Hyvät toverit! Suomi on valahtanut Amerikan alusmaan asemaan. Nyt tekoälyjätit vyöryvät tänne halvan sähkön ja löperön lainsäädännön perässä. Ja Orpon hallitus levittää punaista mattoa. Kassa kilisee Atlantin takana, mutta suomalaisille jäävät kasvavat sähkölaskut sekä ympäristövahingot.

Suomen kuntien kytkeytyminen datakeskusten kautta tekoäly-yhtiöiden arvoketjuihin ei ole kuntatalouden pelastus vaan päinvastoin. Markkina-arvoltaan maailman suurimpiin kuuluvien yhtiöiden arvostukset perustuvat massiiviseen velkaan, jota yhtiöt keräävät sijoittajilta ja rahoittajilta.

Sijoittajien odottamien tuottojen ja reaalitalouden välillä on kuitenkin ammottava kuilu. Nyt rahoittajat pelkäävät, pystyvätkö yhtiöt maksamaan velkojaan takaisin. IMF varoitti tällä viikolla tekoäly-yhtiöiden osakkeiden romahduksen voivan vakavasti uhata maailman talousjärjestelmän vakautta.

Esimerkiksi Nvidian arvosta hävisi viikon aikana satoja miljardeja dollareita. Siinä ei ympäristövaikutusten arviointeja odotella, kun nämä jättiläiset juoksevat uhkaavaa romahdusta karkuun.

Kun älyvelkakupla puhkeaa, toivon todella, että Suomi on ymmärtänyt painaa ajoissa jarrua datakeskusten suhteen. Muuten meille jäävät hakatut metsät, pilatut vesistöt, ennestään velkaisten kuntien velalla investoima infra ja myydyt maat, vajoavat maan ja kiinteistöjen arvot – ja kaiken päälle kallis sähkö.

Koko julkiseen talouteen datakuplan puhkeamisen vaikutukset voivat iskeä myös pankkikriisin ja valtioiden velkakriisin muodossa.

Jätin eilen Orpon hallituksen vastattavaksi asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen. Hallituksen tulisi pikaisesti kertoa, onko se lainkaan varautunut datakeskusten velkakuplan puhkeamiseen ja pilvilinnan romahtamiseen. Tuskin on varautunut.

Kiitos!

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuustolle Eduskunnan Pikuparlamentissa 17.10.2026.

Lehdistötiedote 17.10.2026

Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho vaatii pääministeri Petteri Orpon hallitusta varautumaan tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden velkakuplan puhkeamiseen. Hän jätti asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen perjantaina. (ks. alla)

– IMF varoitti juuri tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden osakkeiden romahduksen voivan vakavasti uhata maailman talousjärjestelmän vakautta, Yrttiaho muistuttaa.

– Hallituksen tulisi pikaisesti kertoa, onko se lainkaan varautunut datakeskusten velkakuplan puhkeamiseen ja pilvilinnan romahtamiseen, Yrttiaho vaatii. Hän puhui datakeskusten ongelmista myös Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa lauantaina.

– Markkina-arvoltaan maailman suurimpiin kuuluvien yhtiöiden arvostukset perustuvat massiiviseen velkaan. Kyse on tuhansista miljardeista ja velka kasvaa nopeasti.

– Rahoittajien odottamien tuottojen ja reaalitalouden välillä on ammottava kuilu. Nyt rahoittajat pelkäävät, pystyvätkö yhtiöt maksamaan velkojaan takaisin, Yrttiaho sanoo.

– Esimerkiksi siruyhtiö Nvidian arvosta hävisi viikon aikana satoja miljardeja dollareita. Kurssit laskivat muillakin tekoäly- ja datakeskusyhtiöillä.

– Siinä ei ympäristövaikutusten arviointeja odotella vastaisuudessakaan, kun nämä jättiläiset juoksevat uhkaavaa romahdusta karkuun, maksoi mitä maksoi, Yrttiaho varoittaa.

– Suomen kuntien kytkeytyminen datakeskusten kautta tekoäly-yhtiöiden arvoketjuihin ei ole myöskään mikään kuntatalouden pelastus, vaan pahimmassa tapauksessa päinvastoin, Yrttiaho varoittaa.

– Suomi on valahtanut Amerikan alusmaan asemaan. Orpon hallitus levittää datajäteille punaista mattoa. Kassa kilisee Atlantin takana, mutta suomalaisille jäävät kasvavat sähkölaskut sekä ympäristövahingot, Yrttiaho arvostelee.

– Kun älyvelkakupla puhkeaa, toivon todella, että Suomi on ymmärtänyt painaa ajoissa jarrua datakeskusten suhteen. Muuten meille jäävät hakatut metsät, pilatut vesistöt, ennestään velkaisten kuntien velalla investoima infra ja myydyt maat, vajoavat maan ja kiinteistöjen arvot – ja kaiken päälle kallis sähkö.

– Julkiseen talouteen datakuplan puhkeamisen vaikutukset voivat iskeä myös pankkikriisin ja valtioiden velkakriisin muodossa, Yrttiaho muistuttaa.

– Vakavien riskien ja haittojen vuoksi toimialaa tulisi säännellä merkittävästi nykyistä voimakkaammin ja datakeskusten sijoittumista Suomeen rajoittaa kansallisen tason päätöksillä, hän vaatii.

Lisätiedot:
Johannes Yrttiaho (vas.)
kansanedustaja

—
Kirjallinen kysymys
Datakeskustalouden velkakuplan puhkeamiseen varautumisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi on Euroopan kärkimaita uusien datakeskusten sijoittumisessa. Jopa noin kymmenen prosenttia kaikista Eurooppaan sijoittuvista datakeskuksista olisi tulossa Suomeen.

Tekoäly- ja datakeskustoimialaan liittyy merkittäviä sähkön hinnan nousuun ja kansalaisten toimeentuloon sekä ympäristöön liittyviä haittoja ja riskejä, joiden vuoksi toimialaa tulisi säännellä merkittävästi nykyistä voimakkaammin ja datakeskusten sijoittumista Suomeen rajoittaa kansallisen tason päätöksillä.

Sähkön hinnan voimakkaan nousun, sähköjärjestelmän kantokyvyn ja ympäristöön liittyvien haittojen lisäksi toimialan globaalit yhtiöt ovat myös erittäin suurten ja laajakantoisten taloudellisten riksien kantajia. Riskit liittyvät alan voimakkaaseen velkavetoiseen kasvuun, keskeisten globaalien yhtiöiden keskinäisiin yhteyksiin ja alan keskittymiseen sekä etenkin yhtiöiden arvostusten ja reaalitalouden, todellisen tuotettujen palvelujen kysynnän, väliseen ammottavaan kuiluun. Velkaantuminen on seurausta tekoälyinfrastruktuurin, kuten datakeskusten rakentamisesta.

Japanilainen talouslehti Nikkei Asia laski viime heinäkuussa, että viiden suurimman informaatiotekniikkajätin eli Googlen omistavan Alphabetin, Microsoftin, Amazonin, Metan ja Oraclen taseissa piilee 1,65 triljoonan dollarin eli 1,5 biljoonan euron velat. Alan kymmenen suurimman yrityksen velat elokuussa ovat Wall Street Journal -lehden mukaan nousseet jo kolmeen triljoonaan dollariin eli ne lähes kaksinkertaistuivat kuukaudessa. Yritysten velka lähestyy maailman kolmanneksi suurimman talouden Saksan kansantuotetta.

Tilannetta on verrattu 1920-luvun sähköistysbuumin päättymiseen 1929 pörssiromahdukseen sekä toisaalta 1990-luvun televiestintäbuumin päättymiseen it-kuplan puhkeamiseen 2000-luvun alussa. Jälkimmäisen kriisin keskiössä oli Nokian osakkeen arvon ennätysnopea nousu ja romahdus 1990-2000-lukujen taitteessa.

Markina-arvon perusteella maailman suurin yhtiö on nykyisin tekoälysiruja ja valmiita siruja käyttäviä komponentteja suunnitteleva ja kehittävä Nvidia. Sen ennätysarvo kirjattiin 8.10. peräti 5730 miljardiksi dollariksi. Kuluneen viikon aikana yhtiön arvosta hävisi satoja miljardeja dollareita. Vastaava kurssilasku näkyi muidenkin tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden arvostuksissa.

Muiden muassa Oxford Economicsin tutkija Adam Slater kritisoi julkaisuissaan tekoälytalouden tuotto-odotuksia. Keväällä julkaisemassaan artikkelissa hän totesi muun muassa, että suuryritykset, jotka rakentavat valtavia datakeskuksia tekoälyjärjestelmilleen odottavat 15–20 prosentin tuottoa 3,8 biljoonan dollarin investoinneilleen vuosina 2024–2028. Saavuttaakseen nämä tavoitteet yritysten olisi kyettävä kasvattamaan vuotuista tulostaan 570–800 miljardilla dollarilla. Se vastaisi yli kahta kolmasosaa Yhdysvaltain bruttokansantuotteen ennustetusta kasvusta vuoteen 2032 mennessä.

Tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden rahoittajat ovat huolissaan siitä, pystyvätkö yhtiöt maksamaan velkojaan takaisin. Kysymys on tiivistetysti myös siitä, että tekoälyn tuottavuushyötyjen realisoituminen talousjärjestelmässä kestää vähintäänkin luvattua ja ennakoitua paljon kauemmin eikä tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden sijoittajille ja rahoittajille luvattuja tuottoja tulla saavuttamaan. Tämä johtaa arvioiden mukaan merkittävään korjausliikkeeseen tai jopa velkakuplan puhkeamiseen ja romahdukseen lähivuosina. Uhkana ovat pankkikriisit ja valmiiksi pahoin velkaantuneiden valtioiden velkakriisit.

Myös Kansainvälinen valuuttarahasto  IMF on aivan hiljattain varoittanut datakeskustalouden yliarvostusten ja osakkeiden romahtamisen voivan vakavasti uhata maailman talousjärjestelmän vakautta.

Vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja kuntatalouteen

Velkakuplan puhkeamisen ja alan korjausliikkeen seurauksena voi, notkahduksen syvyydestä riippuen, olla myös eri vaiheissa olevien datakeskushankkeiden pysähtyminen ja kaatuminen sekä valmiiden keskusten tyhjeneminen.

