Onko ilmavoimien tavoitteena yltää Moskovaan saakka?

Arvoisa puhemies,

Puolustuspoliittisessa selonteossa, hallitusohjelmassa, tässä talousarvioesityksessä ja koko uusista monitoimihävittäjistä käydyssä keskustelussa nojataan siihen, että HX-hankkeessa Hornettien ”suorituskyky korvataan täysimääräisesti”.

Halutaan korostaa, että ilmavoimien ”suorituskyky” pysyy entisellään. Tähän riittäisi tekniikan kehittyessä nykyistä vähempi konemäärä, mutta koska ilmavoimat haluaa tosiasiassa lisätä suorituskykyä, on keskusteluun sittemmin kehitetty termi ”suhteellisesta suorituskyvystä”. Sen merkityssisältö on täysin sotilaiden määriteltävissä.

Eräs huomion arvoinen suorituskyky-määritelmä kuultiin elo-syyskuun taitteessa. HX-hankkeen johto, ilmavoimien operaatiopäällikkö eversti Juha-Pekka Keränen tuli tuolloin julkisuuteen arviollaan siitä, mitä uusien hävittäjien ”suorituskyky” käytännössä tarkoittaa: ”Jos pääsemme 1:n suhde 10:een, niin silloin se on kuusisataa hävittäjää tai pommikonetta tai mitä sieltä nyt tuleekaan sitten, joita pääsemme pudottamaan alas.” Lausunto esitettiin puolustusvoimien Kipinä-podcastissa ja se levisi laajasti valtakunnan julkisuudessa, mm. Helsingin Sanomissa.

Arvoisa puhemies,

Tämän kenraalitason sananselityksen ja suoranaisen harhaisuuden ohella leimaava piirre HX-hankkeesta käytävässä keskustelussa on ollut se, että sitä ei julkisiin viranomaislähteisiin perustuen ole voitu käydä. Puolustusministeriö on salannut hankkeen asiakirjat.

HX-hankkeeseen perehtyessään joutuukin tukeutumaan muihin kuin Suomen puolustushallinnon lähteisiin. Tärkeä tällainen lähde tuli julki muutama päivä sitten.

Yhdysvaltain ulkomaille suunnatuista sotilasteknologiakaupoista vastaava puolustusministeriön alainen DSCA-virasto teki Yhdysvaltain kongressille lakisääteisen ilmoituksen monitoimihävittäjien sekä niiden aseiden ja varusteiden mahdollisesta myynnistä Suomelle.

Ilmoitukset HX-hankkeeseen liittyvistä Boeing F-18 Super Hornet- ja Lockheed Martin F-35A -kaupoista julkaistiin viraston sivuilla perjantaina 9. lokakuuta.

Ilmoitusten perusteella Boeingin Super-Hornetteja ja Growlereita varaudutaan myymään Suomelle aseineen 12,5 miljardin euron hinnalla. Koneita on mahdollista myydä Suomelle kaikkiaan 72 kappaletta. Lockheed Martinin 64:n F-35 hävittäjän kauppa aseineen olisi arvoltaan 10,6 miljardia euroa. Asiakirjoissa todetaan, että Yhdysvallat tarjoaa Suomelle kalustoa, jolla Suomi käytännössä lisää ja parantaa suorituskykyään. USA:n puolustusministeriön asiakirjoissa ei siis puhuta suorituskyvyn korvaamisesta, vaan parantamisesta. Tämä on paljastavaa.

USA:n viranomaisten julkistamat tiedot vahvistavat käsitystä siitä, että 10 miljardin hankintahinta tullaan ylittämään reippaasti. Suomessa on uskoteltu, että HX-hankkeelle olisi asetettu 10 miljardin euron kattohinta. Ensi vuoden talousarvioesitys jättää kuitenkin tosiasiassa piikin auki. Tilausvaltuus on kirjattu budjettiin niin, että 10 miljardin hinta voidaan ylittää ”kustannustasomuutoksilla, jotka aiheutuvat hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista.” Aseita tilausvaltuuteen sisältyy vain ”operatiivisen valmiuden aloittamiseen tarvittava määrä”. Myöhemmin hankitaan lisää.

