”Arvoisa puhemies!

Kysymys Venäjä-suhteiden kehittämisestä: Nehän eivät ole viime aikoina olleet ulkoministeriössä siellä kärjessä kehitettävien asioiden listalla. Suhtautuminen on ollut ainakin virkajohdossa pikemminkin varsin penseää. Mutta kysymys Venäjän-kaupasta erityisesti: Suomen vienti Venäjällehän on nyt, jos korona-aika jätetään laskuista, noin kymmenessä vuodessa romahtanut 8 miljardista noin 3 miljardiin. Tähän tietysti on vaikuttanut kansainvälinen pakotepolitiikka. Piristystä toisaalta ovat tuoneet nämä Nord Stream -putkihankkeet. Tuonti Venäjältä on ollut parikymmentä vuotta, 30 vuotta, korkeammalla kuin vienti, siinä keskeisessä osassa raaka-aineet tietysti. Mutta olisin kysynyt, mitä Venäjän-kaupan edistämiseksi on tehty. Nimittäin Venäjän-kauppaa käyvät yritykset ovat tunnistaneet ongelman siellä UM:n vientilupaosastolla, ja hallitusohjelmassa on tästä kirjaus. Onko asialle tapahtunut jotain, että näiden Venäjän vientilupien saamista olisi helpotettu? — Kiitoksia.”

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vastauspuheenvuoro):

”Edustaja Yrttiaho kysyi Venäjästä. Ehkä sanon poliittisella tasolla, että meillä on ulkoministeri Lavrovin kanssa hyvä dialogi. Hän kävi Suomessa, on käynyt tänä vuonna, itselleni valmistellaan matkaa Moskovaan, ja nyt vielä Suomen ja Venäjän 100‑vuotisdiplomaattisuhteiden ympärillä on vaihdettu viestejä ja järjestetty seminaari ja taisi olla eilen suuri Tassin haastattelukin Suomen asioista julkaistuna.”

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (vastauspuheenvuoro):

”Edustaja Yrttiaho kysyi Venäjän-kaupasta, viennistä. Kuten ulkoministeri totesi omalta osaltaan, minullakin on nyt toimiva suhde, dialogi, kollegaministeri Manturovin kanssa. Talouskomissio toimii, tarvittaessa aina varmistaa, että meidän viranomaisyhteistyö [Puhemies koputtaa] toimii. Kauppapoliittinen neuvotteluryhmä, jonka perustin heti kriisin alussa, pitää huolta siitä, että vienti ja tuonti ja rajayhteistyö toimivat. Tässäkin mielessä on toki tärkeää, että myös meidän Venäjän-vienti kehittyy ja kaiken kaikkiaan Venäjä-osaaminen — mukaan lukien kieli ja kulttuuri — pysyy, koska sitä me tarvitsemme vastaisuudessakin paljon.— Kiitoksia.”

Puheenvuoro ja ministerien vastauspuheenvuorot keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp (ulkoministeriön pääluokka).

”Arvoisa puhemies!

Valtiovarainministeri Vanhanen on todennut, että finanssipolitiikan kiristämisen aika alkaisi vuonna 2022, mutta nyt ja ensi vuosi elettäisiin vielä elvyttävän talouspolitiikan aikaa. Tämä elvyttäminen on tietysti suhdannepoliittisesti oikein ja hyvä niin. Rohkenen kuitenkin hieman kyseenalaistaa tähän asti tehdyn ja ehkä tulossa olevan elvytyksen tehoa. 