Osana velkavetoista tekoäly- ja datakeskustalouden kasvua, on julkisuudessa suurenneltu myös datakeskusten myönteisiä vaikutuksia paikallistalouksiin, kuten Suomen kuntien talouteen. Monissa valtionosuusleikkauksista kärsivissä suomalaisissa kunnissa datakeskukset on nähty keinoina kohentaa taloustilannetta. Arvioissa ei huomioida esimerkiksi sitä, että datakeskusten ympäristölle, kuten metsäluonnolle, vesistöille ja asuinympäristöille, aiheuttamat monet haitat vaikuttavat mm. maan ja kiinteistöjen arvoon lopulta jopa kuntien taloudellista tilannetta heikentävästi.

Lienee myös selvää, että kuntien odotukset datakeskusten myötä koituvista maankäyttötuotoista eivät tule toteutumaan globaalin tekoäly- ja datakeskustalouden voimakkaan korjausliikkeen – tai velkakuplan puhkeamisen – koittaessa. Tämä tarkoittaa pahimmillaan, että mm. infrastruktuuriin tehdyt investoinnit ja niitä varten otettujen velkojen takaisinmaksu vaikeutuvat merkittävästi. Kunnat ajautuvat tällöin entistä pahempiin talousongelmiin.

Velkaongelma kiertyy vastaavalla tavalla osaksi myös valtion rahoittamaa datakeskusten edellyttämää mittavaa infrastruktuurirakentamista. Ennestään velkaisen valtiontalouden tasolla ongelmaksi nousevat myös laajemmat vaikutukset maailmantalouteen, kuten pahimmassa tapauksessa myös rahoitusjärjestelmän mahdollinen kriisi ja siitä seuraava korkojen nousu ja lainarahan kallistuminen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus ottanut huomioon datakeskuksia Suomeen houkutellessaan ja ilmeiseen sääntelytarpeeseen vastaamisen laiminlyödessään tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden voimakkaan velkavetoisen kasvun ongelmat ja kuplan mahdollisen puhkeamisen vaikutukset Suomelle?

Helsingissä 16.10.2026

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Johannes Yrttiaho [vas]

Vasemmistoliiton kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen Johannes Yrttiaho jätti eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon asumisoikeusasuntojen omaisuuden suojan heikentämisestä. Yrttiahon mukaan hallituksen esitys aso-lain muutoksesta ei ole hyväksyttävä eikä oikeasuhtainen perustuslain takaamien oikeuksien – omaisuuden suojan ja oikeuden asuntoon – näkökulmasta. Esitys mahdollistaa asumisoikeuksien purkamisen ja asukkaiden pakottamisen joko lunastamaan asunnon omaksi tai jäämään vuokralle. Yrttiahon mukaan asumisoikeusasukkaan asemaa heikennettäisiin hyvin merkittävästi. Lakimuutos voisi myös kannustaa aso-yhtiöitä realisoimaan taloja. – Hallituksen esityksen pohjalta tai valiokunnan kuulemisissa ei tosiasiassa ole esitetty riittäviä perusteita muuttaa aiempaa kantaa vuodelta 2021, kun perustuslakivaliokunta asettui puolustamaan asumisoikeuden haltijoiden omaisuuden suojaa, Yrttiaho sanoo. Yrttiaho varoittaa, että lakiesityksessä ohuesti perustellut asumisoikeusyhtiöiden taloudelliset haasteet, jos niitä edes on, kaadetaan nyt pieni- ja keskituloisten asumisoikeusasukkaiden niskaan heidän omaisuuden suojastaan välittämättä. Lakimuutosta junailee läpi etenkin hallituspuolue kokoomus, joka jo aikaisemmin puhalsi Valtion asuntorahaston varat valtionbudjetin tilkkeeksi. – Muuten valiokunnan enemmistö ja puheenjohtaja kyllä asettuvat kaikessa omaisuuden suojan kannalle, kuten kokoomus aina on tehnyt. On kysyttävä, eikö sama omaisuuden suoja koskekaan pieni- ja keskituloisia ihmisiä? – Jos asumisoikeusyhtiöillä todella on taloudellisia ongelmia, tulee kysyä niiden johdon ja yhtiöiden omistajien vastuun perään. Riskin tulee olla heidän, ei asumisoikeusasukkaiden, joilla ei yhtiöiden toimintaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa, Yrttiaho sanoo. Yrttiahon mukaan ei ole näyttöä siitä, että aso-malli olisi väitetynlaisessa kriisissä. Lainmuutos lähinnä mahdollistaisi talojen realisoimisen ja rahojen ohjaamisen omistajayhtiöiden taskuihin. – Tässä petetään asukkaiden kanssa tehdyt sopimukset elinikäisestä, jopa perinnöksi jätettävästä asumisoikeudesta ja asumisturvasta. Kyse on paitsi omaisuuden suojasta ja oikeudesta asuntoon myös luottamuksen suojasta. Hallituksen esitys on asukkaiden perusoikeuksien vastainen. Se rapauttaa luottamusta asumisoikeuksien pysyvyyteen. Siksi lakiesitys pitäisi hylätä, Yrttiaho sanoo. Liite, Johannes Yrttiahon eriävä mielipide perustuslakivaliokunnassa 15.10.2026. — ERIÄVÄ MIELIPIDE Perustelut Hallituksen esityksessä ehdotetaan asumisoikeusasunnoista annettuun lakiin uutta 88 a §:ää, jonka mukaan asumisoikeustalo voitaisiin vapauttaa lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista asumisoikeustalon vajaakäyttötilanteessa sekä tilanteessa, jossa talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta sen korjaamiseen ei saada valtion tukemaa perusparannuslainaa. Perustuslakivaliokunta on arvioinut asumisoikeutta perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Ottaen huomioon, että valiokunta on viime vuosinakin antanut omaisuuden suojalle perusoikeutena huomattavaa painoarvoa useissa arviointiyhteyksissä, on syytä muistuttaa, että omaisuuden suoja suojaa yksilöitä tulo- ja varallisuustasoon katsomatta, siis myös pieni- ja keskituloisia. Lisäksi asumisoikeusasuntoja koskeva sääntely on merkityksellistä perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Perustuslakivaliokunta arvioi nyt käsiteltävää esitystä olennaisesta vastaavaa ehdotusta, jossa asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen olisi mahdollistettu vajaakäyttötilanteessa, suhteellisen vähän aikaa sitten, vuonna 2021 (HE 189/2020 vp, PeVL 5/2021 vp).  Nyt käsiteltävänä oleva ehdotus eroaa tuolloisesta siinä, että rajoituksista vapauttaminen koskisi myös tilannetta, jossa perusparannuksen tarpeessa olevalle asumisoikeustalolle ei myönnetä valtion tukemaa perusparannuslainaa. Vuoden 2021 lausunnossaan perustuslakivaliokunta toisti aiemmin lausumansa lähtökohdat asumisoikeuden arviointiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan asumisoikeussopimukseen perustuva asumisoikeus on kiistatta perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan piiriin kuuluva varallisuusarvoinen oikeus. Perustuslakivaliokunta on viitannut myös siihen, että omaisuuden suoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten suojaan liittyy oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan lainsäädännön pysyvyyteen niin, että sopimusosapuolten oikeusasemaa ei voida näitä seikkoja sääntelemällä tavallisella lailla kohtuuttomasti heikentää. Perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu, kun kysymyksessä on asumisoikeuden kaltainen, lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely. Valiokunta on käytännössään arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. (PeVL 5/2021 vp, s. 2; PeVL 45/2002 vp, s. 2–4; PeVL 56/2005 vp, s. 2) Perustuslakivaliokunta katsoi kyseisessä lausunnossaan, että ehdotus, joka mahdollisti asumisoikeuden muuttamisen vuokraoikeudeksi, puuttui asumisoikeussopimuksen keskeiseen sisältöön. Asumisoikeuden haltijan kannalta sääntely olisi heikentänyt periaatteessa hyvin olennaisesti hänen asemaansa siitä, millaiseksi se on muodostunut alkuperäisen asumisoikeusasunnoista annetun lain ja asumisoikeussopimuksen mukaan. Asumisoikeuden muuttuessa vuokrasuhteeksi asumisoikeutensa menettäneen henkilön asumisturva heikkenisi merkittävästi. Perustuslakivaliokunnan mukaan arvioitaessa ehdotetun sääntelyn oikeasuhtaisuutta omaisuuden suojaan puuttumisen näkökulmasta oli erityistä merkitystä annettava sille, että asumisoikeuden haltijan kannalta asumisturvan pysyvyys on ollut keskeinen peruste asumisoikeussopimuksen solmimiseen. Kysymys oli perustavanlaatuisesta sopimusehdosta. Lisäksi erityistä painoarvoa oli annettava sille, että asumisoikeus on lainsäädännöllä luotu erityisjärjestely, jolloin perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu. Saamaansa selvitykseen viitaten valiokunta piti ilmeisenä, että asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ei asumisoikeusyhteisöjen kannalta ainakaan toistaiseksi ollut niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisikaan rajoituksista. Kun otettiin huomioon se, että ehdotus merkitsi asumisoikeuden haltijan kannalta pysyvän asumisoikeuden lakkaamista ja asumisoikeuden aseman muuttumista vuokralaiseksi, ei tällainen ennakoiva varautuminen ongelmaan, joka ei ollut vielä esitettyjen selvitysten perusteella kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi, täyttänyt omaisuudensuojan rajoitukselle ja perusteltujen odotusten suojalle käsillä olevassa erityisessä sääntelykontekstissa asetettavaa oikeasuhtaisuuden vaatimusta. Valiokunta piti näin asianomaisten säännösten poistamista edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 5/2021 vp, s. 4–5) Nyt käsiteltävässä olevassa esityksessä katsotaan, että ehdotettavaa sääntelyä olisi arvioitava muuttuneessa toimintaympäristössä. Asumisoikeusyhteisöjen taloudelliset toimintaedellytykset ovat esityksen mukaan heikentyneet merkittävästi. Hallituksen esityksessä on päädytty katsomaan, että ehdotettu puuttuminen asumisoikeuden pysyvyyteen olisi nyt välttämätöntä hyväksyttävän ja painavan yhteiskunnallisen tarkoituksen saavuttamiseksi. Hallituksen esityksessä kyllä perustellaan – tosin suhteellisen yleisellä tasolla – asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristön muutoksia ja todetaan sen muuttuneen merkittävästi aiempaa haastavammaksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että hallituksen esityksen mukaan vajaakäyttöehdon täyttävien kohteiden lukumäärä ei sinänsä ole perustuslakivaliokunnan vuoden 2021 lausunnon jälkeen olennaisesti kasvanut. Kielteisiä päätöksiä perusparannuslainahakemuksiin taas on viimeisten kolmen vuoden aikana tehty esityksen mukaan yhteensä kahdeksan. Tältäkään osin ongelman mittaluokka ei näytä siten kovin merkittävältä. Kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan aikaisempi suhteellisen tuore lausunto, edellyttäisi päinvastaiseen lopputulokseen päätyminen sitä, että asumisoikeusyhteisöille toimintaympäristön muutoksesta aiheutuneet taloudelliset ongelmat olisivat merkittävällä tavalla kärjistyneet ja että tilanteen korjaaminen edellyttäisi nimenomaan vapauttamista asumisoikeustalojen käyttö- ja luovutusrajoituksista. Perustuslakivaliokunta kiinnitti vuoden 2021 lausunnossaan huomiota siihen, että taloudellisesti kannattamattomat kohteet edustivat vain pientä määrää asumisoikeusasunnoista. (PeVL 5/2021 vp, s. 4). Hallituksen esityksen perustelut ehdotetulle puuttumiselle perustuslain 15 §:n turvaamaan perusteltujen odotusten suojaan ovat tällaisenaan nähdäkseni liian yleisellä tasolla perustelemaan perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuutta ottaen huomioon, että puuttuminen asumisoikeuteen merkitsee puuttumista asumisoikeussopimuksen keskeiseen ja sopimuksen solmimisen kannalta olennaiseen sisältöön. Hallituksen tulisi pystyä olennaisesti yksilöidymmin perustelemaan se, miksi ehdotettu sääntely on välttämätön asumisoikeusyhteisöjen näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan aikaisempi lausunto asettaa tältä osin riman korkealle: selvityksen tulisi osoittaa, että ilman asumisoikeustalojen vapauttamista rajoituksista niiden toiminta muodostuisi ”taloudellisesti mahdottomaksi” tai kyseessä olisi ongelma, joka olisi ”kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi” (vrt. PeVL 5/2021 vp, s. 4–5). Pelkästään hallituksen esityksessä tehdyn, varsin yleisluonteisen selvityksen perusteella en näe mahdolliseksi päätyä perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa lausunnossa omaksumasta valtiosääntöoikeudellisesta kannanotosta poikkeavaan lopputulokseen. Katson, että lakiehdotuksen 88 a § on poistettava lakiehdotuksesta, ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Mielipide Edellä olevan perusteella esitän, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos 88 a §:ää koskeva valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja pykälä poistetaan lakiesityksestä. Helsingissä 15.10.2026 Johannes Yrttiaho (vas.)

