”Hyvä toverit! Pääministeri Petteri Orpo hallituksineen on tullut tunnetuksi – ja hyvin, hyvin epäsuosituksi – suuryhtiöiden omistajien etujen häpeämättömänä edistäjänä. Hallitus ajaa kerta toisensa jälkeen yhä räikeämmin myös suoraan vaalirahoittajiensa asiaa. Helsingin Garden-hankkeen valtiontukisotku oli vain yksi esimerkki. Julkisia varoja käytetään nykyisin erityisen vastuuttomasti, jos kyseessä on sotilaallinen, puolustuksella tai turvallisuudella perusteltu hanke. Otan esille kaksi tapausta, joissa hallitusvaltaan noussut militarismi näyttää kietoutuvan niin sanottuun maan tapaan.

”Oikeuskanslerin selvitettävänä on kysymys pääministeri Orpon esteellisyydestä koskien Valmet Automotiven vuoden takaista syksyn -25 omistusjärjestelyä, jossa kokoomuksen vaalirahoittaja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiön sijoitukset pelastettiin ja maailman johtava sähköautojen akkuvalmistaja CATL ostettiin ulos yhtiöstä. Tämä tehtiin Suomen valtion eli veronmaksajien rahoilla. Hintalappu 120 miljoonaa euroa. Hallitus väittää pelastaneensa työpaikkoja, mutta näyttää siltä, että työpaikkoja hallituksen toimien vuoksi itse asiassa menetettiin. CATLin lähdön myötä pantiin piste henkilöautojen valmistukselle Uudessakaupungissa. Maailman suurin akkuvalmistaja olisi voinut tuoda tehtaalle täystyöllisyyden taanneen tilauksen ja tiettävästi tällainen olikin tuloillaan, mutta hallitus käänsi yhtiön suunnan puolustusteollisuuteen. Siihen ei tietenkään kiinalaisomisteinen CATL enää sopinut. Varsinais-Suomen kansanedustajille tästä yhtiön uudesta suunnasta kerrottiin jo syksyllä -24, kun yhtiön omistus oli vielä ennallaan. Juuri siirtymä aseteollisuuteen näyttää johtaneen, siihen, että valtio osti kiinalaisen CATLin yhtiöstä ulos. Valmet Automotiven autotehdas työllisti vielä muutama vuosi sitten 4000-5000 ihmistä. Nyt tehtaan saamat tilaukset, mm. Patrialta, ovat mittaluokaltaan varsin pieniä entiseen verrattuna.

”Yhtä kaikki, kokoomuksen ministerit puhuvat nyt länsirannikon puolustuskeskittymästä. Siihen kaiketi katsotaan kuuluvaksi paitsi Uudenkaupungin entinen autotehdas, myös Porin Noormarkkuun rakennettava kiistelty TNT-räjähdetehdas. Tehtaan tarkoitus on tuottaa räjähteitä liittolaismaiden tarpeisiin, porilaiset ja suomalaiset kantavat riskit. Hanketta ja tulevaa tehdasta operoi Forcit Pori Holding -yhtiö, josta valtio omistaa sijoitusyhtiö Tesin kautta viidesosan.

”Räjähdetehdas on ympäristölle ja asutukselle vaarallinen, joten se on ymmärrettävästi hyvin epäsuosittu ja kiistelty. Hallitus on kuitenkin tasoittanut hankkeelle tietä lainkaan häikäilemättä. Turvallisuudestaan huolestuneiden asukkaiden hanketta koskevat valitukset tehtiin tyhjiksi Orpon hallituksen taannehtivalla rakentamislain muutoksella, jonka eduskunnan enemmistö hyväksyi viime keväänä.

”Mutta ei siinä vielä kaikki. Nyt kesäkuussa valtio pääomitti Forcit Holding -yhtiötä 10 miljoonalla, tarkoituksena mm. hankkia tehtaalle tontti Noormarkusta. Kävi niin, että valtionyhtiö osti tehtaalle tontin melkein kahdeksankertaiseen ylihintaan Suomen suurimpiin yksityisiin kapitalisteihin lukeutuvalta Ahlströmin suvulta. Kauppalehden maanantaina (24.8.) julkaisemien tietojen mukaan Ahlströmit korjasivat kaupasta miljoonahyödyn.

”Länsirannikon puolustuskeskittymä näyttää käyvän suomalaisille todella kalliiksi, mutta suuromistajat hyötyvät aina.

”Hyvä toverit! Tulevien eduskuntavaalien jälkeen todellinen vaara Suomelle on sdp:n ja kokoomuksen sinipunahallitus. Velkajarrun 11 miljardin leikkausten uhatessa, sinipuna tekisi todella pahaa jälkeä pieni- ja keskituloisten suomalaisten hyvinvoinnille, oletettavasti myös Suomen kansainväliselle asemalle, sillä kokoomus tuskin hellittää militarismistaan.

