kuntoutuksen on oltava sujuvaa. Vanhusten kotihoitoa ja hoivakotipaikkoja on oltava tarjolla tarpeen mukaan, laadukkaasti ja luotettavasti. Lapsiperheiden palvelut, kuten neuvolat, on turvattava lähellä asuinpaikkaa kaikille. Kouluterveydenhoidosta on huolehdittava. Psykologit ja kuraattorit kuuluvat kouluun. Kun perhe tarvitsee tukea enemmän, auttaa ammattitaidolla toteutettu julkinen palvelu varmimmin.

Reilut työehdot takaavat laadun – palkat ylös!

Hyvät palvelut toteutuvat vain, jos ammattilaisia on riittävästi ja he ehtivät hoitaa työnsä hyvin. Terveys- ja hyvinvointipalvelut kärsivät työvoimapulasta, joka on huonon työnantajapolitiikan aiheuttamaa. Työolosuhteet ja työssäjaksaminen ovat heikentyneet myös niukan rahoituksen vuoksi. Tilannetta ei korjata ulkomaisella halpatyövoimalla – päinvastoin. On toteutettava palkkaohjelma, jolla ammattilaisten palkat nostetaan kilpailukykyisiksi. Näin turvataan henkilöstön riittävä määrä, parempi työhyvinvointi ja laadukkaat palvelut. Myös omaishoitajien tärkeä työ on tunnustettava, omaishoidontukea on parannettava ja vapaita lisättävä.

Demokratiaa – ei virkavaltaa!

Kuntien tehtävistä siirtyy noin puolet uusille maakunnille eli hyvinvointialueille. Maakuntien hallinto on kuntiakin riippuvaisempi valtion suorasta rahoituksesta. Valtion ja erityisesti valtiovarainministeriön virkamiesten valta kasvaa paikallisdemokratian kustannuksella. Maakunnan verotusoikeus vahvistaisi alueiden asukkaiden valtaa päättää asioistaan itse. Verorasitusta se ei kasvattaisi. Asukkaiden osallistumista ja suoria vaikuttamismahdollisuuksia vaalien välillä on parannettava, muuten valta jää virkamiesten ja puolueiden hämäriin kabinetteihin.

Terveys ja hyvinvointi eivät ole kauppatavaraa!

Kunnat ovat pitkään alibudjetoineet terveys- ja hyvinvointipalvelunsa. Myös maakuntien rahoitus jää siksi liian alhaiseksi tarpeeseen nähden. Riskinä on, että suuret sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöt kasvattavat bisnestään. Esimerkiksi Turussa julkisen palvelun alibudjetoinnista johtuvia terveysasemien jonoja on yritetty lyhentää yksityistämällä. Ostopalvelut ja palvelusetelit lisäävät ihmisten eriarvoisuutta taloudellisen tilanteen perusteella. Jos verovarat hupenevat voitontavoitteluun, julkinen palvelu rapautuu ja jää yhä useammalta saamatta. Bisnes pois palveluista!

Vaalipäivä 23.1. Ennakkoäänestys kotimaassa 12.–18.1.

Arvoisa puhemies! Tähän talousarvioon ei voi olla ollenkaan tyytyväinen. Siinä osoitetaan ensi vuodeksi puolitoista miljardia, 1 500 miljoonaa, F-35 A ‑hävittäjiin eli käytännössä amerikkalaiselle aseyhtiö Lockheed Martinille.  

Marinin hallitus päätti viime perjantaina ostaa 64 F-35:tä nykyiset Hornetit korvaaviksi koneiksi. Eduskuntahan myönsi joulukuussa 2020 hallitukselle tähän tilausvaltuuden asiasta kuitenkaan juuri mitään tietämättä. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Hävittäjäkaupan hinta on 10 miljardia euroa lisättynä käyttö‑ ja ylläpitokuluilla sekä indeksin muutoksilla, joiden määrää ei tiedetä.  

