Hyvät ystävät ja toverit,

Pienituloisia kuritetaan nyt monelta suunnalta. Samaan aikaan yhtiöt tekevät satumaisia voittoja. Kuten niin monta kertaa aiemminkin historiassa, pääomien omistajat hyötyvät pienituloisten ja työtätekevien hädästä. 

Hiljattain julkistetut verotiedot kertovat käytännössä valtavista tulo- ja varallisuuseroista, joita nykyinen kriisi kasvattaa.

Elinkustannusten nousu oli Suomessa syyskuussa 8,1 prosenttia. Euroalueella inflaatio oli jo 10 prosenttia. Seuraavat luvut julkistetaan pian. Suunta on ylöspäin. Energian, erityisesti sähkön, hinnan nousu kasvattaa elinkustannuksia: sähkön, lämmön, liikkumisen ja ruoan hinta nousevat, asumiskulut kasvavat, vuokrat ja asuntolainojen korot nousevat. Energian hinta on noussut 40 prosenttia, ruoan keskimäärin 15 prosenttia.

Julkisen vallan tulisi tällaisessa tilanteessa hillitä hintojen nousua, mutta monet kunnallisetkaan energiayhtiöt eivät hinnoissaan näytä tinkivän. Myös yleishyödylliset ja kunnalliset vuokrataloyhtiöt nostavat vuokriaan. Tammikuussa aloittavilla hyvinvointialueilla on odotetavissa palvelumaksujen korotuksia ja säästöohjelmia, palveluihin pääsyn ja palvelutason heikkenemistä. 

Suomalaisten reaaliansiot eli ostovoima on pudonnut näin rajusti viimeksi 1970-luvun lopulla.

Mitä ihmisten tilanteen helpottamiseksi on Suomessa tehty? Ei kovin paljoa. Hallituksen niin sanotut sähkötuet eli suurten sähkölaskujen verovähennysoikeus sekä Kelan maksettavaksi tuleva suora sähkötuki osuvat verrattain harvoihin kotitalouksiin. Tuet ovat voimassa vain neljä kuukautta. Verovähennyksen voi hakea vasta verovuoden jälkeen ja se on lakiesityksen perusteluissakin todettu lähinnä hyvätuloisten tueksi. Jälkikäteisen tuen omavastuu neljältä kuukaudelta on 2000 euroa. Suoran kela-tuen omavastuu on 400 euroa kuukaudessa. Voi kysyä kenellä pienituloisella tällaisiin omavastuisiin on varaa. 

Hallitus myös alentaa määräaikaisesti sähkön arvonlisäveroa, mutta mikään ei takaa, että alennus tulisi täysimääräisesti kuluttajahintoihin. Ja vaikka tulisikin, olisi se laiha lohtu. 

Hallitus tukee erityisesti lapsiperheitä kaksinkertaistamalla joulukuun lapsilisän ja alentamalla päivähoitomaksuja maaliskuussa. Nämäkin helpotukset ovat vähäisiä. Reaalisesti lapsilisä on nyt lähes 40 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. Tukea on leikattu useaan kertaan eikä sitä ole sidottu indeksiin. Siinä olisi todellinen ongelma korjattavaksi.

Työeläkeindeksin ja kansaneläkeindeksin korotus nostavat eläkkeitä ja muita etuuksia ensi tammikuussa. Työeläkkeiden 6,8 prosentin korotus ja kansaneläkkeisiin sidottujen etuuksien, kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kansaneläkkeen 4,2 prosentin korotus ovat lainmukaisia automaattisia korotuksia, eivät siis mitään lisäpanostuksia eivätkä ne riitä likikään kattamaan elinkustannusten nousua. Ja hinnathan ovat nousseet jo pitkään.

Hyvät toverit,

Suurin osa ihmisistä maksaa tänä syksynä ja talvena satoja euroja kuukaudessa kasvavat elinkustannukset kokonaan omasta pussistaan. Mitään tukia he eivät tule saamaan, vaikka toimeentulo kiristyy kestämättömästi. Tähän ryhmään kuuluvat nimenomaan pienituloiset teollisuudessa ja palveluissa työskentelevät palkansaajat, jotka ovat perusturvan yläpuolella, mutta osin myös keskituloiset palkansaajat, työeläkeläiset ja ehkä myös ansioturvan piirissä olevat. Esimerkiksi teollisuuden reaalipalkat ovat tällä hetkellä vuoden 2011 tasolla. Työehtosopimuksissa on vedetty nollalinjaa yli kymmenen vuotta. 

