Hyvät ystävät ja toverit,

Ensio Laineen tavasta tehdä politiikkaa ja hänen poliittisesta linjastaan me nuoremman polven vasemmistopoliitikot voimme oppia paljon. Kunnioitusta herättää tietysti uran pituus: eduskunnassa 27 vuotta, Turun valtuustossa 46 vuotta. Mutta ennen kaikkea mieleen ovat jääneet Enskan ystävällisyys ja sydämellisyys aivan kaikkia kohtaan, aktiivisen urheilijan fyysinen kunto, tinkimättömyys ja tarkkuus kaikessa työssä.

Ensio Laine oli puolueettomuutta ylläpitäneen, hyviä naapurisuhteita vaalineen ja hyvinvointivaltiota rakentaneen Suomen vasemmistopoliitikko. Siinä vasemmistopolitiikassa, jota Ensio Laine teki ja edusti, ajetaan ihmisten – liikkeen kannattajien – asioita ja etuja. Työ valtuustoissa ja parlamentissa, eduskunnassa on kansalaisliikkeiden, hyvin keskeisesti ammattiyhdistysliikkeen, työn jatkamista. Viime kädessä takana on työpaikoilta nouseva voima. Tällä sotien jälkeen kootulla voimalla rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio, jossa valtio pyrkii tasaamaan verotuksella ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut. Työllä tuotettua lisäarvoa käytetään yhteiseksi hyväksi.

Hyvinvoinnin pohjana ovat työ, terveys, hoiva, sosiaaliturva ja eläkkeet sekä tasa-arvoinen koulutus. Terveyskeskukset, hoivakodit, neuvolat, lasten päivähoito ja peruskoulu sekä eläkejärjestelmä, toimeentulotuki, työttömyysturva, sairaspäivärahat ja vanhemmuuden tuet; työelämän oikeudet, vuosiloma, työsuojelu ja työterveys muodostavat keskeiset hyvinvointivaltion perusrakenteet. Ilman ammattiyhdistysliikettä, kansalaisliikkeitä ja poliittisen vasemmiston työtä eduskunnassa niitä ei olisi. Ensio Lainetta ja lukuisia hänen aikalaisiaan on luonnollisesti kiittäminen tästä kaikesta. 

Peruskysymys nykyvasemmistolle kuuluu, miten köyhässä sodasta toipuvassa Suomessa vasemmisto onnistui näin vaativassa urakassa, mutta vauraassa nyky-Suomessa rahat eivät tunnu riittävän? 

Olemmehan todistaneet jo pitkään hyvinvoinnin rakenteiden rapautumista. Nyt hyvinvoinnin murtuminen on jo lähellä, kun terveysasemille ei pääse, vanhusten hoivaan tai lasten päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä. 

Sosiaaliturvan, eläkkeiden ja laahanneiden palkkojen ostovoima ei tule kestämään tänä syksynä kiihtyvää ruoan, asumisen ja energian hintojen nousua. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Ensio Laineen poliittisen perinnön ytimessä on myös puolueettomuuden ja hyvien naapurisuhteiden vaaliminen – rauhaa rakentava ulkopolitiikka. Kysymys sodasta ja rauhasta on tavallisten ihmisten arjen kannalta mitä tärkein ja siksi se on ollut aina myös työväenliikkeen aatteellista ydintä – oikeus elää rauhassa, ilman väkivallan ja sodan pelkoa. 

Kevään Nato-hakemusta koskenut eduskuntakäsittely tarkoitti jyrkkää muutosta liittoutumattomuuden pitkään linjaa.

Samalla se osoitti poliittisen moraalin alennuksen syvyyden. 138 nykyisen eduskunnan jäsentä lupasi vielä 2019 eduskuntavaalien alla vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta 17. toukokuuta heistä 130 oli kääntänyt takkinsa. Mitään todellista tarvetta Nato-hakemukselle ei tietenkään ollut eikä ole. Jäsenyys sotilasliitossa vain heikentäisi Suomen turvallisuusasemaa. 

