Aloite: Neuvolapalvelut viipymättä lain vaatimusten mukaisiksi

Turun neuvolapalvelut ovat kärsineet henkilökuntapulasta ja ruuhkista useamman vuoden. Taustalla ovat palkkauksen ja työolosuhteiden ongelmat. Liian pienillä resursseilla on jouduttu toimimaan jo kauan ennen koronaa. Nyt palvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Neuvoloissa on edelleen pulaa terveydenhoitajista ja lääkäreistä eivätkä lakisääteiset palvelut toteudu.

Terveydenhuoltolain 15 §:n (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä alueensa raskaana olevien naisten, lasta odottavien perheiden sekä alle oppivelvollisuusikäisten lasten ja heidän perheidensä neuvolapalvelut. Neuvolapalveluihin kuuluu mm. lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta ensimmäisen ikävuoden aikana keskimäärin kuukauden välein ja sen jälkeen vuosittain sekä yksilöllisen tarpeen mukaan. Esiopetusikäisten lasten opiskelijahuolto on osin neuvolan vastuulla. Resurssien puutteen vuoksi neuvolakäyntejä on Turussa peruttu, niitä on tehty lyhennettyinä sekä puhelimitse lasta ja vanhempia näkemättä. Työntekijöiden vaihtuvuus ja resurssipula katkaisee omahoitajasuhteita heikentäen palvelun laatua ja pitkäjänteisyyttä. Lasten ja perheiden asioihin ei ehditä riittävästi paneutumaan.

Tein tammikuussa 2022 kantelun Turun neuvolapalveluiden tilasta. Aluehallintovirasto pyysi syksyllä 2022 selvitystä Turun neuvoloiden tilanteesta. Vuoden 2022 lopussa Avi antoi Turun kaupungille huomautuksen palveluiden puutteista ja lainvastaisuuksista.

Aluehallintovirasto katsoi, ettei Turku ole toteuttanut lain ja asetusten vaatimia lasten terveystarkastuksia. Turku oli muun muassa ohjeistanut kahdeksan kuukauden iässä tehtävän lääkärintarkastuksen tehtäväksi kaksivuotiaana ja neljän vuoden iässä tehtävän lääkärintarkastuksen tehtäväksi viiden vuoden iässä. Yli 4 000 lapselta oli alkusyksyllä tekemättä lain vaatima määräaikaistarkastus. Tästä Avi oli erittäin huolissaan ja totesi Turun kaupungin toiminnan olleen lainvastaista.

Turku on kertonut ryhtyneensä toimiin neuvoloiden ruuhkien purkamiseksi. Palveluiden siirryttyä hyvinvointialueen vastuulle ovat ongelmat kuitenkin edelleen mittavia. Jonossa lakisääteistä tarkastusta vailla oli joulukuun lopussa 1 500 lasta. Ongelmien juurisyihin ei ole kyetty puuttumaan ja ruuhkautuminen uhkaa pahentua.

Kun neuvolapalvelut eivät toimi, tarvittavan hoidon, tutkimusten tai tuen saaminen riippuu siitä, minkälaiset valmiudet lapsen vanhemmilla on hakea oikeanlaista hoitoa, tukea tai tutkimuksia. Mikäli neuvolatarkastukset joudutaan tekemään liian pienillä resursseilla tai ne eivät toteudu lainkaan, lasten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia asioita jää huomaamatta, tai ne huomataan vasta kun lapsen oireet tai perheen vaikeudet ovat kasvaneet suuriksi.

Terveydenhuoltolain mukaan kunnan perusterveydenhuollon on neuvolapalveluja järjestäessään toimittava yhteistyössä varhaiskasvatuksesta, lastensuojelusta ja muusta sosiaalihuollosta sekä erikoissairaanhoidosta vastaavien ja muiden tarvittavien tahojen kanssa. Liian pienet resurssit eivät mahdollista monialaisen yhteistyön tekemistä. Lasten tuen tarpeita ei tunnisteta riittävän aikaisessa vaiheessa ja lasten ja perheiden tukitoimet viivästyvät. Puutteellinen yhteistyö lasta hoitavien tahojen välillä heikentää myös tukitoimien vaikuttavuutta ja vaikuttavuuden arviointia.

Edellä olevan perusteella esitän, että Varsinais-Suomen hyvinvointialueen hallitus ja viranhaltijat ryhtyvät välittömästi toimiin neuvolapalveluiden saattamiseksi lain edellyttämälle tasolle koko hyvinvointialueella.

Johannes Yrttiaho
aluevaltuutettu (vas)

Aloite Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valtuustolle 25.1.2023

Sähkölle hintakatto – Viivyttelyn loputtava

Puhemies! Hallituksen sähkötuet ovat olleet heiveröisiä. Ne eivät kohdistu pienituloisille tai edes keskituloisille. Omavastuut ovat liian korkeat. Esimerkiksi sähkön Kela-tuki suli valmistelun aikana 300 miljoonasta lakiesityksen 85 miljoonaan. Kymmenkertaisia summia on helposti löytynyt sotilasmenojen lisäyksiin tai vaikkapa itärajan järjettömään aitahankkeeseen. Pelkät F‑35-hankinnan valuuttakurssimenot ovat ensi vuonna moninkertaiset sähkötukeen suunnattuun rahoitukseen nähden. 

Puhemies! Kansalaisille tarvitaan parempia sähkötukia, mutta niiden ohella sähkön hintaa pitää painaa sääntelyllä alas. Kysynkin: aikooko hallitus todella ja viipymättä valmistella sähkölle kansallisen hintakaton? Sähkölle on asetettava kohtuullinen hinta, jonka yli ei mennä. Kuukausien viivyttely tässä asiassa on jo ajanut ihmisiä isoihin toimeentulo-ongelmiin. 

Puhemies! Energia-alan yhtiöt, Energiavirasto, Fingrid sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat vastustaneet hintakattoa. On menty EU-pöytiin ja ylimalkaisten markkinaperusteiden taakse piiloon. Kuitenkin riippumattomat asiantuntijat ovat pitäneet kansallista hintakattoa aivan mahdollisena, jopa aivan välttämättömänä. Nyt näyttää siltä, että suunta on laajemminkin muuttumassa tässä asiassa, ainakin puheissa. 

Puhemies! Energia- ja puunjalostusteollisuuden voimayhtiöiden ei pidä enää antaa vuolla sähkövoittoja ja jatkaa sähkönkuluttajien sietämätöntä kuppausta. Sähkön hinnalle on pantava kohtuullinen yläraja. — Kiitos. 

Puheenvuoro keskustelussa valtion vuoden 2023 talousarviosta, HE 154/2022vp.

Nato-jäsenyyden suurin riski liittyy ydinaseisiin

Arvoisa puhemies!

Jäsenyys sotilasliitto Natossa merkitsee rajua käännettä Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Maamme turvallisuusasemassa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka tätä käännettä perustelisi. Hakemuspäätöstä kiirehdittiin eduskunnassa keväällä, eikä kriittisiä asiantuntijoita juuri kuultu. Kritiikki sivuutettiin, eikä Nato-jäsenyyden riskejä arvioitu.

Nyt kaikesta päättäen aiotaan menetellä samalla tavalla. Ei ole suomalaiselle demokratialle kunniaksi, että Nato-sopimuksen ratifiointia kiirehditään tehtäväksi jo ennen tulevia vaaleja — tätähän hallitus käytännössä esittää. Presidentti on asettunut tämän järjestelyn tueksi. Eduskunnan puhemies on puhunut ”käsittelyn” mahdollistamisesta mutta lopullisen päätöksen siirtämisestä käytännössä vaalien jälkeiseen aikaan. Jo pelkkä esityksen käsittely eduskunnassa ennen kaikkien Nato-maiden ratifiointia on mielestäni kyseenalaista. Eduskunta ei voi tietää, millaisiin myönnytyksiin valtiojohto vielä Turkin ja Unkarin ratifioinnit saadakseen myöntyy. Miten tässä asiassa lopulta menetellään, näyttää olevan vielä epäselvää. Nähtäväksi jää. Asia on tietysti eduskunnan käsissä.

Puhemies!

Vastustin Nato-hakemuksen jättämistä keväällä ja tulen äänestämään myös varsinaista jäsenyyttä vastaan. Suomen politiikan muutoksista ja riskeistä, joita jäsenyys tuo useita, ehkä suurin liittyy Naton niin sanottuun ydinasesateenvarjoon, jonka alle meitä nyt ollaan vetämässä. Liittokunnan sotilasvoima nojaa viime kädessä näihin ihmiskunnan historian hirvittävimpiin joukkotuhoaseisiin. Liittoutumisen myötä Suomesta tulisi rajamaa kahden ydinaseilla varustautuneen sotilaallisen mannerlaatan, Naton ja Venäjän, väliin. Suomessa vain harva kysyy, todellako tämä lisää meidän turvallisuuttamme maailmassa, jossa ydinaseilla uhkailusta on tullut arkipäivää.

