Arvoisa puhemies,

Kannatan tätä lakialoitetta työeläkkeiden taitetun indeksin kumoamiseksi ja puoliväli-indeksin toteuttamiseksi ja olen aloitteen allekirjoittanut. On kiinnostavaa pohtia, miksi oikeastaan näitä varoja kerätään tuollaisia valtavia summia noihin rahastoihin, kun tarkoituksena ei näytä olevan niiden tai edes niiden tuottojen käyttäminen eläkeläisten hyväksi.  Keksin äkkiä kolme syytä:

Ensinnäkin Emu-kriteerit. Eläkerahastojen ylijäämähän otetaan huomioon, kun Suomen julkisen talouden tilaa tarkkaillaan niin sanottujen Emu-kriteerien valossa, ja eläkerahastojen ylijäämäisyys on eduksi, kun näitä kriteerejä sovelletaan. Se voi osittain tai kokonaan kumota valtiontalouden tai kuntien talouden alijäämäisyyden.

Toinen syy on se tosiasia, että vuosituhannen vaihteesta alkaen eläkerahoja on alettu riskisijoittaa yhä enemmän, ja näissä olosuhteissa varmasti näiden rahastojen kerryttäminen on yksi tapa suojautua näiltä riskeiltä. Tietysti tämä on kyseenalaista kehitystä.

Kolmas ja tärkein on tietysti se, että tämän sijoitusvarallisuuden hallinnoijat käyttävät valtavan suurta taloudellista valtaa tässä yhteiskunnassa, ja jos sen rahakasan päälle on päässyt istumaan, niin eihän siitä helposti irti päästä.

Kiitos!

Lähetekeskustelu lakialoitteesta työeläkeindeksin muuttamiseksi taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiksi, eduskunnan täysistunto 24.10.2019.

Arvoisa puhemies,

Eläkeläisten reaaliset tulot ovat alentuneet viime vuosina yleisesti. Syynä ovat kansaneläkkeen leikkaus, vuosien 2015 ja 2017 indeksileikkaukset sekä 2018 ja 2019 indeksijäädytykset. Näitä heikennyksiä hallitus on nyt luvannut kompensoida. Pitkäaikaisin ja perusteellisin eläketurvan heikentäjä on ollut työeläkkeiden niin sanottu taitettu indeksi. Sen muuttaminen takaisin puoliväli-indeksiksi parantaisi eläkeläisteen reaalisia tuloja ja vähentäisi eläkeläisten köyhyyttä tehokkaasti, kuten käsittelyssä olevassa aloitteessa esitetään ja hyvin perustellaan. Eläkkeiden parantamiseen olisi kyllä varaa. Se on täällä useassa puheenvuorossa jo todistettu.

Työeläkejärjestelmää perustettaessa 1962 eläkkeet sidottiin palkkakehitykseen 100 prosenttisesti. Vuodesta 1977 käytössä olleessa niin sanotussa puoliväli-indeksissä sekä ansio- että hintakehityksen painotus oli 50 prosenttia. Puoliväli-indeksiä sovellettiin eläkkeiden tarkistuksiin, kunnes vuonna 1995 Lipposen I hallitus ensitöikseen leikkasi tai ”taittoi” työeläkeindeksin siten, että palkkataso vaikuttaa eläkkeiden vuotuisiin indeksitarkistuksiin enää 20 prosentin verran. Tämä merkitsi eläkkeiden jälkeen jäämistä ansiotasosta, eläkeläisten pienituloisuuden ja suoranaisen köyhyyden kasvua.

Julkisessa keskustelussa väitetään usein, että eläkeindeksin korjaaminen aloitteessa esitetyllä tavalla vääristäisi eläkeläisten keskinäistä tulonjakoa ja kasvattaisi tuloeroja. Väite on tässä yhteydessä siitä erikoinen, että työeläkeindeksissä on kuitenkin kyse nimenomaan työssä olevien ja eläkeläisten välisestä tulonjaosta, sen tasaamisesta puoliväli-indeksillä. Juuri sillä on eläkeläisen toimeentulon kannalta merkitystä. Ansiosidonnaisen työeläkkeen on tarkoitus turvata ansaittu tulotaso eläkkeellä oloaikana. Korvaustasoksi on asetettu 60 prosenttia. Taitettu indeksi heikentää kuitenkin eläkkeitä niin, että korvaustaso laskee noin 20 vuoden eläkkeellä oloajan kuluessa 40 prosenttiin ansaitusta keskipalkasta.

