Turun uuden musiikkitalon hankkeessa on alusta saakka ollut aika moni asia pielessä. Ensinnäkin olemassaolevan perinteikkään konserttitalon peruskorjaus olis ollut lähdössä liikkeelle jo 2017 päätöksillä, mutta orkesteritilojen uusiminen päätettiinkin tuolloin yllättäen lykätä vuosilla ja ryhdyttiin tavoittelemaan peruskorjausta paljon kalliimpaa uudisrakennusta. Jos olisi valittu peruskorjaus, oltaisiin melko varmasti jo valmiita, orkesteri uusissa tiloissa, ja olisi vältetty tämä rakentamisen ja lainarahan hinnan kallistumisen aika. Nyt tämän hankkeen kanssa ollaan, rehellisesti sanoen, pulassa. Se ei kuitenkaan näytä vauhtia haittaavan.

Uudisrakennukseen hinta on noussut vielä lokakuussa 2021, siis vuosi sitten, luvatusta noin 60 miljoonasta lähes 90 miljoonaan. On syytä muistaa, että peruskorjauksen hinta arvioitiin viisi vuotta sitten olevan luokkaa 40 miljoonaa.

Edelleenkään nykyisen konserttitalon jatkokäytöstä ei ole tietoa. Edelleen on aivan mahdollista, jopa todennäköistä, että kaupungin käsiin jää kaksi mittavan kokoluokan konserttitaloa. Se on tämän kokoisessa kaupungissa liikaa. Se nostaisi tämän tuhlauksen vielä monta kertaluokkaa karmeammaksi.

Uuden Musiikkitalon hanketta on viety eteenpäin nurinkurisessa järjestyksessä. Nyt vasta päätetään siitä, mitä hankitaan ja mihin hinta – tällä hetkellä – näyttäisi asettuvan. On tullut yllätyksenä se, mitä kaikkea hankkeeseen on sovittu kuuluvaksi, mitä ei ja mitä kaikki maksaa. Nurinkurisesti ihan ensin päätettiin hankintapäätöksen nimellä hankinnan toteuttajasta sekä paikasta, vieläpä suljetuin ovin ja kaupunkilaisilta salassa, sitten vasta tehtiin kaava eikä sekään ole vielä saanut lainvoimaa.

En voi hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä tässä kaupungin ja maailman talouden tilanteessa, jossa tummat pilvet täyttävät taivaan ja valtionkin kirstunvartijat ja lähes kaikki eduskuntapuolueet puhuvat jo kymmenen miljardin julkistalouden leikkauksista. Me Turussa panisimme alulle hankkeen, jonka hyödyt tuntuisivat varsin harvan turkulaisen arkielämässä, jonka kustannukset ovat juosseet jo ennen alkua käsistä ja joka varsin todennäköisesti tulee maksamaan vielä kymmeniä miljoonia nyt esitettyä niin sanottua kokonaiskustannusarviota enemmän. Missä meillä esimerkiksi ovat nähtävillä uuden musiikkitalon tarpeisiin rakennettavan asiakaspysäköinnin kustannusarviot?

Muistammehan myös kaupunginteatterin peruskorjaushankkeen, jonka budjettiluisun viimeisteli, ja kaikki olevinaan yllätti, rakennusliikkeen tarjoama miljoonien eurojen ”ryntäyssopimus”, jolla hanke kiirehdittiin valmiiksi yleisölle luvatun Seitsemän Veljeksen vuoksi, sen maailman kalleimman. Tässä hankkeessa on samanlaiset merkit nyt ilmassa: kaupungin virkamiehet ja päättäjät ajattelevat, että kaikesta on sovittu. Vain rakennusliikkeen edustajat tietävät mistä ei ole sovittu.

Pormestarien Turussa heittävät häränpyllyä niin talouden pidon rationaalisuus, yhteisistä varoista huolehtiminen, kuin demokratian perusperiaatteetkin. Häikäilemättömyys ja sinisilmäisyys lyövät vastuuttomuuden kättä.

Olen kaikissa tämän hankkeen vaiheissa ollut kriittinen, pitänyt esillä tervejärkisiä, kohtuullisia vaihtoehtoja järjestää sinfonisen musiikin tilat ajan tasalle pilaamatta kaupunkiympäristöä, kaupunkikuvaa ja kulttuurimaisemaa. Kaiken koetun ja tiedetyn valossa en voi mitenkään hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä, näin leväperäistä yhteisten varojen käyttöä. Rahaa tarvittaisiin päivittäisten palvelujen järjestämiseen, päiväkoteihin, kouluihin, kirjastoihin, liikuntapaikkoihin ja nuorisotiloihin. Esitän, että kaupunginvaltuusto hylkää hankesuunnitelman ja kokonaiskustannusarvion.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien ehdotusta Turun musiikkitalon hanksuunnitelmaksi ja kokonaiskustannusarvioksi.

Puheenjohtaja,

Käsillä oleva Turun kaupungin ensi vuoden talousarvioesitys tarkoittaa kolmen miljoonan euron leikkausta kasvatus- ja opetuslautakunnan määrärahoihin.

Lautakunta teki oman esityksensä syyskuun lopussa hyvin perustellen ja yksimielisesti apulaispormestarin johdolla. Pormestaristo ja kaupunginhallitus ovat lautakunnan esitystä siis tuon kolme miljoonaa nyt leikanneet. Pormestari ja hallitus toteavat lisäksi tässä talousarvioesityksessä, että ”tuottavuustavoite tulee kohdistaa siten, että se ei vaikuta ryhmäkokoihin. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää kiinteistöjen hoitoon, hankintojen tarpeellisuuteen ja palveluprosessien sujuvuuteen.”

Leikkaus siis vaikuttaa – ei ehkä ryhmäkokoihin – mutta annettavan opetuksen määrään, päiväkotilasten, koululaisten ja opiskelijoiden tarvitseman tuen määrään, opetusmateriaalihankintoihin.

Kun Suomessa on viime vuosina pohdittu syitä oppimistulosten heikkenemiseen, oppimisvaikeuksiin, koulujen levottomuuden ja kasvatus- ja opetustyön kuormittavuuden kasvuun, on keskeisenä syynä nähty 90-luvulta saakka tapahtunut opetuksen resurssien leikkaaminen siis opetuksen määrän vähentäminen. Opetuksen määrän alakouluissa sanotaan pienentyneen kaikkiaan jopa 20 prosentilla 30 vuoden aikana. Tämä siis valtakunnallisesti.

Nyt Turun kaupunki olisi omin toimin jatkamassa tätä kasvatuksen ja opetuksen heikentämistä näillä leikkauksilla. Leikkauksia esitetään, vaikka kokonaisuutena kaupungin talousarvio on lähes 16 miljoonaa euroa ylijäämäinen!

Kasvatus- ja opetuslautakunta totesi pormestarin punakynän alle joutuneen esityksensä perusteluissa muun muassa, että ”palvelujen kysyntä on kasvanut 2020-luvulla ja lähestyttäessä 2020-luvun puoliväliä näyttää edelleen kasvavan (…). Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa kasvupaineita talous-, tila- ja henkilöresursseihin.”

”(…)hallituskauden aikana on toteutettu merkittäviä reformeja erityisesti varhaiskasvatuksessa ja toisen asteen koulutuksessa, joilla on ollut merkittäviä kustannusvaikutuksia(…).”

”Kustannukset ovat kasvaneet maltillisesti vuoden 2021 loppuun asti, mutta sen jälkeen kysyntä- ja kustannusinflaatio ovat kiihtyneet merkittävästi.”

