Sotilasbudjetti lyijynraskas – toimeentulon helpotukset höyhenenkeveitä

INDEKSIHENKSELEITÄ ON TURHA PAUKUTELLA

Budjettiriihestä ei saatu mitään todella merkittäviä pieni- ja keskituloisten toimeentuloa helpottavia toimia, kritisoi Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho.
– Marinin hallitus jää Suomen historiaan paitsi ulkopoliittisen takinkäännön hallituksena, myös sotilasmenoja ehkä eniten koskaan nostaneena hallituksena. 
– Hallituksen aloittaessa 2019, oli puolustusministeriön pääluokkaan budjetoitu 3,1 miljardia euroa, nyt VM:n esitys antaa asevoimille ensi vuodelle peräti 6,1 miljardia. 
– Marinin hallitus käytännössä kaksinkertaistaa Suomen sotilasmenot neljän vuoden kautensa aikana. 
– On valmistauduttu Nato-jäsenyyteen mm. F-35-hävittäjähankinnalla ja nostamalla sotilasmenojen bkt-osuus reippaasti yli Naton vaatiman 2 prosentin. 
– F-35-hankkeen kustannuksiin budjetoidaan ”yllättävinä” lisämenoina lähes 400 miljoonaa, aiemmin tiedossa olleen hankintamäärärahan päälle.
– Asioita seuranneita tämä ei yllätä. Valuuttakurssien muutos, euron heikkeneminen suhteessa dollariin, on huomioitu 272 lisämiljoonalla ja sopimuksen indeksiehtoon varaudutaan 100 lisämiljoonalla. 
– Hävittäjien tilausvaltuus hyväksyttiin vuonna 2020 käytännössä niin, että piikki jäi auki, Yrttiaho muistuttaa.

-Ulkopolitiikan uusi suunta maksaa nyt Suomelle myös kasvavana energian hintana ja sitä myöten yleisen hintatason nousuna, sanoo Yrttiaho.

Paheneva energiakriisi ja hintojen nousu ovat seurausta kiristyneestä Yhdysvaltojen ja EU:n pakotepolitiikasta. Energiapakotteet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen eli Venäjän talouden heikkenemiseen, vaan hintojen nousu on lisännyt maan energian vientituloja. 
– On rehellisyyden nimissä tunnustettava, että pakotteet tulevat nyt bumerangina takaisin. Europan talous uhkaa vajota taantumaan ja jopa talouslamaan. Saksan talouden ongelmat näkyvät nopeasti myös Suomen vientiteollisuudessa. Uhkana on myös työllisyyden heikkeneminen, Yrttiaho varoittaa.

– Hallitus puuttuu hintoihin hyvin keveillä toimilla, jos lainkaan. Energia-alan yritysten voittoihin ei puututa. Windfall-vero jäi selvittämisen asteelle. Energian hintasääntelyyn ei kansallisia toimia ole odotettavissa.
– Sähkön alv:n laskun näkyminen kuluttajahinnoissa ei ole lainkaan varmaa, itse asiassa veroale mahdollistaa yhtiöille voittojen kasvattamisen ainakin uusissa sähkösopimuksissa. Sen lisäksi alv:n lasku syö pohjaa valtiontaloudelta.
– Isoimmat panostukset eli suurten sähkölaskujen 300 milj. verovähennysoikeus hyödyttää tosiasiallisesti vain niitä hyvätuloisia, joiden tulot ja talouspuskurit kestävät kovia hintoja yli verovuoden.
– Kelan uusi vielä valmistelussa oleva 300 milj. tuki ei ole suuri sekään. Kelan byrokratia ja vähät henkilöstöresurssit ovat viimeistään toimeentulotuen Kela-siirron jälkeen muodostaneet liian monelle pienituloiselle läpipääsemättömän viidakon.
– Ylimääräinen lapsilisäkuukausi kyllä on oikeansuuntainen toimi, kun se maksetaan kaikille suoraan, mutta eniten tarvitseville kovin pieni kertaluontoinen tuki sekin, kun hintojen nousu euroalueella on jo reippaasti yli 8 prosenttia.
– Ja missä kaiken kaikkiaan on yksinelävien ja eläkeläisten tukeminen?
– Paitsi energian, myös ruoan ja yleisen hintatason nousu tulisi kompensoida kunnollisilla sosiaaliturvan ja eläkkeiden tasokorotuksilla sekä palkankorotuksilla, Yrttiaho vaatii. 

– Mainostetut indeksikorotukset sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin eivät ole mikään lisäys tai helpotus, vaan lainmukainen automaatti, joka sekin vain osin kompensoi elinkustannusten nousua, hän muistuttaa. 
– Indeksihenkseleitä hallituksen on turha paukutella.

-Julkisen vallan tulisi nyt näyttää yksityisille työnantajille esimerkkiä nostamalla hoitoalan palkat välittömästi hoitajaliittojen tavoittelemalle tasolle. Näin ratkaistaisiin myös paheneva hoiva- ja terveyskriisi ja helpotettaisiin hoitajamitoituksen parantamista, kun alan vetovoima kohenisi. Liikkeelle päästäisiin jo hävittäjiin palavalla 400:lla ”yllätysmiljoonalla”.
– Käsittämätöntä, että lisärahan sijaan hoitajien työtaistelutoimia ollaan taas pakkokeinoin estämässä. Näin vain pahennetaan alan työvoimapulaa, Yrttiaho sanoo.

Lehdistötiedote hallituksen syksyn 2022 budjettiriihtä koskien.

Enskan poliittinen perintö – Ensio Laine 1927-2021

Hyvät ystävät ja toverit,

Ensio Laineen tavasta tehdä politiikkaa ja hänen poliittisesta linjastaan me nuoremman polven vasemmistopoliitikot voimme oppia paljon. Kunnioitusta herättää tietysti uran pituus: eduskunnassa 27 vuotta, Turun valtuustossa 46 vuotta. Mutta ennen kaikkea mieleen ovat jääneet Enskan ystävällisyys ja sydämellisyys aivan kaikkia kohtaan, aktiivisen urheilijan fyysinen kunto, tinkimättömyys ja tarkkuus kaikessa työssä.

Ensio Laine oli puolueettomuutta ylläpitäneen, hyviä naapurisuhteita vaalineen ja hyvinvointivaltiota rakentaneen Suomen vasemmistopoliitikko. Siinä vasemmistopolitiikassa, jota Ensio Laine teki ja edusti, ajetaan ihmisten – liikkeen kannattajien – asioita ja etuja. Työ valtuustoissa ja parlamentissa, eduskunnassa on kansalaisliikkeiden, hyvin keskeisesti ammattiyhdistysliikkeen, työn jatkamista. Viime kädessä takana on työpaikoilta nouseva voima. Tällä sotien jälkeen kootulla voimalla rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio, jossa valtio pyrkii tasaamaan verotuksella ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut. Työllä tuotettua lisäarvoa käytetään yhteiseksi hyväksi.

Hyvinvoinnin pohjana ovat työ, terveys, hoiva, sosiaaliturva ja eläkkeet sekä tasa-arvoinen koulutus. Terveyskeskukset, hoivakodit, neuvolat, lasten päivähoito ja peruskoulu sekä eläkejärjestelmä, toimeentulotuki, työttömyysturva, sairaspäivärahat ja vanhemmuuden tuet; työelämän oikeudet, vuosiloma, työsuojelu ja työterveys muodostavat keskeiset hyvinvointivaltion perusrakenteet. Ilman ammattiyhdistysliikettä, kansalaisliikkeitä ja poliittisen vasemmiston työtä eduskunnassa niitä ei olisi. Ensio Lainetta ja lukuisia hänen aikalaisiaan on luonnollisesti kiittäminen tästä kaikesta. 