Tulonjakoon, tuloeroihin voidaan ja tulee puuttua useilla keinoilla mm. kansaeläkkeiden ja takuueläkkeen korotuksilla, oikeudenmukaisilla veroratkaisuilla jne. Tässä ed. Kiljusen lakialoitteessa esitetään työeläkkeiden vuosittaisen korotusvaran suorittamista 2/3 osuudelta kaikille saman suuruisena euromääräisenä korotuksena ja 1/3 osuudelta prosenttikorotuksena. Esitetty malli tasaa osaltaan eläkeläisten välistä tulonjakoa.

Mutta arvoisa puhemies,

Ennen kaikkea aloitteessa esitetty puoliväli-indeksin palauttaminen kasvattaisi eläkkeiden ostovoimaa, vähentäisi eläkeläisten köyhyyttä ja lisäisi myös kotimaista kysyntää. Tällä olisi myös positiivisia vaikutuksia työllisyyteen, julkinen talous vahvistuisi ja koko kansantalous hyötyisi.

[…]

Arvoisa puhemies,

Muistutan vielä, että eläkkeet muodostuvat työntekijän työstä. Jokainen työeläke on tiukasti sidottu työuran pituuteen ja eläkekertymään. Oikeudellisesti ja moraalisesti eläke on työstä eläkkeelle siirtyneen eläkeläisen eläkemaksuilla työssäoloaikanaan maksamaa omaa rahaa. Se on ikään kuin rahastoihin siirrettyä myöhennettyä palkkaa, palkan osa, joka siirretään yhteisellä sopimuksella eläkkeenä maksettavaksi.

Palkoista kerätyillä eläkemaksuilla on katettu järjestelmän koko voimassaolon aikana maksuun tulleet eläkkeet lähes täysin. Muutaman viime vuoden aikana myös rahastojen tuottoja on käytetty vähäisessä määrin. Itse rahastoihin ei ole tarvinnut kajota käytännössä lainkaan, ja ne ovat kasvaneet kasvamistaan. 90-luvun puolivälistä rahastot ovat kuusinkertaistuneet ja nyt ne ovat ennätysmäiset yli 200 miljardia euroa. Rahastot ovat reilussa kahdessakymmenessä vuodessa miltei kuusinkertaistuneet, kun eläkemenot ovat vain kaksinkertaistuneet.

Työntekijät maksavat eläkemaksua keskimäärin 7,05 prosentin ja työnantajat 17,75 prosentin mukaan. Vuoteen 1992 asti työeläkemaksuja maksoivat vain työnantajat. Vaikka työnantajien osuus on suurempi kuin palkansaajien, on muistettava, että eläkkeet ovat osa työllä luotua arvonlisäystä, kiteytynyttä työtä, maksoi ne muodollisesti työntekijä tai työnantaja. Myöskään se, että osa eläkkeistä voidaan maksaa eläkerahastoista tai rahastojen tuotosta, ei muuta tätä perusasiaa. Rahastoista tai niiden tuotosta eläkkeisiin siirretty arvo on osa työllä luotua kansantalouden arvonlisäystä, joskin nykytilanteessa tämä arvonlisäysprosessi rahastojen tuottojen osalta jo varsin globaali, siis rahastojen sijoitukset valtaosin ulkomailla, jo 70 prosenttia.

Näyttää siltä, että työnantajat ovat halukkaita edelleen vähentämään maksuvastuutaan eläkkeistä. Sitä täällä edellä kokoomusedustajien puheenvuorotkin heijastelivat. Pitää muistaa, että työeläkejärjestelmästä on säästetty muutenkin kuin taitetulla indeksillä. Alkavia eläkkeitä pienentää vuosittain kasvava elinaikakerroin vuodesta 2010 lähtien, esimerkiksi vuonna 2030 arviolta jo lähes 10 prosenttia. Vuonna 2017 voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa korotetaan eläkeikää ja pienennetään vanhempien ikäluokkien eläkekarttumia. Varhaiseläkkeitä on karsittu tai niiden ehtoja on tiukennettu ja esimerkiksi työttömyyseläke on lakkautettu kokonaan. Säästetty siis on, mutta onhan se niin, että nämä työllä luodut eläkevarat kuuluvat sen työn tekijöille!