Syksyn ja talven palkkaneuvotteluissa olisi korkea aika ulosmitata kunnolliset korotukset. Nyt olisi, mistä ottaa. Sen näyttivät kuluneen viikon julkistetut verotiedotkin. Useat yritykset ovat tehneet kovia voittoja ja niitä on tuloutettu omistajille. Miljardeihin nousseet ja isolta osin perusteettomat yritysten koronatuet eivät ole suinkaan vähäinen tekijä voittojen kasvun taustalla. Myös nykyinen kriisi on ollut monille yrityksille tuottoisa.

On selvää, että Suomessa tarvittaisiin muutenkin pahasti rapautuneen sosiaaliturvan kunnolliset tasokorotukset – ja pian. Sellaisia ei kuitenkaan kuulu. Hintojen nousua hillitsisi tehokkaasti ja toimeentuloa helpottaisi erityisesti sähkön kansallinen hintakatto. Sellaista ei kuitenkaan ole haluttu edes selvittää. Näin luja on yksityisten yhtiöiden, yksityisen pääoman, ote hallitusvallasta. 

Kriisin keskellä isoja voittoja tekevät esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt, joilla on omaa energiatuotantoa sekä tietenkin energiateollisuuden yhtiöt, kuten Fortum, Caruna ja monet paikallisemmat toimijat. Voitot ovat kaikilla mittareilla ansiottomia. Uusiutuvilla, vesivoimalla ja ydinvoimalla sähköä tuottavien (tai sitä monopolioikeuksilla jakelevien) yhtiöiden kulut eivät ole kasvaneet, mutta ne voivat myydä tuotettaan moninkertaisella hinnalla. 

Suomessa sähkön hinta on noussut sähkömarkkinoiden vapauttamisesta 1995 alkaen merkittävästi tuotantokustannuksia enemmän. Sähköpörssiin liittyminen 1990-2000-luvun taitteessa kiihdytti hintojen nousua ja erkaantumista tuotantokustannuksista. Sähkön hinta alkoi määräytyä Nord Pool -sähköpörssissä ja sen futuurimarkkinoilla. Kauppaa siellä käyvät finanssitoimijat, joilla ei ole yhteyttä sähkön tuotantoon tai hankintaan. Nyt maksamme ennen kaikkea tämän pörssispekulaation laskua. Kyse on siitä, että kaasu- ja sähköpörsseissä pelataan jo ensi kevään hintaennusteilla ja tähdätään suuriin sijoitusvoittoihin.

Nykyisessä energiakriisissä sähkön hinta on noussut vain osittain siksi, että energialähteiden tarjonta Euroopassa on pakotteiden, vastapakotteiden ja muiden poliittisten päätösten seurauksena vähentynyt. Hinnat olivat nousussa jo viime vuonna, kauan ennen Ukrainan sotaa. Yhdysvallat on kohdistanut Euroopan ja Venäjän väliseen talousyhteistyöhön pitkäaikaista painostusta ja pakotteita, mm. Nord Stream -kaasuputkihankkeita vaikeutettiin ja hidastettiin niiden alusta alkaen. 

Vaikka sähkön hinnat nyt nousevat, ei Euroopassa tosiasiassa ole pulaa energiasta. Energiavarastot on täytetty etuajassa. Markkinoilta ympäri maailman on Saksan johdolla haalittu kaikki mahdollinen energia. Se on ollut venäläistä energiaa merkittävästi kalliimpaa, vaikka usein kiertotietä peräisin samasta lähteestä eli Venäjältä. Energiakriisi Euroopassa on silti todellinen, kun hinnat nousevat ja sadat tuhannet ihmiset osoittavat Keski-Euroopassa mieltään korkeita hintoja ja ne aiheuttanutta politiikkaa vastaan. Kriisin syyt vain eivät ole ne, mitä meille uskotellaan.

Hyvät toverit,

Suomessa hallitus osoittaa sähkön hintojen kompensoimiseen noin 800 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Norjassa, joka on merkittävä sähkönviejä ja sähköntuottaja eivätkä hinnat siellä nouse yhtä rajusti kuin Suomessa, panostetaan neljä miljardia sähkötukiin. Saksassa, joka kärsii erityisesti venäläisen maakaasun saannin vähentymisestä, tuet ovat suuruudeltaan 200 miljardia. Saksa myös kansallistaa energiayhtiöitään. Jotta Suomen tuet saataisiin suhteessa samalle tasolle, panostusten tulisi olla meillä kymmenkertaisia. 

Mihin rahat Suomessa sitten menevät ja ovat menneet?

Sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet tämän hallituksen kauden aikana. Vuonna 2019 aseisiin käytettiin Suomessa 3,1 miljardia ja ensi vuodelle esitetään jo 6,1 miljardia. Tähän päälle laskettava muiden turvallisuussektorin viranomaisten kasvaneet määrärahat: Supo, kyberturvallisuuskeskus, hybridikeskus ja rajaviranomaiset ovat saaneet satojen miljoonien lisäyksiä. Rahaa on suunnattu suuria määriä myös Ukrainan aseelliseen tukemiseen.

Itärajalle rakennettavaan aitaan ollaan käyttämässä satoja miljoonia euroja.

Suomen F-35-hävittäjäkauppaan osoitetaan pelkästään ensi vuonna inflaatiosta ja euron heikentymisestä johtuen lähes 400 miljoonaa ylimääräistä. F-35 hanke on USA:ssa erittäin suurissa teknisissä vaikeuksissa ja koneiden hinta on osin siitäkin syystä kovassa nousussa. Hävittäjäkaupan lasku on Suomelle vielä monin verroin suurempi kuin mitä 10 miljardin kauppaa päätettäessä uskoteltiin.

Rahaa paloi korona-aikana miljardeja euroja myös isolta osin perusteettomiin ja leväperäisesti jaettuihin yritystukiin. Asiantuntijoiden mukaan iso osa tuista valui omistajille.

Tänä syksynä päätökseen tulleessa Fortumin Uniper-sijoitusseikkailussa on palanut ainakin 5-6 miljardia euroa. Fortum menetti Uniper-omistustensa myötä myös erittäin arvokkaat Ruotsissa sijainneet osuudet uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa tuottaviin laitoksiin.

Hyvä toverit,

Nato-jäsenyyden hakeminen tänä keväänä oli Suomelta iso virhe. Emme vielä tiedä miten prosessi päättyy. Suomi on nyt suurvaltapolitiikan pelinappula. Se ei jäsenyyttä odotellessaan ja jäseneksi pyrkiessään enää päätä suvereenisti omasta ulkopolitiikastaan, Nato-jäsenyyden mahdollisesti toteutuessa vielä vähemmän. Suomi on ajettu syvälle osaksi kansainvälisen politiikan kaupankäyntiä. 

Uusi kylmä sota, vihollisuuksien ja varustelun kierre on pantu alulle. Puolueettomasta Pohjolasta uhkaa tulla historiaa. Merkittävä taitekohta oli presidentti Bidenin ja hänen hallintonsa muutama vuosi sitten antama julistus demokraattisten valtioiden yhteenliittymästä. Jo ennen viime presidentinvaaleja annettu ja heti niiden jälkeen uusittu julistus tarkoitti, että Yhdysvallat pyrki ryhmittämään liittolaisensa ja kaikki sellaisiksi mielivät Venäjän ja Kiinan vastaiseen rintamaan. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat olennainen osa tämän rintaman rakentamista. Naton Madridin kokouksessa kesäkuussa sotilasliitto odotetusti muutti USA:n johdolla strategiaansa Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatuksi ja päätti lisätä nopean toiminnan joukkoja sekä aseellista läsnäoloaan Venäjän rajoilla. Samassa yhteydessä Suomi ja Ruotsi sopivat Turkin kanssa sopimuksen, joka antaa meille esimakua Nato-jäsenyydestä: Suomi ja Ruotsi ovat taipuneet ja taipumassa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen sivuuttamiseen ulkopolitiikassaan. Eduskuntaa ei päästetty sopimuksesta päättämään. 

Suomea on lisäksi pääministerin ja useiden johtavien poliitikoiden lausunnoilla ajettu viime kuukausina samaan ulkopoliittiseen viitekehykseen Baltian ja Puolan kanssa. Tähän liittyvät mm. päätökset venäläisten viisumien rajaamisesta sekä itärajan aidan rakentamisesta. Myös yleisen russofobisen ilmapiirin luominen on harkittua. Nato-jäsenyyden myötä Suomea ajetaan vastuuseen Baltian maiden ilma- ja maapuolustuksesta.