Näitä useiden miljardien yritystukia jaettaessa tänä kuluneena vuonna ei syystä tai toisesta ole huolehdittu parhaalla mahdollisella tavalla rahanjaon tehosta työllistämisen näkökulmasta. Yrityksiltä ei ole edellytetty tukien ehtona työllistämistä muuta kuin ravintolatuen hyvin pienen osuuden kohdalla, mutta laajassa mitassa tällaista ei ole edellytetty. Sitä olisi kuitenkin voitu tukien ehtona edellyttää, ja itse asiassa talousvaliokunnan saamissa lausunnoissa, jotka näitä yritystukia, ravintolatukea ja kustannustukea, koskevat, tähän on kiinnitetty kriittistä huomiota. Myöskään yritysten mahdollisuutta jakaa omistajille osinkoja, siis näitä tukia saavien yritysten mahdollisuutta jakaa osinkoa, ei ole millään tavalla rajattu. On voinut käydä niin, että valtion jakama yritystuki on solahtanut suoraan omistajan taskuun. 

Kuluneena vuonna myöskään kulutuskysyntää elvyttäviä toimia ei käytännössä ole tehty. Esimerkiksi pienituloisille suunnatut tulonsiirrot ja etuuksien korotukset olisivat voineet olla varsin hyvä tapa pitää myös yrityselämää pyörimässä, mutta tällaisia kulutuskysyntää elvyttäviä toimia ei ole nähty. 

Hyötysuhteeltaan heikointa rahankäyttöä edustaa kuitenkin osallistuminen EU:n elvytyspakettiin, josta Suomen vastuut ovat noin 13 miljardia lainatakauksia ja avustuksia. Avustusosuudesta maksamme 6,6 miljardia ja saamme takaisin ehkä noin 3, tosin lopullinen niin sanottu saantosumma on vielä auki. On aika lailla kiistatonta, että paketissa on kyse Suomen kannalta poikkeuksellisen järjettömästä kokonaisuudesta. Suomen vastuissa on käytännössä kyse siitä, että otamme 3 miljardin lainan EU-komissiolta ja maksamme tämän lainapääoman takaisin yli kaksinkertaisesti. Tämä on nykyisessä korkotilanteessa erityisen järjetöntä. Tätä valtiontaloudellista järjettömyyttä perustellaan nyt lähinnä sillä, että paketti kokonaisuutena elvyttäisi Euroopan taloutta ja parantaisi Suomen vientimahdollisuuksia. Tästä ei ole tehty mitään vaikutusarvioita, eivätkä myöskään esimerkiksi talousvaliokunnan tämän elvytyspakettipäätöksen yhteydessä kuulemat asiantuntijat tätä olettamaa mitenkään ole perustelleet.

Pakettia on perusteltu myös jonkinlaisen yleisen eurooppalaisen solidaarisuuden osoituksena, ikään kuin paketin pyyteetön tarkoitus olisi auttaa etelän köyhiä ja koronasta kärsineitä maita, vaikka tosiasiassa autetaan muutaman mutkan kautta ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja selviytymään kriisistä ja luodaan samalla eurooppalaista liittovaltiota.

Väitetään myös, että talouskuria pakettiin ei sisältyisi, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Komissio nimittäin voi edellyttää elpymissuunnitelmien ehtona erilaisia rakenneuudistuksia, kuten nyt edellytetään esimerkiksi Espanjalta eläke- ja työelämän uudistuksia. Tästä kertoi El País -lehti hiljattain. Tätä politiikkaa, jota komissio ajaa elvytyspaketin kautta, ajetaan myös Suomessa ja on jo pitkään ajettu: erilaisia työelämän lainsäädännön heikennyksiä ja työttömyys- ja eläketurvan heikennyksiä esitetään ja tuodaan pöydälle vähän väliä. Tältäkin osin siis tässä EU:n elvytyspaketissa on sisällä sama oikeistolaisten talousuudistusten logiikka kuin oli eurokriisin aikaan näissä silloisissa tukipaketeissa kymmenisen vuotta sitten. Se logiikka kiteytyy kahteen sanaan: ”Kansa maksaa.” — Kiitos, puhemies.” 

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp (työ- ja elinkeinoministeriön pääluokka) 

”Arvoisa puhemies!