Hallitus päätti ostaa koneet, joita Yhdysvallat itse pitää toivottomana rahareikänä. Kongressin puolustusasioiden komitean puheenjohtajan, edustaja Adam Smithin sanoin rotankolona, johon rahan heittäminen pitää saada loppumaan. Ja niinhän Yhdysvallat toimiikin: se tukkii tuota liittovaltion budjetin rahareikää eurooppalaisten maiden, mukaan lukien Suomen, veronmaksajien rahoilla. Samalla se rakentaa F-35:t hankkivien maiden kustannuksella omaa ilmavoimaansa Euroopassa ja Pohjolassa.  

Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto GAO on toistuvasti raportoinut isoista ongelmista, joita F-35-hankkeeseen on liittynyt nimenomaan käyttö‑ ja ylläpitokulujen suhteen. Suomen VTV on vaatinut niin ikään avoimuutta ja selvyyttä hävittäjien käyttökuluihin ja uudisti vaatimuksensa tuoreeltaan hallituksen perjantaisen hankintapäätöksen jälkeen.  

F-35-hävittäjien käyttö‑ ja ylläpitokustannukset ilmoitetaan Suomessa noin 250 miljoonaksi euroksi vuositasolla. 30 vuodessa siitä kertyisi päivitysten kanssa 10 miljardia. Tämä tullaan kuitenkin ylittämään. Nimittäin kaikissa muissa Euroopan maissa, jotka ovat viime vuosina ostaneet hävittäjiä, erityisesti amerikkalaisten koneiden käyttö‑ ja ylläpitokustannukset on arvioitu huomattavasti korkeammiksi.  

Esimerkiksi Hollannissa Ilmavoimat raportoi maan parlamentille, että vain 46:n F-35:n kulut olisivat noin 570 miljoonaa euroa vuodessa, siis reilusti kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka konemäärä on selvästi pienempi. Tästä voi laskea, että Hollannissa yhden koneen käyttökulu on 12,5 miljoonaa vuodessa. Tällä matikalla Suomessa käyttökulut 64 koneesta olisivat 793 miljoonaa vuodessa. Miten Suomi voi selviytyä kolme kertaa halvemmalla kuin Hollanti? 

On täysin hämärän peitossa, kuinka monta kymmentä miljardia tämä hallituksen perjantainen päätös lopulta Suomelle maksaa. Luulisi hälytyskellojen soivan eduskunnassakin, mutta ei. Kun täällä paheksutaan julkisia menoja ja velkaantumista, olennaisin valtiontaloudellinen järjettömyys jätetään kokonaan käsittelemättä.  

On selvää, että nämä hävittäjärahat ovat pois monista tärkeistä kohteista tulevina vuosina ja vuosikymmeninä: hyvinvointialueiden rakentamisesta, koulutuksesta, kuten toisen asteen oppivelvollisuusuudistuksesta, sekä tutkimuksesta — juuri niistä kohteista, joita hallitus on sanonut haluavansa edistää.  

Hävittäjähankkeen taloudellista järjettömyyttä alleviivaa vielä se, että nykyiset Hornetit vaihdetaan ennen aikojaan. Kun Hornetit hankittiin, lähtökohtana oli, että kullakin koneella voidaan lentää noin 6 000 tuntia. Sen myös valmistaja lupaa. Nyt Puolustusvoimat väittää, että koneet on ajettu elinkaarensa loppuun jo 4 500 tunnin kohdalla, siis neljäsosa käyttöajasta jää käyttämättä. VTT:nkin mittausten mukaan Hornetit kestävät hyvin 2040‑luvulle saakka. Neljäsosa Hornet-kaupan rahoista hävitään, kun neljäsosa lentotunneista jää lentämättä. Huomattava on vielä, että emme vieläkään tunne Hornet-kaupankaan kaikkia kuluja.  

Hävittäjähankinnan tavoitteena on syventää Suomen liittolaisuutta Yhdysvaltoihin. Kaikki F-35:t kytketään ALIS-tietojärjestelmään, eli amerikkalaisilla on koko ajan reaaliaikainen kuva konetta käyttävien maiden lennoista. Koneet ovat käytännössä osa Yhdysvaltojen ilmavoimaa Pohjolassa. Ratkaisut tehdään käytännössä eduskunnan ohi tai sille puutteellista tietoa antaen valtiontaloudesta välittämättä, puhemies.”