Hyvät toverit,

Nyt hallitus on antanut varsinaista Nato-jäsenyyttä koskevan ratifiointiesityksensä lausunnoille ja se on tulossa eduskuntaan joulukuussa. Hallitus varautuu näin siihen, että Natosta päätettäisiin Suomessa jo ennen kevään eduskuntavaaleja, riippumatta siitä miten prosessi Natossa on edennyt ja onko Turkki jäsenyyttä hyväksynyt. Keskustelu vaaleissa halutaan välttää viimeiseen saakka. Viime kevään Nato-päätöksen myötä alkanut kansanvallan pilkka siis jatkuu. Nato-jäsenyydestä ei puhuttu käytännössä lainkaan 2019 vaaleissa. Kansalaiset eivät siis ole päässeet sanomaan vaaleissa kantaansa näin kauaskantoiseen ja kohtalokkaaseen asiaan. Nato-kysymyksen olisi ehdottomasti oltava keskeinen vaaliteema ensi kevään vaaleissa. Olisi lisäksi järjestettävä kansanäänestys ja lopullinen päätös tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä määräenemmistöllä. Nyt kaikki tämä aiotaan sivuuttaa! Koko ulkopolitiikan suunnanmuutoksen kansanvaltainen legitimaatio, hyväksyntä, puuttuu ja uhkaa jäädä puuttumaan.

Ulkopolitiikan linjanmuutoksen sisäpoliittinen hinta tulee olemaan ja on jo ollut todella kova. Suomen ulkopolitiikan täyskäännös, joka keväällä toteutettiin Ukrainan sodan varjolla ja sen luomassa mieltenkuohussa, on jo osoittanut nurjat puolensa. Me maksamme uudesta ulkopolitiikasta energian hinnoissa, kasvavissa sotilasmenoissa, ilmaston ja ympäristön ja turvallisuusasemamme heikkenemisessä. 

Rauhan horjuminen täällä Pohjolassa on nyt lähempänä kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen huolestuttavaa on nykyinen täysin pidäkkeetön ydinaseiden ja sotilastukikohtien toivottaminen tervetulleiksi Suomeen. Valtionjohto on suorastaan kutsumassa vieraan vallan sotajoukkoja maahamme ja tekemässä Suomesta ensilinjan valtion tulevissa suurvaltakonflikteissa. 

Hyvät toverit,

Keväällä Suomi rynnisti muun EU:n mukana asettamaan Venäjälle pakotteita. Tarkoituksena oli heikentää maan taloutta ja kykyä käydä sotaa Ukrainassa. Näin sanottiin ja tavoite oli tietysti oikea. Pakotteet ovat kuitenkin johtaneet energian hinnan rajuun nousuun Euroopassa. Pakotepolitiikka ei ole heikentänyt Venäjää, vaan sen energian vientitulot ovat kasvaneet hintojen nousun myötä. Materiaali ja komponenttipula on pahentunut. Euroopan talous on ajautumassa taantumaan ja lamaan. Erityisesti Saksan talouden heikentyminen näkyy nopeasti myös Suomen teollisuuden tilauksissa.

Myös ilmastopolitiikka on mennyt taaksepäin. Tosiasiassa näkymät ovat paljon lohduttomammat kuin äänekäs puhe vihreästä siirtymästä antaa ymmärtää. Venäläisen edullisen maakaasun piti olla siirtymävaiheen polttoaine matkalla uusiutuviin perustuvaan energiatalouteen. Nyt kun sen saanti on pakotepolitiikalla vähennetty, ja ilmeisesti pitkäksi aikaa, on Eurooppa jo kääntynyt takaisin maakaasua paljon haitallisempiin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten kivi- ja ruskohiileen, palavaan kiveen, öljyyn ja Suomessa turpeeseen. Öljyä ja kaasua haalitaan ympäri maailmaa valtioilta, joissa ihmisillä ei juuri oikeuksia ole. Yhdysvaltojen tavoitteena on myydä Eurooppaan omaa liuskekaasuaan, jonka poraaminen maan uumenista särötystekniikalla on erityisen ilmasto- ja ympäristöhaitallista, tietysti myös kuljetukset Eurooppaan tuottavat päästöjä. Länsimaiden aggressiivinen energianhankinta kuluneen vuoden aikana on jo aiheuttanut energiakriisejä kehittyvissä maissa, kuten Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Filippiineillä. Köyhien maiden taloudet ja yhteiskunnat eivät kestä energian hintojen kallistumista.

Maailma ei siis suinkaan etene kohti vihreää siirtymää, vaan ilmastopolitiikka vaikeutuu merkittävästi. Sama vaikutus on myös uuden kylmän sodan, vastakkainasettelun ja varustelukierteen syvenemisellä. Tällä hetkellä sotilastoiminta, tuottaa 6 prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Suuren osan on tuottanut Yhdysvaltain maailmanlaajuisen tukikohtaverkoston ja sotilasvoiman ylläpitäminen. Oma lukunsa ovat vielä aseteollisuuden koko tuotantoketjun synnyttämät päästöt. Sotilastoiminta on Yhdysvaltain tahdosta rajattu ulos kansainvälisistä ilmastosopimuksista. Uusi kylmä sota kiihdyttäisi ilmastonmuutosta.

