Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen uudesta sähkömarkkinalaista. Tavoitteena on kohtuullistaa sähkön siirtohintoja ja leikata siirtoyhtiöiden ylisuuria voittoja.

Nyt eduskuntaan tuleva esitys on muuttunut syksyllä tiedossa olleeseen verrattuna parempaan suuntaan. Siirtohintojen maksimikorotusprosentti on esityksessä laskettu kahdeksaan (nyt 15 %). On hyvä muistaa, että kuluttajan maksamaan siirtohintaan sisältyy kiinteä sähköveron osuus, joten korotusta laskettaessa yhtiön saama verkkopalvelumaksu nousee ja yhtiö hyötyy enemmän kuin korotusprosentti antaisi ymmärtää.

Myös hintoihin vaikuttavaa jakeluyhtiöiden ns. sallitun tuoton laskentaa on muutettu siten, että sallittu tuottoaste asettuu aiempaa alemmas, lähemmäs esim. Ruotsin tasoa. TEM arvioi, että vuonna 2022 se olisi noin neljä prosenttia (2020: 5,73%). Kriittiset asiantuntijat muistuttavat, että sallittu tuotto on vain osa yhtiöiden sallitun liikevaihdon ja kuluttajan maksaman siirtohinnan määräytymistä.

Hintoja hillitsevät myös sääntelymalliin esitettävät muut muutokset (toimitusvarmuusinvestointeihin annettava lisäaika, laskentamallissa käyettyjen yksikköhintojen ja koron muuttaminen vastaamaan todellista tasoa). Tämäkään ei vielä tarkoita, että siirtohinnat laskisivat, joillain yhtiöillä ne myös nousevat, mutta aiempien vuosien tapaisia korotuksia esitetty malli hillitsee.

Sähkön siirtohintojen viimevuosien raju nousu ei selity kuin joiltain osin toimitusvarmuusinvestoinneilla. Vaikuttavampia tekijöitä ovat olleet Energiaviraston 2015-16 muuttama valvontamalli (sallitun liikevaihdon kasvu), joka on sallinut yhtiöille suuret ylivoitot. Kunnallisten yhtiöiden ja valtionyhtiö Fortumin sähköverkkojen (Caruna-kauppa 2013, jota vasemmistoliitto vastusti) myynnit, jotka ovat muuttaneet sähkönsiirron maksimaaliseen yksityiseen voittoon tähätääväksi liiketoiminnaksi. Kaiken taustalla, kehityksen lähtölaukauksena, on myös sähkömarkkinoiden vapauttaminen 1995 alkaen Suomen liittyessä EU:in. On syntynyt tilanne, jossa sijoittajaomisteiset Elenia ja Caruna pitävät hallussaan suurta osaa maan sähkönsiirrosta ja tästä matalariskisestä monopolitoiminnasta on tullut voitontekokone.

Noin kahdeksastakymmenestä sähkönsiirtoyhtiöstä valtaosa on kuitenkin edelleen kuntien omistamia. Sääntelyn kokonaisuudessa on riski siihen, että julkisesti omistettuja sähköverkkoja siirtyy paikallisilla ratkaisuilla yksityisiin käsiin. Tulevina vuosina edelleen heikkenevä kuntatalous antaa myyntejä edistäville oikeistolaisille poliittisille voimille mahdollisuuden ajaa tällaisia ratkaisuja paikallistasolla. Sähkömarkkinoiden sääntelyä kehitettäessä tulisi pyrkiä siihen, että yksityinen voitontavoittelu vähenee ja julkinen omistus vahvistuu. Sähkön kulutus lisääntyy jatkuvasti ja ilman sääntelymallin toistaiseksi mahdollistamia ylivoittojakin sähkön tuotanto- ja jakeluinfra ovat houkuttelevia kohteita sijoittajille.

Turun kaupunginvaltuuston vuoden ensimmäisessä kokouksessa tuotiin esityslistan ohi kiireellisenä käsiteltäväksi kaupunginhallituksen kokoonpanon muuttaminen. Oli ilmennyt, että hallituksen jäsenistä vähintään puolet oli suoraan kunnan palkollisia. Laki ja sen noudattaminen olivat unohtuneet kaupungin johtavilta poliitikoilta ja virkamiehiltä. Kuntalain 73 §:n 3 momentin mukaan palvelussuhteessa kuntaan saisi olla vain alle puolet hallituksen jäsenistä.


