Jämsän seudulla on nyt tarvetta eläkeputkelle, jonka leikkausta VM esittää, ja jota hallituspuolueet – muut kuin vasemmistoliitto – kannattavat, mutta kansan suuri enemmistö tietenkin vastustaa. UPM:n Kaipolan tehtaan lakkauttamisen vuoksi irtisanottaville on tietysti ensi sijassa järjestettävä uusia töitä. Irtisanominen on korvattava tuntuvalla summalla. UPM on pantava vastaamaan ja ulosmitattava kunnon irtisanomiskorvaukset yhtiön huikeista voitoista.

UPM:n päätös sulkea Kaipolan paperitehdas ei johdu huonosta kilpailukyvystä. Sumutusta on myös perustella lakkautusta koronalla, onhan ollut jo vähintään kaksikymmentä vuotta nähtävissä, että digitalisaatio heikentää painopaperin kysyntää. Nyt kaikkialla teollisuudessa käytetään koronan myötä syntynyttä ilmpiiriä hyväksi jo aikaa sitten laadittujen saneerausuunnitelmien ja tuotannonleikkausten toimeenpanemiseen. Näin teki aiemmin mm. Turun telakka irtisanoessaan väkeä mm. tukipalveluista ja tuotannosta, ja korvatessaan tätä työtä pian alihankinnalla.

UPM ei ole halunnut investoida ja kehittää tuotantolaitoksilleen uusia tuotteita ja markkinoita. Näin olisi toiminut yritys, jonka strategiaan kuuluu muukin kuin mahdollisimman suuri osinkojen tulouttaminen omistajille ja johdon mahdollisimman avokätinen palkitseminen. UPM:lle nämä ovat olleet ne tärkeimmät. Se toimii niinkuin toimii suuryhtiö, joka haluaa pitää painopaperin markkinahinnan mahdollisimman korkealla. Voisi kyllä tuottaa vähän enemmänkin, mutta se leikkaisi voittoja eikä se tietenkään käy. Nyt leikataan työntekijöiltä ja levitellään vastuu yhteiskunnalle, jotta saadaan paperille ”oikea hinta”.

UPM:n Kaipola-päätöksen takana on tietenkin hyvin keskeisesti myös se, että Suomessa irtisanominen on mekittävästi halvempaa verrattuna Keski-Eurooppaan. Ay-liikkeellä on mm. Saksassa sellainen ote ja asema, että tehtaan lakkauttaminen sieltä tulisi moninverroin kalliimmaksi kuin Suomessa

Onko Suomessa oikeastaan teollisuuspolitiikkaa? Näyttää siltä, että kaikki kaikessa on ollut suuryritysten tukeminen, niiden toimintavapauksien lisääminen, sääntelyn jatkuva väljentäminen, yksityisten voittojen kasvattaminen ilman vastuuta yhteiskunnasta, työstä, verotuloista jne. Valtion yhtiöomistuksista on luovuttu. Nekin, mitä on jäljellä, on suurilta osin ajettu markkinakilpailuun vailla edes strategiaa markkinoilla pärjäämiseksi. Sdp:n Erkki Tuomioja ehdotti (27.8.), että valtio ostaisi Kaipolan tehtaan. Se oli tietysti vähän vastaavaa politikointia kuin Sanna Marinin aiemmin samalla viikolla tekemä ehdotus työajan lyhentämisestä, kun samaan aikaan VM:n esitys eläkeputken lopettamisesta kelpasi pääministeripuolueelle ja keskutelu asiasta uhkasi käydä kiusalliseksi. Työajan lyhentäminen ja Kaipolan tehtaan ostaminen valtiolle ovat kannatettavia avauksia, mutta eihän niiden edistämiseksi tehdä mitään. Ohjataan vaan huomio ikävien asioiden sivuitse.