Kun vihreää siirtymää kuitenkin pyritään toteuttamaan hinnoista välittämättä ja kiireesti, suorastaan väkivalloin, on seurauksena tuloerojen ja pahoinvoinnin kasvua länsimaiden sisällä sekä globaalisiti, lännen ja kehittyvien maiden välillä. Uusiutuvan energiatuotannon ja esimerkiksi liikenteen sähköistämisen vaatimien metallien kysyntä ylittää tarjonnan monin verroin, sen mitä ylipäänsä on saatavilla. Uusia kaivoksia avataan ympäristöstä tai ihmisyhteisöistä, alkuperäiskansoista välittämättä. Suomen eduskunnan käsittelyssä paraikaa oleva uusi kaivoslaki on sekin nyt alan yhtiöiden kiihkeän lobbauksen kohteena. Ne haluavat kevyempää sääntelyä yhtiöille, enemmän ihmisten ja ympäristön piikkiin. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Uusi kylmä sota, jossa Suomi on uudella ulkopolitiikallaan osa USA:n liittokuntaa, käy kalliiksi meille ja koko ihmiskunnalle: lasku näkyy jo nousevassa energian ja elämisen hinnassa, kasvavina varustelumenoina ja vastaavasti heikentyvänä palveluiden ja sosiaaliturvan rahoituksena, leikkauksina, joista jo avoimesti Suomessakin puhutaan. Uuden ulkopolitiikan seurauksena on epävakauden ja turvattomuuden kasvu, uudet sodat ja konfliktit, ydinsodan kasvava uhka, ilmastopolitiikan takapakki ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen sekä ympäristön tilan heikentyminen ja niistä seuraavat vaikutukset mm. globaalille ruoantuotannolle.

Hyvät toverit,

Olisi syytä tunnustaa, että nykyinen sotapolitiikka on ilmastopolitiikan ja ihmiskunnan pahin vihollinen ja rauhanpolitiikka ilmastopolitiikan ja ihmiskunnan tulevaisuuden ainoa todellinen ystävä. 

Nyt olisikin tartuttava kaikkiin rauhanaloitteisiin, joita Ukrainan sodan lopettamiseksi ja vastakkainasettelun liennyttämiseksi maailmalla esitetään. Niitä olisi edistettävä hartiavoimin eikä antautua sotauholle, joka tuntuu uskovan vain siihen, että sodat päättyvät ja rauha koittaa aseilla. Sodat päättyvät kuitenkin aina neuvotteluihin. Suomessakin tarvitaan tulevaisuudessa, ehkä jo hyvin pian, aitojen pystyttäjien ja siltojen polttajien tilalle sillanrakentajia – ja rauhan. 

Kiitos!


Puhe Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7:n pikkujoulujuhlassa.

Turun uuden musiikkitalon hankkeessa on alusta saakka ollut aika moni asia pielessä. Ensinnäkin olemassaolevan perinteikkään konserttitalon peruskorjaus olis ollut lähdössä liikkeelle jo 2017 päätöksillä, mutta orkesteritilojen uusiminen päätettiinkin tuolloin yllättäen lykätä vuosilla ja ryhdyttiin tavoittelemaan peruskorjausta paljon kalliimpaa uudisrakennusta. Jos olisi valittu peruskorjaus, oltaisiin melko varmasti jo valmiita, orkesteri uusissa tiloissa, ja olisi vältetty tämä rakentamisen ja lainarahan hinnan kallistumisen aika. Nyt tämän hankkeen kanssa ollaan, rehellisesti sanoen, pulassa. Se ei kuitenkaan näytä vauhtia haittaavan.

Uudisrakennukseen hinta on noussut vielä lokakuussa 2021, siis vuosi sitten, luvatusta noin 60 miljoonasta lähes 90 miljoonaan. On syytä muistaa, että peruskorjauksen hinta arvioitiin viisi vuotta sitten olevan luokkaa 40 miljoonaa.

Edelleenkään nykyisen konserttitalon jatkokäytöstä ei ole tietoa. Edelleen on aivan mahdollista, jopa todennäköistä, että kaupungin käsiin jää kaksi mittavan kokoluokan konserttitaloa. Se on tämän kokoisessa kaupungissa liikaa. Se nostaisi tämän tuhlauksen vielä monta kertaluokkaa karmeammaksi.