”Pahaenteinen oli se kansanedustaja Aki Lindénin ehdotus, että sotesta tulisi leikata miljardi euroa ensi vaalikaudella. Ei puhettakaan siitä, että esimerkiksi sotilasmenojen miljardilisäyksiä edes kohtuullistettaisiin. Ei puhettakaan. Kauas on Akikin marssinut rauhan ja pienituloisen suomalaisen asialta, se pitää tässä sanoa. Demarit esittävät myös puolustusveroa. Siis kansalaisille lisää maksettavaa, mutta ei suinkaan soten pelastamiseksi Lindénin leikkauksilta, vaan aseiden hankkimiseksi.

”Vasemmistoliitolla olisi nyt tehtävä estää tämä demareiden oikeistosiirtymä. Vasemmistoliiton linjaukset vaikuttavat aina Sdp:n vasempaan laitaan ja vetävät koko demaripuoluetta vasemmalla, pois kokoomuksen kyljestä. Meiltä kaivataan selvää linjausta sotilasmenojen lisäämistä vastaan, palveluiden ja sosiaaliturvan pelastamiseksi ja leikkausten perumiseksi. Talous ihmistä varten ja diplomatiaa ulkosuhteisiin. – Kiitos!”


Puheenvuoro Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 26.8.2026

Muistopuhe 27.6.2026 Pyhän Ristin kappeli, Turku

Hyvät ystävät, Airan omaiset, läheiset ja matkakumppanit.

Rakas ystävä, äiti, mamma ja iso-mamma Aira nukkui pois toukokuun viimeisenä lauantaina 90 vuoden iässä. On tullut aika saattaa Aira viimeiselle matkalle ja muistaa hänen elämäntyötään.

Aira oli kolmen lapsen äiti, 12 lapsenlapsen mamma ja viiden lapsenlapsenlapsen iso-mamma. Hän oli työtoveri ja luottamusmies, ammattiosasto Metalli 49:n nais- ja perhetoiminnan sielu ja turkulaisen työväenliikkeen voimahahmo.

”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän”, kysyy Vladimir Vysotski kappaleessaan Ystävän laulu. Kappale oli Airan ehdoton suosikki ja siinä eittämättä kiteytyy hänen elämänfilosofiansa ydin: ystävyyden voima. Ystävyys vahvistuu ja syntyy koettelemuksissa ja auttaa samalla ne voittamaan. Myrskyissä ja ankeina aikoina vierelle jää ystävä. Aira eli elämänsä meidän ja lukemattomien muiden ystävien vierellä, auttoi koettelemuksissa. Kuten Vysotskin laulussa, kulki Airakin meret ja tunturit, ihan sananmukaisestikin, toimiessaan Metalli 49:n perhematkojen luotettuna matkanjohtajana vuosikymmenten ajan.

Aira Heinonen syntyi Turun läänin Kosken maaseutupitäjässä marraskuun 11. päivä 1935 Hän oli sisarussarjan kolmas. Lapsia syntyi perheeseen kaikkiaan seitsemän. Lapsuus ja nuoruus maatöissä ja piikana eri tiloilla olivat työn täyteisiä. Samoilla tiloilla Airan kanssa työskenteli myös tuleva aviomies Kauko Mäkelä. Vihille nuoripari meni Angelniemen kirkossa 1954. Samana vuonna syntyi vanhin poika Erkki, sitten Margit ja Esko. Nuori perhe muutti Ruissalon kartanon maille. Aira teki töitä kartanolla. Kauko oli työssä Turun kaupungin katuosastolla, jossa toimi myös työntekijöiden luottamusmiehenä ja oli sitä myöten Metalli 49:n seinänaapurin, KTV:n ammattiosasto 25:n eli Piikin keskeinen vaikuttaja. Isän töiden perässä perhe muutti Turun Luolavuoreen -62 ja Aira meni töihin Kupittaan yhteiskoulun ruokalaan. Ja sitten Tarmolan leipomoon, jossa hänet valittiin myös työntekijöiden luottamusmieheksi.

Aira ja Kauko varttuivat työelämään sodasta rauhaan palanneessa jälleenrakennuksen Suomessa, joissa työväenliikkeen toimintaoikeudet vapautuivat ja elintasoa päästiin parantamaan. Se antoi tälle työväenliikkeen veteraanien polvelle sen voiman, joka kantoi läpi elämän. He näkivät, miten omalla toiminnalla ja yhteisellä työllä maailman saattoi muuttaa paremmaksi. ja he myös muuttivat sen.

Telakkatyöstä suunta

Turun telakan työläisten taistelu paremman toimeentulon puolesta antoi suunnan Airankin elämäntyölle turkulaisessa työväenliikkeessä. Alkuvuodesta -71 Aira aloitti työt telakan nosturinkuljettajana siskonsa Armin tapaan. Metallin seitsemän viikkoa kestänyt lakko osui samaan kevääseen. Se vaikutti.

Nosturinkuljettajan työ yläilmoissa oli itsenäistä ja antoi omaa rauhaa, mutta tottahan Aira kaipasi mielellään alas työkaverien kanssa juttelemaan – paitsi sosiaalisen luonteensa, myös hänelle hyvin nopeasti uskottujen työpaikan ja ammattiosaston luottamustehtävien vuoksi. Oli oltava perillä työkaverien huolista ja murheista ja osattava auttaa ja tukea niissä. Sosiaalisuus, myönteinen ja avomielinen kaikkia kuunteleva sovittelevuus tekivät Airasta luotetun työtoverin.