Metsäteollisuudessa todella tarvitaisiin vahvaa ja aktiivista valtio-omistusta, jotta maalle tärkeä teollisuudenala voitaisiin ohjata uuteen kasvuun, uusilla tuotteilla. Vastuu työntekijöistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä voitaisiin palauttaa. Valtio-omistus olisi myös tehokas tapa siirtää alaa kohti ilmaston kannalta kestävämpää tulevaisuutta. Suomen metsäteollisuus nousi ja modernisoitiin aikanaan valtion aktiivisella teollissuuspolitiikalla, valtio-omistuksella ja valtionyhtiöillä. Nyt on menty 80-luvulta alkaen ihan toiseen suuntaan ja ajauduttu tilanteeseen, jossa suurpääoma sallii maan hallitukselle enää sen miettimisen, mikä leikkaus- tai kuritustoimi pakottaisi ihmiset tehokkaimmin ottamaan vastaan työtä ehdoilla kuin ehdoilla. Miten olisi vaikkapa eurotukimiljardien sijoittaminen suoraan valtion teollisiin investointeihin, uusiin valtionyhtiöihin? Siihen tietysti tarvittaisiin ohjelma, jota ei ole olemassa eikä edes tekeillä. Varmaa kuitenkin on, että etenkään tässä tilanteessa ei kannata näitäkään miljardeja lähettää maan rajojen ulkopuolelle Saksan talouden elpymistä palvelemaan ja jäädä sitten odottamaan, että rahasta puolet ehkä palaa Suomeen ja täälläkin vientiteollisuus taas kasvaisi. Talous näyttää toimivan ihan toisella logiikalla.

Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit!

Vielä on kesää jäljellä, mutta edessä taitaa olla monella tavalla vaikea syksy. Hallituksen perusongelma on ollut alusta saakka keskustapuolueen liian vahva asema, joko nojaa eduskunnan oikeistoenemmistöön. Talouspolitiikan peruslinjaa ei ole näistä syistä kyetty kääntämään, ei hallituksen ohjelmassa eikä ainakaan toistaiseksi sen käytännön politiikassa. Pääomien ja suurten tulojen verotuksen kiristäminen ei käynyt hallitusneuvotteluissa hallituksen oikeistopuolueille. Julkisen talouden tasapainoa on siksi ajauduttu hakemaan ns. työllisyysasteen nostamisella – lähes täysin ilman työn kysynnän kasvattamiseen käytettävissä olevia varoja tai keinoja. VM:n uusi työllisyysraportti tähtää täsmälleen EK:n linjan mukaisesti vain työvoiman tarjonnan lisäämiseen työuran alussa, keskellä ja etenkin lopussa mm. heikentämällä opintotukea, työttömyysturvaa ja eläkkeitä. Vasemmiston tulee yksiselitteisesti torjua kaikki heikennykset. Niistä on tehtävä tarvittaessa hallituskysymys.

Leikkuri iskisi esimerkiksi työttömyysturvan lisäpäiviin eli eläkeputkeen, josta jo tämän vuoden budjetissa leikattiin jälleen kerran pala pois. Eläkeputki halutaan nyt lopettaa kokonaan. Eläkeputki on tarjonnut ikääntyneille, heikossa työmarkkina-asemassa oleville työttömille kohtuullisen siirtymän eläkkeelle. Putken  aiemmat leikkaukset ja työttömyyseläkkeen lakkautus ovat lisänneet nuorten ikäluokkien työttömyyttä ja toisaalta ajaneet ikääntyneitä työttömiä perusturvan varaan. Näitä vaikutuksia eivät VM:n linjauksia tukemaan tehdyt selvitykset kuitenkaan noteera.

Oikeistolaisella talouspolitiikalla on Suomessa jo varsin pitkä historia. Kalevi Sorsa Säätiön Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportin mukaan 90-luvun lamaan saakka alimpien tuloluokkien käytettävissä olevat tulot kasvoivat ylimpiä tuloluokkia suhteellisesti enemmän. Kansantuloa jaettiin tasa-arvoisemmin, työntekijät hyötyivät tuottavuuden kasvusta. Lama-aikana kehitys kääntyi. Pääomatulojen verotus eriytettiin ja sitä kevennettiin. Raportin takana olevat tutkijat ehdottavatkin pääomatulojen erityiskohtelun lopettamista ja niiden verotuksen muuttamista progressiiviseksi. Tämä olisi se tie, jolla Suomen julkinen talous, hyvinvointi- ja koulutuspalvelut sekä sosiaaliturva voitaisiin pelastaa ja niitä parantaa.

Päättynyt vuosikymmen, 2010-luku, muistetaan yritysten saamasta yli 20 miljardin euron potista, joka muodostui kela-maksun poistosta, yhteisöveroaleista, kiky-sopimuksesta. Yhä suurempi osa sosiaaliturvan ja muiden julkisten menojen maksuvastuusta vyörytettiin työntekijöille. Yritysten omistajat hyötyivät, osingot kasvoivat, investoinnit eivät juurikaan. Se oli suoraa jatkoa 90-luvulla aloitetulle politiikalle.