Nato-takinkääntö hakee vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa. Takin kääntäminen ei tietenkään kuulu siihen politiikkaan, jota Ensio Laine edusti. Sille olennaista oli luottamuksen ja luottamukseen perustuva yhteyden pitäminen kannattajiin, omiin poliittisiin juuriin. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Valtava osuus valtion menoista on tällä hallituskaudella käytetty aseisiin sekä mittaviin yritys- ja eurotukiin. Näihin on löytynyt miljardeja, velkaa on otettu, mutta tavallisille ihmisille ei ole annettu käytännössä mitään. Hälyttävintä on, että tämä hallitus kaksinkertaistaa kaudellaan Suomen sotilasmenot. Vaikka lähtötaso vuonna 2019 oli sekin pienelle maalle suhteellisen korkea, yli 3 miljardia, on ensi vuodelle esitetty jo yli 6 miljardia aseisiin. Lasku, jonka Nato-jäsenyyden, naapurisuhteiden vimmaisen katkomisen ja pakotepolitiikan aiheuttama talouskriisi Suomelle tuottaa, tulee olemaan vielä monin verroin suurempi. Sen laskun lankeamista eivät heikennetyt hyvinvointivaltion rakenteet enää tule kestämään. 

Suomen ulkopoliittisen suunnan muuttuminen nyt keväällä tehdyillä päätöksillä ei tietenkään ollut yllätys asioita seuranneille. Arvelenpa, ettei se olisi ollut yllätys Enskallekaan, vaikkei hän sitä ehtinyt itse nähdä. Askeleita kohti Yhdysvaltojen johtamaa sotilasliittoa on otettu jo pitemmän aikaa, oikeastaan 90-luvun alusta. Isäntämaasopimuksesta ja hävittäjähankinnoista ja Suomen militarisoimisesta keskustelimme Enskan kanssa usein tehdessämme yhdessä radio-ohjelmia Radio Robin Hoodissa. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Minua pyydettiin puheenvuorossani pohtimaan, millaisen poliittisen perinnön Ensio Laine meille jätti? Siihen on edellä tullut annettua vastauksia: Enskan vasemmistopolitiikan ytimessä olivat tavallisten ihmisten toimeentulon ja oikeuksien sekä rauhan puolustaminen.

Vasemmiston poliittinen voima on Enskan eduskuntauran jälkeen heikentynyt kahden rinnakkaisen prosessin myötä. Ensinnäkin kannattajille annettuja lupauksia on tullut aina vain vaikeammaksi pitää ja luottamusta saavuttaa, kun poliittisen toiminnan pääasiaksi on noussut yhteiskunnan eliitteihin sosiaalistuminen, kompromissit päätöksenteon kabineteissa ja salonkikelpoisuuden varmistelu. On kytkeydytty ensi sijassa eliitin politiikkaan ja unohdettu kansan arki ja asiat. 

Eliitin politiikkaan kytkeytyminen on heikentänyt ja katkonut yhteyksiä peruskannattajiin, tavallisiin ihmisiin, työväkeen. Politiikan perustana eivät enää ole tavallisten ihmisten arkiset edut ja tarpeet, sellaiset asiat kuin sosiaaliset oikeudet ja niiden toteutuminen, vaikkapa oikeus palveluihin ja sosiaaliturvaan tai työelämän oikeudet. Myös kysymys yhteiskunnallisesta tulonjaosta, tuotannon tulosten jakautuminen työn ja pääoman välillä ja tästä käytävä kamppailu, on unohtunut. 