Nuorta väkeä virtasi maalta kaupunkien metallitehtaisiin ja telakoille, pohjoisesta etelään. Osa jatkoi Ruotsiin. Myös naisia tuli alalle koko ajan enemmän. Tulijat piti saada mukaan ammattiyhdistysliikkeeseen. Tarvittiin hyviä organisaattoreita, horjumattomia ja sanavalmiita, luotettuja ihmisiä. Airan – silloin 35-vuotiaan perheenäidin – johdolla Metalli 49 perusti naisjaoston 10.10.1971 ajamaan naisten työlle arvostusta, parempia työehtoja ja palkkoja. Aira toimi jaoston puheenjohtajana kymmeniä vuosia 90-luvulle saakka. Hänestä kasvoi vuosien mittaan ammattiosaston nais- ja perhetoiminnan sielu ja voimahahmo, eikä varmasti ole liikaa sanottu, että äitihahmokin.

Naisjaoston puheenjohtaja kiteytti naisten taistelun lähtökohdat ammattiosaston tovereille YK:n naisten oikeuksien vuonna -75: ”Eipä voi sanoa olevansa tasa-arvoinen, kun tekee ensin kahdksan tuntia työtä tehtaalla, samoin kuin mieskin, mutta sitten joutuu tekemään toisen kahdeksan tuntia kotityötä, kun mies on vapaa tekemään mitä tahtoo.” Ja Aira jatkoi: ”Ei ole olemassa naisten ja miesten töitä, vaan kaikki työt ovat yhteisiä. Samoin miesten tulisi huomata työpaikoilla ja ammattiyhdistysliikkeessä naiset työtovereina.”

Naisjaoston tehtäväksi tuli myös monipuolinen vapaa-ajan toiminta ja perheiden arjen parantamiseen liittyvät kysymykset kuten kunnallisen päivähoidon, lasten koulunkäynnin ja nuorisotyön edistäminen. Loma-aikojen lastenhoitoa helpottamaan järjestettiin Airan johdolla myös kesäleiritoimintaa osaston kesänviettopaikassa Ali-Kirjalassa, joka hankittiin vuonna -72 ja jonka kehittämiseen Aira myöhemmin  eläkepäivillään antoi ratkaisevan panoksen.

Mutta pysytään vielä hetki telakalla. Jo puheenvuoron pitäminen 70-luvun telakan suurissa satojen tai tuhansien työntekijöiden yleisissä kokouksissa kysyi uskomattoman paljon rohkeutta, ja harva siihen kykeni, tänään vielä harvempi. Airalta se sujui. Hän nousi telakan nosturinkuljettajien luottamusmieheksi -73. Airasta tuli myös ammattiosaston toimikunnan jäsen ja telakan työhuonekunnan talouden hoitaja.

Keväällä -73 metallin naiset menivät lakkoon. Aira oli naisjaoston puheenjohtajana yksi lakon johtohenkilöistä. ”Mää muistan sen aina kun ne pomot katto ku akat lähti ulos”, Aira muisteli myöhemmin keväisen lakon aiheuttamia reaktioita huvittuneena. Ulosmarssin jälkeen kokoonnuttiin Weikkojen saliin, joka oli sinä päivänä ”ihan piukassa”. Lakossa olivat paitsi telakan, myös useiden muiden Turun alueen metallityöpaikkojen naiset. Lakolla vaikutettiin metallialan matalimpien palkkojen nostamiseksi. ”Alimmat palkkaluokat pois”, kuului naisten vaatimus. Tyytymättömiä oltiin Metalliliiton neuvottelijoiden toimintaan.

Liiton linjaan Aira vaikutti myös valtakunnallisissa liittokokouksissa, joihin hän tuli valituksi ammattiosastoaan edustamaan ensimmäisen kerran 1975. Yhdessä telakalla hitsarina työskennelleen pitkäaikaisen ystävänsä Helinin Raijan kanssa he olivat ensimmäisiä naispuolisia Metalli 49:n edustajia Metalliliiton liittokokouksessa.

Metalli 49:n matkat ja vapaa-ajantoiminta

Naisjaosto käynnisti ammattiosaston perhetoiminnan, kuten vapaa-ajan perhematkat, jotka suuntautuivat ympäri Suomen. Yhdelle matkalle saattoi tuolloin osallistua satoja ihmisiä. Esimerkiksi 80-luvun lopun Ähtärin matkalla oli 900 matkalaista, jäseniä perheineen. Linja-autoja tarvittiin 17.

Matkat Lapin tuntureille kesäisin ja jouluisin olivat ammattiosaston jäsenten keskuudessa hyvin suosittuja ja Aira veti ne luotettuun tapaansa. Isojen ihmismäärien kanssa matkustaminen vaatii jämptiä aikataulujen noudattamista ja rauhallisuutta. ”Paras palaute matkoista ovat uudet ystävät, jotka pysäyttävät torilla, kaupassa tai missä vaan heitä tapaakin”, monien onnistuneiden matkojen vetäjänä vastuun kantanut Aira totesi vaatimattomaan tapaansa. Ystäviä ja tovereita saatiin ympäri Eurooppaa, sillä 90-luvun alussa perhematkat suuntautuivat Norjan Jäämeren rannikolta aina Keski-Euroopan kaupunkeihin ja metalliteollisuuden keskuksiin.

