”Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Vain rauhan aikaan rajattu ydinasekielto, on se sitten puolueiden sitoumukseen tai lakiin perustuva, ei poista ongelmaa, jona syntyy jos nykyinen kattava ydinasekielto poistetaan Suomen lainsäädännöstä. Jos kattava kielto poistetaan laista, Suomen ydinaseettomuudesta ei enää voida olla varmoja. Tämä lisää uhkaa joutua ensi-iskun kohteeksi suurvaltojen konfliktissa. Suomen ydinaseettomuus ei varmistu kompromissilla.

”Presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) houkuttelevat nyt eduskuntapuolueita kompromissiin, jossa ydinasekielto rajattaisiin vain rauhan aikaan. Tarkoituksena olisi todeta ”rauhan ajan ydinaseettomuus” ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon lisättävällä muotoilulla. Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen tukee tällaista kompromissiesitystä.

”Hyvät toverit! Yhä useammalle on jo käynyt selväksi, mihin F35-hävittäjähankinta, Suomen Nato-jäsenyys ja Yhdysvaltain kanssa solmittu DCA-sopimus ovat johtamassa. Ne eivät ole lisänneet Suomen turvallisuutta, vaan kaikesta päättäen heikentäneet sitä.

”Suomen liittyessä sotilasliitto Naton jäseneksi ei sopimuksen hyväksymiseen kirjattu mitään kieltoja kuten muissa Pohjoismaissa tehtiin.  Me Nato-jäsenyyttä vastustaneet kansanedustajat kyllä esitimme eduskunnan hyväksyttäväksi lausumia vieraan vallan joukkojen, tukikohtien ja ydinaseiden kieltämiseksi Suomen alueella. Myöskään DCA-sopimukseen ei kieltoja asetettu.

”Suomesta on tullut riippuvainen Yhdysvalloista ja sen nykyisestä politiikasta ja etujen toteuttamisesta. Kaikki tämä näkyy myös valtiojohdon toiminnassa ja lausunnoissa. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimintaa ei olla valmiita varovastikaan kritisoimaan, vaikka aihetta olisi. Kädet on sidottu ja suut suljettu.

”Suomelle on Yhdysvaltain liittolaisena varattu rooli arktisen alueen militarisoinnissa, johon myös Pohjolan ydinaseettomuuden purkaminen näyttää liittyvän. Naton ns. ydinpelote, johon moni päättäjä tuntuu uskovan, perustuu USA:n ydinaseisiin. Niillä ajetaan Yhdysvaltain etua, ei Suomen turvallisuutta.

”Ydinaseeton Pohjola, diplomatia, hyvät suhteet joka suuntaan olisivat Suomen etu, ei suinkaan eskalaation lisääminen omilla lähialueilla, ydinvarustelun kiihtyminen tai ydinaseiden leviäminen maailmassa. Kiitos!”


Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 14.3.2026

Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho varoittaa, että Petteri Orpon hallituksen esittämä perustuslain 10 §:n muutos uhkaa johtaa kotirauhan ja yksityiselämän suojan radikaaliin heikkenemiseen.

-Ihmisiä voitaisiin jatkossa tarkkailla jopa kodeissaan hyvin epämääräisin ja väljin perustein, ilman edes epäilyä heidän syyllistymisestään mihinkään rikolliseen, Yrttiaho sanoo. Yrttiaho vastustaa muutoksia ja jätti eriävän mielipiteen hallituksen esityksen valmistelua ohjanneessa parlamentaarisessa ryhmässä (ks. liite). Hallituksen esitys annetaan eduskunnalle myöhemmin keväällä.

Kotirauhaa voitaisiin perustuslain muutoksen jälkeen loukata sotilas- ja siviilitiedustelun viranomaisten tarpeisiin, mutta myös poliisin havitteleman täysin uuden ”rikostiedustelun” toimivaltuuksien muodossa. Tiedusteluviranomaisilla eli sotilastiedustelulla ja supolla, on jo nyt mahdollisuus luottamuksellisen viestin murtamiseen ilman rikosepäilyä hyvin epämääräisen ja väljästi määritellyn ”kansallisen turvallisuuden” -käsitteen nojalla. Nyt mahdollisuus laajennettaisiin koskemaan kotirauhan suojaa. Lisäksi valtuudet avattaisiin poliisille perustettavan rikostiedustelun käyttöön.

-Nykyisin tarvitaan konkreettinen ja yksilöity rikosepäily, jotta yksityiselämän suojaa voidaan rajoittaa ja luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojaa loukata, Yrttiaho muistuttaa. Jatkossa perusteet olisivat väljät ja myös poliisin rikostiedustelun osalta perustuisivat oletuksiin ja uhkaan, eivät konkretiaan.

– Mielivallan vaara on ilmeinen, Yrttiaho huomauttaa.

– Kotirauhan suojan kaventaminen rajoittaa yksityiselämän suojaa luottamuksellisen viestin suojaa merkittävästi vakavammin, koska se kohdistuu väistämättä mm. perheenjäseniin.

– Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi, Yrttiaho muistuttaa.

On ilmeistä, että perustuslain muutosehdotuksen taustalla ovat tavallisten lakien muutospaineet poliisin sekä siviili- ja sotilastiedustelun toimivaltuuksien lisäämiseksi.

– Perustuslakia ei tulisi kuitenkaan muuttaa alemman lainsäädännön tarpeisiin. Perustuslakia ei nyt tarkastella ja kirjoiteta itsenäisesti ja tavalliselle lainsäädännölle perustuslaillisia vaatimuksia asettavana, kuten kuuluisi, vaan koska viranomaisilla on pyrkimys saada läpi lakimuutoksia, jotka perustuslaki nyt estää, toteaa Yrttiaho.

– Jo asetelma itsessään on nurinkurinen ja hälytyskellojen tulisi soida. Poliisi ja tiedusteluviranomaiset haluavat tyypillisesti maksimoida valtuutensa, mutta demokraattisessa oikeusvaltiossa tällaiset pyrkimykset tulee kyetä torjumaan.

– Valtuuksien laajentamisen riskinä on myös poliittisten mielipiteiden valvonnan mahdollistaminen. Tällainen on ominaista poliisivaltioille ja totalitaarisille järjestelmille, Yrttiaho sanoo.
—

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Perustuslain muutos ei voi olla tavallisen lainsäädännön säätämisen tarpeelle alisteinen tai siihen liittyvä sivutuote, joten perustuslain muutoksiakaan ei tulisi arvioida kulloinkin käsillä olevien lainsäädännön tarkistustarpeiden kautta vaan itsenäisesti ja tavallisen lain muutoksille valtiosääntöoikeudellisia edellytyksiä asettavana. Nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että valmistellun perustuslain muutosehdotuksen taustalla ovat tavallisten lakien muutostarpeet, jotka liittyvät rikostiedustelun sekä siviili- ja sotilastiedustelun viranomaisten toimivaltuuksien lisäämiseen. Perustuslakia ei nyt tarkastella ja kirjoiteta omana kokonaisuutenaan omassa kontekstissaan, vaan koska em. viranomaisilla on pyrkimys saada läpi lakimuutoksia, jotka perustuslaki nyt estää.

Uhkaperusteisen rikostiedustelun lisääminen perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttiin kotirauhan- ja luottamuksellisen viestin suojan rajoitusperusteeksi ei ole hyväksyttävää, vaan antaisi mahdollisuuden rajoittaa näitä perusoikeuksia ilman yksilöityä henkilöön kohdistuvaa rikosepäilyä – epämääräisin ja väljin perustein. Voimassa oleva perustuslain 10 § edellyttää, että kotirauhan piiriin tai luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvat poliisin toimivaltuudet perustuvat konkreettiseen ja yksilöityyn rikosepäilyyn, vaikka rikos ei olisi vielä ehtinyt toteutetun teon asteelle. Kuten ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet, rikostiedustelu on epämääräinen käsite ja sen kohdentaminen hyvin väljää. Rikollisuuden torjunta ei edellytä kajoamista perusoikeuksiin, vaan on yleinen yhteiskunnallinen tehtävä. Sitä toteuttavat poliisin ohella lukuisat eri tahot.

Kotirauhan loukkaaminen sotilas- ja siviilitiedustelun toimivaltuuksien lisäämiseksi ja tietojen saamiseksi sotilaallisesta ja kansallista turvallisuutta vaarantavasta toiminnasta 3 momenttiin esitetyillä muutoksilla, ilman yksilöityä rikosepäilyä, ei ole hyväksyttävissä.

Sotilaallinen toiminta on nykyisin menetelmin paljastettavissa ilman kotirauhan loukkaamista. Jo voimassa oleva 4 momentti antaa tähän riittävät mahdollisuudet. Mitä ylipäänsä voisi olla sellainen sotilaallinen toiminta, jonka havaitsemisen kotirauhan suoja estäisi?

Kansallinen turvallisuus puolestaan on hallintokäytännössä ollut perusteluna varsin erilaisille toi-mille. Se on epämääräinen käsite ja soveltuu siksi huonosti perusoikeuksien rajoittamisperusteeksi. Peruste on aikaisemmin lisätty luottamuksellisen viestin suojaa koskevaan 4 momenttiin, mutta nyt lakiluonnoksessa se ehdotetaan laajennettavaksi myös 3 momentin kotirauhan suojan rajoittamisperusteeksi. Kotirauhan suojan kaventaminen rajoittaa yksityiselämän suojaa luottamuksellisen viestin suojaa merkittävästi syvemmin ja laajemmin (mm. perheenjäsenet). Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi.

