”Arvoisa puhemies!

Hallitusohjelmassa uusien monitoimihävittäjien hankinnan hinnaksi määriteltiin 7—10 miljardia euroa (Puolustuspoliittisen selonteon perusteella). Valtioneuvosto on nostanut 1. lokakuuta 2019 hinnan 10 miljardiin euroon. Nyt käsillä olevassa talousarvioesityksessä hankinnan lopullinen hinta jätetään määrittelemättä. Näyttää siltä, että 10 miljardia ylittyy. Tilausvaltuuteen kirjattu enimmäissumma voidaan budjettikirjauksen mukaan ylittää valuutta- ja kustannustason muutoksilla, joihin sisältyvät muun muassa indeksien noususta aiheutuvat lisätarpeet ja hankintasopimuksen jälkeen tehtävistä muista sopimuksista aiheutuvat kustannukset, muun muassa ase- ja varaosahankinnat. Kokonaisuutena on täysin epäselvää, mihin kustannuksiin eduskunta talousarvion hyväksyessään sitoutuu. 

Hävittäjien tilausvaltuutta ei ole nähdäkseni perustuslain 85 §:n edellyttämällä tavalla määrältään ja käyttötarkoitukseltaan rajattu. On epäselvää, mitä valtuuteen sisältyy ja mitä ei. Elinkaarikuluja, jotka ovat hankintaan nähden moninkertaiset, ei ole ilmoitettu tai arvioitu eikä niihin ole edes viitattu tässä budjetissa. Valtiosääntöoppineiden mukaan euromääräinen yläraja on talousarviossa kuitenkin oltava. 

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt Puolustusvoimien suorituskykyhankkeista tuloksellisuustarkastuskertomuksen 8/2020. Myös eduskunnan talousvaliokunnalle antamassaan budjettilausunnossa VTV moittii hävittäjähankkeen kustannusten epävarmuutta ja avoimuuden puutetta. Valtiovarainvaliokunta sivuuttaa tässä mietinnössään VTV:n kriittiset huomiot. Valiokunnan olisi ilman muuta tullut pyytää arvio tilausvaltuuden perustuslainmukaisuudesta. Kysymys on käytännössä eduskunnan budjettivallan horjumisesta. 

Arvoisa puhemies!

Kysyin ministeri Vanhaselta eilen istunnossa, miten hän arvioi eduskunnan budjettivallan toteutuvan tässä hankinnassa. Vanhanen totesi — eduskunnan pöytäkirjasta: ”Kun lopullista päätöstä tehdään, luonnollisesti hävittäjien kohdalla sekä hankintahinnan että elinkaarikustannusten pitää olla selvillä.” Huomauttaisin tähän, että tilausvaltuudesta päätetään eduskunnassa nyt ja siinä annetaan lupa kustannusylityksille. Kustannukset eivät ole selvillä, eikä tilausvaltuuden ylitys ole enää jatkossa eduskunnan kontrollissa. Toimivalta siirtyy tämän jälkeen valtioneuvostolle, jossa päätöksenteko ei ole edes julkista. Eduskunnan tehtäväksi jää laskujen kuittaaminen. 

Puhemies!

Kysyn vielä puolustusministeri Kaikkoselta: myönnättekö, että valtioneuvoston 1.10.2019 hallitusohjelmaa muuttaen päättämä 10 miljardia, jota nyt tässä budjettiehdotuksessa eduskunnalle esitetään, tullaan hankintakustannusten osalta ylittämään? Vaikuttaa siltä, että hallitusohjelma ei tämän kohdan osalta olisi enää pätevä. 

Olen tehnyt hävittäjähankintaa koskevan talousarvion muutosehdotuksen. Esitän, että eduskunta poistaa ensi vuoden talousarviosta siihen esitetyn hävittäjien tilausvaltuuden, hankintaa siirretään ja arvioidaan Hornetien suorituskyvyn korvaamisen aikataulu ja laajuus uudelleen puolustuskyvyn kehittämisen kokonaistarpeet ja valtiontalouden tilanne huomioiden. Todettakoon, että vasemmistoliiton puoluehallitus on linjannut näin syyskuun kokouksessaan. 

Suomelle järkevä ratkaisu voisi olla vähemmän hävittäjiä, tehokkaampi ilmatorjunta ja puolustushaarojen tasapainoinen kehittäminen. — Kiitoksia, puhemies.”

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp (puolustusministeriön pääluokka)

”Arvoisa puhemies!

Hallitus on linjannut, että rajusti heikkenevä velkasuhde pyritään vakauttamaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Suomi velkaantuu paitsi 30 miljardin koronalainojen myös vähintään samansuuruisen hävittäjähankinnan vuoksi. Myös EU:n elpymispaketin miljardien lainoja ja vastuita maksetaan takaisin tulevina vuosikymmeninä. Valtiovarainministeriö arvioi julkisen talouden vahvistamisen tarpeeksi 5 miljardia euroa. Velka on siis jäämässä pysyvästi korkealle tasolle. Tämä tarjoaa poliittiselle oikeistolle moniksi vaalikausiksi eteenpäin perustelun kiristää finanssipolitiikkaa ja ajaa läpi rakenneuudistuksia, joihin valtiovarainministeri Vanhanen täällä eilen viittasi.

Resepti on tuttu. Julkistaloutta ei suinkaan vahvisteta suorin toimin, kuten vaikkapa pääomatulon saajien veroetuja karsimalla, vaan työllisyysasteen ja tuottavuuden kasvutavoitteilla eli muun muassa lisäämällä työelämän joustoja, paikallista sopimista tavoitteena yleissitovuuden murtaminen. Listalla on työehtojen ja työlainsäädännön sekä työllistymisen ja työurien pidentämisen esteeksi leimatun työttömyys- ja eläketurvan heikentämistä ja samalla työnantajien vastuiden ja maksujen keventämistä. Nyt on nostettu suuri huoli yli 55-vuotiaiden ikääntyneiden työllisyydestä. Se on totta kai myös perusteltu huoli, mutta se näyttää olevan samalla häveliäisyyden verho ajaa läpi heikennyksiä, kuten eläkeputken poistaminen.