Lautakunnan esityksen mukaan henkilöstöä ollaan tai ennen määrärahaleikkauksia ainakin oltiin lisäämässä 136 htv:lla. Merkittävin kasvu varhaiskasvatuksessa, paitsi suhdeluvun tiukentamisen vuoksi, myös lasten tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Varhaiskasvatuksen tuen osalta laki on hiljattain tiukentunut. Lautakunnan esityksessä tämä näkyi seuraavana tavoitteena:

”Päätetään erityisopetusstrategian pohjalta tarvittavista toimenpiteistä tuen kokonaisuuden vahvistamiseksi.”

Varsinaisesta talousarvioesityksestä tämä tärkeä tavoite on nyt pyyhitty pois.

Puheenjohtaja,

Esityksessä on toki jäljellä useita hyviä tekstikirjauksia ja tavoitteita:

”Käynnistetään aktiivinen työ varhaiskasvatuksen henkilöstön muuntokouluttamisesta ja edistetään koulutuksen vetovoimaisuutta ja määrää. Mahdollistetaan koulutuksen sisällyttäminen osittain osaksi työaikaa.”

”Kiinnitetään erityistä huomiota varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuteen ja parannetaan työhyvinvointia ja työn houkuttelevuutta.”

Erinomaisia tavoitteita, mutta kysymys kuuluu, miten niihin päästään, jos rahoitusta samalla leikataan kolmella miljoonalla. Tavoitteiden toteuttaminen vaatisi lisärahaa. Hyvä on huomata, että jo lautakunnan alkuperäisessä esityksessä varhaiskasvatuksen rahoitusta oli vähennetty viime vuodesta merkittävästi.

Puolustuksen puheenvuoro kuuluu, että määrärahaa tarkastellaan vuoden mittaan osavuosikatsausten yhteydessä lisäbudjeteilla. Talousarvioon on lisätty kaupunginhallituksen määrärahoihin 12 miljoonan suhdannevaraus, jota voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. On kuitenkin täysin epärealistista ajatella, että ongelma korjaantuisi näin. Nimenomaan työvoimapulan pahasti vaivaamalla varhaiskasvatusalalla henkilökuntaa on vaikea saada jo toimintakauden alkaessa, mutta erityisen mahdottomaksi se käy kesken toimintavuoden, kun muut työnantajat, naapurikunnat ja yksityiset päiväkodit, ovat kilpailleet työtä etsivät ammattilaiset itselleen – usein muuten paremmilla palkoilla ja keveämmällä työkuormalla. Vastaava ongelma seuraa myös koulumaailmassa. Ainakaan pysyviin vakansseihin ei voida ihmisiä ottaa, mikä lisää ennestään runsasta määräaikaisten palkkaamista. Ja sehän on eräs tärkeimpiä syitä sille, miksi Turku ei työnantajana useinkaan houkuta.

Puheenjohtaja,

Talousarvion laadinnassa olennaista on se, että lain määräämät tai muuten päätetyt tehtävät rahoitetaan riittävillä määrärahoilla. Liian pieniin määrärahoihin saati leikkauksiin on mahdoton sovittaa ainakaan uusia tehtäviä. Niinpä kasvatuksen ja opetuksen kolmen miljoonan leikkauksiin on melkoisen mahdoton sovittaa sitä sinänsä erittäin hyvää talousarvioon kirjattua tavoitetta, jonka mukaan muuntokouluttautuminen varhaiskasvatuksen lastenhoitajasta varhaiskasvatuksen sosionomiksi tai opettajaksi mahdollistettaisiin osin työajalla. Näin pitää nimenomaan tehdä, mutta tämänkin tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan budjettiin riittävät määrärahat muun muassa sijaisjärjestelyjen tekemiseen. Nyt määrärahat puuttuvat.

Ensi vuoden talousarvio on ainakin kasvatuksen ja opetuksen osalta vastuuton ja ristiriitainen kokonaisuus. Se ei täytä edes kuntalain 110 pykälän alibudjetoinnin kieltoa koskevaa määräystä, eli edellytystä jonka mukaan talousarvioon on otettava kunnan järjestämisvastuulla olevan toiminnan ja tehtävien vaatimat määrärahat.

Kaiken huipuksi, kuten todettua, talousarvio on reilusti ylijäämäinen, lähes 16 miljoonaa, joten ylijäämää vain hieman pienentämällä voitaisiin välttämätön määrärahalisäys kattaa helposti ja tärkeät kasvatus- ja opetuspalvelut turvata. Rahaa siis olisi, mutta sitä ei vain haluta käyttää. Miksi ei?

Tarvittaisiin työrauha ja mahdollisuuksia tehdä tärkeä kasvatus- ja opetustyö hyvin. Talousarvioesityksen leikkauksilla kuitenkin riskeerataan kasvatuksen ja opetuksen tulevaisuus, kun työvoimapulaan ei vastata niin kuin pitäisi. Leikkausten torjumiseen lisäksi tarvittaisiin tietenkin lisämäärärahat palkkojen parantamiseen, jotta kilpailussa työvoimasta pärjättäisiin. On kysyttävä, eikö sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulan kurimus ole tosiaankaan opettanut mitään?

Puheenjohtaja,

Talousarviopäätökseen sisältyy myös niin sanottu sopeuttamisohjelma. Tämä leikkaus ja tehostamisohjelma pantiin käyntiin jo 2019. Lähes 1200 miljoonan toimintakatetasosta haettiin 59 miljoonan säästöjä, pääasiassa palvelupuolelta, erityisesti sotepalveluista. Nyt kun sotepalvelut siirtyvät hyvinvointialueelle, ja kaupungin budjetti on tulevaisuudessa pienempi, toimintakate 535 miljoonaa, on uuden sopeuttamisohjelman 30 miljoonan säästötavoite itse asiassa aiempaakin kovempi ja tylympi. Tyly juuri kasvatus-, opetus-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluita tarvitseville sekä tietenkin näiden palveluiden työntekijöille, joiden työoloista ja työehdoista säästöt ilman muuta revitään.

Todellinen syy näiden leikkausten taustalla on sama vanha: kaupungin kokoomusjohto pitää härkäpäisesti kiinni massiivisista ja kaupunkilaisten arjen kannalta varsin tarpeettomista niin sanotuista vetovoimainvestoinneista. Talouskuria ja leikkauksia ajetaan, palveluista säästetään, koska rakentamisen hinta ja investointien vaatiman lainarahan hinta nousevat kovaa vauhtia.

Oletukset kaupungin vauhdikkaasta kasvusta ja uusista asukkaista alkavat olla jo todella haperolla pohjalla. Turussa pieniä ennen kaikkea yksityisten asuntosijoittajien intressi edellä rakennettuja vuokra-asuntoja on jo nyt tyhjillään ilmeisen paljon. Venäjän kaupan ja kauttakulkuliikenteen vähentyminen on pannut myös satamasuunnitelmat tosiasiassa uusiksi. Tällaisessa tilanteessa luulisi hälytyskellojen soivan, mutta ei. Kärkihankkeiden suojissa hellittyihin investointeihin, Itäharjun kanteen, uuteen satamaan, musiikkitaloon ja raitiotien suunnitteluun satsataan tosiasiassa aivan kuin mikään maailman ja kaupungin taloudessa ja näkymissä ei olisi muuttunut.

Tarvitsemme näiden mainittujen investointien nielemät varat nyt paljon kipeämmin palvelujen turvaamiseen, niihin on nyt satsattava, paitsi riittävään henkilöstöön myös tietenkin kunnollisiin toimitiloihin, erityisesti päiväkoteihin ja kouluihin.