Kun viranomaiset voivat jo nykyisin rajoittaa kotirauhan suojaa rikosepäilyn perusteella, on vaikea nähdä, mitä uutta toisi epämääräisen kansallisen turvallisuuden käsitteen lisääminen 3 momentin rajoitusperusteeksi. Kun laeilta edellytetään täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, on selvää, että silloin kun kyse on rikosten selvittämisestä lukuisat rikoslain säännökset tulisivat joka tapauksessa sovellettaviksi entiseen tapaan huolimatta perustuslain muutoksesta. Rajoitusperusteen laajentamisen merkittävä riski sitä vastoin on, että se voisi mahdollistaa myös poliittisten mielipiteiden valvonnan. Perustuslain 10 § 3 momentti onkin pidettävä näiltä osin ennallaan.

Sekä perustuslain 10 §:n 3 momentin käsite ”rikosten selvittäminen” että 4 momentin ”rikosten tutkinta” esitetään muutettavaksi muotoon ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Voimassa olevassa lainsäädännössä on perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella irtauduttu jo melko kauas perustuslain sanamuodosta mahdollistettaessa rikosperustaisten salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö jo ennen rikoksen tapahtumista tai tietoa siitä. Tämä kehitys ei ole ollut ongelmaton. Perustuslain 10 §:n sanamuoto voi olla perusteltua muuttaa 3 ja 4 momenteissa vastaamaan tulkintakäytäntöä, mutta vain sillä edellytyksellä, että muutos ei johda rajoitusperusteen alan laajentamiseen entisestään. Lakiluonnoksesta annettujen lausuntojenkin perusteella on ilmeinen riski, että rajoitusperusteen ala tosiasiallisesti laajenee esitetyn muutoksen myötä.  

Muutosesitys perustuslain 10 §:n 2 momenttiin on perusteltu. Viestintäteknologian nopean muutoksen vuoksi on syytä käyttää yleiskäsitettä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella katson, että hallituksen esitysluonnoksen lakiehdotukselle perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttien muuttamisesta ei ole hyväksyttäviä perusteita.

Helsingissä 10.3.2026

Johannes Yrttiaho [vas.]

Orpon hallitus esittää Suomen ydinasekiellon purkamista. Ydinaseet on kielletty Suomen ydinenergialain neljännessä pykälässä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho on toistuvasti vaatinut eduskunnassa Suomen ydinasepolitiikkaa ja valtiojohdon suunnitelmia päivänvaloon saamatta kysymyksiinsä ainoatakaan vastausta.

– Suomen hakiessa Natoon kaikki ydinaseita koskevat kriittiset varaumat jätettiin tekemättä, toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Se ei luvannut hyvää, sanoo Yrttiaho. Myöskään Yhdysvaltojen kanssa solmittuun DCA-sopimukseen ei tehty ydinaseita koskevia varaumia.

– Olen kysynyt eduskunnassa pääministeriltä, ulkoministeriltä ja puolustusministeriltä lukemattomia kertoja, aikooko Suomi sallia ydinaseet alueellaan ja millaisia keskusteluja liittolaismaiden kanssa käydään, mikä on Suomen politiikka ydinaseiden suhteen. Useat merkit, kuten valtiojohdon toistuvat myötämieliset lausunnot julkisuudessa, ovat viitanneet ydinasekiellon purkamiseen. En ole kuitenkaan eduskunnassa saanut yhtä ainoaa vastausta kysymyksiini, Yrttiaho sanoo.

Viimeksi Yrttiaho kysyi pääministeriltä valtiopäivien avajaiskeskustelussa viime viikolla, onko valtiojohto keskustellut Ranskan kanssa sen ydinaseen eurooppalaistamisesta.

– Kaikesta päättäen näin oli tapahtunut Stubbin ja Macronin välillä, mutta Orpo sivuutti jälleen kerran kysymykseni, Yrttiaho sanoo.

Ranska ei ilmeisesti hyväksynyt Venäjän rajamaita hankkeeseensa. Suomi näyttääkin valmistautuvan Yhdysvaltain ydinaseiden jakopolitiikkaan Natossa. Taustalla ovat Yhdysvaltain tavoitteet Arktisella alueella.

– Olen myös vaatinut tietoa mm. Suomen osallistumisesta Naton ydinasesuunnitteluryhmään ja ydinsotaharjoituksiin. Britannia on palauttamassa ilmavoimiensa ydinasekykyä F-35-hävittäjien avulla – Yhdysvaltoihin nojautuen. Mitä tekee Suomi, jonka tilaamat hävittäjät on mahdollista muuntaa samaan tarkoitukseen?

Yrttiaho kritisoi myös sitä, että nykyisen eduskunnan kansanedustajat eivät juuri ole pyrkineet selvittämään hallituksen suunnitelmia ydinasepolitiikkaa koskien.

– Peiliin on syytä katsoa. Naiivi usko Yhdysvaltain takaamaan niin sanottuun Naton ydinpelotteeseen on saanut elää kyseenalaistamatta. Tämä asenne on ulottunut myös mediaan. Koko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnanmuutos on ollut karmeaa kansanvallan mitätöimistä Nato-jäsenyyshakemuksesta alkaen.

