Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupunginvaltuustolle esitetään nyt salaisella listalla uuden Musiikkitalon toteuttajan valintaa. Käytännössä tehdään hankintapäätös. Pormestari Arve on todennut, että hankintapäätöksen myötä talon paikka ja samalla siis asemakaava Aurajokirannan arvokkaaseen Itsenäisyyden aukion puistoon on sinetöity, samoin vasta valmistelussa oleva hankesuunnitelma ja ilmeisesti sitten myös rahoitus – mitä vain hinnaksi lopulta sitten kehdataankin esittää.

Ongelma tässä on siis tiivistetysti se, että rakennuspaikasta eli asemakaavasta ei ole päätöstä, hankesuunnitelmasta eli siitä mitä hankitaan ei ole päätöstä eikä päätöstä ole myöskään rahasta. Eihän silloin voi hankinnastakaan päättää!

Päätös Musiikkitalosta yritetään viedä läpi aivan päinvastaisessa järjestyksessä kuin hyvä hallinto ja kunnallinen demokratia edellyttäisivät. Keskustelu ja päätös kaavasta ja hankesuunnitelmasta yritetään lukita näin jo ennakolta ja samalla sitouttaa päättäjät kustannuksiin, joista ei ole mitään tietoa. Tämä on vedätys vailla vertaa. Mitään näin härskiä ei Turussa ole nähty sitten toriparkkipäätöksenteon.

Nyt vaarannetaan arvokas kaupunkikuva, Aurajokirannan puisto sekä julkiset varat. Mutta vaarannetaan myös orkesteritoiminnan tulevaisuus. On nimittäin erittäin todennäköistä, että Itsenäisyydenaukiolle ei saada laillista asemakaavaa ja koko hanke viivästyy oikeudessa kaatuvan kaavan myötä vielä vuosilla. Voimassaolevassa kaavassa alue on suojeltu puisto. Puisto on siis katsottu niin arvokkaaksi, että se on suojeltu, ei vain merkitty kaavaan puistoksi. Kaava on kohtalaisen tuore, vuodelta 2013. Kyse on Kansallisen kaupunkipuiston osasta. Muita tontin ongelmia ovat yleinen ahtaus, liikenneongelmat, savipohja sekä tietysti ympäröivät kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaat rakennukset: kaupunginteatteri, Väinö Aaltosen museo ja Valtion Virastotalo. Aivan tämän kokonaisuuden alla virtaa Aurajoki, jonka ranta-alue asettaa omat haasteensa asemakaavalle. On melkein mahdoton keksiä paikkaa, joka olisi yhtä vaikea kaavoittaa nyt aiottuun käyttöön – laillisesti.

Hämähäkkitontti ei ole sen parempi. Rakentaminen tuhoaisi Samppalinnan puistoa sekä kaupunkikuvaa ja kallioon rakentaminen on kustannuksiltaan täysin arvaamatonta. Tulevassa tiukassa äänestyksessä tätä vaihtoehtoa kuitenkin tuen, jos voin sillä Itsenäisyydenaukion katastrofin estää. Tässä vaihtoehdossa hankinta siis keskeytettäisiin ja valmisteltaisiin uudelleen tälle tontille. Tänä aikana keskustelu kuitenkin jatkuisi ja toivon mukaan järki lopulta voittaisi. Pormestari Arven ja kumppaneiden toimeenpanema vedätys ei ehkä onnistuisi.

Järkevintä olisi peruskorjata nykyinen konserttitalo Aninkaistenmäellä. On annettu kuva, että rakennus olisi jollain lailla liian huonokuntoinen ja orkesterin käyttöön sopimaton. Tästä ei ole kunnon evidenssiä esitetty. Vielä 2017 ja 2018 kaupunginhallituksessa olivat esillä ja eteenpäin menossa suunnitelmat rakennuksen peruskorjauksesta ja laajentamisesta. Hinta-arvio oli vain noin 40 miljoonaa, kun uudisrakennus olisi 70-100 miljoonaa euroa (lisäksi maanalaisten parkkitilojen rakentamisen kustannukset). Parkkitilat nykytalolle Aninkaistenmäellä olisivat valmiina Puutorin alla. Niistä voitaisiin helposti järjestää kulku konserttitaloon.