Uuden Musiikkitalon hanketta on viety eteenpäin nurinkurisessa järjestyksessä. Nyt vasta päätetään siitä, mitä hankitaan ja mihin hinta – tällä hetkellä – näyttäisi asettuvan. On tullut yllätyksenä se, mitä kaikkea hankkeeseen on sovittu kuuluvaksi, mitä ei ja mitä kaikki maksaa. Nurinkurisesti ihan ensin päätettiin hankintapäätöksen nimellä hankinnan toteuttajasta sekä paikasta, vieläpä suljetuin ovin ja kaupunkilaisilta salassa, sitten vasta tehtiin kaava eikä sekään ole vielä saanut lainvoimaa.

En voi hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä tässä kaupungin ja maailman talouden tilanteessa, jossa tummat pilvet täyttävät taivaan ja valtionkin kirstunvartijat ja lähes kaikki eduskuntapuolueet puhuvat jo kymmenen miljardin julkistalouden leikkauksista. Me Turussa panisimme alulle hankkeen, jonka hyödyt tuntuisivat varsin harvan turkulaisen arkielämässä, jonka kustannukset ovat juosseet jo ennen alkua käsistä ja joka varsin todennäköisesti tulee maksamaan vielä kymmeniä miljoonia nyt esitettyä niin sanottua kokonaiskustannusarviota enemmän. Missä meillä esimerkiksi ovat nähtävillä uuden musiikkitalon tarpeisiin rakennettavan asiakaspysäköinnin kustannusarviot?

Muistammehan myös kaupunginteatterin peruskorjaushankkeen, jonka budjettiluisun viimeisteli, ja kaikki olevinaan yllätti, rakennusliikkeen tarjoama miljoonien eurojen ”ryntäyssopimus”, jolla hanke kiirehdittiin valmiiksi yleisölle luvatun Seitsemän Veljeksen vuoksi, sen maailman kalleimman. Tässä hankkeessa on samanlaiset merkit nyt ilmassa: kaupungin virkamiehet ja päättäjät ajattelevat, että kaikesta on sovittu. Vain rakennusliikkeen edustajat tietävät mistä ei ole sovittu.

Pormestarien Turussa heittävät häränpyllyä niin talouden pidon rationaalisuus, yhteisistä varoista huolehtiminen, kuin demokratian perusperiaatteetkin. Häikäilemättömyys ja sinisilmäisyys lyövät vastuuttomuuden kättä.

Olen kaikissa tämän hankkeen vaiheissa ollut kriittinen, pitänyt esillä tervejärkisiä, kohtuullisia vaihtoehtoja järjestää sinfonisen musiikin tilat ajan tasalle pilaamatta kaupunkiympäristöä, kaupunkikuvaa ja kulttuurimaisemaa. Kaiken koetun ja tiedetyn valossa en voi mitenkään hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä, näin leväperäistä yhteisten varojen käyttöä. Rahaa tarvittaisiin päivittäisten palvelujen järjestämiseen, päiväkoteihin, kouluihin, kirjastoihin, liikuntapaikkoihin ja nuorisotiloihin. Esitän, että kaupunginvaltuusto hylkää hankesuunnitelman ja kokonaiskustannusarvion.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien ehdotusta Turun musiikkitalon hanksuunnitelmaksi ja kokonaiskustannusarvioksi.

Puheenjohtaja,

Käsillä oleva Turun kaupungin ensi vuoden talousarvioesitys tarkoittaa kolmen miljoonan euron leikkausta kasvatus- ja opetuslautakunnan määrärahoihin.

Lautakunta teki oman esityksensä syyskuun lopussa hyvin perustellen ja yksimielisesti apulaispormestarin johdolla. Pormestaristo ja kaupunginhallitus ovat lautakunnan esitystä siis tuon kolme miljoonaa nyt leikanneet. Pormestari ja hallitus toteavat lisäksi tässä talousarvioesityksessä, että ”tuottavuustavoite tulee kohdistaa siten, että se ei vaikuta ryhmäkokoihin. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää kiinteistöjen hoitoon, hankintojen tarpeellisuuteen ja palveluprosessien sujuvuuteen.”

Leikkaus siis vaikuttaa – ei ehkä ryhmäkokoihin – mutta annettavan opetuksen määrään, päiväkotilasten, koululaisten ja opiskelijoiden tarvitseman tuen määrään, opetusmateriaalihankintoihin.

Kun Suomessa on viime vuosina pohdittu syitä oppimistulosten heikkenemiseen, oppimisvaikeuksiin, koulujen levottomuuden ja kasvatus- ja opetustyön kuormittavuuden kasvuun, on keskeisenä syynä nähty 90-luvulta saakka tapahtunut opetuksen resurssien leikkaaminen siis opetuksen määrän vähentäminen. Opetuksen määrän alakouluissa sanotaan pienentyneen kaikkiaan jopa 20 prosentilla 30 vuoden aikana. Tämä siis valtakunnallisesti.

