Suurimmissa kaupungeissa valmistellaan vallan keskittämistä pienelle piirille, poliitikkojen ja virkamiesten muodostamalle kunnallispoliittiselle eliitille.

Tamperetta on jo useamman vuoden johtanut kaupunginjohtajan sijasta pormestari, jonka valtuusto valitsee ja joka toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana, siis sekä päättäjänä että asioiden esittelijänä ja valmistelijana. Nyt Helsingissäkin ollaan siirtymässä pormestarimalliin. Turussa Sdp ja Vihreät liputtavat pormestarin valitsemisen puolesta.

Turku siirtyi pari vuotta sitten varsin keskusjohtoiseen hallintomalliin. Vaaleilla valitun valtuuston ja lautakuntien valtaa siirrettiin merkittävästi kaupunginhallitukselle, sen palkalliselle puheenjohtajalle sekä kaupunginjohtajille ja toimialajohtajille. Demokratian kannalta ratkaisu oli väärä, järjestelmän edustuksellisuus on valtuuston ja lautakuntien vallan vähentämisen myötä heikentynyt merkittävästi. Ongelmat korostuvat, kun sekä kaupunginhallituksen ammattipuheenjohtaja että kaupunginjohtaja ovat Kokoomuksesta. Muodostuu voimakaksikko, jolla on runsaasti välineitä viedä kaupunginhallituksessa läpi haluamansa asiat.

Vahvan hallitusvallan haave

Pormestarimalli lisäisi keskusjohtoisuutta entisestään. Se tarkoittaisi paluuta 70-luvun kuntalain uudistusta edeltäneeseen aikaan, jolloin kaupunginjohtaja oli myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Tällainen kaupunginjohtajamalli luotiin 1920-luvulla, kun vapaiden vaalien kautta valtuustoihin oli alkanut nousta porvarien näkökulmasta arvaamatonta vasemmistolaista väkeä. Edustuksellisuuden laajenemisen vastapainoksi lisättiin voimakkaasti keskusjohtoisuutta ja virkamiesvaltaa. Kaupunginjohtajille rakennettiin suorastaan dominoiva valta-asema. Kaupunginjohtaja oli kaupunginhallituksen äänivaltainen puheenjohtaja ja samalla vastasi myös asioiden esittelystä ja valmistelusta. Hänet voitiin nimittää virkaan toistaiseksi, käytännössä siis vaikkapa eliniäksi.

Vuoden 1927 kunnallislakien uudistuksessa Kansallinen Kokoomus onnistui hankkimaan kaupunkien keskushallinnossa hiukan hyvitystä vuoden 1918 kuningasseikkailujen epäonnistumiselleen. Kaupungeissa sen haave vahvasta hallitusvallasta toteutui. Kaupunginjohtajien lisäksi apulaiskaupunginjohtajat olivat kaupunginhallituksen äänivaltaisia jäseniä ja johtivat puhetta teknisen toimen ja sosiaalitoimen lautakunnissa. Harvainvallan varmistamiseksi 1920 – 30 -luvuilla rajattiin lisäksi työväestön mahdollisuuksia osallistua vaaleihin kieltämällä Sdp:n vasemmalla puolelle sijoittuneiden työväenliikkeen järjestöjen toiminta sekä pidättämällä niiden aktiiveja ja viemällä heiltä vaalikelpoisuus.

SKDL edistyksellinen

Kunnallisen kansanvallan toteutumista rajoittanut kaupunginjohtajajärjestelmä purettiin 1976 hyväksytyllä kunnallislailla Kokoomuksen, Keskustan ja Rkp:n vaatiessa aiemman järjestelmän säilyttämistä. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL vei yhdessä Sdp:n kanssa läpi muutoksen, jolla kaupunginjohtajan kaksoisrooli hallituksen puheenjohtajana purettiin, eikä apulaiskaupunginjohtajakaan voinut enää olla hallituksen äänivaltainen jäsen. SKDL:n tavoitteena oli lisäksi, että kaupunginjohtajat tulisi valita aina vain määräaikaiseen virkaan. Kanta jäi häviölle, kun Sdp löysi porvaripuolueet ja ne jättivät elinikäiset johtajapestit lakiin.

Pormestarimallissa kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät yhdistettäisiin valtuuston valitsemalle pormestarille. Malli ei siten poikkeaisi paljoakaan edustuksellisen demokratian laajenemista patoamaan perustetusta vahvasta kaupunginjohtajajärjestelmästä, joka Suomen kaupungeissa oli käytössä puolen vuosisadan ajan. Poliittinen vastuu ja virkavastuu menisivät jälleen sekaisin. Päätös-, valmistelu- ja esittelyvalta keskitettäisiin yhdelle henkilölle.