Hallitusohjelmassa uusien monitoimihävittäjien hankinnan hinnaksi määriteltiin 7—10 miljardia euroa (Puolustuspoliittisen selonteon perusteella). Valtioneuvosto on nostanut 1. lokakuuta 2019 hinnan 10 miljardiin euroon. Nyt käsillä olevassa talousarvioesityksessä hankinnan lopullinen hinta jätetään määrittelemättä. Näyttää siltä, että 10 miljardia ylittyy. Tilausvaltuuteen kirjattu enimmäissumma voidaan budjettikirjauksen mukaan ylittää valuutta- ja kustannustason muutoksilla, joihin sisältyvät muun muassa indeksien noususta aiheutuvat lisätarpeet ja hankintasopimuksen jälkeen tehtävistä muista sopimuksista aiheutuvat kustannukset, muun muassa ase- ja varaosahankinnat. Kokonaisuutena on täysin epäselvää, mihin kustannuksiin eduskunta talousarvion hyväksyessään sitoutuu. 

Hävittäjien tilausvaltuutta ei ole nähdäkseni perustuslain 85 §:n edellyttämällä tavalla määrältään ja käyttötarkoitukseltaan rajattu. On epäselvää, mitä valtuuteen sisältyy ja mitä ei. Elinkaarikuluja, jotka ovat hankintaan nähden moninkertaiset, ei ole ilmoitettu tai arvioitu eikä niihin ole edes viitattu tässä budjetissa. Valtiosääntöoppineiden mukaan euromääräinen yläraja on talousarviossa kuitenkin oltava. 

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt Puolustusvoimien suorituskykyhankkeista tuloksellisuustarkastuskertomuksen 8/2020. Myös eduskunnan talousvaliokunnalle antamassaan budjettilausunnossa VTV moittii hävittäjähankkeen kustannusten epävarmuutta ja avoimuuden puutetta. Valtiovarainvaliokunta sivuuttaa tässä mietinnössään VTV:n kriittiset huomiot. Valiokunnan olisi ilman muuta tullut pyytää arvio tilausvaltuuden perustuslainmukaisuudesta. Kysymys on käytännössä eduskunnan budjettivallan horjumisesta. 

Arvoisa puhemies!

Kysyin ministeri Vanhaselta eilen istunnossa, miten hän arvioi eduskunnan budjettivallan toteutuvan tässä hankinnassa. Vanhanen totesi — eduskunnan pöytäkirjasta: ”Kun lopullista päätöstä tehdään, luonnollisesti hävittäjien kohdalla sekä hankintahinnan että elinkaarikustannusten pitää olla selvillä.” Huomauttaisin tähän, että tilausvaltuudesta päätetään eduskunnassa nyt ja siinä annetaan lupa kustannusylityksille. Kustannukset eivät ole selvillä, eikä tilausvaltuuden ylitys ole enää jatkossa eduskunnan kontrollissa. Toimivalta siirtyy tämän jälkeen valtioneuvostolle, jossa päätöksenteko ei ole edes julkista. Eduskunnan tehtäväksi jää laskujen kuittaaminen. 

Puhemies!

Kysyn vielä puolustusministeri Kaikkoselta: myönnättekö, että valtioneuvoston 1.10.2019 hallitusohjelmaa muuttaen päättämä 10 miljardia, jota nyt tässä budjettiehdotuksessa eduskunnalle esitetään, tullaan hankintakustannusten osalta ylittämään? Vaikuttaa siltä, että hallitusohjelma ei tämän kohdan osalta olisi enää pätevä. 

Olen tehnyt hävittäjähankintaa koskevan talousarvion muutosehdotuksen. Esitän, että eduskunta poistaa ensi vuoden talousarviosta siihen esitetyn hävittäjien tilausvaltuuden, hankintaa siirretään ja arvioidaan Hornetien suorituskyvyn korvaamisen aikataulu ja laajuus uudelleen puolustuskyvyn kehittämisen kokonaistarpeet ja valtiontalouden tilanne huomioiden. Todettakoon, että vasemmistoliiton puoluehallitus on linjannut näin syyskuun kokouksessaan. 

