Kirjoitus on julkaistu Neljäysiläinen -lehdessä, syksy 2018

Ammattiyhdistysliikkeen tämän syksyn taistelu Sipilän hallituksen ajamaa irtisanomissuojan heikentämistä vastaan osoitti, että taisteluvoimaa kyllä löytyy, jos sitä vain halutaan käyttää. Kentällä rintama oli luja. Pitkästä aikaa työpaikoilla puhuttiin politiikkaa. Kamppailu näkyi myös järjestäytymisen kasvuna.

Valmius kamppailla myös konkreettisempien työehtojen ja palkkojen parantamisen puolesta olisi kentällä olemassa. Aihetta palkkaliikkeisiin todella olisi, sillä palkkakehitys metallissa ja koko teollisuudessa on jäänyt melko surkeaksi. Metalliteollisuuden reaalisten tuntipalkkojen kehitys on kymmenvuotiskaudella 2007-2017 ollut vain yhden prosentin suuruinen! Koko teollisuudessa sentään 8,5 prosenttia. Metallialan luvut tarkoittavat, että monena vuonna on palkkojen ostovoimassa menty selkeästi miinukselle. Liitot ja keskusjärjestöt on Suomessa onnistuttu sitomaan kolmikannalla ja tuloratkaisuilla hyvin lähelle työnantajien politiikkaa, mikä osaltaan on näkynyt työntekijän kannalta heikkoina palkkaratkaisuina.

Taustalla massatyöttömyys

Heikon palkkakehityksen, kuten toisaalta sosiaalimenojenkin leikkausten taustalla on myös tarkoituksella ylläpidetty ja pitkitetty massatyöttömyys. Kun työttömyys on korkealla, verotuloja kertyy vähemmän ja julkisen talouden säästöt kiihtyvät. Palkkojen sekä muiden työehtojen polkeminen kiihtyy, koska työvoiman runsas tarjonta ja kiristyvä kilpailu työstä pakottaa työttömät ottamaan työtä vastaan aiempaa heikommin ehdoin. Tätä pahoinvoinnin kehää valtiovalta – erivärisinä vaihdelleet hallitukset – on tietoisesti ylläpitänyt 90-luvulta saakka. Suomi liitettiin Euroopan Unioniin, kun massatyöttömyys oli ensin päästetty räjähtämään käsiin. Maassa oli yli puoli miljoonaa työtöntä. EU- ja eurojäsenyyksien ehkä tärkeimpänä antina työnantajien näkökulmasta oli työvoiman vapaa liikkuvuus, jonka myötä ulkomaisesta halpatyövoimasta tehtiin keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita.

EU-talouskuri ja sisäinen devalvaatio

Sipilän hallituksen pyrkimys murtaa irtisanomissuojaa ja systemaattinen ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö ovat osa työvoiman tarjonnan lisäämisen politiikkaa, samaa mitä työttömyysturvan leikkauksilla, aktiivimalleilla ja onnettomalla työvoimapolitiikalla Suomessa ajetaan. Työtä on pakko ottaa vastaan entistä heikommilla ehdoilla ja palkat ja muut työehdot joustavat tässä pelissä alaspäin. Kaiken taustalla on eurooppalainen talouskuri ja eurojärjestelmä, joka ajaa maat kilpailukyvyn turvaamisen nimissä sisäiseen devalvaatioon ja työn ”halpuuttamiseen”.

Vasemmiston on saavutettava eduskuntavaaleissa niin vahvat asemat, että Sipilän hallituksen kaudella kiihtynyt rynnäkkö työlainsäädäntöä, työehtoja, työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa sekä kuntien koulutus-, hyvinvointi- ja terveyspalveluita vastaan voidaan pysäyttää ja suunta kääntää. Myös kiihtyvän asevarustelun ja militarismin torjumiseksi on taisteltava tosissaan. Tavoitteemme on oltava sotilaallisesti liittoutumaton, puolueeton Suomi, jossa työntekijöiden oikeudet vahvistuvat, palkalla elää eikä sosiaaliturvan varassa tai eläkkeelläkään tarvitse pelätä toimeentulonsa puolesta.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
varakansanedustaja
Vasemmistoliito

Kirjoitus on julkaistu Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä -lehdessä, syksy 2018

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuun kokouksessaan äänestysten jälkeen Logomon kävelysillalle uuden kustannusarvion 13,5 miljoonaa euroa. Urakkasopimukseen nähden hinta nousi nyt peräti 5 miljoonaa! Se on esimerkiksi yhden ison päiväkodin hinta. Hanke pantiin aikanaan alulle ilman kunnon suunnitelmia ja arviota kokonaiskustannuksista. Siitä saakka perälauta on repsottanut auki eikä sitä vieläkään saatu suljettua.