Politiikan ammattimaistuminen etäännyttää

Kunnallisen itsehallinnon ideana on ollut kunnan jäsenten mahdollisimman laaja osallistuminen kunnan hallintoon. Kansanvalta on toteutettu valtuustovaalien kautta ja vaalien välillä asukkaat ovat voineet vaikuttaa mm. puolueissa, yhdistyksissä ja kunnallisissa luottamustoimissa. Pormestarimalli muuttaisi kunnallisvaalien luonnetta henkilö- ja mielikuvavaaleiksi asioiden ja niistä käytävän vakavan keskustelun kustannuksella. Koska suoraa kansanvaalimahdollisuutta ei nykylaissa ole olemassa, tehtäisiin valinta viimekädessä valtuustossa. Vaikka suora vaali joskus tulevaisuudessa olisikin mahdollinen, se lähinnä pahentaisi ongelmaa, kun asiat ja todelliset vallankäyttäjät jäisivät julkisuudessa pormestarin kasvojen taakse. Käytännössä vaaleissakin valituksi tulisi todennäköisimmin isolla rahalla. Ja tiedämme kyllä, mistä puolueista.

Kuntademokratian kannalta negatiiviset vaikutukset ulottuisivat laajalle. Syntyisi ammattipoliitikkojen eliitti, mikä etäännyttäisi päätöksentekoa kuntalaisista. Poliitikoista tulisi entistä kiinteämpi osa virkakoneistoa. Uutteen kuntalakiin tehtiin tätä kehitystä jouduttavia muutoksia. Niin sanotussa valiokuntamallissa vain valtuutettuja ja varavaltuutettuja voidaan valita lautakuntiin eli valiokuntiin. Teoriassa tämä malli lisäisi kansan valitsemien edustajien suoraa valtaa ja siten demokratiaa, mutta käytännössä on selvää, että tehtävät keskittyisivät entistä harvemmille ja vaikutus edustuksellisuuteen olisi negatiivinen. Jatkossa myös ns. puheenjohtajamalli on mahdollinen. Siinä kaupunginhallituksen jäsenet tai jotkut heistä toimisivat lautakuntien puheenjohtajina. Valtaa siirtyisi lautakunnilta kaupunginhallitukseen ja lautakuntien sisällä puheenjohtajille.

Kuka käyttää pormestaria?

Turussa puheet pormestarin puolesta kumpuavat Sdp:n ja Vihreiden omista valtapyyteistä. Ne haluavat omat edustajansa uusiin johtajavirkoihin. Pormestarin lisäksi perustettaisiin varmasti liuta apulaispormestareita. Turun Kokoomus on puolestaan ollut mallista hiljaa. Se ei halua riskeerata nykyisiä valta-asemiaan. Pormestarimallissa huolestuttavinta on kaikkien keskeisten vallankäytön välineiden keskittäminen yhdelle henkilölle. Järjestelmään syntyy hallitsija, jonka suosiosta kilpaillaan ja johon kohdistetaan mitä moninaisinta vaikuttamista, usein julkisuudelta piilossa. Turussa valtaa on käyttänyt jo vuosikymmenien ajan Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyöakseli. Keskeisiin virkapaikkoihin on nimetty sinipunalle uskolliset henkilöt. Puolueita on nykyisin liki mahdoton erottaa toisistaan, kun niiden politiikkaa lähemmin tarkastelee. Kuvitteleeko joku, että pormestarin valinta muuttaisi tilannetta. Ei varmasti. Nykyinen meno jatkuisi, mutta ehkä jonkinlaisen pormestarin henkilöön ja valintatapaan ripustellun kansanvallan illuusion suojissa. Olennainen kysymys kuuluisi tuolloinkin, kuka tai ketkä käyttävät valtaa pormestarin kautta?

Valta asukkaille ja valtuustolle

Vasemmistoliitto edeltäjineen on aina suhtautunut kuntien ylemmän keskusjohdon ylivaltaan kriittisesti. Vasemmistolaista kuntademokratiaa edustaa valtuuston päätösvallan ja lautakuntien kollektiivisen vallan lisääminen sekä muiden pidäkkeiden asettaminen virkamiesvallalle. Myös lautakuntien määrää ja jäsenmäärää tulisi lisätä. Pormestarijärjestelmän sijaan Turussakin tulisi tehdä kaupunginjohtajasta määräaikainen valtuustokausittain vaihtuva virkamies. Kaikkia keskeisiä vallankäytön välineitä ei missään oloissa saa keskittää yhdelle henkilölle, oli se sitten nimeltään pormestari, kaupunginjohtaja tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kansanäänestykset ja kaupunginosavaltuustot lisäisivät demokratiaa. Kaupunginosavaltuustoille voisi antaa myös budjettivaltaa ja vastuuta palveluiden järjestämisestä alueellaan. Kaupunginosavaltuustojen suorien vaalien mahdollistaminen laissa tarjoaisi kunnille entistä enemmän keinoja parantaa lähidemokratiaa ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omiin paikallisiin asioihinsa. Kuntademokratiassa on paljon ongelmia, mutta niihin on myös tarjolla yksinkertaisia ratkaisuja. Ratkaisu ei todellakaan ole uusien superpoliitikkopestien luominen.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vas)

Kirjoitus on julkaistu Vasen Suunta -lehden talvinumerossa 2015-2016