Puheenvuoro keskustelussa halituksen esityksestä valtion vuoden 2022 talousarvioksi, HE 146/2021vp. 

Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupunginvaltuustolle esitetään nyt salaisella listalla uuden Musiikkitalon toteuttajan valintaa. Käytännössä tehdään hankintapäätös. Pormestari Arve on todennut, että hankintapäätöksen myötä talon paikka ja samalla siis asemakaava Aurajokirannan arvokkaaseen Itsenäisyyden aukion puistoon on sinetöity, samoin vasta valmistelussa oleva hankesuunnitelma ja ilmeisesti sitten myös rahoitus – mitä vain hinnaksi lopulta sitten kehdataankin esittää.

Ongelma tässä on siis tiivistetysti se, että rakennuspaikasta eli asemakaavasta ei ole päätöstä, hankesuunnitelmasta eli siitä mitä hankitaan ei ole päätöstä eikä päätöstä ole myöskään rahasta. Eihän silloin voi hankinnastakaan päättää!

Päätös Musiikkitalosta yritetään viedä läpi aivan päinvastaisessa järjestyksessä kuin hyvä hallinto ja kunnallinen demokratia edellyttäisivät. Keskustelu ja päätös kaavasta ja hankesuunnitelmasta yritetään lukita näin jo ennakolta ja samalla sitouttaa päättäjät kustannuksiin, joista ei ole mitään tietoa. Tämä on vedätys vailla vertaa. Mitään näin härskiä ei Turussa ole nähty sitten toriparkkipäätöksenteon.

Nyt vaarannetaan arvokas kaupunkikuva, Aurajokirannan puisto sekä julkiset varat. Mutta vaarannetaan myös orkesteritoiminnan tulevaisuus. On nimittäin erittäin todennäköistä, että Itsenäisyydenaukiolle ei saada laillista asemakaavaa ja koko hanke viivästyy oikeudessa kaatuvan kaavan myötä vielä vuosilla. Voimassaolevassa kaavassa alue on suojeltu puisto. Puisto on siis katsottu niin arvokkaaksi, että se on suojeltu, ei vain merkitty kaavaan puistoksi. Kaava on kohtalaisen tuore, vuodelta 2013. Kyse on Kansallisen kaupunkipuiston osasta. Muita tontin ongelmia ovat yleinen ahtaus, liikenneongelmat, savipohja sekä tietysti ympäröivät kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaat rakennukset: kaupunginteatteri, Väinö Aaltosen museo ja Valtion Virastotalo. Aivan tämän kokonaisuuden alla virtaa Aurajoki, jonka ranta-alue asettaa omat haasteensa asemakaavalle. On melkein mahdoton keksiä paikkaa, joka olisi yhtä vaikea kaavoittaa nyt aiottuun käyttöön – laillisesti.

Hämähäkkitontti ei ole sen parempi. Rakentaminen tuhoaisi Samppalinnan puistoa sekä kaupunkikuvaa ja kallioon rakentaminen on kustannuksiltaan täysin arvaamatonta. Tulevassa tiukassa äänestyksessä tätä vaihtoehtoa kuitenkin tuen, jos voin sillä Itsenäisyydenaukion katastrofin estää. Tässä vaihtoehdossa hankinta siis keskeytettäisiin ja valmisteltaisiin uudelleen tälle tontille. Tänä aikana keskustelu kuitenkin jatkuisi ja toivon mukaan järki lopulta voittaisi. Pormestari Arven ja kumppaneiden toimeenpanema vedätys ei ehkä onnistuisi.

Järkevintä olisi peruskorjata nykyinen konserttitalo Aninkaistenmäellä. On annettu kuva, että rakennus olisi jollain lailla liian huonokuntoinen ja orkesterin käyttöön sopimaton. Tästä ei ole kunnon evidenssiä esitetty. Vielä 2017 ja 2018 kaupunginhallituksessa olivat esillä ja eteenpäin menossa suunnitelmat rakennuksen peruskorjauksesta ja laajentamisesta. Hinta-arvio oli vain noin 40 miljoonaa, kun uudisrakennus olisi 70-100 miljoonaa euroa (lisäksi maanalaisten parkkitilojen rakentamisen kustannukset). Parkkitilat nykytalolle Aninkaistenmäellä olisivat valmiina Puutorin alla. Niistä voitaisiin helposti järjestää kulku konserttitaloon.