[…]

Arvoisa puhemies,

On kiinnostavaa pohtia, miksi oikeastaan näitä varoja kerätään tuollaisia valtavia summia noihin rahastoihin, kun tarkoituksena ei näytä olevan niiden tai edes niiden tuottojen käyttäminen eläkeläisten hyväksi.  Keksin äkkiä kolme syytä:

Ensinnäkin Emu-kriteerit. Eläkerahastojen ylijäämähän otetaan huomioon, kun Suomen julkisen talouden tilaa tarkkaillaan niin sanottujen Emu-kriteerien valossa, ja eläkerahastojen ylijäämäisyys on eduksi, kun näitä kriteerejä sovelletaan. Se voi osittain tai kokonaan kumota valtiontalouden tai kuntien talouden alijäämäisyyden.

Toinen syy on se tosiasia, että vuosituhannen vaihteesta alkaen eläkerahoja on alettu riskisijoittaa yhä enemmän, ja näissä olosuhteissa varmasti näiden rahastojen kerryttäminen on yksi tapa suojautua näiltä riskeiltä. Tietysti tämä on kyseenalaista kehitystä.

Kolmas ja tärkein on tietysti se, että tämän sijoitusvarallisuuden hallinnoijat käyttävät valtavan suurta taloudellista valtaa tässä yhteiskunnassa, ja jos sen rahakasan päälle on päässyt istumaan, niin eihän siitä helposti irti päästä.

Lähetekeskustelu lakialoitteesta työeläkeindeksin muuttamiseksi taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiksi, eduskunnan täysistunto 24.10.2019.

Keskustelussa esiintyy jatkuvasti virheellinen väite, että pormestarimalli lisäisi kuntalaisten valtaa. Kuntalaiset muka saisivat päättää pormestarista. Näinhän asia ei ole. Lain mukaan valtuusto valitsee pormestarin. Näin menetellään myös kaupunginjohtajan valinnassa. Puolueet voivat toki tehdä poliittisen sopimuksen, jossa pormestariehdokkaat asetetaan ennen vaaleja. Sopimus pitää, jos pitää. Tässä tapauksessa vaalikamppailun keskittyminen pormestariehdokkaiden ympärille olisi kuitenkin omiaan vähentämään kansan valtaa. Vaalikeskustelu keskittyisi henkilöihin, asiat jäisivät taka-alalle. Näin kävi mm. Helsingissä viime kuntavaaleissa.

Valintatavan sijasta huomio tulisi kohdistaa vallan jakautumiseen ja käytännön johtamiseen. Kaupunginjohtaja johtaa kaupunkia kaupunginhallituksen alaisuudessa. Pormestari johtaa kaupunkia hallituksen puheenjohtajan asemasta. Kaupunginjohtaja on virkamies, joka esittelee asiat, muttei päätä. Virkavalta ja poliittinen valta on erotettu. Pormestari sen sijaan voi esitellä asiat ja osallistua samalla päätöksentekoon. Tämä tekee pormestarista todella vahvan vallankäyttäjän, paljon vahvemman kuin kaupunginjohtaja. Valta keskittyy ja järjestelmä on erittäin altis hyvä veli -verkostojen vaikutusvallalle ja korruptiolle.

Pormestarimalli on rahan tuhlausta. Se tarkoittaisi käytännössä ylimmän johdon kaksinkertaistamista. Virkamiesjohto saisi rinnalleen poliitikkojohtajat eli pormestarin ja apulaispormestarit. Tästä seuraa uusia kustannuksia, alustavan arvion mukaan 390 000 euroa vuodessa. Kustannusarviota on yritetty peitellä.

