Jämsän seudulla on nyt tarvetta eläkeputkelle, jonka leikkausta VM esittää, ja jota hallituspuolueet – muut kuin vasemmistoliitto – kannattavat, mutta kansan suuri enemmistö tietenkin vastustaa. UPM:n Kaipolan tehtaan lakkauttamisen vuoksi irtisanottaville on tietysti ensi sijassa järjestettävä uusia töitä. Irtisanominen on korvattava tuntuvalla summalla. UPM on pantava vastaamaan ja ulosmitattava kunnon irtisanomiskorvaukset yhtiön huikeista voitoista.

UPM:n päätös sulkea Kaipolan paperitehdas ei johdu huonosta kilpailukyvystä. Sumutusta on myös perustella lakkautusta koronalla, onhan ollut jo vähintään kaksikymmentä vuotta nähtävissä, että digitalisaatio heikentää painopaperin kysyntää. Nyt kaikkialla teollisuudessa käytetään koronan myötä syntynyttä ilmpiiriä hyväksi jo aikaa sitten laadittujen saneerausuunnitelmien ja tuotannonleikkausten toimeenpanemiseen. Näin teki aiemmin mm. Turun telakka irtisanoessaan väkeä mm. tukipalveluista ja tuotannosta, ja korvatessaan tätä työtä pian alihankinnalla.

UPM ei ole halunnut investoida ja kehittää tuotantolaitoksilleen uusia tuotteita ja markkinoita. Näin olisi toiminut yritys, jonka strategiaan kuuluu muukin kuin mahdollisimman suuri osinkojen tulouttaminen omistajille ja johdon mahdollisimman avokätinen palkitseminen. UPM:lle nämä ovat olleet ne tärkeimmät. Se toimii niinkuin toimii suuryhtiö, joka haluaa pitää painopaperin markkinahinnan mahdollisimman korkealla. Voisi kyllä tuottaa vähän enemmänkin, mutta se leikkaisi voittoja eikä se tietenkään käy. Nyt leikataan työntekijöiltä ja levitellään vastuu yhteiskunnalle, jotta saadaan paperille ”oikea hinta”.

UPM:n Kaipola-päätöksen takana on tietenkin hyvin keskeisesti myös se, että Suomessa irtisanominen on mekittävästi halvempaa verrattuna Keski-Eurooppaan. Ay-liikkeellä on mm. Saksassa sellainen ote ja asema, että tehtaan lakkauttaminen sieltä tulisi moninverroin kalliimmaksi kuin Suomessa

Onko Suomessa oikeastaan teollisuuspolitiikkaa? Näyttää siltä, että kaikki kaikessa on ollut suuryritysten tukeminen, niiden toimintavapauksien lisääminen, sääntelyn jatkuva väljentäminen, yksityisten voittojen kasvattaminen ilman vastuuta yhteiskunnasta, työstä, verotuloista jne. Valtion yhtiöomistuksista on luovuttu. Nekin, mitä on jäljellä, on suurilta osin ajettu markkinakilpailuun vailla edes strategiaa markkinoilla pärjäämiseksi. Sdp:n Erkki Tuomioja ehdotti (27.8.), että valtio ostaisi Kaipolan tehtaan. Se oli tietysti vähän vastaavaa politikointia kuin Sanna Marinin aiemmin samalla viikolla tekemä ehdotus työajan lyhentämisestä, kun samaan aikaan VM:n esitys eläkeputken lopettamisesta kelpasi pääministeripuolueelle ja keskutelu asiasta uhkasi käydä kiusalliseksi. Työajan lyhentäminen ja Kaipolan tehtaan ostaminen valtiolle ovat kannatettavia avauksia, mutta eihän niiden edistämiseksi tehdä mitään. Ohjataan vaan huomio ikävien asioiden sivuitse.

