Turku pelaa taas lasten ja perheiden arjella

Turussa on potkaistu poliitikkojen käsittelyyn ns. palveluverkkoselvitys. Kyse on ennen kaikkea kunnallisten päiväkotien yksityistämis- ja lakkauttamislistasta. Päiväkotiyksiköitä on listalla kaikkiaan 16. Näistä suuri osa itäisessä Turussa. Listalla on myös useita alakouluja, jotka halutaan lakkauttaa kokonaan tai osittain. Vuottakaan ei ole kulunut siitä, kun kaupungin johtavat puolueet yrittivät ajaa läpi lainvastaiset normit lasten päivähoitoaikojen rajoittamiseksi. Nyt ehdotetut toimenpiteet johtaisivat päivähoito-oikeuden vieläkin räikeämpään loukkaamiseen. Ne koskevat 700 päiväkotilasta ja satoja alakoululaisia.

Vaikka Turun kaupungin hallintosäännön mukaan kasvatus- ja opetuslautakunta vastaa toimialansa palveluverkosta, on sille varattu vain lausunnonantajan rooli.

Esitin yhdessä ryhmätoverini Riikka Oksasen kanssa keskiviikkona 12.11. kokoontuneelle kasvatus- ja opetuslautaukunnalle, että lausuntoa varten asia olisi vielä palautettu valmisteluun ja kaupunginhallitukselle esitettäisiin prosessin aloittamista alusta, niin että vamistelu tehdään huolellisesti, avoimesti, asianosaisia ja asiantuntijoita kuunnellen, lasten ja perheiden edut huomioiden. Ja vielä niin, että lautakunta olisi valmistelusta vastuussa – ei kaupunginihallitus tai kaupunginjohtajan asettama virkamiestyöryhmä, kuten nyt.    

Lautakunnalle valmistellusta lausunnosta puuttui kokonaan esim. arvio päiväkotien lakkautusten vaikutuksesta lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteutumiseen. Tämän selvittämistä pidimme erityisen olennaisena. Hävisimme kuitenkin esityksen äänin 9–3. Käsittely jatkuu vielä kahden viikon päästä pidettävässä lautakunnan kokouksessa, mutta lisätietoja emme saa.

Äänet lautakunnassa jakautuivat nyt samoin kuin elokuun kaupunginvaltuustossa, jolloin  selvitystä pantiin alulle ”uudistamisohjelman”(!) toimenpiteinä (nrot 23 ja 24). Tuolloin esitimme, että palveluverkkoselvityksen valmistelua ei olisi edes aloitettu. Oli nähtävissä, ettei esillä olleille lakkautuksille ja päivähoidon yksityistämiselle ollut mitään järkeviä perusteita. Esimerkiksi oppilasmäärien kehitys eri alueilla ei puolla koulutiloista luopumista. Päivähoitoa joutuu edelleen jonottamaan kauemmin kuin laki sallii. Sen sijaan lakkautusten läpivieminen vaikeuttaa merkittävästi lasten koulunkäyntiä, rikkoo päivähoito-oikeutta ja hankaloittaa perheiden arkielämää.

Hatara valmistelu – lopputulos ennalta sovittu

Palveluverkkoselvitys on toteutettu puhtaasti virkatyönä, asianosaisia ja esimerkiksi asiantuntijalautakuntaa kuulematta. Selvitystä tehneen virkamiestyöryhmän jäsenet oli poimittu lähinnä kiinteistöasioiden parista, kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijat loistivat poissaolollaan. Toki valmistelutyöllä on koko ajan ollut kokoomuksen ja sdp:n sekä vihreiden johtavien poliitikkojen tosiasiallinen siunaus. Tämä on hyvä pitää mielessä.  Puolueet eivät siis voi paeta virkamiestyöryhmän selän taakse.

Selvityksen tekemistä elokuun valtuustossa kannattaneet puolueet – mm. kokoomus, sdp, vihreät ja keskusta – puhuivat tuolloin mm. laajan asianosaisten kuulemisen puolesta. Heti valmistelupäätöksen jälkeen kuuleminen unohtui. Tietenkin selvityksen lopputulos oli aloitettaessa päätetty, eikä mitään avointa perheiden, päiväkotien ja koulujen arkea huomioivaa valmistelua edes haluttu.

