Eduskunta hyväksyi joulun alla 2012 Kataisen hallituksen esityksestä ns. EU:n talouskurisopimuksen. Eurooppalainen talouskuripolitiikka tarkoittaa julkisen velan kasvun ja julkisen talouden tasapainottamisen varjolla verojen kiristyksiä, julkisten palvelujen, eläkkeiden ja muun sosiaaliturvan leikkauksia ja kasvavaa työttömyyttä – sisäistä devalvaatiota.

Talouskurisopimusta vastustivat niin Euroopan vasemmistopuolue kuin demarijohtoinen Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY. Sen jäseninä on 85 kansallista ay-liikettä, ja se edustaa yhteensä noin 60:tä miljoonaa eurooppalaista palkansaajaa. EAY on vahvin Euroopan unionin ammatillinen organisaatio. Suomesta sen jäseniä ovat kaikki kolme palkansaajakeskusjärjestöä eli SAK, STTK ja Akava. Suomen eduskunnassa kuitenkin vain vasenryhmän kaksi kansanedustajaa oli talouskurisopimuksen hylkäämisen kannalla.

Vähällä keskustelulla hyväksyttyä talouskurisopimusta seuraten miljoonamies Sipilän hallitus on nyt pannut pystyyn neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta. Ay-liikkeen johto on istumassa neuvottelupöytään ”varovaisen myönteisenä”. Hallitus ajaa kilpailukyvyn nimissä työajan pidennyksiä. Tällä politiikalla työttömyyden kasvu uhkaa kiihtyä. Työtä lisättäisiin niille, joilla sitä jo on. Käytännössä kyse on palkanalennuksista.

Jos sopimusta ei synny, uhkaa hallitus tehdä 1,5 miljardin lisäleikkaukset sosiaaliturvaan ja palveluihin, myös veroja kiristettäisiin. Vuorotteluvapaita, eläkkeitä, lapsilisiä ja opintotukea heikennettäisiin. Ostovoimaa leikkaamalla työttömyys kasvaisi. Neuvotteluihin tarjotaan siis työntekijäpuolen kannalta vain huonoja ja talouspoliittisestikin typeriä ratkaisuja.

Yhteiskuntasopimus on eurooppalaista talouskuripolitiikkaa paljaimmillaan. Sen tärkein tavoite on sitoa työntekijäjärjestöt pitkiin neuvotteluihin, joiden esityslista on käytännössä poliittisen oikeiston ja työnantajien asettama. Ay-liikkeen kautta sidotaan myös vasemmisto-oppositio. Näin hallitusohjelmaan kirjatut isot sosiaaliturvan ja palveluiden heikennykset saadaan helpommin läpi. Ay-liikkeen ja vasemmiston olisikin paras jättää neuvottelut alkuunsa ja laittaa kiireesti kaikki voimavarat kenttätyöhön toreilla, turuilla ja työpaikoilla.

Kuripolitiikan koelaboratoriossa Kreikassa ay-liike ja vasemmisto on sidottu euroeliitin etuihin brutaalimmin kuin Suomessa. Vasemmistopuolue Syrizan puoli vuotta kestänyt kujanjuoksu, vuosikymmeniä hallinneiden valtapuolueiden pesänselvitys, on päättymässä vasemmiston hajaannukseen ja uusiin vaaleihin.

Talouskurilla ruoskimalla EU:n johtavat valtiot, Saksa etunenässä, yrittävät suojata etujaan palvelevaa eurojärjestelmää. Tavoitteena on euromaiden talouksien entistä syvempi integraatio ja liittovaltio. Samalla EU:n oikeistojohtajat pyrkivät patoamaan kriisimaiden uuden vasemmiston nousua. Niinpä Kreikankin tukemisen ehdoksi asetettiin entistä rajummat leikkaukset, yksityistämiset ja mm. ay-liikkeen toimintaoikeuksien rajaukset. Vasemmisto pantiin nielemään vaalilupauksensa kuripolitiikan lopettamisesta.

Kreikassa taistelu euroeliittiä vastaan kilpistyi vaihtoehdon puuttumiseen. Nurkkaan ajetulla Syrizalla ei ollut rohkeutta irrottautua eurojärjestelmästä, vaikka monet asiantuntijat sitä suosittelivat. Tie olisi ollut varmasti kivinen, mutta niin se on nytkin eikä talouskuripolitiikan tiellä toivoa paremmasta näy.

Viimeistään Kreikan kohtalo osoittaa, että vasemmiston tulisi Suomessakin irrottautua selvästi talouskuripolitiikasta ja liittovaltiota haikailevista poliittisista voimista. Sdp:lle EU-integraation syventäminen on käynyt jo pitkään. Vasemmistoliiton sen sijaan tulisi tarjota eurokriittinen vaihtoehto. Talouskuripolitiikan kyseenalaistaminen lähtee kansallisen talouskurin eli yhteiskuntasopimuksen vastustamisesta, eurooppalaisella tasolla pitää kyseenalaistaa koko eurojärjestelmä. Talouskuria vastaan osoitetaan mieltä Helsingissä 22. elokuuta.

Johannes Yrttiaho
Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä 6.8.2015