Metsäteollisuudessa todella tarvitaisiin vahvaa ja aktiivista valtio-omistusta, jotta maalle tärkeä teollisuudenala voitaisiin ohjata uuteen kasvuun, uusilla tuotteilla. Vastuu työntekijöistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä voitaisiin palauttaa. Valtio-omistus olisi myös tehokas tapa siirtää alaa kohti ilmaston kannalta kestävämpää tulevaisuutta. Suomen metsäteollisuus nousi ja modernisoitiin aikanaan valtion aktiivisella teollissuuspolitiikalla, valtio-omistuksella ja valtionyhtiöillä. Nyt on menty 80-luvulta alkaen ihan toiseen suuntaan ja ajauduttu tilanteeseen, jossa suurpääoma sallii maan hallitukselle enää sen miettimisen, mikä leikkaus- tai kuritustoimi pakottaisi ihmiset tehokkaimmin ottamaan vastaan työtä ehdoilla kuin ehdoilla. Miten olisi vaikkapa eurotukimiljardien sijoittaminen suoraan valtion teollisiin investointeihin, uusiin valtionyhtiöihin? Siihen tietysti tarvittaisiin ohjelma, jota ei ole olemassa eikä edes tekeillä. Varmaa kuitenkin on, että etenkään tässä tilanteessa ei kannata näitäkään miljardeja lähettää maan rajojen ulkopuolelle Saksan talouden elpymistä palvelemaan ja jäädä sitten odottamaan, että rahasta puolet ehkä palaa Suomeen ja täälläkin vientiteollisuus taas kasvaisi. Talous näyttää toimivan ihan toisella logiikalla.

Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit!

Vielä on kesää jäljellä, mutta edessä taitaa olla monella tavalla vaikea syksy. Hallituksen perusongelma on ollut alusta saakka keskustapuolueen liian vahva asema, joko nojaa eduskunnan oikeistoenemmistöön. Talouspolitiikan peruslinjaa ei ole näistä syistä kyetty kääntämään, ei hallituksen ohjelmassa eikä ainakaan toistaiseksi sen käytännön politiikassa. Pääomien ja suurten tulojen verotuksen kiristäminen ei käynyt hallitusneuvotteluissa hallituksen oikeistopuolueille. Julkisen talouden tasapainoa on siksi ajauduttu hakemaan ns. työllisyysasteen nostamisella – lähes täysin ilman työn kysynnän kasvattamiseen käytettävissä olevia varoja tai keinoja. VM:n uusi työllisyysraportti tähtää täsmälleen EK:n linjan mukaisesti vain työvoiman tarjonnan lisäämiseen työuran alussa, keskellä ja etenkin lopussa mm. heikentämällä opintotukea, työttömyysturvaa ja eläkkeitä. Vasemmiston tulee yksiselitteisesti torjua kaikki heikennykset. Niistä on tehtävä tarvittaessa hallituskysymys.

Leikkuri iskisi esimerkiksi työttömyysturvan lisäpäiviin eli eläkeputkeen, josta jo tämän vuoden budjetissa leikattiin jälleen kerran pala pois. Eläkeputki halutaan nyt lopettaa kokonaan. Eläkeputki on tarjonnut ikääntyneille, heikossa työmarkkina-asemassa oleville työttömille kohtuullisen siirtymän eläkkeelle. Putken  aiemmat leikkaukset ja työttömyyseläkkeen lakkautus ovat lisänneet nuorten ikäluokkien työttömyyttä ja toisaalta ajaneet ikääntyneitä työttömiä perusturvan varaan. Näitä vaikutuksia eivät VM:n linjauksia tukemaan tehdyt selvitykset kuitenkaan noteera.

Oikeistolaisella talouspolitiikalla on Suomessa jo varsin pitkä historia. Kalevi Sorsa Säätiön Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportin mukaan 90-luvun lamaan saakka alimpien tuloluokkien käytettävissä olevat tulot kasvoivat ylimpiä tuloluokkia suhteellisesti enemmän. Kansantuloa jaettiin tasa-arvoisemmin, työntekijät hyötyivät tuottavuuden kasvusta. Lama-aikana kehitys kääntyi. Pääomatulojen verotus eriytettiin ja sitä kevennettiin. Raportin takana olevat tutkijat ehdottavatkin pääomatulojen erityiskohtelun lopettamista ja niiden verotuksen muuttamista progressiiviseksi. Tämä olisi se tie, jolla Suomen julkinen talous, hyvinvointi- ja koulutuspalvelut sekä sosiaaliturva voitaisiin pelastaa ja niitä parantaa.

Päättynyt vuosikymmen, 2010-luku, muistetaan yritysten saamasta yli 20 miljardin euron potista, joka muodostui kela-maksun poistosta, yhteisöveroaleista, kiky-sopimuksesta. Yhä suurempi osa sosiaaliturvan ja muiden julkisten menojen maksuvastuusta vyörytettiin työntekijöille. Yritysten omistajat hyötyivät, osingot kasvoivat, investoinnit eivät juurikaan. Se oli suoraa jatkoa 90-luvulla aloitetulle politiikalle.

