Yritysten alati vähenevät vastuut murentavat julkista taloutta

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvio sisältää useita oikeansuuntaisia toimia ja määrärahan kohdennuksia eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan sekä etenkin varhaiskasvatus‑ ja koulutuspalveluihin. Työllisyyttä kohentavia aineksiakin on, mutta työvoimapolitiikassa keppi on edelleen koholla aktiivimallin leikkurin kumoamisesta huolimatta. Pelkäänkin, että se — tuo keppi — odottaa ensi kevättä. Hieman tuota keppiä on jo nyt jouduttu maistamaan, eläkeputken leikkaus on kiistatta työttömyysturvan heikennys. Lisäksi työttömyysturvan karenssipäätökset, nuo 100 prosentin työttömyysturvaleikkurit, ovat olleet kasvussa.

Julkisen talouden tasapainon kytkeminen 75 prosentin työllisyystavoitteeseen saattaa osoittautua ongelmaksi. Tasapaino voitaisiin saavuttaa myös suorin toimin.

Suomessa on viimeisen 10 vuoden ajan päästetty omistajat ja työnantajat varsin vähillä, ja alati vähenevillä, yhteiskunnallisilla vastuilla. Talkoot on tehty jossain aivan muualla. Ensinnäkin yritysten yhteisöveroa on alennettu reilusti kuluneen vuosikymmenen aikana. Ensin 26 prosentista 24,5:een vuonna 2012, ja sitten 20 prosenttiin vuonna 2014. Yhteisöveron alentaminen kuudella prosenttiyksiköllä tuo noin 1,2 miljardin edun yrityksille vuosittain. Kaikkiaan 10 vuoden jaksolla etu on ollut 7,7 miljardia euroa. Työnantajien Kela-maksun poistaminen vuonna 2010 on tuonut vuositasolla 0,7 miljardin euron hyödyn työnantajille. Tähän mennessä hyötyä on kertynyt 7 miljardia. Kilpailukykysopimuksen työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen alennus ja siirto työntekijöiden maksettavaksi sekä 24 tunnin työajan pidennys ovat tuoneet työnantajille kolmen vuoden aikana noin 7 miljardin hyödyn. Yritykset ovat saaneet siis 2010-luvun aikana kaikkiaan lähes 22 miljardin euron hyödyn näistä edellä mainituista toimista. Nämä ovat merkinneet myös vähemmän verotuloja valtiolle.

Yritysten reaaliset voitot ovat 2010-luvulla kasvaneet 30 prosenttia. Samaan aikaan palkansaajien reaaliansiot eivät ole kasvaneet käytännössä lainkaan.

Arvoisa puhemies! Kansantalouden tilinpidon mukaan yritysten osingot ovat nousseet 2014-vuoden 16,5 miljardista vuoden 2018 melkein 23 miljardiin euroon 5-vuotisjaksolla. Ja esimerkiksi 60 suurimman pörssiyhtiön osingoissa on erityisesti kiky-vuosina ollut nähtävissä voimakas kasvu. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 kasvua oli 2 miljardia euroa yli 13,5 miljardiin euroon.

Suomessa on siis paljon, ja kasvavia, pääomia, joita voitaisiin verottaa, ja siten tasapainottaa julkistaloutta, vähentää velkaantumista, kohdentaa rahaa eläkkeisiin, sosiaaliturvaan, palveluihin, koulutukseen, tutkimukseen ja julkisiin investointeihin. Näin kohennettaisiin ihmisten ostovoimaa ja työllisyyttä, luotaisiin kansantalouteen kasvua ja yhteiskuntaan hyvinvointia. Hallituksen ohjelmassa, eikä ilmeisesti hallituksen pöydässä muutenkaan, tätä mahdollisuutta haluta käyttää. Näyttää siltä, että minkäänlaista tai ainakaan sanottavaa suunnanmuutosta ei veropolitiikassa ole havaittavissa edeltäviin vaalikausiin, edeltäviin hallituksiin.

Tiettävästi lähimmäs tätä mahdollisesti oraalla olevaa veropolitiikan suunnanmuutosta hallituksen pöydässä on päästy alkusyksystä, kun hallitus arvioi yritystukia. Työ‑ ja elinkeinoministeriön yritystukiselvityksessähän on nostettu esiin ja keskusteluun listaamattomien yhtiöiden kevennetty osinkoverotus yhtenä esimerkkinä kansantalouden kannalta tarpeettomista ja haitallisista verotuista. Tämän verotuen määrän on arvioitu olevan 405 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Arvoisa puhemies! Pidän selvänä, että pääomien nykyistä kireämpi verotus on otettava hallituksenkin talouspolitiikan keinovalikoimaan. Muuten ihmisten sosiaaliturvan ja palveluiden korjaaminen ja parantaminen, hyvinvoinnin lisääminen, lupausten lunastaminen, osoittautuu mahdottomaksi. — Kiitos, puhemies.