Koronakeväänä talouspolitiikka kulki tätä tuttua latua. Suuri osa kevään lisäbudjettien panostuksista kohdistui yrityksiä ja työnantajia hyödyttäviin toimiin: rahallisiin tukiin yrityksille ja mm. työlainsäädännön heikennyksiin sekä erilaisten verojen ja maksujen helpotuksiin ja lykkäyksiin. Valtion koko koronarahoitus oli 22 miljardia euroa. Yritystuet annettiin pitkälti ilman vastiketta, ilman takeita työllisyyden ylläpitämisestä. Valtion velka kasvoi parikymmentä miljardia euroa.

Hyvät toverit,

On suhtauduttava kriittisesti myös EU:n 750 miljardin elvytysrahastoon. Mikä on sen todellinen luonne? Suomen vastuut EU:lle kasvavat rahaston myötä 13 miljardia euroa, suoraa tukea Etelä- ja Itä-Eurooppaan tästä on vajaa seitsemän miljardia, loppu tuki liittyy lainamuotoisiin avustuksiin. Takaisin voidaan saada reilu 3 miljardia euroa. Elvytysrahaston perustaminen johtaa EU:n yhteiseen velkaan ja EU-veroihin, liittovaltiokehityksen voimistumiseen, jäsenvaltioiden budjettivallan heikkenemiseen. Rahasto ei ole väliaikainen, vaan 40 vuotta voimassaoleva rakenne, jonka voimassaoloa on helppo jatkaa ja kokoa kasvattaa. Suomi ei tästä rahastosta hyödy, vaikka niin julkisuudessa ilman perusteluja väitetään. Aika ohut on se eduskunnan talousvaliokunnallekin esitetty perustelu, että mikäli elvytyspaketti auttaa Saksan teollisuuden vientiä, se voi heijastua suomalaisyritysten vientiin. Paketista ei ole tehty mitään vaikutusarviota. Saksan ja Ranskan kannattaa tottakai maksattaa muulla EU:lla oman teollisuutensa elpyminen ja kasvu, samalla ne yrittävät pelastaa pankkiensa saatavat kriisimaista. Näyttääkin siltä, että vihreän kasvun lupausten takana on käytännössä eurooppalainen pankkituki. Olisiko viisaampaa muuttaa vaikkapa Helsingin lämmöntuotantoa hiilineutraaliksi ihan kotimaisella teollisuus- ja energiapolitiikalla kierrättämättä rahoja EU-rahaston kautta niin, että iso osa rahasta jää matkalle?

Kun Suomi sitoutuu maksamaan EU:lle miljardeja euroja ja uskottelee kansalaisille, että maan vientiteollisuus siitä hyötyy, on syytä muistaa, että Suomen vienti sen suurimpaan naapuriin Venäjälle on pudonnut kymmenessä vuodessa kahdeksasta miljardista 3,6 miljardiin. Vienti suurimpaan naapuriin on romahtanut, vaikka pakotteista huolimatta potentiaalia olisi, ja nimenomaan ympäristöteknologiassa, vihreässä kasvussa.

Ensi vuoden budjetissa osoitetaan uusien monitoimihävittäjien hankintaan 1,5 miljardia euroa. Puolustusbudjetti nousee peräti 54 prosenttia. On selvää, että tässä taloustilanteessa hävittäjähankinta tulisi keskeyttää. Hornetien käyttöikää voidaan hyvin jatkaa. Asiantuntijoiden mukaan maavoimien ilmatorjuntaan panostaminen olisi tehokkaampi tapa järjestää Suomen puolustus kuin kalliit Nato-hävittäjät, jotka lisäksi sitovat maan vaaralliseen liittolaisuuteen maailman suurimman ja täysin arvaamattoman sotilasvallan kanssa. HX-hankkeen keskeyttäminen parantaisi julkisen talouden tilaa, vähentäisi painetta leikkauksiin ja loisi myös epävakaiden eurooppalaisten turvallisuusnäkymien oloissa tarvittavaa rauhantahtoisempaa ilmapiiriä – tällaiset teot hälventäisivät pilviä paitsi talouden, myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan taivaalta.

Kiitos!