Ali-Kirjalan kesänviettopaikka oli ollut Turun metalliin tulleiden nuorten perheiden henkireikä ja suosittu kohtaamispaikka hankinnastaan lähtien. Jussinjuhlat ja leirintäalueen kesäkausi keräsivät alueen täydeltä väkeä, telttoja ja asuntovaunuja. Keskus kävi 90-luvulla läpi mittavan peruskorjauksen ja toiminnan laajennuksen. Kirjalaa korjattiin ja hoidettiin satojen jäsenten vapaaehtoisvoimin, talkoilla. Niiden sujumiseen Airan osaamista ja kokemusta tarvittiin. Aira toimi Kirjalan hoitajan pitkän ajan, viistoista vuotta. Ja Airaa on paljolti kiittäminen tuosta Kirjalan uudesta noususta. Yhdessä pitkäaikaisen työtoverinsa isäni Jyrkin kanssa he vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että kaikki saatiin onnistumaan.

Niinpä, kun 90-luvun laman työttömyys ja Ahon ja Lipposen hallitukset ajoivat ammattiyhdistysliikettä ahtaalle, kulki Metalli 49 vastavirtaan ja kasvatti jäsenmääräänsä ja vahvisti toimintaansa konkurssien ja työttömyyden keskelläkin. Ammattiosasto onnistui laman kourissa muovaamaan toiminnastaan jäsenistöä houkuttelevan ja entistäkin voimakkaamman. Yhdeltä osin juuri Kirjalan vapaa-ajan keskuksen maineen kiiriessä työpaikoille.

Mistä tunnet sä ystävän?

Aira ei pyrkinyt parrasvaloihin. Hän teki työtä yhteisten tavoitteiden eteen, kuten niin moni saman sukupolven työväenliikkeen veteraani. Asiat oli hoidettava ja ajallaan, jotta toveri vierelläkin pärjäsi. Lakoilla, mielenosoituksilla ja kampanjoilla – joukkotoiminnalla – vaikutettiin myös eduskunnan ja valtuustojen päätöksiin. Näin rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio, terveydenhuolto, lasten, perheiden ja vanhusten palvelut, työttömyysturva ja eläkkeet. Politiikka oli yhteistä työtä. Aira oli meidän vasemmiston ja neljäysin kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen vahva tuki. Kahvit ja soppatykki olivat aamulla valmiit, kun torille lähdettiin ihmisiä tapaamaan. Ja suurten joukkojen ohjaksiin tottunut Aira oli torilla kauhan varressa, kuinkas muuten. Kun Aira kertoi, ketä äänestetään seuraavissa vaaleissa saattoi olla varma, että sana kantoi kauas. Ja tuloksia tuli. Eduskuntaan nostettiin Ensio Laine, sitten Jyrki ja vielä ”Yrtin poika”. Ja tietenkin pitkä rivi kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja.

Airan ja isäni Jyrkin saumaton yhteistyö oli alkanut jo 80-luvun alussa. Luottamus oli molemminpuolista ja Aira pyysi Jyrkiä lausumaan muistosanat, kun kuntatyöntekijöiden vahvan edusmiehen roolissa toiminut aviomies Kauko menehtyi vuonna 1984. Silloin oli sovittu, että Jyrki lausuisi muistosanat aikanaan myös Airalle. Sitä Jyrki ei ehtinyt tehdä.

Olisiko ollut niin, että elämän rajallisuuden kohtaaminen ja puolison varhainen poismeno vaikuttivat siihen, että Aira oli sittemmin henkilökohtaisesti saattamassa useat Metalli 49:n jäsenet viimeiselle matkalleen, niin kuin me nyt saatamme Airan. Hän koki itsestään selväksi, että ystävän rinnalla kuljettiin loppuun saakka, myös viimeiselle rannalle tai tunturin laelle hyvästit jättämään. Mutta hyvästien jälkeenkin täältä lähteneet elävät meissä, etsimme heidän piirteitään jälkipolvien kasvoilta, arkisista lauseista, muistamme yhteiset hetket. Muistoissamme ystävillä on ikuinen elämä.

Kiitos kaikesta, Aira.

”Hyvät kuulijat, ystävä ja toverit! Suomen eduskunta päätti Orpon hallituksen esityksestä kesäkuussa kumota ydinasekiellon Suomen lainsäädännöstä. Tämä häpeällinen päätös tehtiin äänin 125 puolesta 61 vastaan. Poissa oli 13 edustajaa. Kiellon poistamista vastustivat Vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden edustajat. Oppositiopuolueista Keskusta kannatti ydinaseiden sallimista ja tuki hallituksen esitystä. Samalla Antti Kaikkosen keskusta karisti viimeisetkin rippeet sille ennen niin tärkeästä Paasikiven-Kekkosen linjasta. Kauas on tultu niistä ajoista, kun Suomi puolusti Pohjoismaiden ydinaseettomuutta, toimi aseistariisunnan ja ydinaseettoman maailman puolesta sotaa ja militarismia vastaan ja maailmanrauhaa edistäen.

