Ravintolatoiminnan sääntelyn helpottamisen ohella eduskunnassa on paraikaa esitys ravintolatuista eli hallituksen esitys 67/2020. Muutama sana tästä kokonaisuudesta on paikallaan tämän sääntelyn mittaluokan ja kokonaisuuden hahmottamiseksi.

Business Finlandin ja ely-keskusten kautta on eduskunnan lisätalousarviolla laitettu jakoon 1,2 miljardia euroa suoraa yritystukea ja lisäksi satoja miljoonia lainapohjaista tukea. Nämä tuethan ovat vain osa kaikista niistä tuista, joita yrityksille on annettu. Tavalliset ihmiset, lomautetuiksi ja työttömiksi joutuneet, eivät ole saaneet käytännössä mitään.

Business Finlandin kautta jakoon pannun tuen osumatarkkuus on ollut heikko. Tuki on valunut sellaisille yrityksille, joilla on resurssit käynnistää hankkeita joko tosiasiallisesti tai paperilla. Esimerkiksi Business Finlandin 800 miljoonan euron tuista on nyt jaettu noin 300 miljoonaa, 500 miljoonaa on siis vielä jakamatta. Hankehaku avattiin maaliskuussa nimenomaan elinkeinoministeriön ja elinkeinoministerin ohjeistuksella, jonka mukaan Business Finlandin tuli noudattaa väljää tulkintaa, keskeistä oli nopeus. Kun sitten alkoi paljastua, miten epäoikeudenmukaisesti tuet olivat kohdentuneet, huhtikuun lopussa ohjeistusta jonkin verran muutettiin.

Edelleen tämän massiivisen yritystuen kohdentaminen herättää kysymyksiä. Kaiken yllä leijuu myös kysymys siitä, miksi hana näin holtittomasti avattiin vailla harkintaa vaikuttavuudesta, ja ennen kaikkea, miksi sitä ei ole suljettu eikä käytännössä edes kiristetty, vaikka vielä 500 miljoonaa eli valtaosa tuesta on jakamatta. Olisiko nämä 500 miljoonaa syytä kohdentaa johonkin muuhun, ennen kaikkea tukea todella tarvitsevien tavallisten ihmisten ja vaikeuksiin joutuneiden yritystenkin auttamiseen? Tämä kysymys on perusteltu siksikin, että kun me nyt puhumme ravintolaelinkeinon ja ravintola-alan työntekijöiden tulevaisuudesta, on fakta se, että ravintoloiden tuki jää melko vaatimattomaksi, jos se suhteutetaan edellä mainittuun avokätiseen ja tarkoituksellisen kontrolloimatta jaettuun yritystukeen.

Eduskunnassa oleva hallituksen esitys, hallituksen esitys 67, on suuruudeltaan 123 miljoonaa euroa. Se jakaantuu eduskunnan edellyttämään kohtuullisten kustannusten hyvittämiseen ja uudelleen työllistämisen tukeen, joka siis on lisätuki. Tämä ravintolatuki suosii alan suuryrityksiä huolimatta tukeen rakennetuista leikkureista. Esimerkiksi konsernirakenteensa erillisiin yhtiöihin hajauttanut yhtiö voi saada tuen kaikille yrityksilleen. Nämä isot yritykset ovat myös hakeneet ja saaneet merkittäviä, edellä mainittuja kehittämistukia ja rahoitustukia. Niiden neuvotteluvoima toimitilavuokrien suhteen on merkittävä. Itse asiassa monet näistä yrityksistä sulkivat ovensa ja lomauttivat henkilökuntansa jo paljon ennen valtiovallan määräämää ravintoloiden sulkua hyödyntäen säädöstä lomautusten nopeuttamisesta ja helpottamisesta. Tähän kaikkeen suhteutettuna eduskunnassa oleva ravintolatuki kohtelee isoja alan toimijoita pieniä huomattavasti avokätisemmin.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan ravintolatukiesityksestä huomiota tähän isojen ja pienten yritysten väliseen ongelmaan ja pitänyt tärkeänä, että ravintolayritysten, näiden oikeushenkilöiden, takana olevia luonnollisia henkilöitä, toiminnan harjoittajia, kohdellaan yhdenvertaisesti. Siksi se katsoo, [Puhemies koputtaa] että pörssiyhtiöitä ja muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä voidaan omaisuudensuojan suhteen kohdella väljemmin kuin pieniä alan yrityksiä, joiden takana oleville luonnollisille henkilöille sääntelyvaikutukset ovat välittömämmät. Niinpä toivoisinkin, kun perustuslakivaliokunta tällaistakin on tämän ravintolatukiesityksen kohdalla jo huomauttanut, että ainakin tämän ravintoloiden sääntelyn helpottamisen osalta todella tarkkaan nyt katsottaisiin, miten se kohtelee isoja ja pieniä yrityksiä ja koetettaisiin auttaa nimenomaan näitä pieniä yrityksiä. Tähän asti on autettu isoja. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.”