Suomelle järkevä ratkaisu voisi olla vähemmän hävittäjiä, tehokkaampi ilmatorjunta ja puolustushaarojen tasapainoinen kehittäminen. — Kiitoksia, puhemies.”

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp (puolustusministeriön pääluokka)

”Arvoisa puhemies!

Hallitus on linjannut, että rajusti heikkenevä velkasuhde pyritään vakauttamaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Suomi velkaantuu paitsi 30 miljardin koronalainojen myös vähintään samansuuruisen hävittäjähankinnan vuoksi. Myös EU:n elpymispaketin miljardien lainoja ja vastuita maksetaan takaisin tulevina vuosikymmeninä. Valtiovarainministeriö arvioi julkisen talouden vahvistamisen tarpeeksi 5 miljardia euroa. Velka on siis jäämässä pysyvästi korkealle tasolle. Tämä tarjoaa poliittiselle oikeistolle moniksi vaalikausiksi eteenpäin perustelun kiristää finanssipolitiikkaa ja ajaa läpi rakenneuudistuksia, joihin valtiovarainministeri Vanhanen täällä eilen viittasi.

Resepti on tuttu. Julkistaloutta ei suinkaan vahvisteta suorin toimin, kuten vaikkapa pääomatulon saajien veroetuja karsimalla, vaan työllisyysasteen ja tuottavuuden kasvutavoitteilla eli muun muassa lisäämällä työelämän joustoja, paikallista sopimista tavoitteena yleissitovuuden murtaminen. Listalla on työehtojen ja työlainsäädännön sekä työllistymisen ja työurien pidentämisen esteeksi leimatun työttömyys- ja eläketurvan heikentämistä ja samalla työnantajien vastuiden ja maksujen keventämistä. Nyt on nostettu suuri huoli yli 55-vuotiaiden ikääntyneiden työllisyydestä. Se on totta kai myös perusteltu huoli, mutta se näyttää olevan samalla häveliäisyyden verho ajaa läpi heikennyksiä, kuten eläkeputken poistaminen.

Eläkeputken eli työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden leikkaamisen myönteisistä vaikutuksista työllisyysasteeseen ei ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Tällaiset väitteet nojaavat VATTin tutkijoiden, Kyyrän ja Pesolan, tutkimukseen, jossa on vertailtu seurantajaksolla 2004—2013 kahta ikäkohorttia 2004 toteutuneen eläkeputken ikärajan nostamisen osalta. Tutkimus ei kuitenkaan huomioi koko väestössä tarkasteluaikana putken ikärajan nostamisen myötä tapahtunutta työttömyyden tai työllisyyden muutosta. Tuloksista ei voi vetää johtopäätöstä, että eläkeputken ikärajan nosto tai poisto parantaisi työllisyyttä työmarkkinoilla kokonaisuutena. 

Eläkeputken leikkaaminen muuttaa kyllä työttömyyden ikärakennetta. Joukkoirtisanomistilanteessa iäkkäämpi henkilö, jonka oikeus eläkeputkeen on menetetty, saa ehkä pitää työnsä ja irtisanominen kohdistuu nuorempaan henkilöön. Mikäli iäkäs työntekijä kuitenkin joutuu työttömäksi, hän pysyy kauemmin työmarkkinoilla putken leikkauksen seurauksena työstä kilpailemassa ja vie ehkä kilpailun voittaessaan työpaikan joltakin nuoremmalta henkilöltä. 

Puhemies!

Tehtaiden lopettamiset ja joukkoirtisanomiset eivät historiasta häviä. Pitkän työuran samassa työssä tehneet ja työkyvyltään heikentyneet vanhempien ikäpolvien työttömät ovat vaikeassa asemassa uutta työtä etsiessään. Moni putoaa tosiasiassa perusturvan varaan. Eläkeputkelle on tarve. Sitä ei tule poistaa. 

