Hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta tärkeintä on osoittaa julkisille palveluille riittävä rahoitus. Tarvitaan lisää hoitajia ja lääkäreitä. Kunnissa on korkea osaaminen perusterveydenhuollon (terveyskeskukset) ja sosiaalipalvelujen järjestämiseen. Kunnilta puuttuu kuitenkin rahoitus näiden tehtävien hyvään hoitamiseen. Henkilökuntaa on liian vähän ja siksi syntyy jonoja eikä esimerkiksi hoivakodeissa saada annettua asiakkaille heidän tarvitsemaansa hoivaa. Yksityistäminen on heikentänyt palveluiden laatua.

Kalliit erikoistason palvelut voidaan siirtää maakuntaan, jossa ne ovat paremmin demokraattisen valvonnan piirissä kuin nykyisissä sairaanhoitopiireissä. Perustason palvelut tulee hoitaa jatkossakin kuntien työnä. Se on edelleen toimiva ratkaisu, kunhan vain rahoitus on hoidettu. Palveluiden yksityistämistä tulee rajoittaa ja kieltää voiton tavoittelu sotepalveluissa lailla.

Juha Sipilä ja Petteri Orpo veivät väkisin läpi sote-markkinamallia. Näin he sotkivat suomalaisiin sotepalveluihin suurten yhtiöiden bisnekset. Samalla olisi tehty kolmen miljardin euron leikkaukset. Nämä kaksi perusongelmaa johtivat siihen, että koko hanke törmäsi kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.

Sipilän-Orpon sotemallin valmistelu nieli vuosina 2017-19 jopa 200 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Tämäkin summa olisi voitu käyttää kipeästi kaivatun henkilökunnan palkkaamiseen.