Eläkeputken eli työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden leikkaamisen myönteisistä vaikutuksista työllisyysasteeseen ei ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Tällaiset väitteet nojaavat VATTin tutkijoiden, Kyyrän ja Pesolan, tutkimukseen, jossa on vertailtu seurantajaksolla 2004—2013 kahta ikäkohorttia 2004 toteutuneen eläkeputken ikärajan nostamisen osalta. Tutkimus ei kuitenkaan huomioi koko väestössä tarkasteluaikana putken ikärajan nostamisen myötä tapahtunutta työttömyyden tai työllisyyden muutosta. Tuloksista ei voi vetää johtopäätöstä, että eläkeputken ikärajan nosto tai poisto parantaisi työllisyyttä työmarkkinoilla kokonaisuutena. 

Eläkeputken leikkaaminen muuttaa kyllä työttömyyden ikärakennetta. Joukkoirtisanomistilanteessa iäkkäämpi henkilö, jonka oikeus eläkeputkeen on menetetty, saa ehkä pitää työnsä ja irtisanominen kohdistuu nuorempaan henkilöön. Mikäli iäkäs työntekijä kuitenkin joutuu työttömäksi, hän pysyy kauemmin työmarkkinoilla putken leikkauksen seurauksena työstä kilpailemassa ja vie ehkä kilpailun voittaessaan työpaikan joltakin nuoremmalta henkilöltä. 

Puhemies!

Tehtaiden lopettamiset ja joukkoirtisanomiset eivät historiasta häviä. Pitkän työuran samassa työssä tehneet ja työkyvyltään heikentyneet vanhempien ikäpolvien työttömät ovat vaikeassa asemassa uutta työtä etsiessään. Moni putoaa tosiasiassa perusturvan varaan. Eläkeputkelle on tarve. Sitä ei tule poistaa. 

Keskustelussa Suomea on verrattu varsin pinnallisesti Ruotsiin, jossa ikääntyneiden työllisyys on parempi. Erot maiden elinajanodotteissa, työttömyyshistoriassa, 90-luvun laman syvyydessä ja 2000-luvun finanssikriisistä toipumisessa osoittavat kuitenkin, että erot ovat varsin syvällä talouden rakenteissa, ja Suomessa on aivan erilainen tarve pehmentää vanhempien ikäluokkien siirtymää eläkkeelle kuin Ruotsissa. Tuo tarve ei poistu näitä järjestelmiä lopettamalla ja leikkaamalla. Leikkuriinhan ovat joutuneet monet työttömyys- ja varhaiseläkemuodot. Työkyvyttömyyseläkkeellekin on liki mahdotonta nykyään päästä, ja leikkauslistoilla on nähty vuosien varrella joukko muitakin ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja työeläkkeisiin liittyviä esityksiä, heikennyksiä erityisesti vanhempien ikäluokkien työntekijöiden ja työttömien suojaan. Työttömyysturvan lisäpäivät ovat näitä viimeisiä keinoja, joilla voidaan helpottaa ikääntyneiden työttömien tilannetta. 

Eläkeputken poistamisessa on kyse yhden työllisyyspolitiikan aikakauden, johon olennaisena osana on kuulunut myös ikääntyneen työväen suojelu ja sosiaalipolitiikka, viimeisten juonteiden katkaisemisesta ja antautumisesta paljaalle työvoiman tarjonnan politiikalle. Sen sijaan, että annettaisiin raskaassa työssä väsyneen viimein levätä, pakotetaan hänet kamppailemaan asemastaan työssä tai työmarkkinoilla loppuun saakka, ja tämä esitetään ikääntyneiden auttamisena ja verhoillaan suureen huoleen yli 55-vuotiaiden työllisyydestä. Perussyy eläkeputken leikkaukseen on työnantajien halu vähentää maksuvastuutaan sosiaaliturvasta. Ansioturvaa maksaa työnantajakin, mutta perusturvan valtio. [Puhemies koputtaa] — Kiitos, puhemies.” 

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp

”Arvoisa puhemies,

Koronatoimien vuoksi valtio velkaantuu noin 30 miljardia. Lisärahalle julkiseen ja yksityiseen talouteen on ollut ilman muuta todellinen tarve, mutta sen kohdentaminen olisi voinut olla tehokkaampaa. Yritysten tukemisessa valitut keinot eivät ole olleet työllisyyden kannalta parhaita, omistajille varmasti mieleen kyllä. Pienituloisia suomalaisia ja mm. hoitoalan töissä koronavuonna raataneita tukipolitiikka ei ole kohdannut, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Hyötysuhteeltaan heikointa rahankäyttöä edustaa osallistuminen EU-elvytyspakettiin.

Valtionvarainministeri Vanhanen on todennut, että finanssipolitiikan kiristämisen aika alkaisi vuonna 2022. Jo vuoden kuluttua eduskunta siis jo päättäisi sopeutustoimista. Niistä osviittaa antavat työllisyysastetavoitteen nimissä väläytellyt työttömyysturvan leikkaukset, joista lisäpäivien eli eläkeputken leikkaus ollaankin ilmeisesti jo pian viemässä päätökseen.

Kun hallitusohjelmaneuvottelujen jälkeen iloittiin työttömyysturvan aktiivimallin poistamisesta, oli ennakoitavissa, että eläkeputken poistaminen muodostaa hallituksen keinovalikoimassa ne ohjelmaan kirjatut ”korvaavat toimet”.  Kokonaisuutena työllisyysaste ei eläkeputkea leikkaamalla nouse. Jos iäkkäämmät saisivatkin työnsä pitää, olisi irtisanominen edessä nuoremmissa ikäluokissa. Perussyy leikkaukseen on työnantajien halu vähentää maksuvastuutaan sosiaaliturvasta. Samalla myös muille työttömyysturvan heikennyksille raivataan tietä.