”Ydinasekielto ehti olla voimassa vuodesta 1987, mutta Suomen ydinaseettomuuden historia on tietysti paljon pidempi. Suomi oli aikanaan yksi ensimmäisistä ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneista ja ratifioineista valtioista. Sopimus tuli voimaan vuonna 1970, ja Suomi on pitänyt sitä keskeisenä kansainvälisen turvallisuuden tukipilarina ja ydinaseiden leviämisen estäjänä. Kun Suomi liittyi sopimukseen, saimme muiden ydinaseettomien valtioiden tavoin kaikilta ydinasevalloilta negatiiviset turvallisuustakeet eli lupaukset olla määrätyin ehdoin käyttämättä ydinaseita Suomea vastaan. Sopimus velvoittaa edelleen Suomea olemaan hankkimatta ydinaseita ja muun muassa edistämään ydinmateriaalin valvontaa. Ydinsulkusopimukseen ovat sittemmin liittyneet lähes kaikki maailman valtiot. Poikkeuksen muodostavat vain Israel, Pohjois-Korea, Intia ja Pakistan. 

”Vaikka ydinsulkusopimus ei kiellä ydinasevaltion valvonnassa olevien ydinaseiden sijoittamista toisten valtioiden alueelle, niin Suomen hallitus kuitenkin teki sen itse jo ennen ydinsulkusopimuksen syntyä. Suomi vastasi maaliskuussa 1962 YK:n pääsihteerin asiaa koskeneeseen tiedusteluun seuraavasti: ”Suomi on liittoutuneiden valtojen kanssa vuonna 1947 solmimassaan rauhansopimuksessa omasta puolestaan sitoutunut olemaan pitämättä, valmistamatta tai kokeilematta mitään ydinasetta.” Silloisen hallituksen vastauksessa todetaan myös, että ”Suomen noudattamasta puolueettomuuspolitiikasta seuraa, ettei se myöskään suostu vastaanottamaan alueellaan ydinaseita enempää kuin muitakaan sotilaallisia laitteita minkään muun valtion lukuun.” Tämä siis vuonna -62. Ja myöhemmin Suomi siis täydensi näitä kannanottojaan vielä oikeudellisella esteellä, kun vuonna 1987 voimaan tulleessa ydinenergialaissa todettiin yksiselitteisesti, että kaikkien ydinräjähteiden tuonti Suomen alueelle on kielletty.

”Hyvät kuulijat! Suomen ydinasekiellon kumoamista koskeva päätös sai alkunsa Yhdysvaltojen ja Naton vaatimuksista. Se ei ollut millään lailla sisäsyntyinen, vaan presidentti Stubb ja Orpon hallitus ja sitten eduskunnan enemmistö toimivat Yhdysvaltain ja Naton vaatimuksesta. Esitys tuotiin eduskunnalle viime keväänä ja se yllätti nykyiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kritiikittömästi suhtautuvat – eli miltei kaikki – kansanedustajat. Nykyisessä, kuten edellisessäkin eduskunnassa suurin osa edustajista on tyytynyt valtamedian ja ministeriöiden säännöstelemään informaatioon ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioista eikä siten ole nähnyt, mitä on ollut jo pitkään meneillään. Itse vaadin jo kevään -22 Nato-jäsenyyspäätöksistä alkaen ministereitä kertomaan eduskunnalle, ollaanko Suomen ydinaseettomuus aikeissa poistaa, mutta toistuviin kysymyksiin ei eduskunnassa tai muuallakaan saanut vastauksia. Näin julkinen keskustelu tästäkin aiheesta estettiin.

”Pääministeri Sanna Marin julisti jo Natoon liityttäessä, että ydinaseet ja niin sanotun Naton ydinpelotteen tai ”ydinsateenvarjon” alle pääsy ovat liittymisen keskeinen syy. Suomen Nato-jäsenyyspäätöksessä ei myöskään asetettu mitään varauksia, kuten muut Pohjoismaat olivat ydinaseiden suhteen Natoon liittyessään asettaneet, vaan jäsenyys sotilasliitossa hyväksyttiin ehdoitta. Julkisessa keskustelussa toki esiintyi vahvana käsitys, ettei ydinaseita, joukkoja tai tukikohtia oltaisi sallimassa. Toisin on nyt käynyt, kuten me Nato-jäsenyyttä kritisoineet varoitimme. Ensin tulivat joukot ja tukikohdat, DCA-sopimuksen myötä Yhdysvalloille varattiin Suomesta jopa 15 tukikohta-aluetta. Ja nyt sallittiin myös ydinaseet. 