Ydinaseista puhumisen arkipäiväistymisestä on varoitellut myös presidentti Sauli Niinistö. Puhuessaan marraskuun alussa valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Niinistö vakuutti, ettei Suomella ole mitään aikeita tuoda ydinaseita maaperälleen Nato-jäsenyyden oloissa.

Puhemies!

Presidentti Niinistö sanoo myös, ettei hän näe syytä eikä tarvetta olla yhteydessä presidentti Putiniin. Hän on toistanut tämän useampaan kertaan. Ranskan presidentti Macron ja Saksan liittokansleri Scholz sitä vastoin ovat ilmoittaneet, että he pitävät tärkeänä yhteydenpitoa Venäjän presidentin kanssa myös silloin, kun ajat ovat vaikeat ja vastakkainasettelu syvä. Näin he ovat myös tehneet aivan viime aikoinakin. Tavoitteena yhteydenpidossa on tietenkin Ukrainan sodan mahdollisimman nopea lopettaminen ja sodan laajentumisen estäminen. Suomelle Venäjän rajanaapurina ja todennäköisenä uutena sotilasliitto Naton jäsenenä olisi erityisen tärkeää yhteydenpito Venäjän johtoon, jotta myös Venäjän johto kuulisi suoraan presidentti Niinistöltä, ettei Suomella ole tarvetta ydinaseiden sijoittamiseen alueellemme. Nythän ydinaseiden mahdollinen sijoittaminen Suomeen on synnyttänyt spekulaatiota Venäjän tiedotusvälineissä. Yhteydenpito Venäjän johtoon olisi tärkeää myös siksi, ettei käy samalla tavalla kuin yhteydenpidossa Kiinan johtoon on käynyt: keskustelua Kiinan johdon kanssa kun ei ole saatu aikaan koko tämän vuoden aikana.

Puhemies!

Aiemmin mainitsemieni Niinistön ydinaselausuntojen suhteen ilo voi olla ennenaikaista, osin jopa perusteetonta. Niinistön vakuutuksen uskottavuutta heikentää se, että Niinistö tuki vuosien ajan kansanäänestystä, mikäli Suomi joskus päättäisi hakea Nato-jäsenyyttä. Sellaisesta ei kuitenkaan ollut puhettakaan, kun Suomi päätyi Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen keväällä 22 pikavauhtia jättämään Nato-hakemuksen. Lisäksi Niinistön virkakausi päättyy jo alkuvuodesta 24 — siksi hän ei voi antaa lupauksia tämän pidemmälle.

Niinistö, pääministeri Marin, ulkoministeri Haavisto ja puolustusministeri Kaikkonen ja nyt tämä hallituksen esitys korostavat, että Suomen ei pidä asettaa mitään ennakkoehtoja tai varaumia Nato-jäsenyydelle, ja tämä koskee myös ydinaseita. Mukaan pitää mennä täysillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla, vaikka ne olisivat muiden jo aiemmin asettamia.

On huomattava, että sotilasliitto Natolla ei ole omia ydinaseita. Sillä ei myöskään ole omaa sotilaallista voimaa tai joukkoja, vaan se nojaa käytännössä kaikessa jäsenmaiden armeijoihin. Ydinpelotteessaan se on kokonaan Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian varassa. Naton kolmas ydinasevalta Ranska ei ole asettanut ydinaseitaan Naton käytettäväksi. Amerikkalaisia atomiaseita on kuitenkin sijoitettu muihin eurooppalaisiin Nato-valtioihin, ainakin Alankomaihin, Belgiaan, Italiaan, Saksaan ja Turkkiin. Näiden maiden ilmavoimat kykenevät kuljettamaan ja saattamaan maaliin kyseisiä joukkotuhoaseita.

Naton ydinpelote ei perustu vain tukikohtiin ja ydinohjusten sijoittamiseen niihin. Vaikka ohjussiiloja ei kaivettaisikaan Suomen maaperään, se ei sulje pois ydinaseita kantavien laivojen tai lentokoneiden vierailuja tai ylilentoja Suomen ilmatilassa. Sotilasliiton käytäntöihin kuuluu, ettei se kiistä eikä vahvista, onko esimerkiksi sen eri Nato-valtiossa liikkuvissa laivoissa kyseisiä aseita. Nato-maat voivat myös tarjota erilaisia palveluita liittyen ydinaseita kuljettavien koneiden tai alusten saattamiseen, suojaamiseen ja puolustamiseen.

Suomen hankkima uusi hävittäjäpommittajatyyppi F-35 kykenee kantamaan ydinaseita Suomeen tulossa olevissa koneissa ei tällä tietoa ole tällaista teknistä ominaisuutta. Yhdysvallat kuitenkin pitää F-35-hävittäjää osana maan strategista ydinasejärjestelmää. Jo tämän takia Suomen F-35-hävittäjät ovat lenkki ketjussa, jonka toinen pää on Yhdysvaltojen ydinaseissa. 

Suomen suunnanmuutokseen atomiaseiden suhteen viittaa myös uusi kanta YK:ssa hyväksyttyyn ydinaseiden kieltosopimukseen. Tähän saakka Suomi on tyytynyt seuraamaan prosessia, allekirjoittajien joukkoon ei ole lähdetty. Suomi ei tahtonut allekirjoittaa sopimusta nimenomaan Naton takia — tämä kun oltaisiin voitu tulkita arvosteluksi Suomen läntisiä Nato-kumppaneita kohtaan. Tämä oli siis ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä. Nyt on menty jo pidemmälle. Lokakuussa Suomi äänesti YK:ssa ydinaseiden kieltosopimusta vastaan. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä korostetaan, että Suomi ei ydinaseriisuntaa ja joukkotuhoaseiden [Puhemies koputtaa] leviämisen estämistä koskevassa politiikassaan kyseenalaista Naton ydinasepelotetta. Mitä ydinaseriisunnasta jää silloin jäljelle? 

Puhemies!

Sotilasliittoihin ei mennä vain vastaanottamaan muilta turvallisuutta. Suomelta edellytetään myös sitoumuksia. Tulevaisuudessa Suomen pitää ottaa erityisesti huomioon Yhdysvaltain sotilaalliset ja suurstrategiset tavoitteet, joiden keskeinen väline Euroopassa on nimenomaan Nato. Yhdysvaltojen ja Suomen puolustussopimus on valmisteilla. [Puhemies koputtaa] Washingtonissa Suomelle ja Ruotsille kaavaillaan jo tehtäviä arktisen alueen sotatoimissa: Ruotsi voisi toimia ilmavoimien ja Suomi maavoimien operaatioiden alustana. Lisäksi Yhdysvallat suunnittelee, että Suomella ja Ruotsilla voisi olla rooli esimerkiksi Kaliningradin ilmapuolustuksen kiistämisessä. Amerikkalaiset asiantuntijat ovat jo käyneet Helsingissä esittelemässä aiheeseen liittyviä ajatuksiaan suomalaisille.

Yhdysvalloista on tulossa tai on jo tullut suomettumisen uusi ilmansuunta. — Kiitos. 


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä Nato-jäsenyyden hyväksymisestä, HE 315/2022vp

Nykyinen sotapolitiikka ilmaston ja ihmiskunnan pahin vihollinen

Hyvät ystävät ja toverit,

Pienituloisia kuritetaan nyt monelta suunnalta. Samaan aikaan yhtiöt tekevät satumaisia voittoja. Kuten niin monta kertaa aiemminkin historiassa, pääomien omistajat hyötyvät pienituloisten ja työtätekevien hädästä. 

Hiljattain julkistetut verotiedot kertovat käytännössä valtavista tulo- ja varallisuuseroista, joita nykyinen kriisi kasvattaa.

Elinkustannusten nousu oli Suomessa syyskuussa 8,1 prosenttia. Euroalueella inflaatio oli jo 10 prosenttia. Seuraavat luvut julkistetaan pian. Suunta on ylöspäin. Energian, erityisesti sähkön, hinnan nousu kasvattaa elinkustannuksia: sähkön, lämmön, liikkumisen ja ruoan hinta nousevat, asumiskulut kasvavat, vuokrat ja asuntolainojen korot nousevat. Energian hinta on noussut 40 prosenttia, ruoan keskimäärin 15 prosenttia.

Julkisen vallan tulisi tällaisessa tilanteessa hillitä hintojen nousua, mutta monet kunnallisetkaan energiayhtiöt eivät hinnoissaan näytä tinkivän. Myös yleishyödylliset ja kunnalliset vuokrataloyhtiöt nostavat vuokriaan. Tammikuussa aloittavilla hyvinvointialueilla on odotetavissa palvelumaksujen korotuksia ja säästöohjelmia, palveluihin pääsyn ja palvelutason heikkenemistä. 

