Valtion omistama yhtiö Posti on vaihtanut työntekijöiden työehtosopimuksen aiempaa huomattavasti heikompaan ja halvempaan. Omistajaohjausministeri tai maan hallitus ei toistaiseksi ole ilmaissut vastustavansa tätä Postin hallituksen toimeenpanemaa työsopimusshoppailua.

– Perusongelmaa eli valtionyhtiön törkeää ja yksipuolista päätöstä vaihtaa sopimus yritetään jatkuvasti kiertää. Nyt hallitus on kätilöinyt kokoon työryhmän, vaikka sillä itsellään olisi ratkaisun avaimet, Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho hämmästelee.

– Omistajaohjausministerin ja hallituksen tulee lopettaa kiertely ja puuttua perusasiaan: ministerin tulee edellyttää Postin hallitukselta, että se peruu päätöksensä työehtosopimuksen vaihtamisesta, Yrttiaho vaatii.

– Yhtiön hallituksen ohi ei ministeri asiaa voi päättää, mutta hallitus voidaan vaihtaa. Näin tulee toimia, jos päätös ei muutu. Tätä ovat postilaisetkin vaatineet, Yrttiaho sanoo.

Työsopimusshoppailu on aina tuomittavaa, mutta erityisen tuomittavaa se on valtion ja kuntien omistamissa yhtiöissä. Käytäntö on yleistymässä ja julkiset työnantajat avaavat nyt latua. Esimerkiksi Turussa kaupungin omistama kiinteistö- ja ruokapalveluista vastaava Arkea Oy on päättänyt vaihtaa yli 1000 työntekijän sopimuksen heikompaan ja leikata näin palkkoja jopa 30 %. Työntekijät taistelevat nyt Turussakin työehtojensa heikentämistä vastaan. Valtakunnan tasolla Postia seuraavat pian muut valtionyhtiöt mm. VR, Finnair, Arctia.

– Julkinen valta tekee toiminnallaan sopimusshoppailusta hyväksyttävää myös yksityisissä yrityksissä. Palkat ja työehdot, mutta myös työntekijöiden neuvotteluasema työmarkkinoilla (mm. sopimusten yleissitovuus) heikkenevät rajusti.

– Maan hallituksen tulee paitsi peruuttaa Postin hallituksen päätös, myös omistajapolitiikassaan yksiselitteisesti kieltää työsopimusshoppailu. Omistajaohjauksen tulee olla nykyistä tiukemmin vastaavan ministerin ja hallituksen vastuulla. Eduskunnan valtaa tulee lisätä. Nykyinen järjestelmä näyttää mahdollistavan jopa sen, että keskeiset poliitikot pakenevat vastuuta omistajaohjausyksikön virkamiesten selän taakse, Yrttiaho sanoo.

– Valtionyhtiöiden ja kuntayhtiöiden sopimusshoppailun taustalla on pitkään jatkunut julkisten toimintojen yhtiöittäminen ja toiminnan alistaminen markkinakilpailulle. Se on oikeistopolitiikkaa, jolla yhteiskunnalle tärkeitä toimintoja ajetaan lopulta yksityiseen omistukseen ja yksityisen voitontavoittelun välineiksi. Valtion ja kuntien yhtiöissä yleistyvään tes-shoppailuun ei saada pysyvää ratkaisua ennen kuin tämä suunta muutetaan, muistuttaa kansanedustaja Johannes Yrttiaho.

(Lehdistötiedote 21.11.2019)

 

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuun kokouksessaan 59 miljoonan euron leikkausohjelman osana vuoden 2020 talousarviota. Vasemmistoliitto vastusti, mutta kokoomuksen taitavasti junailema leikkaus- ja yksityistämispolitiikka sai valtuutettujen tuen äänin 54-11, 1 tyhjä (äänestyskartta ohessa). Leikkauksia tehdään, koska varaudutaan tulevaan velanottoon. Velkaa taas otetaan, koska kokoomus, vihreät ja sdp haluavat toteuttaa rahaa nieleviä suuria rakennushankkeita. Kyse on Keskustan kehittämisen ja Itäharjun tiedepuiston kärkihankkeiden sisältämistä isoista rakennusprojekteista: kauppatori, uusi konserttitalo, ratapihan elämyskeskus, Itäharjun kansirakenne, raitiotie.

Leikkauksilla lisätään velanottovaraa

Massiivisiin ”vetovoimainvestointeihin” kytketään tiiviisti yksityistä asuntorakentamista. Periaate on, että kaupunki maksaa ”vetovoimainvestoinnit” julkisista varoista ja yksityinen pääoma tekee varsinaiset voitot siinä rinnalla asuntorakantemisella. Toteutuneita, tai melkein toteutuneita, esimerkkejä tällaisista hankkeista on jo: Kakolan uudelle asuntoalueelle johtava funikulaari (joka toisinaan toimii!) ja Fabriikin asuntoalueen ydinkeskustaan yhdistävä  Logomon-silta (mikäli se joskus valmistuu). Tulevina vuosina on siis luvassa lisää vastaavia hankkeita, mutta mittakaava on moninkertainen. Kyse on satojen miljoonien projekteista, joista tavallinen turkulainen ei hyödy juuri ollenkaan. Oikeastaan käy päin vastoin, sillä rahat näihin kaivetaan palveluista leikkaamalla ja palveluita yksityistämällä. Leikkauslistalla törkeimmästä päästä ovat vanhustenhuollon 15 miljoonan säästöt (kun tarvittaisiin 15 miljoonaa lisää!) ja lasten varhaiskasvatuksen yksityistämistavoitteen nosto 40 prosenttiin. Vielä kymmenen vuotta sitten yksityisen varhaiskasvatuksen osuus oli alle 20 prosenttia kaikista varhaiskasvatuspalveluista. Terveyskeskuksista leikataan miljoona, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan 700 000 eurolla, opetuksesta leikataan eri tavoin useita miljoonia. Näin siis tehdään käyttötalouteen tilaa maksaa tulevaisuudessa otettavaa velkaa.