”Hyvä toverit! Pääministeri Petteri Orpo hallituksineen on tullut tunnetuksi – ja hyvin, hyvin epäsuosituksi – suuryhtiöiden omistajien etujen häpeämättömänä edistäjänä. Hallitus ajaa kerta toisensa jälkeen yhä räikeämmin myös suoraan vaalirahoittajiensa asiaa. Helsingin Garden-hankkeen valtiontukisotku oli vain yksi esimerkki. Julkisia varoja käytetään nykyisin erityisen vastuuttomasti, jos kyseessä on sotilaallinen, puolustuksella tai turvallisuudella perusteltu hanke. Otan esille kaksi tapausta, joissa hallitusvaltaan noussut militarismi näyttää kietoutuvan niin sanottuun maan tapaan.

”Oikeuskanslerin selvitettävänä on kysymys pääministeri Orpon esteellisyydestä koskien Valmet Automotiven vuoden takaista syksyn -25 omistusjärjestelyä, jossa kokoomuksen vaalirahoittaja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiön sijoitukset pelastettiin ja maailman johtava sähköautojen akkuvalmistaja CATL ostettiin ulos yhtiöstä. Tämä tehtiin Suomen valtion eli veronmaksajien rahoilla. Hintalappu 120 miljoonaa euroa. Hallitus väittää pelastaneensa työpaikkoja, mutta näyttää siltä, että työpaikkoja hallituksen toimien vuoksi itse asiassa menetettiin. CATLin lähdön myötä pantiin piste henkilöautojen valmistukselle Uudessakaupungissa. Maailman suurin akkuvalmistaja olisi voinut tuoda tehtaalle täystyöllisyyden taanneen tilauksen ja tiettävästi tällainen olikin tuloillaan, mutta hallitus käänsi yhtiön suunnan puolustusteollisuuteen. Siihen ei tietenkään kiinalaisomisteinen CATL enää sopinut. Varsinais-Suomen kansanedustajille tästä yhtiön uudesta suunnasta kerrottiin jo syksyllä -24, kun yhtiön omistus oli vielä ennallaan. Juuri siirtymä aseteollisuuteen näyttää johtaneen, siihen, että valtio osti kiinalaisen CATLin yhtiöstä ulos. Valmet Automotiven autotehdas työllisti vielä muutama vuosi sitten 4000-5000 ihmistä. Nyt tehtaan saamat tilaukset, mm. Patrialta, ovat mittaluokaltaan varsin pieniä entiseen verrattuna.

”Yhtä kaikki, kokoomuksen ministerit puhuvat nyt länsirannikon puolustuskeskittymästä. Siihen kaiketi katsotaan kuuluvaksi paitsi Uudenkaupungin entinen autotehdas, myös Porin Noormarkkuun rakennettava kiistelty TNT-räjähdetehdas. Tehtaan tarkoitus on tuottaa räjähteitä liittolaismaiden tarpeisiin, porilaiset ja suomalaiset kantavat riskit. Hanketta ja tulevaa tehdasta operoi Forcit Pori Holding -yhtiö, josta valtio omistaa sijoitusyhtiö Tesin kautta viidesosan.

”Räjähdetehdas on ympäristölle ja asutukselle vaarallinen, joten se on ymmärrettävästi hyvin epäsuosittu ja kiistelty. Hallitus on kuitenkin tasoittanut hankkeelle tietä lainkaan häikäilemättä. Turvallisuudestaan huolestuneiden asukkaiden hanketta koskevat valitukset tehtiin tyhjiksi Orpon hallituksen taannehtivalla rakentamislain muutoksella, jonka eduskunnan enemmistö hyväksyi viime keväänä.

”Mutta ei siinä vielä kaikki. Nyt kesäkuussa valtio pääomitti Forcit Holding -yhtiötä 10 miljoonalla, tarkoituksena mm. hankkia tehtaalle tontti Noormarkusta. Kävi niin, että valtionyhtiö osti tehtaalle tontin melkein kahdeksankertaiseen ylihintaan Suomen suurimpiin yksityisiin kapitalisteihin lukeutuvalta Ahlströmin suvulta. Kauppalehden maanantaina (24.8.) julkaisemien tietojen mukaan Ahlströmit korjasivat kaupasta miljoonahyödyn.

”Länsirannikon puolustuskeskittymä näyttää käyvän suomalaisille todella kalliiksi, mutta suuromistajat hyötyvät aina.

”Hyvä toverit! Tulevien eduskuntavaalien jälkeen todellinen vaara Suomelle on sdp:n ja kokoomuksen sinipunahallitus. Velkajarrun 11 miljardin leikkausten uhatessa, sinipuna tekisi todella pahaa jälkeä pieni- ja keskituloisten suomalaisten hyvinvoinnille, oletettavasti myös Suomen kansainväliselle asemalle, sillä kokoomus tuskin hellittää militarismistaan.

”Pahaenteinen oli se kansanedustaja Aki Lindénin ehdotus, että sotesta tulisi leikata miljardi euroa ensi vaalikaudella. Ei puhettakaan siitä, että esimerkiksi sotilasmenojen miljardilisäyksiä edes kohtuullistettaisiin. Ei puhettakaan. Kauas on Akikin marssinut rauhan ja pienituloisen suomalaisen asialta, se pitää tässä sanoa. Demarit esittävät myös puolustusveroa. Siis kansalaisille lisää maksettavaa, mutta ei suinkaan soten pelastamiseksi Lindénin leikkauksilta, vaan aseiden hankkimiseksi.

”Vasemmistoliitolla olisi nyt tehtävä estää tämä demareiden oikeistosiirtymä. Vasemmistoliiton linjaukset vaikuttavat aina Sdp:n vasempaan laitaan ja vetävät koko demaripuoluetta vasemmalla, pois kokoomuksen kyljestä. Meiltä kaivataan selvää linjausta sotilasmenojen lisäämistä vastaan, palveluiden ja sosiaaliturvan pelastamiseksi ja leikkausten perumiseksi. Talous ihmistä varten ja diplomatiaa ulkosuhteisiin. – Kiitos!”


Puheenvuoro Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 26.8.2026

Muistopuhe 27.6.2026 Pyhän Ristin kappeli, Turku

Hyvät ystävät, Airan omaiset, läheiset ja matkakumppanit.

Rakas ystävä, äiti, mamma ja iso-mamma Aira nukkui pois toukokuun viimeisenä lauantaina 90 vuoden iässä. On tullut aika saattaa Aira viimeiselle matkalle ja muistaa hänen elämäntyötään.

Aira oli kolmen lapsen äiti, 12 lapsenlapsen mamma ja viiden lapsenlapsenlapsen iso-mamma. Hän oli työtoveri ja luottamusmies, ammattiosasto Metalli 49:n nais- ja perhetoiminnan sielu ja turkulaisen työväenliikkeen voimahahmo.