Suomalaisten reaaliansiot eli ostovoima on pudonnut näin rajusti viimeksi 1970-luvun lopulla.

Mitä ihmisten tilanteen helpottamiseksi on Suomessa tehty? Ei kovin paljoa. Hallituksen niin sanotut sähkötuet eli suurten sähkölaskujen verovähennysoikeus sekä Kelan maksettavaksi tuleva suora sähkötuki osuvat verrattain harvoihin kotitalouksiin. Tuet ovat voimassa vain neljä kuukautta. Verovähennyksen voi hakea vasta verovuoden jälkeen ja se on lakiesityksen perusteluissakin todettu lähinnä hyvätuloisten tueksi. Jälkikäteisen tuen omavastuu neljältä kuukaudelta on 2000 euroa. Suoran kela-tuen omavastuu on 400 euroa kuukaudessa. Voi kysyä kenellä pienituloisella tällaisiin omavastuisiin on varaa. 

Hallitus myös alentaa määräaikaisesti sähkön arvonlisäveroa, mutta mikään ei takaa, että alennus tulisi täysimääräisesti kuluttajahintoihin. Ja vaikka tulisikin, olisi se laiha lohtu. 

Hallitus tukee erityisesti lapsiperheitä kaksinkertaistamalla joulukuun lapsilisän ja alentamalla päivähoitomaksuja maaliskuussa. Nämäkin helpotukset ovat vähäisiä. Reaalisesti lapsilisä on nyt lähes 40 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. Tukea on leikattu useaan kertaan eikä sitä ole sidottu indeksiin. Siinä olisi todellinen ongelma korjattavaksi.

Työeläkeindeksin ja kansaneläkeindeksin korotus nostavat eläkkeitä ja muita etuuksia ensi tammikuussa. Työeläkkeiden 6,8 prosentin korotus ja kansaneläkkeisiin sidottujen etuuksien, kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kansaneläkkeen 4,2 prosentin korotus ovat lainmukaisia automaattisia korotuksia, eivät siis mitään lisäpanostuksia eivätkä ne riitä likikään kattamaan elinkustannusten nousua. Ja hinnathan ovat nousseet jo pitkään.

Hyvät toverit,

Suurin osa ihmisistä maksaa tänä syksynä ja talvena satoja euroja kuukaudessa kasvavat elinkustannukset kokonaan omasta pussistaan. Mitään tukia he eivät tule saamaan, vaikka toimeentulo kiristyy kestämättömästi. Tähän ryhmään kuuluvat nimenomaan pienituloiset teollisuudessa ja palveluissa työskentelevät palkansaajat, jotka ovat perusturvan yläpuolella, mutta osin myös keskituloiset palkansaajat, työeläkeläiset ja ehkä myös ansioturvan piirissä olevat. Esimerkiksi teollisuuden reaalipalkat ovat tällä hetkellä vuoden 2011 tasolla. Työehtosopimuksissa on vedetty nollalinjaa yli kymmenen vuotta. 

Syksyn ja talven palkkaneuvotteluissa olisi korkea aika ulosmitata kunnolliset korotukset. Nyt olisi, mistä ottaa. Sen näyttivät kuluneen viikon julkistetut verotiedotkin. Useat yritykset ovat tehneet kovia voittoja ja niitä on tuloutettu omistajille. Miljardeihin nousseet ja isolta osin perusteettomat yritysten koronatuet eivät ole suinkaan vähäinen tekijä voittojen kasvun taustalla. Myös nykyinen kriisi on ollut monille yrityksille tuottoisa.

On selvää, että Suomessa tarvittaisiin muutenkin pahasti rapautuneen sosiaaliturvan kunnolliset tasokorotukset – ja pian. Sellaisia ei kuitenkaan kuulu. Hintojen nousua hillitsisi tehokkaasti ja toimeentuloa helpottaisi erityisesti sähkön kansallinen hintakatto. Sellaista ei kuitenkaan ole haluttu edes selvittää. Näin luja on yksityisten yhtiöiden, yksityisen pääoman, ote hallitusvallasta. 

Kriisin keskellä isoja voittoja tekevät esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt, joilla on omaa energiatuotantoa sekä tietenkin energiateollisuuden yhtiöt, kuten Fortum, Caruna ja monet paikallisemmat toimijat. Voitot ovat kaikilla mittareilla ansiottomia. Uusiutuvilla, vesivoimalla ja ydinvoimalla sähköä tuottavien (tai sitä monopolioikeuksilla jakelevien) yhtiöiden kulut eivät ole kasvaneet, mutta ne voivat myydä tuotettaan moninkertaisella hinnalla. 

Suomessa sähkön hinta on noussut sähkömarkkinoiden vapauttamisesta 1995 alkaen merkittävästi tuotantokustannuksia enemmän. Sähköpörssiin liittyminen 1990-2000-luvun taitteessa kiihdytti hintojen nousua ja erkaantumista tuotantokustannuksista. Sähkön hinta alkoi määräytyä Nord Pool -sähköpörssissä ja sen futuurimarkkinoilla. Kauppaa siellä käyvät finanssitoimijat, joilla ei ole yhteyttä sähkön tuotantoon tai hankintaan. Nyt maksamme ennen kaikkea tämän pörssispekulaation laskua. Kyse on siitä, että kaasu- ja sähköpörsseissä pelataan jo ensi kevään hintaennusteilla ja tähdätään suuriin sijoitusvoittoihin.

Nykyisessä energiakriisissä sähkön hinta on noussut vain osittain siksi, että energialähteiden tarjonta Euroopassa on pakotteiden, vastapakotteiden ja muiden poliittisten päätösten seurauksena vähentynyt. Hinnat olivat nousussa jo viime vuonna, kauan ennen Ukrainan sotaa. Yhdysvallat on kohdistanut Euroopan ja Venäjän väliseen talousyhteistyöhön pitkäaikaista painostusta ja pakotteita, mm. Nord Stream -kaasuputkihankkeita vaikeutettiin ja hidastettiin niiden alusta alkaen. 

Vaikka sähkön hinnat nyt nousevat, ei Euroopassa tosiasiassa ole pulaa energiasta. Energiavarastot on täytetty etuajassa. Markkinoilta ympäri maailman on Saksan johdolla haalittu kaikki mahdollinen energia. Se on ollut venäläistä energiaa merkittävästi kalliimpaa, vaikka usein kiertotietä peräisin samasta lähteestä eli Venäjältä. Energiakriisi Euroopassa on silti todellinen, kun hinnat nousevat ja sadat tuhannet ihmiset osoittavat Keski-Euroopassa mieltään korkeita hintoja ja ne aiheuttanutta politiikkaa vastaan. Kriisin syyt vain eivät ole ne, mitä meille uskotellaan.

Hyvät toverit,

Suomessa hallitus osoittaa sähkön hintojen kompensoimiseen noin 800 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Norjassa, joka on merkittävä sähkönviejä ja sähköntuottaja eivätkä hinnat siellä nouse yhtä rajusti kuin Suomessa, panostetaan neljä miljardia sähkötukiin. Saksassa, joka kärsii erityisesti venäläisen maakaasun saannin vähentymisestä, tuet ovat suuruudeltaan 200 miljardia. Saksa myös kansallistaa energiayhtiöitään. Jotta Suomen tuet saataisiin suhteessa samalle tasolle, panostusten tulisi olla meillä kymmenkertaisia. 

Mihin rahat Suomessa sitten menevät ja ovat menneet?

Sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet tämän hallituksen kauden aikana. Vuonna 2019 aseisiin käytettiin Suomessa 3,1 miljardia ja ensi vuodelle esitetään jo 6,1 miljardia. Tähän päälle laskettava muiden turvallisuussektorin viranomaisten kasvaneet määrärahat: Supo, kyberturvallisuuskeskus, hybridikeskus ja rajaviranomaiset ovat saaneet satojen miljoonien lisäyksiä. Rahaa on suunnattu suuria määriä myös Ukrainan aseelliseen tukemiseen.

Itärajalle rakennettavaan aitaan ollaan käyttämässä satoja miljoonia euroja.

Suomen F-35-hävittäjäkauppaan osoitetaan pelkästään ensi vuonna inflaatiosta ja euron heikentymisestä johtuen lähes 400 miljoonaa ylimääräistä. F-35 hanke on USA:ssa erittäin suurissa teknisissä vaikeuksissa ja koneiden hinta on osin siitäkin syystä kovassa nousussa. Hävittäjäkaupan lasku on Suomelle vielä monin verroin suurempi kuin mitä 10 miljardin kauppaa päätettäessä uskoteltiin.