Millaisia aseita koneisiin sitten ollaan hankkimassa? USA:n puolustusministeriön ilmoituksessa tarjolla olevasta aseistuksesta yksi kiinnittää erityistä huomiota. Ilmasta maahan -iskukyky koneisiin tulisi Lockheed Martinin valmistaman JASSM-rynnäkköohjuksen ER-versiosta. Nykyinen Hornet-kalusto on varustettu standardiversioilla, joiden kantamaksi kerrotaan 370 km, kun taas JASSM-ER lentää jopa tuhannen kilometrin matkan. Näitä ohjuksia Yhdysvallat ei vielä ole myynyt Naton ulkopuolisille maille, mutta varautuu siis myymään niitä Suomelle.

Arvoisa puhemies,

Mihin näitä tuhannen kilometrin kantaman hyökkäysaseita tarvitaan? Onko ilmavoimien tavoite yltää Moskovaan saakka?


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä valtion vuoden 2021 talousarvioksi, HE 146/2020vp

Työnantajahyökkäys pitää pysäyttää

Harvemmin on intoa yhtyä johtavien sosiaalidemokraattisten ay-tovereiden lausuntoihin. Lähellä oli, kun STTK:n Antti Palola totesi alkusyksystä julkisuudessa, että ”yritysten viimeaikaiset ilmoitukset ja erityisesti niiden ajoitukset tuotantolaitosten sulkemisesta on osa elinkeinoelämän ja niiden järjestöjen ulkoparlamentaarista oppositiopolitiikkaa pääministeri Marinin hallitusta vastaan”

Tämä on tilanne ja tilanne on paha. Työnantajilla on myös agenttinsa hallituksen sisällä, nimittäin keskustapuolue.

Työnantaja haluaa murtaa yleissitovuuden

Työnantajien – myös valtio-omisteisten yhtiöiden – syksyyn ajoittamat yt-ilmoitukset ja massairtisanomiset ovat osa elinkeinoelämän ja työnantajaleirin hyökkäystä, jolla ne ajavat heikennyksiä työlainsäädäntöön ja työttömyysturvaan sekä alennuksia työnantajien sosiaaliturvamaksuihin. Halutaan myös murtaa työehtosopimusten yleissitovuus ja viedä työehtojen määräytyminen yritystasolle. Päämääränä on palkkojen alennus ja työaikojen pidennys, siis yhtiöiden omistajien voittojen kasvattaminen – ei mikään muu. Esimerkiksi UPM:n Kaipolan tehtaan lakkautus, Meyerin Turun telakan irtisanomiset ja lomautukset, Nesteen Naantalin jalostamon alasajo sekä lukuisten kaupunkien ja kuntien lomautukset ja henkilöstöleikkaukset olisi kyllä voitu jättää tekemättä, mutta on haluttu vetää törkylinjaa. Työnantajilla on käsissään ”hyvä kriisi”, jota ne eivät todellakaan jätä käyttämättä.

Metsäteollisuuden työnantajien ilmoitus työehtosopimustoiminnasta luopumiseksi ja sopimisen siirtämisestä yritys- tai tehdastasolle on osa hyökkäystä. Ilmoituksen ajankohta oli tarkkaan suunniteltu. Työnantajien tähtäimessä on yleissitovuuden murtaminen. Alan voimassa olevat sopimukset päättyvät kuitenkin vasta ensi vuoden lopulla. Ilmoituksen ajoitus onkin ennen kaikkea osa poliittista painostusta, jolla ajetaan mm. ”paikallisen sopimisen” lisäämistä Marinin hallituksen perustaman työryhmän pöydässä.

Ei eläkeputken leikkaamiselle

Niin sanottuja työllisyystoimia valmistelemassa istuu toinen hallituksen asettama järjestöjen työryhmä. ”Työllisyystoimeksi” on vahvasti tyrkyllä ikääntyneiden ja uupuneiden työttömien viimeisen suojan vieminen – työttömyysturvan lisäpäivien leikkaaminen, eläkeputken lopettaminen. Hallituksen oikeistopuolueiden – keskustan, vihreiden ja rkp:n – paineessa sdp ja vasemmistoliitto eivät ole uskaltaneet panna vastaan. Eläkeputken leikkaus on edennyt hallituksessa keskustan, vihreiden ja rkp:n ajamana muka työllisyystoimena – täysin ilman perusteluja. Lopulta asia on työnnetty järjestöille, jotta poliitikot pääsisivät jälleen kerran niiden selän taakse piiloon.