(Puheenvuoro valtion vuoden 2020 talousarvion palautekeskustelussa 17.12.2019. Lähteet: STTK, Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpito, Pertti Honkasen blogi)

 

Hallituksen HX-päätöksen salaus kumottava – kyse miljardien lisäyksestä aiempaan

Puolustusministeriö on salannut Hornetit korvaavien hävittäjien hankintaa eli HX-hanketta koskevia päätöksiä mahdollisesti lain vastaisesti estääkseen julkista keskustelua.

Valtioneuvoston talouspoliittinen ministerivaliokunta oli julkisuudessa olleiden tietojen mukaan päättänyt 1.10. puoltaa tarkennetun tarjouspyynnön lähettämistä viidelle HX-tarjoajalle. Ministerivaliokunta puolsi samalla hankintahinnan nostamista 10 miljardiin, vaikka sekä voimassa oleva puolustuspoliittinen selonteko (2017), että hallitusohjelma lähtevät 7-10 miljardin hintahaarukasta.

– Ministerivaliokunnan asiakirjat on nyt puolustusministeriön päätöksellä salattu, sanoo salauspäätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen kuluneella viikolla valittanut vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho. Yrttiaho esitti asiakirjoista tuoreeltaan lokakuussa tietopyynnön, jonka käsittely alkoi valtiovarainministeriössä ja siirrettiin sitten puolustusministeriöön, joka lopulta salasi asiakirjat. Osa asiakirjoista luovutettiin ei-julkisina eli niiden julkinen käyttö ja luovuttaminen kiellettiin. Luovutetuista asiakirjoista voi päätellä, että kokonaan salassa pidettäviksi jäivät asiakirjojen sisältämät taloudelliset tiedot.

Puolustusministeriö on päätöksessään vedonnut mm. asian keskeneräisyyteen. HX-hanke on ulko- ja turvallisuuspoliittisesti sekä kansantaloudellisesti kuitenkin niin merkittävä, että siihen liittyvän päätöksenteon tulisi olla eduskunnan käsissä ja täysin avointa.

– Olennaisten tietojen salaaminen loukkaa perustuslaissa turvattua kansanedustajan laajaa tiedonsaantioikeutta. Jäsenyyteni talousvaliokunnassa vahvistaa tätä oikeutta, Yrttiaho katsoo.

– Kansanedustajan työ HX-hankintaan liittyen käy turhaksi, jos asiat ovat julkisia vasta siinä vaiheessa, kun hankintasopimus on tehty, Yrttiaho huomauttaa.

– Erityisen oudolta salauspäätös näyttää sitä taustaa vasten, että puolustusministeri Antti Kaikkonen ja puolustusministeriön virkamiehet, kuten ohjelmajohtaja Puranen, ovat tuoneet julki ja kommentoineet nyt salattuja asioita – kuten uutta hankintahintaa – useissa tiedotusvälineissä lokakuussa heti ministerivaliokunnan kokouksen jälkeen, Yrttiaho sanoo.

– Onko ministerillä ja virkamiehillä yksinoikeus julkiseen keskusteluun tässä asiassa, hän kysyy.

– Miten ylipäätään on mahdollista, että tällainen miljardiluokan muutos aiempiin eduskunnan päätöksiin tehdään ilman eduskunnan tai edes valtioneuvoston yleisistunnon päätöstä ja asiakirjat vielä kaiken lisäksi salataan, Yrttiaho jatkaa. Hän on hakenut Helsingin hallinto-oikeudelta ratkaisua, jolla kaikki asiaan liittyvät asiakirjat luovutettaisiin ja niiden julkinen käyttö mahdollistettaisiin.

– Ei voi olla niin, että vapaa kansalaiskeskustelu HX-hankkeesta vaiennetaan ja keskustelua voi käydä vain puolustushallinnon sanelun pohjalta, Yrttiaho toteaa.

(Lehdistötiedote 13.12.2019.)

Helsingin hallinto-oikeus on vastaanottanut kansanedustaja Yrttiahon valituksen ja pyytänyt puolustusministeriön vastinetta 13.1.2020 mennessä.                                    

NATO:n isäntämaasopimus irtisanottava

Arvoisa puhemies!