Peruskysymys nykyvasemmistolle kuuluu, miten köyhässä sodasta toipuvassa Suomessa vasemmisto onnistui näin vaativassa urakassa, mutta vauraassa nyky-Suomessa rahat eivät tunnu riittävän? 

Olemmehan todistaneet jo pitkään hyvinvoinnin rakenteiden rapautumista. Nyt hyvinvoinnin murtuminen on jo lähellä, kun terveysasemille ei pääse, vanhusten hoivaan tai lasten päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä. 

Sosiaaliturvan, eläkkeiden ja laahanneiden palkkojen ostovoima ei tule kestämään tänä syksynä kiihtyvää ruoan, asumisen ja energian hintojen nousua. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Ensio Laineen poliittisen perinnön ytimessä on myös puolueettomuuden ja hyvien naapurisuhteiden vaaliminen – rauhaa rakentava ulkopolitiikka. Kysymys sodasta ja rauhasta on tavallisten ihmisten arjen kannalta mitä tärkein ja siksi se on ollut aina myös työväenliikkeen aatteellista ydintä – oikeus elää rauhassa, ilman väkivallan ja sodan pelkoa. 

Kevään Nato-hakemusta koskenut eduskuntakäsittely tarkoitti jyrkkää muutosta liittoutumattomuuden pitkään linjaa.

Samalla se osoitti poliittisen moraalin alennuksen syvyyden. 138 nykyisen eduskunnan jäsentä lupasi vielä 2019 eduskuntavaalien alla vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta 17. toukokuuta heistä 130 oli kääntänyt takkinsa. Mitään todellista tarvetta Nato-hakemukselle ei tietenkään ollut eikä ole. Jäsenyys sotilasliitossa vain heikentäisi Suomen turvallisuusasemaa. 

Nato-takinkääntö hakee vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa. Takin kääntäminen ei tietenkään kuulu siihen politiikkaan, jota Ensio Laine edusti. Sille olennaista oli luottamuksen ja luottamukseen perustuva yhteyden pitäminen kannattajiin, omiin poliittisiin juuriin. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Valtava osuus valtion menoista on tällä hallituskaudella käytetty aseisiin sekä mittaviin yritys- ja eurotukiin. Näihin on löytynyt miljardeja, velkaa on otettu, mutta tavallisille ihmisille ei ole annettu käytännössä mitään. Hälyttävintä on, että tämä hallitus kaksinkertaistaa kaudellaan Suomen sotilasmenot. Vaikka lähtötaso vuonna 2019 oli sekin pienelle maalle suhteellisen korkea, yli 3 miljardia, on ensi vuodelle esitetty jo yli 6 miljardia aseisiin. Lasku, jonka Nato-jäsenyyden, naapurisuhteiden vimmaisen katkomisen ja pakotepolitiikan aiheuttama talouskriisi Suomelle tuottaa, tulee olemaan vielä monin verroin suurempi. Sen laskun lankeamista eivät heikennetyt hyvinvointivaltion rakenteet enää tule kestämään. 

Suomen ulkopoliittisen suunnan muuttuminen nyt keväällä tehdyillä päätöksillä ei tietenkään ollut yllätys asioita seuranneille. Arvelenpa, ettei se olisi ollut yllätys Enskallekaan, vaikkei hän sitä ehtinyt itse nähdä. Askeleita kohti Yhdysvaltojen johtamaa sotilasliittoa on otettu jo pitemmän aikaa, oikeastaan 90-luvun alusta. Isäntämaasopimuksesta ja hävittäjähankinnoista ja Suomen militarisoimisesta keskustelimme Enskan kanssa usein tehdessämme yhdessä radio-ohjelmia Radio Robin Hoodissa. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Minua pyydettiin puheenvuorossani pohtimaan, millaisen poliittisen perinnön Ensio Laine meille jätti? Siihen on edellä tullut annettua vastauksia: Enskan vasemmistopolitiikan ytimessä olivat tavallisten ihmisten toimeentulon ja oikeuksien sekä rauhan puolustaminen.

Vasemmiston poliittinen voima on Enskan eduskuntauran jälkeen heikentynyt kahden rinnakkaisen prosessin myötä. Ensinnäkin kannattajille annettuja lupauksia on tullut aina vain vaikeammaksi pitää ja luottamusta saavuttaa, kun poliittisen toiminnan pääasiaksi on noussut yhteiskunnan eliitteihin sosiaalistuminen, kompromissit päätöksenteon kabineteissa ja salonkikelpoisuuden varmistelu. On kytkeydytty ensi sijassa eliitin politiikkaan ja unohdettu kansan arki ja asiat. 

Eliitin politiikkaan kytkeytyminen on heikentänyt ja katkonut yhteyksiä peruskannattajiin, tavallisiin ihmisiin, työväkeen. Politiikan perustana eivät enää ole tavallisten ihmisten arkiset edut ja tarpeet, sellaiset asiat kuin sosiaaliset oikeudet ja niiden toteutuminen, vaikkapa oikeus palveluihin ja sosiaaliturvaan tai työelämän oikeudet. Myös kysymys yhteiskunnallisesta tulonjaosta, tuotannon tulosten jakautuminen työn ja pääoman välillä ja tästä käytävä kamppailu, on unohtunut. 

Tästä on seurannut toinen prosessi eli etupolitiikan korvaaminen arvo- ja identiteettipolitiikalla. Poliittisen liikkeen kuihtuminen on tuottanut yhteisten ja yhdessä ajettujen etujen korvaajaksi puheen arvoista. Poliitikot ja puolueet rakentavat nyt brändejään, ja tuntuu, että monesti vain koristeiksi niihin liimataan sellaisia tärkeitä arvoja, kuten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Äänestäjille tarjotaan ennen kaikkea poliittista ”tuotetta”, jonka mahdollisimman moni voisi kokea omakseen, johon voisi samaistua ja kokea yhteenkuuluvuutta. Vaaleissa on sitten mahdollisuus valita näistä itselle sopiva, kuin supermarketin hyllystä. Tähän liittyy politiikan toimittajien hokema äänestäjän ”kuluttajansuojasta”, jota media kuitenkin valvoo hyvin valikoiden, jos lainkaan. 

Nykyisille politiikan toimittajille ja niin sanotuille asiantuntijoille tuntuu olevan aivan vieras ajatus, että poliittisessa luottamustehtävässä toimiva asettaisi kannattajiensa edut ja annettujen lupausten pitämisen etusijalle suhteessa päättäjäeliittien kabineteissa tehtyihin loputtomiin kompromisseihin. 

Enskalta voimme oppia, kun muutamme suuntaa: politiikan ytimeen on palautettava tavallisten ihmisten etujen ajaminen. On vedettävä ja pidettävä ne rajat, joiden jälkeen myönnytyksiä ei tehdä. Yhteys ihmisiin on asetettava etusijalle, yhteys eliitteihin olkoon korrektin pidättyvä.