Arvoisa puheenjohtaja, esitän, että

Kaupunginvaltuusto päättää lisätä kasvatus- ja opetuslautakunnan talousarvioon 3 000 000 euroa nettomäärärahaa leikkausten estämiseen.

Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää, että 30 miljoonan euron sopeuttamisohjelmaa ei toteuteta.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien vuoden 2023 talousarvioehdotusta sekä vuosien 2024-2026 taloussuunnitelmaehdotusta.

”Arvoisa puhemies! Huoltovarmuuteen liittyvät kysymykset ovat nousseet muutaman viime vuoden aikana aiempaa näkyvämmäksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua ensiksi koronapandemian, sitten Ukrainan sodan myötä. Huoltovarmuus tarkoittaa yhteiskunnan varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin. Suomen huoltovarmuusjärjestelmä perustuu viranomaisten ja yksityisten yritysten tiiviiseen yhteistyöhön. 

”Käsillä olevan huoltovarmuusselonteon mukaan ’toimivat markkinat ja kilpailukykyinen talous ovat huoltovarmuuden perusta’. Paradoksaalisesti markkinat myös synnyttävät merkittäviä huoltovarmuusriskejä. Markkinat ovat kiihdyttäneet luonnonvarojen hyödyntämisen kestämättömään vauhtiin. Ilmasto lämpenee. Luonnon monimuotoisuus ja elonkirjo kaventuvat. Eriarvoisuus kasvaa globaalisti mutta myös yhteiskuntien sisällä. Sään ääri-ilmiöt, ruokaturvan heikkeneminen, niukkeneva toimeentulo, väestön liikkeet ja aseellisiksi konflikteiksi kärjistyvä kilpailu luonnonvaroista horjuttavat vakautta ja ennustettavuutta. 

”Talouden globalisaatio on tarkoittanut sääntelyn vähentämistä. Markkinaesteitä on poistettu valtioiden sisällä ja niiden väliltä. Esimerkiksi Suomen nykyisen sähkökriisin taustalla on sähkömarkkinoiden kilpailun vapauttaminen, sähköntuotannon ja siirtoverkkojen eriyttäminen sekä sähköpörssin perustaminen futuurimarkkinoineen. Sähkön hinta alkoi kohota jo 2000-luvun alussa ja erkaantua yhä kauemmas tuotantokustannuksista. Suomen sähköomavaraisuus on kohtuullisen hyvä, mutta pörssipeli kurittaa nyt kuluttajia ja ehkä jopa huoltovarmuutta. 

”Puhemies! Markkinoihin on uskottu myös silloin, kun keskeistä infrastruktuuria hallinneita valtionyhtiöitä on myyty tai kuntien palveluita yksityistetty. Julkisen vallan välineet vastata huoltovarmuudesta ovat samalla vähentyneet. Fortumin sähkönsiirtoliiketoiminnan myynti on heikentänyt sähköhuoltovarmuutta. Sama vaikutus oli syksyllä päättyneellä Uniper-sijoitusseikkailulla. Yleisradion jakelutekniikka myytiin 2000-luvun alussa yksityisille. Nyt Digita on amerikkalaisen sijoitusyhtiön omistuksessa. Kemiran lannoitetuotannon myynti on heikentänyt kotimaista ruokaturvaa. Huoltovarmuutta eivät ole parantaneet myöskään Nesteen valtio-omistuksen myynnit, saati luopuminen Naantalin jalostamosta. 

”Vähintäänkin huoltovarmuuden kannalta tärkeät valtion enemmistöomisteiset pörssiyhtiöt, kuten Fortum, tulisi viimeistään tämänsyksyisten opetusten jälkeen vetää pois pörssistä. Valtion on vaikea toteuttaa listattujen yhtiöiden kautta huoltovarmuustehtäväänsä. Pörssisäännökset ja osakeyhtiölaki edellyttävät omistajien tasaveroista kohtelua. 

”Valtion on syytä varautua aktiivisempaan rooliin myös muilla teollisuudenaloilla. Laivanrakennusteollisuus on vaikeuksissa koronapandemiaa seuranneen risteilytoimialan hiljenemisen sekä materiaali- ja komponenttipulan vuoksi. Turun seudulla alihankintaverkoston omistuksia on siirtymässä myös ulkomaisiin käsiin. Turun, Rauman ja Helsingin telakoiden ympärille vuosikymmenien aikana syntynyttä osaamista ja tuhansia työpaikkoja ei ole varaa menettää. Merikuljetuksista ja ulkomaisista hyödykkeistä riippuvaiselle maalle laivanrakennusosaaminen on huoltovarmuuskysymys. 

”Puhemies! Huoltovarmuuskeskus on osa valtion keskushallintoa. Sitä ohjaa ja valvoo työ- ja elinkeinoministeriö. Huoltovarmuuskeskuksen hallituksen ja huoltovarmuusneuvoston nimeää valtioneuvosto. Elinkeinoelämän suora vaikutus nimityksiin on vahva. Huoltovarmuusorganisaation käytännön toiminta koostuu sektoreista ja pooleista, joissa viranomaiset ja yksityiset yritykset tekevät sopimusperusteista yhteistyötä. Yritysten rooli on keskeinen. Kyse on noin tuhannen toimijan verkostosta. Kysymys kuuluu: missä tässä kuviossa on eduskunta? Huoltovarmuuden ja varautumisen suora parlamentaarinen valvonta ja hallinta puuttuvat. 

”Huoltovarmuuskeskuksen hoidossa on Huoltovarmuusrahasto, joka on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Eduskunnan budjettivallan näkökulmasta rahaston asemaa on pidetty ongelmallisena, mutta on tunnustettu myös sen käytön nopeus ja joustavuus poikkeustilanteissa. 

”Puhemies! Kun huoltovarmuusselonteko on nyt saatu eduskuntaan, olisi erityisen toivottavaa, että eduskunta kiinnittäisi huomiota yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa viime vuosina kasvattaneen huoltovarmuusorganisaation avoimuuden ja demokraattisen valvonnan parantamiseen. — Kiitoksia, puhemies.”

Ryhmäpuheenvuoro lähetekeskustelussa hallituksen huoltovarmuusselonteosta, VNS 8/2022vp 

”Arvoisa puhemies! Kuluttajahinnat kallistuivat euroalueella syyskuussa 10 prosenttia ja Suomessa 8,4 prosenttia Eurostatin ennakkotietojen mukaan. Hintojen yleiseen nousuun vaikuttaa vahvimmin energian kallistuminen, joka euroalueella oli syyskuussa 40,8 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan aikaan nähden. 

”Energian hinnannousun taustalla Euroopassa ovat Yhdysvaltojen ja EU:n pakotteet, Venäjän vastapakotteet mutta myös pakotteista riippumattomat poliittiset päätökset. Sekin on hyvä muistaa, että pakotepolitiikka ja energian hinnannousu alkoivat jo paljon ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. 

”Hintojen nousun taustalla vaikuttaa myös se, että Saksa ja muut keskeiset EU-maat ovat keväästä saakka täyttäneet energiavarastojaan ja haalineet markkinoilta kaiken mahdollisen. Energiakauppa Venäjältä Eurooppaan onkin käynyt vilkkaana. CREAn lukujen mukaan fossiilienergian vienti Venäjältä oli Ukrainan sodan ensimmäisen puolen vuoden aikana arvoltaan 158 miljardia euroa, siitä EU:n osuus 85 miljardia. Lokakuun alussa EU-maat olivat ostaneet venäläistä fossiilienergiaa sodan alusta laskien jo 100 miljardilla eurolla. 