Tästä on seurannut toinen prosessi eli etupolitiikan korvaaminen arvo- ja identiteettipolitiikalla. Poliittisen liikkeen kuihtuminen on tuottanut yhteisten ja yhdessä ajettujen etujen korvaajaksi puheen arvoista. Poliitikot ja puolueet rakentavat nyt brändejään, ja tuntuu, että monesti vain koristeiksi niihin liimataan sellaisia tärkeitä arvoja, kuten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Äänestäjille tarjotaan ennen kaikkea poliittista ”tuotetta”, jonka mahdollisimman moni voisi kokea omakseen, johon voisi samaistua ja kokea yhteenkuuluvuutta. Vaaleissa on sitten mahdollisuus valita näistä itselle sopiva, kuin supermarketin hyllystä. Tähän liittyy politiikan toimittajien hokema äänestäjän ”kuluttajansuojasta”, jota media kuitenkin valvoo hyvin valikoiden, jos lainkaan. 

Nykyisille politiikan toimittajille ja niin sanotuille asiantuntijoille tuntuu olevan aivan vieras ajatus, että poliittisessa luottamustehtävässä toimiva asettaisi kannattajiensa edut ja annettujen lupausten pitämisen etusijalle suhteessa päättäjäeliittien kabineteissa tehtyihin loputtomiin kompromisseihin. 

Enskalta voimme oppia, kun muutamme suuntaa: politiikan ytimeen on palautettava tavallisten ihmisten etujen ajaminen. On vedettävä ja pidettävä ne rajat, joiden jälkeen myönnytyksiä ei tehdä. Yhteys ihmisiin on asetettava etusijalle, yhteys eliitteihin olkoon korrektin pidättyvä.

Hyvät ystävät ja toverit,

En muista, milloin tapasin Enskan ensimmäisen kerran. Varmastikin isäni mukana jossakin tilaisuudessa 80-luvun alkupuolella. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus seurata Ensio Laineen käytännön työskentelyä hieman lähempääkin, kun teimme 2000-luvulla yli kymmenen vuoden ajan yhdessä radio-ohjelmaa kerran kuukaudessa Radio Robin Hoodin studiolla. Enska muotoili aina lyhyetkin puheenvuoronsa useisiin huolellisesti analysoituihin lähteisiin perustuen, lehtiartikkelit olivat alleviivattuina mukana – työskentelytapa oli kunnioitusta herättävä. Enska edusti poliittista kulttuuria, jossa julkisissa puheenvuoroissa lausuttu otetaan vakavasti ja sanotun merkitykset analysoidaan, jotta päästäisiin perille siitä, mitä puheenvuoron käyttäjä todella haluaa sanoa ja miksi. Puheenvuorojen kommentoinnista, niihin vastaamisesta rakentuu poliittinen keskustelu, jota on mielekästä seurata ja joka saa ihmiset ensin kiinnostumaan, sitten osallistumaan – asiapohjalta. 

Tästäkin voisivat poliitikot ja journalistit ottaa Enskalta oppia, puoluerajoihin katsomatta.

Kiitos!

Puheenvuoro valtiopäiväneuvos Ensio Laineen muistelutilaisuudessa 28.8.2022.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vuosi sitten eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Vaasassa keskustelimme USA:n ja Naton Afganistan-operaation päättymisestä ja paniikkivetäytymisestä, jota liittolais- ja kumppanusmaat velvoitettiin toteuttamaan. Yhdysvaltain pyynnöstä eduskunta pantiin tuolloin päättämään pika-aikataululla sotilaallisesta avusta vetäytymiselle.

Vaadin tuolloin selvityksen tekemistä Afganistan-operaatiosta Suomen osalta. Kaksikymmentä vuotta kestänyttä ja yli miljardin maksanutta operaatiota perusteltiin Afganistanin vakauttamisella ja ihmisoikeuksien turvaamisella. Se oli tietenkin pelkkää puhetta. Jälki maassa oli jotain ihan muuta ja Suomen todelliset tavoitteet olivat suhteiden lähentäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon sekä Suomen sotilaallisen suorituskyvyn kehittäminen sotatilanteessa. Tämän eilen maanantaina julkistettu puolustusministeriön Afganistan-raportti meille nyt rehellisesti kertoo. Se vahvistaa oikeiksi ne kriittiset arviot, joita Suomen todellisista tavoitteista Afganistanissa esitettiin. Tällainen suoruus puolustusministeriön suunnasta kertonee osaltaan siitä, että kevään Nato-hakemuspäätöksen jälkeen siellä katsotaan, ettei ihmisoikeuksia tarvita enää edes todellisen politiikan savuverhoksi, vaan naamiot on todellakin riisuttu.