”Tiedossa on ollut, että Nato on ryhtynyt viime vuosien aikana kehittämään suunnitelmaa, jossa Euroopassa olevia ydinaseita hajasijoitettaisiin myös niihin sotilasliiton jäsenmaihin, jotka ovat Venäjän rajanaapureita. Tämä Naton eli käytännössä Yhdysvaltojen ydinaseiden hajasijoittaminen on myös Suomen ydinasekielloin kumoamisen syy. Muodollisena perusteluna hajasijoittamiselle on käytetty väitettä, että Venäjän olisi liian helppo iskeä ennaltaehkäisevästi niihin eurooppalaisiin tukikohtiin, joissa Yhdysvallat nyt säilyttää taktisia ydinaseitaan. Taktisten ydinaseiden liikuttelun aiempaa laajemmalla alueella uskotaan vaikeuttavan niiden maalittamista. Aiemmin samaa tavoiteltiin sijoittamalla ydinaseita sukellusveneisiin.

”Amerikkalaisia ydinaseita on tätä nykyä sijoitettuna viiteen Yhdysvaltain sotilastukikohtaan Euroopassa. Kyse on amerikkalaistukikohdista Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Saksassa ja Turkissa. Yhdysvallat on lisäksi sopinut myös amerikkalaisten ydinaseiden sijoittamisesta uudelleen Britanniassa sijaitseviin Yhdysvaltain tukikohtiin, joista ne siirrettiin kylmän sodan jälkeen pois. Myös tämän sopimuksen toteutus on jo alkanut. 

”Niin sanotun Naton ydinpelotteen taustalla on ollut ajatus, että Venäjä pidättäytyisi rajoitetusta ydinaseiskusta, koska se pelkäisi Naton vastaiskua, jolle taas tämä suunniteltu ydinaseiden hajautus antaisi enemmän mahdollisuuksia. Tosiasiassa hajautus johtaa kuitenkin siihen, että Venäjän pitää tiedossa olevien eurooppalaisten ydinasetukikohtien lisäksi maalittaa hyvin laajasti myös kohteita, joiden todellista luonnetta se ei voi varmuudella tietää. Näin ollen hajautussuunnitelmat pikemminkin lisäävät ydinsodan riskiä. Hajautus ei ole este ennalta ehkäisevälle iskulle, vaan se päinvastoin altistaa suuremman osan Euroopasta sekä konventionaalisille että ydinaseiskuille. Taktisten ydinaseiden käyttökynnys on lisäksi strategisia alhaisempi, mikä sekin aiheuttaa eskalaatioriskin. Taktisten ydinaseiden kantolaitteet ovat myös usein kaksikäyttöisiä, ja silläkin on eskalaatioriskiä vahvistava vaikutus ihan väärinymmärrysten vaarankin vuoksi. 

”Ydinaseiden hajauttamiseen liittyen useat eurooppalaiset maat ovat paraikaa muuttamassa hävittäjiään ydinaseiden käyttöön soveltuviksi. Kysymys on keskeisesti amerikkalaisista F-35A-hävittäjistä, joita myös Suomi on päättänyt tilata 64 konetta. On mahdollista, että osa Suomenkin tilaamista hävittäjistä voidaan muuttaa ydinaseita kantamaan kykeneviksi kaksikäyttöhävittäjiksi. Tämä mahdollisuus lisää vielä erikseen Suomeen kohdistuvaa eskalaatioriskiä, nyt kun ydinaseet sen alueella on sallittu. 

”Hyvät kuulijat! Suomen ydinasekiellon poistamisen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikutus ja vaara Suomen kannalta on siinä, että Yhdysvaltojen ydinaseiden oletetut kohteet Venäjällä sijaitsevat aivan Suomen rajan tuntumassa, muun muassa Murmanskin ja Kuolan alueella. Ydinasekiellon poistaminen lisää riskiä, että Yhdysvallat käyttää taktisia ydinaseita Suomen aluetta tai ilmatilaa hyödyntäen näihin kohteisiin iskemiseksi suurvaltojen aseellisen konfliktin eskaloituessa. Suomeen sijoitetut ydinaseet tai ydinaseisiin tai niiden kauttakulkuun liittyvä infrastruktuuri olisivat silloin sotilaallinen kohde, mikä ilman muuta heikentää Suomen turvallisuutta.  Suomelle ydinasevallan naapurissa ja vain parinsadan kilometrin päässä sen strategisista ydinasetukikohdista pelkkä ydinasekiellon poistaminen ja epävarmuuden lisääminen niiden sijainnista on mittaamattoman suuri riski.

”On syytä koko ajan muistaa, että päätös ydinaseiden käytöstä on aina ydinasevallan itsensä. Tätä tosiasiaa on yritetty keskustelussa hämärtää. Yhdysvallat voi nyt Suomen ydinasekiellon kumoamisen jälkeen käyttää ydinaseita Suomen aluetta hyödyntäen ilman, että se kysyy lupaa Suomelta tai että Suomi voi asiaan tosiasiallisesti vaikuttaa. Se on mahdollista Yhdysvaltain ja Suomen puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen pohjalta. Ydinaseiden käyttö Suomen aluetta hyödyntäen on jatkossa mahdollista ilman Suomen tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta asiaan.