”Energialähteiden kauppa on myös käytännössä siirtynyt kulkemaan kolmansien maiden kautta, esimerkkinä venäläisen raakaöljyn vienti Intiaan, mikä on kasvanut merkittävästi lopputuotteiden päätyessä edelleen EU-markkinoille. Kuljetusreittien pidentyminen tietenkin nostaa sekin energian hintaa osaltaan. 

Euroopassa ollaan nyt palaamassa venäläistä putkikaasua huomattavasti kalliimpiin ja huomattavasti ilmastohaitallisempiin fossiilisiin energialähteisiin: Yhdysvalloista laivattavaan liuskekaasuun, öljyyn, kivihiileen, ruskohiileen, palavaan kiveen. Suomessa turve tekee paluuta energiakäyttöön, puuta hakataan ja poltetaan energiaksi yhä enemmän. 

”Maakaasu on näitä mainittuja fossiilisia polttoaineita huomattavasti vähemmän ilmastohaitallinen. Sen piti olla siirtymäkauden edullinen polttoaine matkalla uusiutuviin perustuvaan energiatalouteen. Melko selvää kuitenkin nyt on, että toiveikkaista puheista huolimatta ilmastotavoitteissa otetaan tulevina vuosina rajusti takapakkia vihreän siirtymän sijasta. 

”Puhemies! Venäjältä tuotujen energialähteiden väheneminen ei yksin selitä esimerkiksi sähkön kuluttajahintojen räjähdysmäistä nousua. Itse asiassa Saksa on täyttänyt kaasuvarastonsa asettamaansa tavoitetta nopeammin, ja sen varastot ovat nyt lokakuun alussa jo yli 90-prosenttisesti täynnä. Kaasua Saksalla riittää pitkälle ensi vuoteen. 

”Energiaa Euroopassa siis on. Kaasu‑ ja sähkömarkkinoilla ennustetaan kuitenkin jo ensi vuoden hintoja, ja se näkyy johdannaisspekulaation kiihtymisenä ja sitä myöten moninkertaistuvina sähkön kuluttajahintoina. Energiakriisissä nyt paljastunut Euroopan energiajärjestelmän perusongelma on kaasun ja sähkön pörssi‑ ja johdannaiskaupan irtautuminen reaalitaloudesta. 2000-luvun vaihteessa perustetun sähköpörssin myötä on tehty mahdolliseksi sähkön hinnalla keinotteleminen. Pörssikauppaa tekevät sähkön tuottajien ja ostajien ohella myös finanssitoimijat. Seurauksena on kuluttajahintojen nousu moninkertaiseksi tuotantokustannuksiin nähden. 

”Sähkömarkkinoiden finansioituminen on iso ongelma, ja nyt pelätään ongelmien siirtyvän kuormittamaan myös Euroopan pankkisektoria. Pöydällä voikin olla pian iso eurooppalainen tukipaketti, ja kuinka ollakaan, taas kaikki näyttää tapahtuvan Saksan ympärillä. 

”Puhemies! Kun sähkön kuluttajahinta Suomessakin nyt moninkertaistuu ja lämmitys, liikkuminen ja ruoka kallistuvat, on selvää, etteivät valtiovallan toimet kansalaisten tukemiseksi riitä mihinkään. Kumpikin nyt esillä ollut sähkötukimuoto on voimassa vain tammi—huhtikuussa. Sähkön kotitalousvähennys ja sähkötuki kohdistuvat lopulta vain osalle kansalaisia ja ovat täysin riittämättömiä. Verovähennys on jälkikäteinen helpotus hyvätuloisille, ja pienituloisten tueksi mainostetun suoran sähkötuen omavastuu on tolkuttomat 400 euroa kuukaudessa. Kenellä pienituloisella on varaa maksaa tällainen omavastuu? Suuri osa ihmisistä ei pääse minkään tuen piiriin, vaikka elinkustannukset voivat nousta sadoilla euroilla kuukaudessa. Suomalaisten reaaliansiot ovat viimeksi pudonneet yhtä rajusti 70-luvulla. 

”Kun tämä nykyinen kaaos on mitä ilmeisimmin saatu aikaan poliittisilla päätöksillä, se olisi myös lopetettava poliittisilla päätöksillä. [Puhemies koputtaa] Sähkömarkkinoilla tarvitaan valtiollista sääntelyä ja ohjausta. Yhtiöiden voittoja olisi leikattava ja kuluttajahintoja painettava sääntelyllä alemmaksi.

”Puhemies! Kansallisen sähkön hintakatto tarvitaan. EU:n yhteismarkkinan taakse ei pidä mennä piiloon. Lisäksi on vastattava muidenkin hyödykkeiden kuin energian hinnannousuun. Tarvitaan sosiaaliturvan ja eläkkeiden tasokorotukset. — Kiitoksia, puhemies.” 

Puheenvuoro keskustelussa energiamarkkinoiden toiminnasta, sähkön hinnasta ja hallituksen Fortum-politiikasta.

”Arvoisa puhemies! Marinin hallitus jää Suomen historiaan paitsi ulkopoliittisen takinkäännön hallituksena myös sotilasmenoja ehkä historiassa eniten nostaneena hallituksena. Hallituksen aloittaessa 2019 oli puolustusministeriön pääluokkaan budjetoitu 3,1 miljardia euroa; nyt budjettiesitys antaa aseisiin ensi vuodelle peräti 6,1 miljardia. Marinin hallitus käytännössä kaksinkertaistaa Suomen sotilasmenot neljän vuoden kautensa aikana. 

”On valmistauduttu Nato-jäsenyyteen muun muassa F-35-hävittäjähankinnalla ja nostamalla sotilasmenojen bkt-osuus reippaasti yli Naton vaatiman kahden prosentin. F-35-hankkeen kustannuksiin budjetoidaan ensi vuodelle lisämenoina lähes 400 miljoonaa aiemmin tiedossa olleen miljardin hankintamäärärahan päälle. Valuuttakurssien muutos eli euron heikkeneminen on huomioitu 271 lisämiljoonalla, ja sopimuksen indeksiehtoon varaudutaan 100 lisämiljoonalla ensi vuonna. Hinnan nousu voi olla miljardeja kymmenen vuoden hankinta-aikana. Tähän päälle tulevat vielä korkojen noususta aiheutuvat kasvavat korkomenot. Alkuperäiseltä hinnaltaan 10 miljardin hankintahan tehdään velaksi. Suomen Kuvalehden mukaan tällä hetkellä tuotannosta valmistuvien F-35-koneiden hinta nousi Yhdysvalloissa jylläävän inflaation vuoksi peräti 75 prosenttia. Ensimmäinen Suomen hankkima kone valmistuu 2025. Vastaava korotus tarkoittaisi 64 koneelta 3,9 miljardin lisähintaa. Ja tämä siis pelkistä koneista, lisäksi tulee kaikki kauppaan kuuluva varustelu. Hävittäjien tilausvaltuus hyväksyttiin vuonna 2020 käytännössä niin, että piikki jäi auki. Suomen eduskunnalle ei riskeistä kerrottu eikä valtio ole näiltä riskeiltä suojautunut. Olen tästä yrittänyt varoitella kuluneen kauden aikana useaan otteeseen. 

”Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikan uusi suunta maksaa nyt Suomelle myös kasvavana energian hintana ja sitä myöten yleisen hintatason nousuna. Paheneva energiakriisi ja hintojen nousu ovat seurausta kiristyneistä Yhdysvaltojen ja EU:n pakotepolitiikasta, vastapakotteista ja pakotteista riippumattomista kansallisista poliittisista päätöksistä. Iso vaikutus hintoihin on myös sillä, että eurooppalaiset valtiot, etupäässä Saksa, ovat täyttäneet energiavarastojaan ja haalineet markkinoilta ennakoivasti kaiken mahdollisen. Energiapakotteet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen eli Venäjän talouden heikkenemiseen, vaan hintojen nousu on lisännyt maan energianvientituloja. Euroopan talous sen sijaan uhkaa vajota taantumaan ja jopa talouslamaan. Saksan talouden ongelmat näkyvät nopeasti myös Suomen vientiteollisuudessa. Uhkana on myös työllisyyden heikkeneminen. 

”Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä ei ole todella merkittäviä pieni- ja keskituloisten toimeentuloa helpottavia toimia. Hallitus puuttuu energiahintoihin hyvin keveillä toimilla. Sähkön alvin laskun siirtyminen kuluttajahintoihin ei ole lainkaan varmaa, ja alvin lasku syö pohjaa valtiontaloudelta 200 miljoonan euron arvosta. Isoin panostus eli suurten sähkölaskujen 300 miljoonan verovähennysoikeus on jälkikäteinen tuki ja hyödyttää tosiasiallisesti vain niitä hyvätuloisia, joiden tulot ja talouspuskurit kestävät kovia hintoja yli verovuoden. Kelan vielä valmistelussa oleva 300 miljoonan euron tuki pienituloisille ei ole suuren suuri sekään. Lisää tukea kansalaisille tulisi saada hintojen nyt rajusti noustessa. Tämä ylimääräinen lapsilisäkuukausi on tietenkin oikeansuuntainen toimi, kun se maksetaan kaikille suoraan, mutta kovin pieni kertaluontoinen tuki sekin, kun hintojen nousu euroalueella lähentelee siis jo 10:tä prosenttia. On muistettava myös, että lapsilisän reaaliarvo on pudonnut 90-luvun puolivälistä lähes 40 prosenttia ja sitä on leikattu viimeksi rajusti vuonna 2015. Etuutta ei myöskään ole sidottu indeksiin. Entä sitten yksin elävien ja eläkeläisten tukeminen? Tällaisia toimia budjetissa ei näy. 

”Paitsi energian myös ruoan ja yleisen hintatason nousu tulisi kompensoida kunnollisilla sosiaaliturvan ja eläkkeiden tasokorotuksilla sekä palkankorotuksilla kansalaisille. Valtiovarainministerinkin mainostamat indeksikorotukset sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin eivät ole mikään lisäys tai helpotus vaan lainmukainen automaatti, joka sekin vain osin kompensoi elinkustannusten nousua. Indekseillä valtiovarainministerin on siis turha paukutella henkseleitään. — Kiitoksia, puhemies.”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2023, HE154/2022vp

Eduskunnan talousvaliokunta antoi perjantaina lausuntonsa koskien hallituksen esitystä energiayhtiöiden 10 miljardin euron laina- ja takauspakettia (HE 121/2022vp). Pikavauhtia eduskuntaan tuodun esityksen mukaan valtio myöntäisi sähköjohdannaiskauppaa tekeville yhtiöille lainoja ja takauksia, jotta ne selviäisivät sähköpörssi Nord Poolin johdannaiskaupan vakuusvaatimuksista.

Hallituksen esityksestä puuttuvat kokonaan 10 miljardin lainojen vastavakuudet valtiolle eli esityksen mukaan lainoja voitaisiin antaa vakuudetta johdannaismarkkinoilla toimiville sähköyhtiöille. Myös talousvaliokunnan kuulemat asiantuntijat kiinnittivät painavaa huomiota tähän esityksen puutteeseen. Esitin talousvaliokunnan kokouksessa valiokunnan lausuntoon kirjausta, jonka mukaan vakuudet tulisi lisätä lainojen ehtoihin ja sainkin hivutettua lausunnon tekstiä hieman parempaan suuntaan. Se ei toki asiaa vielä paremmaksi muuta. Asiasta päättää lopullisesti valtiovarainvaliokunta ja eduskunnan täysistunto ensi viikolla.

On käsittämätöntä leväperäisyyttä, jos vakuuksia ei vaadita. Tiedetään, ettei sähköjohdannaisten hinnoilla ole ylärajaa ja sähköyhtiöt saattavat ajautua joka tapauksessa maksuvaikeuksiin.

Valtion tulisi paitsi valtiontalouteen myös energiahuoltovarmuuteen kohdistuvien riskien vähentämiseksi ilman muuta vaatia lainalleen riittävät vakuudet esimerkiksi yhtiöiden omistuksina. Yhtiön ajautuessa ongelmiin, valtio saisi omistuksen kautta yhtiön hallintaansa ja toimintaa voitaisiin valtion tuella jatkaa. Nyt valtio voi jäädä konkurssitilanteessa odottamaan saamisiaan konkurssipesältä ja lisäksi energiatoimitukset voisivat vaarantua tai tuotantokapasiteettia päätyä esimerkiksi ulkomaiseen omistukseen.

Energialähteiden hinnat ovat olleet rajussa nousussa Euroopassa yhtäältä, koska pakotteiden myötä vähentynyt tuonti on aiheuttanut konkreettista niukkuutta, mutta myös siksi että eurooppalaiset valtiot – etupäässä Saksa – ovat täyttäneet energiavarastojaan ja haalineet markkinoilta ennakoivasti kaiken mahdollisen. Tämä näkyy myös siinä, että energiakauppa Venäjältä Eurooppaan on käynyt kaikesta huolimatta vilkkaana. CREA:n tuoreiden lukujen mukaan fossiilienergian vienti Venäjältä on puolessa vuodessa (24.2.-24.8.) ollut arvoltaan 158 miljardia euroa, siitä Eurooppaan on tuotu 85 miljardia.

Näyttääkin siltä, että hintojen hurjassa nousussa on ollut enemmän kyse niukkuuden odotuksista markkinoilla, vaikka tottakai myös venäläisen energian reaalisen vähenemisen vaikutuksesta. Kaasu- ja sähkömarkkinoilla ennustetaan jo ensi vuotta ja se näkyy johdannaisspekulaation kiihtymisenä ja sitä myöten nousevina sähkön kuluttajahintoina.

Energiakriisi ja hintojen nousu paljastaa Euroopan energiajärjestelmän perusongelman, joka on ennen kaikkea kaasun ja sähkön pörssi- ja johdannaiskaupan irtautuminen reaalitaloudesta. Järjestelmä mahdollistaa hinnoilla keinottelun.

Johdannaiskauppaa tekevät sähkön tuottajien ja ostajien ohella myös finanssitoimijat, joilla ei edes ole yhteyttä sähköjärjestelmään.

Sähkömarkkinoiden finanssoituminen on iso ongelma ja nyt pelätään ongelmien siirtyvän kuormittamaan myös Euroopan pankkisektoria. Pöydällä voikin pian olla iso eurooppalainen tukipaketti – jälleen kerran. Ja kuinka ollakaan, taas kaikki näyttää tapahtuvan Saksan ympärillä.