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitusten väliseen, puolustusmateriaalialaa koskevaan yhteistyösopimukseen tehdyn liitesopimuksen Suomen,Norjan ja Ruotsin hallitusten välisestä huoltovarmuudesta. Valtiosopimustasoinen pohjoismainen huoltovarmuusliite allekirjoitettiin puolustusministerikokouksessa Visbyssä huhtikuussa 2019.

Liitteessä sovitaan huoltovarmuuden järjestelyistä sekä siitä, miten ja
millä edellytyksillä osapuolet voivat pyytää ja saada huoltovarmuudellista tukea toisiltaan. Sopimus on osa pohjoismaisen puolustusyhteistyön edistämistä. Nyt tämä sopimus on siis asianmukaisesti tulossa eduskunnan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies!

Näin ei ole menetelty aiemmissa ja monin verroin suuremmissa puolustusyhteistyötä koskevissa sopimuksissa. Näin itsenäisyyspäivän alla on syytä nostaa esille niin sanottu Nato-isäntämaasopimus, joka solmittiin syksyllä 2014 Walesin Natohuippukokouksen yhteydessä. Sen allekirjoitti silloin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, mutta sopimusta ei koskaan tuotu eduskunnan hyväksyttäväksi. [Markus Mustajärven välihuuto] Virallinen tulkinta on kai ollut, että kyse ei olisi valtiosopimuksesta vaan yhteisymmärryspöytäkirjasta. Kuitenkin Ruotsissa tämä sama sopimus vietiin valtiopäivien käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Ruotsi oli lisäksi liittänyt siihen varaumia. Valtiopäivillä vasemmistopuolue ja ruotsidemokraatit vastustivat sopimusta. Suomessa eduskunta ei siis ole päässyt asiaa käsittelemään.

Tosiasiassa isäntämaasopimuksessa on kyse valtiosopimuksesta. Sen paljastaa sopimuksen sisältö, joka on nyt tätä käsittelyssä olevaa pohjoismaista valtiosopimusta huomattavasti raskaammin Suomea puolustusasioissa sitova ja maan kansainväliseen asemaan vaikuttava. Sanoisin, että isäntämaasopimus voi jopa käytännössä rajata Suomen itsenäisyyttä ja suvereenisuutta. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti se on joka tapauksessa Suomen etujen vastainen. Sopimuksen mukaan Naton sotilaalliseen toimintaan isäntämaassa voi kuulua sotilaallinen toiminta, ”taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset”. Nato tai sen jäsenmaa, joka mitä ilmeisimmin on tässä tapauksessa Yhdysvallat, voi isäntämaasopimuksen nojalla myös
saada Suomesta sotilastukikohtia näille edellä mainituille sotilaallisille toimille. Nämä tukikohdat Suomi rakentaa, rahoittaa ja varaa vieraan vallan käyttöön.

Arvoisa puhemies!

Jos nyt käsittelyssä oleva pohjoismainen huoltovarmuussopimus tuodaan valtiosopimuksena eduskunnan käsittelyyn, miksi isäntämaasopimusta ei ole tuotu? Päätösvalta isäntämaasopimuksen suhteen jätettiin puolustushallinnolle, armeijalle, kenraaleille. Samaan tapaan on toimittu Hornetit korvaavassa HX-hankkeessa. Pyysin nähtäväkseni talouspoliittisen ministerivaliokunnan 1.10. pöytäkirjan, jossa oli puollettu HX-hankkeen tosiasiallista hinnankorotusta 10 miljardiin euroon hallitusohjelman ja puolustuspoliittisen selonteon vastaisesti — tästähän puolustusministeri Kaikkonen on tehnyt eduskunnalle suullista selkoa. En näitä asiakirjoja saanut, vaan ne salattiin puolustushallinnon päätöksellä.

Arvoisa puhemies!

Vasemmistoliitto on marraskuussa puoluekokouksessaan hyväksynyt tavoiteohjelmaansa tavoitteen, jonka mukaan Suomen tulisi irrottautua isäntämaasopimuksesta. Kyseisen sopimuksen irtisanomisaika on 6 kuukautta.

Arvoisa puhemies!

Viedäänkö Suomea nyt oikealle vai vasemmalle? Jos viedään vasemmalle, tulee puolustusasioissa menettelytapojen ja myös linjan muuttua. Isäntämaasopimus ja HX-hanke tulee saattaa eduskunnan avoimeen käsittelyyn. — Kiitos.

Täysistuntopuheenvuoro 3.12.2019.

Oikealle vai vasemmalle?