”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän”, kysyy Vladimir Vysotski kappaleessaan Ystävän laulu. Kappale oli Airan ehdoton suosikki ja siinä eittämättä kiteytyy hänen elämänfilosofiansa ydin: ystävyyden voima. Ystävyys vahvistuu ja syntyy koettelemuksissa ja auttaa samalla ne voittamaan. Myrskyissä ja ankeina aikoina vierelle jää ystävä. Aira eli elämänsä meidän ja lukemattomien muiden ystävien vierellä, auttoi koettelemuksissa. Kuten Vysotskin laulussa, kulki Airakin meret ja tunturit, ihan sananmukaisestikin, toimiessaan Metalli 49:n perhematkojen luotettuna matkanjohtajana vuosikymmenten ajan.

Aira Heinonen syntyi Turun läänin Kosken maaseutupitäjässä marraskuun 11. päivä 1935 Hän oli sisarussarjan kolmas. Lapsia syntyi perheeseen kaikkiaan seitsemän. Lapsuus ja nuoruus maatöissä ja piikana eri tiloilla olivat työn täyteisiä. Samoilla tiloilla Airan kanssa työskenteli myös tuleva aviomies Kauko Mäkelä. Vihille nuoripari meni Angelniemen kirkossa 1954. Samana vuonna syntyi vanhin poika Erkki, sitten Margit ja Esko. Nuori perhe muutti Ruissalon kartanon maille. Aira teki töitä kartanolla. Kauko oli työssä Turun kaupungin katuosastolla, jossa toimi myös työntekijöiden luottamusmiehenä ja oli sitä myöten Metalli 49:n seinänaapurin, KTV:n ammattiosasto 25:n eli Piikin keskeinen vaikuttaja. Isän töiden perässä perhe muutti Turun Luolavuoreen -62 ja Aira meni töihin Kupittaan yhteiskoulun ruokalaan. Ja sitten Tarmolan leipomoon, jossa hänet valittiin myös työntekijöiden luottamusmieheksi.

Aira ja Kauko varttuivat työelämään sodasta rauhaan palanneessa jälleenrakennuksen Suomessa, joissa työväenliikkeen toimintaoikeudet vapautuivat ja elintasoa päästiin parantamaan. Se antoi tälle työväenliikkeen veteraanien polvelle sen voiman, joka kantoi läpi elämän. He näkivät, miten omalla toiminnalla ja yhteisellä työllä maailman saattoi muuttaa paremmaksi. ja he myös muuttivat sen.

Telakkatyöstä suunta

Turun telakan työläisten taistelu paremman toimeentulon puolesta antoi suunnan Airankin elämäntyölle turkulaisessa työväenliikkeessä. Alkuvuodesta -71 Aira aloitti työt telakan nosturinkuljettajana siskonsa Armin tapaan. Metallin seitsemän viikkoa kestänyt lakko osui samaan kevääseen. Se vaikutti.

Nosturinkuljettajan työ yläilmoissa oli itsenäistä ja antoi omaa rauhaa, mutta tottahan Aira kaipasi mielellään alas työkaverien kanssa juttelemaan – paitsi sosiaalisen luonteensa, myös hänelle hyvin nopeasti uskottujen työpaikan ja ammattiosaston luottamustehtävien vuoksi. Oli oltava perillä työkaverien huolista ja murheista ja osattava auttaa ja tukea niissä. Sosiaalisuus, myönteinen ja avomielinen kaikkia kuunteleva sovittelevuus tekivät Airasta luotetun työtoverin.

Nuorta väkeä virtasi maalta kaupunkien metallitehtaisiin ja telakoille, pohjoisesta etelään. Osa jatkoi Ruotsiin. Myös naisia tuli alalle koko ajan enemmän. Tulijat piti saada mukaan ammattiyhdistysliikkeeseen. Tarvittiin hyviä organisaattoreita, horjumattomia ja sanavalmiita, luotettuja ihmisiä. Airan – silloin 35-vuotiaan perheenäidin – johdolla Metalli 49 perusti naisjaoston 10.10.1971 ajamaan naisten työlle arvostusta, parempia työehtoja ja palkkoja. Aira toimi jaoston puheenjohtajana kymmeniä vuosia 90-luvulle saakka. Hänestä kasvoi vuosien mittaan ammattiosaston nais- ja perhetoiminnan sielu ja voimahahmo, eikä varmasti ole liikaa sanottu, että äitihahmokin.

Naisjaoston puheenjohtaja kiteytti naisten taistelun lähtökohdat ammattiosaston tovereille YK:n naisten oikeuksien vuonna -75: ”Eipä voi sanoa olevansa tasa-arvoinen, kun tekee ensin kahdksan tuntia työtä tehtaalla, samoin kuin mieskin, mutta sitten joutuu tekemään toisen kahdeksan tuntia kotityötä, kun mies on vapaa tekemään mitä tahtoo.” Ja Aira jatkoi: ”Ei ole olemassa naisten ja miesten töitä, vaan kaikki työt ovat yhteisiä. Samoin miesten tulisi huomata työpaikoilla ja ammattiyhdistysliikkeessä naiset työtovereina.”

Naisjaoston tehtäväksi tuli myös monipuolinen vapaa-ajan toiminta ja perheiden arjen parantamiseen liittyvät kysymykset kuten kunnallisen päivähoidon, lasten koulunkäynnin ja nuorisotyön edistäminen. Loma-aikojen lastenhoitoa helpottamaan järjestettiin Airan johdolla myös kesäleiritoimintaa osaston kesänviettopaikassa Ali-Kirjalassa, joka hankittiin vuonna -72 ja jonka kehittämiseen Aira myöhemmin  eläkepäivillään antoi ratkaisevan panoksen.

Mutta pysytään vielä hetki telakalla. Jo puheenvuoron pitäminen 70-luvun telakan suurissa satojen tai tuhansien työntekijöiden yleisissä kokouksissa kysyi uskomattoman paljon rohkeutta, ja harva siihen kykeni, tänään vielä harvempi. Airalta se sujui. Hän nousi telakan nosturinkuljettajien luottamusmieheksi -73. Airasta tuli myös ammattiosaston toimikunnan jäsen ja telakan työhuonekunnan talouden hoitaja.

Keväällä -73 metallin naiset menivät lakkoon. Aira oli naisjaoston puheenjohtajana yksi lakon johtohenkilöistä. ”Mää muistan sen aina kun ne pomot katto ku akat lähti ulos”, Aira muisteli myöhemmin keväisen lakon aiheuttamia reaktioita huvittuneena. Ulosmarssin jälkeen kokoonnuttiin Weikkojen saliin, joka oli sinä päivänä ”ihan piukassa”. Lakossa olivat paitsi telakan, myös useiden muiden Turun alueen metallityöpaikkojen naiset. Lakolla vaikutettiin metallialan matalimpien palkkojen nostamiseksi. ”Alimmat palkkaluokat pois”, kuului naisten vaatimus. Tyytymättömiä oltiin Metalliliiton neuvottelijoiden toimintaan.

Liiton linjaan Aira vaikutti myös valtakunnallisissa liittokokouksissa, joihin hän tuli valituksi ammattiosastoaan edustamaan ensimmäisen kerran 1975. Yhdessä telakalla hitsarina työskennelleen pitkäaikaisen ystävänsä Helinin Raijan kanssa he olivat ensimmäisiä naispuolisia Metalli 49:n edustajia Metalliliiton liittokokouksessa.

Metalli 49:n matkat ja vapaa-ajantoiminta

Naisjaosto käynnisti ammattiosaston perhetoiminnan, kuten vapaa-ajan perhematkat, jotka suuntautuivat ympäri Suomen. Yhdelle matkalle saattoi tuolloin osallistua satoja ihmisiä. Esimerkiksi 80-luvun lopun Ähtärin matkalla oli 900 matkalaista, jäseniä perheineen. Linja-autoja tarvittiin 17.

Matkat Lapin tuntureille kesäisin ja jouluisin olivat ammattiosaston jäsenten keskuudessa hyvin suosittuja ja Aira veti ne luotettuun tapaansa. Isojen ihmismäärien kanssa matkustaminen vaatii jämptiä aikataulujen noudattamista ja rauhallisuutta. ”Paras palaute matkoista ovat uudet ystävät, jotka pysäyttävät torilla, kaupassa tai missä vaan heitä tapaakin”, monien onnistuneiden matkojen vetäjänä vastuun kantanut Aira totesi vaatimattomaan tapaansa. Ystäviä ja tovereita saatiin ympäri Eurooppaa, sillä 90-luvun alussa perhematkat suuntautuivat Norjan Jäämeren rannikolta aina Keski-Euroopan kaupunkeihin ja metalliteollisuuden keskuksiin.

Ali-Kirjalan kesänviettopaikka oli ollut Turun metalliin tulleiden nuorten perheiden henkireikä ja suosittu kohtaamispaikka hankinnastaan lähtien. Jussinjuhlat ja leirintäalueen kesäkausi keräsivät alueen täydeltä väkeä, telttoja ja asuntovaunuja. Keskus kävi 90-luvulla läpi mittavan peruskorjauksen ja toiminnan laajennuksen. Kirjalaa korjattiin ja hoidettiin satojen jäsenten vapaaehtoisvoimin, talkoilla. Niiden sujumiseen Airan osaamista ja kokemusta tarvittiin. Aira toimi Kirjalan hoitajan pitkän ajan, viistoista vuotta. Ja Airaa on paljolti kiittäminen tuosta Kirjalan uudesta noususta. Yhdessä pitkäaikaisen työtoverinsa isäni Jyrkin kanssa he vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että kaikki saatiin onnistumaan.

Niinpä, kun 90-luvun laman työttömyys ja Ahon ja Lipposen hallitukset ajoivat ammattiyhdistysliikettä ahtaalle, kulki Metalli 49 vastavirtaan ja kasvatti jäsenmääräänsä ja vahvisti toimintaansa konkurssien ja työttömyyden keskelläkin. Ammattiosasto onnistui laman kourissa muovaamaan toiminnastaan jäsenistöä houkuttelevan ja entistäkin voimakkaamman. Yhdeltä osin juuri Kirjalan vapaa-ajan keskuksen maineen kiiriessä työpaikoille.

Mistä tunnet sä ystävän?