Hyvät ystävät ja toverit,

En muista, milloin tapasin Enskan ensimmäisen kerran. Varmastikin isäni mukana jossakin tilaisuudessa 80-luvun alkupuolella. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus seurata Ensio Laineen käytännön työskentelyä hieman lähempääkin, kun teimme 2000-luvulla yli kymmenen vuoden ajan yhdessä radio-ohjelmaa kerran kuukaudessa Radio Robin Hoodin studiolla. Enska muotoili aina lyhyetkin puheenvuoronsa useisiin huolellisesti analysoituihin lähteisiin perustuen, lehtiartikkelit olivat alleviivattuina mukana – työskentelytapa oli kunnioitusta herättävä. Enska edusti poliittista kulttuuria, jossa julkisissa puheenvuoroissa lausuttu otetaan vakavasti ja sanotun merkitykset analysoidaan, jotta päästäisiin perille siitä, mitä puheenvuoron käyttäjä todella haluaa sanoa ja miksi. Puheenvuorojen kommentoinnista, niihin vastaamisesta rakentuu poliittinen keskustelu, jota on mielekästä seurata ja joka saa ihmiset ensin kiinnostumaan, sitten osallistumaan – asiapohjalta. 

Tästäkin voisivat poliitikot ja journalistit ottaa Enskalta oppia, puoluerajoihin katsomatta.

Kiitos!

Puheenvuoro valtiopäiväneuvos Ensio Laineen muistelutilaisuudessa 28.8.2022.

Etenevä militarismi peitellään populismilla

Hyvät ystävät ja toverit,

Vuosi sitten eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Vaasassa keskustelimme USA:n ja Naton Afganistan-operaation päättymisestä ja paniikkivetäytymisestä, jota liittolais- ja kumppanusmaat velvoitettiin toteuttamaan. Yhdysvaltain pyynnöstä eduskunta pantiin tuolloin päättämään pika-aikataululla sotilaallisesta avusta vetäytymiselle.

Vaadin tuolloin selvityksen tekemistä Afganistan-operaatiosta Suomen osalta. Kaksikymmentä vuotta kestänyttä ja yli miljardin maksanutta operaatiota perusteltiin Afganistanin vakauttamisella ja ihmisoikeuksien turvaamisella. Se oli tietenkin pelkkää puhetta. Jälki maassa oli jotain ihan muuta ja Suomen todelliset tavoitteet olivat suhteiden lähentäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon sekä Suomen sotilaallisen suorituskyvyn kehittäminen sotatilanteessa. Tämän eilen maanantaina julkistettu puolustusministeriön Afganistan-raportti meille nyt rehellisesti kertoo. Se vahvistaa oikeiksi ne kriittiset arviot, joita Suomen todellisista tavoitteista Afganistanissa esitettiin. Tällainen suoruus puolustusministeriön suunnasta kertonee osaltaan siitä, että kevään Nato-hakemuspäätöksen jälkeen siellä katsotaan, ettei ihmisoikeuksia tarvita enää edes todellisen politiikan savuverhoksi, vaan naamiot on todellakin riisuttu.

Kysyin vuosi sitten, mikä tulee olemaan Afganistanin jälkeen se sota, jonka Yhdysvallat Suomelle osoittaa. Nyt me kaikki tiedämme, mikä sota se on. Suomi on ryhtynyt – täysin tarpeettomasti ja turvallisuusetujensa vastaisesti – Ukrainan sodan osapuoleksi mm. viemällä maahan tuntemattoman määrän aseita, hakemalla Nato-jäsenyyttä ja osallistumalla sotilaiden koulutukseen. Tuoreen Defence Post -lehden uutisen mukaan suomalaisyritys ICEYE on sopinut tiedustelutietojen – sateliittikuvien – toimittamisesta Ukrainan asevoimille.

Suomi on yhden kevään aikana ajettu suurvaltojen kiistojen polttopisteeseen demokratian kannalta hyvin kyseenalaisin menetelmin. Samalla sotilas- ja turvallisuussektorin budjettiosuutta ja määrärahoja kasvatetaan rajusti, useita miljardeja. Myös viime jouluna päätetyn hävittäjähankinnan hintariskit ovat nyt kaikkien nähtävillä, kun euro devalvoituu suhteessa dollariin. Ensi vuodelle VM esittää 272 miljoonaa lisärahaa hävittäjien valuuttakurssiriskeihin ja lähes 100 miljoonaa hankintasopimuksen indeksiehdon kustannuksiin – kaikki kuluja, joista ei hankintaa tehtäessä haluttu kertoa ja siksi kauppa saatiin näyttämään jopa 2-3 kertaa verrokkimaita edullisemmalta.

Hallituskauden päättyessä saatetaan hyvinkin olla tilanteessa, jossa Sanna Marinin hallitus on kaksinkertaistanut Suomen sotilasmenot. Tällaiset valinnat ovat syitä sille, että rahaa ei liikene hoitajapulan ratkaisemiseen kunnon palkankorotuksilla eikä hoitajamitoituksen toteuttamiseen eivätkä rahat riitä kuin koulutuksen ja varhaiskasvatuksen rahoituksen määräaikaisiin lisäyksiin – näihin tulevaisuusinvestoinneiksi mainostettuihin. Pieni- ja keskituloisille ei edelleenkään ole tarjolla taloudellista tukea, jolla pahenevasta hinta- ja energiakriisistä voitaisiin selvitä. Ylimääräinen indeksitarkistus joihinkin etuuksiin ei sellainen ole. Sosiaaliturvan kunnollinen tasokorotus, tuntuvat palkankorotukset ja esimerkiksi energian hintakatot voisivat olla.

Hyvät ystävät ja toverit,

On hyvä muistaa, että taantuma väijyi Euroopassa jo ennen koronaa ja hintojen nousukin alkoi korona-aikana, mutta kehitys on kiihtynyt Yhdysvaltain ja EU:n pakotteiden seurauksena. Pakotepolitiikka on tähän saakka hyödyttänyt merkittävästi Venäjää, joka saa maailmalle myymästään energiasta entistä isommat voitot. Myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ottaa takapakkia: käännytään takaisin kivihiileen, ruskohiileen, palavaan kiveen, liuskekaasuun ja turpeeseen, ydinvoimayhtiöiden revanssi etenee.

Myllerryksen keskellä johtavat poliitikot keskittyvät ulkoisten uhkakuvien paisutteluun peittääkseen hinta-, energia ja talouskriisin todelliset syyt ja politiikan sen taustalla. Suoranaista vihapopulismia edustaa venäläisten turistiviisumien rajoittaminen. On muistettava, että Suomessa elää noin 90 000 venäjänkielistä. Venäläisvastaisen ilmapiirin tietoisesta kiristämisestä kärsivät monin tavoin myös he. Turistiviisumien rajoittamisen on sitäpaitsi todettu melko kiistattomasti hyödyttävän nimenomaan Venäjän nykyhallintoa ja heikentävän toisinajattelijoiden asemaa.

Toista harhautuslinjaa voinee kutsua bilepopulismiksi. Tämä pääministerimme ympärillä pyörivä kuvasto haluaa temmata seuraajansa mukaan kuin iloinen Pariisi tai Berliini maailmansotien välillä.

Ilon illuusio kätkee etenevän militarismin.

Hyvät ystävät ja toverit,

Selvää on, että pääministerin ja pääministeripuolueen uskottavuuden horjuminen vahvistaa valitettavalla tavalla hallituksen oikeistopuolueiden asemaa ja heikentää vasemmiston tavoitteiden läpimenomahdollisuuksia nyt poikkeuksellisen tärkeän budjettiriihen edellä.

Kiitos!

Puheenvuoro eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kotkassa 23. – 24.8.2022.