”Hyvät kuulijat! En valitettavasti usko, että tämä hallituspuolueiden ja keskustan johdon into todistaa Yhdysvalloille ja Natolle valmius niin sanotun ydinasepelotteen vahvistamiseen pysähtyisi vain nyt tehtyyn ydinasekiellon kumoamiseen. Suomi on jo ennen kiellon kumoamista osallistunut jo usean vuoden ajan Naton ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on, että Suomella on ollut muun muassa tehtävä suojata nykyisillä Hornet-hävittäjillä Yhdysvaltain ydinasekuljetuksia Eurooppaan. Suomalaishävittäjät ovat jo olleet saattamassa Eurooppaan saapuneita strategisia B-52-ydinpommittajia.

”Tietääkseni Suomelle hyväksytyt tehtävät ovat tätäkin laajempi: Suomalaishävittäjien toimivaltuuksiin osana Naton ydinasepelotetta väitetään kuuluvan myös niiden amerikkalaistukikohteiden suojaaminen, joihin on sijoitettu USA:n taktisia ydinaseita. Tämäkään ei kuitenkaan riitä. Nyt kulisseissa keskustellaan, kuten sanottua, myös siitä, pitäisikö Suomen itse ottaa käyttöön niin sanotut kaksikäyttöiset F-35-hävittäjät — eli hävittäjät, jotka konventionaalisten aseiden ohella voivat kuljettaa ja käyttää myös amerikkalaisia taktisia ydinaseita. Kyse olisi silloin osallistumisesta ydinaseiden hajauttamista pidemmälle meneväänNaton niin sanottuun ydinaseiden jakopolitiikkaan. Se merkitsisi myös sitä, että osa suomalaislentäjistä koulutettaisiin Yhdysvaltain johdolla myös ydinaseiden kuljettamiseen ja käyttöön. Näinhän jo tehdään kaikissa niissä Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut taktisia ydinaseitaan.

”Julkisuudessa vain yksi suomalaispoliitikko, sosiaalidemokraattinen pääministeri Sanna Marin, on viitannut siihen mahdollisuuteen, että Suomi osallistuisi Naton niin sanottuun ydinaseiden jakamiseen. Hän mainitsi asiasta vuonna -22, kun Suomi suoritti muodolliseksi jäänyttä harkintaansa liittymisestä sotilasliitto Natoon. Jos ydinaseiden jakamiseen osallistuminen on Suomen tavoite Naton pelotepolitiikan vahvistamiseksi, edellyttää se tietenkin, että osa Suomen tilaamista F-35-hävittäjistä muutettaisiin kaksikäyttöhävittäjiksi eli kykeneviksi kuljettamaan ja käyttämään ydinaseita.

”Puolustusministeri Antti Häkkänen on viimeaikaisissa puheissaan viitannut F-35-hävittäjien mahdollisuuteen toimia kaksikäyttöisinä. Suomen hallituksen tulisi mielestäni mahdollisimman pian vastata kysymykseen, onko Suomi suunnittelemassa osallistumista Naton ydinaseiden jakopolitiikkaan ja onko hallitus jo pannut vireille suunnittelun, joka koskee Suomen hankkimien F-35-koneiden mahdollista muutosta hävittäjiksi, jotka kykenisivät kuljettamaan ja käyttämään myös taktisia ydinaseita.

”Hyvät kuulijat! Heinäkuun alun Naton huippukokouksessa Turkissa Yhdysvaltain presidentti Trump läksytti poikkeuksellisen kovasanaisesti eurooppalaisia Nato-maita riittävän tuen puutteesta Israelin ja Yhdysvaltain keväällä aloittamissa Iranin pommituksissa. Pääsihteeri Mark Rutte lupasikin vahvempaa tukea jatkossa. Erityisen kovaa kieltä Trumpilta sai osakseen Espanja, joka on estänyt maaperällään sijaitsevien sotilastukikohtien käytön Iranin pommituksiin ja myös ilmoittanut, ettei hyväksy vuosi sitten Trumpin johdolla linjattua sotilasmenojen viiden prosentin bkt-tavoitetta jäsenmaille. Trumpin viesti Turkissa oli, että Euroopan Nato-maat maksavat jatkossa suuremman osan sen Yhdysvaltojen etua palvelevan sotilasvoiman ylläpidosta, josta Yhdysvallat itse nyt on maksanut ja vastannut. Viiden prosentin tavoite, johon Suomikin muitta mutkitta ja suorastaan innokkaasti on sitoutunut, tähtää juuri kymmenien ja satojen mijladien eurojen suuruisen maksurasitteen sälyttämiseen Euroopan maille. Yhdysvallat ei siis irrota otettaan Euroopasta, mutta sotilasvoiman ylläpidon maksaja vaihdetaan. Tukikohtaverkosto Euroopassa on ollut ja on tulevaisuudessakin Yhdysvaltojen maailmanpolitiikan keskeinen ja ratkaisevan tärkeä väline. Se on itse asiassa muuttumassa yhä tärkeämmäksi etenkin Lähi-idän asioihin puuttumisessa, nyt kun Iranin ohjusvoima ja vastaiskut ovat osoittaneet Yhdysvaltain Lähi-idän tukikohtien ja sen käyttämien merialueiden haavoittuvuuden. 