Kaksi kuukautta laittomuutta – ongelman ydin ei häviä

Laittomuuden laajuutta ja vaikutusta ei valtuustolle juuri esitelty. Tietoja piti kokouksessa erikseen pyytää ja ne sai vain suullisesti, mitään kirjallista dokumenttia valtuutetuille ei annettu tai esitelty. Kysyin, montako kokousta hallitus oli toiminut lainvastaisena? Kansliapäällikkö Heikkisen vastauksesta ilmeni, että joulukuun alusta 1.12.2020 alkaen oli laiton määrä hallituksen jäseniä ollut palvelussuhteessa Turun kaupunkiin. Laittomuutta oli kestänyt valtuuston kokoontumiseen eli 25.1.2021 saakka. Hallitus ehti pitää viisi kokousta tuona aikana. Laskin, että käsittelyssä oli ollut yli kahdeksankymmentä asiakohtaa ja lisäksi varmasti satoja lautakuntien ja viranhaltijoiden päätöksiä, jotka hallitus käytännössä vahvistaa. Kansliapäällikkö Heikkinen oli haluton arvioimaan valtuustolle kahden kuukauden aikana laittomissa kokouksissa syntyneiden päätösten pitävyyttä ja kelpoisuutta. Voidaanko tällä tavoin päätettyjen asioiden valmistelua ja toimeenpanoa jatkaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut? Päätöksiä joka tapauksessa rasittaa tuo kuntalain vastaisuus ja ne voivat valituksissa kaatua.

Jäsenten asemasta tehtyä tulkintaakaan ei valtuustolle käytännössä lainkaan avattu. Kytkentä Turun kaupunkiin työnantajana oli peräti kymmenellä neljästätoista jäsenestä, mutta vain seitsemän näistä oli virkamiesten ja ryhmien puheenjohtajien tekemän tulkinnan mukaan sellaisia, että hallituksen pöytäkunta ei tulkitsemallakaan pälkähästä päässyt, vaan yksi oli vaihdettava. On selvää, ettei tilanne muutosten jälkeenkään vastaa sitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mainitun pykälän tulkintaa ohjaavassa eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan: ”Valiokunta korostaa painokkaasti, että säännös ei ole luonteeltaan kiintiö, johon olisi tietty erityinen oikeus, vaan kysymyksessä on aivan ehdoton henkilöstöä koskeva yläraja.” Tarkoituksena on ennen kaikkea turvata hallituksen toimintakyky ja päätösvaltaisuus. (HaVM 18 / 1994vp)

Ylimmän päätöksenteon sisäpiiriä on omiaan tiivistämään se, jos heistä kovin moni on myös ”vatsastaan kiinni” kaupungissa. Pormestarimallin myötä palkallisten poliitikkojen määrä Turussa kasvaa kevään kuntavaalien jälkeen yhdestä neljään. Pormestarimallissa poliitikon ja virkamiehen eli kaupungin työntekijän roolit uhkaavat mennä nykyistäkin pahemmin sekaisin. Nykyisin kuukausipalkkiota nauttii Turussa kokopäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, jota nyt tehdyn tulkinnan mukaan ei kunnan työntekijäksi lasketa. Tulevalla valtuustokaudella täyden kuukausikorvauksen saavat pormestari ja kolme apulaispormestaria. He kaikki ovat kaupunginhallituksen jäseniä. Silloin tämä nyt keskusteluun noussut epäkohta on entistäkin isompi.


Kuntatyöntekijöillä oltava oikeus osallistua

Korostettakoon vielä, että kaupungin työntekijät voivat kyllä olla kaupunginhallituksen jäseniä eli he ovat vaalikelpoisia hallitukseen. Tätä on syytä painottaa, koska joissain keskusteluissa on paheksuttu kuntatyöntekijöiden jäsenyyttä hallituksessa ylipäätään. Mitään paheksuttavaa tässä ei tosiaankaan ole, vaan päätöksenteossa on tarpeen olla mukana henkilöitä, jotka tuntevat omakohtaisesti kuntatyön arkea. Erilliset esteellisyyyssäännökset ovat olemassa sitä varten, että eturistiriitatapauksissa päätöksenteosta pidättäydytään eli ”jäävätään”.

Kunnan työntekijä ei ole lainkaan vaalikelpoinen hallitukseen sellaisissa tapauksissa, että hän työskentelee suoraan kaupunginhallituksen alaisessa hallinnossa tai vastaa asioiden valmistelusta hallitukselle (esim. lautakunnan esittelijä tai vastaava). Tällainen kunnan työntekijä ei voi olla hallituksen jäsen. Vastaavasti myöskään liiketoimintaa harjoittavan yksityisen yhteisön hallituksen jäsen tai yhteisössä johtavassa tai vastuullisessa asemassa toimiva ei voi olla kunnanhallituksen jäsen, mikäli yhteisölle on kunnanhallituksen päätöksistä olennaista hyötyä tai haittaa. Tämä rajaa kunnanhallituksen jäsenyydestä ulos yksityisten yritysten edustajat ja omistajat. He eivät ole vaalikelpoisia. (Kuntalaki 73 § 1 mom.)