Puhe Hiroshima-päivänä

Hyvät kuulijat, hyvät rauhan ystävät,

Atomipommien pudottaminen Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin elokuussa 1945 aiheutti yli 200 000 ihmisen kuoleman. Moninkertainen määrä ihmisiä menehtyi tai  sairastui vakavasti pommituksen vuoksi sitä seuranneina vuosina. Käytännössä toinen maailmansota oli päättynyt jo ennen pommituksia. Maailmansodan lopputuloksen kannalta operaatio oli merkityksetön. Historian toistaiseksi ainoassa ydinpommituksessa oli kyse Yhdysvaltain sotilaallisen voiman ja maailmanvallan osoittamisesta. 

Vietämme Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhrien muistopäivää nyt maassa, joka on eduskunnan hyväksymällä valtioneuvoston päätöksellä hakenut Yhdysvaltain johtaman sotilasliiton jäsenyyttä. Yhdysvallat perusti Pohjois-Atlantin liiton  toisen maailmansodan jälkeen maailmanvaltansa sotilaalliseksi nyrkiksi. 

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana oli ennen kevään Nato-hakemusta pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella, ehkäistä ennalta konflikteja diplomatian keinoin ja huolehtia siitä, että Suomen aluetta ei käytetä vihamielisiin tarkoituksiin Venäjää tai muita maita vastaan. Tämä näkemys oli olennainen vielä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä puolustusselonteossa, jotka aiemmin tällä eduskuntakaudella hyväksyttiin. 

Viime toukokuussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa muutettiin kansalta mitään kysymättä. Vielä 2019 eduskuntavaaleissa 138 nykyisen eduskunnan kansanedustajaa ilmoitti vastustavansa Nato-jäsenyyttä. Viime joulukuussa käynnistetyn Nato-kuohunnan pyörteissä 130 heistä käänsi takkinsa. Vain kahdeksan kansanedustajaa äänesti Nato-hakemuksen jättämistä vastaan 17. toukokuuta eduskunnan äänestyksessä.

Suomen Nato-jäsenyyttä pitkään ajaneet tahot päättivät käyttää Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyksen aiheuttaman mieltenkuohun hyväksi ja viedä hakemuspäätöksen läpi hallituksessa ja eduskunnassa. 

Tätä Suomen natottamisen viimeisintä vaihetta oli jo edeltänyt kaksi muuta merkittävää päätöstä. 

Vuonna 2014 allekirjoitettu isäntämaasopimus oli hakemusta edeltäneistä päätöksistä keskeisin Suomen Nato-tiellä. Sopimus allekirjoitettiin ja sitoumukset tehtiin ilman eduskunnan hyväksyntää, eduskunnan ohi. Toinen merkittävä askel oli päätös uusista amerikkalaisista F-35 hävittäjistä. Tuokin päätös tehtiin valtioneuvostossa joulukuussa 2021 eduskunta käytännössä sivuuttaen. 

Isäntämaasopimuksen nojalla Suomessa on käytännössä jo vuosien ajan järjestetty Nato-maiden – etupäässä Yhdysvaltojen ja Britannian asevoimien – varsin mittavia sotaharjoituksia. Tälläkin hetkellä maassa on suuret määrät ulkovaltojen kalustoa ja joukkoja. Sotaharjoituksia on Nato-hakemuksen jälkeen selvästi laajennettu ja kiihdytetty. Pidäkkeitä kaluston ja joukkojen määrän ja laadun suhteen ei enää tunnu olevan. 

Harjoitustoiminnan kohde on nyt tehty selväksi, naamiot riisuttu. Sodan harjoittelu on suunnattu Venäjää vastaan. Samaan aikaan Suomen valtiojohto ja sotilaallinen johto kuitenkin myöntävät, että Suomen turvallisuuteen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

Naton kesäkuisessa Madridin kokouksessa muutettiin sotilasliiton strategia aiempaa selvemmin Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatuksi. Muutokseen liittyy kiinteästi sotilasliiton laajentuminen Venäjän rajoille. Ruotsin ja Suomen mahdollisten jäsenyyksien myötä maailmaa jaetaan taas – Yhdysvaltain johdolla – kahteen leiriin. Nato linjasi Madridissa lisäävänsä nopean toiminnan joukkojaan 40 000:sta jopa 300 000 sotilaaseen ja vahvistavansa edelleen joukkojaan Venäjän rajoilla. Uusi linjaus näkyy varmasti Suomenkin mahdollisissa Nato-velvoitteissa ja kustannuksissa, jotka ovat vielä hämärän peitossa.

Madridin kokouksen yhteydessä nähtiin konkreettisesti myös se politiikan muutos, josta varoitin jo keväällä, mutta jota hallitus ja ulkoministeri Haavisto eivät myöntäneet. Suomi ja Ruotsi hyväksyivät Turkin vaatimukset, jotka tarkoittava aseviennin hyväksymistä sotaa käyvään ja ihmisoikeuksia polkevaan Turkkiin, kurdi- ja gylenistiaktivistien tiukkaa seurantaa, jopa luovutuksia. Tarvittaessa lainsäädäntömme muuttamista. Suljetaan vähintäänkin silmät Turkin sotapolitiikalta ja ihmisoikeusloukkauksilta, ellei peräti aktiivisesti tueta niitä.

Suomen hallituksen ohjelmaan kirjattu ulkopolitiikan ihmisoikeusperustaisuus saa mennä. 

Turkin kanssa tehtiin sopimus, jonka valmistelua johti Naton pääsihteeri, ja joka johtaa Suomessa politiikan ja jopa lainsäädännön muutoksiin, mutta sitä ei silti tuotu eduskunnan käsittelyyn.

Pitäisi tuoda. 

Hyvät kuulijat,

Suomen sotilas- ja kriisivalmiusmenoja on tänä keväänä päätetty lisätä lähes kolme miljardia. Pelkästään vuoden toisessa lisätalousarviossa sotilasmenoihin tehtiin 669 miljoonan euron lisäys. Merkittäviä summia osoitettiin myös mm. rajavartiolaitokselle, kyberturvallisuuteen ja suojelupoliisille sekä erilaiseen muuhun kriisivalmiuteen. 

Vuosille 2023-27 hyväksyttiin massiivinen 1740 miljoonan euron asehankintojen uusi tilausvaltuus. 

On syytä muistaa, että Marinin hallituksen aikana vuosittaiset sotilasmenot ovat jo nousseet 3,15 miljardista eurosta (2019) 5,1 miljardiin (2022). 

Kun otetaan kuluvan vuoden lisäykset huomioon, on hallitus tullut kaudellaan lähestulkoon kaksinkertaistaneeksi armeijan vuotuiset rahat. Sotilas- ja turvallisuussektorin budjettiosuuden kasvaessa niiden vaikutusvalta yhteiskunnassa vahvistuu ja yhteiskunta militarisoituu. Myös Turkki-sopimus osoittaa, miten Nato-jäsenyys lisää kansalaisten valvontaa ja turvallisuusviranomaisten valtuuksia. 

Hyvät ystävät,

Nato-maiden sotilasvoima nojaa keskeisiltä osin Yhdysvaltojen voimavaroihin, viime kädessä Yhdysvaltain ydinaseisiin.

Naton myötä Suomen suhtautuminen muun muassa ydinaseisiin tulee muuttumaan, tai on tosiasiassa jo muuttunut. 