Ennen kaikkea hämmästyttää, että tavallisille sähkökuluttajille valtiolta tuntuu löytyvän vain niukkaa apua hintojen noustessa: alv:n alennus voi valua yhtiöiden voittoihin (verokertymän väheneminen valtiolle 200 milj.), isojen sähkölaskujen verovähennys on jälkikäteinen apu hyvätuloisille (300 milj.) ja Kelan maksettava tuki pienituloisille on vielä ehtojen osalta auki (300 milj.). Yhteensä tämä niukahko paketti on 800 miljoonaa. Suuri osa suomalaisista jää käytännössä kokonaan omilleen sähkölaskujen ja hintojen noustessa. Mutta sitten energiayhtiöiden toiveesta ollaan valmiina ottamaan 10 miljardia lisää valtionvelkaa ja lainaaman rahat yhtiöille ilman vakuuksia, energiamarkkinoiden myllerryksen keskellä. On tämä meno melkoista.

INDEKSIHENKSELEITÄ ON TURHA PAUKUTELLA

Budjettiriihestä ei saatu mitään todella merkittäviä pieni- ja keskituloisten toimeentuloa helpottavia toimia, kritisoi Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho.
– Marinin hallitus jää Suomen historiaan paitsi ulkopoliittisen takinkäännön hallituksena, myös sotilasmenoja ehkä eniten koskaan nostaneena hallituksena. 
– Hallituksen aloittaessa 2019, oli puolustusministeriön pääluokkaan budjetoitu 3,1 miljardia euroa, nyt VM:n esitys antaa asevoimille ensi vuodelle peräti 6,1 miljardia. 
– Marinin hallitus käytännössä kaksinkertaistaa Suomen sotilasmenot neljän vuoden kautensa aikana. 
– On valmistauduttu Nato-jäsenyyteen mm. F-35-hävittäjähankinnalla ja nostamalla sotilasmenojen bkt-osuus reippaasti yli Naton vaatiman 2 prosentin. 
– F-35-hankkeen kustannuksiin budjetoidaan ”yllättävinä” lisämenoina lähes 400 miljoonaa, aiemmin tiedossa olleen hankintamäärärahan päälle.
– Asioita seuranneita tämä ei yllätä. Valuuttakurssien muutos, euron heikkeneminen suhteessa dollariin, on huomioitu 272 lisämiljoonalla ja sopimuksen indeksiehtoon varaudutaan 100 lisämiljoonalla. 
– Hävittäjien tilausvaltuus hyväksyttiin vuonna 2020 käytännössä niin, että piikki jäi auki, Yrttiaho muistuttaa.

-Ulkopolitiikan uusi suunta maksaa nyt Suomelle myös kasvavana energian hintana ja sitä myöten yleisen hintatason nousuna, sanoo Yrttiaho.

Paheneva energiakriisi ja hintojen nousu ovat seurausta kiristyneestä Yhdysvaltojen ja EU:n pakotepolitiikasta. Energiapakotteet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen eli Venäjän talouden heikkenemiseen, vaan hintojen nousu on lisännyt maan energian vientituloja. 
– On rehellisyyden nimissä tunnustettava, että pakotteet tulevat nyt bumerangina takaisin. Europan talous uhkaa vajota taantumaan ja jopa talouslamaan. Saksan talouden ongelmat näkyvät nopeasti myös Suomen vientiteollisuudessa. Uhkana on myös työllisyyden heikkeneminen, Yrttiaho varoittaa.

– Hallitus puuttuu hintoihin hyvin keveillä toimilla, jos lainkaan. Energia-alan yritysten voittoihin ei puututa. Windfall-vero jäi selvittämisen asteelle. Energian hintasääntelyyn ei kansallisia toimia ole odotettavissa.
– Sähkön alv:n laskun näkyminen kuluttajahinnoissa ei ole lainkaan varmaa, itse asiassa veroale mahdollistaa yhtiöille voittojen kasvattamisen ainakin uusissa sähkösopimuksissa. Sen lisäksi alv:n lasku syö pohjaa valtiontaloudelta.
– Isoimmat panostukset eli suurten sähkölaskujen 300 milj. verovähennysoikeus hyödyttää tosiasiallisesti vain niitä hyvätuloisia, joiden tulot ja talouspuskurit kestävät kovia hintoja yli verovuoden.
– Kelan uusi vielä valmistelussa oleva 300 milj. tuki ei ole suuri sekään. Kelan byrokratia ja vähät henkilöstöresurssit ovat viimeistään toimeentulotuen Kela-siirron jälkeen muodostaneet liian monelle pienituloiselle läpipääsemättömän viidakon.
– Ylimääräinen lapsilisäkuukausi kyllä on oikeansuuntainen toimi, kun se maksetaan kaikille suoraan, mutta eniten tarvitseville kovin pieni kertaluontoinen tuki sekin, kun hintojen nousu euroalueella on jo reippaasti yli 8 prosenttia.
– Ja missä kaiken kaikkiaan on yksinelävien ja eläkeläisten tukeminen?
– Paitsi energian, myös ruoan ja yleisen hintatason nousu tulisi kompensoida kunnollisilla sosiaaliturvan ja eläkkeiden tasokorotuksilla sekä palkankorotuksilla, Yrttiaho vaatii. 

– Mainostetut indeksikorotukset sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin eivät ole mikään lisäys tai helpotus, vaan lainmukainen automaatti, joka sekin vain osin kompensoi elinkustannusten nousua, hän muistuttaa. 
– Indeksihenkseleitä hallituksen on turha paukutella.

-Julkisen vallan tulisi nyt näyttää yksityisille työnantajille esimerkkiä nostamalla hoitoalan palkat välittömästi hoitajaliittojen tavoittelemalle tasolle. Näin ratkaistaisiin myös paheneva hoiva- ja terveyskriisi ja helpotettaisiin hoitajamitoituksen parantamista, kun alan vetovoima kohenisi. Liikkeelle päästäisiin jo hävittäjiin palavalla 400:lla ”yllätysmiljoonalla”.
– Käsittämätöntä, että lisärahan sijaan hoitajien työtaistelutoimia ollaan taas pakkokeinoin estämässä. Näin vain pahennetaan alan työvoimapulaa, Yrttiaho sanoo.

Lehdistötiedote hallituksen syksyn 2022 budjettiriihtä koskien.

Hyvät ystävät ja toverit,

Ensio Laineen tavasta tehdä politiikkaa ja hänen poliittisesta linjastaan me nuoremman polven vasemmistopoliitikot voimme oppia paljon. Kunnioitusta herättää tietysti uran pituus: eduskunnassa 27 vuotta, Turun valtuustossa 46 vuotta. Mutta ennen kaikkea mieleen ovat jääneet Enskan ystävällisyys ja sydämellisyys aivan kaikkia kohtaan, aktiivisen urheilijan fyysinen kunto, tinkimättömyys ja tarkkuus kaikessa työssä.

Ensio Laine oli puolueettomuutta ylläpitäneen, hyviä naapurisuhteita vaalineen ja hyvinvointivaltiota rakentaneen Suomen vasemmistopoliitikko. Siinä vasemmistopolitiikassa, jota Ensio Laine teki ja edusti, ajetaan ihmisten – liikkeen kannattajien – asioita ja etuja. Työ valtuustoissa ja parlamentissa, eduskunnassa on kansalaisliikkeiden, hyvin keskeisesti ammattiyhdistysliikkeen, työn jatkamista. Viime kädessä takana on työpaikoilta nouseva voima. Tällä sotien jälkeen kootulla voimalla rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio, jossa valtio pyrkii tasaamaan verotuksella ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut. Työllä tuotettua lisäarvoa käytetään yhteiseksi hyväksi.