Aira ei pyrkinyt parrasvaloihin. Hän teki työtä yhteisten tavoitteiden eteen, kuten niin moni saman sukupolven työväenliikkeen veteraani. Asiat oli hoidettava ja ajallaan, jotta toveri vierelläkin pärjäsi. Lakoilla, mielenosoituksilla ja kampanjoilla – joukkotoiminnalla – vaikutettiin myös eduskunnan ja valtuustojen päätöksiin. Näin rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio, terveydenhuolto, lasten, perheiden ja vanhusten palvelut, työttömyysturva ja eläkkeet. Politiikka oli yhteistä työtä. Aira oli meidän vasemmiston ja neljäysin kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen vahva tuki. Kahvit ja soppatykki olivat aamulla valmiit, kun torille lähdettiin ihmisiä tapaamaan. Ja suurten joukkojen ohjaksiin tottunut Aira oli torilla kauhan varressa, kuinkas muuten. Kun Aira kertoi, ketä äänestetään seuraavissa vaaleissa saattoi olla varma, että sana kantoi kauas. Ja tuloksia tuli. Eduskuntaan nostettiin Ensio Laine, sitten Jyrki ja vielä ”Yrtin poika”. Ja tietenkin pitkä rivi kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja.

Airan ja isäni Jyrkin saumaton yhteistyö oli alkanut jo 80-luvun alussa. Luottamus oli molemminpuolista ja Aira pyysi Jyrkiä lausumaan muistosanat, kun kuntatyöntekijöiden vahvan edusmiehen roolissa toiminut aviomies Kauko menehtyi vuonna 1984. Silloin oli sovittu, että Jyrki lausuisi muistosanat aikanaan myös Airalle. Sitä Jyrki ei ehtinyt tehdä.

Olisiko ollut niin, että elämän rajallisuuden kohtaaminen ja puolison varhainen poismeno vaikuttivat siihen, että Aira oli sittemmin henkilökohtaisesti saattamassa useat Metalli 49:n jäsenet viimeiselle matkalleen, niin kuin me nyt saatamme Airan. Hän koki itsestään selväksi, että ystävän rinnalla kuljettiin loppuun saakka, myös viimeiselle rannalle tai tunturin laelle hyvästit jättämään. Mutta hyvästien jälkeenkin täältä lähteneet elävät meissä, etsimme heidän piirteitään jälkipolvien kasvoilta, arkisista lauseista, muistamme yhteiset hetket. Muistoissamme ystävillä on ikuinen elämä.

Kiitos kaikesta, Aira.

”Hyvät kuulijat, ystävä ja toverit! Suomen eduskunta päätti Orpon hallituksen esityksestä kesäkuussa kumota ydinasekiellon Suomen lainsäädännöstä. Tämä häpeällinen päätös tehtiin äänin 125 puolesta 61 vastaan. Poissa oli 13 edustajaa. Kiellon poistamista vastustivat Vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden edustajat. Oppositiopuolueista Keskusta kannatti ydinaseiden sallimista ja tuki hallituksen esitystä. Samalla Antti Kaikkosen keskusta karisti viimeisetkin rippeet sille ennen niin tärkeästä Paasikiven-Kekkosen linjasta. Kauas on tultu niistä ajoista, kun Suomi puolusti Pohjoismaiden ydinaseettomuutta, toimi aseistariisunnan ja ydinaseettoman maailman puolesta sotaa ja militarismia vastaan ja maailmanrauhaa edistäen.

”Ydinasekielto ehti olla voimassa vuodesta 1987, mutta Suomen ydinaseettomuuden historia on tietysti paljon pidempi. Suomi oli aikanaan yksi ensimmäisistä ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneista ja ratifioineista valtioista. Sopimus tuli voimaan vuonna 1970, ja Suomi on pitänyt sitä keskeisenä kansainvälisen turvallisuuden tukipilarina ja ydinaseiden leviämisen estäjänä. Kun Suomi liittyi sopimukseen, saimme muiden ydinaseettomien valtioiden tavoin kaikilta ydinasevalloilta negatiiviset turvallisuustakeet eli lupaukset olla määrätyin ehdoin käyttämättä ydinaseita Suomea vastaan. Sopimus velvoittaa edelleen Suomea olemaan hankkimatta ydinaseita ja muun muassa edistämään ydinmateriaalin valvontaa. Ydinsulkusopimukseen ovat sittemmin liittyneet lähes kaikki maailman valtiot. Poikkeuksen muodostavat vain Israel, Pohjois-Korea, Intia ja Pakistan. 

”Vaikka ydinsulkusopimus ei kiellä ydinasevaltion valvonnassa olevien ydinaseiden sijoittamista toisten valtioiden alueelle, niin Suomen hallitus kuitenkin teki sen itse jo ennen ydinsulkusopimuksen syntyä. Suomi vastasi maaliskuussa 1962 YK:n pääsihteerin asiaa koskeneeseen tiedusteluun seuraavasti: ”Suomi on liittoutuneiden valtojen kanssa vuonna 1947 solmimassaan rauhansopimuksessa omasta puolestaan sitoutunut olemaan pitämättä, valmistamatta tai kokeilematta mitään ydinasetta.” Silloisen hallituksen vastauksessa todetaan myös, että ”Suomen noudattamasta puolueettomuuspolitiikasta seuraa, ettei se myöskään suostu vastaanottamaan alueellaan ydinaseita enempää kuin muitakaan sotilaallisia laitteita minkään muun valtion lukuun.” Tämä siis vuonna -62. Ja myöhemmin Suomi siis täydensi näitä kannanottojaan vielä oikeudellisella esteellä, kun vuonna 1987 voimaan tulleessa ydinenergialaissa todettiin yksiselitteisesti, että kaikkien ydinräjähteiden tuonti Suomen alueelle on kielletty.

”Hyvät kuulijat! Suomen ydinasekiellon kumoamista koskeva päätös sai alkunsa Yhdysvaltojen ja Naton vaatimuksista. Se ei ollut millään lailla sisäsyntyinen, vaan presidentti Stubb ja Orpon hallitus ja sitten eduskunnan enemmistö toimivat Yhdysvaltain ja Naton vaatimuksesta. Esitys tuotiin eduskunnalle viime keväänä ja se yllätti nykyiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kritiikittömästi suhtautuvat – eli miltei kaikki – kansanedustajat. Nykyisessä, kuten edellisessäkin eduskunnassa suurin osa edustajista on tyytynyt valtamedian ja ministeriöiden säännöstelemään informaatioon ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioista eikä siten ole nähnyt, mitä on ollut jo pitkään meneillään. Itse vaadin jo kevään -22 Nato-jäsenyyspäätöksistä alkaen ministereitä kertomaan eduskunnalle, ollaanko Suomen ydinaseettomuus aikeissa poistaa, mutta toistuviin kysymyksiin ei eduskunnassa tai muuallakaan saanut vastauksia. Näin julkinen keskustelu tästäkin aiheesta estettiin.

”Pääministeri Sanna Marin julisti jo Natoon liityttäessä, että ydinaseet ja niin sanotun Naton ydinpelotteen tai ”ydinsateenvarjon” alle pääsy ovat liittymisen keskeinen syy. Suomen Nato-jäsenyyspäätöksessä ei myöskään asetettu mitään varauksia, kuten muut Pohjoismaat olivat ydinaseiden suhteen Natoon liittyessään asettaneet, vaan jäsenyys sotilasliitossa hyväksyttiin ehdoitta. Julkisessa keskustelussa toki esiintyi vahvana käsitys, ettei ydinaseita, joukkoja tai tukikohtia oltaisi sallimassa. Toisin on nyt käynyt, kuten me Nato-jäsenyyttä kritisoineet varoitimme. Ensin tulivat joukot ja tukikohdat, DCA-sopimuksen myötä Yhdysvalloille varattiin Suomesta jopa 15 tukikohta-aluetta. Ja nyt sallittiin myös ydinaseet. 

”Tiedossa on ollut, että Nato on ryhtynyt viime vuosien aikana kehittämään suunnitelmaa, jossa Euroopassa olevia ydinaseita hajasijoitettaisiin myös niihin sotilasliiton jäsenmaihin, jotka ovat Venäjän rajanaapureita. Tämä Naton eli käytännössä Yhdysvaltojen ydinaseiden hajasijoittaminen on myös Suomen ydinasekielloin kumoamisen syy. Muodollisena perusteluna hajasijoittamiselle on käytetty väitettä, että Venäjän olisi liian helppo iskeä ennaltaehkäisevästi niihin eurooppalaisiin tukikohtiin, joissa Yhdysvallat nyt säilyttää taktisia ydinaseitaan. Taktisten ydinaseiden liikuttelun aiempaa laajemmalla alueella uskotaan vaikeuttavan niiden maalittamista. Aiemmin samaa tavoiteltiin sijoittamalla ydinaseita sukellusveneisiin.

”Amerikkalaisia ydinaseita on tätä nykyä sijoitettuna viiteen Yhdysvaltain sotilastukikohtaan Euroopassa. Kyse on amerikkalaistukikohdista Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Turkissa. Yhdysvallat on lisäksi sopinut myös amerikkalaisten ydinaseiden sijoittamisesta uudelleen Britanniassa sijaitseviin Yhdysvaltain tukikohtiin, joista ne siirrettiin kylmän sodan jälkeen pois. Myös tämän sopimuksen toteutus on jo alkanut. 

”Niin sanotun Naton ydinpelotteen taustalla on ollut ajatus, että Venäjä pidättäytyisi rajoitetusta ydinaseiskusta, koska se pelkäisi Naton vastaiskua, jolle taas tämä suunniteltu ydinaseiden hajautus antaisi enemmän mahdollisuuksia. Tosiasiassa hajautus johtaa kuitenkin siihen, että Venäjän pitää tiedossa olevien eurooppalaisten ydinasetukikohtien lisäksi maalittaa hyvin laajasti myös kohteita, joiden todellista luonnetta se ei voi varmuudella tietää. Näin ollen hajautussuunnitelmat pikemminkin lisäävät ydinsodan riskiä. Hajautus ei ole este ennalta ehkäisevälle iskulle, vaan se päinvastoin altistaa suuremman osan Euroopasta sekä konventionaalisille että ydinaseiskuille. Taktisten ydinaseiden käyttökynnys on lisäksi strategisia alhaisempi, mikä sekin aiheuttaa eskalaatioriskin. Taktisten ydinaseiden kantolaitteet ovat myös usein kaksikäyttöisiä, ja silläkin on eskalaatioriskiä vahvistava vaikutus ihan väärinymmärrysten vaarankin vuoksi. 