Keskustelussa Suomea on verrattu varsin pinnallisesti Ruotsiin, jossa ikääntyneiden työllisyys on parempi. Erot maiden elinajanodotteissa, työttömyyshistoriassa, 90-luvun laman syvyydessä ja 2000-luvun finanssikriisistä toipumisessa osoittavat kuitenkin, että erot ovat varsin syvällä talouden rakenteissa, ja Suomessa on aivan erilainen tarve pehmentää vanhempien ikäluokkien siirtymää eläkkeelle kuin Ruotsissa. Tuo tarve ei poistu näitä järjestelmiä lopettamalla ja leikkaamalla. Leikkuriinhan ovat joutuneet monet työttömyys- ja varhaiseläkemuodot. Työkyvyttömyyseläkkeellekin on liki mahdotonta nykyään päästä, ja leikkauslistoilla on nähty vuosien varrella joukko muitakin ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja työeläkkeisiin liittyviä esityksiä, heikennyksiä erityisesti vanhempien ikäluokkien työntekijöiden ja työttömien suojaan. Työttömyysturvan lisäpäivät ovat näitä viimeisiä keinoja, joilla voidaan helpottaa ikääntyneiden työttömien tilannetta. 

Eläkeputken poistamisessa on kyse yhden työllisyyspolitiikan aikakauden, johon olennaisena osana on kuulunut myös ikääntyneen työväen suojelu ja sosiaalipolitiikka, viimeisten juonteiden katkaisemisesta ja antautumisesta paljaalle työvoiman tarjonnan politiikalle. Sen sijaan, että annettaisiin raskaassa työssä väsyneen viimein levätä, pakotetaan hänet kamppailemaan asemastaan työssä tai työmarkkinoilla loppuun saakka, ja tämä esitetään ikääntyneiden auttamisena ja verhoillaan suureen huoleen yli 55-vuotiaiden työllisyydestä. Perussyy eläkeputken leikkaukseen on työnantajien halu vähentää maksuvastuutaan sosiaaliturvasta. Ansioturvaa maksaa työnantajakin, mutta perusturvan valtio. [Puhemies koputtaa] — Kiitos, puhemies.” 

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp

”Arvoisa puhemies,

Koronatoimien vuoksi valtio velkaantuu noin 30 miljardia. Lisärahalle julkiseen ja yksityiseen talouteen on ollut ilman muuta todellinen tarve, mutta sen kohdentaminen olisi voinut olla tehokkaampaa. Yritysten tukemisessa valitut keinot eivät ole olleet työllisyyden kannalta parhaita, omistajille varmasti mieleen kyllä. Pienituloisia suomalaisia ja mm. hoitoalan töissä koronavuonna raataneita tukipolitiikka ei ole kohdannut, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Hyötysuhteeltaan heikointa rahankäyttöä edustaa osallistuminen EU-elvytyspakettiin.

Valtionvarainministeri Vanhanen on todennut, että finanssipolitiikan kiristämisen aika alkaisi vuonna 2022. Jo vuoden kuluttua eduskunta siis jo päättäisi sopeutustoimista. Niistä osviittaa antavat työllisyysastetavoitteen nimissä väläytellyt työttömyysturvan leikkaukset, joista lisäpäivien eli eläkeputken leikkaus ollaankin ilmeisesti jo pian viemässä päätökseen.

Kun hallitusohjelmaneuvottelujen jälkeen iloittiin työttömyysturvan aktiivimallin poistamisesta, oli ennakoitavissa, että eläkeputken poistaminen muodostaa hallituksen keinovalikoimassa ne ohjelmaan kirjatut ”korvaavat toimet”.  Kokonaisuutena työllisyysaste ei eläkeputkea leikkaamalla nouse. Jos iäkkäämmät saisivatkin työnsä pitää, olisi irtisanominen edessä nuoremmissa ikäluokissa. Perussyy leikkaukseen on työnantajien halu vähentää maksuvastuutaan sosiaaliturvasta. Samalla myös muille työttömyysturvan heikennyksille raivataan tietä.

