Aluevaaleissa päätetään kaikkien terveydestä ja hyvinvoinnista.

Palvelut läheltä kotia – jonot pois!

Terveysasemien palvelut on jokaisen saatava helposti ja nopeasti. Lääkärille ja hammashoitoon on päästävä lähellä kotia. Pitempiaikaisen sairauden, vamman tai vaivan hoitamisen ja kuntoutuksen on oltava sujuvaa. Vanhusten kotihoitoa ja hoivakotipaikkoja on oltava tarjolla tarpeen mukaan, laadukkaasti ja luotettavasti. Lapsiperheiden palvelut, kuten neuvolat, on turvattava lähellä asuinpaikkaa kaikille. Kouluterveydenhoidosta on huolehdittava. Psykologit ja kuraattorit kuuluvat kouluun. Kun perhe tarvitsee tukea enemmän, auttaa ammattitaidolla toteutettu julkinen palvelu varmimmin.

Reilut työehdot takaavat laadun – palkat ylös!

Hyvät palvelut toteutuvat vain, jos ammattilaisia on riittävästi ja he ehtivät hoitaa työnsä hyvin. Terveys- ja hyvinvointipalvelut kärsivät työvoimapulasta, joka on huonon työnantajapolitiikan aiheuttamaa. Työolosuhteet ja työssäjaksaminen ovat heikentyneet myös niukan rahoituksen vuoksi. Tilannetta ei korjata ulkomaisella halpatyövoimalla – päinvastoin. On toteutettava palkkaohjelma, jolla ammattilaisten palkat nostetaan kilpailukykyisiksi. Näin turvataan henkilöstön riittävä määrä, parempi työhyvinvointi ja laadukkaat palvelut. Myös omaishoitajien tärkeä työ on tunnustettava, omaishoidontukea on parannettava ja vapaita lisättävä.

Demokratiaa – ei virkavaltaa!

Kuntien tehtävistä siirtyy noin puolet uusille maakunnille eli hyvinvointialueille. Maakuntien hallinto on kuntiakin riippuvaisempi valtion suorasta rahoituksesta. Valtion ja erityisesti valtiovarainministeriön virkamiesten valta kasvaa paikallisdemokratian kustannuksella. Maakunnan verotusoikeus vahvistaisi alueiden asukkaiden valtaa päättää asioistaan itse. Verorasitusta se ei kasvattaisi. Asukkaiden osallistumista ja suoria vaikuttamismahdollisuuksia vaalien välillä on parannettava, muuten valta jää virkamiesten ja puolueiden hämäriin kabinetteihin.

Terveys ja hyvinvointi eivät ole kauppatavaraa!

Kunnat ovat pitkään alibudjetoineet terveys- ja hyvinvointipalvelunsa. Myös maakuntien rahoitus jää siksi liian alhaiseksi tarpeeseen nähden. Riskinä on, että suuret sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöt kasvattavat bisnestään. Esimerkiksi Turussa julkisen palvelun alibudjetoinnista johtuvia terveysasemien jonoja on yritetty lyhentää yksityistämällä. Ostopalvelut ja palvelusetelit lisäävät ihmisten eriarvoisuutta taloudellisen tilanteen perusteella. Jos verovarat hupenevat voitontavoitteluun, julkinen palvelu rapautuu ja jää yhä useammalta saamatta. Bisnes pois palveluista!

Vaalipäivä 23.1. Ennakkoäänestys kotimaassa 12.–18.1.