”Ydinaseiden hajauttamiseen liittyen useat eurooppalaiset maat ovat paraikaa muuttamassa hävittäjiään ydinaseiden käyttöön soveltuviksi. Kysymys on keskeisesti amerikkalaisista F-35A-hävittäjistä, joita myös Suomi on päättänyt tilata 64 konetta. On mahdollista, että osa Suomenkin tilaamista hävittäjistä voidaan muuttaa ydinaseita kantamaan kykeneviksi kaksikäyttöhävittäjiksi. Tämä mahdollisuus lisää vielä erikseen Suomeen kohdistuvaa eskalaatioriskiä, nyt kun ydinaseet sen alueella on sallittu. 

”Hyvät kuulijat! Suomen ydinasekiellon poistamisen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikutus ja vaara Suomen kannalta on siinä, että Yhdysvaltojen ydinaseiden oletetut kohteet Venäjällä sijaitsevat aivan Suomen rajan tuntumassa, muun muassa Murmanskin ja Kuolan alueella. Ydinasekiellon poistaminen lisää riskiä, että Yhdysvallat käyttää taktisia ydinaseita Suomen aluetta tai ilmatilaa hyödyntäen näihin kohteisiin iskemiseksi suurvaltojen aseellisen konfliktin eskaloituessa. Suomeen sijoitetut ydinaseet tai ydinaseisiin tai niiden kauttakulkuun liittyvä infrastruktuuri olisivat silloin sotilaallinen kohde, mikä ilman muuta heikentää Suomen turvallisuutta.  Suomelle ydinasevallan naapurissa ja vain parinsadan kilometrin päässä sen strategisista ydinasetukikohdista pelkkä ydinasekiellon poistaminen ja epävarmuuden lisääminen niiden sijainnista on mittaamattoman suuri riski.

”On syytä koko ajan muistaa, että päätös ydinaseiden käytöstä on aina ydinasevallan itsensä. Tätä tosiasiaa on yritetty keskustelussa hämärtää. Yhdysvallat voi nyt Suomen ydinasekiellon kumoamisen jälkeen käyttää ydinaseita Suomen aluetta hyödyntäen ilman, että se kysyy lupaa Suomelta tai että Suomi voi asiaan tosiasiallisesti vaikuttaa. Se on mahdollista Yhdysvaltain ja Suomen puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen pohjalta. Ydinaseiden käyttö Suomen aluetta hyödyntäen on jatkossa mahdollista ilman Suomen tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta asiaan.

”Hyvät kuulijat! En valitettavasti usko, että tämä hallituspuolueiden ja keskustan johdon into todistaa Yhdysvalloille ja Natolle valmius niin sanotun ydinasepelotteen vahvistamiseen pysähtyisi vain nyt tehtyyn ydinasekiellon kumoamiseen. Suomi on jo ennen kiellon kumoamista osallistunut jo usean vuoden ajan Naton ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on, että Suomella on ollut muun muassa tehtävä suojata nykyisillä Hornet-hävittäjillä Yhdysvaltain ydinasekuljetuksia Eurooppaan. Suomalaishävittäjät ovat jo olleet saattamassa Eurooppaan saapuneita strategisia B-52-ydinpommittajia.

”Tietääkseni Suomelle hyväksytyt tehtävät ovat tätäkin laajempi: Suomalaishävittäjien toimivaltuuksiin osana Naton ydinasepelotetta väitetään kuuluvan myös niiden amerikkalaistukikohteiden suojaaminen, joihin on sijoitettu USA:n taktisia ydinaseita. Tämäkään ei kuitenkaan riitä. Nyt kulisseissa keskustellaan, kuten sanottua, myös siitä, pitäisikö Suomen itse ottaa käyttöön niin sanotut kaksikäyttöiset F-35-hävittäjät — eli hävittäjät, jotka konventionaalisten aseiden ohella voivat kuljettaa ja käyttää myös amerikkalaisia taktisia ydinaseita. Kyse olisi silloin osallistumisesta ydinaseiden hajauttamista pidemmälle meneväänNaton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Se merkitsisi myös sitä, että osa suomalaislentäjistä koulutettaisiin Yhdysvaltain johdolla myös ydinaseiden kuljettamiseen ja käyttöön. Näinhän jo tehdään kaikissa niissä Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut taktisia ydinaseitaan.

”Julkisuudessa vain yksi suomalaispoliitikko, sosiaalidemokraattinen pääministeri Sanna Marin, on viitannut siihen mahdollisuuteen, että Suomi osallistuisi Naton niin sanottuun ydinaseiden jakamiseen. Hän mainitsi asiasta vuonna -22, kun Suomi suoritti muodolliseksi jäänyttä harkintaansa liittymisestä sotilasliitto Natoon. Jos ydinaseiden jakamiseen osallistuminen on Suomen tavoite Naton pelotepolitiikan vahvistamiseksi, edellyttää se tietenkin, että osa Suomen tilaamista F-35-hävittäjistä muutettaisiin kaksikäyttöhävittäjiksi eli kykeneviksi kuljettamaan ja käyttämään ydinaseita.

”Puolustusministeri Antti Häkkänen on viimeaikaisissa puheissaan viitannut F-35-hävittäjien mahdollisuuteen toimia kaksikäyttöisinä. Suomen hallituksen tulisi mielestäni mahdollisimman pian vastata kysymykseen, onko Suomi suunnittelemassa osallistumista Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan ja onko hallitus jo pannut vireille suunnittelun, joka koskee Suomen hankkimien F-35-koneiden mahdollista muutosta hävittäjiksi, jotka kykenisivät kuljettamaan ja käyttämään myös taktisia ydinaseita.

”Hyvät kuulijat! Heinäkuun alun Naton huippukokouksessa Turkissa Yhdysvaltain presidentti Trump läksytti poikkeuksellisen kovasanaisesti eurooppalaisia Nato-maita riittävän tuen puutteesta Israelin ja Yhdysvaltain keväällä aloittamissa Iranin pommituksissa. Pääsihteeri Mark Rutte lupasikin vahvempaa tukea jatkossa. Erityisen kovaa kieltä Trumpilta sai osakseen Espanja, joka on estänyt maaperällään sijaitsevien sotilastukikohtien käytön Iranin pommituksiin ja myös ilmoittanut, ettei hyväksy vuosi sitten Trumpin johdolla linjattua sotilasmenojen viiden prosentin bkt-tavoitetta jäsenmaille. Trumpin viesti Turkissa oli, että Euroopan Nato-maat maksavat jatkossa suuremman osan sen Yhdysvaltojen etua palvelevan sotilasvoiman ylläpidosta, josta Yhdysvallat itse nyt on maksanut ja vastannut. Viiden prosentin tavoite, johon Suomikin muitta mutkitta ja suorastaan innokkaasti on sitoutunut, tähtää juuri kymmenien ja satojen mijladien eurojen suuruisen maksurasitteen sälyttämiseen Euroopan maille. Yhdysvallat ei siis irrota otettaan Euroopasta, mutta sotilasvoiman ylläpidon maksaja vaihdetaan. Tukikohtaverkosto Euroopassa on ollut ja on tulevaisuudessakin Yhdysvaltojen maailmanpolitiikan keskeinen ja ratkaisevan tärkeä väline. Se on itse asiassa muuttumassa yhä tärkeämmäksi etenkin Lähi-idän asioihin puuttumisessa, nyt kun Iranin ohjusvoima ja vastaiskut ovat osoittaneet Yhdysvaltain Lähi-idän tukikohtien ja sen käyttämien merialueiden haavoittuvuuden. 

”Hyvät kuulijat! Vaikka Ukrainan ja Iranin sotien eskalaatio näyttää etenevän pahaenteiseen suuntaan, on samalla mahdollista, että suurvallat ajautuvat yhä lähemmäs tilannetta, jossa niiden on pakko tarttua diplomatiaan. Etenkin taloudellisten reunaehtojen lähestyminen saattaa ne tähän pakottaa. Tohtori Pekka Visuri arvioi hiljattain ilmestyneessä Suomen Geopoliittisen Seuran julkaisussa, että uusia diplomaattisia avauksia saatetaan lähiaikoina nähdä. Olisi ensi arvoisen tärkeää, että tällaisessa tilanteessa olisi puolueettomia maita, jotka voisivat siltoja rakentaa. Suomi ei sellainen enää ole, mutta voisi siitä huolimatta toimia nykyistä paljon neutraalimmin, Nato-jäsenyyden oloissakin.

”Suomen johdon politiikka näyttää kuitenkin lukkiutuneen Naton haukkamaisempien maiden ”halukkaiden koalition” sotapolitiikan linjalle. Suomessa olisi avattava viimein keskustelu siitä, mitä keväällä 2022 toteutettu totaalinen ulkopolitiikan suunnanmuutos ja kriittisen keskustelun estäminen on Suomelle tehnyt. Nato, DCA-sopimus sekä ydinaseiden salliminen ovat selvästi rajoittaneet Suomen itsenäisyyttä eli täysivaltaisuutta. Sitä kieltä kai kertoo myös politiikan vaihtoehdottomuus. Kun politiikka tulee Suomen ulkopuolelta, ei siitä sisäisesti uskalleta sallia kriittistä keskustelua?

”Viime vuosien kehityksen seurauksena Suomen turvallisuus ja taloustilanne ovat heikentyneet ratkaisevasti. Venäjä on päättänyt palauttaa Leningradin alueen sotilaspiirin ja Suomen ydinaseratkaisut on nyt sanottu nekin otettavan huomioon sotilaallisessa varustautumisessa.

”Suomessa työttömyys kasvaa edelleen. Velkaantuminen kasvaa ja velkaraha kallistuu. Suomen niin sanottu maariski on jäänyt pysyvästi korkealle tasolle, kun muualla se on laskenut. Nykylinjalla ei käännettä ole odotettavissa.