Peruskorjaussuunnitelmissa soittajien sosiaali- ja harjoitustilat, logistiikka ja jopa uusi 200-300 hengen banketti- tai monitoimisali oli saatu sovitettua viereisen ammatti-instituutin tiloihin. Pääsalin esiintymistilojakin oli saatu parannettua. Ammattikoulurakennuksethan ovat olleet elimellinen osa konserttitalon kokonaisuutta alunperinkin. Peruskorjaussuunnitelmissa ne kytkettäisiin historialliseen yhteyteensä arvokkaalla tavalla. Tehtäisiin kunniaa Göteborgin kaupungin lahjakirjasta lähteneelle 50-luvun upealle kulttuuri- ja sivistyshankkeelle.

Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin alkanut silmitön lobbaus uudisrakennuksen puolesta ja rakennuksen sijoittamisesta jokirantaan. Sen takana ovat ennen kaikkea kokoomuksen taustaryhmät, isot rakennusliikkeet. Ne tästä hyötyvät. Ne saavat urkakan, jolla verovaroja voi lypsää loputtomasti, ne saavat kansallisen tason referenssin ja sokerina pohjalla koeteltua ylipäätään puisto- ja suojelukaavojen kestävyyttä. Näin rakennusliikkeet käyvät päin viimeisiä murtamattomia kaupunkiympäristön ja kulttuurishistorian suojelun barrikaadeja tässä Suomen vanhimmassa kaupungissa.

Arvoisa puheenjohtaja,

On ymmärrettävää, että orkesteri hyppää tietysti siihen junaan, joka näyttää etenevän nopeimmin. Se haluaa hyvät tilat nopeasti. Edelleen kuitenkin nopein ja verovarojen käytön sekä kaupunkiympäristön kannalta vastuullisin ratkaisu olisi korjata nykyinen konserttitalo.

Parasta aikaa kaupunki kuitenkin yrittää myydä tätä Göteborgin kaupungin lahjoituksella aikanaan mahdollistunutta rakennusta yksityisille. Se ei tule kaupaksi menemään. Ottaakohan kukaan edes ilmaiseksi… Rakennus on maakuntakaavalla suojeltu. Ostajan olisi välttämättä käytettävä rakennusta nykyisenkaltaiseen toimintaan eikä sellaiseen riitä kaupalliselta pohjalta millään mahdollisuuksia ja yleisöjä tämän kokoisessa kaupungissa. Talo jää siis veronmaksajien käsiin ja maksettavaksi, vaikka uusi jonnekin tulisikin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Musiikkitalon vääntäminen jokirantaan kaupunkikuvan, kaupunkiympäristön ja kaikille avointen virkistysalueiden pilaamisesta sekä aikataluriskeistä, hyvästä hallinnosta, demokratiasta ja julkisista varoista välittämättä on niin härskiä, että tämä episodi kaupungin päätöksenteossa tullaan muistamaan toriparkin veroisena törkeytenä ja kupruna.

Kiitos!

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 18.10.: ”Hankintapäätös” koskien Turun konserttitalon uudisrakennushanketta.

Arvoisa puhemies,

Yksityisten mediayhtiöiden etujärjestö Medialiitto on vuonna 2017 EU-komissiolle tekemällään kantelulla vaatinut Yleisradion verkossa julkaisemien journalististen tekstisisältöjen voimakasta rajaamista, väittäen niiden vääristävän kilpailua ja olevan EU:n valtiontukisääntöjen vastaisia. Kysymys on Medialiiton edunvalvonnasta ja pyrkimyksestä maksimoida jäsenyritystensä kaupallisen voitonteon mahdollisuudet.