Apulaispormestarien varsinainen toimivalta on jäämässä kapeaksi. Tehtävästä muodostuu lähinnä puoluepoliittinen suojatyö tai ponnahduslauta ns. merkittävämpiin tehtäviin. Toimialojen päällikkövirkamiehet eli toimialajohtajat ovat edelleen ne todelliset vallan käyttäjät ja vastuunkantajat. Apulaispormestareille kaavailtu 7000-10000 euron kuukausikorvaus onkin vastuuseen nähden aivan ylimitoitettu. Ykköspormestari taas tulee saamaan korvauksen, joka on nykyistä kaupunginjohtajan kuukausipalkkaa suurempi eli reippaasti yli 15000 euroa kuukaudessa.

Keskeinen syy, miksi pormestarijärjestelmää Turkuun nyt ajetaan, on halu saada takaisin pari vuotta sitten lopetettu Turku-sopimus. Kannatusmenetyksen pelossa puoluetroikka kokoomus, vihreät ja sdp ei enää 2017 vaalien jälkeen uskaltanut epäsuosittua sopimusta solmia. Nyt sopimuspolitiikka yritetään tuoda takaisin pormestarijärjestelmän ja siihen liittyvän pormestarisopimuksen avulla.

Johannes Yrttiaho (vas)
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu
Turku

 

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.10.2019

Arvoisa puhemies,

Polttoaineveron 250 miljoonan euron korotus osuu kipeästi etenkin niihin kaupunkikeskusten ulkopuolella asuviin ihmisiin, joilla ei ole mahdollisuutta kunnollisiin joukkoliikennepalveluihin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös joukkoliikenne, ja nimenomaan linja-autoliikenne, kallistuu veronkorotusten seurauksena.

Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä LIPASTO:n avulla laskettu arvio on, että valtakunnallisesti linja-autoliikenteen kustannukset nousevat noin 12,4 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannusten nousu aiheuttaa paineen nostaa lippujen hintoja. Hinnankorotukset taas johtavat joukkoliikenteellä tehtyjen matkojen määrän vähenemiseen. Näin polttoaineveron kiristys vaikuttaa joukkoliikenteen käyttöä vähentävästi.

Esimerkiksi kotikaupunkini Turun isännöimän seudullisen joukkoliikenneviranomaisen, tuttavallisemmin Fölin, toimintaan veronkorotus aiheuttaa noin 450 000 euron lisäkustannuksen. Sen kattaminen edellyttää lippujen hinnankorotuksia niin, että joukkoliikenteen matkamäärän arvioidaan laskevan 250 000 matkalla.

Näyttäisi siltä, että hallituksen ilmastoperusteilla korottama polttoainevero osuu liikenteen päästövähennystavoitteita vastaan. Liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttaminen edellyttää joukkoliikenteen matkamäärän kasvattamista, ei sen vähentämistä.

Budjetissa joukkoliikenteen järjestämiseen on osoitettu ilmastoperusteista lisärahoitusta 20 miljoonaa, mutta tämä raha kohdistuu ennen kaikkea joukkoliikenteen kehittämiseen. Viekö veronkorotus nyt pohjan pois tältä kehityspanostukselta?

Myös parafiinisen dieselin verotuen poistaminen vaikuttaa linja-autoliikenteen kustannuksia kasvattavasti. Tuki on ollut 5 senttiä litralta ja tuen määrä on ollut noin 120 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän verotuen poisto voi itse asiassa myös hidastaa siirtymistä biodieselin käyttöön. Tästä minulla ei ole tarkempia laskelmia, mutta vaikutussuunta näyttäisi olevan selvä ja valitettavasti joukkoliikenteen käytön ja päästövähennystavoitteiden kannalta negatiivinen.

Olisi ehdottoman tärkeää, että polttoaineveron korotuksen ja toisaalta veroedun poiston aiheuttamat lisäkustannukset kompensoitaisiin suurten- ja keskisuurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen järjestäjille sekä alueellisille liikenteenharjoittajille niin, että kustannukset eivät siirry joukkoliikenteen käyttäjille. Se olisi vähintä, mitä eduskunta voisi tehdä ihmisten liikkumisen kallistumisen estämiseksi eikä hintalappukaan olisi suuri.

Arvoisa puhemies,

Toivon, että ao. valiokunta käy tämän asian perusteellisesti läpi ja siihen saadaan korjaus.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2020.