Rahaa paloi korona-aikana miljardeja euroja myös isolta osin perusteettomiin ja leväperäisesti jaettuihin yritystukiin. Asiantuntijoiden mukaan iso osa tuista valui omistajille.

Tänä syksynä päätökseen tulleessa Fortumin Uniper-sijoitusseikkailussa on palanut ainakin 5-6 miljardia euroa. Fortum menetti Uniper-omistustensa myötä myös erittäin arvokkaat Ruotsissa sijainneet osuudet uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa tuottaviin laitoksiin.

Hyvä toverit,

Nato-jäsenyyden hakeminen tänä keväänä oli Suomelta iso virhe. Emme vielä tiedä miten prosessi päättyy. Suomi on nyt suurvaltapolitiikan pelinappula. Se ei jäsenyyttä odotellessaan ja jäseneksi pyrkiessään enää päätä suvereenisti omasta ulkopolitiikastaan, Nato-jäsenyyden mahdollisesti toteutuessa vielä vähemmän. Suomi on ajettu syvälle osaksi kansainvälisen politiikan kaupankäyntiä. 

Uusi kylmä sota, vihollisuuksien ja varustelun kierre on pantu alulle. Puolueettomasta Pohjolasta uhkaa tulla historiaa. Merkittävä taitekohta oli presidentti Bidenin ja hänen hallintonsa muutama vuosi sitten antama julistus demokraattisten valtioiden yhteenliittymästä. Jo ennen viime presidentinvaaleja annettu ja heti niiden jälkeen uusittu julistus tarkoitti, että Yhdysvallat pyrki ryhmittämään liittolaisensa ja kaikki sellaisiksi mielivät Venäjän ja Kiinan vastaiseen rintamaan. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat olennainen osa tämän rintaman rakentamista. Naton Madridin kokouksessa kesäkuussa sotilasliitto odotetusti muutti USA:n johdolla strategiaansa Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatuksi ja päätti lisätä nopean toiminnan joukkoja sekä aseellista läsnäoloaan Venäjän rajoilla. Samassa yhteydessä Suomi ja Ruotsi sopivat Turkin kanssa sopimuksen, joka antaa meille esimakua Nato-jäsenyydestä: Suomi ja Ruotsi ovat taipuneet ja taipumassa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen sivuuttamiseen ulkopolitiikassaan. Eduskuntaa ei päästetty sopimuksesta päättämään. 

Suomea on lisäksi pääministerin ja useiden johtavien poliitikoiden lausunnoilla ajettu viime kuukausina samaan ulkopoliittiseen viitekehykseen Baltian ja Puolan kanssa. Tähän liittyvät mm. päätökset venäläisten viisumien rajaamisesta sekä itärajan aidan rakentamisesta. Myös yleisen russofobisen ilmapiirin luominen on harkittua. Nato-jäsenyyden myötä Suomea ajetaan vastuuseen Baltian maiden ilma- ja maapuolustuksesta.

Hyvät toverit,

Nyt hallitus on antanut varsinaista Nato-jäsenyyttä koskevan ratifiointiesityksensä lausunnoille ja se on tulossa eduskuntaan joulukuussa. Hallitus varautuu näin siihen, että Natosta päätettäisiin Suomessa jo ennen kevään eduskuntavaaleja, riippumatta siitä miten prosessi Natossa on edennyt ja onko Turkki jäsenyyttä hyväksynyt. Keskustelu vaaleissa halutaan välttää viimeiseen saakka. Viime kevään Nato-päätöksen myötä alkanut kansanvallan pilkka siis jatkuu. Nato-jäsenyydestä ei puhuttu käytännössä lainkaan 2019 vaaleissa. Kansalaiset eivät siis ole päässeet sanomaan vaaleissa kantaansa näin kauaskantoiseen ja kohtalokkaaseen asiaan. Nato-kysymyksen olisi ehdottomasti oltava keskeinen vaaliteema ensi kevään vaaleissa. Olisi lisäksi järjestettävä kansanäänestys ja lopullinen päätös tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä määräenemmistöllä. Nyt kaikki tämä aiotaan sivuuttaa! Koko ulkopolitiikan suunnanmuutoksen kansanvaltainen legitimaatio, hyväksyntä, puuttuu ja uhkaa jäädä puuttumaan.

Ulkopolitiikan linjanmuutoksen sisäpoliittinen hinta tulee olemaan ja on jo ollut todella kova. Suomen ulkopolitiikan täyskäännös, joka keväällä toteutettiin Ukrainan sodan varjolla ja sen luomassa mieltenkuohussa, on jo osoittanut nurjat puolensa. Me maksamme uudesta ulkopolitiikasta energian hinnoissa, kasvavissa sotilasmenoissa, ilmaston ja ympäristön ja turvallisuusasemamme heikkenemisessä. 

Rauhan horjuminen täällä Pohjolassa on nyt lähempänä kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen huolestuttavaa on nykyinen täysin pidäkkeetön ydinaseiden ja sotilastukikohtien toivottaminen tervetulleiksi Suomeen. Valtionjohto on suorastaan kutsumassa vieraan vallan sotajoukkoja maahamme ja tekemässä Suomesta ensilinjan valtion tulevissa suurvaltakonflikteissa. 

Hyvät toverit,

Keväällä Suomi rynnisti muun EU:n mukana asettamaan Venäjälle pakotteita. Tarkoituksena oli heikentää maan taloutta ja kykyä käydä sotaa Ukrainassa. Näin sanottiin ja tavoite oli tietysti oikea. Pakotteet ovat kuitenkin johtaneet energian hinnan rajuun nousuun Euroopassa. Pakotepolitiikka ei ole heikentänyt Venäjää, vaan sen energian vientitulot ovat kasvaneet hintojen nousun myötä. Materiaali ja komponenttipula on pahentunut. Euroopan talous on ajautumassa taantumaan ja lamaan. Erityisesti Saksan talouden heikentyminen näkyy nopeasti myös Suomen teollisuuden tilauksissa.

Myös ilmastopolitiikka on mennyt taaksepäin. Tosiasiassa näkymät ovat paljon lohduttomammat kuin äänekäs puhe vihreästä siirtymästä antaa ymmärtää. Venäläisen edullisen maakaasun piti olla siirtymävaiheen polttoaine matkalla uusiutuviin perustuvaan energiatalouteen. Nyt kun sen saanti on pakotepolitiikalla vähennetty, ja ilmeisesti pitkäksi aikaa, on Eurooppa jo kääntynyt takaisin maakaasua paljon haitallisempiin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten kivi- ja ruskohiileen, palavaan kiveen, öljyyn ja Suomessa turpeeseen. Öljyä ja kaasua haalitaan ympäri maailmaa valtioilta, joissa ihmisillä ei juuri oikeuksia ole. Yhdysvaltojen tavoitteena on myydä Eurooppaan omaa liuskekaasuaan, jonka poraaminen maan uumenista särötystekniikalla on erityisen ilmasto- ja ympäristöhaitallista, tietysti myös kuljetukset Eurooppaan tuottavat päästöjä. Länsimaiden aggressiivinen energianhankinta kuluneen vuoden aikana on jo aiheuttanut energiakriisejä kehittyvissä maissa, kuten Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Filippiineillä. Köyhien maiden taloudet ja yhteiskunnat eivät kestä energian hintojen kallistumista.

Maailma ei siis suinkaan etene kohti vihreää siirtymää, vaan ilmastopolitiikka vaikeutuu merkittävästi. Sama vaikutus on myös uuden kylmän sodan, vastakkainasettelun ja varustelukierteen syvenemisellä. Tällä hetkellä sotilastoiminta, tuottaa 6 prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Suuren osan on tuottanut Yhdysvaltain maailmanlaajuisen tukikohtaverkoston ja sotilasvoiman ylläpitäminen. Oma lukunsa ovat vielä aseteollisuuden koko tuotantoketjun synnyttämät päästöt. Sotilastoiminta on Yhdysvaltain tahdosta rajattu ulos kansainvälisistä ilmastosopimuksista. Uusi kylmä sota kiihdyttäisi ilmastonmuutosta.