Ihmettelen, miksi maan hallitus on yksityisten mediayhtiöiden painostuksen ja lobbauksen alla lähtenyt rajaamaan Yle:n tehtäviä. Hallitushan ehdottaa eduskunnassa nyt olevassa Yle-lakiesityksessään, että tekstisisältö sallitaan jatkossa verkossa vain tietyin poikkeuksin, esimerkiksi silloin kun se tukee audiovisuaalista sisältöä.

Tieto on meidän -kansalaisaloitteessa eduskunnalle esitetään päinvastoin Yle-lain julkisen palvelun tehtävien laajentamista siten, että niihin sisältyisi jatkossa myös journalististen tekstisisältöjen julkaiseminen verkossa. Aloite on eriomainen ja hyvin perusteltu. Näin juuri Medialiiton kanteluun olisi tullut hallituksenkin vastata ja näin siihen voi – hallitus tai eduskunta – vieläkin vastata. Ylen tehtäviä tulisi vahvistaa, ei rajata. Asiantuntijoiden mukaan Medialiiton kantelu voitaisiin melko varmasti kuitata näin toimien. Ainakin kannattaisi yrittää.

Hallitus käsitteli kantelua komission kanssa epävirallisen menettelyn kautta. Liikenne- ja viestintäministeriö on käynyt komission kanssa epävirallisia neuvotteluja, joiden perusteella lakiesitys on laadittu. Neuvotteluasiakirjat ovat pääosin salaisia. Riskinä tällaisessa epävirallisessa menettelyssä on, että Medialiitto voi jatkaa kantelua, vaikka lakia nyt hallituksen esittämällä tavalla muutettaisiinkin.

Perustuslakivaliokunta kritisoi lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan 28.9.2021 sitä, ettei esityksessä tarkemmin perustella näkemystä, jonka mukaan Suomen kansallinen liikkumavara Ylen julkisen palvelun tehtävänmäärityksessä olisi hyvin niukka. ”Esityksen perusteluista tulee esiin arvio, jonka mukaan kansallinen liikkumavara olisi hyvin niukka tai sitä ei olisi lainkaan ja jopa, että komissiolla olisi toimivalta päättää Yleisradion julkisen palvelun tehtävän määrittelystä.” Tällaista toimivaltaa ei tietenkään ole, vaan jäsenmaa päättää ja säätää lakinsa.

Valiokunta pitää ongelmallisena myös sitä, että sananvapauteen kohdistuva rajoitusehdotus, jota perustellaan komission kannalla, perustuu vain dokumentoimattomiin keskusteluihin EU:n virkamiesten kanssa.

Yleisradio itse on puolestaan todennut, että lakimuutos ei aiheuta suuria ongelmia ja siihen on varauduttu jo pitkään. Asia ei ole näin yksinkertainen. Ylen tarjoamat kaikille avoimet sisällöt ovat tärkeitä yhdenvertaisuuden kannalta. Ja jos ajatellaan vaikkapa Ylen aluetoimituksia ja niiden pieneneviä resursseja, on selvää, että tekstisisältöjen rajaaminen vaikeuttaa journalistista työtä ja monessa tapauksessa jäädään näiden sisältöjen osalta yhden vahvan yksityisomisteisen maakuntalehden varaan. Julkisen keskustelun yksipuolistumisen riski on ilmeinen.

Ylen merkitys julkisen keskustelun moniarvoisuuden ja monipuolisuuden takaajana on siis entistäkin tärkeämpi, kun yksityisomisteinen mediakenttä keskittyy voimakkaasti ja omistukset siirtyvät tai ovat jo siirtyneet ulkomaille.

Yksityisten mediatalojen edunvalvontatoiminta ei tietenkään pääty Medialiiton kanteluun ja mahdolliseen Yle-lain muutokseen. On selvää, että Medialiiton kantelulla on vain koeteltu julkisen palvelun rajoja ja mahdollisesti onnistutaankin niitä siirtämään yksityisten eduksi.