– Kriittinen julkinen keskustelu kuuluu demokratiaan, mutta medialtakin tämä on militaristisen uhon keskellä unohtunut. Kriittiset äänet on leimattu jopa epäisänmaallisiksi, Yrttiaho sanoo.

– Nyt, näytelmän päätteeksi, eduskuntaryhmät ja valtaosa kansanedustajista yllätetään täysin mitä vakavammassa asiassa, sanoo Yrttiaho.

Ydinaseiden salliminen Suomessa tarkoittaisi eskalaatiota Itämeren ja Arktiksen alueella. Sillä olisi vaikutus myös paljon laajemmin nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Mikäli varmuutta Suomesta ydinaseettomana alueena ei ole, tulee Suomesta mahdollinen ensi-iskujen kohde suurvaltojen konfliktissa.

– Mitään vaarallisempaa ei voi tässä tilanteessa edes kuvitella, kuin ydinasekiellon purkaminen,
Yrttiaho päättää.

”Puhemies! Suomen riippuvuus Yhdysvalloista on vahvistunut Nato- ja DCA-ratkaisujen myötä. Kuitenkin vasta tänä talvena on havahduttu poliittisen, sotilaallisen ja teknologisen riippuvuuden vakaviin ongelmiin: F-35-hävittäjät, murtajien sotilaskäyttö, ohjelmistot — lista on pitkä. 

”Pääministeri Orpo, olette useissa lausunnoissanne käytännössä väittänyt, että Yhdysvaltain ydinase takaisi Suomen turvallisuuden. Olette jopa pitänyt perusteltuna vähintäänkin ydinaseiden kauttakulun sallimista Suomessa. Nyt laki sen kieltää, mutta sallimista selvitetään sotilasräjähteitä koskevan lainvalmistelun yhteydessä. Työryhmän toimikausi päättyy kesällä. 

”Euroopassa itsenäinen ydinase on vain Britannialla ja etenkin Ranskalla. Nyt presidentit Macron ja Stubb tapasivat maanantaina Pariisissa. Keskusteltiinko Ranskan kanssa ydinaseyhteistyöstä? Ruotsi nimittäin on keskustellut Ranskan kanssa Ranskan ydinaseen eurooppalaistamisesta. [Puhemies koputtaa] Pääministeri Orpo, käykö Suomi Ranskan kanssa vastaavanlaisia keskusteluja?” 


Kysymys pääministeri Petteri Orpolle valtiopäivien avajaiskeskustelussa.

”Puhemies! Toinen maailmansota päättyi Suomen osalta huhtikuussa 1945, kun viimeinenkin saksalainen oli poistunut Lapista. Lapin sota on ainoa sota, jonka Suomi on voittanut. Sitä ei kuitenkaan juuri muistella. Sen sijaan hävittyjä sotia muistellaan senkin edestä: talvisodan Suomi hävisi, ja jatkosodan Suomi hävisi. Tätä aiempi pääministerimme ei tuntunut tietävän. Toisessa maailmansodassa kuoli lähes satatuhatta suomalaista. 

”Ulkoministeri Valtonen, tekään ette näytä tuntevan Suomen sotahistoriaa. Väititte hiljattain kansainväliselle medialle, että Venäjälle ei yksikään valtio ole sataan vuoteen hyökännyt. Se oli väärä väite haudanvakavassa asiassa, ja vielä sen maan valtionjohdolta, joka Venäjälle on hyökännyt. Suomi hyökkäsi liitossa natsi-Saksan kanssa osana operaatio Barbarossaa Neuvostoliittoon kesäkuussa 41. Saksalaisjoukot, mukana Suomen asevoimia, aloittivat sotatoimet. Vaikuttaa siltä, että omaksuitte itse ajattelematta ja faktoja tarkistamatta Viron Kaja Kallaksen väitteen, jonka läntiset historiantutkijat ovat todenneet vääräksi. Eikö teidän asemassanne olisi syytä itse tarkistaa tällaiset historialliset faktat?”


Kysymys ulkoministeri Elina Valtoselle eduskunnan täysistunnossa.  

”Puhemies! Valtion erityisrahoitustoiminnasta, suurelta osin viennin rahoituksesta, vastaavan Finnvera-konsernin asemaa aiotaan tällä hallituksen esityksellä muuttaa niin, että eduskunnan kontrolli yhtiöön heikkenisi. Kontrolli siirtyisi eduskunnan lainsäädäntö- ja budjettivallan piiristä valtion omistajaohjauksen varaan. Samalla valtion eli veronmaksajien vastuuta riskeistä laajennettaisiin. 

