Puolueeni toikkaroinnista hävittäjäkysymyksessä on vaikea löytää järkeä. Suomessa ajetaan (valtiota johtavat Natoon ja USA:an nojaavat piirit ajavat) yli 60 huipputeknologisen hävittäjälentokoneen hankintaa. Kaupan arvo ja koneiden elinkaarikustannukset on arvioitu useiksi kymmeniksi miljardeiksi. Vasemmistoliiton suunnasta on saatu lukea vain epämääräisiä kantoja asiaan. Kanta on tähän saakka ollut jotain sellaista, että ostettavien hävittäjien kappalemäärä ei ole kohdallaan eikä esillä olleisiin kokonaiskustannuksiin sitouduta. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Vastaus kuuluu: mitä milloinkin. Kantaa voidaan siis muotoilla tilanteen mukaan koko ajan uudelleen.
Eduskuntaryhmän kesäkokoukseen jälkeen saatiin lukea vähän tarkempaa (mm. TS, Aamulehti 29.8.): hyvä kapplemäärä uusia hävittäjiä voisi olla kolmanneksen esitettyä pienempi, 40 konetta ja kotimaisia työllisyysvaikutuksiakin toivotaan. Käytännössä näyttää siis siltä, että Vasemmistoliitto hyväksyy hävittäjähankinnan perusteet ja peruslinjan!
Aika uskomatonta tämä tällainen varustelupolitiikan tukeminen, ainakin kolmesta näkökulmasta:
Ensinnäkin valtavat summat olisivat väistämättä pois sosiaaliturvan ja palveluiden järjestämisestä, myös vaikka tie- ja ratahankkeista. Summat ovat niin valtavia, että tuo nyt esille nostettu kolmanneksen pienempi hankinta ei tilannetta paljoa helpota. Olisiko Vasemmistoliittokin todella valmis laittamaan miljardeja hävittäjiin ja siis jatkamaan sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaamista? Siltä valitettavasti nyt näyttää.
Toiseksi, hävittäjähankinta kytkisi Suomen entistäkin tiiviimmin Naton aseteknologiaan ja syventäisi tosiasiallista liittosuhdetta. Puolueettomuusvaatimus ja natottamisen vastustaminen, jotka ymmärtääkseni lukevat puolueohjelmissa ja jaetaan kannattajien keskuudessa aika laajasti, ovat jyrkässä ristiriidassa hävittäjähankinnan (60 kpl tai 40 kpl) kanssa.
Kolmas näkökohta on puolustuksellinen. Tiedetään, että Suomen puolustuksen näkökulmasta tällaiset aseet ovat täysin turhia. Kyse on hyökkäysaseista, joilla ilmassa (ja muutenkin) ylivoimaista vihollista vastaan ei ole mitään käyttöä. Tehokkaan puolustuksen järjestämiseksi olisi järkevää panostaa alueelliseen puolustukseen, maavoimiin ja ilmatorjuntaan.
Suomi ei tarvitse edes nykyisiä Hornetteja. Niitä on ilmavalvonnan lisäksi käytetty lähinnä Nato-harjoituksiin sekä joissain operaatioissa kaukomailla. Enimmäkseen ovat seisseet tietenkin kentillä, kun ovat niin kalliita lentääkin. Uusillakin koneilla lenneltäisiin todennäköisesti kaukomaiden Nato-seikkailuissa. Rauhanajan ilmavalvontatehtäviin riittää pieni määrä koneita eikä siihen uusinta uutta tarvitse hankkia.
Hankintaa ajetaan tietenkin juuri nykyisen ulkopoliittisen suunnan vahvistamiseksi. Armeijassa ja ilmavoimissa on myös oma vahva hävittäjälobby, joka mielellään hiplailisi uutta tekniikkaa. Mutta laajasti ottaen siis halutaan vahvempaa kytköstä Natoon ja USA:an. Sitä varten ruokitaan myös koko ajan erilaisia uhkakuvia ja etenkin Venäjä-pelkoa. Milloin on loukattu ilmatilaa, milloin varoitellaan valeuutisista ja trolleista.
Mutta mikä on syynä Vasemmistoliiton myötäilevään kantaan tässä hävittäjäkysymyksessä? En keksi muuta selitystä kuin sen, että hankinnan hyväksyminen on yksi keskeinen ehto seuraavaan hallitukseen osallistumiselle. Sehän tulee tekemään päätöksen hävittäjien hankinnasta. Eikö puolueen pitäisi kuitenkin muodostaa kantansa omalta arvo-, aate- ja etupohjalta eikä muiden puolueiden (ilmeisesti lähinnä sdp:n) sanelusta?
Toivottavasti tähän saadaan puolueelta pian selkeä kanta. Minun mielestäni sen tulisi olla, että uusia hävittäjiä ei tarvita.
Johannes Yrttiaho 