Kun vihreää siirtymää kuitenkin pyritään toteuttamaan hinnoista välittämättä ja kiireesti, suorastaan väkivalloin, on seurauksena tuloerojen ja pahoinvoinnin kasvua länsimaiden sisällä sekä globaalisiti, lännen ja kehittyvien maiden välillä. Uusiutuvan energiatuotannon ja esimerkiksi liikenteen sähköistämisen vaatimien metallien kysyntä ylittää tarjonnan monin verroin, sen mitä ylipäänsä on saatavilla. Uusia kaivoksia avataan ympäristöstä tai ihmisyhteisöistä, alkuperäiskansoista välittämättä. Suomen eduskunnan käsittelyssä paraikaa oleva uusi kaivoslaki on sekin nyt alan yhtiöiden kiihkeän lobbauksen kohteena. Ne haluavat kevyempää sääntelyä yhtiöille, enemmän ihmisten ja ympäristön piikkiin. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Uusi kylmä sota, jossa Suomi on uudella ulkopolitiikallaan osa USA:n liittokuntaa, käy kalliiksi meille ja koko ihmiskunnalle: lasku näkyy jo nousevassa energian ja elämisen hinnassa, kasvavina varustelumenoina ja vastaavasti heikentyvänä palveluiden ja sosiaaliturvan rahoituksena, leikkauksina, joista jo avoimesti Suomessakin puhutaan. Uuden ulkopolitiikan seurauksena on epävakauden ja turvattomuuden kasvu, uudet sodat ja konfliktit, ydinsodan kasvava uhka, ilmastopolitiikan takapakki ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen sekä ympäristön tilan heikentyminen ja niistä seuraavat vaikutukset mm. globaalille ruoantuotannolle.

Hyvät toverit,

Olisi syytä tunnustaa, että nykyinen sotapolitiikka on ilmastopolitiikan ja ihmiskunnan pahin vihollinen ja rauhanpolitiikka ilmastopolitiikan ja ihmiskunnan tulevaisuuden ainoa todellinen ystävä. 

Nyt olisikin tartuttava kaikkiin rauhanaloitteisiin, joita Ukrainan sodan lopettamiseksi ja vastakkainasettelun liennyttämiseksi maailmalla esitetään. Niitä olisi edistettävä hartiavoimin eikä antautua sotauholle, joka tuntuu uskovan vain siihen, että sodat päättyvät ja rauha koittaa aseilla. Sodat päättyvät kuitenkin aina neuvotteluihin. Suomessakin tarvitaan tulevaisuudessa, ehkä jo hyvin pian, aitojen pystyttäjien ja siltojen polttajien tilalle sillanrakentajia – ja rauhan. 

Kiitos!


Puhe Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7:n pikkujoulujuhlassa.

Musiikkitalo-hankkeessa moni asia pielessä

Turun uuden musiikkitalon hankkeessa on alusta saakka ollut aika moni asia pielessä. Ensinnäkin olemassaolevan perinteikkään konserttitalon peruskorjaus olis ollut lähdössä liikkeelle jo 2017 päätöksillä, mutta orkesteritilojen uusiminen päätettiinkin tuolloin yllättäen lykätä vuosilla ja ryhdyttiin tavoittelemaan peruskorjausta paljon kalliimpaa uudisrakennusta. Jos olisi valittu peruskorjaus, oltaisiin melko varmasti jo valmiita, orkesteri uusissa tiloissa, ja olisi vältetty tämä rakentamisen ja lainarahan hinnan kallistumisen aika. Nyt tämän hankkeen kanssa ollaan, rehellisesti sanoen, pulassa. Se ei kuitenkaan näytä vauhtia haittaavan.

Uudisrakennukseen hinta on noussut vielä lokakuussa 2021, siis vuosi sitten, luvatusta noin 60 miljoonasta lähes 90 miljoonaan. On syytä muistaa, että peruskorjauksen hinta arvioitiin viisi vuotta sitten olevan luokkaa 40 miljoonaa.

Edelleenkään nykyisen konserttitalon jatkokäytöstä ei ole tietoa. Edelleen on aivan mahdollista, jopa todennäköistä, että kaupungin käsiin jää kaksi mittavan kokoluokan konserttitaloa. Se on tämän kokoisessa kaupungissa liikaa. Se nostaisi tämän tuhlauksen vielä monta kertaluokkaa karmeammaksi.

Uuden Musiikkitalon hanketta on viety eteenpäin nurinkurisessa järjestyksessä. Nyt vasta päätetään siitä, mitä hankitaan ja mihin hinta – tällä hetkellä – näyttäisi asettuvan. On tullut yllätyksenä se, mitä kaikkea hankkeeseen on sovittu kuuluvaksi, mitä ei ja mitä kaikki maksaa. Nurinkurisesti ihan ensin päätettiin hankintapäätöksen nimellä hankinnan toteuttajasta sekä paikasta, vieläpä suljetuin ovin ja kaupunkilaisilta salassa, sitten vasta tehtiin kaava eikä sekään ole vielä saanut lainvoimaa.

En voi hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä tässä kaupungin ja maailman talouden tilanteessa, jossa tummat pilvet täyttävät taivaan ja valtionkin kirstunvartijat ja lähes kaikki eduskuntapuolueet puhuvat jo kymmenen miljardin julkistalouden leikkauksista. Me Turussa panisimme alulle hankkeen, jonka hyödyt tuntuisivat varsin harvan turkulaisen arkielämässä, jonka kustannukset ovat juosseet jo ennen alkua käsistä ja joka varsin todennäköisesti tulee maksamaan vielä kymmeniä miljoonia nyt esitettyä niin sanottua kokonaiskustannusarviota enemmän. Missä meillä esimerkiksi ovat nähtävillä uuden musiikkitalon tarpeisiin rakennettavan asiakaspysäköinnin kustannusarviot?

Muistammehan myös kaupunginteatterin peruskorjaushankkeen, jonka budjettiluisun viimeisteli, ja kaikki olevinaan yllätti, rakennusliikkeen tarjoama miljoonien eurojen ”ryntäyssopimus”, jolla hanke kiirehdittiin valmiiksi yleisölle luvatun Seitsemän Veljeksen vuoksi, sen maailman kalleimman. Tässä hankkeessa on samanlaiset merkit nyt ilmassa: kaupungin virkamiehet ja päättäjät ajattelevat, että kaikesta on sovittu. Vain rakennusliikkeen edustajat tietävät mistä ei ole sovittu.

Pormestarien Turussa heittävät häränpyllyä niin talouden pidon rationaalisuus, yhteisistä varoista huolehtiminen, kuin demokratian perusperiaatteetkin. Häikäilemättömyys ja sinisilmäisyys lyövät vastuuttomuuden kättä.

Olen kaikissa tämän hankkeen vaiheissa ollut kriittinen, pitänyt esillä tervejärkisiä, kohtuullisia vaihtoehtoja järjestää sinfonisen musiikin tilat ajan tasalle pilaamatta kaupunkiympäristöä, kaupunkikuvaa ja kulttuurimaisemaa. Kaiken koetun ja tiedetyn valossa en voi mitenkään hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä, näin leväperäistä yhteisten varojen käyttöä. Rahaa tarvittaisiin päivittäisten palvelujen järjestämiseen, päiväkoteihin, kouluihin, kirjastoihin, liikuntapaikkoihin ja nuorisotiloihin. Esitän, että kaupunginvaltuusto hylkää hankesuunnitelman ja kokonaiskustannusarvion.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien ehdotusta Turun musiikkitalon hanksuunnitelmaksi ja kokonaiskustannusarvioksi.

Turku päätti kasvatuksen ja opetuksen leikkauksista

Puheenjohtaja,

Käsillä oleva Turun kaupungin ensi vuoden talousarvioesitys tarkoittaa kolmen miljoonan euron leikkausta kasvatus- ja opetuslautakunnan määrärahoihin.

Lautakunta teki oman esityksensä syyskuun lopussa hyvin perustellen ja yksimielisesti apulaispormestarin johdolla. Pormestaristo ja kaupunginhallitus ovat lautakunnan esitystä siis tuon kolme miljoonaa nyt leikanneet. Pormestari ja hallitus toteavat lisäksi tässä talousarvioesityksessä, että ”tuottavuustavoite tulee kohdistaa siten, että se ei vaikuta ryhmäkokoihin. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää kiinteistöjen hoitoon, hankintojen tarpeellisuuteen ja palveluprosessien sujuvuuteen.”

Leikkaus siis vaikuttaa – ei ehkä ryhmäkokoihin – mutta annettavan opetuksen määrään, päiväkotilasten, koululaisten ja opiskelijoiden tarvitseman tuen määrään, opetusmateriaalihankintoihin.

Kun Suomessa on viime vuosina pohdittu syitä oppimistulosten heikkenemiseen, oppimisvaikeuksiin, koulujen levottomuuden ja kasvatus- ja opetustyön kuormittavuuden kasvuun, on keskeisenä syynä nähty 90-luvulta saakka tapahtunut opetuksen resurssien leikkaaminen siis opetuksen määrän vähentäminen. Opetuksen määrän alakouluissa sanotaan pienentyneen kaikkiaan jopa 20 prosentilla 30 vuoden aikana. Tämä siis valtakunnallisesti.

Nyt Turun kaupunki olisi omin toimin jatkamassa tätä kasvatuksen ja opetuksen heikentämistä näillä leikkauksilla. Leikkauksia esitetään, vaikka kokonaisuutena kaupungin talousarvio on lähes 16 miljoonaa euroa ylijäämäinen!