Mitään tutkimusta eläkeputken leikkaamisen työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta ei ole. Päinvastoin, jos iäkkäämpi työntekijä pysyisikin putken lopettamisen jälkeen nykyistä useammin työssään, kohdistuisi irtisanominen niissä tapauksissa takuuvarmasti nuorempaan ikäluokkaan. TY öllisyys ei kokonaisuutena paranisi. Eläkeputkelle olisi massairtisanomisten oloissa nyt käyttöä enemmän kuin pitkään aikanaan. Itse asiassa, sitä tulisi leikkaamisen sijaan pidentää. Kun yritykset irtisanovat, voisi monikin putken ehdot täyttävä siirtyä sinne, joku jopa mielellään eläkkeelle pääsyä odottamaan, ja nuoremmille jäisi enemmän työmahdollisuuksia.

Suuret työnantajat haluavat kuitenkin putkesta eroon, koska ne joutuvat maksamaan putkessa olevien päivärahakuluja tavanomaista enemmän. Nämä usein kansainvälisesti toimivat yhtiöt haluavat massairtisanomisista vieläkin edullisempaa, vaikka se on jo kilpailijamaita paljon halvempaa ja helpompaa. Tätä kaikkea peittelemään on keksitty harhautus eläkeputken lopettamisesta muka ”työllisyystoimena”. Seuraava tällainen ”työllisyystoimi” on jo nurkan takana ja se on työttömyysturvan porrastaminen, joka sekin vähentäisi työnantajien maksuvastuuta.

Tavataanko torilla?

Jos työnantajat vievät työehtoneuvottelut tulevaisuudessa yksipuolisilla päätöksillä työpaikkatasolle, on löydyttävä taisteluvoimaa ihan toisessa mitassa kuin mihin viime vuosikymmeninä on kovimmissakaan paikoissa totuttu. Työnantajan seuraavaa siirtoa ei kannata jäädä odottelemaan. Nyt pitää lähteä liikkeelle ja puolustaa yleissitovuutta, eläkeputkea ja koko työttömyysturvaa näkyvästi ja kuuluvasti. Työnantajien hyökkäys pitää pysäyttää kunnon voimannäytöllä. Onko keskusjärjestöissä ja liitoissa jo valmistelu käynnissä? Tavataanko torilla?

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja (vas.)

Kirjoitus on julkaistu Helsingin metallityöväen ammattiosasto 5:n jäsenlehdessä, 3/2020.

Eduskunnalta halutaan avoin piikki hävittäjähankintaan

Arvoisa puhemies,

Ensi vuoden talousarvioesitys sisältää sotilasmenojen 54 prosentin korotuksen. Puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat kasvavat noin 3,2 miljardista lähes 4,9 miljardiin euroon.

Armeijalle annetaan kuluvaan vuoteen verrattuna 1,7 miljardia euroa lisää. Tästä 1,5 miljardia Hornetit korvaavien hävittäjien HX-hankkeeseen. Mikään muu hallinnonala ei ehkä koskaan ole saanut, tai tule saamaan, tällaista määrärahojen prosenttikorotusta. Hävittäjähankkeeseen osoitetulla tuhannella viidelläsadalla miljoonalla voitaisiin vaikkapa jo ensi vuonna maksaa hoitajille koronalisää, rahoittaa hoitajamitoitusta, toteuttaa huoletta oppivelvollisuuden laajentaminen palauttamalla myös koulutusleikkausten sadat miljoonat eurot, auttaa kuntia, säilyttää leskeneläke ja eläkeputki, korottaa perusturvaa ja toimeentulotukea, tehdä eläkeläisille luvatusta vappusatasesta kertaheitolla totta. Näillä toimilla lisättäisiin suoraa kulutuskysyntää ja parannettaisiin työllisyyttä. Se olisi sitä paljon puhuttua elvyttävää talouspolitiikkaa, jonka toteuttamisesta maksetaan EU:lle nyt kaksin- ellei kolminkertaisesti se, mitä takaisin saadaan.

Arvoisa puhemies,

Ensi vuoden talousarviolla ei lisätä vain ensi vuoden varustelumenoja, vaan hyväksytään mahdollisesti 2021 syksyllä tehtävää hävittäjien hankintapäätöstä varten koko monitoimihävittäjien lähes 10 miljardin tilausvaltuus. Eduskunta siis käytännössä hyväksyy tällä budjetilla uusien hävittäjien hankinnan. Itse hankintapäätös jää tämän jälkeen hallituksen toimivaltaan.