 

Arvoisa puhemies!

Hallituksen talousarvioesitys sisältää useita erittäin kannatettavia ja odotettuja toimia mm. varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Monella alalla edetään oikeaan suuntaan. Talousarvioehdotus sisältää kuitenkin myös ongelmia. Nostan puheenvuorossani esille muutaman.

Hallituksen alkukauden keskusteluja on hallinnut 75 prosentin työllisyysastetavoite, johon tämäkin budjetti kurkottaa. Työllisyyspoliittisessa keskustelussa vastakkain ovat olleet kaksi peruslinjaa, porkkana ja keppi.

On hyvä, että hallitus esittää nyt yhden kepin eli työttömyysturvan aktiivimallin 4,65 prosentin leikkurin poistamista. Tätä on todella odotettu. Ikävä kyllä samalla esitetään leikkausta työttömyysturvan lisäpäiviin eli eläkeputkeen. Putkessa oli viime vuonna lähes 17 500 henkilöä. Se on tarjonnut monelle raskaassa työssä jo työkykynsä menettäneelle ikääntyneelle työntekijälle mahdollisuuden jäädä ansiosidonnaiselle päivärahalle odottamaan eläkkeelle pääsyä. Samalla nuoremmille ikäluokille on tarjoutunut lisää työmahdollisuuksia.

Varsin vähälle huomiolle työvoimapolitiikan kokonaisuudessa on jäänyt aktiivimallin leikkuriakin kovempi keppi, nimittäin työttömyysturvan karenssit, siis kokonaan korvaukseton aika, joka työttömälle voidaan määrätä. Sen käyttö on työvoimahallinnossa kasvanut hälyttävästi. Vuonna 2008 karensseja määrättiin reilu 33 000 kpl, vuonna 2018 jopa yli 118 000. Tänä vuonna määrä näyttää edelleen kasvavan. Elokuun loppuun mennessä karensseja oli määrätty yli 85 000. Tämä on siis sitä ”keppiä”, johon työministeri ja pääministerikin ovat eri yhteyksissä viitanneet, että keinovalikoimassa on ja pysyy. Siinä missä aktiivimallin leikkuri on 4,65 prosenttia, on kokonaan korvauksetonta aikaa mahdollista määrätä aina 90 päivään saakka tai jopa toistaiseksi. Se on sadan prosentin leikkuri eikä se siis häviä mihinkään, vaan karensseja määrätään nyt ennätystahtiin.

Hallitus ehkä pyristelee irti edeltäjiensä politiikasta, jossa keppi on korostunut, mutta tällä budjetilla se ei vielä onnistu. Palkkatuen lisäys on toki tervetullutta rahaa, jolla voidaan työllistää ihmisiä kohtalaisen tehokkaasti, siitä kiitos.

Arvoisa puhemies,

Perusturvaan, kuten työmarkkinatukeen ja työttömien peruspäivärahaan, hallitus osoittaa 40 miljoonaa lisärahaa, tehdään 20 euron korotus. Se on hyvä alku, jos se on alku. Melkoinen epäkohta on kuitenkin se, että perusturvan korotus leikkautuu pois toimeentulotuen saajilta. Kaikkein köyhimmät eivät saa mitään. Tämä on epäoikeudenmukaista. Tarvittaisiin korkeintaan parikymmentä miljoonaa, jotta epäkohta voitaisiin korjata ja toimeentulotuen saajatkin voisivat korotuksesta hyötyä, mutta tätä summaa ei nyt budjettiesityksessä ole. Epäkohta on periaatteellisesti ja käytännössä merkittävä. Vuonna 2018 toimeentulotukea sai 470 000 henkilöä ja yli 300 000 kotitaloutta.

Arvoisa puhemies,

Rahaa ei löydy sosiaaliturvaan, mutta sitä näyttää löytyvän monin verroin suurempia summia aseisiin. Julkisen talouden suunnitelmassa puolustusmenot kasvavat ensi vuoden noin 3 miljardista eurosta viiteen miljardiin euroon vuonna 2023. Merivoimien alushankinnan laskuun tuli hiljattain lisäystä 100 miljoonaa euroa. Koko hintalappu on nyt 1,3 miljardia. Pelkään, että tämä ennakoi myös tulevaa hävittäjähankintaa, joka tuskin pysyy sille asetetussa 10 miljardin raamissa.