Pääministeri Marin ja muu hallitus korostivat jo ennen Nato-hakemuksen jättämistä, että Suomi ei aseta minkäänlaisia ehtoja jäsenyydelleen, ei ydinaseiden eikä sotilastukikohtien sijoittamisen suhteen. Toisaalta on annettu valheellinen kuva siitä, että Suomen ydinaseita vastustava politiikka voisi jatkua Natossa.

Suomen ydinenergialain (990/1987) 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin samoin kuin niiden valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Se ei kuitenkaan suojaa Suomea Naton ydinaseiden sijoittamiselta. Samanlaista lainsäädäntöä on myös kaikissa niissä Naton jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut omia ydinaseitaan ja joiden kuljetukseen ja käyttöön se kouluttaa myös mm. näiden maiden hävittäjälentäjiä. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä viidessä liittolaismaassa – Saksassa, Italiassa, Turkissa, Hollannissa ja Belgiassa – Naton sotilastoimia varten korvamerkittyjä Yhdysvaltain ydinaseita.

Yhdysvallat ja Nato-maat eivät myöskään kerro, missä niiden ydinaseet milloinkin ovat – maalla, merellä tai ilmassa. Suomella ei Natossa tosiasiassa ole valtaa päättää, missä ydinaseet sijaitsevat ja milloin ja missä niitä käytetään.

Hyvät kuulijat, rauhan ystävät,

Euroopplaisten Nato-maiden parlamenteissa vasemmisto on vastustanut Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyksiä.

Suomalaisen rauhanliikkeen ja vasemmistolaisten rauhanvoimien työsarka täällä kotimaassa kasvoi kevään aikana varsin mittavaksi. Tärkeintä olisi nyt vaatia kansanäänestyksen järjestämistä Suomen Nato-jäsenyydestä. Jos Nato-maiden parlamentit ratifioivat Suomen jäsenyyden, tulee jäsenyys Suomen eduskunnan ratifitoitavaksi. Ennen sitä tulisi kansan päästä ilmaisemaan mielipiteensä. 

Suomessa kansalaismielipide on koko kylmän sodan jälkeisen ajan tukenut vahvasti sotilaallista liittoutumattomuutta. Tästä kertovat muun muassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kymmenien vuosien ajan tekemät mielipidemittaukset. Erilaisten, lähinnä mediatalojen tilaamien, kyselyiden tulokset ovat muuttuneet Nato-jäsenyydelle myönteisiksi vasta viime helmikuussa Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen jälkeen. Näin ollen kansalaismielipide on ollut Nato-jäsenyyden kannalla vain joitakin kuukausia. Mikään ei takaa sitä, etteikö mielipideilmasto voisi myöhemmin jälleen muuttua.

Suomen sotilaallinen liittoutuminen olisi historiallinen, koko Suomen kansainvälistä asemaa muuttava ratkaisu. Siksi tällainen ratkaisu – puolesta tai vastaan – on ankkuroitava suomalaisten selvästi ilmaisemaan tahtoon kansanäänestyksessä. Se mahdollistaisi Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista myös laaja-alaisen keskustelun, jota nykyisessä tunteiden kuohun ja kiireen ilmapiirissä on ollut käytännössä mahdoton käydä.

Kiitos!


Puhe Suomen Rauhanpuolustajain Turun piirijärjestön ”Hiroshima 1945 – ei koskaan enää!” -muistotilaisuudessa 6.8.2022.

Turun työnantajapolitiikka aiheuttanut henkilöstöpulan – Ratkeaa vain kunnon palkankorotuksilla

Turun kaupungin hyvinvoinnin palvelukokonaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla on paha työvoimapula, joka tällä hetkellä estää useiden lakisääteisten palveluiden toteuttamisen: terveysasemat eivät vedä, hoitoa ei saa. Neuvoloiden lakisääteisiä käyntejä ja tarkastuksia ei voida tehdä. Kouluterveydenhuollon tarkastusten suhteen on sama tilanne. Näistä olen tehnyt kantelut valvovalle viranomaiselle. Viranomainen on kaupunkia huomauttanut ja edellyttänyt korjaavia toimia, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.

Myös vuodeosastopaikkoja on leikattu ja tilapäishoidon osastoja suljettu henkilöstöpulaan vedoten. Kotihoito on kaaoksessa. Lista on pitkä ja surullinen.

Henkilöstöpula on syntynyt kaupungin omin toimin, palkkauksen ja työolojen kehittämisen laiminlyöntien seurauksena. Politiikka näyttää olleen tietoista. Taustalla on myös valtuuston 2019 hyväksymä sopeuttamisohjelma, jolla menoja pyritään vähentämään. Ohjelmalla tavoitellaan 59 miljoonan säästöjä. On myös haluttu säästää rahaa mm. Turun kaupungin lukuisiin, ihmisten arjen kannalta aivan tarpeettomiin investointikohteisiin, suurhankkeisiin. Näitä ovat uusi musiikkitalo, Itäharjun valtava betonikansi, Ratapihan elämyskeskus, koko sataman uudistaminen.

On kasattu kustannuspaineita palveluiden murroskohtaan, kun ne soteuudistuksen myötä siirtyvät hyvinvointialueille. Palveluiden niukka resursointi niiden ollessa vielä kaupungin vastuulla vaikuttaa alueiden tulevaan valtionrahoitukseen. Näin ajetaan myös oikeiston tavoitetta yksityistää palveluita järjestäjätahon vaihtuessa.

Nyt kaupunki on ollut pakotettu ottamaan käyttöön määräaikaisen lisän, ns. sitoutumispalkkion. Henkilöstöjohtaja Sinikka Valtosen kesäkuun alussa tekemän päätöksen 180 § (3.6.2022/KH 6.6.2022) ja sitä edeltäneiden sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä kaupunginhallituksen käsittelyjen mukaan osalle hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden yksiköiden työntekijöistä maksetaan määräaikainen 300 eurosta 1000 euroon suuruinen sitoutumispalkkio. Palkkion avulla pyritään vahvistamaan työntekijöiden pysymistä kaupungin palveluksessa. Tämä on tietysti oikein.

Sitoutumispalkkion ulkopuolelle on kuitenkin jätetty useita yksiköitä, joissa niin ikään tehdään töitä rekrytointivaikeuksien, resursseihin nähden suurten asiakasmäärien, hoito- ja hoivavelan ja pitkään jatkuneen kuormituksen keskellä. Palkkion saa 3100 henkilöä ja sitä ilman ja 2400 henkilöä.

Työntekijöiden jättäminen sitouttamispalkkion ulkopuolelle synnyttää eriarvoisuutta ja vaikeuttaa entisestään niiden yksiköiden rekrytointitilannetta, joissa palkkiota ei saa. Henkilöstön pysyvyys on palvelun laadun kannalta tärkeää, joten sitouttamispalkkio on ulotettava kaikkien hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden yksiköiden piiriin. 

Sitouttamispalkkion ulkopuolelle jättäminen saattaa johtaa palvelun tuottamisen kannalta epätarkoituksenmukaisiin henkilöstövaihdoksiin, jossa työntekijät vaihtavat työpaikkaa kaupungin sisällä yksiköstä toiseen tai kokonaan toiselle työnantajalle.