Puhemies, Putkea ei missään tapauksessa pidä poistaa.

Eläkeputken leikkaamisen vaikutus valtiontalouteen on mitätön suoraan ja myös oletettujen työllisyysastevaikutusten kautta. Valtiontaloutta voitaisiin tasapainottaa helposti siirtämällä uusien monitoimihävittäjien 10 miljardin euron hankintaa. Vasemmistoliiton kanta on, että hävittäjähanketta tulisi lykätä ja se tulisi uudelleen arvioida. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän tutkimuksen mukaan 76 prosenttia suomalaisista olisi valmis lykkäämään hävittäjähankintaa valtion talouden tasapainottamiseksi.

Ilmavoimien Horneteille kertynyt lentotuntien määrä on merkittävästi pienempi kuin koneilla voidaan lentää ja valmistaja lupaa. Ne ollaan siis vaihtamassa nopeammin kuin olisi tarpeen. Hornetien käyttöikää voidaan pidentää useilla vuosilla.

Puhemies,

Hävittäjien 10 miljardin tilausvaltuus ei ole talousarviossa määrältään ja käyttötarkoitukseltaan siten rajattu kuin perustuslain 85 pykälä edellyttää, vaan valtuutus voidaan ylittää hankintasopimuksesta johtuvilla kustannusmuutoksilla. On myös epäselvää, mitä tilausvaltuuteen sisältyy ja mitä ei. Elinkaarikuluja, jotka jopa moninkertaistavat hankinnan kustannukset, ei ole selvitetty.

Nämä oleelliset seikat horjuttavat merkittävästi eduskunnan budjettivaltaa. Valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan hankinnan euromääräinen yläraja on talousarviossa oltava. Nyt eduskunta ei tiedä, mistä se päättää, vaan piikki on käytännössä auki.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on moittinut hävittäjähankkeen kustannusten epävarmuutta ja avoimuuden puutetta. Valtiovarainvaliokunta sivuuttaa mietinnössään hämmästyttävällä tavalla VTV:n kriittiset huomiot. Perustuslakivaliokunnalta olisi ilman muuta tullut pyytää arvio tilausvaltuuden perustuslainmukaisuudesta.

Puhemies,

Olen tehnyt hävittäjähankintaa koskevan talousarviomuutosehdotuksen. Esitän, että eduskunta poistaa ensi vuoden talousarviosta siihen esitetyn hävittäjien tilausvaltuuden, hankintaa siirretään ja arvioidaan Hornetien suorituskyvyn korvaamisen aikataulu ja laajuus uudelleen puolustuskyvyn kehittämisen kokonaistarpeet ja valtiontalouden tilanne huomioiden. Tämän esityksen hyväksyessään eduskunta ottaisi takaisin sille kuuluvan vallan, josta se on hävittäjien osalta tosiasiassa luopumassa kenraalien hyväksi – vallan päättää valtion varoista.”

Kiitos!

Puheenvuoro keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta hyväksyy vuoden 2021 valtion talousarviolla uusien monitoimihävittäjien HX-hankinnan rahoituksen ja itse hankinnan. Toimivalta hankintapäätöksen tekemisestä jää valtioneuvostolle, jonka on tarkoitus tehdä hankintapäätös vuoden 2021 lopulla.  

Valtioneuvosto on päättänyt 1.10.2019 hankinnan enimmäishinnaksi kaikkiaan 10 miljardia euroa. Vuoden 2021 valtion talousarvioesityksen ja siinä esitetyn tilausvaltuuden perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että valtioneuvoston asettama enimmäishinta tullaan ylittämään. Hankinnan lopulliset kustannukset eivät näy talousarvioehdotuksesta. 

Monitoimihävittäjien tilausvaltuus

Puolustusministeriön hallinnonalalle (pääluokka 27) ehdotetaan vuoden 2021 valtion talousarvioesityksessä määrärahoja 4,9 miljardia euroa, joka on 1,7 miljardia euroa enemmän kuin vuoden 2020 varsinaisessa talousarviossa (+54 prosenttia). Merkittävä osa lisäyksestä aiheutuu uusien monitoimihävittäjien HX-hankinnan rahoituksen alkamisesta vuoden 2021 aikana. HX-hankinta ehdotetaan budjetoitavaksi kokonaisuutena vuodelle 2021 siten, että momentti 27.10.19 (monitoimihävittäjien hankinta, siirtomääräraha 5 v) sisältää uuden alkavan tilausvaltuuden, 9,4 miljardia euroa, sekä 579 miljoonaa euroa siirtomäärärahaa. Hankinnasta aiheutuvat menot jakaantuvat vuosille 2021—2031. Vuodelle 2021 ehdotetaan 1 479 milj. euroa, josta 900 milj. euroa on HX 2021 -tilausvaltuuden vuoden 2021 vuosiosuutta ja 579 milj. euroa edellä mainittua siirtomäärärahaa. Ehdotettava kokonaisrahoitus on 9 979 milj. euroa. 

Talousarviossa esitetty kokonaisrahoitus voidaan ylittää valuuttakurssi-, indeksi- ja muista kustannustasomuutoksista johtuvilla korotuksilla. Talousarvioesitykseen kirjatun tilausvaltuuden mukaan: ”Monitoimihävittäjien hankintaa koskevia ja niihin välittömästi liittyviä sopimuksia saa tehdä siten, että niistä vuosina 2021—2031 valtiolle aiheutuvat menot saavat olla lopullisen tarjouspyynnön lähettämisajankohdan hintatasolla enintään 9 400 000 000 euroa lisättynä valuutta- ja kustannustasomuutoksilla, jotka aiheutuvat hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista (Monitoimihävittäjien hankinta -tilausvaltuus, HX 2021).” Lisäksi todetaan: ”Indeksien noususta aiheutuvat lisätarpeet tai alenemisesta syntyvät vähennykset budjetoidaan talousarviossa varainhoitovuoteen kuuluvaksi maksuperusteisena.” 