Nyt Turun kaupunki olisi omin toimin jatkamassa tätä kasvatuksen ja opetuksen heikentämistä näillä leikkauksilla. Leikkauksia esitetään, vaikka kokonaisuutena kaupungin talousarvio on lähes 16 miljoonaa euroa ylijäämäinen!

Kasvatus- ja opetuslautakunta totesi pormestarin punakynän alle joutuneen esityksensä perusteluissa muun muassa, että ”palvelujen kysyntä on kasvanut 2020-luvulla ja lähestyttäessä 2020-luvun puoliväliä näyttää edelleen kasvavan (…). Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa kasvupaineita talous-, tila- ja henkilöresursseihin.”

”(…)hallituskauden aikana on toteutettu merkittäviä reformeja erityisesti varhaiskasvatuksessa ja toisen asteen koulutuksessa, joilla on ollut merkittäviä kustannusvaikutuksia(…).”

”Kustannukset ovat kasvaneet maltillisesti vuoden 2021 loppuun asti, mutta sen jälkeen kysyntä- ja kustannusinflaatio ovat kiihtyneet merkittävästi.”

Lautakunnan esityksen mukaan henkilöstöä ollaan tai ennen määrärahaleikkauksia ainakin oltiin lisäämässä 136 htv:lla. Merkittävin kasvu varhaiskasvatuksessa, paitsi suhdeluvun tiukentamisen vuoksi, myös lasten tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Varhaiskasvatuksen tuen osalta laki on hiljattain tiukentunut. Lautakunnan esityksessä tämä näkyi seuraavana tavoitteena:

”Päätetään erityisopetusstrategian pohjalta tarvittavista toimenpiteistä tuen kokonaisuuden vahvistamiseksi.”

Varsinaisesta talousarvioesityksestä tämä tärkeä tavoite on nyt pyyhitty pois.

Puheenjohtaja,

Esityksessä on toki jäljellä useita hyviä tekstikirjauksia ja tavoitteita:

”Käynnistetään aktiivinen työ varhaiskasvatuksen henkilöstön muuntokouluttamisesta ja edistetään koulutuksen vetovoimaisuutta ja määrää. Mahdollistetaan koulutuksen sisällyttäminen osittain osaksi työaikaa.”

”Kiinnitetään erityistä huomiota varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuteen ja parannetaan työhyvinvointia ja työn houkuttelevuutta.”

Erinomaisia tavoitteita, mutta kysymys kuuluu, miten niihin päästään, jos rahoitusta samalla leikataan kolmella miljoonalla. Tavoitteiden toteuttaminen vaatisi lisärahaa. Hyvä on huomata, että jo lautakunnan alkuperäisessä esityksessä varhaiskasvatuksen rahoitusta oli vähennetty viime vuodesta merkittävästi.

Puolustuksen puheenvuoro kuuluu, että määrärahaa tarkastellaan vuoden mittaan osavuosikatsausten yhteydessä lisäbudjeteilla. Talousarvioon on lisätty kaupunginhallituksen määrärahoihin 12 miljoonan suhdannevaraus, jota voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. On kuitenkin täysin epärealistista ajatella, että ongelma korjaantuisi näin. Nimenomaan työvoimapulan pahasti vaivaamalla varhaiskasvatusalalla henkilökuntaa on vaikea saada jo toimintakauden alkaessa, mutta erityisen mahdottomaksi se käy kesken toimintavuoden, kun muut työnantajat, naapurikunnat ja yksityiset päiväkodit, ovat kilpailleet työtä etsivät ammattilaiset itselleen – usein muuten paremmilla palkoilla ja keveämmällä työkuormalla. Vastaava ongelma seuraa myös koulumaailmassa. Ainakaan pysyviin vakansseihin ei voida ihmisiä ottaa, mikä lisää ennestään runsasta määräaikaisten palkkaamista. Ja sehän on eräs tärkeimpiä syitä sille, miksi Turku ei työnantajana useinkaan houkuta.

Puheenjohtaja,

Talousarvion laadinnassa olennaista on se, että lain määräämät tai muuten päätetyt tehtävät rahoitetaan riittävillä määrärahoilla. Liian pieniin määrärahoihin saati leikkauksiin on mahdoton sovittaa ainakaan uusia tehtäviä. Niinpä kasvatuksen ja opetuksen kolmen miljoonan leikkauksiin on melkoisen mahdoton sovittaa sitä sinänsä erittäin hyvää talousarvioon kirjattua tavoitetta, jonka mukaan muuntokouluttautuminen varhaiskasvatuksen lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi tai opettajaksi mahdollistettaisiin osin työajalla. Näin pitää nimenomaan tehdä, mutta tämänkin tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan budjettiin riittävät määrärahat muun muassa sijaisjärjestelyjen tekemiseen. Nyt määrärahat puuttuvat.