Kysyin vuosi sitten, mikä tulee olemaan Afganistanin jälkeen se sota, jonka Yhdysvallat Suomelle osoittaa. Nyt me kaikki tiedämme, mikä sota se on. Suomi on ryhtynyt – täysin tarpeettomasti ja turvallisuusetujensa vastaisesti – Ukrainan sodan osapuoleksi mm. viemällä maahan tuntemattoman määrän aseita, hakemalla Nato-jäsenyyttä ja osallistumalla sotilaiden koulutukseen. Tuoreen Defence Post -lehden uutisen mukaan suomalaisyritys ICEYE on sopinut tiedustelutietojen – sateliittikuvien – toimittamisesta Ukrainan asevoimille.

Suomi on yhden kevään aikana ajettu suurvaltojen kiistojen polttopisteeseen demokratian kannalta hyvin kyseenalaisin menetelmin. Samalla sotilas- ja turvallisuussektorin budjettiosuutta ja määrärahoja kasvatetaan rajusti, useita miljardeja. Myös viime jouluna päätetyn hävittäjähankinnan hintariskit ovat nyt kaikkien nähtävillä, kun euro devalvoituu suhteessa dollariin. Ensi vuodelle VM esittää 272 miljoonaa lisärahaa hävittäjien valuuttakurssiriskeihin ja lähes 100 miljoonaa hankintasopimuksen indeksiehdon kustannuksiin – kaikki kuluja, joista ei hankintaa tehtäessä haluttu kertoa ja siksi kauppa saatiin näyttämään jopa 2-3 kertaa verrokkimaita edullisemmalta.

Hallituskauden päättyessä saatetaan hyvinkin olla tilanteessa, jossa Sanna Marinin hallitus on kaksinkertaistanut Suomen sotilasmenot. Tällaiset valinnat ovat syitä sille, että rahaa ei liikene hoitajapulan ratkaisemiseen kunnon palkankorotuksilla eikä hoitajamitoituksen toteuttamiseen eivätkä rahat riitä kuin koulutuksen ja varhaiskasvatuksen rahoituksen määräaikaisiin lisäyksiin – näihin tulevaisuusinvestoinneiksi mainostettuihin. Pieni- ja keskituloisille ei edelleenkään ole tarjolla taloudellista tukea, jolla pahenevasta hinta- ja energiakriisistä voitaisiin selvitä. Ylimääräinen indeksitarkistus joihinkin etuuksiin ei sellainen ole. Sosiaaliturvan kunnollinen tasokorotus, tuntuvat palkankorotukset ja esimerkiksi energian hintakatot voisivat olla.

Hyvät ystävät ja toverit,

On hyvä muistaa, että taantuma väijyi Euroopassa jo ennen koronaa ja hintojen nousukin alkoi korona-aikana, mutta kehitys on kiihtynyt Yhdysvaltain ja EU:n pakotteiden seurauksena. Pakotepolitiikka on tähän saakka hyödyttänyt merkittävästi Venäjää, joka saa maailmalle myymästään energiasta entistä isommat voitot. Myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ottaa takapakkia: käännytään takaisin kivihiileen, ruskohiileen, palavaan kiveen, liuskekaasuun ja turpeeseen, ydinvoimayhtiöiden revanssi etenee.

Myllerryksen keskellä johtavat poliitikot keskittyvät ulkoisten uhkakuvien paisutteluun peittääkseen hinta-, energia ja talouskriisin todelliset syyt ja politiikan sen taustalla. Suoranaista vihapopulismia edustaa venäläisten turistiviisumien rajoittaminen. On muistettava, että Suomessa elää noin 90 000 venäjänkielistä. Venäläisvastaisen ilmapiirin tietoisesta kiristämisestä kärsivät monin tavoin myös he. Turistiviisumien rajoittamisen on sitäpaitsi todettu melko kiistattomasti hyödyttävän nimenomaan Venäjän nykyhallintoa ja heikentävän toisinajattelijoiden asemaa.