Leikkaukset eivät kohdistu kaupunginjohtajan toimialalle eli keskushallintoon, jossa sallitaan melkein 12 prosentin kustannusten nousu ensi vuonna. Rahaa palaa noin 15 miljoonaa enemmän kuin viimeksi valmistuneessa tilinpäätöksessä 2018 – muun muassa 5,2 miljoonaa aiempaa enemmän yllämainittuihin kärkihankkeisiin. Tätä rahaa ei vielä edes käytetä rakentamiseen, vaan kärkihankkeiden käyttömenoihin: hankehenkilökunnan palkkoihin ja konsulttioimeksiantoihin, yltiöpäisten ”vetovoimainvestointien” valmisteluun.

Kasvuohjelmasta pormestarisopimukseen

Kokoomuksen gryndereille käärimä paketti on ison askelen lähempänä toteutua. Ryhmänjohtaja Olli Manni myhäilikin valtuustossa varsin leveästi. Lähes 60 miljoonan leikkauslistaa oli kokoomuksen tarvinnut ns. neuvotteluissa muuttaa vain 0,6 miljoonan verran, ja olipa listalle saatu nostettua pohjaesitykseen nähden uusia leikkauksiakin neuvottelujen kuluessa, kuten mainittu terveyskeskusten miljoonan leikkaus ja opetuksen leikkausten kiristys.

Tuoreessa muistissa pitäisi vielä olla vuoden takaiset  puolueiden kariutuneet kasvuohjelmaneuvottelut, joilla maaperää pehmitettiin leikkausten hyväksymiselle ja Turku-sopimuksen paluulle. Silloin tosin vielä puhuttiin avoimesti nimenomaan suurten investointien vaatimista leikkauksista. Nyt hyväksytystä leikkauslistasta tämä puoli oli kokonaan häivytetty. Enää ei puhuttu kasvuohjelmasta, leikkausten perusteleminen tarpeettomilla suurinvestoinneilla oli osoittautunut toimimattomaksi taktiikaksi. Nyt käytettiin hyväksi talouden alijäämäennustetta, joka mm. verotuloennusteisiin sisältyvän poikkeuksellisen suuren epävarmuuden vuoksi ei ole todellinen. Verokorttiuudistus on aiheuttanut kunnallisverojen kertymävajeen, joka on ohimenevä, mutta sotkee luotettavan ennustamisen.

Hyötyjinä kokoomuksen taustaryhmät

Entinen kaupunginjohtaja Aleksi Randell on nykytoimessaan Rakennusteollisuuden toimitusjohtajana varmasti hänkin tyytyväinen. Homma sujuu, kuten ”pojat” ovat jo vuosia sitten suunnitelleet. Turun omistamat sairaalakiinteistötkin saatiin myytyä ja ruotsalaissijoittaja Hemsö ostettua sillä kaupalla mukaan Itäharjun kehittämiseen. Valtuuston hyväksymällä leikkauslistalla sitoutettiin puoluekenttää tulevien rakennushankkeiden vaatimaan talouskuriin. Sama sitouttava tarkoitus oli myös lokakuussa tehdyllä päätöksellä pormestarimalliin siirtymisestä, jota vasemmalla vastustimme. Pormestarisopimuksen pohjustaminen ja ensi vaalien jälkeen aukeavien rahakkaiden kokoaikaisten poliittisten luottamustehtävien jakaminen on jo kulisseissa käynnissä. Seuraava 2021 keväällä valittava valtuusto tulee tekemään päätöksiä niistä suurhankkkeista, joihin varautumiseksi leikkaukset nyt käynnistettiin.

Kokoomus on Turussa todellakin onnistunut tavoitteissaan kasata enemmän niille, joilla jo paljon on. Tuoreet tiedot kertovat, että asuntojen vuokrat Turussa ovat kovassa kasvussa. Ne seuraavat asuntojen hintojen nousua. Se taas on seurausta todella tiiviistä, viheralueita nakertavasta yksityisestä asuntorakentamisesta. Kaavoituksella on jo pitkään ohjattu ”täydennysrakentamaan” keskustaa ja sen reuna-alueita, mutta kärkihankkeisiin sisältyvien julkisten suurinvestointien myötä tämäkin kehitys saa täysin uudet mittaushteet. Kaupunkirakenteen tiivistämisestä on Turussa tullut ekologinen perustelu silkalle kiinteistöjen arvon nostatukselle. Näin kokoomuksen taustaryhmien etujen mukainen politiikka on saatu maistumaan mainiosti myös vihreille.

Tampereellakin sikäläiset yltiöinvestoinnit jouduttiin rahoittamaan palveluleikkauksilla. Siellä pantiin ensin investoinnit käyntiin ja tuotiin valtuustolle sitten noin 40 miljoonan leikkauslista. Turussa leikataan ”etupainotteisesti”. Tällainen politiikkaa hyödyttää harvoja. Hyötyjiä ovat rakennusliikkeet, yksityiset varhaiskasvatus- ja sotepalveluyritykset sekä ne hyvin toimeentulevat turkulaiset, jotka vain harvakseltaan turvautuvat julkisiin palveluihin, joille julkisten palveluiden käyttö ei ole arkinen välttämättömyys, vaan valintakysymys. He voivat kompensoida palvelujen heikkenemisen ns. ”omasta pussista”.