Sitoutumispalkkio jätetään maksamatta perhe- ja sosiaalipalveluissa Sirkkalan päiväkeskuksen (sis. Vähäheikkiläntien tukiasunnot ja hajautetut tukiasunnot) ja Sillankorvan ensisuojan (sis. Töykkälänkadun tukiasunnot ja Paavinkadun tukiasunnot) työntekijöille. Asumis- ja päihdepalveluissa osa yksiköistä saan palkkion, osa taas ei, vaikka kaikki tekevät työtä samojen rekrytointipaineiden alla. Myös psykologiyksikkö on jätetty ilman palkkiota.

Terveydenhuollon puolelta ilman palkkiota on jäämässä ainakin osa kaupunginsairaalan poliklinikoista ja osa kuntoutuksen henkilöstöstä. Suunterveydenhuollossa palkkion saavat hammashoitajat, mutta esimerkiksi suuhygienistit jäävät ilman. Sitoutumispalkkion saajien ulkopuolelle on jätetty myös kuraattoripalvelut, vaikka muut oppilashuollon työntekijät saavat palkkion. 

Henkilöstön eriarvoinen kohtelu heikentää henkilöstön sitoutumista työhön. Samalla työnantaja rankaisee niitä työyhteisöjä, joissa on jo panostettu rekrytointiin, hyvään lähijohtamiseen ja osaamisen kehittämiseen henkilöstöä sitouttavalla tavalla.

Määräaikaisen sitoutumispalkkion rajaaminen koskemaan tiettyjä hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden työpaikkoja ja työntekijäryhmiä on vastoin Turun kaupungin tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelman palkkauksen tavoitetta, jonka mukaan erilaisten palkanlisien ja palkkakehityksen tulee kohdistua oikeudenmukaisesti kaikkiin työntekijöihin.

Vaikuttaa siltä, että työnantaja on valinnut sitoutumispalkkion saajat tarkoitushakuisesti niin, että samalla heikennettäisiin hoitoalan työntekijöiden tulevia työtaitselutoimia. Sitoutumispalkkion kaltaiset määräaikaiset lisät ovat aina hätäratkaisu eikä niillä voi korvata eikä niillä pidä pyrkiä estämään palkkojen pysyvää korottamista. Vain pysyvät kunnolliset korotukset ja monivuotinen palkkaohjelma voivat ratkaista Turkuakin pahasti vaivaavan sote-henkilökunnan pulan.

Olen jättänyt valtuustolle aloitteen, jossa esitän, että määräaikainen sitoutumispalkkio laajennetaan koskemaan koko hyvinvoinnin palvelukokonaisuuden henkilöstöä. Päätös palkkion antamisesta yhdenvertaisesti kaikille palvelukokonaisuuden työntekijöille tulee tehdä kiireellisesti.

Kiitos puheenjohtaja!”


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.6.2022

Nato muuttaa Suomea, ei Suomi Natoa

”Yleinen harhaluulo on, että Suomen ulkopolitiikka voisi pysyä Natossa muuttumattomana. Harhaluulo on esiintynyt monien jäsenyyttä kannattaneiden vasemmistoliiton johtohenkilöidenkin puheenvuoroissa.

Kuitenkin Naton nimenomainen tavoite on jäsenmaidensa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan koordinointi ja yhtenäistäminen.

Jos Suomen Nato-hakemus joskus sotilasliitossa käsittelyyn otetaan ja hyväksytään, Suomi joutuu jäsenenä tottelemaan ennen kaikkea Naton suurinta ja vaikutusvaltaisinta valtiota eli Yhdysvaltoja. Juuri tästä perussyystä Suomen ei pitäisi liittyä Natoon, vaan pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Liittymispäätöstähän Suomessa ei ole vielä tehty, vaikka niinkin meille nyt uskotellaan.

Turkki on pannut maamme ulkopoliittisen johdon ja hallituksen heti ensimmäisten Nato-askelten jälkeen sen tosiasian eteen, että Suomen on muutettava linjauksiaan sekä Turkkia, Syyriassa toimivia kurdijärjestöjä että Suomessa toimivia kurdiaktivisteja kohtaan. Suomen on Turkin mukaan myös luovuttava asevientikiellosta, jos Suomi haluaa Naton jäseneksi.

Jo maaliskuussa kysyin ulkoministeri Haavistolta eduskunnassa Turkin Suomea kohtaan esittämistä vaateista. Haavisto kiisti kaiken kaupankäynnin ja myönnytykset. Palasin asiaan kevään kuluessa useasti. Haavisto kiisti ja maalaili muun valtiojohdon tavoin Suomen Nato-tiestä ruusuista kuvaa: Suomen hyväksymisestä muka suorastaan kilpaillaan.

Eduskunnan Nato-keskustelussa muutama viikko sitten esitin arvion, että Suomi taipuisi Turkin vaatimuksiin. Näin valitettavasti näyttää nyt myös tapahtuvan.

Presidentti Niinistö ja ulkoministeri Haavisto ovat ilmaisseet varsin suoraan, että muutos asevientikieltoon on tulossa. Selitys kuuluu, ettei Suomi Turkin hyökätessä lokakuussa 2019 Syyrian kurdialueille ottanutkaan asevientikieltoa käyttöön, vaan asevienti sotaa käyvään maahan päätettiin ratkaista aina tapauskohtaisesti sen mukaan, mihin käyttöön aseet päätyvät. Ikään kuin viejävaltio voisi siihen vaikuttaa. Marinin hallituksen ylikäveltyyn ohjelmaan lienee turha enää vedota, mutta siinäkin lähtökohdaksi asetettiin, ettei aseita viedä sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia rikkoviin maihin.

Haavisto on nyt houkutellut Turkkia hyväksymään Suomen jäsenyyden jopa väläyttämällä mahdollisia aseostoja. On viitattu presidentti Erdoganin vävypojan osin omistaman Bayraktar-aseyhtiön tuotteisiin. Näitä tehokkaita aseitahan Turkki on kehittänyt mm. iskuissa kurdeja vastaan.

Marinin hallitus on pysynyt vaiti pommituksista, joita Turkki viime kuukausina on tehnyt Pohjois-Irakin ja Pohjois-Syyrian kurdialueille. Vaiti ovat olleet myös omat ministerimme. Nyt Turkki on väläyttänyt laajempia sotatoimia ns. suojavyöhykkeen perustamiseksi Syyrian pohjoisosiin karkottamalla siellä asuvat muualle.

Tällaista on sotilasliitto Naton ja sen jäsenten politiikka. Nyt käsittelyssä olevassa tavoiteohjelmassa on ilmaistava yksiselitteisen selvästi, ettei Turkin vaatimuksiin voida taipua. Kriittinen kanta sotilasliitto Natoon on niin ikään säilytettävä, kuten niin monet eurooppalaiset vasemmistopuolueet ohjelmissaan tekevät. – Kiitos!”


Puhe Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Porissa 10. – 12.6.2022. Kokous kaatoi äänin 173-68, 29 tyhjää esityksen, jonka mukaan Vasemmistoliitto kannattaa Suomen pysymistä sotilaallisesti liittoutumattomana eikä kannata jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Hyvinvointi väistyy sotilasmenojen tieltä

Arvoisa puhemies!

Eduskunnalle esitetään vuoden toisessa lisätalousarviossa sotilasmenoihin 669 miljoonan euron lisäystä. Merkittäviä summia osoitetaan myös muun muassa Rajavartiolaitokselle, kyberturvallisuuteen ja suojelupoliisille sekä erilaiseen kriisivalmiuteen. 