Toista harhautuslinjaa voinee kutsua bilepopulismiksi. Tämä pääministerimme ympärillä pyörivä kuvasto haluaa temmata seuraajansa mukaan kuin iloinen Pariisi tai Berliini maailmansotien välillä.

Ilon illuusio kätkee etenevän militarismin.

Hyvät ystävät ja toverit,

Selvää on, että pääministerin ja pääministeripuolueen uskottavuuden horjuminen vahvistaa valitettavalla tavalla hallituksen oikeistopuolueiden asemaa ja heikentää vasemmiston tavoitteiden läpimenomahdollisuuksia nyt poikkeuksellisen tärkeän budjettiriihen edellä.

Kiitos!

Puheenvuoro eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kotkassa 23. – 24.8.2022.

Hyvät kuulijat, hyvät rauhan ystävät,

Atomipommien pudottaminen Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin elokuussa 1945 aiheutti yli 200 000 ihmisen kuoleman. Moninkertainen määrä ihmisiä menehtyi tai  sairastui vakavasti pommituksen vuoksi sitä seuranneina vuosina. Käytännössä toinen maailmansota oli päättynyt jo ennen pommituksia. Maailmansodan lopputuloksen kannalta operaatio oli merkityksetön. Historian toistaiseksi ainoassa ydinpommituksessa oli kyse Yhdysvaltain sotilaallisen voiman ja maailmanvallan osoittamisesta. 

Vietämme Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhrien muistopäivää nyt maassa, joka on eduskunnan hyväksymällä valtioneuvoston päätöksellä hakenut Yhdysvaltain johtaman sotilasliiton jäsenyyttä. Yhdysvallat perusti Pohjois-Atlantin liiton  toisen maailmansodan jälkeen maailmanvaltansa sotilaalliseksi nyrkiksi. 

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana oli ennen kevään Nato-hakemusta pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella, ehkäistä ennalta konflikteja diplomatian keinoin ja huolehtia siitä, että Suomen aluetta ei käytetä vihamielisiin tarkoituksiin Venäjää tai muita maita vastaan. Tämä näkemys oli olennainen vielä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä puolustusselonteossa, jotka aiemmin tällä eduskuntakaudella hyväksyttiin. 

Viime toukokuussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa muutettiin kansalta mitään kysymättä. Vielä 2019 eduskuntavaaleissa 138 nykyisen eduskunnan kansanedustajaa ilmoitti vastustavansa Nato-jäsenyyttä. Viime joulukuussa käynnistetyn Nato-kuohunnan pyörteissä 130 heistä käänsi takkinsa. Vain kahdeksan kansanedustajaa äänesti Nato-hakemuksen jättämistä vastaan 17. toukokuuta eduskunnan äänestyksessä.

Suomen Nato-jäsenyyttä pitkään ajaneet tahot päättivät käyttää Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyksen aiheuttaman mieltenkuohun hyväksi ja viedä hakemuspäätöksen läpi hallituksessa ja eduskunnassa. 

Tätä Suomen natottamisen viimeisintä vaihetta oli jo edeltänyt kaksi muuta merkittävää päätöstä. 

Vuonna 2014 allekirjoitettu isäntämaasopimus oli hakemusta edeltäneistä päätöksistä keskeisin Suomen Nato-tiellä. Sopimus allekirjoitettiin ja sitoumukset tehtiin ilman eduskunnan hyväksyntää, eduskunnan ohi. Toinen merkittävä askel oli päätös uusista amerikkalaisista F-35 hävittäjistä. Tuokin päätös tehtiin valtioneuvostossa joulukuussa 2021 eduskunta käytännössä sivuuttaen. 