Jos vanhemmilta saamissani kymmenissä yhteydenotoissa ja julkisissa puheenvuoroissa nyt esiin nostetut näkökohdat olisi tasapuolisesti huomioitu jo valmistelussa, olisivat lakkautukset nopeasti osoittautuneet järjettömiksi. Siksi kuuleminen jälleen kerran unohdettiin.

Päivähoidon yksityistäminen kaiken takana

Erityisesti itäisen Turun kohdalla suunnitelmat päiväkotien alasajosta ovat sosiaalisesti täysin kestämättömiä ja vastuuttomia. Lakkautus tai yksityistäminen koskisi kaikkiaan kahdeksaa itäturkulaista päiväkotia, suurin osa näistä on Halisten, Ylioppilaskylän ja Varissuon alueilla. Työttömyys ja lapsiperheiden köyhyys ovat kasvussa. Turun päivähoidossa on edelleen lainvastainen jono. Kaikille asiaa hiukkaakaan tunteville pitäisi olla selvää, että päiväkotien lakkautusten ja yksityistämisten seurauksena jonot vain pitenevät ja aiheutuu vakavia sosiaalisia ongelmia.

Yksityistäminen ei ole ratkaisu hoitopaikkapulaan, sillä on selvää, ettei kaikilla ole varaa maksaa yksityisen päivähoidon perimää omavastuuosuutta. On myös muistettava, että lain mukaan kunta vastaa päivähoito-oikeuden toteutumisesta, ei yksityinen yritys. Palvelusetelijärjestelmässä yksityinen päiväkoti voi myös valita asiakkaansa täysin vapaasti. Niin nämä yritykset myös tekevät. Valinnanvaraa asiakkaista tulee varmasti jatkossa olemaan, kun kaupunki ajaa omat päiväkotinsa alas. Lopputuloksena on päiväkotien jakautuminen kahteen kastiin. Kunnallisissa hoidetaan haastavammat, erilaisia kasvatuksellisia tukitoimia tarvitsevat lapset, yksityinen kuorii kermat päältä.

Vastuu lasten oikeuksista – ei taloudesta

Heppoinen argumentti lakkautusten puolesta on myös kaupungin huonoon taloustilanteeseen vetoaminen. Kuten mm. vanhempainyhdistykset ovat kymmenissä saamissani kirjelmissä korostaneet, taloudellisia säästöjä tuskin saavutetaan. Palveluverkon muutoksista aiheutuu myös runsaasti kustannuksia, joita nyt ei ole laskettu, esimerkiksi tilojen remontointi uusiin käyttötarkoituksiin aiheuttaa kuluja.

Sitä paitsi, ei talous voi olla kaikki kaikessa. Mielestäni tärkeämpää on pitää huolta lasten ja perheiden lähipalveluista. Virkamiesten ja poliitikkojen vastuu koskeekin mielestäni ensinnäkin lasten ja perheiden oikeuksien toteutumista. Toiseksi olemme vastuussa myös laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Miksi sekä poliitikot että virkamiehet siis aina pakenevat taloudellisen vastuun hokeman taakse? Mitä merkitsee muutama miljoona lisää menoja Turun kaupungin 1,5 miljardin budjetissa sen rinnalla, että varhaiskasvatus- ja koulupalvelut, lapset ja perheet, ajetaan entistä vaikeampaan tilanteeseen?

Ja vaikka talous asetettaisiinkin ykkösasiaksi, on muistettava, että Turulla on taseessaan vielä 125 miljoonaa aiemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää. Kukkaron pohja ei siis missään tapauksessa vielä näy, ei läheskään. Leikkaukset ja lakkautukset perustuvatkin taloudellisen tilanteen kehittymisestä tehtyihin varsin negatiivisiin ennusteisiin, joita voi pitää niitäkin poliittisesti tarkoitushakuisina tai vähintäänkin lähtökohdiltaan ideologisina.