Peruskorjaussuunnitelmissa soittajien sosiaali- ja harjoitustilat, logistiikka ja jopa uusi 200-300 hengen banketti- tai monitoimisali oli saatu sovitettua viereisen ammatti-instituutin tiloihin. Pääsalin esiintymistilojakin oli saatu parannettua. Ammattikoulurakennuksethan ovat olleet elimellinen osa konserttitalon kokonaisuutta alunperinkin. Peruskorjaussuunnitelmissa ne kytkettäisiin historialliseen yhteyteensä arvokkaalla tavalla. Tehtäisiin kunniaa Göteborgin kaupungin lahjakirjasta lähteneelle 50-luvun upealle kulttuuri- ja sivistyshankkeelle.

Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin alkanut silmitön lobbaus uudisrakennuksen puolesta ja rakennuksen sijoittamisesta jokirantaan. Sen takana ovat ennen kaikkea kokoomuksen taustaryhmät, isot rakennusliikkeet. Ne tästä hyötyvät. Ne saavat urkakan, jolla verovaroja voi lypsää loputtomasti, ne saavat kansallisen tason referenssin ja sokerina pohjalla koeteltua ylipäätään puisto- ja suojelukaavojen kestävyyttä. Näin rakennusliikkeet käyvät päin viimeisiä murtamattomia kaupunkiympäristön ja kulttuurishistorian suojelun barrikaadeja tässä Suomen vanhimmassa kaupungissa.

Arvoisa puheenjohtaja,

On ymmärrettävää, että orkesteri hyppää tietysti siihen junaan, joka näyttää etenevän nopeimmin. Se haluaa hyvät tilat nopeasti. Edelleen kuitenkin nopein ja verovarojen käytön sekä kaupunkiympäristön kannalta vastuullisin ratkaisu olisi korjata nykyinen konserttitalo.

Parasta aikaa kaupunki kuitenkin yrittää myydä tätä Göteborgin kaupungin lahjoituksella aikanaan mahdollistunutta rakennusta yksityisille. Se ei tule kaupaksi menemään. Ottaakohan kukaan edes ilmaiseksi… Rakennus on maakuntakaavalla suojeltu. Ostajan olisi välttämättä käytettävä rakennusta nykyisenkaltaiseen toimintaan eikä sellaiseen riitä kaupalliselta pohjalta millään mahdollisuuksia ja yleisöjä tämän kokoisessa kaupungissa. Talo jää siis veronmaksajien käsiin ja maksettavaksi, vaikka uusi jonnekin tulisikin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Musiikkitalon vääntäminen jokirantaan kaupunkikuvan, kaupunkiympäristön ja kaikille avointen virkistysalueiden pilaamisesta sekä aikataluriskeistä, hyvästä hallinnosta, demokratiasta ja julkisista varoista välittämättä on niin härskiä, että tämä episodi kaupungin päätöksenteossa tullaan muistamaan toriparkin veroisena törkeytenä ja kupruna.

Kiitos!

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 18.10.: ”Hankintapäätös” koskien Turun konserttitalon uudisrakennushanketta.

Arvoisa puhemies,

Yksityisten mediayhtiöiden etujärjestö Medialiitto on vuonna 2017 EU-komissiolle tekemällään kantelulla vaatinut Yleisradion verkossa julkaisemien journalististen tekstisisältöjen voimakasta rajaamista, väittäen niiden vääristävän kilpailua ja olevan EU:n valtiontukisääntöjen vastaisia. Kysymys on Medialiiton edunvalvonnasta ja pyrkimyksestä maksimoida jäsenyritystensä kaupallisen voitonteon mahdollisuudet.

Ihmettelen, miksi maan hallitus on yksityisten mediayhtiöiden painostuksen ja lobbauksen alla lähtenyt rajaamaan Yle:n tehtäviä. Hallitushan ehdottaa eduskunnassa nyt olevassa Yle-lakiesityksessään, että tekstisisältö sallitaan jatkossa verkossa vain tietyin poikkeuksin, esimerkiksi silloin kun se tukee audiovisuaalista sisältöä.