Isäntämaasopimuksen nojalla Suomessa on käytännössä jo vuosien ajan järjestetty Nato-maiden – etupäässä Yhdysvaltojen ja Britannian asevoimien – varsin mittavia sotaharjoituksia. Tälläkin hetkellä maassa on suuret määrät ulkovaltojen kalustoa ja joukkoja. Sotaharjoituksia on Nato-hakemuksen jälkeen selvästi laajennettu ja kiihdytetty. Pidäkkeitä kaluston ja joukkojen määrän ja laadun suhteen ei enää tunnu olevan. 

Harjoitustoiminnan kohde on nyt tehty selväksi, naamiot riisuttu. Sodan harjoittelu on suunnattu Venäjää vastaan. Samaan aikaan Suomen valtiojohto ja sotilaallinen johto kuitenkin myöntävät, että Suomen turvallisuuteen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

Naton kesäkuisessa Madridin kokouksessa muutettiin sotilasliiton strategia aiempaa selvemmin Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatuksi. Muutokseen liittyy kiinteästi sotilasliiton laajentuminen Venäjän rajoille. Ruotsin ja Suomen mahdollisten jäsenyyksien myötä maailmaa jaetaan taas – Yhdysvaltain johdolla – kahteen leiriin. Nato linjasi Madridissa lisäävänsä nopean toiminnan joukkojaan 40 000:sta jopa 300 000 sotilaaseen ja vahvistavansa edelleen joukkojaan Venäjän rajoilla. Uusi linjaus näkyy varmasti Suomenkin mahdollisissa Nato-velvoitteissa ja kustannuksissa, jotka ovat vielä hämärän peitossa.

Madridin kokouksen yhteydessä nähtiin konkreettisesti myös se politiikan muutos, josta varoitin jo keväällä, mutta jota hallitus ja ulkoministeri Haavisto eivät myöntäneet. Suomi ja Ruotsi hyväksyivät Turkin vaatimukset, jotka tarkoittava aseviennin hyväksymistä sotaa käyvään ja ihmisoikeuksia polkevaan Turkkiin, kurdi- ja gylenistiaktivistien tiukkaa seurantaa, jopa luovutuksia. Tarvittaessa lainsäädäntömme muuttamista. Suljetaan vähintäänkin silmät Turkin sotapolitiikalta ja ihmisoikeusloukkauksilta, ellei peräti aktiivisesti tueta niitä.

Suomen hallituksen ohjelmaan kirjattu ulkopolitiikan ihmisoikeusperustaisuus saa mennä. 

Turkin kanssa tehtiin sopimus, jonka valmistelua johti Naton pääsihteeri, ja joka johtaa Suomessa politiikan ja jopa lainsäädännön muutoksiin, mutta sitä ei silti tuotu eduskunnan käsittelyyn.

Pitäisi tuoda. 

Hyvät kuulijat,

Suomen sotilas- ja kriisivalmiusmenoja on tänä keväänä päätetty lisätä lähes kolme miljardia. Pelkästään vuoden toisessa lisätalousarviossa sotilasmenoihin tehtiin 669 miljoonan euron lisäys. Merkittäviä summia osoitettiin myös mm. rajavartiolaitokselle, kyberturvallisuuteen ja suojelupoliisille sekä erilaiseen muuhun kriisivalmiuteen. 

Vuosille 2023-27 hyväksyttiin massiivinen 1740 miljoonan euron asehankintojen uusi tilausvaltuus. 

On syytä muistaa, että Marinin hallituksen aikana vuosittaiset sotilasmenot ovat jo nousseet 3,15 miljardista eurosta (2019) 5,1 miljardiin (2022). 

Kun otetaan kuluvan vuoden lisäykset huomioon, on hallitus tullut kaudellaan lähestulkoon kaksinkertaistaneeksi armeijan vuotuiset rahat. Sotilas- ja turvallisuussektorin budjettiosuuden kasvaessa niiden vaikutusvalta yhteiskunnassa vahvistuu ja yhteiskunta militarisoituu. Myös Turkki-sopimus osoittaa, miten Nato-jäsenyys lisää kansalaisten valvontaa ja turvallisuusviranomaisten valtuuksia. 