Seuraava askel näyttääkin olevan Sanoma-konsernin toukokuussa tekemä kantelu. Sanoma pyrkii haastamaan Ylen suositun Areena-palvelun ja korkeatasoiset oppimateriaalit samanlaisilla kilpailun vääristämis- ja valtiontukisyytöksillä kuin Medialiitto on haastanut nämä verkon journalistiset tekstisisällöt.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan olisikin syytä viimeistään tämän kansalaisaloitteen myötä esittää eduskunnalle, että hallituksen esitystä ei hyväksytä. Vaihtoehtoisesti voisi olla viisasta, että hallitus peruuttaisi lakiesityksensä ja vetäisi sen eduskunnasta. Tieto on meidän -aloite antaa suuntaviivat siihen kuinka Yle-lakia tulisi muuttaa.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa, Tieto on meidän – kansalaisaloite Ylen tekstisisältöjen turvaamiseksi (KAA 8/2021vp)

Turun kaupunki on jo kuukausia ilmoittanut verkkosivuillaan, ettei aikoja terveysasemien vastaanotoille käytännössä saa. Terveydenhuoltolakia rikottiin räikeästi jo keväällä. Ihmiset eivät saaneet edes reseptejään uusituksi, hoidosta puhumattakaan.

Tein kantelun valvovalle viranomaiselle ja vaadin hoitohenkilökunnan palkkojen tuntuvaa nostamista ja lisäkäsien palkkaamista. Virkajohto ja pormestari Minna Arve (kok) torjuivat esitykset.

Nyt kun syksy on jo pitkällä, tuotiin päätöksentekoon ”terveysasemien hoitoonpääsyn toimenpidesuunnitelma”. Terveysasemakriisi pyritään ratkaisemaan pormestarin linjauksen (TS 5.9.) mukaisesti ostopalveluilla ja palveluseteleillä. Yksityisille palvelutuottajille varaudutaan maksamaan 4,54 miljoonaa euroa. Kaupungin omaan toimintaan satsattaisiin lisää vain 0,3 miljoonaa euroa.

Olisi kaupungille paljon edullisempi, ja terveydenhuoltojärjestelmän kannalta ylipäätään ainoa kestävä ratkaisu, nostaa oman väen palkat kilpailukykyisiksi ja palkata ammattilaisia pysyviin tehtäviin niin paljon, että työkuorma helpottaisi. Mutta palkoista ei toimenpidesuunnitelmassa puhuta – ei tule koronabonuksia, ei palkkaohjelmaa. Rekrytointiongelmiin vastattaisiin johtamista ja työprosesseja kehittämällä, puuttumatta juurisyyhyn.

Turku on vuosia jatkuneella alibudjetoinnilla itse aiheuttanut sen palkkakuopan, henkilöstöpulan ja kohtuuttoman työkuorman, joka on terveyskriisin taustalla. Yksityisille on tehty mahdollisimman helpoksi kilpailla osaava työvoima itselleen. Nyt Turku käytännössä ”vuokraa” yksityisille hukkaamansa työpanoksen kalliisti takaisin. Veroeuroilla katetaan yksityisten voittoisan palkkakilpailun kustannukset ja maksetaan vielä yhtiöiden voitotkin.

Kalliilla rahalla ostettu palvelu varmasti lyhentää jonoja, mutta on myös tärkeää huomata, että etenkin palvelusetelit lisäävät eriarvoisuutta perusterveydenhuollossa. Esimerkiksi toimeentulotuessa palvelusetelin omavastuuta ei hyvitetä ja palvelu jää näin todella monelta sitä tarvitsevalta edelleen hakematta ja saamatta.

Osana toimenpidesuunnitelmaa kaupunki vie eteenpäin myös tuottamistapojen ja palveluverkon muutoksia, mikä käytännössä tarkoittaa muun muassa Arven väläyttämää terveysasemien yksityistämistä. Valmistelu perustuu valtuuston hyväksymään sopeuttamisohjelmaan.

Näyttää siltä, että Pormestarien Turku on kokoomuksen johdolla valmis viemään terveysasemien palvelut yhä laajemmin yksityisten yritysten voitonteon välineiksi. Veronmaksajien rahaa kuluu aiempaa enemmän.