”Finnvera-konsernin taloudelliset vastuut ovat jättimäiset. Finnveran rahoitusvaltuuksiksi esitetään tässä 50:tä miljardia euroa, varainhankinnan vastuiksi 20:tä miljardia euroa. Riskien lauetessa kielteiset vaikutukset julkiseen talouteen voisivat olla hyvin dramaattiset. Vaikutuksia olisi suoraan muun muassa budjettitalouteen ja Suomen luottokelpoisuuteen. Valtuussumma 50 miljardia vastaa yli puolta valtion vuotuisesta talousarviosta, joka ensi vuodelle on noin 90 miljardia. Suuruusluokka huomioiden olisi täysin välttämätöntä, että eduskunnan kontrolli säilyisi vähintäänkin nykyisellä tasolla. 

”Finnveran ja Suomen Vientiluoton toiminnasta säädetään nykyisin kymmenessä eri laissa ja yhdeksässä asetuksessa. Tämän lainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on ollut selkeyttää sääntelyä ja koota se yhteen lakiin. Tavoite on tietenkin sinänsä kannatettava, mutta perustuslakivaliokunnan hallituksen esityksestä antaman lausunnon 47/2025 ja siinä esitettyjen valtiosääntöoikeudellisten huomautusten perusteella on kuitenkin todettava, ettei kokonaisuudistuksen valmistelu ole onnistunut tavoitteissaan. Tämä esitys olisi ollut viisainta valmistella kokonaan uudelleen. 

”Esityksessä on merkittäviä konkreettisia puutteita, joita tässä talousvaliokunnan mietinnössä ei ole onnistuttu korjaamaan. Ensinnäkin eduskunnan budjettivaltaa rajoitetaan voimakkaasti edelleen. Toiseksi korkeariskisimmän rahoituksen, niin sanotun erityisriskinoton rahoituksen, kahdeksan miljardin lisäystä ei perustella. Ja kolmanneksi niin sanotun suomalaisen intressin eli rahoitettavan hankkeen kotimaisuusasteen määrittelyä väljennetään. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että ulkomaisen halpatyön laajaan hyväksikäyttöön rahoitetuilla toimialoilla ei puututa. 

”Vasemmistoliiton talousvaliokunnan mietintöön jättämässä vastalauseessa esitetään kolmea pykälämuutosta näiden ongelmien korjaamiseksi. 

”Ensinnäkin eduskunnan budjettivalta Finnveran valtuuksista ja vastuista päätettäessä tulee turvata. Perustuslakivaliokunta linjasi omassa lausunnossaan, että talousvaliokunnan olisi muutettava esitystä niin, että eduskunta jatkossakin päättää rahoitusvaltuuksista ”huomattavasti tarkemmin” kuin hallituksen esitys esitti. Talousvaliokunnan mietinnössään esittämä tarkennus ei ole kuitenkaan nyt riittävä. Eduskunnan budjettivallan turvaamiseksi lakiin esitettyä kotimaan 10 miljardin ja viennin 40 miljardin yleisvaltuuksien sekä erityisriskinoton erittelyä olisi tarkennettava vähintään valtion vuotuisessa talousarviossa perustuslain edellyttämällä tavalla. Perustuslain 82 § edellyttää lainoilta sekä takauksilta ja takuilta eli vakuuksilta eduskunnan suostumusta. 

”Toiseksi hallitukselta ja valiokunnalta jää perustelematta tämä massiivinen 8 miljardin euron korotus Finnveran erityisriskinoton valtuuksiin. Viime kesäkuussa vasta tuli voimaan vientitakuulain muutos, jolla tämän valtion erityisrahoitustoiminnan kaikkein riskipitoisimman rahoituksen valtuus nostettiin 8 miljardista 12 miljardiin euroon. Pääosa erityisriskinotosta liittyy alus- ja telakkatoimialaan. Nyt siis tässä lakiehdotuksessa esitetään erityisriskinoton valtuuden nostamista edelleen 12 miljardista 20 miljardiin euroon. Tämä on hälyttävää, sillä kun valtuutta viimeksi nostettiin, siis kesällä, oli valtuudesta käytössä 3,7 miljardia, siis alle puolet tuolloisesta 8 miljardin valtuudesta, ja nyt nostetaan valtuus 20 miljardiin. Se siis tehdään ilman, että korotusta lainkaan perustellaan, ei valtion vuoden 26 talousarvioehdotuksessa eikä tässä hallituksen esityksessä. Eduskunnan ei ole perusteltua antaa uutta 8 miljardin valtuutta ilman asianmukaisia perusteluita. 

”Puhemies! Finnveran viennin rahoituksesta yli 50 prosenttia kohdistuu alus- ja telakkatoimialalle. Meriteollisuus työllistää yhteensä kymmeniätuhansia työntekijöitä. Telakoilla, kuten monilla muillakin työpaikoilla teollisuudessa, rakennuksilla ja palveluissa on vuosikausia systemaattisesti ja laajassa mitassa hyväksikäytetty ulkomaista halpatyövoimaa. Valvonta paljastaa vain jäävuoren huipun, tämä ongelma on laaja ja pitkään jatkunut. 