Näin kaupungin työntekijöillä on lopulta hieman parempi asema ja laajempi oikeus kaupunginhallituksen jäsenyyteen, kuin yksityisillä intressitahoilla, mikä on tietysti oikein. Perustason kaupungin työntekijän vaalikelpoisuus hallitukseen estyy edellä mainitun lisäksi oikeastaan vain siinä tapauksessa, että henkilö on kaupungin työntekijöiden edunvalvonnasta vastaavan yhteisön, kuten ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja tai muuten vastaa työntekijöiden edunvalvonnasta. Tämäkin käy järkeen, onhan hallitus kunnan työnantajavaltaa käyttävä toimielin ja työntekijöiden edustajalle hallituksessa ollessaan muodostuisi perustavanlaatuinen eturistiriita. (Kuntalaki 73 § 2 mom.)


Kiistellyt päätökset Musiikkitalosta ja raitiotiesuunnitelmasta laittomia

Maanantain valtuustossa kansliapäällikkö Heikkinen ja hallituksen puheenjohtaja Sini Ruohonen (kok.) käyttivät siis vain hyvin lyhyet puheenvuorot. Hallituksen puheenjohtaja esitti hallituksen kokoonpanoon muutosta, joka turvaisi sen laillisuuden jakossa. Ja se siitä. Kokoomuksen jäsen Azizi joutui väistymään, vaikka laiton tilanne aiheutui viime kädessä vihreän varapuheenjohtajan siirtymisestä kaupungin palvelukseen viime joulukuun alussa.

Valtuustoa käytettiin kumileimsimena, vain sen verran kuin oli tarvis, jotta vanha meno voisi jatkua. Ja millainen meno? Voisi luulla ja olisi jopa lupa odottaa, että kunnan työntekijöistä näinkin tukevalla tavalla koostettu hallitus ainakin auttavasti ymmärtäisi työntekijöiden asiaa. Mutta ei, on päinvastoin tehty politiikkaa, jonkaa seurauksena kuntalaisille palveluita tuottavat työntekijät ovat aina vain ahtaamalla. Samalla heikentyvät myös kuntalaisten arjen kannalta tärkeät palvelut. Turku leikkaa ja yksityistää, heikentää työntekijöiden etuja ja polkee työehtoja.

Palvelutuotannon kuluja painetaan alas, jotta rahat voitaisiin käyttää kokoomuksen, vihreiden ja sdp:n ajamiin satojen miljoonien eurojen arvoisiin rakennushankkeisiin. Turun hallitus on tehnyt laittomassa kokoonpanossa mm. uuteen Musiikkitaloon ja raitiotiehen liittyviä päätöksiä. Nämä hankkeet eivät tavallisen turkulaisen veronmaksajan arjessa lämmitä, mutta johtavia päättäjiä ne kiinnostavat senkin edestä. Taustalla ovat rakennusliikkeiden intressit. Musiikkitalopäätös syntyi hallituksen 17.12. kokouksessa laittomalla kokoonpanolla äänin 7-7, hallituksen kokopäiväisen puheenjohtajan Sini Ruohosen (kok.) äänellä. Musiikkitalo päätettiin sijoittaa – kaavalautakunnan juuri tekemää päätöstä muuttaen – Itsenäisyyden aukiolle, Aurajokirannan puistoon.


”Historiallinen hallitus” keskitti pormestarimallilla valtaa itselleen

Kuntalain vastainen kaupunginhallitus päätti osaltaan myös pormestarimallista ja vallan keskittämisestä hallitukselle itselleen. Nämäkin päätökset tulevat kalliiksi veronmaksajille, kun uusia kovapalkkaisia virkoja ja luottamustehtäviä nyt perustetaan. Samalla valta pakenee entistä syvemmälle kabinetteihin, muutamien kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten käsiin. Laittomaksi todetun kaupunginhallituksen jäsenistä moni havittelee mm. uusia apulaispormestarin kuukausipalkkaisia luottamustehtäviä. Ne tulevat jakoon vasta kuntavaalien jälkeen, mutta kuhina niiden ympärillä on jatkunut jo pitkään. Kunnallinen demokratia heikkenee pormestarimallin myötä, kun valta keskittyy kaupunginhallitukselle ja sen täysipäiväisille ammattipoliitikoille, joiden kuukausipalkkiot veronmaksajat maksavat.

Turkua 2019-2021 hallinnut kaupunginhallitus jää historiaan. Se askaroi itselleen mieluisten asioiden – hömppähankkeiden ja vallan kahmimisen – parissa niin antaumuksella, että toiminnan laillinen pohja jäi varmistamatta. Hallitukselta unohtui myös kuntalaisille tärkeisiin palveluihin panostaminen. Esimerkiksi lasten varhaiskasvatus ja vanhusten hoiva joudutaan järjestämään vuosi vuodelta niukemmin resurssein. Ihmisille tärkeitä palveluita leikataan ja yksityistetään, kun rahat menevät hallintoon ja hankkeisiiin. Näinkö pahasti valta sokaisee, näinkö helposti perusasiat unohtuvat?