Edelleen talousarvioesityksessä perustellaan, että ”valuutta- ja kustannustasotarkistukset säilyttävät rahoituksen ostoarvon tilanteessa, jossa muun muassa kaikista ase- ja varaosahankinnoista ei ole tarkoituksenmukaista tehdä sopimusta hankinnan alkuvaiheessa.” 

Hankinnan kokonaiskustannus ml. elinkaarikulut

Tilausvaltuuteen kirjattu enimmäissumma voidaan siis ylittää valuutta- ja kustannustasomuutoksilla, joihin sisältyvät mm ”indeksien noususta aiheutuvat lisätarpeet” ja hankintasopimuksen jälkeen tehtävistä muista sopimuksista aiheutuvat kustannukset — ”muun muassa ase- ja varaosahankinnat”. Kokonaisuutena on täysin epäselvää, mihin sellaisiin ”hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista” aiheutuviin ”kustannustasomuutoksiin”, joilla tilausvaltuuden enimmäissumma voitaisiin ylittää, eduskunta tarkkaan ottaen talousarvion hyväksyessään sitoutuisi.  

Hankinnan osa-alueet, kuten koneiden lukumäärä, aseistus, muu varustus ja tukijärjestelmät sekä uuden kaluston edellyttämät infrastruktuurin kehittämistarpeet ja vaikutukset puolustusvoimien henkilöstömenoihin, jäävät talousarvioehdotuksen perusteella tarkemmin määrittelemättä, ja niiden sisältyminen tilausvaltuuteen on epäselvä. On todennäköistä, että näitä kustannuksia pyritään myöhemmin hyväksyttämään osana elinkaarikustannuksia. 

Hankinnan kustannuksiin tulisi laskea myös kaluston 2060-luvulle saakka suunnitellusta käytöstä ja päivityksistä johtuvat elinkaarikustannukset. Elinkaarikustannukset arvioidaan yleisesti moninkertaisiksi suhteessa hankintahintaan. Elinkaarikustannuksia ei valtion talousarvioehdotuksessa kuitenkaan ole lainkaan ilmoitettu ja arvioitu tai niihin edes viitattu.  

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt valtion talousarvioehdotuksesta (HE 146/2020 vp) antamaansa lausuntoa (TaVL 23/2020 vp) varten Valtiontalouden tarkastusviraston asiantuntijalausunnon HX-hankkeen rahoituksesta (EDK-2020-AK-325063). Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa HX-hankkeesta muun muassa seuraavaa: ”Arvioitujen kokonaiskustannusten läpinäkyvyys voisi olla parempi. Valmistelun ja päätöksenteon kannalta haasteena on se, että HX-järjestelmän elinkaarikustannuksiin liittyvä tieto täsmentyy vasta lopullisissa tarjouksissa. Vielä tämän jälkeenkin tietoihin voi jäädä epävarmuutta.” Hankinnan kokonaiskustannukset jäävät epäselviksi. 

Eduskunnan budjettivallan toteutuminen

Eduskunta päättää valtiontaloudesta. Perustuslain 85 §:n 3 momentin mukaan ”talousarviossa voidaan antaa määrältään ja käyttötarkoitukseltaan rajoitettu valtuus sitoutua varainhoitovuonna menoihin, joita varten tarvittavat määrärahat otetaan seuraavien varainhoitovuosien talousarvioihin.” On ilmeistä, että monitoimihävittäjien tilausvaltuutta ei ole kirjattu valtion talousarvioesitykseen siten, että se olisi määrältään ja käyttötarkoitukseltaan rajoitettu, vaan valtuus voidaan kirjauksen mukaan ylittää perusteilla, jotka jäävät epäselviksi.  

Edellä sanotun perusteella vaikuttaa siltä, että eduskunta ei tiedä, mistä se päättää, kun se päättää monitoimihävittäjien tilausvaltuudesta, eikä eduskunnan perustuslaissa säädetty valta päättää valtiontaloudesta näin toteudu tarkoitetulla tavalla. Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä käytännössä ovat puolustusvoimien pääluokan momentille 27.20.19 (Monitoimihävittäjien hankinta) kirjatut indeksimuutokset ja muut kustannustasomuutokset, joilla tilausvaltuus voidaan ylittää, ja miten ne vaikuttavat hankintahintaan toimitus-/maksuaikana, 

mitkä HX-hankinnan osa-alueista (koneet, aseet, muut varusteet ja järjestelmät, infrastruktuuri, henkilöstö) sisältyvät nyt määritellyn tilausvaltuuden piiriin ja mitkä eivät, ja mitkä ovat arvioidut kustannusosuudet, 

kuinka suuriksi monitoimihävittäjähankkeen elinkaarikustannukset on arvioitu ja mihin arvio perustuu sekä mitä kuluja elinkaarikustannuksiin luetaan ja 

toteutuuko eduskunnan budjettivalta, kun indeksi-, valuuttakurssi- ja muut kustannustasomuutokset, tilausvaltuuteen sisältyvät hankinnan osa-alueet kustannusosuuksineen sekä elinkaarikustannukset jäävät valtion talousarviossa määrittelemättä ennen hankintapäätöstä? 

Helsingissä 4.12.2020 
Johannes Yrttiaho vas
Anna Kontula vas
Merja Kyllönen vas
Mai Kivelä vas
Katja Hänninen vas
Juho Kautto vas
Markus Mustajärvi vas
Veronika Honkasalo vas
Matti Semi vas
Jari Myllykoski vas
Paavo Arhinmäki vas

Arvoisa puhemies,

Hallitus esittää, että Suomi jatkaisi osallistumista Irakin ns. koulutusoperaatioon, tällä kertaa vuoden 2021 loppuun.