”Tähän liittyy vastalauseen kolmas muutosesitys. Valtion rahoittaman elinkeinotoiminnan tulee olla yhteiskunnallisesti vastuullista. Suomalaisen intressin määrittelyyn tässä 1. lakiesityksessä tulee sisältyä myös rahoituksen saajaa sitova ehdoton velvollisuus työehtojen polkemisen ja väärinkäytösten estämiseen koko alihankintaketjussa. Rahoituksen vastineeksi on siis noudatettava suomalaisia työehtoja ja rahoitettavaa toimintaa alihankintaketjut mukaan lukien on siis jatkossa arvioitava työlainsäädännön, noudatettavien työehtojen, työsuojelun ja työolosuhteiden kannalta. 

”Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy edellä kuvatut vastalauseen 2 mukaiset kolme muutosehdotusta 1. lakiehdotuksen 6 ja 8 §:iin. — Kiitos.” 


Puheenvuoro Finnvera Oyj:n lainsäädännön kokonaisuudistusta koskevassa täysistuntokäsittelyssä.

Perustuslakivaliokunta antoi 27.11. lausunnon toimeentulotuen leikkauksia koskevasta esityksestä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho jätti lausuntoon eriävän mielipiteen.

Hallitus ehdottaa toimeentulotukeen useita heikennyksiä: perustoimeentulotuen perusosan tason yleistä alentamista, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosaan sisältyvien terveydenhuoltomenojen rajoittamista, perustoimeentulotuella korvattavien asumismenojen määrittelyn muuttamista, 18 vuotta täyttäneiden 150 euron suojaosan poistamista sekä sanktioluonteisten leikkausten merkittävää kiristämistä.

– Etenkin toimeentulotuen perusosan tason alentaminen ja mahdollisuus tuen sanktioluonteiseen alentamiseen jopa puoleen vaarantavat perustuslaissa ehdottomaksi tarkoitetun oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, Yrttiaho sanoo.

Leikkaukset tarkoittavat toimeentulotuen nykytasosta, että yksin asuvan perusosa laskee 593,33 eurosta 575,75 euroon ja sitä voidaan leikata jopa 287,88 euroon.

Yrttiahon mielestä myös perustuslain turvaamien riittävien terveyspalveluiden toteutuminen vaarantuu esityksen rajatessa toimeentulotuessa huomioitavia lääkemenoja ja terveydenhoitoa.

– On kysyttävä, missä menee perustuslaissa jokaiselle turvatun viimesijaisen turvan ja ihmisarvoisen elämän raja, jos viimesijaistakin tukea voidaan sanktioluontoisesti leikata uuden lain myötä jopa puoleen, ja vieläpä vain etuuskäsittelijän harkinnalla ja vastuulla. Hallitus ja valitettavasti myös perustuslakivaliokunnan enemmistö sivuuttavat jälleen kerran kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja niiden valvontaelinten Suomelle antamat toistuvat huomiot perusturvan ja vähimmäisturvan tason riittämättömyydestä, Yrttiaho sanoo.

Yrttiahon mielestä toimeentulotuen heikennyksiä arvioitaessa on välttämätöntä huomioida myös tällä vaalikaudella jo toteutetut useat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat lisänneet muun muassa lapsiperheköyhyyttä. Merkittävä on myös samaan aikaan käsittelyssä oleva työttömyysturvaa koskeva hallituksen esitys, jolla niin ikään kiristetään sanktioita työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.

Soste ry:n laskelmien mukaan esitetyt leikkaukset lisäisivät pienituloisten määrää yhteensä noin 28 400 henkilöllä, joista lapsia on 8 500.

– Sosiaaliturvaleikkausten kokonaisuus aiheuttaa yhteisvaikutuksia, joita hallitus ei ole missään vaiheessa suostunut kunnolla arvioimaan tai ottamaan huomioon. Kymmenet tuhannet lapsiperheet on ajettu köyhyyteen, leipäjonot pitkittyvät ja asunnottomuus on kääntynyt kasvuun, Yrttiaho sanoo.

---

Eriävä mielipide Perustuslakivaliokunnan lausuntoon: 

ERIÄVÄ MIELIPIDE 27.11.2025

Perustelut

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kyse on ehdottomasta oikeudesta, jota ei voida rajoittaa. Säännös ei takaa oikeutta vain elämälle vaan ihmisarvoiselle elämälle välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Niin sanotun eksistenssiminimin käsitteen käyttäminen kyseisen oikeuden tulkinnassa on johtanut ihmisarvon merkityksen sivuuttamiseen ja säännöksen merkityksen supistumiseen ongelmallisella tavalla biologisen elämän jatkuvuuden turvaamiseen.
 
Sosiaalisten perusoikeuksien, kuten myös vastaavien ihmisoikeuksien, on myös määrä toimia valtion menojen kohdentamisen priorisointisääntöinä paitsi hyvinä myös huonoina aikoina. Jos menoja joudutaan leikkaamaan valtiontalouden tilan vuoksi, leikkausten tulisi ensisijaisesti kohdistua muihin kuin sosiaalisten perusoikeuksien toteutumista tarkoittaviin menoihin.
 
Ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan vaatimus edellyttää lisäksi, että perustuslain 19 §:n 1 momentin tulkinnassa otetaan huomioon sen keskeisenä esikuvana ollut Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 artikla soveltamiskäytäntöineen, joiden valossa on selvää, että biologisen elämän jatkuvuudeksi supistettu eksistenssiminimi ei kata perustuslain säännöksen takaamaa oikeutta. Suomella on myös velvollisuus ottaa vakavasti sosiaalisen peruskirjan noudattamista valvovan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean Suomelle antamat toistuvat huomautukset muun muassa peruskirjan 12 artiklan tarkoittaman vähimmäisturvan liian alhaisesta tasosta.
 
Hallitus ehdottaa toimeentulotukeen useita heikennyksiä: perustoimeentulotuen perusosan tason yleinen alentaminen, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosaan sisältyvien terveydenhuoltomenojen rajoittaminen välttämättömiin menoihin, perustoimeentulotuella korvattavien asumismenojen määrittelyn muuttaminen ja sanktioluonteisten leikkausten merkittävä kiristäminen sekä 150 euron suojaosan poisto 18 vuotta täyttäneiltä.
 
Esitystä arvioitaessa on välttämätöntä huomioida myös tällä vaalikaudella jo toteutetut useat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat lisänneet muun muassa lapsiperheköyhyyttä. Esityksen kannalta merkittävä on myös samaan aikaan käsittelyssä oleva hallituksen esitys HE 108/2025 vp, jolla niin ikään kiristetään sanktioita työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.
 
Nyt käsiteltävä esitys on perustuslain 19 §:n 1 momentin lisäksi merkityksellinen muun muassa perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvattujen riittävien terveyspalveluiden kannalta rajatessaan toimeentulotuessa huomioitavia lääkemenoja ja terveydenhoitoa.
 
Erityisesti hallituksen esityksessä esitetty toimeentulotuen perusosan tason alentaminen ja mahdollisuus perusosan sanktioluonteiseen alentamiseen jopa 50 prosentilla periaatteessa määräämättömäksi ajaksi vaarantavat oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vastaavasti ehdotus vaarantaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamat minimivaatimukset tilanteessa, jossa Suomi on jo nykyisessä oikeustilassa saanut näiden sopimusten valvontaelimiltä toistuvia huomautuksia niin perusturvan kuin vähimmäisturvan tason riittämättömyydestä.
 
Vaikka perustuslain 19 §:n 1 momentissa ja toimeentulotuessa on kyse 19 §:n 2 momenttia toteuttaviin perusturvaetuuksiin nähden viimesijaisesta etuudesta, koskee 1 momentin viimesijainen turva jokaista. Perustuslain esitöiden mukaan asianomaisen perustuslain säännöksen mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ”on kaikilla” (HE 309/1993 vp, s. 69). Julkisen vallan perustuslain mukaisena velvollisuutena on varmistaa, että kukaan ei jää vaille siinä tarkoitettua välttämätöntä toimeentuloa. Henkilöllä voi olla elämäntilanteeseensa tai elämänhallintaansa liittyen hyvin erilaisia, myös perusteltuja syitä siihen, miksi hän ei ole hakenut ensisijaista sosiaaliturvaetuutta tai ilmoittunut määräajassa kokoaikatyötä hakevaksi työntekijäksi. Esimerkiksi elämänhallinnan ongelmat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että henkilö voitaisiin jättää perustuslain 19 §:n 1 momentin tarjoaman suojan ulkopuolelle.
 
Ehdottomana oikeutena turvatun ihmisarvoisen elämän turvan vaarantumattomuutta ei riitä varmistamaan myöskään ehdotuksen niin sanottu perälautasäännös, jonka mukaan perusosan alentaminen voidaan tehdä vain, jos alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Vaikka toimeentulotukeen viimesijaisena etuutena liittyy olennaisella tavalla myös viranomaisen harkintavaltaa, ei perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen ehdottoman oikeuden toteutumista voida merkittävällä tavalla jättää vain etuuskäsittelijän laajan harkintavallan ja vastuun varaan. Tällainen laaja harkintavalta toimeentulotuen alentamisessa on ongelmallinen myös perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 80 §:n 1 momentin mukaisen lailla säätämisen vaatimuksen näkökulmasta.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän, että 1. lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Helsingissä 27.11.2025
Johannes Yrttiaho (vas.)

”Hyvät toverit! Meillä olisi keinot pelastaa suomalainen hyvinvointi, jos kalliiksi käyvän asevarustelun sijaan palattaisiin diplomatian tielle.

”Presidentti Niinistö totesi juuri, että on ”hassunkurista”, ettei Eurooppa keskustele Venäjän kanssa, vaikka Yhdysvallat niin tekee. Vielä hullumpaa on, että Suomi ei keskustele, vaikka kärsii puhumattomuudesta EU-maista eniten.