Koronakeväänä talouspolitiikka kulki tätä tuttua latua. Suuri osa kevään lisäbudjettien panostuksista kohdistui yrityksiä ja työnantajia hyödyttäviin toimiin: rahallisiin tukiin yrityksille ja mm. työlainsäädännön heikennyksiin sekä erilaisten verojen ja maksujen helpotuksiin ja lykkäyksiin. Valtion koko koronarahoitus oli 22 miljardia euroa. Yritystuet annettiin pitkälti ilman vastiketta, ilman takeita työllisyyden ylläpitämisestä. Valtion velka kasvoi parikymmentä miljardia euroa.

Hyvät toverit,

On suhtauduttava kriittisesti myös EU:n 750 miljardin elvytysrahastoon. Mikä on sen todellinen luonne? Suomen vastuut EU:lle kasvavat rahaston myötä 13 miljardia euroa, suoraa tukea Etelä- ja Itä-Eurooppaan tästä on vajaa seitsemän miljardia, loppu tuki liittyy lainamuotoisiin avustuksiin. Takaisin voidaan saada reilu 3 miljardia euroa. Elvytysrahaston perustaminen johtaa EU:n yhteiseen velkaan ja EU-veroihin, liittovaltiokehityksen voimistumiseen, jäsenvaltioiden budjettivallan heikkenemiseen. Rahasto ei ole väliaikainen, vaan 40 vuotta voimassaoleva rakenne, jonka voimassaoloa on helppo jatkaa ja kokoa kasvattaa. Suomi ei tästä rahastosta hyödy, vaikka niin julkisuudessa ilman perusteluja väitetään. Aika ohut on se eduskunnan talousvaliokunnallekin esitetty perustelu, että mikäli elvytyspaketti auttaa Saksan teollisuuden vientiä, se voi heijastua suomalaisyritysten vientiin. Paketista ei ole tehty mitään vaikutusarviota. Saksan ja Ranskan kannattaa tottakai maksattaa muulla EU:lla oman teollisuutensa elpyminen ja kasvu, samalla ne yrittävät pelastaa pankkiensa saatavat kriisimaista. Näyttääkin siltä, että vihreän kasvun lupausten takana on käytännössä eurooppalainen pankkituki. Olisiko viisaampaa muuttaa vaikkapa Helsingin lämmöntuotantoa hiilineutraaliksi ihan kotimaisella teollisuus- ja energiapolitiikalla kierrättämättä rahoja EU-rahaston kautta niin, että iso osa rahasta jää matkalle?

Kun Suomi sitoutuu maksamaan EU:lle miljardeja euroja ja uskottelee kansalaisille, että maan vientiteollisuus siitä hyötyy, on syytä muistaa, että Suomen vienti sen suurimpaan naapuriin Venäjälle on pudonnut kymmenessä vuodessa kahdeksasta miljardista 3,6 miljardiin. Vienti suurimpaan naapuriin on romahtanut, vaikka pakotteista huolimatta potentiaalia olisi, ja nimenomaan ympäristöteknologiassa, vihreässä kasvussa.

Ensi vuoden budjetissa osoitetaan uusien monitoimihävittäjien hankintaan 1,5 miljardia euroa. Puolustusbudjetti nousee peräti 54 prosenttia. On selvää, että tässä taloustilanteessa hävittäjähankinta tulisi keskeyttää. Hornetien käyttöikää voidaan hyvin jatkaa. Asiantuntijoiden mukaan maavoimien ilmatorjuntaan panostaminen olisi tehokkaampi tapa järjestää Suomen puolustus kuin kalliit Nato-hävittäjät, jotka lisäksi sitovat maan vaaralliseen liittolaisuuteen maailman suurimman ja täysin arvaamattoman sotilasvallan kanssa. HX-hankkeen keskeyttäminen parantaisi julkisen talouden tilaa, vähentäisi painetta leikkauksiin ja loisi myös epävakaiden eurooppalaisten turvallisuusnäkymien oloissa tarvittavaa rauhantahtoisempaa ilmapiiriä – tällaiset teot hälventäisivät pilviä paitsi talouden, myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan taivaalta.

Kiitos!

Puhe Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Savonlinnassa 20.8.2020