Sinipuna junailee jo tontteja

Taloudesta tässä ei siis nähdäkseni ole kysymys, vaikka niin väitetään, ei ainakaan Turun kaupungin taloudesta. Ei tarvitse edes paljoa kärjistää, niin voi kyllä todeta, että jos kyse on taloudesta, niin pikemminkin päivähoitoyritysten ja rakennusliikkeiden taloudesta. Palveluverkkoselvityksen taustalla onkin paitsi pyrkimys yksityistää päivähoitoa, myös halu raivata arvokasta tonttimaata vapaaksi rakentamiselle. Rakennuksen ja/tai tontin muuttamisesta toiseen, rahakkaampaan, käyttöön on kysymys Kähärin koulun ja ainakin Lautturin, Rätiälänkadun ja Paltankadun päiväkotien lakkautuspyrkimyksissä. Tontit hyvillä paikoilla kiinostavat rakennusliikkeitä. Sinipuna lienee jo sopinut siitä, kuka minkäkin saa.

Yksityinen päivähoitoyritys taas on mielissään, kun ovelle muodostuu jonoa. Periaatteessa aina parempi, mitä pidempi jono on. Eniten hyötyvät suuret hoiva-alan ketjut, joista Coronaria jo tekee kovaa vauhtia tuloaan Turkuun. Sillä on jo päiväkoti Länsinummessa ja uudet tulossa Varissuolle ja Yli-Maariaan. Ensimmäisen ostotarjouksen erään turkulaisyrittäjän päiväkodeista tämä sijoittajien omistama yhtiö on kuulemma jo tehnyt. Hyvinkin lähellä saattaa olla se hetki, kun yksityisen päivähoidon omistus ja valta markkinoilla keskittyy Turun seudulla yhden yhtiön käsiin.

Pelin politiikkaa

Hetkittäin jopa hiukan ihmettelen, onko kokoomukselta karannut päivähoidon yksityistämisessä ja arvokkaiden tonttien hamuamisessa mopo lopullisesti käsistä? Entä mitä sinipunan pelipöydässä on demareille luvattu, ja tätäkö on vihreiden viime kunnallisvaaleissa ajama ”avoin Turku”?

Vai onko Turkua johtavan puoluekolmikon ajatuksena sittenkin vetää osa tästä harvinaisen vastuuttomasta esityksestä takaisin ja pelata lähestyvien vaalien alla tilanne, jossa lopulta voidaan esiintyä ainakin tärkeimpien kannatusalueiden suuntaan joidenkin koulujen ja päiväkotien ”pelastajina”? Niin tai näin, toiminta on täysin moraalitonta, joskaan ei kovin yllättävää. Näin Turkua johdetaan rahapiirien eduksi, lasten ja perheiden arjella pelaten.

Työttömyyttä voidaan vähentää, jos halutaan

Kirjoitus on julkaistu turkulaisen Metalli 49:n jäsenlehdessä (3/2014) ja Metallin Vaikuttajien Varsinais-Suomi-Satakunta -alueen lehdessä (syksy 2014).

Yt-uutisten keskellä telakan lomautettujen ja alihankkijoiden väen oloa helpotti alkusyksystä tullut tieto telakkakaupasta. Mayer Werft osti yhdessä Suomen valtion Teollisuussijoituksen kanssa Turun telakan. Elinkeinoministeri joutui kuin joutuikin paineen alla pyörtämään kantansa, jonka mukaan valtion ei tulisi telakkaa omistaa eikä antaa sille suoraa tukea. Tämän linjan vuoksi ehti mennä jättiristeilijätilaus Ranskaan. Enemmistöomistajaksi nyt tullut Mayer on luvannut investoida telakkaan. Valtion roolina on olla riskien takaaja. Maailmanlaajuisestikin telakkateollisuudessa on näkynyt elpymisen merkkejä. On toki muistettava, että 90 prosenttia tilauksista menee Aasian telakoille.