”Suomen sotilasmenoja on koko ajan kasvatettu. Ne kaksinkertaistettiin jo Marinin hallituksen aikana, kun ilmavoimien F35- ja merivoimien Laivue 2020 -hankkeilla käytännössä alettiin valmistautua Nato-jäsenyyteen. Nyt hallitus on sitoutunut Trumpin Natolle linjaamaan uuteen viiden prosentin bkt-tavoitteeseen, joka tarkoittaisi nykyisten sotilasmenojen tason moninkertaistamista muutamassa vuodessa. Tässä on Orpon hallituksen leikkauspolitiikan syy. Sen on hallituskin jo tunnustanut. Käyttöön on otettu velkajarru, joka pakottaa myös tulevat hallitukset aina vain ankarampiin leikkauksiin terveys- ja hyvinvointipalveluista, koulutuksesta, sosiaaliturvasta, kunnilta ja kaikesta tavallisille pieni- ja keskituloisille ihmisille tärkeästä.

”Suomen suunnan muuttamiseksi tärkeä suvereenisuuden ilmaus suhteessa Yhdysvaltoihin olisi ydinasekiellon palauttaminen Suomen lainsäädäntöön eduskuntavaalien jälkeen, mikäli kiellon kumoamista nyt vastustaneet puolueet, sdp, vasemmisto ja vihreät voittavat vaalit. Se olisi myös Suomen turvallisuutta aidosti lisäävä toimi ja osoitus, että Naton jäsenenäkään maamme aluetta ei voi käyttää kuinka vain, saati turvallisuusetujemme vastaisesti kolmansien maiden uhkaamiseen. Odotan tietenkin, että oma puolueeni Vasemmistoliitto näyttää esimerkkiä ja tekee omalta osaltaan ydinasekiellon palauttamista koskevan ilmoituksen eduskuntavaalien lähestyessä. Ilman vasemmistoliiton esimerkkiä tähän tervejärkiseen aloitteeseen on mahdoton saada sdp:n ja vihreiden kannatusta, mutta vasemmalta tuleva paine saattaisi siihen johtaa. Vastaavasti vasemmiston aloitteellisuutta tarvittaisiin sitoumuksille sotilasmenojen kohtuullistamisesta ja ihmisten palveluiden pelastamisesta. Tässä olisi sellaisen vasemmistopolitiikan perusta, joka ajaa rehellisesti ja suoraselkäisesti rauhaa, hyvinvointia, työtä ja toimeentuloa ihmisille tässä maassa ja maailmassa.

”Minne menet Suomi, minne menet vasemmisto ?Perusoikeudet vai ohjukset, droonit vai diplomatia, vapaudet vai valvonta, hävittäjät vai hoiva, aseet vai hyvinvointi, sota vai rauha? Siinä ensi kevään eduskuntavaalien isoja kysymyksiä. —Kiitos!”


Puhe Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien uhrien 81. muistopäivänä.

”Puheenjohtaja! En kannata raitiotien rakentamista Turkuun. Hanke on yksinkertaisesti liian kallis, hinta jo alkuvaiheessa lähes 500 miljoonaa euroa. Todellisuudessa hinta olisi jo nyt korkeampi, jos hankkeeseen elimellisesti liittyvät Kupittaan kannen ja Tuomiokirkkosillan kustannukset huomioitaisiin. Raitiotien rakentaminen hyödyttäisi enemmän suurimpia Suomessa toimivia rakennusliikkeitä kuin Turun asukkaita tai edes paikallista elinkeinoelämää.

”Raitiotien valtavat investointikustannukset ovat pois kaupungin palveluista ja muusta joukkoliikenteestä.

”Ei ole rehellistä väittää, että raitiotie estäisi segregaatiota. Segregaatiota estäisivät hyvät lähipalvelut, mutta raitiotien kustannukset ovat pois näistä palveluista. Vaikutus segregaatioon voi siis olla jopa päinvastainen kuin väitetään.

”Turussa on vuosien ajan ajettu läpi sopeuttamisohjelmia, joilla kaupunkilaisten palveluita on tosiasiassa leikattu: päiväkodeille, kouluille, nuorisotiloille, kulttuurille, kirjastoille on ollut tarjolla niukkuutta, ehdittiinpä sosiaali- terveyspalveluitakin leikata ennen kuin ne siirtyivät hyvinvointialueille. Perusteluna leikkauksille on esitetty varautuminen tuleviin investointeihin, ja hyvin keskeisesti juuri raitiotiehen. Jos raitiotie päätetään toteuttaa, jatkuu palveluiden sopeuttaminen eli leikkaaminen. Uhkaksi nousevat myös kaupungin omaisuuden – energiayhtiön, vuokratalojen, maaomaisuuden – myynnit. Näillä keinoilla – ja tietysti veronkorotuksilla – raitiotietä käytännössä rahoitettaisiin.

”Raitiotietä on valmistelun aikana ollut vaikea perustella ihmisten liikkumisen kannalta tarpeellisena. Linjavaihtoehdoistakin on nyt käsillä kolmas eikä niitä perusteluja ole vieläkään. Raitiotiestä puhutaankin mieluummin ”kaupunkikehityshankkeena”. Se on sikäli rehellistä, että silloin viitataan suoraan niihin hyötyihin, joita rakennusliikkeet hankkeesta odottavat. Hanketta ajetaan, koska se tutkitusti nostaa tonttimaan, asuntojen ja kiinteistöjen arvoa reitin varrella. Mutta mistä se arvonnousu käytännössä syntyy ja mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että asumiskustannukset sekä asuntojen ja liiketilojen hinnat ja vuokrat nousevat. Siitä on turkulaisten – asukkaiden ja pienyrittäjien – arjessa vain haittaa. Hyötyjiä ovat sijoittajat ja suuret rakennusliikkeet. Tätä kehitystä tuetaan kaavoittamalla reitin varteen hyvin tiiviisti ja korkeasti. Syntyy asuinympäristöjä, joissa ihmiset eivät viihdy.

”Rakentamisen määrä ei etenkään nykyisessä suhdannenäkymässä sinänsä kaupungissa lisäänny raitiotien myötä, vaan se pikemminkin siirtyy muualta kaupungista reitin varrelle. Tästä ilmiöstä kärsisi käytännössä suurin osa kaupunkia. Se saattaa myös kiihdyttää segregaatiota. Näinhän käy, jos kaupunkikehitys keskittyy ns. kasvukäytävän varrelle.

”Rakentamisen siirtyminen kaupungin sisällä, sen lisääntymisen sijaan, vie myös pohjaa raitiotien kiinteistötaloudellisten laskelmien uskottavuudelta. Itse asiassa tässä ns. siirtymäolettamassa piilee syy myös paikallisen kiinteistöalan ja paikallisten rakentajien näkyvälle kriittisyydelle hanketta kohtaan. Tämä on selvästikin vain suurimpien rakennusliikkeiden hanke.

”Suurimmat Suomessa toimivat rakennusliikkeet ovat ruotsalaisten sijoittajien omistuksessa, kuten NCC, YIT, Peab. Muiden muassa näiden yhtiöiden edustajat ovat vedonneet julkisuudessa hankkeen puolesta. Yhtiöt istuvat rakennusteollisuuden RT:n pöydän ympärillä. Ja siellähän meillä on toimitusjohtajana entinen Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell, hänkin raitiotien näkyvä kannattaja.

”Puheenjohtaja! Turun säteittäinen maantieteellinen rakenne ei suosi lainkaan yhden vahvan joukkoliikennelinjan mallia. Tämä on perustekijä siinä, että raitiotie ei Turussa ole viisas ratkaisu. Tilanne on aivan toinen kuin väestöltään 50000 asukasta suuremmalla, kahden järven väliin puristuneella Tampereelle.

”Jos tavoitteeksi asetetaan joukkoliikenteen käytön lisääminen, raitiotie ei sitä Turussa tehokkaasti tee. Murto-osalla raitiotien kustannuksista voidaan toteuttaa nykyistä paljon parempi joukkoliikenne koko kaupungin alueelle kehittämällä nykyistä bussien runkolinjastoa. Tämä hyödyttäisi suurta osaa turkulaisista, tekisi liikkumisesta vaivatonta ja edullista sekä ilmastoystävällistä.

”Päätösehdotus on syytä hylätä.”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 18.5.2026. Valtuusto päätti hyväksyä äänin 36-31 raitiotien investointipäätöksen.

”Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Vain rauhan aikaan rajattu ydinasekielto, on se sitten puolueiden sitoumukseen tai lakiin perustuva, ei poista ongelmaa, jona syntyy jos nykyinen kattava ydinasekielto poistetaan Suomen lainsäädännöstä. Jos kattava kielto poistetaan laista, Suomen ydinaseettomuudesta ei enää voida olla varmoja. Tämä lisää uhkaa joutua ensi-iskun kohteeksi suurvaltojen konfliktissa. Suomen ydinaseettomuus ei varmistu kompromissilla.

”Presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) houkuttelevat nyt eduskuntapuolueita kompromissiin, jossa ydinasekielto rajattaisiin vain rauhan aikaan. Tarkoituksena olisi todeta ”rauhan ajan ydinaseettomuus” ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon lisättävällä muotoilulla. Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen tukee tällaista kompromissiesitystä.

”Hyvät toverit! Yhä useammalle on jo käynyt selväksi, mihin F35-hävittäjähankinta, Suomen Nato-jäsenyys ja Yhdysvaltain kanssa solmittu DCA-sopimus ovat johtamassa. Ne eivät ole lisänneet Suomen turvallisuutta, vaan kaikesta päättäen heikentäneet sitä.

”Suomen liittyessä sotilasliitto Naton jäseneksi ei sopimuksen hyväksymiseen kirjattu mitään kieltoja kuten muissa Pohjoismaissa tehtiin.  Me Nato-jäsenyyttä vastustaneet kansanedustajat kyllä esitimme eduskunnan hyväksyttäväksi lausumia vieraan vallan joukkojen, tukikohtien ja ydinaseiden kieltämiseksi Suomen alueella. Myöskään DCA-sopimukseen ei kieltoja asetettu.