Hyvinvoinnin pohjana ovat työ, terveys, hoiva, sosiaaliturva ja eläkkeet sekä tasa-arvoinen koulutus. Terveyskeskukset, hoivakodit, neuvolat, lasten päivähoito ja peruskoulu sekä eläkejärjestelmä, toimeentulotuki, työttömyysturva, sairaspäivärahat ja vanhemmuuden tuet; työelämän oikeudet, vuosiloma, työsuojelu ja työterveys muodostavat keskeiset hyvinvointivaltion perusrakenteet. Ilman ammattiyhdistysliikettä, kansalaisliikkeitä ja poliittisen vasemmiston työtä eduskunnassa niitä ei olisi. Ensio Lainetta ja lukuisia hänen aikalaisiaan on luonnollisesti kiittäminen tästä kaikesta. 

Peruskysymys nykyvasemmistolle kuuluu, miten köyhässä sodasta toipuvassa Suomessa vasemmisto onnistui näin vaativassa urakassa, mutta vauraassa nyky-Suomessa rahat eivät tunnu riittävän? 

Olemmehan todistaneet jo pitkään hyvinvoinnin rakenteiden rapautumista. Nyt hyvinvoinnin murtuminen on jo lähellä, kun terveysasemille ei pääse, vanhusten hoivaan tai lasten päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä. 

Sosiaaliturvan, eläkkeiden ja laahanneiden palkkojen ostovoima ei tule kestämään tänä syksynä kiihtyvää ruoan, asumisen ja energian hintojen nousua. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Ensio Laineen poliittisen perinnön ytimessä on myös puolueettomuuden ja hyvien naapurisuhteiden vaaliminen – rauhaa rakentava ulkopolitiikka. Kysymys sodasta ja rauhasta on tavallisten ihmisten arjen kannalta mitä tärkein ja siksi se on ollut aina myös työväenliikkeen aatteellista ydintä – oikeus elää rauhassa, ilman väkivallan ja sodan pelkoa. 

Kevään Nato-hakemusta koskenut eduskuntakäsittely tarkoitti jyrkkää muutosta liittoutumattomuuden pitkään linjaa.

Samalla se osoitti poliittisen moraalin alennuksen syvyyden. 138 nykyisen eduskunnan jäsentä lupasi vielä 2019 eduskuntavaalien alla vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta 17. toukokuuta heistä 130 oli kääntänyt takkinsa. Mitään todellista tarvetta Nato-hakemukselle ei tietenkään ollut eikä ole. Jäsenyys sotilasliitossa vain heikentäisi Suomen turvallisuusasemaa. 

Nato-takinkääntö hakee vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa. Takin kääntäminen ei tietenkään kuulu siihen politiikkaan, jota Ensio Laine edusti. Sille olennaista oli luottamuksen ja luottamukseen perustuva yhteyden pitäminen kannattajiin, omiin poliittisiin juuriin. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Valtava osuus valtion menoista on tällä hallituskaudella käytetty aseisiin sekä mittaviin yritys- ja eurotukiin. Näihin on löytynyt miljardeja, velkaa on otettu, mutta tavallisille ihmisille ei ole annettu käytännössä mitään. Hälyttävintä on, että tämä hallitus kaksinkertaistaa kaudellaan Suomen sotilasmenot. Vaikka lähtötaso vuonna 2019 oli sekin pienelle maalle suhteellisen korkea, yli 3 miljardia, on ensi vuodelle esitetty jo yli 6 miljardia aseisiin. Lasku, jonka Nato-jäsenyyden, naapurisuhteiden vimmaisen katkomisen ja pakotepolitiikan aiheuttama talouskriisi Suomelle tuottaa, tulee olemaan vielä monin verroin suurempi. Sen laskun lankeamista eivät heikennetyt hyvinvointivaltion rakenteet enää tule kestämään. 

Suomen ulkopoliittisen suunnan muuttuminen nyt keväällä tehdyillä päätöksillä ei tietenkään ollut yllätys asioita seuranneille. Arvelenpa, ettei se olisi ollut yllätys Enskallekaan, vaikkei hän sitä ehtinyt itse nähdä. Askeleita kohti Yhdysvaltojen johtamaa sotilasliittoa on otettu jo pitemmän aikaa, oikeastaan 90-luvun alusta. Isäntämaasopimuksesta ja hävittäjähankinnoista ja Suomen militarisoimisesta keskustelimme Enskan kanssa usein tehdessämme yhdessä radio-ohjelmia Radio Robin Hoodissa. 

Hyvät ystävät ja toverit,

Minua pyydettiin puheenvuorossani pohtimaan, millaisen poliittisen perinnön Ensio Laine meille jätti? Siihen on edellä tullut annettua vastauksia: Enskan vasemmistopolitiikan ytimessä olivat tavallisten ihmisten toimeentulon ja oikeuksien sekä rauhan puolustaminen.

Vasemmiston poliittinen voima on Enskan eduskuntauran jälkeen heikentynyt kahden rinnakkaisen prosessin myötä. Ensinnäkin kannattajille annettuja lupauksia on tullut aina vain vaikeammaksi pitää ja luottamusta saavuttaa, kun poliittisen toiminnan pääasiaksi on noussut yhteiskunnan eliitteihin sosiaalistuminen, kompromissit päätöksenteon kabineteissa ja salonkikelpoisuuden varmistelu. On kytkeydytty ensi sijassa eliitin politiikkaan ja unohdettu kansan arki ja asiat. 

Eliitin politiikkaan kytkeytyminen on heikentänyt ja katkonut yhteyksiä peruskannattajiin, tavallisiin ihmisiin, työväkeen. Politiikan perustana eivät enää ole tavallisten ihmisten arkiset edut ja tarpeet, sellaiset asiat kuin sosiaaliset oikeudet ja niiden toteutuminen, vaikkapa oikeus palveluihin ja sosiaaliturvaan tai työelämän oikeudet. Myös kysymys yhteiskunnallisesta tulonjaosta, tuotannon tulosten jakautuminen työn ja pääoman välillä ja tästä käytävä kamppailu, on unohtunut. 

Tästä on seurannut toinen prosessi eli etupolitiikan korvaaminen arvo- ja identiteettipolitiikalla. Poliittisen liikkeen kuihtuminen on tuottanut yhteisten ja yhdessä ajettujen etujen korvaajaksi puheen arvoista. Poliitikot ja puolueet rakentavat nyt brändejään, ja tuntuu, että monesti vain koristeiksi niihin liimataan sellaisia tärkeitä arvoja, kuten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Äänestäjille tarjotaan ennen kaikkea poliittista ”tuotetta”, jonka mahdollisimman moni voisi kokea omakseen, johon voisi samaistua ja kokea yhteenkuuluvuutta. Vaaleissa on sitten mahdollisuus valita näistä itselle sopiva, kuin supermarketin hyllystä. Tähän liittyy politiikan toimittajien hokema äänestäjän ”kuluttajansuojasta”, jota media kuitenkin valvoo hyvin valikoiden, jos lainkaan. 

Nykyisille politiikan toimittajille ja niin sanotuille asiantuntijoille tuntuu olevan aivan vieras ajatus, että poliittisessa luottamustehtävässä toimiva asettaisi kannattajiensa edut ja annettujen lupausten pitämisen etusijalle suhteessa päättäjäeliittien kabineteissa tehtyihin loputtomiin kompromisseihin. 

Enskalta voimme oppia, kun muutamme suuntaa: politiikan ytimeen on palautettava tavallisten ihmisten etujen ajaminen. On vedettävä ja pidettävä ne rajat, joiden jälkeen myönnytyksiä ei tehdä. Yhteys ihmisiin on asetettava etusijalle, yhteys eliitteihin olkoon korrektin pidättyvä.