20191203_140239Rinne jätti eronpyyntönsä. Viedäänkö Suomea nyt oikealle vai vasemmalle? Todennäköisesti ja valitettavasti oikealle. Melko helposti ja vähäisin perustein sai keskusta kaadettua pääministeri Rinteen. Mukana oli tietysti elinkeinoelämän ja työnantajien vankka tuki, jota hallituskateellinen kokoomus osaltaan masinoi. Oikeistolaisen median tehtäväksi jäi huolehtia siitä, että kohun mekaniikka pelasi. Ja sehän pelasi kuin rasvattu. Asioista ja niiden mittasuhteista viis.

Ehkä vielä muutama viikko sitten olisi ehtinyt kurssin korjata. Se olisi vaatinut kovia ratkaisuja: Postin hallituksen erottamista ja valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston tuuletuksen aloittamista. Nyt nämäkin tahot olivat lausunnoillaan kaatamassa Rinnettä, mikä on varsin härskiä, mutta kertoo siitä kuinka syvällä oikeistovalta valtion rakenteissa on. Rinne näytti pitävän koko ajan kiinni Postin työehtoshoppailun estämisestä, se tässä sekasotkussa on ollut kiistatta arvostettavaa. Sdp:ssäkin piilevä vasemmistopolitiikka antoi miesmuistiin selvimmän merkin olemassaolostaan. Hallitusvasemmistolta kuitenkin loppui voima kesken, jos siis riittävää halua asioihin puuttua olikin. Ammattiliittojen painostustoimet asian työntekijöiden eduksi ratkaisivat.

Kun ottaa huomioon, millaiset yhteiskunnalliset voimat ovat liikkeellä, on peräti todennäköistä, että hallituksen höykytys ja erilaiset kohut jatkuvat. Todennäköisesti pääministerin paikkaa varjelevat demarit varovat tekemisiään entistä enemmän ja keskusta painaa läpi oikeistopolitiikkaa, taustallaan koko suomalainen porvarivalta. Onhan selvää, että kasvaviin voittoihin ja osinkoihin, pääomien keveään verotukseen, aleneviin sotu-maksuihin, laajenevaan matalapalkkasektoriin, työvoiman tarjontaa työmarkkinoilla lisäävään politiikkaan (kuten halpatyövoiman tuontiin ja työttömysturvan leikkauksiin) sekä palkkojen nollalinjaan ja kikyihin tottuneet omistajat ja työnantajat pitävät kiinni ”saavutetuista eduista”. Tietenkin he myös mahdollisuuksien mukaan ajavat niihin laajennuksia. Kaikki otetaan mikä irti lähtee.

Keskustan asema hallituksessa muodostui alunperin liian vahvaksi, eduskunnan voimasuhde ei vaalituloksen perusteella riittänyt muuhun. Tähän turmiolliseen epätasapainoon viittasin mm. heti tuoreeltaan hallitusneuvottelujen päätyttyä ja Kansan Uutisten kesällä julkaisemassa haastattelussa.

Miten vasemmiston vaikutusvalta voisi tässä tilanteessa vahvistua? Jos yhteiskunnallisia voimasuhteita katsoo, oikeastaan vain ammattiliittojen tuella voidaan jotain otetta saada. Voimaa on, ja sitä on nyt näytetty menestyksellä. Ainakin teoriassa voimaa on vielä paljon enemmän. Järjestäytyminen on edelleen hyvällä tasolla, omaisuuttakin olisi ja taistelukestävyys avainaloilla sitä kautta kunnossa.

Nykypolitiikassa tuijotetaan myös gallupeja. Vahvistuminen niissä saattaa parantaa asetelmia. Oman puolueeni kannatuskehityksen suhteen olisi tärkeää huolehtia oman linjan näkyvyydestä, ei jäädä demareiden varjoon. Myös hallituspolitiikalle kriittisiä äänenpainoja pitäisi uskaltaa nostaa julkisuuteen. Tässä mielessä marraskuun puoluekokous antoi ministeriryhmälle ja eduskuntaryhmälle ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen hyvää selkänojaa, kun kokous hyväksyi vaatimuksen Naton isäntämaasopimuksen irtisanomisesta. Keskustelu ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja päätöksenteon avoimuudesta tulee jo puoluekokouspäätöksenkin nojalla nostaa hallituksen pöytään. Pelkään kuitenkin, että liukuma oikealle alkaa vaikuttaa toiseen suuntaan. Käy niin, että hallitus ajautuu tekemään oikeistolaista politiikkaa ja vasemmistopuolueet menettävät siinä samassa kannatustaan – äärioikeiston vahvistuessa.