”Suomesta on tullut riippuvainen Yhdysvalloista ja sen nykyisestä politiikasta ja etujen toteuttamisesta. Kaikki tämä näkyy myös valtiojohdon toiminnassa ja lausunnoissa. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimintaa ei olla valmiita varovastikaan kritisoimaan, vaikka aihetta olisi. Kädet on sidottu ja suut suljettu.

”Suomelle on Yhdysvaltain liittolaisena varattu rooli arktisen alueen militarisoinnissa, johon myös Pohjolan ydinaseettomuuden purkaminen näyttää liittyvän. Naton ns. ydinpelote, johon moni päättäjä tuntuu uskovan, perustuu USA:n ydinaseisiin. Niillä ajetaan Yhdysvaltain etua, ei Suomen turvallisuutta.

”Ydinaseeton Pohjola, diplomatia, hyvät suhteet joka suuntaan olisivat Suomen etu, ei suinkaan eskalaation lisääminen omilla lähialueilla, ydinvarustelun kiihtyminen tai ydinaseiden leviäminen maailmassa. Kiitos!”


Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 14.3.2026

Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho varoittaa, että Petteri Orpon hallituksen esittämä perustuslain 10 §:n muutos uhkaa johtaa kotirauhan ja yksityiselämän suojan radikaaliin heikkenemiseen.

-Ihmisiä voitaisiin jatkossa tarkkailla jopa kodeissaan hyvin epämääräisin ja väljin perustein, ilman edes epäilyä heidän syyllistymisestään mihinkään rikolliseen, Yrttiaho sanoo. Yrttiaho vastustaa muutoksia ja jätti eriävän mielipiteen hallituksen esityksen valmistelua ohjanneessa parlamentaarisessa ryhmässä (ks. liite). Hallituksen esitys annetaan eduskunnalle myöhemmin keväällä.

Kotirauhaa voitaisiin perustuslain muutoksen jälkeen loukata sotilas- ja siviilitiedustelun viranomaisten tarpeisiin, mutta myös poliisin havitteleman täysin uuden ”rikostiedustelun” toimivaltuuksien muodossa. Tiedusteluviranomaisilla eli sotilastiedustelulla ja supolla, on jo nyt mahdollisuus luottamuksellisen viestin murtamiseen ilman rikosepäilyä hyvin epämääräisen ja väljästi määritellyn ”kansallisen turvallisuuden” -käsitteen nojalla. Nyt mahdollisuus laajennettaisiin koskemaan kotirauhan suojaa. Lisäksi valtuudet avattaisiin poliisille perustettavan rikostiedustelun käyttöön.

-Nykyisin tarvitaan konkreettinen ja yksilöity rikosepäily, jotta yksityiselämän suojaa voidaan rajoittaa ja luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojaa loukata, Yrttiaho muistuttaa. Jatkossa perusteet olisivat väljät ja myös poliisin rikostiedustelun osalta perustuisivat oletuksiin ja uhkaan, eivät konkretiaan.

– Mielivallan vaara on ilmeinen, Yrttiaho huomauttaa.

– Kotirauhan suojan kaventaminen rajoittaa yksityiselämän suojaa luottamuksellisen viestin suojaa merkittävästi vakavammin, koska se kohdistuu väistämättä mm. perheenjäseniin.

– Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi, Yrttiaho muistuttaa.

On ilmeistä, että perustuslain muutosehdotuksen taustalla ovat tavallisten lakien muutospaineet poliisin sekä siviili- ja sotilastiedustelun toimivaltuuksien lisäämiseksi.

– Perustuslakia ei tulisi kuitenkaan muuttaa alemman lainsäädännön tarpeisiin. Perustuslakia ei nyt tarkastella ja kirjoiteta itsenäisesti ja tavalliselle lainsäädännölle perustuslaillisia vaatimuksia asettavana, kuten kuuluisi, vaan koska viranomaisilla on pyrkimys saada läpi lakimuutoksia, jotka perustuslaki nyt estää, toteaa Yrttiaho.

– Jo asetelma itsessään on nurinkurinen ja hälytyskellojen tulisi soida. Poliisi ja tiedusteluviranomaiset haluavat tyypillisesti maksimoida valtuutensa, mutta demokraattisessa oikeusvaltiossa tällaiset pyrkimykset tulee kyetä torjumaan.

– Valtuuksien laajentamisen riskinä on myös poliittisten mielipiteiden valvonnan mahdollistaminen. Tällainen on ominaista poliisivaltioille ja totalitaarisille järjestelmille, Yrttiaho sanoo.
—

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Perustuslain muutos ei voi olla tavallisen lainsäädännön säätämisen tarpeelle alisteinen tai siihen liittyvä sivutuote, joten perustuslain muutoksiakaan ei tulisi arvioida kulloinkin käsillä olevien lainsäädännön tarkistustarpeiden kautta vaan itsenäisesti ja tavallisen lain muutoksille valtiosääntöoikeudellisia edellytyksiä asettavana. Nyt vaikuttaa ilmeiseltä, että valmistellun perustuslain muutosehdotuksen taustalla ovat tavallisten lakien muutostarpeet, jotka liittyvät rikostiedustelun sekä siviili- ja sotilastiedustelun viranomaisten toimivaltuuksien lisäämiseen. Perustuslakia ei nyt tarkastella ja kirjoiteta omana kokonaisuutenaan omassa kontekstissaan, vaan koska em. viranomaisilla on pyrkimys saada läpi lakimuutoksia, jotka perustuslaki nyt estää.

Uhkaperusteisen rikostiedustelun lisääminen perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttiin kotirauhan- ja luottamuksellisen viestin suojan rajoitusperusteeksi ei ole hyväksyttävää, vaan antaisi mahdollisuuden rajoittaa näitä perusoikeuksia ilman yksilöityä henkilöön kohdistuvaa rikosepäilyä – epämääräisin ja väljin perustein. Voimassa oleva perustuslain 10 § edellyttää, että kotirauhan piiriin tai luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttuvat poliisin toimivaltuudet perustuvat konkreettiseen ja yksilöityyn rikosepäilyyn, vaikka rikos ei olisi vielä ehtinyt toteutetun teon asteelle. Kuten ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet, rikostiedustelu on epämääräinen käsite ja sen kohdentaminen hyvin väljää. Rikollisuuden torjunta ei edellytä kajoamista perusoikeuksiin, vaan on yleinen yhteiskunnallinen tehtävä. Sitä toteuttavat poliisin ohella lukuisat eri tahot.

Kotirauhan loukkaaminen sotilas- ja siviilitiedustelun toimivaltuuksien lisäämiseksi ja tietojen saamiseksi sotilaallisesta ja kansallista turvallisuutta vaarantavasta toiminnasta 3 momenttiin esitetyillä muutoksilla, ilman yksilöityä rikosepäilyä, ei ole hyväksyttävissä.

Sotilaallinen toiminta on nykyisin menetelmin paljastettavissa ilman kotirauhan loukkaamista. Jo voimassa oleva 4 momentti antaa tähän riittävät mahdollisuudet. Mitä ylipäänsä voisi olla sellainen sotilaallinen toiminta, jonka havaitsemisen kotirauhan suoja estäisi?

Kansallinen turvallisuus puolestaan on hallintokäytännössä ollut perusteluna varsin erilaisille toi-mille. Se on epämääräinen käsite ja soveltuu siksi huonosti perusoikeuksien rajoittamisperusteeksi. Peruste on aikaisemmin lisätty luottamuksellisen viestin suojaa koskevaan 4 momenttiin, mutta nyt lakiluonnoksessa se ehdotetaan laajennettavaksi myös 3 momentin kotirauhan suojan rajoittamisperusteeksi. Kotirauhan suojan kaventaminen rajoittaa yksityiselämän suojaa luottamuksellisen viestin suojaa merkittävästi syvemmin ja laajemmin (mm. perheenjäsenet). Kotirauhan ja perhe-elämän suoja turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumiselta ja ovat demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi.

Kun viranomaiset voivat jo nykyisin rajoittaa kotirauhan suojaa rikosepäilyn perusteella, on vaikea nähdä, mitä uutta toisi epämääräisen kansallisen turvallisuuden käsitteen lisääminen 3 momentin rajoitusperusteeksi. Kun laeilta edellytetään täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta, on selvää, että silloin kun kyse on rikosten selvittämisestä lukuisat rikoslain säännökset tulisivat joka tapauksessa sovellettaviksi entiseen tapaan huolimatta perustuslain muutoksesta. Rajoitusperusteen laajentamisen merkittävä riski sitä vastoin on, että se voisi mahdollistaa myös poliittisten mielipiteiden valvonnan. Perustuslain 10 § 3 momentti onkin pidettävä näiltä osin ennallaan.

Sekä perustuslain 10 §:n 3 momentin käsite ”rikosten selvittäminen” että 4 momentin ”rikosten tutkinta” esitetään muutettavaksi muotoon ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Voimassa olevassa lainsäädännössä on perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella irtauduttu jo melko kauas perustuslain sanamuodosta mahdollistettaessa rikosperustaisten salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö jo ennen rikoksen tapahtumista tai tietoa siitä. Tämä kehitys ei ole ollut ongelmaton. Perustuslain 10 §:n sanamuoto voi olla perusteltua muuttaa 3 ja 4 momenteissa vastaamaan tulkintakäytäntöä, mutta vain sillä edellytyksellä, että muutos ei johda rajoitusperusteen alan laajentamiseen entisestään. Lakiluonnoksesta annettujen lausuntojenkin perusteella on ilmeinen riski, että rajoitusperusteen ala tosiasiallisesti laajenee esitetyn muutoksen myötä.  

Muutosesitys perustuslain 10 §:n 2 momenttiin on perusteltu. Viestintäteknologian nopean muutoksen vuoksi on syytä käyttää yleiskäsitettä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella katson, että hallituksen esitysluonnoksen lakiehdotukselle perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momenttien muuttamisesta ei ole hyväksyttäviä perusteita.

Helsingissä 10.3.2026

Johannes Yrttiaho [vas.]