Osallistumista on pidennetty vuoden pätkissä siitä saakka, kun Suomi on Irakin operaatioon osallistunut eli vuodesta 2015.

Loppua ei ole näkyvissä; päinvastoin vaikuttaa siltä, että Marinin hallitus on laajentamassa Suomen osallistumista Yhdysvaltain johtamaan sotilaalliseen operaatioon vielä nykyisestä. Päätökset on tarkoitus tehdä Naton puolustusministerikokouksessa helmikuussa 2021.

Osallistumisen laajentaminen on ongelmallista kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että irakilaiset suhtautuvat hyvin kriittisesti ulkomaalaisten joukkojen läsnäoloon maassa. Irakin parlamenttihan vaati kaikkien ulkomaalaisten sotilaiden poistumista maasta tämän vuoden alussa. Toinen ongelma on, että operaation luonne näyttää olevan muuttumassa siitä, miksi se kuusi vuotta sitten perustettiin.

Kun Yhdysvaltain johtama liitto muodostettiin vuoden 2014 syyskuussa, perusteluna oli tarve luoda Isisin vastainen rintama. Suomi liittyi koalitioon samana vuonna.

Terroristijärjestö Isis oli julistanut perustaneensa Irakin ja Syyrian alueelle kansainvälisen islamilaisen kalifaatin. Isis oli valtaamassa suuria alueita sekä Irakista että Syyriasta. Näytti mahdolliselta, että terroristijärjestö oli saamassa haltuunsa kokonaisia valtioita, joissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä. Isisistä olisi näin tullut valtiollinen toimija.

Yhdysvallat julisti Isisin voitetuksi terroristijärjestön menetettyä maa-alueensa Irakissa joulukuussa 2017.

Lokakuussa 2019 Turkki aloitti hyökkäyksen Syyrian kurdialueille. Trumpin hallinnon sallima hyökkäys avasi uusia toimintamahdollisuuksia Isisin maan alla olleille terroristisoluille ja muille jihadistiryhmille. Seurauksena Isis tekee jälleen sotilaallisia iskuja lähes päivittäin sekä Irakissa että Syyriassa. Se ei kuitenkaan enää ole samanlainen uhka kuin muutama vuosi sitten.

Selonteko vaikenee Turkin hyökkäyksen vaikutuksista. Ehkäpä siksi, että Irakin kurdialue, jossa suomalaiset ovat kouluttaneet kurditaistelijoita, on paitsi Yhdysvaltain myös Turkin läheinen liittolainen.

Selonteoissa on vuosi toisensa jälkeen vaiettu kurditaistelijoiden koulutukseen liittyvistä ongelmista. Kurdialueen sisäinen ja kurdiryhmien keskinäinen valtataistelu, korruptio, muihin etnisiin ryhmiin kohdistuva syrjintä ja ongelmat keskushallinnon kanssa sekä suhteet Turkkiin ja Irakin vuoristoalueilla toimiviin kurdeihin sivuutetaan vaieten.

Arvoisa puhemies,

Irakin operaation luonteen muuttuminen tunnustetaan selonteossa epäsuorasti.

Selonteko toteaa, että ”Irak on joutunut entistä hankalampaan asemaan Yhdysvaltojen ja Iranin välienselvittelyssä ja tämä on heijastunut Iran-mielisten shiiamilitioiden tekemien iskujen merkittävänä lisääntymisenä.  Kehityskulku sai alkunsa vuodenvaihteessa, jolloin voimankäyttö Yhdysvaltojen ja Iran-mielisten shiiamilitioiden välillä lisääntyi.”

Suomalaiset ovat nyt Irakissa mukana muuttuneessa operaatiossa, jonka tavoitteena on estää ”Iran-mielisiksi” luonnehdittujen shiiapuolueiden asemien vahvistuminen.

Tavoitteen, jota Suomen ulkopoliittinen johtokin näyttää seuraavan, on asettanut presidentti Trumpin hallinto, joka koko olemassaolonsa ajan on pyrkinyt kokoamaan Iranin vastaista liittoutumaa.

Yhdysvallat murhasi Irakissa viime tammikuussa presidentti Trumpin määräämällä ohjusiskulla iranilaisen kenraali Suleimanin. Iran vastasi iskuun. Suleimani oli Iranin tasavallan korkeimman sotilasjohdon jäsen ja keskeinen henkilö Isisin kukistamisessa erityisesti Irakin alueella.

Iskulla Yhdysvallat haki yhteenottoa Iranin kanssa. Uuden sodan mahdollisuus Lähi-idässä oli käsin kosketeltava.

Marinin hallitus – etunenässä ulkoministeri Haavisto – tuomitsi kyllä Iranin iskut Irakiin, mutta ei Trumpin määräämää Suleimanin murhaa. Samoin toimi valitettavasti myös presidentti Niinistö.

Haavisto otti Irakin suurlähettilään puhutteluun, koska iskut vaaransivat myös suomalaissotilaiden turvallisuuden, mutta Yhdysvaltojen suurlähettilästä Haavisto ei ottanut puhutteluun.

Arvoisa puhemies,

Muutama päivä sitten Iranissa salamurhattiin iranilainen tiedemies. Maailmalla moni on pitänyt sitä Israelin ja Yhdysvaltain uusimpana yrityksenä suistaa Lähi-idän alue uuteen sotaan.

Onko Suomen johdossa kukaan sanonut iskusta mitään – ministerit, presidentti?

Puhemies,

Irakin sotilaallisella operaatiolla, johon Suomi osallistuu, ei ole YK:n valtuutusta.

Miksi Suomi sitten osallistuu vuodesta toiseen Irakin operaatioon ja miksi operaatiota on jopa tarkoitus laajentaa?

Suomalaisten mukanaolon todellinen syy selviää selonteon avainlauseessa sivulla kuusi. Se kuuluu: ”Samalla edistetään yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa”. Osallistuminen siis edistää Suomen ja Yhdysvaltain sotilasyhteistyötä.