Tieto on meidän -kansalaisaloitteessa eduskunnalle esitetään päinvastoin Yle-lain julkisen palvelun tehtävien laajentamista siten, että niihin sisältyisi jatkossa myös journalististen tekstisisältöjen julkaiseminen verkossa. Aloite on eriomainen ja hyvin perusteltu. Näin juuri Medialiiton kanteluun olisi tullut hallituksenkin vastata ja näin siihen voi – hallitus tai eduskunta – vieläkin vastata. Ylen tehtäviä tulisi vahvistaa, ei rajata. Asiantuntijoiden mukaan Medialiiton kantelu voitaisiin melko varmasti kuitata näin toimien. Ainakin kannattaisi yrittää.

Hallitus käsitteli kantelua komission kanssa epävirallisen menettelyn kautta. Liikenne- ja viestintäministeriö on käynyt komission kanssa epävirallisia neuvotteluja, joiden perusteella lakiesitys on laadittu. Neuvotteluasiakirjat ovat pääosin salaisia. Riskinä tällaisessa epävirallisessa menettelyssä on, että Medialiitto voi jatkaa kantelua, vaikka lakia nyt hallituksen esittämällä tavalla muutettaisiinkin.

Perustuslakivaliokunta kritisoi lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan 28.9.2021 sitä, ettei esityksessä tarkemmin perustella näkemystä, jonka mukaan Suomen kansallinen liikkumavara Ylen julkisen palvelun tehtävänmäärityksessä olisi hyvin niukka. ”Esityksen perusteluista tulee esiin arvio, jonka mukaan kansallinen liikkumavara olisi hyvin niukka tai sitä ei olisi lainkaan ja jopa, että komissiolla olisi toimivalta päättää Yleisradion julkisen palvelun tehtävän määrittelystä.” Tällaista toimivaltaa ei tietenkään ole, vaan jäsenmaa päättää ja säätää lakinsa.

Valiokunta pitää ongelmallisena myös sitä, että sananvapauteen kohdistuva rajoitusehdotus, jota perustellaan komission kannalla, perustuu vain dokumentoimattomiin keskusteluihin EU:n virkamiesten kanssa.

Yleisradio itse on puolestaan todennut, että lakimuutos ei aiheuta suuria ongelmia ja siihen on varauduttu jo pitkään. Asia ei ole näin yksinkertainen. Ylen tarjoamat kaikille avoimet sisällöt ovat tärkeitä yhdenvertaisuuden kannalta. Ja jos ajatellaan vaikkapa Ylen aluetoimituksia ja niiden pieneneviä resursseja, on selvää, että tekstisisältöjen rajaaminen vaikeuttaa journalistista työtä ja monessa tapauksessa jäädään näiden sisältöjen osalta yhden vahvan yksityisomisteisen maakuntalehden varaan. Julkisen keskustelun yksipuolistumisen riski on ilmeinen.

Ylen merkitys julkisen keskustelun moniarvoisuuden ja monipuolisuuden takaajana on siis entistäkin tärkeämpi, kun yksityisomisteinen mediakenttä keskittyy voimakkaasti ja omistukset siirtyvät tai ovat jo siirtyneet ulkomaille.

Yksityisten mediatalojen edunvalvontatoiminta ei tietenkään pääty Medialiiton kanteluun ja mahdolliseen Yle-lain muutokseen. On selvää, että Medialiiton kantelulla on vain koeteltu julkisen palvelun rajoja ja mahdollisesti onnistutaankin niitä siirtämään yksityisten eduksi.