Ensi vuoden talousarvio on ainakin kasvatuksen ja opetuksen osalta vastuuton ja ristiriitainen kokonaisuus. Se ei täytä edes kuntalain 110 pykälän alibudjetoinnin kieltoa koskevaa määräystä, eli edellytystä jonka mukaan talousarvioon on otettava kunnan järjestämisvastuulla olevan toiminnan ja tehtävien vaatimat määrärahat.

Kaiken huipuksi, kuten todettua, talousarvio on reilusti ylijäämäinen, lähes 16 miljoonaa, joten ylijäämää vain hieman pienentämällä voitaisiin välttämätön määrärahalisäys kattaa helposti ja tärkeät kasvatus- ja opetuspalvelut turvata. Rahaa siis olisi, mutta sitä ei vain haluta käyttää. Miksi ei?

Tarvittaisiin työrauha ja mahdollisuuksia tehdä tärkeä kasvatus- ja opetustyö hyvin. Talousarvioesityksen leikkauksilla kuitenkin riskeerataan kasvatuksen ja opetuksen tulevaisuus, kun työvoimapulaan ei vastata niin kuin pitäisi. Leikkausten torjumiseen lisäksi tarvittaisiin tietenkin lisämäärärahat palkkojen parantamiseen, jotta kilpailussa työvoimasta pärjättäisiin. On kysyttävä, eikö sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulan kurimus ole tosiaankaan opettanut mitään?

Puheenjohtaja,

Talousarviopäätökseen sisältyy myös niin sanottu sopeuttamisohjelma. Tämä leikkaus ja tehostamisohjelma pantiin käyntiin jo 2019. Lähes 1200 miljoonan toimintakatetasosta haettiin 59 miljoonan säästöjä, pääasiassa palvelupuolelta, erityisesti sotepalveluista. Nyt kun sotepalvelut siirtyvät hyvinvointialueelle, ja kaupungin budjetti on tulevaisuudessa pienempi, toimintakate 535 miljoonaa, on uuden sopeuttamisohjelman 30 miljoonan säästötavoite itse asiassa aiempaakin kovempi ja tylympi. Tyly juuri kasvatus-, opetus-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tarvitseville sekä tietenkin näiden palveluiden työntekijöille, joiden työoloista ja työehdoista säästöt ilman muuta revitään.

Todellinen syy näiden leikkausten taustalla on sama vanha: kaupungin kokoomusjohto pitää härkäpäisesti kiinni massiivisista ja kaupunkilaisten arjen kannalta varsin tarpeettomista niin sanotuista vetovoimainvestoinneista. Talouskuria ja leikkauksia ajetaan, palveluista säästetään, koska rakentamisen hinta ja investointien vaatiman lainarahan hinta nousevat kovaa vauhtia.

Oletukset kaupungin vauhdikkaasta kasvusta ja uusista asukkaista alkavat olla jo todella haperolla pohjalla. Turussa pieniä ennen kaikkea yksityisten asuntosijoittajien intressi edellä rakennettuja vuokra-asuntoja on jo nyt tyhjillään ilmeisen paljon. Venäjän kaupan ja kauttakulkuliikenteen vähentyminen on pannut myös satamasuunnitelmat tosiasiassa uusiksi. Tällaisessa tilanteessa luulisi hälytyskellojen soivan, mutta ei. Kärkihankkeiden suojissa hellittyihin investointeihin, Itäharjun kanteen, uuteen satamaan, musiikkitaloon ja raitiotien suunnitteluun satsataan tosiasiassa aivan kuin mikään maailman ja kaupungin taloudessa ja näkymissä ei olisi muuttunut.

Tarvitsemme näiden mainittujen investointien nielemät varat nyt paljon kipeämmin palvelujen turvaamiseen, niihin on nyt satsattava, paitsi riittävään henkilöstöön myös tietenkin kunnollisiin toimitiloihin, erityisesti päiväkoteihin ja kouluihin.

Arvoisa puheenjohtaja, esitän, että

Kaupunginvaltuusto päättää lisätä kasvatus- ja opetuslautakunnan talousarvioon 3 000 000 euroa nettomäärärahaa leikkausten estämiseen.

Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää, että 30 miljoonan euron sopeuttamisohjelmaa ei toteuteta.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien vuoden 2023 talousarvioehdotusta sekä vuosien 2024-2026 taloussuunnitelmaehdotusta.