Puhemies, Putkea ei missään tapauksessa pidä poistaa.

Eläkeputken leikkaamisen vaikutus valtiontalouteen on mitätön suoraan ja myös oletettujen työllisyysastevaikutusten kautta. Valtiontaloutta voitaisiin tasapainottaa helposti siirtämällä uusien monitoimihävittäjien 10 miljardin euron hankintaa. Vasemmistoliiton kanta on, että hävittäjähanketta tulisi lykätä ja se tulisi uudelleen arvioida. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista olisi valmis lykkäämään hävittäjähankintaa valtion talouden tasapainottamiseksi.

Ilmavoimien Horneteille kertynyt lentotuntien määrä on merkittävästi pienempi kuin koneilla voidaan lentää ja valmistaja lupaa. Ne ollaan siis vaihtamassa nopeammin kuin olisi tarpeen. Hornetien käyttöikää voidaan pidentää useilla vuosilla.

Puhemies,

Hävittäjien 10 miljardin tilausvaltuus ei ole talousarviossa määrältään ja käyttötarkoitukseltaan siten rajattu kuin perustuslain 85 pykälä edellyttää, vaan valtuutus voidaan ylittää hankintasopimuksesta johtuvilla kustannusmuutoksilla. On myös epäselvää, mitä tilausvaltuuteen sisältyy ja mitä ei. Elinkaarikuluja, jotka jopa moninkertaistavat hankinnan kustannukset, ei ole selvitetty.

Nämä oleelliset seikat horjuttavat merkittävästi eduskunnan budjettivaltaa. Valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan hankinnan euromääräinen yläraja on talousarviossa oltava. Nyt eduskunta ei tiedä, mistä se päättää, vaan piikki on käytännössä auki.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on moittinut hävittäjähankkeen kustannusten epävarmuutta ja avoimuuden puutetta. Valtiovarainvaliokunta sivuuttaa mietinnössään hämmästyttävällä tavalla VTV:n kriittiset huomiot. Perustuslakivaliokunnalta olisi ilman muuta tullut pyytää arvio tilausvaltuuden perustuslainmukaisuudesta.

Puhemies,

Olen tehnyt hävittäjähankintaa koskevan talousarviomuutosehdotuksen. Esitän, että eduskunta poistaa ensi vuoden talousarviosta siihen esitetyn hävittäjien tilausvaltuuden, hankintaa siirretään ja arvioidaan Hornetien suorituskyvyn korvaamisen aikataulu ja laajuus uudelleen puolustuskyvyn kehittämisen kokonaistarpeet ja valtiontalouden tilanne huomioiden. Tämän esityksen hyväksyessään eduskunta ottaisi takaisin sille kuuluvan vallan, josta se on hävittäjien osalta tosiasiassa luopumassa kenraalien hyväksi – vallan päättää valtion varoista.”

Kiitos!

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta hyväksyy vuoden 2021 valtion talousarviolla uusien monitoimihävittäjien HX-hankinnan rahoituksen ja itse hankinnan. Toimivalta hankintapäätöksen tekemisestä jää valtioneuvostolle, jonka on tarkoitus tehdä hankintapäätös vuoden 2021 lopulla.  

Valtioneuvosto on päättänyt 1.10.2019 hankinnan enimmäishinnaksi kaikkiaan 10 miljardia euroa. Vuoden 2021 valtion talousarvioesityksen ja siinä esitetyn tilausvaltuuden perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että valtioneuvoston asettama enimmäishinta tullaan ylittämään. Hankinnan lopulliset kustannukset eivät näy talousarvioehdotuksesta. 