Seuraava askel näyttääkin olevan Sanoma-konsernin toukokuussa tekemä kantelu. Sanoma pyrkii haastamaan Ylen suositun Areena-palvelun ja korkeatasoiset oppimateriaalit samanlaisilla kilpailun vääristämis- ja valtiontukisyytöksillä kuin Medialiitto on haastanut nämä verkon journalistiset tekstisisällöt.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan olisikin syytä viimeistään tämän kansalaisaloitteen myötä esittää eduskunnalle, että hallituksen esitystä ei hyväksytä. Vaihtoehtoisesti voisi olla viisasta, että hallitus peruuttaisi lakiesityksensä ja vetäisi sen eduskunnasta. Tieto on meidän -aloite antaa suuntaviivat siihen kuinka Yle-lakia tulisi muuttaa.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa, Tieto on meidän – kansalaisaloite Ylen tekstisisältöjen turvaamiseksi (KAA 8/2021vp)

Turun kaupunki on jo kuukausia ilmoittanut verkkosivuillaan, ettei aikoja terveysasemien vastaanotoille käytännössä saa. Terveydenhuoltolakia rikottiin räikeästi jo keväällä. Ihmiset eivät saaneet edes reseptejään uusituksi, hoidosta puhumattakaan.

Tein kantelun valvovalle viranomaiselle ja vaadin hoitohenkilökunnan palkkojen tuntuvaa nostamista ja lisäkäsien palkkaamista. Virkajohto ja pormestari Minna Arve (kok) torjuivat esitykset.

Nyt kun syksy on jo pitkällä, tuotiin päätöksentekoon ”terveysasemien hoitoonpääsyn toimenpidesuunnitelma”. Terveysasemakriisi pyritään ratkaisemaan pormestarin linjauksen (TS 5.9.) mukaisesti ostopalveluilla ja palveluseteleillä. Yksityisille palvelutuottajille varaudutaan maksamaan 4,54 miljoonaa euroa. Kaupungin omaan toimintaan satsattaisiin lisää vain 0,3 miljoonaa euroa.

Olisi kaupungille paljon edullisempi, ja terveydenhuoltojärjestelmän kannalta ylipäätään ainoa kestävä ratkaisu, nostaa oman väen palkat kilpailukykyisiksi ja palkata ammattilaisia pysyviin tehtäviin niin paljon, että työkuorma helpottaisi. Mutta palkoista ei toimenpidesuunnitelmassa puhuta – ei tule koronabonuksia, ei palkkaohjelmaa. Rekrytointiongelmiin vastattaisiin johtamista ja työprosesseja kehittämällä, puuttumatta juurisyyhyn.

Turku on vuosia jatkuneella alibudjetoinnilla itse aiheuttanut sen palkkakuopan, henkilöstöpulan ja kohtuuttoman työkuorman, joka on terveyskriisin taustalla. Yksityisille on tehty mahdollisimman helpoksi kilpailla osaava työvoima itselleen. Nyt Turku käytännössä ”vuokraa” yksityisille hukkaamansa työpanoksen kalliisti takaisin. Veroeuroilla katetaan yksityisten voittoisan palkkakilpailun kustannukset ja maksetaan vielä yhtiöiden voitotkin.

Kalliilla rahalla ostettu palvelu varmasti lyhentää jonoja, mutta on myös tärkeää huomata, että etenkin palvelusetelit lisäävät eriarvoisuutta perusterveydenhuollossa. Esimerkiksi toimeentulotuessa palvelusetelin omavastuuta ei hyvitetä ja palvelu jää näin todella monelta sitä tarvitsevalta edelleen hakematta ja saamatta.

Osana toimenpidesuunnitelmaa kaupunki vie eteenpäin myös tuottamistapojen ja palveluverkon muutoksia, mikä käytännössä tarkoittaa muun muassa Arven väläyttämää terveysasemien yksityistämistä. Valmistelu perustuu valtuuston hyväksymään sopeuttamisohjelmaan.

Näyttää siltä, että Pormestarien Turku on kokoomuksen johdolla valmis viemään terveysasemien palvelut yhä laajemmin yksityisten yritysten voitonteon välineiksi. Veronmaksajien rahaa kuluu aiempaa enemmän.

Ongelmia ei kuitenkaan yksityistämällä korjata, vaan järjestelmän perustan mureneminen jatkuu. Kun Turku vaikuttaa vahvasti myös uuden sote-alueen valmistelussa, on olemassa todellinen riski ongelmien leviämisestä koko maakuntaan.

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja (vas)

Yleisönosastokirjoitus Turun Sanomissa 6.10.2021