Varsinais-Suomen työllisyydessä telakan parantuneet näkymät eivät hetkeen vielä näy. Uusia yt-neuvotteluja käynnistyy koko ajan. Työnantajapuoli käyttää heikkoa taloustilannetta hyväkseen, kuten monesti aiemminkin. Viestit metallityöpaikoilta kertovat, että otteet kovenevat. Tilastot kertovat nekin karua kieltään työttömyyden kasvusta. Maakunnan suurimmat työttömyysprosentit ovat Nokian jäljiltä Salossa, toisiksi eniten työttömiä on Turun seudulla. Vain Vakka-Suomessa näyttää hieman kohenevan, mm. autotehtaan vaikutuksesta. Sekä nuoriso- että pitkäaikaistyöttömien määrät jatkavat kasvuaan ja ovat ennätyslukemissa. Aivan kuin ongelmia ei olisi ollut muutenkin riittävästi, vei hallitus Suomen mukaan EU:n ns. Venäjä-pakotteisiin. Seurauksena Venäjän vienti vähenee kuluvana vuonna ainakin viidenneksen ja Varsinais-Suomen arvioidaan menettävän noin 100 miljoonaa euroa.

Paremmin ei mene julkisella sektorillakaan. Valtion virastoissa hakemusten ja kanteluiden käsittely sekä työvoimapalvelut takeltelevat ”tuottavuusohjelman” henkilöstövähennysten seurauksena. Työllistämisvaroja leikataan ja kuntien sakkomaksut Kelalle sen kuin kasvavat. Moni kunta myös lomauttaa. Turussa kaupungin työntekijöitä koskevien yt-neuvotteluiden vähennystavoitteeksi on ilmoitettu 175 henkilötyövuotta. Lisäksi Turun omistamat yhtiöt irtisanovat ja lomauttavat. Vielä kolme vuotta sitten kunnan liikelaitoksina toimineet rakennus-, kunnallistekniikka sekä ruoka-, siivous- ja kiinteistöhuoltopalvelut on yhtiöitetty ja ajettu markkinoille. Yhtiöitä perustettaessa 2011 näytti selvältä, että työehtoja ryhdytään polkemaan. Näin on käynyt. Muun muassa siksi vastustimme kaupunginvaltuustossa yhtiöiden perustamista. Ne joutuvat avoimeen kilpailuun yksityisten yritysten kanssa. Kansainväliset jätit kärkkyvät veronmaksajien varoilla ja vuosien työllä luotuja toimintoja itselleen. Räikein tilanne on Turun kaupungin omistamassa Turun Seudun Rakennustekniikka Oy:ssä, jota on ajettu huonolla johtamisella alas hirveällä vauhdilla. Menossa näyttää olevan yhtiön tietoinen tuhoaminen. Ottajia on: yksityiset rakennusyhtiöt leijailevat Turun taivaalla kuin haaskalinnut. Viimeisin uutinen kertoo, että kaupungin kunnallistekniikkayhtiö Kuntec vähentää 60 henkeä.

Ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston on aika nousta tätä porvaripolitiikkaa vastaan työpaikoilla, kunnissa, eduskunnassa. On ajettava määrätietoisesti elvyttävää talouspolitiikkaa. Julkisen vallan roolia teollisuudessa on lisättävä. Rahoituksen ja omistuksen ohella on lisättävä ennen kaikkea määräysvaltaa. Toiseksi on vaikutettava siihen, että julkisen sektorin yksityistäminen ja ulkoistaminen pysäytetään. Valtion ja kuntien tulee myös työllistää työttömiä mielekkäisiin töihin. Kolmanneksi on taisteltava siitä, että työt tehdään työehtosopimusten mukaisilla palkoilla ja työehdoilla. Harmaan työvoiman käyttö on laaja ongelma. Tarvittaisiin mm. kanneoikeus ay-järjestöille. Useissa maissa sellainen on, ei kuitenkaan vielä Suomessa. Myös tilaajan vastuuta on laajennettava niin, että tilaaja vastaa alihankkijan kanssa yhdessä työntekijöiden palkoista ja muista velvoitteista. Neljänneksi olisi nostettava esiin vasemmiston perinteinen vaatimus työajan lyhentämisestä ansiotasoa alentamatta.

On selvää, ettei suunta muutu eikä työttömyys käänny laskuun, jos vain odotellaan parempia aikoja. Tarvitaan määrätietoista ammatillista ja poliittista toimintaa.