Operaation laajentaminen on Yhdysvaltain ja Naton tahto. Uhkana on, että operaatio muuttuu osaksi Iranin vastaista liittoumaa, jota Yhdysvallat pyrkii rakentamaan.


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisen jatkamisesta Irak-operaatiossa, VNS 5/2020vp.

Puhemies!

Yhdysvallat perusti toisen maailmansodan jälkeen sotilasliitto Naton omaksi puolustuksekseen, tarkoituksena pitää sodat merten takana, pois omalta alueelta. Tämän strategian toteuttamiseen Yhdysvallat tarvitsi ja tarvitsee avukseen pikkuvaltioita. Natossa ei ole kyse näiden valtioiden turvallisuudesta, kuten uskotellaan, vaan nimenomaan Yhdysvaltojen turvallisuudesta, sen varmistamisesta.

Tällä hetkellä Yhdysvallat pyrkii vaikuttamaan kaikkiaan noin 140:en maailman maahan strategisen tavoitteensa toteuttamiseksi. Yksi näistä maista on Suomi, jonka hävittäjähankinnan ytimessä ovat Yhdysvaltain edut. Suomen puolustusministeriö harhauttaa eduskuntaa väittämällä, että kyse olisi Hornetien suorituskyvyn korvaamisesta. Todellinen tavoite näyttää olevan lisätä merkittävästi ilmavoimien suorituskykyä tulevien 40 vuoden aikana.

HX-hankkeen hinnasta, sisällöstä ja vaikutuksesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ei Suomessa keskustella.

Yhdysvaltain Foreign Military Sales -järjestelmä varmistaa, että maa ei myy tärkeimpiä asejärjestelmiään kuin sellaisille valtioille, jotka ovat sen kanssa liittosuhteessa tai jotka käyttävät aseita Yhdysvaltojen eduksi. Tällainen järjestelmä ovat Suomen ilmavoimien nykyiset Hornetit ja tällaisia ovat myös Super Hornet ja F-35, joista etenkin jälkimmäistä sotilaat niin kiivaasti Suomelle havittelevat.

Suomen puolustuksen kannalta monitoimihävittäjien hankinta on tarpeeton, maan turvallisuuden kannalta haitallinen. Tositilanteessa hyökkäysaseiksi tarkoitetut koneet eivät edes kykene uhkaamaan sitä maailman kehittyneintä ohjusteknologiaa ja mittavaa ohjusarsenaalia, joka Venäjällä on hallussaan; päinvastoin Yhdysvaltain eduista lähtevä varustautuminen on omiaan horjuttamaan Suomen lähialueiden vakautta ja heikentää pahasti maan turvallisuusasemaa.

HX-hanke olisi siis niin ulko- ja turvallisuuspoliittisten kuin myös taloudellisten syiden vuoksi syytä keskeyttää ja arvioida uudelleen ensi vaalikaudella.

Puhemies,

Suomi liitettiin osaksi Yhdysvaltain sotilaallista strategiaa 90-luvun alussa kolmella keskeisellä askeleella: Hornet-kaupalla 1992, kutsumalla Suomi Naton NACC-alajärjestön tarkkailijajäseneksi ja vuonna 1994 allekirjoitetulla Nato-kumppanuussopimuksella. Kaikissa vaiheissa Suomen eduskunta pidettiin pimennossa tai se sivuutettiin kokonaan.

Hornetien hinnasta ja koko hankkeesta annetiin eduskunnalle ja hallitukselle väärää tietoa. NACC:n tarkkailijajäsenyyteen liityttiin yksipuolisella Naton kutsulla. Kumppanuussopimuksen allekirjoitti silloinen ulkoministeri Haavisto (kesk.), ilman valtuutusta hallitukselta, ilman eduskunnan hyväksyntää.

Puhemies,

Yhdysvaltain tavoitteena on koota pohjoismainen liittokunta valvomaan sen etuja arktisella alueella Venäjää vastaan. Tätä tavoitetta palvelevat jo 90-luvulla otetut askeleet, vuonna 2014 allekirjoitettu isäntämaasopimus ja Pohjoismaiden välillä viime aikoina solmitut puolustusyhteistyötä koskevat sopimukset.

Epäviralliset ohjelmat, yhteisymmärryspöytäkirjat ja aiejulistukset ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa syrjäyttäneet eduskunnan ratifioimat sopimukset. Vaikka näiden asiakirjojen asema on epävirallinen, niitä noudatetaan kuin sitovia kansainvälisiä sopimuksia.

Marinin hallitus toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla kuten lukuisat edeltäjänsä. Se on täysin sotilaiden säännöstelemän tiedon varassa, vähintäänkin haluton puuttumaan asioiden kulkuun.

Puhemies,

Joe Biden linjasi jo tammikuussa Foreign Affairs -lehdessä omaa ulkopolitiikkaansa, mikäli hänestä tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti. Biden on lämmittänyt uudelleen republikaani John McCainin yli kymmenen vuoden takaisen esityksen ”demokraattisten valtioiden liitosta”, joka toimisi YK:n sisällä tai rinnalla sen asemaa entisestään heikentäen. Liittokunta olisi suunnattu etenkin Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tuollaisen liittokunnan luomisesta ja jäsenyydestä Suomen tulee pysytellä irti. Järjesteillä on ilmeisesti jo asiaa koskeva huippukokous.

Puhemies, vielä aivan lopuksi,

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa näytetään vihreää valoa myös määräenemmistöpäätöksiin siirtymiselle EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

EU:n muut jäsenmaat, jotka ovat pääosin myös Nato-maita, voisivat uuden mekanismin avulla syrjäyttää Suomen kansalliset edut.

Pidän tätäkin kehitystä erittäin huolestuttavana.  -Kiitos!


Puheenvuoro lähetekeskustelussa Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta VNS 4/2020

”Puhemies,

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko sivuuttaa Suomen linjan määräytymisessä ehkä tärkeimmän, nimittäin uusien monitoimihävittäjien hankinnan.

