Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupunginjohtaja on päättänyt kutsua henkilöstöjärjestöt yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden tavoitteeksi on ilmoitettu 7,2 miljoonan euron henkilöstökulujen leikkaukset – käytännössä lomauttamalla. Neuvottelut yli 10 000 Turun kaupungin työntekijän kohtalosta alkavat huomenna tiistaina.

Pyrkimys repiä säästöjä kaupungin työntekijöiden selkänahasta on paitsi törkeä myös epärealistinen.

Ensinnäkin – koronapandemian ja siitä johtuvien rajoitustoimien vuoksi henkilöstö on ollut tämän vuoden ajan poikkeuksellisen raskaasti kuormitettu. Keväällä käyttöön otettiin mm. työvelvoitteet, työaikojen, työn sisältöjen ja suorituspaikkojen muutokset sekä lomien siirrot ja etäkoulu. Tästä kaikesta venymisestä tulisi henkilöstölle antaa pikemminkin ylimääräinen korvaus, nyt suunnitteilla on palkanleikkaus. 

Toiseksi – koronarajoitusten aikana normaaliin palvelutarpeeseen ei ole pystytty vastaamaan ja kaupungille on syntynyt valtava ”palveluvelka” asukkaiden suuntaan. Tähän tulisi vastata, auttaa ihmisiä ja purkaa jonoja. Se ei ole mahdollista, jos henkilöstökuluista leikataan vähänkään.

Kolmanneksi – lomauttamalla ei voida saavuttaa esitettyjä yli seitsemän miljoonan säästöjä. Kun Turku lomautti 2009, silloin finanssikriisin ja sikainfluenssapandemian oloissa, tähdättiin seitsemän miljoonan säästöihin, mutta lomauttamalla saatiin vain 2,5 miljoonan euron säästö, pääosa henkilöstösäästöistä, 4,5 miljoonaa, tuli pakkotalkoovapaista. Uhkaamalla kahden viikon lomautuksilla käytännössä pakotettiin henkilöstö talkoovapaille, siis palkattomille vapaille, jotka menivät puhtaasti omaan piikkiin, ilman oikeutta työttömyyspäivärahaan. Lopulta kuluja tästä henkilöstön kurituksesta tuli ehkä jopa enemmän kuin säästöjä, hallinnollinen työ ja tuottamatta jääneet palvelut synnyttivät odottamattomia menoja. Lomautuksissa ei ollut taloudellista järkeä, tämän myös tarkastuslautakunta tuon vuoden raportissaan nosti esiin.

Kaupunginjohtaja on nyt todennut, että tämän syksyn mahdolliset lomautukset eivät koskisi sote- ja opetushenkilöstöä. Parempi tietysti niin, mutta nämä toimialat muodostavat lähes 80 prosenttia koko kaupungin henkilöstöstä. Niinpä 7,2 miljoonan euron kulujen leikkaus vain jäljelle jäävästä henkilöstön osasta on matemaattinen mahdottomuus niissä puitteissa, jotka nyt on asetettu.

Kaikessa järjettömyydessään lomautukset ja niillä uhkaaminen ovat – kuten olivat myös kymmenen vuotta sitten – vain väline oikeistolaisen politiikan edistämiseen. Kun palveluntuotanto ajetaan kriisiin, syntyy perusteita ja ehkä pakkojakin lisätä ostopalveluita, siis yksityistää. 

Turun kaupungin taloustilanne on tottakai vaikea, kuten lähes kaikissa muissakin Suomen kunnissa, johtuen ennen kaikkea pitkäaikaisesta valtionrahoituksen supistumisesta ja akuutista maailmanlaajuisesta taloustaantumasta, jossa – ja sekin on hyvä muistaa – koronapandemialla on vain osavaikutus.

Turun talouden heikot näkymät ovat myös itse aiheutettuja. Vanhan ja vauraan, mittaamattoman arvokasta omaisuutta hallitsevan, kaupungin talouden pohjaa on kokoomuslaisten kaupunginjohtajien pian viidentoista vuoden valta-aikana nakerrettu mm. yksityistämällä ja ulkoistamalla palveluita. Ostopalvelumenot ovat kasvaneet ja ylittäneet budjetoidun vuosittain. On yhtiöitetty, myyty julkista omaisuutta, maata ja kiinteistöjä. Turussa on ohjattu julkisia varoja kärkihankkeisiin, joilla on edistetty kuntalaisten arjen kannalta varsin tarpeettomia rakennushankkeita ns. kasvuinvestointeja. 