”Istuva presidentti Stubb ei ole nähnyt keskustelulle tarvetta. Hiljattain hän puhui ”ydinaseiden uudesta aikakaudesta”. Jo vaalikampanjassaan hän vaati ydinaseiden kauttakulun sallimista Suomessa. Sen kieltää nyt laki. Mutta vireillä on sotilasräjähteitä koskeva lakihanke, jossa harkitaan kiellon kumoamista. Salliiko Suomi nämä maailmanlopun aseet? Pääministeri Orpo ja puolustusministeri Häkkänen ovat julkisuudessa puhuneet sen puolesta. Eduskunnassa kysyttäessä, he ovat kieltäytyneet vastaamasta.

”Suomi osallistuu Naton ydinsotaharjoituksiin ja on ydinsuunnitteluryhmän jäsen. USA:n B52-ydinipommittajat ovat useasti lentäneet Suomessa. F35-hävittäjiä varustetaan Saksassa ja Britanniassa käyttämään ydinaseita. Entä Suomessa, joka on hankkinut samat koneet? Enteet eivät ole hyvät ja siksi vasemmiston on nyt vaadittava militarismin ja sotavarustelun lopettamista. Suomen on palattava diplomatian tielle. – Kiitos!”

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluekokouksessa 22.11.2025 Vantaalla

Perustuslakivaliokunta antoi 20.11. lausuntonsa valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveraa koskevan lain uudistuksesta. Valiokunnan jäsen, vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho katsoo, että eduskunnan budjettivalta Finnveran miljardivaltuuksista päätettäessä tulee pitää nykyisellä tasolla. Eduskuntaan tuotu lakiesitys ei näin tee. Esitys heikentäisi merkittävästi eduskunnan mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksiin valtiontalouden kannalta valtavista sitoumuksista.

– Eduskunta on ylin valtioelin, lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjä. Esitys muuttaa eduskunnan aseman mm. meriteollisuuden jättirahoituksista päätettäessä sivustakatsojaksi, Yrttiaho sanoo.

Esityksen mukaan Finnveran erilaisten sitoumusten kokonaismäärä olisi 50 miljardia euroa, ja yhtiön varainhankintaa varten ottamien valtion vastuulla olevien velkojen määrä 20 miljardia euroa.

– Summat, joista puhutaan, ovat merkittävästi korkeampia kuin esimerkiksi Suomen EU:n rahoitusvälineisiin liittyvissä vastuissa. Mittaluokka lähenee valtion vuotuista budjettia, joka on ensi vuoden talousarvioesityksessä 90,3 miljardia, Yrttiaho muistuttaa.

Osin kyse on erityisen riskipitoisesta toiminnasta. Vastuusitoumusten osittainenkin realisoituminen voi aiheuttaa valtiolle merkittäviä lisämenoja.

– Julkisuudessa olleiden meriteollisuuden suurten risteilijätilausten riskit ovat valtavat. Ne kuuluvat vientitakuulaissa määritellyn ns. erityisriskinoton piiriin. Erityisriskinoton valtuuden yläraja on juuri korotettu lakimuutoksella 8 miljardista 12 miljardiin. Valtuus aiotaan nostaa jopa 20 miljardiin tulevaisuudessa. Jatkossa valtuuden ylärajasta ei kuitenkaan enää päättäisi eduskunta erikseen lailla, vaan Finnvera itse ja työ- ja elinkeinoministeriö nyt annettavan 50 miljardin kokonaisvaltuuden puitteissa.

– Ehdotus tarkoittaa eduskunnan finanssi- ja budjettivallan muuttumista nykyistä selvästi summaarisemmaksi, mikä vielä korostuu rahoituksen riskien kasvaessa.

Perustuslakivaliokunta kritisoi laajassa ja kriittisessä lausunnossaan hallituksen esityksen laatua ja vaatii siihen lukuisia muutoksia muun muassa eduskunnan budjettivallan ja valtion budjetin ulkopuolisen valtiontakuurahaston sääntelyn täsmentämiseksi. Muutosten jälkeenkin eduskunnan hyväksyntään vaaditaan 2/3 määräenemmistö.

Kyse on eduskunnan budjettivallan turvaamisesta.

Yrttiaho katsoo perustuslakivaliokunnan lausuntoon nojautuen, että mietintövaliokuntana toimivan talousvaliokunnan on välttämättä muutettava esitystä niin, että eduskunta jatkossakin päättää laissa rahoitusvaltuuden kokonaismäärän riittävästä erittelystä eri tarkoituksiin kunkin tarkoituksen riskit huomioiden, mukaan lukien riskipitoisimman toiminnan kuten erityisriskinoton enimmäismäärä.

– Eduskunnan on säädettävä jatkossakin tarkat rajat laissa, kuten tälläkin hetkellä. Kyse on eduskunnan budjettivallan turvaamisesta, Yrttiaho sanoo.

Asia etenee seuraavaksi eduskunnan talousvaliokuntaan, jonka jäsen Yrttiaho on.