Lisätalousarvioon esitetään myös massiivista 1 740 miljoonan euron asehankintojen tilausvaltuutta vuosille 2023–2027. Perusteluna on puolustuskyvyn vahvistaminen. Kuitenkin juuri kevään Nato-selonteoissa ja käydyssä keskustelussa on todettu, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa. Onko uhka-arvio nyt Nato-hakemuksen jättämisen jälkeen muuttunut, vai onko kyse enemmän Nato-yhteensopivuuden vahvistamisesta, tuleviin Nato-suorituskykyihin varautumisesta?

On syytä muistaa, että Marinin hallituksen aikana vuosittaiset puolustusmenot ovat nousseet 3,15 miljardista eurosta 5,1 miljardiin. Vaikka hävittäjähankinnan kuluja siirtyy tältä vuodelta nyt myöhemmin maksettavaksi, aletaan sotilasmenojen tasossa tosiasiassa olla jo lähellä tilannetta, että hallitus on tullut kaudellaan kaksinkertaistaneeksi ne. 

Puhemies!

Arki on varsin ankaraa monelle suomalaiselle tällä hetkellä. Hinnat nousevat silmittömästi. Liikkumisen ja asumisen — sähkö, lämmitys — kulut nousevat. Palkkojen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan ostovoima heikkenee. Edes ruokajakelu ei toimi, ja leipäjonot pitenevät. 

Lisätalousarvio kasvattaa valtion menoja yli 2 300 miljoonaa euroa, mutta siihen ei ole saatu mahtumaan kuin vajaat 94 miljoonaa joidenkin etuuksien indeksikorotuksiin. Pienituloisten ostovoima putoaa nyt todella pahasti. Indeksikorotus tarkoittaa, että täyden kansaneläkkeen määrä nousisi bruttona noin 24 euroa kuukaudessa, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen määrä nousisi noin 26 euroa kuukaudessa, itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen opintoraha 14,5 euroa ja toimeentulotuen perusosan määrä noin 18 euroa kuukaudessa. Eri etuuksien yhteensovittamisen myötä todelliset korotukset voivat olla paljon pienempiäkin. Ongelmana tässä on, että etuuksia korotetaan vain kolme ja puoli prosenttia eli tammi–maaliskuun indeksien keskiarvolla. Korotus astuu voimaan vasta elokuun alussa, ja tiedetään, että inflaatio on kiihtymässä syksyyn mennessä erittäin tuntuvasti. Tällä hetkellä se on euroalueella jo yli 8 prosenttia — Suomessa hieman vähemmän, mutta nousuvauhti on kova. 

Nyt esitetyn kolmen ja puolen prosentin indeksikorotuksen tulisikin olla kaksin- tai kolminkertainen, jotta edes perusturvan nykyinen ostovoima pidettäisiin. Tietenkin perusongelma on, että sosiaaliturvan taso on Suomessa liian alhainen jo entuudestaan. Hallituksen olisikin kiireesti tehtävä koko sosiaaliturvajärjestelmään tuntuva tasokorotus, siis koko järjestelmän mitassa. Määräraha tähän voitaisiin aivan hyvin siirtää sotilasmenojen korotuksista kenenkään tai minkään siitä kärsimättä. 

Puhemies!

Hätä kasvaa myös sosiaali- ja terveyspalveluiden jonoissa. Palvelut jäävät yhä useammin saamatta. Ratkaisematta on muun muassa hoitajapula. Kaikkiaan julkisille aloille tarvittaisiin kunnon palkankorotukset, mutta siihenkään hallitus ei varaudu. Etenkin oikeistojohtoisissa kunnissa tehdään tällä hetkellä myös piittaamatonta leikkaus- ja säästöpolitiikkaa ihan omin toimin uusien hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymistä odotellessa. Esimerkiksi kotikaupungissani Turussa kriisissä ovat niin terveysasemat, vanhustenhoito, neuvolat ja kouluterveydenhuolto kuin esimerkiksi tilapäishoidon palvelutkin. Oikeistojohtoisten kuntien ja hyvinvointialueiden ilmeinen tavoite on julkisia palveluita leikkaamalla lisätä palveluiden yksityistämistä sote-hallinnon murrostilanteessa. 

Tämä kaikki on esimakua tulevasta Nato-Suomesta. Oikeistovalta vahvistuu, ja hyvinvointivaltion rakenteet saavat mennä sotilasmenojen kasvaessa. 

Puhemies!

Lisätalousarvio sisältää massiivisia sotilas- ja kriisivalmiusmenojen lisäyksiä. Vaikuttaa siltä, että hallituksella on ollut ennen kaikkea kiire saada kenraalien haaveet läpi ennen kuin elintarvikkeiden ja energian hintojen nousu sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen paheneva kriisi kääntävät kansalaismielipiteen ulkopolitiikan uutta suuntaa ja siihen liittyvää sota- ja varustelupolitiikkaa vastaan.

Kiitos.


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä valtion vuoden 2022 toiseksi lisätalousarvioksi (HE 81/2022vp)

Nato-jäsenyys alistettava perusteelliseen kansanvallan testiin

Arvoisa puhemies,

Suomessa kansalaismielipide on koko kylmän sodan jälkeisen ajan tukenut vahvasti sotilaallista liittoutumattomuutta. Tästä kertovat muun muassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kymmenien vuosien ajan tekemät mielipidemittaukset. Erilaisten, lähinnä mediatalojen tilaamien, kyselyiden tulokset ovat muuttuneet Nato-jäsenyydelle myönteisiksi vasta viime helmikuussa Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen jälkeen. Näin ollen kansalaismielipide on ollut Nato-jäsenyyden kannalla noin kaksi ja puoli kuukautta. Mikään ei takaa sitä, etteikö mielipideilmasto voisi myöhemmin jälleen muuttua.

Suomen sotilaallinen liittoutuminen olisi historiallinen, koko Suomen kansainvälistä asemaa muuttava ratkaisu. Siksi tällainen ratkaisu – puolesta tai vastaan – on ankkuroitava suomalaisten selvästi ilmaisemaan tahtoon kansanäänestyksessä. Se mahdollistaisi Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista myös laaja-alaisen keskustelun, jota nykyisessä tunteiden kuohun ja kiireen ilmapiirissä on ollut käytännössä mahdoton käydä.

Erityisesti tasavallan presidentti Sauli Niinistö on perustellut kansanäänestyksen välttämättömyyttä hyvin. Helmikuun 4. päivä Niinistö sanoi Iltalehdessä todenneensa jo vuosia sitten, että ”yhteiskuntarauhan kannalta on erittäin tärkeää, että tällainen äärimmäisen suuren luokan kysymys tulee käsitellyksi niin, että se nauttii legitiimisyyttä, sellaista tunnetta ihmisissä, että on oikein mitattu.” Tasavallan presidentin mukaan häntä vieroksuttaa ”se, että sanotaan, ettei kansa tällaisista asioista ymmärrä, vaan se pitää jättää kansan valitsemien edustajien ratkaistavaksi. Niinhän se jäisikin joka tapauksessa ja mahdollisesti kahdenkolmasosan enemmistöä vaadittaisiin eduskunnassa.”

Julkisessa keskustelussa kansanäänestys on torjuttu siksi, että kansanedustajat voivat saada Nato-jäsenyydestä luottamuksellista tietoa, jota kansalaisilla ei ole. Kansanvallassa perustelu on outo. Suomen kansainvälispoliittista asemaa ei voi eikä pidä muuttaa salaisilla perusteilla.