Hyvät ystävät ja toverit,

En muista, milloin tapasin Enskan ensimmäisen kerran. Varmastikin isäni mukana jossakin tilaisuudessa 80-luvun alkupuolella. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus seurata Ensio Laineen käytännön työskentelyä hieman lähempääkin, kun teimme 2000-luvulla yli kymmenen vuoden ajan yhdessä radio-ohjelmaa kerran kuukaudessa Radio Robin Hoodin studiolla. Enska muotoili aina lyhyetkin puheenvuoronsa useisiin huolellisesti analysoituihin lähteisiin perustuen, lehtiartikkelit olivat alleviivattuina mukana – työskentelytapa oli kunnioitusta herättävä. Enska edusti poliittista kulttuuria, jossa julkisissa puheenvuoroissa lausuttu otetaan vakavasti ja sanotun merkitykset analysoidaan, jotta päästäisiin perille siitä, mitä puheenvuoron käyttäjä todella haluaa sanoa ja miksi. Puheenvuorojen kommentoinnista, niihin vastaamisesta rakentuu poliittinen keskustelu, jota on mielekästä seurata ja joka saa ihmiset ensin kiinnostumaan, sitten osallistumaan – asiapohjalta. 

Tästäkin voisivat poliitikot ja journalistit ottaa Enskalta oppia, puoluerajoihin katsomatta.

Kiitos!

Puheenvuoro valtiopäiväneuvos Ensio Laineen muistelutilaisuudessa 28.8.2022.

Hyvät ystävät ja toverit,

Vuosi sitten eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Vaasassa keskustelimme USA:n ja Naton Afganistan-operaation päättymisestä ja paniikkivetäytymisestä, jota liittolais- ja kumppanusmaat velvoitettiin toteuttamaan. Yhdysvaltain pyynnöstä eduskunta pantiin tuolloin päättämään pika-aikataululla sotilaallisesta avusta vetäytymiselle.

Vaadin tuolloin selvityksen tekemistä Afganistan-operaatiosta Suomen osalta. Kaksikymmentä vuotta kestänyttä ja yli miljardin maksanutta operaatiota perusteltiin Afganistanin vakauttamisella ja ihmisoikeuksien turvaamisella. Se oli tietenkin pelkkää puhetta. Jälki maassa oli jotain ihan muuta ja Suomen todelliset tavoitteet olivat suhteiden lähentäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon sekä Suomen sotilaallisen suorituskyvyn kehittäminen sotatilanteessa. Tämän eilen maanantaina julkistettu puolustusministeriön Afganistan-raportti meille nyt rehellisesti kertoo. Se vahvistaa oikeiksi ne kriittiset arviot, joita Suomen todellisista tavoitteista Afganistanissa esitettiin. Tällainen suoruus puolustusministeriön suunnasta kertonee osaltaan siitä, että kevään Nato-hakemuspäätöksen jälkeen siellä katsotaan, ettei ihmisoikeuksia tarvita enää edes todellisen politiikan savuverhoksi, vaan naamiot on todellakin riisuttu.

Kysyin vuosi sitten, mikä tulee olemaan Afganistanin jälkeen se sota, jonka Yhdysvallat Suomelle osoittaa. Nyt me kaikki tiedämme, mikä sota se on. Suomi on ryhtynyt – täysin tarpeettomasti ja turvallisuusetujensa vastaisesti – Ukrainan sodan osapuoleksi mm. viemällä maahan tuntemattoman määrän aseita, hakemalla Nato-jäsenyyttä ja osallistumalla sotilaiden koulutukseen. Tuoreen Defence Post -lehden uutisen mukaan suomalaisyritys ICEYE on sopinut tiedustelutietojen – sateliittikuvien – toimittamisesta Ukrainan asevoimille.

Suomi on yhden kevään aikana ajettu suurvaltojen kiistojen polttopisteeseen demokratian kannalta hyvin kyseenalaisin menetelmin. Samalla sotilas- ja turvallisuussektorin budjettiosuutta ja määrärahoja kasvatetaan rajusti, useita miljardeja. Myös viime jouluna päätetyn hävittäjähankinnan hintariskit ovat nyt kaikkien nähtävillä, kun euro devalvoituu suhteessa dollariin. Ensi vuodelle VM esittää 272 miljoonaa lisärahaa hävittäjien valuuttakurssiriskeihin ja lähes 100 miljoonaa hankintasopimuksen indeksiehdon kustannuksiin – kaikki kuluja, joista ei hankintaa tehtäessä haluttu kertoa ja siksi kauppa saatiin näyttämään jopa 2-3 kertaa verrokkimaita edullisemmalta.

Hallituskauden päättyessä saatetaan hyvinkin olla tilanteessa, jossa Sanna Marinin hallitus on kaksinkertaistanut Suomen sotilasmenot. Tällaiset valinnat ovat syitä sille, että rahaa ei liikene hoitajapulan ratkaisemiseen kunnon palkankorotuksilla eikä hoitajamitoituksen toteuttamiseen eivätkä rahat riitä kuin koulutuksen ja varhaiskasvatuksen rahoituksen määräaikaisiin lisäyksiin – näihin tulevaisuusinvestoinneiksi mainostettuihin. Pieni- ja keskituloisille ei edelleenkään ole tarjolla taloudellista tukea, jolla pahenevasta hinta- ja energiakriisistä voitaisiin selvitä. Ylimääräinen indeksitarkistus joihinkin etuuksiin ei sellainen ole. Sosiaaliturvan kunnollinen tasokorotus, tuntuvat palkankorotukset ja esimerkiksi energian hintakatot voisivat olla.

Hyvät ystävät ja toverit,

On hyvä muistaa, että taantuma väijyi Euroopassa jo ennen koronaa ja hintojen nousukin alkoi korona-aikana, mutta kehitys on kiihtynyt Yhdysvaltain ja EU:n pakotteiden seurauksena. Pakotepolitiikka on tähän saakka hyödyttänyt merkittävästi Venäjää, joka saa maailmalle myymästään energiasta entistä isommat voitot. Myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ottaa takapakkia: käännytään takaisin kivihiileen, ruskohiileen, palavaan kiveen, liuskekaasuun ja turpeeseen, ydinvoimayhtiöiden revanssi etenee.

Myllerryksen keskellä johtavat poliitikot keskittyvät ulkoisten uhkakuvien paisutteluun peittääkseen hinta-, energia ja talouskriisin todelliset syyt ja politiikan sen taustalla. Suoranaista vihapopulismia edustaa venäläisten turistiviisumien rajoittaminen. On muistettava, että Suomessa elää noin 90 000 venäjänkielistä. Venäläisvastaisen ilmapiirin tietoisesta kiristämisestä kärsivät monin tavoin myös he. Turistiviisumien rajoittamisen on sitäpaitsi todettu melko kiistattomasti hyödyttävän nimenomaan Venäjän nykyhallintoa ja heikentävän toisinajattelijoiden asemaa.

Toista harhautuslinjaa voinee kutsua bilepopulismiksi. Tämä pääministerimme ympärillä pyörivä kuvasto haluaa temmata seuraajansa mukaan kuin iloinen Pariisi tai Berliini maailmansotien välillä.

Ilon illuusio kätkee etenevän militarismin.

Hyvät ystävät ja toverit,

Selvää on, että pääministerin ja pääministeripuolueen uskottavuuden horjuminen vahvistaa valitettavalla tavalla hallituksen oikeistopuolueiden asemaa ja heikentää vasemmiston tavoitteiden läpimenomahdollisuuksia nyt poikkeuksellisen tärkeän budjettiriihen edellä.

Kiitos!

Puheenvuoro eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kotkassa 23. – 24.8.2022.