Vuosi sitten lokakuussa puolustusministeri Kaikkonen ilmoitti julkisuudessa, että hallitus oli tehnyt päätöksen HX-hankkeen kymmenen miljardin hinnasta. Myöhemmin kerrottiin, että oli päätetty myös vuotuisiin elinkaarikustannuksiin käytettävästä 10 prosentin puolustusmenoja vastaavasta summasta. Elinkaarikuluja maksetaan käytännössä uusien hävittäjien 2060-luvulle ulottuvana yli 30 vuoden käyttöaikana joka vuosi.

Kymmenen prosenttia tarkoittaa yli 300 miljoonaa euroa vuodessa, mutta kansainvälisten esimerkkien valossa tämä arvio elinkaarikuluista on auttamatta alakanttiin. Todelliset kulut ovat moninkertaiset.

Samoin alakanttiin on asetettu itse kymmenen miljardin hankintahinta. Se ei riitä 64 hävittäjän hankintaan. Hankinnasta vastaava puolustusvoimien strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen on julkisuudessa kertonut hävittäjävalmistajilta saatujen tietojen nojalla, että ”kaikkien tarjoukset 64:stä menivät pitkälti yli kymmenen miljardin”.

Arvoisa puhemies,

Tyytyykö ilmavoimat, tyytyvätkö kenraalit vähempään hävittäjien määrään? Mitä ilmeisimmin eivät tyydy. Poliitikot tuntuvat olevan kovin kuuliaisia sotilaille, kovin kuuliainen kenraaleille on maan hallitus.

Syntyy vakava epäily, että hävittäjähankinnassa on tosiasiassa piikki auki. Talousarvioon puolustusministeriön pääluokkaan sivulle 259 kirjattu tilausvaltuus paljastaa, että näin todella uhkaa käydä. Vuosina 2021—2031 valtiolle hävittäjien hankinnasta aiheutuvat menot saavat olla enintään tuon noin 10 miljardin tilausvaltuuden suuruisia lisättynä ”kustannustasomuutoksilla, jotka aiheutuvat hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista.” Tilausvaltuus siis jättää piikin auki kustannustasomuutoksille! Lisäksi koneisiin hankitaan aseistusta ”vain operatiivisen valmiuden aloittamiseen tarvittava määrä”.

Pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö eversti evp Pertti Tervonen toteaa Turun Samoissa 19.9. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että: ”Tilausvaltuudella saadaan vain lentävät lavetit ja muutama talli niitä varten.”

Arvoisa puhemies,

Piikki hävittäjähankinnassa on siis auki, jos eduskunta tämän budjetin muutoksitta hyväksyy.

Kaiken tämän yllä leijuu yhä vahvempana kysymys siitä, millaisiin uhkiin uusilla hävittäjillä varaudutaan? Miksi Hornetien uusiminen pitää tehdä paljon ennen niiden todellisen käyttöiän päättymistä?


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä valtion vuoden 2021 talousarvioksi, HE 146/2020vp

Kirjallinen kysymys epidemiakorvausta ilman jäävien pienituloisten henkilöiden koronakorvauksesta

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta hyväksyi 30.9.2020 hallituksen esityksen niin sanotusta epidemiakorvauksesta HE 105/2020 vp; Laki väliaikaisesta epidemiakorvauksesta), jolla yhteiskunnassa taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä ja perheitä tuetaan tilanteessa, jossa koronaepidemiasta johtuvat rajoitustoimet ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kustannuksia.  

Epidemiakorvaus eli 75 euron veroton tuki henkeä kohden kuukaudessa on kohtalaisen merkittävä. Tukeen on oikeus henkilöllä tai perheellä, joka on saanut perustoimeentulotukea maalis—heinäkuussa 2020 ja lisäksi saa perustoimeentulotukea maksukuukautta edeltävänä kuukautena 1.8. 2020 alkaen. Korvausta voidaan maksaa ajalta 1.9.—31.12.2020. Syyskuun korvaus maksetaan lokakuussa. 