Kasvatus- ja opetuslautakunta totesi pormestarin punakynän alle joutuneen esityksensä perusteluissa muun muassa, että ”palvelujen kysyntä on kasvanut 2020-luvulla ja lähestyttäessä 2020-luvun puoliväliä näyttää edelleen kasvavan (…). Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa kasvupaineita talous-, tila- ja henkilöresursseihin.”

”(…)hallituskauden aikana on toteutettu merkittäviä reformeja erityisesti varhaiskasvatuksessa ja toisen asteen koulutuksessa, joilla on ollut merkittäviä kustannusvaikutuksia(…).”

”Kustannukset ovat kasvaneet maltillisesti vuoden 2021 loppuun asti, mutta sen jälkeen kysyntä- ja kustannusinflaatio ovat kiihtyneet merkittävästi.”

Lautakunnan esityksen mukaan henkilöstöä ollaan tai ennen määrärahaleikkauksia ainakin oltiin lisäämässä 136 htv:lla. Merkittävin kasvu varhaiskasvatuksessa, paitsi suhdeluvun tiukentamisen vuoksi, myös lasten tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Varhaiskasvatuksen tuen osalta laki on hiljattain tiukentunut. Lautakunnan esityksessä tämä näkyi seuraavana tavoitteena:

”Päätetään erityisopetusstrategian pohjalta tarvittavista toimenpiteistä tuen kokonaisuuden vahvistamiseksi.”

Varsinaisesta talousarvioesityksestä tämä tärkeä tavoite on nyt pyyhitty pois.

Puheenjohtaja,

Esityksessä on toki jäljellä useita hyviä tekstikirjauksia ja tavoitteita:

”Käynnistetään aktiivinen työ varhaiskasvatuksen henkilöstön muuntokouluttamisesta ja edistetään koulutuksen vetovoimaisuutta ja määrää. Mahdollistetaan koulutuksen sisällyttäminen osittain osaksi työaikaa.”

”Kiinnitetään erityistä huomiota varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuteen ja parannetaan työhyvinvointia ja työn houkuttelevuutta.”

Erinomaisia tavoitteita, mutta kysymys kuuluu, miten niihin päästään, jos rahoitusta samalla leikataan kolmella miljoonalla. Tavoitteiden toteuttaminen vaatisi lisärahaa. Hyvä on huomata, että jo lautakunnan alkuperäisessä esityksessä varhaiskasvatuksen rahoitusta oli vähennetty viime vuodesta merkittävästi.

Puolustuksen puheenvuoro kuuluu, että määrärahaa tarkastellaan vuoden mittaan osavuosikatsausten yhteydessä lisäbudjeteilla. Talousarvioon on lisätty kaupunginhallituksen määrärahoihin 12 miljoonan suhdannevaraus, jota voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. On kuitenkin täysin epärealistista ajatella, että ongelma korjaantuisi näin. Nimenomaan työvoimapulan pahasti vaivaamalla varhaiskasvatusalalla henkilökuntaa on vaikea saada jo toimintakauden alkaessa, mutta erityisen mahdottomaksi se käy kesken toimintavuoden, kun muut työnantajat, naapurikunnat ja yksityiset päiväkodit, ovat kilpailleet työtä etsivät ammattilaiset itselleen – usein muuten paremmilla palkoilla ja keveämmällä työkuormalla. Vastaava ongelma seuraa myös koulumaailmassa. Ainakaan pysyviin vakansseihin ei voida ihmisiä ottaa, mikä lisää ennestään runsasta määräaikaisten palkkaamista. Ja sehän on eräs tärkeimpiä syitä sille, miksi Turku ei työnantajana useinkaan houkuta.

Puheenjohtaja,

Talousarvion laadinnassa olennaista on se, että lain määräämät tai muuten päätetyt tehtävät rahoitetaan riittävillä määrärahoilla. Liian pieniin määrärahoihin saati leikkauksiin on mahdoton sovittaa ainakaan uusia tehtäviä. Niinpä kasvatuksen ja opetuksen kolmen miljoonan leikkauksiin on melkoisen mahdoton sovittaa sitä sinänsä erittäin hyvää talousarvioon kirjattua tavoitetta, jonka mukaan muuntokouluttautuminen varhaiskasvatuksen lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi tai opettajaksi mahdollistettaisiin osin työajalla. Näin pitää nimenomaan tehdä, mutta tämänkin tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan budjettiin riittävät määrärahat muun muassa sijaisjärjestelyjen tekemiseen. Nyt määrärahat puuttuvat.

Ensi vuoden talousarvio on ainakin kasvatuksen ja opetuksen osalta vastuuton ja ristiriitainen kokonaisuus. Se ei täytä edes kuntalain 110 pykälän alibudjetoinnin kieltoa koskevaa määräystä, eli edellytystä jonka mukaan talousarvioon on otettava kunnan järjestämisvastuulla olevan toiminnan ja tehtävien vaatimat määrärahat.

Kaiken huipuksi, kuten todettua, talousarvio on reilusti ylijäämäinen, lähes 16 miljoonaa, joten ylijäämää vain hieman pienentämällä voitaisiin välttämätön määrärahalisäys kattaa helposti ja tärkeät kasvatus- ja opetuspalvelut turvata. Rahaa siis olisi, mutta sitä ei vain haluta käyttää. Miksi ei?

Tarvittaisiin työrauha ja mahdollisuuksia tehdä tärkeä kasvatus- ja opetustyö hyvin. Talousarvioesityksen leikkauksilla kuitenkin riskeerataan kasvatuksen ja opetuksen tulevaisuus, kun työvoimapulaan ei vastata niin kuin pitäisi. Leikkausten torjumiseen lisäksi tarvittaisiin tietenkin lisämäärärahat palkkojen parantamiseen, jotta kilpailussa työvoimasta pärjättäisiin. On kysyttävä, eikö sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulan kurimus ole tosiaankaan opettanut mitään?

Puheenjohtaja,

Talousarviopäätökseen sisältyy myös niin sanottu sopeuttamisohjelma. Tämä leikkaus ja tehostamisohjelma pantiin käyntiin jo 2019. Lähes 1200 miljoonan toimintakatetasosta haettiin 59 miljoonan säästöjä, pääasiassa palvelupuolelta, erityisesti sotepalveluista. Nyt kun sotepalvelut siirtyvät hyvinvointialueelle, ja kaupungin budjetti on tulevaisuudessa pienempi, toimintakate 535 miljoonaa, on uuden sopeuttamisohjelman 30 miljoonan säästötavoite itse asiassa aiempaakin kovempi ja tylympi. Tyly juuri kasvatus-, opetus-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tarvitseville sekä tietenkin näiden palveluiden työntekijöille, joiden työoloista ja työehdoista säästöt ilman muuta revitään.

Todellinen syy näiden leikkausten taustalla on sama vanha: kaupungin kokoomusjohto pitää härkäpäisesti kiinni massiivisista ja kaupunkilaisten arjen kannalta varsin tarpeettomista niin sanotuista vetovoimainvestoinneista. Talouskuria ja leikkauksia ajetaan, palveluista säästetään, koska rakentamisen hinta ja investointien vaatiman lainarahan hinta nousevat kovaa vauhtia.

Oletukset kaupungin vauhdikkaasta kasvusta ja uusista asukkaista alkavat olla jo todella haperolla pohjalla. Turussa pieniä ennen kaikkea yksityisten asuntosijoittajien intressi edellä rakennettuja vuokra-asuntoja on jo nyt tyhjillään ilmeisen paljon. Venäjän kaupan ja kauttakulkuliikenteen vähentyminen on pannut myös satamasuunnitelmat tosiasiassa uusiksi. Tällaisessa tilanteessa luulisi hälytyskellojen soivan, mutta ei. Kärkihankkeiden suojissa hellittyihin investointeihin, Itäharjun kanteen, uuteen satamaan, musiikkitaloon ja raitiotien suunnitteluun satsataan tosiasiassa aivan kuin mikään maailman ja kaupungin taloudessa ja näkymissä ei olisi muuttunut.

Tarvitsemme näiden mainittujen investointien nielemät varat nyt paljon kipeämmin palvelujen turvaamiseen, niihin on nyt satsattava, paitsi riittävään henkilöstöön myös tietenkin kunnollisiin toimitiloihin, erityisesti päiväkoteihin ja kouluihin.

Arvoisa puheenjohtaja, esitän, että

Kaupunginvaltuusto päättää lisätä kasvatus- ja opetuslautakunnan talousarvioon 3 000 000 euroa nettomäärärahaa leikkausten estämiseen.

Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää, että 30 miljoonan euron sopeuttamisohjelmaa ei toteuteta.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien vuoden 2023 talousarvioehdotusta sekä vuosien 2024-2026 taloussuunnitelmaehdotusta.