Monitoimihävittäjien tilausvaltuus

Puolustusministeriön hallinnonalalle (pääluokka 27) ehdotetaan vuoden 2021 valtion talousarvioesityksessä määrärahoja 4,9 miljardia euroa, joka on 1,7 miljardia euroa enemmän kuin vuoden 2020 varsinaisessa talousarviossa (+54 prosenttia). Merkittävä osa lisäyksestä aiheutuu uusien monitoimihävittäjien HX-hankinnan rahoituksen alkamisesta vuoden 2021 aikana. HX-hankinta ehdotetaan budjetoitavaksi kokonaisuutena vuodelle 2021 siten, että momentti 27.10.19 (monitoimihävittäjien hankinta, siirtomääräraha 5 v) sisältää uuden alkavan tilausvaltuuden, 9,4 miljardia euroa, sekä 579 miljoonaa euroa siirtomäärärahaa. Hankinnasta aiheutuvat menot jakaantuvat vuosille 2021—2031. Vuodelle 2021 ehdotetaan 1 479 milj. euroa, josta 900 milj. euroa on HX 2021 -tilausvaltuuden vuoden 2021 vuosiosuutta ja 579 milj. euroa edellä mainittua siirtomäärärahaa. Ehdotettava kokonaisrahoitus on 9 979 milj. euroa. 

Talousarviossa esitetty kokonaisrahoitus voidaan ylittää valuuttakurssi-, indeksi- ja muista kustannustasomuutoksista johtuvilla korotuksilla. Talousarvioesitykseen kirjatun tilausvaltuuden mukaan: ”Monitoimihävittäjien hankintaa koskevia ja niihin välittömästi liittyviä sopimuksia saa tehdä siten, että niistä vuosina 2021—2031 valtiolle aiheutuvat menot saavat olla lopullisen tarjouspyynnön lähettämisajankohdan hintatasolla enintään 9 400 000 000 euroa lisättynä valuutta- ja kustannustasomuutoksilla, jotka aiheutuvat hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista (Monitoimihävittäjien hankinta -tilausvaltuus, HX 2021).” Lisäksi todetaan: ”Indeksien noususta aiheutuvat lisätarpeet tai alenemisesta syntyvät vähennykset budjetoidaan talousarviossa varainhoitovuoteen kuuluvaksi maksuperusteisena.” 

Edelleen talousarvioesityksessä perustellaan, että ”valuutta- ja kustannustasotarkistukset säilyttävät rahoituksen ostoarvon tilanteessa, jossa muun muassa kaikista ase- ja varaosahankinnoista ei ole tarkoituksenmukaista tehdä sopimusta hankinnan alkuvaiheessa.” 

Hankinnan kokonaiskustannus ml. elinkaarikulut

Tilausvaltuuteen kirjattu enimmäissumma voidaan siis ylittää valuutta- ja kustannustasomuutoksilla, joihin sisältyvät mm ”indeksien noususta aiheutuvat lisätarpeet” ja hankintasopimuksen jälkeen tehtävistä muista sopimuksista aiheutuvat kustannukset — ”muun muassa ase- ja varaosahankinnat”. Kokonaisuutena on täysin epäselvää, mihin sellaisiin ”hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista” aiheutuviin ”kustannustasomuutoksiin”, joilla tilausvaltuuden enimmäissumma voitaisiin ylittää, eduskunta tarkkaan ottaen talousarvion hyväksyessään sitoutuisi.  

Hankinnan osa-alueet, kuten koneiden lukumäärä, aseistus, muu varustus ja tukijärjestelmät sekä uuden kaluston edellyttämät infrastruktuurin kehittämistarpeet ja vaikutukset puolustusvoimien henkilöstömenoihin, jäävät talousarvioehdotuksen perusteella tarkemmin määrittelemättä, ja niiden sisältyminen tilausvaltuuteen on epäselvä. On todennäköistä, että näitä kustannuksia pyritään myöhemmin hyväksyttämään osana elinkaarikustannuksia. 