HX-hankkeen kymmenen miljardin tilausvaltuuden hyväksymällä, eduskunta kytkee Suomen entistä tiiviimmin osaksi Yhdysvaltain politiikkaa. Kenraalien suosikki kisassa on selvä, mutta koneiden hankintamaa on silti sivuseikka. Olennaista on valtava materiaalinen – Suomen talouden kannalta kestämättömän suuri – panostus aseistukseen, jonka soveltuvin käyttötarkoitus on hyökätä, mutta jolla ei ilmeisintä uhkaa, kehittyviä ohjuksia, kyetä torjumaan.

Suomen ja Yhdysvaltojen suhde on tiivistynyt 90-luvun alusta saakka. Sotilaat ovat johtaneet, eduskunta on sivuutettu. Alkupisteenä Hornet-hankinta -92. HX-hankkeen myötä suhde on syventynyt. Myös tasavallan presidentti viittasi tähän faktaan viikonlopun Biden-tiedotustilaisuudessaan. 

HX-hankkeella Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka betonoidaan Pentagonin kylkeen 40 vuodeksi. Valitettavasti selonteko on sokea tälle kehitykselle.”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta VNS 4/2020.

Valtion ensi vuoden talousarvioesitys sisältää sotilasmenojen 54 prosentin korotuksen. Määrärahat kasvavat noin 3,2 miljardista lähes 4,9 miljardiin euroon. Armeijalle annetaan kuluvaan vuoteen verrattuna 1,7 miljardia euroa lisää — tästä 1,5 miljardia Hornetit korvaavien hävittäjien HX-hankkeeseen, jossa Suomen ilmavoimille on tarkoitus hankkia 64 uutta hävittäjää. 

Mikään muu hallinnonala ei ehkä koskaan ole saanut tai tule saamaan tällaista määrärahojen prosenttikorotusta. Hävittäjähankkeeseen ensi vuodeksi osoitetulla 1 500 000 000 eurolla voitaisiin maksaa hoitajille koronalisää, parantaa vanhuspalveluiden hoitajamitoitusta, toteuttaa huoletta oppivelvollisuuden laajentaminen palauttamalla myös koulutusleikkausten sadat miljoonat eurot, voitaisiin auttaa kuntia, säilyttää leskeneläke ja eläkeputki, korottaa perusturvaa ja toimeentulotukea, tehdä eläkeläisille luvatusta vappusatasesta kertaheitolla totta. Näillä toimilla lisättäisiin suoraa kulutuskysyntää ja parannettaisiin työllisyyttä. Se olisi sitä paljon puhuttua elvyttävää talouspolitiikkaa, jonka toteuttamisesta maksetaan EU:lle nyt kaksin- ellei kolminkertaisesti se, mikä takaisin saadaan. 

Ensi vuoden talousarviolla ei lisätä vain ensi vuoden varustelumenoja vaan hyväksytään mahdollisesti syksyllä 2021 tehtävää hävittäjien hankintapäätöstä varten koko 10 miljardin tilausvaltuus. Eduskunta siis hyväksyy ennen joulua uusien hävittäjien hankinnan rahoituksen. Itse hankintapäätös jää hallituksen toimivaltaan. 

Hallitusohjelmassa on mainittu Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen täysimääräisesti, mutta Yhdysvaltain puolustushallinnon lokakuussa julkistamien tietojen mukaan Suomelle myytävät uuden sukupolven hävittäjät ja niiden aseistus eivät korvaa, vaan kasvattavat Ilmavoimien suorituskykyä, ehkä jopa moninkertaistavat sen.

Hankinnalla väitetään olevan kiire. Hornetien käyttöikää voitaisiin kuitenkin pidentää useilla vuosilla, sillä koneille suunniteltu lentotuntien määrä on merkittävästi pienempi kuin niillä voidaan lentää ja koneita hankittaessa esitettiin. Hävittäjähankkeen siirtämistä puoltaa myös vuoden 2020 aikana tapahtunut talouden käänne. Suomalaisista 75 %:a kannattaa hävittäjähankinnan siirtämistä, selviää Kunnallisalan Kehittämissäätiön tutkimuksesta. Kyllä kansa tietää.

Poliitikot tuntuvat olevan kuitenkin kuuliaisempia sotilaille kuin valitsijoilleen. Kovin kuuliainen kenraaleille on maan hallitus, joka on ollut haluton puuttumaan hävittäjäkauppaan. Jos eduskunta hyväksyy hävittäjien tilausvaltuuden esitetyssä muodossa, on veronmaksajien piikki auki. Valtuuden mukaan hävittäjämenoja voidaan lisätä ”kustannustasomuutoksilla”. Koneisiin hankitaan aseistusta ”vain operatiivisen valmiuden aloittamiseen tarvittava määrä”. Pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö, eversti evp. Pertti Tervonen totesi Turun Sanomissa 19.9. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että ”tilausvaltuudella saadaan vain lentävät lavetit ja muutama talli niitä varten”. Hankinnan päälle tuleviin elinkarikuluihin lasketaan käyttökustannusten lisäksi koneiden ase-, ohjelmisto- ja muut varustelupäivitykset, jotka voivat kohota arvoltaan sadoista miljoonista euroista miljardeihin. Elinkaarikuluiksi on kansainvälisiin esimerkkeihin perustuen arvioitu vähintään 30 miljardia euroa.

Vaihtoehtoja 64 hävittäjän hankinnalle ei ole selvitetty mm. voimakkaasti muuttuvia tulevaisuuden sodankäynnin uhkia vasten. Tällaisia ovat mm. miehittämättömät lennokit ja ohjukset. Puolustuksesta huolehtiminen kokonaisuutena, ei vain Ilmavoimien hävittäjien varaan rakentuen, olisi näitä uhkakuvia vasten erittäin perusteltua – tehokkaampaa ja edullisempaa.