Leikkaamalla näistä turhista hankkeista, saataisiin nopeasti valtava säästö. Piikki on kuitenkin ollut auki. Voi puhua jopa rakennusrötöstelystä. Kaupunginteatterin peruskorjaus, Logomon silta, Funikulaari, elämyskeskus, toriparkki ja vielä lopullisia päätöksiä odottava raitiotie, musiikkitalo, Itäharjun kansi jne. ovat kaikki hankkeita, joissa kaupungin ja kaupunkilaisten edun toteutuminen on vähintäänkin kyseenlainen, mutta yksityisen rakennus- ja kiinteistöbisneksen hyöty varma. Näistä hankkeista kaupungin kokoomusjohto pitää kiinni kynsin hampain ja on valmis jopa lomauttamaan, jotta hankkeet eivät vaarantuisi.  Vasemmistoliitto ei tätä politiikkaa hyväksy.

Arvoisa puheenjohtaja! Teen seuraavan esityksen:

”Kaupunginvaltuusto päättää, että 17.9. yt-neuvottelukutsun mukaista 7,2 miljoonan euron henkilöstökulujen leikkausta ei toteuteta. Koronapandemian ja rajoitustoimien aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi henkilöstö on kuormittunut merkittävästi, palvelujen normaali järjestäminen on vaikeutunut eikä palvelutarpeeseen ole voitu vastata. Henkilöstökulujen leikkaamiseen ei ole tarvetta, realistisia mahdollisuuksia eikä esitettyä menoleikkausta käytännössä edes voida saavuttaa henkilöstökuluista leikkaamalla.”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 21.9.2020, Vuoden 2020 toinen osavuosikatsaus, henkilöstön lomautukset. Asiasta äänestettäessä vain Vasemmistoliitto oli lomautusten estämisen kannalla äänin 12-54, 1 poissa.

Kirjallinen kysymys Nesteen Naantalin öljynjalostamon lakkautussuunnitelmista ja työpaikkojen turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Neste Oyj ilmoitti 14.9.2020 suunnitelmistaan järjestellä tuotantoaan uudelleen ja sulkea Naantalin öljynjalostamo kokonaan. Nesteen suurin omistaja on Suomen valtio. Valtio hallitsee suoran omistusosuuden ja muiden valtio-omistajien (Vake Oy, Kela ja Valtion Eläkerahasto) kautta yli 45 prosenttia yhtiön osakkeista. Yt-neuvottelut koskevat 1500 ihmistä ja työpaikan menetys voi koskea jopa 470 ihmistä. Työntekijöiden edustajan arvion mukaan Nesteen Naantalin jalostamolla työskentelee 450 henkeä, joiden työpaikka siis on vaarassa hävitä jalostamon mahdollisen lakkautuksen myötä.

Neste teki vuonna 2015 toteutuspäätökset 60 miljoonan euron investoinneista Naantalin tuotantoyksikköön. Investoinnilla pyrittiin yksinkertaistamaan Naantalin jalostamorakennetta ja parantamaan prosessitehokkuutta. Nyt tuo panostus näyttää menevän hukkaan.

Neste on investoinut merkittävästi uusiutuvien polttoaineiden laitoksiin ulkomailla. Valtio-omisteisen yhtiön investointien tulisi kuitenkin kohdistua ennen kaikkea Suomeen.

Mikäli jalostamo lakkautetaan ja sen henkilöstö jää työttömäksi, merkitsee se vakavaa iskua Turun talousalueelle, jossa myös toinen suuri teollisuuden työnantaja Meyerin telakka irtisanoo työntekijöitään.

Nesteen jalostamo on myös merkittävät Turun seudun kuntien, Turku Energian ja Fortumin omistaman Turun seudun energiatuotanto Oy:n (TSE) höyryasiakas. TSE puolestaan käyttää prosesseissaan Nesteen jalostamokaasuja. Siten jalostamon toiminnan lakkaamisella on TSE:n kautta vaikutus myös Turun seudun kuntien energiahuoltoon ja kustannuksiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Nesteen Naantalin öljynjalostamon toiminnan ja työpaikkojen turvaamiseksi?