Hyvät ystävät,

Nato-maiden sotilasvoima nojaa keskeisiltä osin Yhdysvaltojen voimavaroihin, viime kädessä Yhdysvaltain ydinaseisiin.

Naton myötä Suomen suhtautuminen muun muassa ydinaseisiin tulee muuttumaan, tai on tosiasiassa jo muuttunut. 

Pääministeri Marin ja muu hallitus korostivat jo ennen Nato-hakemuksen jättämistä, että Suomi ei aseta minkäänlaisia ehtoja jäsenyydelleen, ei ydinaseiden eikä sotilastukikohtien sijoittamisen suhteen. Toisaalta on annettu valheellinen kuva siitä, että Suomen ydinaseita vastustava politiikka voisi jatkua Natossa.

Suomen ydinenergialain (990/1987) 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin samoin kuin niiden valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Se ei kuitenkaan suojaa Suomea Naton ydinaseiden sijoittamiselta. Samanlaista lainsäädäntöä on myös kaikissa niissä Naton jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut omia ydinaseitaan ja joiden kuljetukseen ja käyttöön se kouluttaa myös mm. näiden maiden hävittäjälentäjiä. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä viidessä liittolaismaassa – Saksassa, Italiassa, Turkissa, Hollannissa ja Belgiassa – Naton sotilastoimia varten korvamerkittyjä Yhdysvaltain ydinaseita.

Yhdysvallat ja Nato-maat eivät myöskään kerro, missä niiden ydinaseet milloinkin ovat – maalla, merellä tai ilmassa. Suomella ei Natossa tosiasiassa ole valtaa päättää, missä ydinaseet sijaitsevat ja milloin ja missä niitä käytetään.

Hyvät kuulijat, rauhan ystävät,

Euroopplaisten Nato-maiden parlamenteissa vasemmisto on vastustanut Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyksiä.

Suomalaisen rauhanliikkeen ja vasemmistolaisten rauhanvoimien työsarka täällä kotimaassa kasvoi kevään aikana varsin mittavaksi. Tärkeintä olisi nyt vaatia kansanäänestyksen järjestämistä Suomen Nato-jäsenyydestä. Jos Nato-maiden parlamentit ratifioivat Suomen jäsenyyden, tulee jäsenyys Suomen eduskunnan ratifitoitavaksi. Ennen sitä tulisi kansan päästä ilmaisemaan mielipiteensä. 

Suomessa kansalaismielipide on koko kylmän sodan jälkeisen ajan tukenut vahvasti sotilaallista liittoutumattomuutta. Tästä kertovat muun muassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kymmenien vuosien ajan tekemät mielipidemittaukset. Erilaisten, lähinnä mediatalojen tilaamien, kyselyiden tulokset ovat muuttuneet Nato-jäsenyydelle myönteisiksi vasta viime helmikuussa Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen jälkeen. Näin ollen kansalaismielipide on ollut Nato-jäsenyyden kannalla vain joitakin kuukausia. Mikään ei takaa sitä, etteikö mielipideilmasto voisi myöhemmin jälleen muuttua.

Suomen sotilaallinen liittoutuminen olisi historiallinen, koko Suomen kansainvälistä asemaa muuttava ratkaisu. Siksi tällainen ratkaisu – puolesta tai vastaan – on ankkuroitava suomalaisten selvästi ilmaisemaan tahtoon kansanäänestyksessä. Se mahdollistaisi Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista myös laaja-alaisen keskustelun, jota nykyisessä tunteiden kuohun ja kiireen ilmapiirissä on ollut käytännössä mahdoton käydä.

Kiitos!


Puhe Suomen Rauhanpuolustajain Turun piirijärjestön ”Hiroshima 1945 – ei koskaan enää!” -muistotilaisuudessa 6.8.2022.