Vasemmistoliitto kyllä esitti valtuustossa, että sillalle ei myönnetä lisärahaa, vaan hanke toteutetaan suunniteltua vaatimattomampana. Vaihtoehtoisesti hanke tuli meidän esityksemme mukaan keskeyttää. Esitys kaatui äänin 16 – 48. Kokoomus, vihreät, sdp ja perussuomalaiset sekä valtaosa keskustasta ja rkp:stä oli lisärahoituksen kannalla Lisäksi esitimme, että virkamiesten toimet hankkeessa tulee tutkia, saattaa heidät vastuuseen ja rakennushankkeiden päätöksenteon avoimuutta tulee lisätä. Näille esityksille saimme muiden ryhmien tuen ja ne menivät läpi. Jakovalmistelu vasta näyttää, pannaanko uudistukset toden teolla toimeen. Rohkenen epäillä.

Pahinta on, että tämän korean siltahankkeen perälauta jäi edelleen repsottamaan auki. Logomon sillan rakennusurakan laskuja on kuluvan vuoden loppuun mennessä maksettu noin 5,5 miljoonan edestä. Ratapihalla on kuitenkin vasta sillan jalkojen perustukset – neljä betonianturaa! On siis helposti arvioitavissa, ettei nyt hyväksytty 13,5 miljoonan summa tule sillan valmiiksi saattamiseen riittämään, vaan silta maksaa lopulta 15-20 miljoonaa euroa.

Siltahanke laitettiin aikanaan alulle – syötettiin päättäjille – noin viiden miljoonan hinnalla, urakkaa kilpailutettaessa hinta oli jo noin 6,9 miljoonassa ja lopullinen kiinteistöliikelaitoksen johtokunnassa 2017 hyväksytty urakkasopimus 8,5 miljoonaa.

Logomon silta on klassinen kupru, mutta ei Turussa ensimmäinen eikä viimeinen. Vastaavalla tavalla myös Kakolan funikulaari on ylittämässä miljoonilla aiemmin päätetyn kustannustason. Teatterin remontti ylitti alkuperäisen arvion noin 20 miljoonalla. Kuntalaisten arjessa tärkeiden peruspalvelujen kannalta täysin turhien hankkeiden sarjassa seuraa vielä monta miljoonien kuprua: keskustan ja Itäharjun laajakantoiset kehityssuunnitelmat ja näihin liittyen mm. Ratapihan areena- ja elämyskeskus sekä valtava Helsingintien kattava Itäharjun kansi tulevat olemaan veroeurojen haaskausta vailla vertaa.

Turkua johtava puoluekolmikko on asettunut ns. keskustan kehittämisen nimissä tukemaan melkeinpä kaikkia rakennushankkeita, joita rakennusliikkeet ja liikemiehet vain kehtaavat esittää. Kokoomus näitä tietenkin vihreille ja demareilla syöttää, mutta hyvin tuntuu maistuvan. Harkinta veronmaksajien varojen käytön ja investointien todellisen tarpeen suhteen pettää pahasti. Säästöjä revitään sitten palveluista ja sen tuntevat turkulaiset ja kaupungin työntekijät nahoissaan joka ikinen päivä.

Ratkaisuksi rakennushankkeiden ylittäviin kustannuksiin esitetään usein se, että on valittava oikea urak-kamalli. Se ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Ainoa, mikä loppujen lopuksi voi hillitä näitä kupruja on päätöksenteon avoimuus, demokraattinen valvonta ja tiukka säännöstö. Se tarkoittaa aiempaa enemmän toimielin- ja valtuustokäsittelyjä rakennushankkeista ja ennen kaikkea tarkempaa suunnittelua ennen urakkapäätösten tekemistä.

Virkamiehillä ja päätöksentekijöillä pitää olla julkinen paine toimia tarkasti ja korkealla moraalilla.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vas)