Helsingissä 14.9.2020

Johannes Yrttiaho [vas]

”Arvoisa puhemies,

Elpymisrahastossa on keskeisesti kyse eurovaluutan ja pankkien tukemisesta.

Euroalueella on kahden kastin valtioita. Kun euroaluetta perustettiin se merkitsi käytännössä devalvaatiota Saksalle ja paransi sen kilpailukykyä jättiharppauksen suhteessa Etelä-Eurooppaan, jossa euro vastaavasti heikensi kilpailukykyä. Tässä on Etelä-Euroopan kasvaneen yksityisen ja julkisen velan ja pankkisektorin kriisin juurisyy. Syy ei ole, kuten perussuomalaiset ja kokoomus usein väittävät tai ainakin vihjaavat, ”eteläisessä kansanluonteessa” tai leväperäisessä taloudenhoidossa. Kyse on kapitalismista, eriarvoistavista talouden rakenteista.

Nyt näitä rakenteita ei muuteta, vaan niitä vahvistetaan. Elpymisrahasto tarkoittaa, että etelässä ehkä elvytään, mutta Saksan hyväksi.

Suomi ei tästä hyödy! Me maksamme 6,6 miljardia, saamme takaisin tästä alle puolet. Vastuut ovat yhteensä 13 miljardia ja ne voivat olla vieläkin enemmän. Ja ne ovat kaikkea muuta kuin tarkkarajaiset!”

Debattipuheenvuoro keskustelussa pääministerin ilmoituksesta koskien EU:n monivuotista rahoituskehystä ja elpymiskokonaisuutta, PI 5/2020vp.

”Arvoisa puhemies!

Kokoomus penää täällä suureen ääneen työllisyystoimia. Se muka kantaa huolta suomalaisten työpaikoista ja esittää samalla sosiaaliturvan heikennyksiä, ei juuri muuta. Tämä on nykypäivän työnantajapolitiikkaa, vaikka samalla se on todella vanhoillista. Halutaan pienentää työnantajien yhteiskunnallista vastuuta ja maksuvastuuta sosiaaliturvasta, maksimoida omistajille jaettavaksi jäävää voittoa. Työvoimaa pitäisi voida saada vain pestata ja heittää pois, miten yrityksille sattuu milloinkin sopimaan. Ehkä onnistutte hämäämään kansalaisia luulemaan, että huolehtisitte työllisyydestä tosissanne, kun tarpeeksi isolla pensselillä maalaatte ja viskelette isoja lupauksia jopa yli 100 000 työpaikasta.  

Mutta, arvoisa puhemies, ainakaan Turussa tämä kokoomuksen hämäys ei onnistu. Siellä nimittäin teidän juonenne tunnetaan. Siellä kokoomuksen hallinnassa suvereenisti oleva kaupungin johto ajaa tällä hetkellä alas työttömien yhdistyksiä, jotka ovat hoitaneet kaupungissa vuosien ajan pitkäaikaistyöttömien työllistämistä. Kaupunki on kokoomuksen kaupunginjohtajan, kansliapäällikön ja kokoomuksen johtaman kaupunginhallituksen päätöksillä leikannut yhdistysten avustukset niin, että ne kaatuvat tämän syksyn aikana. Se ei kaupunginjohtaja Arven kokoomuslaista konkurssikabinettia Turussa kiinnosta, että nämä yhdistykset ovat toiminnallaan tosiasiassa säästäneet vuosien kuluessa vähintäänkin satojatuhansia euroja kaupungin veronmaksajien rahoja. Yhdistysten työllistämät ihmiset ovat työmarkkinatuelta töihin päästessään säästäneet kaupungin maksettavaksi tulevaa kuntaosuutta hyvin merkittävästi. Säästöjä siis syntyy, vaikka tärkeintä ovat tietenkin näiden yhdistysten toiminnasta syntyvät työmahdollisuudet ja muu sosiaalinen hyvä hyvin monien ihmisten elämässä.  

Näin siis kokoomus tosiasiassa toimii. Se ei työllisyydestä, ihmisten työpaikoista välitä. Katsokaa yksityiskohtia.” 


Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 viidenneksi lisätalousarvioksi, HE 119/2020vp

”Arvoisa puhemies,

Nykyisen taloudellisen kriisin merkit olivat olemassa jo vuosi sitten. Yritykset varautuivat taantumaan, suunnittelivat saneeraustoimia. Nyt nämä suuret työnantajat käyttävät koronakriisiä hyväkseen saadakseen yleisen hyväksynnän irtisanomisille. Kerkeästi niitä perustellaan koronalla, vaikka syy on pitkälti paljon tavanomaisempi: voittojen maksimointi.

Esimerkki Turusta, jossa Meyerin telakka irtisanoi 166 työntekijäänsä elokuussa. Telakalta saamieni viestien mukaan irtisanottuja on kuitenkin korvattu alihankkijoilla, irtisanomisissa ei noudatettu minkäänlaista sosiaalista vastuullisuutta, ei huomioitu työntekijöiden uudelleentyöllistymismahdollisuuksia, perhetilanteita tai muuta. Irtisanomiset toimeenpani konsulttiyhtiö, työntekijät poistettiin tietojärjestelmistä välittömästi niin, että ovista ei päässyt enää kulkemaan. Varsin tylyä kohtelua. Jatkoa irtisanomisille seuraa syksyllä.

Vastuullinen, osaavasta työvoimasta huolehtiva työnantaja olisi hoitanut töiden tilapäisen vähenemisen lomautuksia jaksottamalla. Siihenhän valtiovaltakin on paremmat edellytykset nyt luonut. Työnantajana Turun telakan vastuuttomuutta korostaa se, että yritys ei ole maksanut Suomeen yhteisöveroa lainkaan sen jälkeen, kun se osti telakan vuonna 2014. Ja kuten tiedämme, telakkakaupassa valtio oli merkittävällä panoksella mukana, samoin kuin Turun kaupunki. Yhteiskuntaa on siis yritys – telakka – tarvinnut, mutta yhteiskuntavastuuta se ei kanna.

Toinen esimerkki UPM:n Kaipolan tehtaalta, joka nyt on ihan syystä aiheuttanut valtakunnallisen kohun. Perussyy tehtaan lakkautukselle juuri Suomesta on irtisanomisen helppous ja halpuus verrattuna mm. Saksaan. Odotan hallitukselta esityksiä, joilla irtisanomissuojaa Suomessa vahvistetaan. Siinä olisi myös konkreettinen työllisyystoimi.

Onhan se törkeää, että UPM jakaa huippuosinkoja, palkitsee avokätisesti johtoaan eikä juurikaan investoi, kuin ilmeisesti lähinnä Etelä-Amerikkaan ja Kaukoitään. Kaipolan 450 työntekijän vuotuinen palkkakulu oli 2019 noin 28 miljoonaa, UPM:n johtoryhmän 12 jäsenen yhteenlaskettu palkkakulu oli 25 miljoonaa. Sekin kertoo yrityksen arvoista karua kieltä.

Tällaiset työnantajat pitäisi todella laittaa Suomessa aisoihin. Nyt näyttää siltä, että työnantajat uhkaavat irtisanomisilla saadakseen läpi työelämän lainsäädännön heikennyksiä, paikallista sopimista ja maksuhelpotuksia – jopa palkanalaennuksia kehdataan vaatia. Tätä hyökkäystä koordinoi EK, Suomen Yrittäjät ja tärkeimmät työnantajaliitot.

Useilla perusteollisuuden työpaikoilla työntekijät ovat jo työuransa loppuvaiheessa. Eläkeputkelle, joka on Suomessa antanut turvan nimenomaan tälle ryhmälle irtisanomisen osuessa kohdalle, on nyt todella tarvetta. Siksi on hämmästyttävää, että valtionvarainministeriö ja työnantajat vaativat nyt eläkeputken lakkauttamista kokonaan. Työnantajillahan tässä on takana säästöjen saaminen työttömyysvakuutusmaksuista. Sitä en todellakaan ymmärrä, että Marinin hallitus on mitä ilmeisimmin esittämässä putken lopettamista budjettiriihessä, juuri niin kuin työnantajat toivovat. Toivottavasti olen väärässä ja hallitus pitää näppinsä erossa eläkeputkesta ja työttömyysturvasta!”


Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 viidenneksi lisätalousarvioksi, HE 119/2020vp