Millaisiin uhkiin uusilla hävittäjillä varaudutaan? Yhdysvallat on 90-luvulta saakka luonut Pohjoismaista liittokuntaa, joka valvoisi sen etuja arktisella alueella Venäjää vastaan. Suomen puolustuksen kannalta hävittäjien hankinta on tarpeeton. Rauhanajan tunnistustehtäviin koneita riittäisi laivueellinen. Tositilanteessa hyökkäysaseiksi tarkoitetut koneet eivät edes kykene uhkaamaan sitä maailman kehittyneintä ohjusteknologiaa ja mittavaa ohjusarsenaalia, joka Venäjällä on hallussaan. Yhdysvaltain eduista lähtevä varustautuminen on omiaan horjuttamaan Suomen lähialueiden vakautta ja heikentää pahasti maan turvallisuusasemaa.

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Varsinais-Suomen Uusi Päivä -lehdessä, syksy 2020

Arvoisa puhemies,

Puolustuspoliittisessa selonteossa, hallitusohjelmassa, tässä talousarvioesityksessä ja koko uusista monitoimihävittäjistä käydyssä keskustelussa nojataan siihen, että HX-hankkeessa Hornettien ”suorituskyky korvataan täysimääräisesti”.

Halutaan korostaa, että ilmavoimien ”suorituskyky” pysyy entisellään. Tähän riittäisi tekniikan kehittyessä nykyistä vähempi konemäärä, mutta koska ilmavoimat haluaa tosiasiassa lisätä suorituskykyä, on keskusteluun sittemmin kehitetty termi ”suhteellisesta suorituskyvystä”. Sen merkityssisältö on täysin sotilaiden määriteltävissä.

Eräs huomion arvoinen suorituskyky-määritelmä kuultiin elo-syyskuun taitteessa. HX-hankkeen johto, ilmavoimien operaatiopäällikkö eversti Juha-Pekka Keränen tuli tuolloin julkisuuteen arviollaan siitä, mitä uusien hävittäjien ”suorituskyky” käytännössä tarkoittaa: ”Jos pääsemme 1:n suhde 10:een, niin silloin se on kuusisataa hävittäjää tai pommikonetta tai mitä sieltä nyt tuleekaan sitten, joita pääsemme pudottamaan alas.” Lausunto esitettiin puolustusvoimien Kipinä-podcastissa ja se levisi laajasti valtakunnan julkisuudessa, mm. Helsingin Sanomissa.

Arvoisa puhemies,

Tämän kenraalitason sananselityksen ja suoranaisen harhaisuuden ohella leimaava piirre HX-hankkeesta käytävässä keskustelussa on ollut se, että sitä ei julkisiin viranomaislähteisiin perustuen ole voitu käydä. Puolustusministeriö on salannut hankkeen asiakirjat.

HX-hankkeeseen perehtyessään joutuukin tukeutumaan muihin kuin Suomen puolustushallinnon lähteisiin. Tärkeä tällainen lähde tuli julki muutama päivä sitten.

Yhdysvaltain ulkomaille suunnatuista sotilasteknologiakaupoista vastaava puolustusministeriön alainen DSCA-virasto teki Yhdysvaltain kongressille lakisääteisen ilmoituksen monitoimihävittäjien sekä niiden aseiden ja varusteiden mahdollisesta myynnistä Suomelle.

Ilmoitukset HX-hankkeeseen liittyvistä Boeing F-18 Super Hornet- ja Lockheed Martin F-35A -kaupoista julkaistiin viraston sivuilla perjantaina 9. lokakuuta.

Ilmoitusten perusteella Boeingin Super-Hornetteja ja Growlereita varaudutaan myymään Suomelle aseineen 12,5 miljardin euron hinnalla. Koneita on mahdollista myydä Suomelle kaikkiaan 72 kappaletta. Lockheed Martinin 64:n F-35 hävittäjän kauppa aseineen olisi arvoltaan 10,6 miljardia euroa. Asiakirjoissa todetaan, että Yhdysvallat tarjoaa Suomelle kalustoa, jolla Suomi käytännössä lisää ja parantaa suorituskykyään. USA:n puolustusministeriön asiakirjoissa ei siis puhuta suorituskyvyn korvaamisesta, vaan parantamisesta. Tämä on paljastavaa.

USA:n viranomaisten julkistamat tiedot vahvistavat käsitystä siitä, että 10 miljardin hankintahinta tullaan ylittämään reippaasti. Suomessa on uskoteltu, että HX-hankkeelle olisi asetettu 10 miljardin euron kattohinta. Ensi vuoden talousarvioesitys jättää kuitenkin tosiasiassa piikin auki. Tilausvaltuus on kirjattu budjettiin niin, että 10 miljardin hinta voidaan ylittää ”kustannustasomuutoksilla, jotka aiheutuvat hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista.” Aseita tilausvaltuuteen sisältyy vain ”operatiivisen valmiuden aloittamiseen tarvittava määrä”. Myöhemmin hankitaan lisää.

Millaisia aseita koneisiin sitten ollaan hankkimassa? USA:n puolustusministeriön ilmoituksessa tarjolla olevasta aseistuksesta yksi kiinnittää erityistä huomiota. Ilmasta maahan -iskukyky koneisiin tulisi Lockheed Martinin valmistaman JASSM-rynnäkköohjuksen ER-versiosta. Nykyinen Hornet-kalusto on varustettu standardiversioilla, joiden kantamaksi kerrotaan 370 km, kun taas JASSM-ER lentää jopa tuhannen kilometrin matkan. Näitä ohjuksia Yhdysvallat ei vielä ole myynyt Naton ulkopuolisille maille, mutta varautuu siis myymään niitä Suomelle.

Arvoisa puhemies,

Mihin näitä tuhannen kilometrin kantaman hyökkäysaseita tarvitaan? Onko ilmavoimien tavoite yltää Moskovaan saakka?


Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä valtion vuoden 2021 talousarvioksi, HE 146/2020vp