”Hyvät kuulijat! Vaikka Ukrainan ja Iranin sotien eskalaatio näyttää etenevän pahaenteiseen suuntaan, on samalla mahdollista, että suurvallat ajautuvat yhä lähemmäs tilannetta, jossa niiden on pakko tarttua diplomatiaan. Etenkin taloudellisten reunaehtojen lähestyminen saattaa ne tähän pakottaa. Tohtori Pekka Visuri arvioi hiljattain ilmestyneessä Suomen Geopoliittisen Seuran julkaisussa, että uusia diplomaattisia avauksia saatetaan lähiaikoina nähdä. Olisi ensi arvoisen tärkeää, että tällaisessa tilanteessa olisi puolueettomia maita, jotka voisivat siltoja rakentaa. Suomi ei sellainen enää ole, mutta voisi siitä huolimatta toimia nykyistä paljon neutraalimmin, Nato-jäsenyyden oloissakin.

”Suomen johdon politiikka näyttää kuitenkin lukkiutuneen Naton haukkamaisempien maiden ”halukkaiden koalition” sotapolitiikan linjalle. Suomessa olisi avattava viimein keskustelu siitä, mitä keväällä 2022 toteutettu totaalinen ulkopolitiikan suunnanmuutos ja kriittisen keskustelun estäminen on Suomelle tehnyt. Nato, DCA-sopimus sekä ydinaseiden salliminen ovat selvästi rajoittaneet Suomen itsenäisyyttä eli täysivaltaisuutta. Sitä kieltä kai kertoo myös politiikan vaihtoehdottomuus. Kun politiikka tulee Suomen ulkopuolelta, ei siitä sisäisesti uskalleta sallia kriittistä keskustelua?

”Viime vuosien kehityksen seurauksena Suomen turvallisuus ja taloustilanne ovat heikentyneet ratkaisevasti. Venäjä on päättänyt palauttaa Leningradin alueen sotilaspiirin ja Suomen ydinaseratkaisut on nyt sanottu nekin otettavan huomioon sotilaallisessa varustautumisessa.

”Suomessa työttömyys kasvaa edelleen. Velkaantuminen kasvaa ja velkaraha kallistuu. Suomen niin sanottu maariski on jäänyt pysyvästi korkealle tasolle, kun muualla se on laskenut. Nykylinjalla ei käännettä ole odotettavissa.

”Suomen sotilasmenoja on koko ajan kasvatettu. Ne kaksinkertaistettiin jo Marinin hallituksen aikana, kun ilmavoimien F35- ja merivoimien Laivue 2020 -hankkeilla käytännössä alettiin valmistautua Nato-jäsenyyteen. Nyt hallitus on sitoutunut Trumpin Natolle linjaamaan uuteen viiden prosentin bkt-tavoitteeseen, joka tarkoittaisi nykyisten sotilasmenojen tason moninkertaistamista muutamassa vuodessa. Tässä on Orpon hallituksen leikkauspolitiikan syy. Sen on hallituskin jo tunnustanut. Käyttöön on otettu velkajarru, joka pakottaa myös tulevat hallitukset aina vain ankarampiin leikkauksiin terveys- ja hyvinvointipalveluista, koulutuksesta, sosiaaliturvasta, kunnilta ja kaikesta tavallisille pieni- ja keskituloisille ihmisille tärkeästä.

”Suomen suunnan muuttamiseksi tärkeä suvereenisuuden ilmaus suhteessa Yhdysvaltoihin olisi ydinasekiellon palauttaminen Suomen lainsäädäntöön eduskuntavaalien jälkeen, mikäli kiellon kumoamista nyt vastustaneet puolueet, sdp, vasemmisto ja vihreät voittavat vaalit. Se olisi myös Suomen turvallisuutta aidosti lisäävä toimi ja osoitus, että Naton jäsenenäkään maamme aluetta ei voi käyttää kuinka vain, saati turvallisuusetujemme vastaisesti kolmansien maiden uhkaamiseen. Odotan tietenkin, että oma puolueeni Vasemmistoliitto näyttää esimerkkiä ja tekee omalta osaltaan ydinasekiellon palauttamista koskevan ilmoituksen eduskuntavaalien lähestyessä. Ilman vasemmistoliiton esimerkkiä tähän tervejärkiseen aloitteeseen on mahdoton saada sdp:n ja vihreiden kannatusta, mutta vasemmalta tuleva paine saattaisi siihen johtaa. Vastaavasti vasemmiston aloitteellisuutta tarvittaisiin sitoumuksille sotilasmenojen kohtuullistamisesta ja ihmisten palveluiden pelastamisesta. Tässä olisi sellaisen vasemmistopolitiikan perusta, joka ajaa rehellisesti ja suoraselkäisesti rauhaa, hyvinvointia, työtä ja toimeentuloa ihmisille tässä maassa ja maailmassa.

”Minne menet Suomi, minne menet vasemmisto ?Perusoikeudet vai ohjukset, droonit vai diplomatia, vapaudet vai valvonta, hävittäjät vai hoiva, aseet vai hyvinvointi, sota vai rauha? Siinä ensi kevään eduskuntavaalien isoja kysymyksiä. —Kiitos!”


Puhe Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien uhrien 81. muistopäivänä.