Puhe Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Savonlinnassa 20.8.2020

TIEDOTE
16.6.2020
julkaisuvapaa heti

– Turussa on kokoomuksen johdolla jo viisitoista vuotta leikattu ja yksityistetty palveluja, haaskattu veronmaksajien varoja rakennuskupruihin, laiminlyöty julkinen asuinrakentaminen yksityisten rakennusliikkeiden ja asuntosijoittajien hyväksi; ja vaikka kuntien taloustilanne uhkaa heiketä rajusti edelleen, kokoomuksen vauhti Turussa vain kiihtyy. Tälle pitää panna piste, sanoo Vasemmistoliiton turkulainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Johannes Yrttiaho.

-Nyt kokoomus hakee voitonvarmana johtamisjärjestelmää, jolla se saa keskitettyä vallan itselleen entistäkin tehokkaammin, Yrttiaho sanoo viitaten pormestarimalliin.

– Kokoomuksen esittämän käsikirjoituksen mukaan suurimman puolueen ehdokas olisi automaattisesti pormestari. Laki lähtee kuitenkin siitä, että valtuusto valitsee, enemmistövaalilla. Tämä on tärkeää tiedostaa, Yrttiaho tähdentää.

– Tosiasiassa paljon puhuttu ”pormestarivaali” siis tapahtuu valtuustossa kuntavaalien jälkeen. Pormestari voi olla myös muun kuin suurimman puolueen ehdokas, jos hän saa taakseen valtuuston enemmistön.

– Esitänkin, että vasemmistoliitto ottaa Turussa aloitteen ja pyrkii yhdessä sdp:n ja vihreiden kanssa muodostamaan muutosblokin, jonka tavoitteena on syrjäyttää kokoomus vallasta tulevissa kuntavaaleissa.

– Blokki voisi käytännössä olla löyhä keskinäinen sitoumus tavoitella valtuuston enemmistöä sopivan ehdokkaan taakse. Jokainen puolue kävisi vaalit omalla listallaan ja ohjelmallaan. Blokki koottaisiin siis pienimmän yhteisen nimittäjän – kokoomusvallan kumoamisen – pohjalle, Yrttiaho korostaa.

– Sopiva ehdokas, jolla olisi realistiset mahdollisuudet saavuttaa valtuutettujen enemmistön tuki kuntavaalien jälkeisessä pormestarivalinnassa voisi olla sdp:n Aki Lindén. Hän nauttii arvostusta myös porvaripuolueiden piirissä.

– Vasemmistoliiton riveistä vastaavaa ehdokasta on vaikea löytää, nyt kun useiden vaalien ääniharava, puolueen puheenjohtaja Li Anderssonkin on ilmoittanut (TS 13.6.), että ei ole käytettävissä pormestariehdokkaaksi.

-On vasemmistoliiton kunnallisjärjestön tehtävä ratkaista puolueen kanta asiaan, mutta tällaista mallia olisi ehdottomasti syytä harkita, Yrttiaho esittää.

Lisätiedot:
Johannes Yrttiaho
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu
0504405204

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

EU:n elpymisväline ja korotettu rahoituskehys ovat suuruudeltaan yhteensä noin 1900 miljardia euroa. Elpymisvälineen osuus tästä on 750 miljardia euroa, jakaantuen 500 miljardin avustuksiin ja takauksiin sekä 250 miljardin lainaosuuteen. Suomen kokonaisvastuu elpymisvälineestä olisi noin 13 miljardia, lisättynä koroilla ja kuluilla. Nettomenetys Suomelle olisi järjestelyissä avustusten osalta 4-5 miljardia euroa. Yhdessä aiempien koronakriisiin liittyvien vastuiden sekä finanssi- ja eurokriisien yhteydessä muodostuneiden vastuiden kanssa riskit uhkaavat muodostua julkisen talouden kannalta liian suuriksi.

Elpymisvälineen rahoittaminen komission ottamilla lainoilla ja niiden takaisinmaksu vuosina 2028-58 korotetuilla EU-jäsenmaksuilla ja ”mahdollisilla uusilla omilla varoilla” johtaa ns. fiskaaliunioniin (tulonssiirrot, verotus). Tämä vähintäänkin heikentää Suomen budjettisuvereniteettia ja vahvistaa liittovaltiokehitystä, mikä ei ole Suomen kaltaisen pienen EU-jäsenmaan edun mukainen kehityssuunta.