Epidemiakorvaus on pahasti myöhässä, kun huomioidaan, että ensimmäiset maksut suoritetaan vasta yli puoli vuotta epidemian ja rajoitustoimien akuutin vaiheen alkamisen (maaliskuun puoliväli) jälkeen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti mietinnössään (StVM 19/2020 vp) huomiota siihen, että esitys on valmisteltu hyvin kiireellisessä aikataulussa eikä siitä ole pyydetty valmistelun aikana lausuntoja. Esityksen antamisen ja sen eduskuntakäsittelyn aloittamisen väliin jäi kuitenkin aikaa yli kaksi kuukautta, joten lausuntokierros olisi ollut mahdollista järjestää tälläkin aikataululla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että ”koronakriisi on aiheuttanut lapsiperheille lisääntyneitä kuluja muun muassa koulujen sulkemisesta johtuneen ruokamenojen kasvun vuoksi. Riskiryhmiin kuuluville yksin asuville lisäkustannuksia ovat aiheuttaneet esimerkiksi apteekkien ja ruokakauppojen kotiinkuljetuspalvelut. Kuntouttavan työtoiminnan keskeytyminen keskeytti myös siihen liittyvän toimintarahan maksamisen useilta toimeentulotuen saajilta. Koronakriisin aikana toimeentulotuen ja ruoka-avun tarve on kasvanut merkittävästi. Myös vuokrarästit ja velkaongelmat ovat yleistyneet, eikä vähimmäisturvan varassa elävillä ole säästöjä käytettäväksi ylimääräisiin kuluihin.” 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille myös, että epidemiakorvaus ei ”kohdistu tehokkaasti ja kattavasti (koti)talouksiin, jotka ovat kärsineet epidemiasta taloudellisesti.”  

Ongelmana epidemiakorvauksen kohdentumisessa on erityisesti se, että suuri joukko pienituloisia iäkkäitä, monisairaita ja vammaisia jää kokonaan korvauksen ulkopuolelle. Tuen saamatta jääminen koskee myös suurta osaa omaishoitajakotitalouksista. Yllä mainitut kriteerit toimeentulotuen saamisen ajankohdasta eivät monenkaan kohdalla täyty.

Ensinnäkin edellä mainitut ryhmät ovat olleet tammi—helmikuussa toimeentulotuen asiakkaita ja saaneet tukea muun muassa lääkkeisiin ja sairauskuluihin. Oikeus perustoimeentulotukeen on kuitenkin monilla heistä tämän vuoden osalta loppunut jo ennen maalis—heinäkuun tarkastelujakson alkamista, kun sairaus- ja lääkekulujen omavastuut ovat täyttyneet. He jäävät ilman epidemiakorvausta.

Toiseksi monilla heistä, jotka ovat saaneet toimeentulotukea vielä maalis—heinäkuun tarkastelujaksolla, on toimeentulotuen asiakkuus syksyyn mennessä loppunut. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan arviolta 29 prosenttia niistä kotitalouksista, jotka kevään tarkastelujaksolla saivat toimeentulotukea, ei sitä syksyllä saa, ja siksi myös he jäävät ilman epidemiakorvausta. Toimeentulotuki, ja siten epidemiakorvaus, leikkautuu pois myös niiltä lukuisilta korkealla ennakonpidätysprosentilla etuuksistaan veroa maksaneilta henkilöiltä, joiden veronpalautukset ovat tulleet maksuun elokuusta alkaen. 

Kolmanneksi ilman epidemiakorvausta jäävät myös ne henkilöt, joiden toimeentulotuen asiakkuus on alkanut vasta 1.8., vaikka koronapandemian rajoitustoimet aiheuttavat tällekin ryhmälle lisäkuluja myös syksyllä 2020.  

Laki väliaikaisesta epidemiakorvauksesta ei tunnista pienituloisuuden ja toimeentulotuen asiakkaiden todellisuutta. Toimeentulotuen asiakkaat eivät ole yhtenäinen tulonsaajaryhmä, vaan toimeentulotukeen turvautuvat hyvin monenlaiset ihmiset hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa, monet vain lyhyen aikaa. Vuonna 2019 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista lähes 40 prosenttia sai sitä vain 1—3 kuukauden ajan. 

Laki väliaikaisesta epidemiakorvauksesta jättää suuren osan iäkkäitä, sairaita ja vammaisia yhteiskunnan pienituloisia vaille koronakorvausta, vaikka juuri nämä ihmiset ovat kärsineet kaikkein eniten viruksesta ja valtion rajoitus- ja eristämispolitiikasta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että myös epidemiakorvauksen ulkopuolelle jäävät pienituloiset saavat koronakorvauksen? Helsingissä 30.9.2020 JohannesYrttiahovas