Hankinnan kustannuksiin tulisi laskea myös kaluston 2060-luvulle saakka suunnitellusta käytöstä ja päivityksistä johtuvat elinkaarikustannukset. Elinkaarikustannukset arvioidaan yleisesti moninkertaisiksi suhteessa hankintahintaan. Elinkaarikustannuksia ei valtion talousarvioehdotuksessa kuitenkaan ole lainkaan ilmoitettu ja arvioitu tai niihin edes viitattu.  

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt valtion talousarvioehdotuksesta (HE 146/2020 vp) antamaansa lausuntoa (TaVL 23/2020 vp) varten Valtiontalouden tarkastusviraston asiantuntijalausunnon HX-hankkeen rahoituksesta (EDK-2020-AK-325063). Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa HX-hankkeesta muun muassa seuraavaa: ”Arvioitujen kokonaiskustannusten läpinäkyvyys voisi olla parempi. Valmistelun ja päätöksenteon kannalta haasteena on se, että HX-järjestelmän elinkaarikustannuksiin liittyvä tieto täsmentyy vasta lopullisissa tarjouksissa. Vielä tämän jälkeenkin tietoihin voi jäädä epävarmuutta.” Hankinnan kokonaiskustannukset jäävät epäselviksi. 

Eduskunnan budjettivallan toteutuminen

Eduskunta päättää valtiontaloudesta. Perustuslain 85 §:n 3 momentin mukaan ”talousarviossa voidaan antaa määrältään ja käyttötarkoitukseltaan rajoitettu valtuus sitoutua varainhoitovuonna menoihin, joita varten tarvittavat määrärahat otetaan seuraavien varainhoitovuosien talousarvioihin.” On ilmeistä, että monitoimihävittäjien tilausvaltuutta ei ole kirjattu valtion talousarvioesitykseen siten, että se olisi määrältään ja käyttötarkoitukseltaan rajoitettu, vaan valtuus voidaan kirjauksen mukaan ylittää perusteilla, jotka jäävät epäselviksi.  

Edellä sanotun perusteella vaikuttaa siltä, että eduskunta ei tiedä, mistä se päättää, kun se päättää monitoimihävittäjien tilausvaltuudesta, eikä eduskunnan perustuslaissa säädetty valta päättää valtiontaloudesta näin toteudu tarkoitetulla tavalla. Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä käytännössä ovat puolustusvoimien pääluokan momentille 27.20.19 (Monitoimihävittäjien hankinta) kirjatut indeksimuutokset ja muut kustannustasomuutokset, joilla tilausvaltuus voidaan ylittää, ja miten ne vaikuttavat hankintahintaan toimitus-/maksuaikana, 

mitkä HX-hankinnan osa-alueista (koneet, aseet, muut varusteet ja järjestelmät, infrastruktuuri, henkilöstö) sisältyvät nyt määritellyn tilausvaltuuden piiriin ja mitkä eivät, ja mitkä ovat arvioidut kustannusosuudet, 

kuinka suuriksi monitoimihävittäjähankkeen elinkaarikustannukset on arvioitu ja mihin arvio perustuu sekä mitä kuluja elinkaarikustannuksiin luetaan ja 

toteutuuko eduskunnan budjettivalta, kun indeksi-, valuuttakurssi- ja muut kustannustasomuutokset, tilausvaltuuteen sisältyvät hankinnan osa-alueet kustannusosuuksineen sekä elinkaarikustannukset jäävät valtion talousarviossa määrittelemättä ennen hankintapäätöstä? 

Helsingissä 4.12.2020 
Johannes Yrttiaho vas
Anna Kontula vas
Merja Kyllönen vas
Mai Kivelä vas
Katja Hänninen vas
Juho Kautto vas
Markus Mustajärvi vas
Veronika Honkasalo vas
Matti Semi vas
Jari Myllykoski vas
Paavo Arhinmäki vas