Rahoituksen kohdentuminen EU-maille on epäselvä. Suurten EU-jäsenmaiden (kuten Saksa ja Ranska) sananvalta myös rahoituksen kohdentamisessa on tosiasiassa suurin. Rahoituksen kohdentuminen näiden maiden intressien mukaisesti ns. koheesiomaille ei takaa väitettyjä hyötyjä Suomen teollisuudelle ja viennille.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän, että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 12.6.2020

Johannes Yrttiaho [vas]

Eriävä mielipide talousvaliokunnan lausuntoon 12.6.2020 koskien EU:n elpymisvälinettä ja korotettua rahoituskehystä (TaVL 15 2020 vp – E 64/2020 vp)

Arvoisa puhemies,

Kansliapäällikköjen muodostama Hetemäen työryhmä ja Vihriälän ”talousviisaiden” ryhmä esittävät, että talouskriisistä ja korontoimista aiheutuva noin 20 miljardin euron lisävelkaantuminen kurotaan kiinni ”kipupaketilla”, jonka suuruus olisi 7-10 miljardia euroa. Tulossa olisi leikkauksia ja pahaenteisiltä kuulostavia rakenneuudistuksia. Näin kehdataan esittää, vaikka on selvää, että nimenomaan tavallisten ihmisten aseman parantaminen olisi nyt tärkeintä ja vaatisi merkittäviä lisäpanostuksia sosiaaliturvaan ja palveluihin. Sellaisia ei juuri ole kuulunut, vaikka ihmisten arki vaikeutuu, toimeentulo heikkenee ja sosiaaliset ongelmat kasvavat maassa päivä päivältä.

Sosiaalibarometri 2020 kertoo kasvavista sosiaalisista ongelmista: ruoka-avun tarve on kaksinkertaistunut, vuokrarästien ja velkaantumisongelmien määrä ja toimeentulotuen tarve on kasvanut. Samaan aikaan esimerkiksi Kela ei ole kyennyt näihin tarpeisiin vastaamaan. Ihmisten hätään vastaavia panostuksia on tähänastisissa hallituksen toimissa ollut häviävän vähän.

Neljännessä lisätalousarviossa viimesijaiseen toimeentulon turvaan toimeentulotukeen on tulossa määräaikainen korotus, joka lisää valtion menoja 60 miljoonalla eurolla. Lisäys on tervetullut, mutta mittaluokka on jotain aivan muuta kuin yritysten kohdalla. Yrityksille on koronakriisin kuluessa tarjottu, laskutavasta riippuen 15-20 miljardia, erilaisia taloudellisia etuja ja rahoitusta.

Arvoisa puhemies,

Yksi kohde julkisissa menoissa on, joka näyttää olevan suojassa kaikilta leikkauksilta. Se on HX-hanke, uusien hävittäjien hankintaohjelma. HX-hankkeen vaikutus julkisen talouden alijäämään ja valtion velkaantumiseen on erittäin merkittävä. Hävittäjähanke lisää velkaa vuosina 2021-2030 vähintään kymmenen miljardia euroa.

HX-hankkeen hinta hallitusohjelmassa asetettiin 7-10 miljardiin, mutta viime lokakuussa talouspoliittinen ministerivaliokunta nosti sen 10 miljardiin. Suomen Kuvalehden tietojen mukaan samalla päätettiin elinkaarikuluista, jotka saisivat viedä enintään kymmenyksen puolustusmenoista. Kustannukset ovat kansainvälisiin esimerkkeihin perustuvien arvioiden mukaan alakanttiin. Kuten aikanaan Hornetit, myös niiden korvaajien hankinta viedään läpi alimitoitetuilla kustannusarvioilla.

Arvoisa puhemies, vielä lopuksi,

Valtionvarainministerin vaihtumiseen nyt johtaneet konsulttitoimeksiannot on syytä selvittää huolella koko valtioneuvoston osalta. Pelissä on paljon enemmän kuin miniterien esiintymistaidot. Valtionvarainministeriölle konsulttipalveluita myynyt Tekir ja sen Harri Saukkomaa ovat HX-hankkeessa kilpailun kärkisijaa hallussaan pitävän F-35:n valmistajan Lockheed Martinin palkkalistoilla. Tässä tilanteessa on erittäin olennaista kysyä ja selvittää, miten syvälle Suomen valtionvarainministeriöön tämän amerikkalaisen asevalmistajan Lockheed Martinin käsi itse asiassa ulottuu?

Puheenvuoro täysistunnossa koskien valktioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta 2021-2024 (VNS 1/2020 vp)