Ongelmia ei kuitenkaan yksityistämällä korjata, vaan järjestelmän perustan mureneminen jatkuu. Kun Turku vaikuttaa vahvasti myös uuden sote-alueen valmistelussa, on olemassa todellinen riski ongelmien leviämisestä koko maakuntaan.

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja (vas)

Yleisönosastokirjoitus Turun Sanomissa 6.10.2021

Arvoisa puhemies,

Pääministeri Marin nosti tänään keskustelussa esille sen tosiasian, että uusien monitoimihävittäjien hankinta velkaannuttaa Suomea merkittävästi – ensi vuonna yli 1500 miljoonaa euroa. Lausunto oli pääministeriltä ihan tervetullut mittatikku tähän talousarviokeskusteluun.

Hävittäjien kauppahinnaksi on päätetty noin 10 miljardia. Kauppahinnan lisäksi tulevat vielä käyttökulut koko hankinnan yli 30 vuoden elinkaaren ajalta. Näiden kokonaissumma on epäselvä. Velaksi tehtävän hankinnan kokonaiskulut eivät ole tiedossa.

Esimerkiksi Sveitsi, joka myös on hankkimassa uusia monitoimihävittäjiä, laskee hankintansa kokonaishinnaksi 30 vuoden elinkaarikuluineen summan, joka on kolme kertaa kauppahinta. Sveitsissähän kauppahinta on 4,6 miljardia ja hankkeen kokonaishinta14 miljardia.

Suomi näyttää laskevan kokonaiskulut epätavanomaisen pieniksi eli kertoimella kaksi. Näin 10 miljardin kauppahinta saisi jatkokseen vain 10 miljardin käyttökulut, jotka yhdessä muodostaisivat vain noin 20 miljardin kokonaishinnan.

Mistä tällainen ero kustannusten laskennassa, tai paremminkin esittämisessä, johtuu? Ainakin osin se johtuu siitä, että Suomi ei ota huomioon indeksimuutosten vaikutusta hankkeen kokonaishintaan. Nythän budjetissa HX-hankkeen indeksikorotus on vielä varsin maltillinen 1,5 % eli 22,5 miljoonaa tuon 1500 miljoonan budjettisumman päälle, mutta 30 vuoden aikana indeksien vaikutus voi kuitenkin muodostua huomattavan suureksi.

Kun eduskunta joulukuussa 2020 hyväksyi hävittäjien tilausvaltuuden, se hyväksyi myös kaikki tulevat indeksikorotukset tietämättä lainkaan niiden suuruutta tai edes suuruusluokkaa. Piikki jäi siis eduskunnalta auki.

Arvoisa puhemies,

Kun hallitus nyt on pääministerin suulla tunnustanut, että HX-hanke on isolta osalta julkisen talouden alijäämän taustalla ja syrjäyttää menoja monista tärkeistä kohteista, kuten palveluista ja sosiaaliturvasta, toivon, että hallitus vielä kerran – ennen hankintapäätöstä – todella paneutuu hankkeen perusteisiin.

Hallituksen tulisi selvittää itselleen ja eduskunnalle hankkeen kustannusten muodostuminen myös elinkaarikulujen ja indeksimuutosten osalta.

Tarvitaan myös vastaus kysymykseen, miksi puolustusvoimat haluaa vaihtaa nykyiset Hornetit reilusti ennen niiden käyttöiän päättymistä.

Kaikkein tärkeintä olisi vielä käydä läpi ja päivittää ne sodankäynnin uhkakuvat, joihin hävittäjillä vastataan. On esitetty perusteltuja arvioita, joiden mukaan hävittäjillä ei kyettäisi lainkaan torjumaan ilmeisintä nykysodan uhkaa eli ballistisia- ja risteilyohjuksia. Hiljattain tämän arvion esitti Ylen Sannikka ohjelmassa eversti evp. Ahti Lappi eikä vastaamassa ollut puolustusministeri Kaikkonen pystynyt kritiikkiin lainkaan vastaamaan.

Kiitos.

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä valtion talousarvioksi vuodelle 2022, HE 146/2021