Tässä budjetissa HX-hankkeen hallinnollisiin kuluihin, siis vuonna 2021 tehtävän hankintapäätöksen valmisteluun, osoitetaan kahdella eri puolustushallinnon momentilla yhteensä 20 miljoonaa euroa. Rahaa kuluu mm. konsulttitoimeksiantoihin. Saman verran maksaisi toimeentulotuen perusosan korotus niin, että perusturvaan tehtävä 20 euron lisäys ei leikkautuisi toimentulotuen saajilta pois. Toivon todella, että ennen kuin tämä budjettiesitys tulee eduskunnan päätökseksi tuo raha jostakin löytyy ja myös toimeentulotukeen tehdään tasokorotus. Se on paitsi toimeentulo-, myös mitä suuremmassa määrin oikeudenmukaisuuskysymys.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2020.

Turun omistama Arkea Oy on syyllistymässä törkeään työehtoshoppailuun. Työntekijöiden palkat, lomat ja eläkkeet menevät leikkuriin. Yhtiön johto on väittänyt tämän olevan ainoa keino turvata työt. Johto on väärässä, sillä palkanalennukset käynnistävät takuuvarmasti syvenevän työntekijöiden uupumisen, laadun heikentymisen, tarjouskilpailuhäviöiden ja irtisanomisten kierteen. Väärässä on myös konsernijaoston niukka enemmistö eli kokoomuksen, vihreiden ja keskustan edustajat, jotka tes-vaihdon hyväksyivät äänin 7-6.

Turku yhtiöitti teknisen toimensa palvelut vuonna 2011. Tuolloin käytännössä vain Vasemmistoliiton valtuutetut vastustivat yhtiöittämistä. Näimme yhtiöittämisen johtavan toiminnan supistumiseen ja jopa konkursseihin, kun kilpailuja hävittäisiin. Ilmiselvää oli, että yhtiöittämisen tiellä eteen tulisi myös työehtojen heikentäminen. Näin on käynyt. Perustetuista yhtiöistä Turun Seudun Rakennustekniikka Oy on jo lakannut olemasta. Julkisesta infrarakentamisesta ja kunnossapidosta huolehtiva Kuntec Oy on hävinnyt kilpailuja, irtisanonut ja lomauttanut väkeä ja sen liikevaihto on pienentynyt rajusti. Ateriapalveluista, siivouksesta ja kiinteistönhuollosta vastannut Arkea on jaettu kahtia, Kaarea Oy:ön eli niin sanottuun sidosyksikköyhtiöön, jolta omistajat voivat tilata palveluita kilpailuttamatta ja Arkea Oy:ön, joka toimii kokonaan markkinakilpailun piirissä, ja johon nyt ilmoitetut rajut saneeraustoimet kohdistuvat.

Yhtiöittämisen jälkeen Arkean toiminnoissa, kuten päiväkotien, koulujen ja vanhustenhuollon ruokapalveluissa sekä siivouksessa, on ollut paljon laatuongelmia. Kilpailukykyä on haettu henkilöstön selkänahasta ja aivan selvästi myös esimerkiksi aterioiden raakaa-aineista. Palvelun laatu sekä luottamus sen toimivuuteen on kärsinyt. Palkanalennus työehtosopimusta vaihtamalla vain syventää 2011 alkanutta kierrettä kohti pohjaa.

Ainoa varmasti toimiva keino pelastaa Arkean työt, turvata henkilöstön työehdot ja kaupunkilaisille korvaamattoman tärkeät palvelut on Arkean muuttaminen inhouse-asemaan kaupungin sidosyksiköksi eli sen vetäminen pois markkinoilta, ja mahdollisesti jopa koko yhtiön purkaminen kiinteäksi osaksi kaupungin perustoimintaa. Vain näin voidaan suojautua ateria-, siivous- ja kiinteistöpalvelualalla ylikansallisestikin toimivien suuryhtiöiden epäterveeltä kilpailulta ja laadun sekä työehtojen dumppaukselta.

Johannes Yrttiaho
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vas)

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.10.2019.