Huoltovarmuutta ei voi jättää markkinoiden armoille

”Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet muutaman viime vuoden aikana aiempaa näkyvämmäksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua ensiksi koronapandemian, sitten Ukrainan sodan myötä. Huoltovarmuus tarkoittaa yhteiskunnan varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin. Suomen huoltovarmuusjärjestelmä perustuu viranomaisten ja yksityisten yritysten tiiviiseen yhteistyöhön. 

”Käsillä olevan huoltovarmuusselonteon mukaan ’toimivat markkinat ja kilpailukykyinen talous ovat huoltovarmuuden perusta’. Paradoksaalisesti markkinat myös synnyttävät merkittäviä huoltovarmuusriskejä. Markkinat ovat kiihdyttäneet luonnonvarojen hyödyntämisen kestämättömään vauhtiin. Ilmasto lämpenee. Luonnon monimuotoisuus ja elonkirjo kaventuvat. Eriarvoisuus kasvaa globaalisti mutta myös yhteiskuntien sisällä. Sään ääri-ilmiöt, ruokaturvan heikkeneminen, niukkeneva toimeentulo, väestön liikkeet ja aseellisiksi konflikteiksi kärjistyvä kilpailu luonnonvaroista horjuttavat vakautta ja ennustettavuutta. 

”Talouden globalisaatio on tarkoittanut sääntelyn vähentämistä. Markkinaesteitä on poistettu valtioiden sisällä ja niiden väliltä. Esimerkiksi Suomen nykyisen sähkökriisin taustalla on sähkömarkkinoiden kilpailun vapauttaminen, sähköntuotannon ja siirtoverkkojen eriyttäminen sekä sähköpörssin perustaminen futuurimarkkinoineen. Sähkön hinta alkoi kohota jo 2000-luvun alussa ja erkaantua yhä kauemmas tuotantokustannuksista. Suomen sähköomavaraisuus on kohtuullisen hyvä, mutta pörssipeli kurittaa nyt kuluttajia ja ehkä jopa huoltovarmuutta. 

”Puhemies! Markkinoihin on uskottu myös silloin, kun keskeistä infrastruktuuria hallinneita valtionyhtiöitä on myyty tai kuntien palveluita yksityistetty. Julkisen vallan välineet vastata huoltovarmuudesta ovat samalla vähentyneet. Fortumin sähkönsiirtoliiketoiminnan myynti on heikentänyt sähköhuoltovarmuutta. Sama vaikutus oli syksyllä päättyneellä Uniper-sijoitusseikkailulla. Yleisradion jakelutekniikka myytiin 2000-luvun alussa yksityisille. Nyt Digita on amerikkalaisen sijoitusyhtiön omistuksessa. Kemiran lannoitetuotannon myynti on heikentänyt kotimaista ruokaturvaa. Huoltovarmuutta eivät ole parantaneet myöskään Nesteen valtio-omistuksen myynnit, saati luopuminen Naantalin jalostamosta. 

”Vähintäänkin huoltovarmuuden kannalta tärkeät valtion enemmistöomisteiset pörssiyhtiöt, kuten Fortum, tulisi viimeistään tämänsyksyisten opetusten jälkeen vetää pois pörssistä. Valtion on vaikea toteuttaa listattujen yhtiöiden kautta huoltovarmuustehtäväänsä. Pörssisäännökset ja osakeyhtiölaki edellyttävät omistajien tasaveroista kohtelua. 

”Valtion on syytä varautua aktiivisempaan rooliin myös muilla teollisuudenaloilla. Laivanrakennusteollisuus on vaikeuksissa koronapandemiaa seuranneen risteilytoimialan hiljenemisen sekä materiaali- ja komponenttipulan vuoksi. Turun seudulla alihankintaverkoston omistuksia on siirtymässä myös ulkomaisiin käsiin. Turun, Rauman ja Helsingin telakoiden ympärille vuosikymmenien aikana syntynyttä osaamista ja tuhansia työpaikkoja ei ole varaa menettää. Merikuljetuksista ja ulkomaisista hyödykkeistä riippuvaiselle maalle laivanrakennusosaaminen on huoltovarmuuskysymys. 

”Puhemies! Huoltovarmuuskeskus on osa valtion keskushallintoa. Sitä ohjaa ja valvoo työ- ja elinkeinoministeriö. Huoltovarmuuskeskuksen hallituksen ja huoltovarmuusneuvoston nimeää valtioneuvosto. Elinkeinoelämän suora vaikutus nimityksiin on vahva. Huoltovarmuusorganisaation käytännön toiminta koostuu sektoreista ja pooleista, joissa viranomaiset ja yksityiset yritykset tekevät sopimusperusteista yhteistyötä. Yritysten rooli on keskeinen. Kyse on noin tuhannen toimijan verkostosta. Kysymys kuuluu: missä tässä kuviossa on eduskunta? Huoltovarmuuden ja varautumisen suora parlamentaarinen valvonta ja hallinta puuttuvat. 

”Huoltovarmuuskeskuksen hoidossa on Huoltovarmuusrahasto, joka on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Eduskunnan budjettivallan näkökulmasta rahaston asemaa on pidetty ongelmallisena, mutta on tunnustettu myös sen käytön nopeus ja joustavuus poikkeustilanteissa. 

”Puhemies! Kun huoltovarmuusselonteko on nyt saatu eduskuntaan, olisi erityisen toivottavaa, että eduskunta kiinnittäisi huomiota yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa viime vuosina kasvattaneen huoltovarmuusorganisaation avoimuuden ja demokraattisen valvonnan parantamiseen. — Kiitoksia, puhemies.”

Ryhmäpuheenvuoro lähetekeskustelussa hallituksen huoltovarmuusselonteosta, VNS 8/2022vp 

Sähkötuet eivät riitä – hintakatto tarvitaan!

”Arvoisa puhemies! Kuluttajahinnat kallistuivat euroalueella syyskuussa 10 prosenttia ja Suomessa 8,4 prosenttia Eurostatin ennakkotietojen mukaan. Hintojen yleiseen nousuun vaikuttaa vahvimmin energian kallistuminen, joka euroalueella oli syyskuussa 40,8 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan aikaan nähden. 

”Energian hinnannousun taustalla Euroopassa ovat Yhdysvaltojen ja EU:n pakotteet, Venäjän vastapakotteet mutta myös pakotteista riippumattomat poliittiset päätökset. Sekin on hyvä muistaa, että pakotepolitiikka ja energian hinnannousu alkoivat jo paljon ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. 

”Hintojen nousun taustalla vaikuttaa myös se, että Saksa ja muut keskeiset EU-maat ovat keväästä saakka täyttäneet energiavarastojaan ja haalineet markkinoilta kaiken mahdollisen. Energiakauppa Venäjältä Eurooppaan onkin käynyt vilkkaana. CREAn lukujen mukaan fossiilienergian vienti Venäjältä oli Ukrainan sodan ensimmäisen puolen vuoden aikana arvoltaan 158 miljardia euroa, siitä EU:n osuus 85 miljardia. Lokakuun alussa EU-maat olivat ostaneet venäläistä fossiilienergiaa sodan alusta laskien jo 100 miljardilla eurolla. 

”Energialähteiden kauppa on myös käytännössä siirtynyt kulkemaan kolmansien maiden kautta, esimerkkinä venäläisen raakaöljyn vienti Intiaan, mikä on kasvanut merkittävästi lopputuotteiden päätyessä edelleen EU-markkinoille. Kuljetusreittien pidentyminen tietenkin nostaa sekin energian hintaa osaltaan. 

Euroopassa ollaan nyt palaamassa venäläistä putkikaasua huomattavasti kalliimpiin ja huomattavasti ilmastohaitallisempiin fossiilisiin energialähteisiin: Yhdysvalloista laivattavaan liuskekaasuun, öljyyn, kivihiileen, ruskohiileen, palavaan kiveen. Suomessa turve tekee paluuta energiakäyttöön, puuta hakataan ja poltetaan energiaksi yhä enemmän. 

”Maakaasu on näitä mainittuja fossiilisia polttoaineita huomattavasti vähemmän ilmastohaitallinen. Sen piti olla siirtymäkauden edullinen polttoaine matkalla uusiutuviin perustuvaan energiatalouteen. Melko selvää kuitenkin nyt on, että toiveikkaista puheista huolimatta ilmastotavoitteissa otetaan tulevina vuosina rajusti takapakkia vihreän siirtymän sijasta. 

”Puhemies! Venäjältä tuotujen energialähteiden väheneminen ei yksin selitä esimerkiksi sähkön kuluttajahintojen räjähdysmäistä nousua. Itse asiassa Saksa on täyttänyt kaasuvarastonsa asettamaansa tavoitetta nopeammin, ja sen varastot ovat nyt lokakuun alussa jo yli 90-prosenttisesti täynnä. Kaasua Saksalla riittää pitkälle ensi vuoteen. 