Nato-jäsenyyden pitää kestää myös perusteellinen kansanvallan testi. Edellisissä eduskuntavaaleissa 2019 Nato-jäsenyys ei kuulunut vaaliteemoihin. Vielä tammikuussa 2022 selkeä enemmistö kansanedustajista oli Nato-jäsenyyttä vastaan. Näin äänestäjillä ei ole ollut mahdollisuutta arvioida edes eduskuntavaalien kautta kansanedustajien Nato-kantoja.

Puhemies,

Kannatan edustaja Mustajärven tekemää esitystä.

Vastustan Suomen Nato-jäsenyyttä ja hakemuksen jättämistä. Äänestän Natoa vastaan. Suomen ei tule hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä, vaan Suomen on pysyttävä myös jatkossa sotilaallisesti liittoutumattomana. Vain sotilasliittojen ulkopuolella Suomella on mahdollisuus pitäytyä suursodan syttyessä sotatoimien ulkopuolella.

Natossa Suomi joutuu osaksi Naton ydinasepolitiikkaa, Suomeen voidaan sijoittaa Naton tukikohtia ja vieraan vallan asevoimia. Suomi vedetään myös osalliseksi Nato-maiden sotiin ja konflikteihin. Hallitus ei kaikesta päättäen edes yritä asettaa pidäkkeitä, jotka tämän kaiken voisivat estää.

Naton-jäsenmaiden ratifiointikierroksesta ei ole tulossa selvästikään nopea tai helppo, vaan kenties hyvinkin vaikea. Joka tapauksessa ennen Suomen eduskunnan varsinaista liittymispäätöstä, ratifiointipäätöstä, on Suomessa ehdottomasti järjestettävä kansanäänestys. Silloin tilanne on todennäköisesti rauhallisempi ja kansalaiset voivat aidosti arvioida Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista ratkaisua ja vaikuttaa siihen. Nyt tähän ei ole annettu aikaa ja mahdollisuutta. Ei ole annettu, ja se on hyvin surullista.

Kiitos!

Puheenvuoro keskustelussa koskien Nato-jäsenyyden hakemista (VNS 1/2022vp ja VNS 3/2022vp), 17.5.2022.

Edustaja Mustajärvi teki keskustelussa esityksen, jota edustaja Yrttiaho kannatti:
”Suomi ei hae sotilaslitto Naton jäsenyyttä, vaan pysyy myös jatkossa sotilaallisesti liittoutumattomana. Vain sotilasliittojen ulkopuolella Suomella on mahdollisuus pysyä suursodan syttyessä sotatoimien ulkopuolella.”


Eduskunta päätti yhtyä äänin 188-8, 3 poissa valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan Suomi hakee Nato-jäsenyyttä.

Turkki vaatii Suomen politiikkaan muutoksia Nato-jäsenyyden ehtona

Arvoisa puhemies!

Ulkoministeri Haavisto totesi istunnossa tänään aiemmin, että Suomi aikoo tarvittaessa suurin kirjaimin kirjoittaa ja sanoa Turkille, että terrorismista syytetty työväenpuolue PKK on Suomessa kielletty.

Haavisto tietänee, ettei Turkille riitä vakuuttelu Suomen yhtymisestä tähän EU:n asettamaan kieltoon. Turkki vaatii Suomelta ja Ruotsilta konkreettisia toimia kiellon toteuttamiseksi myös käytännössä. Se tarkoittaa terroristeiksi syytettyjen kurdiaktivistien luovutuksia, joihin Suomi ja Ruotsi eivät ole aiemmin suostuneet.

Turkki on pannut maamme ulkopoliittisen johdon ja hallituksen heti ensimmäisten Nato-askelten ottamisen jälkeen sen tosiasian eteen, että Suomen on muutettava linjauksiaan sekä Turkkia, Syyriassa toimivia kurdijärjestöjä että Suomessa toimivia kurdiaktivisteja kohtaan. Suomen on Turkin mukaan myös luovuttava asevientikiellosta Turkkiin.

Tänään Erdoğan on toistanut, ettei Turkki tue Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä perustellen tätä muun muassa vientikielloilla, joita Turkille on asetettu.

En epäile hetkeäkään, etteikö tukka suorana Natoon menevä Suomi taipuisi Turkin vaatimuksiin.

Mistä sen voi päätellä, että Suomi on valmis muuttamaan politiikkaansa Turkin toivomalla tavalla?

Ensinnäkin Marinin hallitukselle Nato-jäsenyys on ykkösasia, jolle kaikki muut asiat, esimerkiksi kovasti mainostettu ihmisoikeuspolitiikka, ovat alisteisia.

Toiseksi, Marinin hallitus on vaiennut täydellisesti siitä, mitä Syyrian kurdialueella on viime viikkoina tapahtunut. Tilanne on alueella eskaloitunut nopeasti.

Viimeisen kolmen vuorokauden aikana Turkki on pommittanut tykistöllä 50 kylää, joiden se katsoo antavan suojaa terroristeiksi nimeämilleen taistelijoille, jotka Turkin mukaan toimivat nyt uuden nimen alla välttääkseen sanktiot, joita läntinen maailma on kohdistanut PKK:hon.

Ja kolmanneksi, Suomen hallitus on täydellisesti vaiennut myös viimeviikkoisista tapahtumista Pohjois-Irakin kurdialueella. Turkin ilmavoimat on laajentanut PKK:n tukikohtien pommittamista. Irak on arvostellut Turkin pommituksia, mutta Nato ja sen suojissa toimivat ulkomaalaiset kouluttajat, Suomi mukaan luettuna, ovat olleet vaiti.

Olisikin tärkeä kuulla ulkoministeri Haavistolta vastaus kysymykseen, mikä on Suomen arvio Syyrian sodan uusimmasta käänteestä ja miksi Suomi on ollut hiljaa tapahtumista, joita muu maailma tuntuu pitävän Syyrian sodan eskalaationa. Johtuuko hiljaisuus siitä, että Suomi pelkää Turkin reaktioita?

Kaikki edellä sanottu viittaa siihen, että Suomi on hyväksymässä Turkin vaatimukset ulkopolitiikkamme muuttamiseksi.

Turkille tehtiin jo viikonvaihteessa Berliinin Nato-kokouksessa ehdotus, josta suomalaisille ei ole toistaiseksi kerrottu juuri mitään. Ehkäpä ulkoministeri Haavisto meille vielä valaisee laajemmin niitä ehdotuksia, joita Suomi on Turkille tehnyt. Vai ovatko ehdotukset salaisia, kuten Saksan ulkoministeri on julkisuudessa väittänyt?

Joka tapauksessa Turkin kovasanaiset lausunnot näyttävät yllättäneen täydellisesti Suomen ulkopoliittisen johdon, joka uskoi kaikkien jäsenmaiden ottavan Suomen ja Ruotsin sotilasliittoon avosylin ja mitään kysymättä.

Ilmeisesti ulkoministeri Haavisto ei ole kertonut Turkin linjauksista ja Suomen ehdotuksista myöskään kaikille hallituskumppaneilleen, joista ainakin yksityisesti monet kavahtavat Turkin vaatimuksia Suomen ulkopoliittisten linjausten muuttamisesta.

Kuva vaivattomasta polusta Nato-jäsenyyteen halutaan säilyttää ja varmistaa näin suomalaisten päättäjien tuki jäsenyyshakemukselle. Ongelmista vaietaan, kunnes ne ovat kaikkien silmillä.


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien valtioneuvoston selontekoa Suomen littymisestä Pohjois-Atlantin liittoon, VNS 3/2022vp.