”Energiaa Euroopassa siis on. Kaasu‑ ja sähkömarkkinoilla ennustetaan kuitenkin jo ensi vuoden hintoja, ja se näkyy johdannaisspekulaation kiihtymisenä ja sitä myöten moninkertaistuvina sähkön kuluttajahintoina. Energiakriisissä nyt paljastunut Euroopan energiajärjestelmän perusongelma on kaasun ja sähkön pörssi‑ ja johdannaiskaupan irtautuminen reaalitaloudesta. 2000-luvun vaihteessa perustetun sähköpörssin myötä on tehty mahdolliseksi sähkön hinnalla keinotteleminen. Pörssikauppaa tekevät sähkön tuottajien ja ostajien ohella myös finanssitoimijat. Seurauksena on kuluttajahintojen nousu moninkertaiseksi tuotantokustannuksiin nähden. 

”Sähkömarkkinoiden finansioituminen on iso ongelma, ja nyt pelätään ongelmien siirtyvän kuormittamaan myös Euroopan pankkisektoria. Pöydällä voikin olla pian iso eurooppalainen tukipaketti, ja kuinka ollakaan, taas kaikki näyttää tapahtuvan Saksan ympärillä. 

”Puhemies! Kun sähkön kuluttajahinta Suomessakin nyt moninkertaistuu ja lämmitys, liikkuminen ja ruoka kallistuvat, on selvää, etteivät valtiovallan toimet kansalaisten tukemiseksi riitä mihinkään. Kumpikin nyt esillä ollut sähkötukimuoto on voimassa vain tammi—huhtikuussa. Sähkön kotitalousvähennys ja sähkötuki kohdistuvat lopulta vain osalle kansalaisia ja ovat täysin riittämättömiä. Verovähennys on jälkikäteinen helpotus hyvätuloisille, ja pienituloisten tueksi mainostetun suoran sähkötuen omavastuu on tolkuttomat 400 euroa kuukaudessa. Kenellä pienituloisella on varaa maksaa tällainen omavastuu? Suuri osa ihmisistä ei pääse minkään tuen piiriin, vaikka elinkustannukset voivat nousta sadoilla euroilla kuukaudessa. Suomalaisten reaaliansiot ovat viimeksi pudonneet yhtä rajusti 70-luvulla. 

”Kun tämä nykyinen kaaos on mitä ilmeisimmin saatu aikaan poliittisilla päätöksillä, se olisi myös lopetettava poliittisilla päätöksillä. [Puhemies koputtaa] Sähkömarkkinoilla tarvitaan valtiollista sääntelyä ja ohjausta. Yhtiöiden voittoja olisi leikattava ja kuluttajahintoja painettava sääntelyllä alemmaksi.

”Puhemies! Kansallisen sähkön hintakatto tarvitaan. EU:n yhteismarkkinan taakse ei pidä mennä piiloon. Lisäksi on vastattava muidenkin hyödykkeiden kuin energian hinnannousuun. Tarvitaan sosiaaliturvan ja eläkkeiden tasokorotukset. — Kiitoksia, puhemies.” 

Puheenvuoro keskustelussa energiamarkkinoiden toiminnasta, sähkön hinnasta ja hallituksen Fortum-politiikasta.

Uuden ulkopolitiikan laskut lankeavat

”Arvoisa puhemies! Marinin hallitus jää Suomen historiaan paitsi ulkopoliittisen takinkäännön hallituksena myös sotilasmenoja ehkä historiassa eniten nostaneena hallituksena. Hallituksen aloittaessa 2019 oli puolustusministeriön pääluokkaan budjetoitu 3,1 miljardia euroa; nyt budjettiesitys antaa aseisiin ensi vuodelle peräti 6,1 miljardia. Marinin hallitus käytännössä kaksinkertaistaa Suomen sotilasmenot neljän vuoden kautensa aikana. 

”On valmistauduttu Nato-jäsenyyteen muun muassa F-35-hävittäjähankinnalla ja nostamalla sotilasmenojen bkt-osuus reippaasti yli Naton vaatiman kahden prosentin. F-35-hankkeen kustannuksiin budjetoidaan ensi vuodelle lisämenoina lähes 400 miljoonaa aiemmin tiedossa olleen miljardin hankintamäärärahan päälle. Valuuttakurssien muutos eli euron heikkeneminen on huomioitu 271 lisämiljoonalla, ja sopimuksen indeksiehtoon varaudutaan 100 lisämiljoonalla ensi vuonna. Hinnan nousu voi olla miljardeja kymmenen vuoden hankinta-aikana. Tähän päälle tulevat vielä korkojen noususta aiheutuvat kasvavat korkomenot. Alkuperäiseltä hinnaltaan 10 miljardin hankintahan tehdään velaksi. Suomen Kuvalehden mukaan tällä hetkellä tuotannosta valmistuvien F-35-koneiden hinta nousi Yhdysvalloissa jylläävän inflaation vuoksi peräti 75 prosenttia. Ensimmäinen Suomen hankkima kone valmistuu 2025. Vastaava korotus tarkoittaisi 64 koneelta 3,9 miljardin lisähintaa. Ja tämä siis pelkistä koneista, lisäksi tulee kaikki kauppaan kuuluva varustelu. Hävittäjien tilausvaltuus hyväksyttiin vuonna 2020 käytännössä niin, että piikki jäi auki. Suomen eduskunnalle ei riskeistä kerrottu eikä valtio ole näiltä riskeiltä suojautunut. Olen tästä yrittänyt varoitella kuluneen kauden aikana useaan otteeseen. 

”Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikan uusi suunta maksaa nyt Suomelle myös kasvavana energian hintana ja sitä myöten yleisen hintatason nousuna. Paheneva energiakriisi ja hintojen nousu ovat seurausta kiristyneistä Yhdysvaltojen ja EU:n pakotepolitiikasta, vastapakotteista ja pakotteista riippumattomista kansallisista poliittisista päätöksistä. Iso vaikutus hintoihin on myös sillä, että eurooppalaiset valtiot, etupäässä Saksa, ovat täyttäneet energiavarastojaan ja haalineet markkinoilta ennakoivasti kaiken mahdollisen. Energiapakotteet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen eli Venäjän talouden heikkenemiseen, vaan hintojen nousu on lisännyt maan energianvientituloja. Euroopan talous sen sijaan uhkaa vajota taantumaan ja jopa talouslamaan. Saksan talouden ongelmat näkyvät nopeasti myös Suomen vientiteollisuudessa. Uhkana on myös työllisyyden heikkeneminen. 

”Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä ei ole todella merkittäviä pieni- ja keskituloisten toimeentuloa helpottavia toimia. Hallitus puuttuu energiahintoihin hyvin keveillä toimilla. Sähkön alvin laskun siirtyminen kuluttajahintoihin ei ole lainkaan varmaa, ja alvin lasku syö pohjaa valtiontaloudelta 200 miljoonan euron arvosta. Isoin panostus eli suurten sähkölaskujen 300 miljoonan verovähennysoikeus on jälkikäteinen tuki ja hyödyttää tosiasiallisesti vain niitä hyvätuloisia, joiden tulot ja talouspuskurit kestävät kovia hintoja yli verovuoden. Kelan vielä valmistelussa oleva 300 miljoonan euron tuki pienituloisille ei ole suuren suuri sekään. Lisää tukea kansalaisille tulisi saada hintojen nyt rajusti noustessa. Tämä ylimääräinen lapsilisäkuukausi on tietenkin oikeansuuntainen toimi, kun se maksetaan kaikille suoraan, mutta kovin pieni kertaluontoinen tuki sekin, kun hintojen nousu euroalueella lähentelee siis jo 10:tä prosenttia. On muistettava myös, että lapsilisän reaaliarvo on pudonnut 90-luvun puolivälistä lähes 40 prosenttia ja sitä on leikattu viimeksi rajusti vuonna 2015. Etuutta ei myöskään ole sidottu indeksiin. Entä sitten yksin elävien ja eläkeläisten tukeminen? Tällaisia toimia budjetissa ei näy. 

”Paitsi energian myös ruoan ja yleisen hintatason nousu tulisi kompensoida kunnollisilla sosiaaliturvan ja eläkkeiden tasokorotuksilla sekä palkankorotuksilla kansalaisille. Valtiovarainministerinkin mainostamat indeksikorotukset sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin eivät ole mikään lisäys tai helpotus vaan lainmukainen automaatti, joka sekin vain osin kompensoi elinkustannusten nousua. Indekseillä valtiovarainministerin on siis turha paukutella henkseleitään. — Kiitoksia, puhemies.”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2023, HE154/2022vp