Turun uuden musiikkitalon hankkeessa on alusta saakka ollut aika moni asia pielessä. Ensinnäkin olemassaolevan perinteikkään konserttitalon peruskorjaus olis ollut lähdössä liikkeelle jo 2017 päätöksillä, mutta orkesteritilojen uusiminen päätettiinkin tuolloin yllättäen lykätä vuosilla ja ryhdyttiin tavoittelemaan peruskorjausta paljon kalliimpaa uudisrakennusta. Jos olisi valittu peruskorjaus, oltaisiin melko varmasti jo valmiita, orkesteri uusissa tiloissa, ja olisi vältetty tämä rakentamisen ja lainarahan hinnan kallistumisen aika. Nyt tämän hankkeen kanssa ollaan, rehellisesti sanoen, pulassa. Se ei kuitenkaan näytä vauhtia haittaavan.

Uudisrakennukseen hinta on noussut vielä lokakuussa 2021, siis vuosi sitten, luvatusta noin 60 miljoonasta lähes 90 miljoonaan. On syytä muistaa, että peruskorjauksen hinta arvioitiin viisi vuotta sitten olevan luokkaa 40 miljoonaa.

Edelleenkään nykyisen konserttitalon jatkokäytöstä ei ole tietoa. Edelleen on aivan mahdollista, jopa todennäköistä, että kaupungin käsiin jää kaksi mittavan kokoluokan konserttitaloa. Se on tämän kokoisessa kaupungissa liikaa. Se nostaisi tämän tuhlauksen vielä monta kertaluokkaa karmeammaksi.

Uuden Musiikkitalon hanketta on viety eteenpäin nurinkurisessa järjestyksessä. Nyt vasta päätetään siitä, mitä hankitaan ja mihin hinta – tällä hetkellä – näyttäisi asettuvan. On tullut yllätyksenä se, mitä kaikkea hankkeeseen on sovittu kuuluvaksi, mitä ei ja mitä kaikki maksaa. Nurinkurisesti ihan ensin päätettiin hankintapäätöksen nimellä hankinnan toteuttajasta sekä paikasta, vieläpä suljetuin ovin ja kaupunkilaisilta salassa, sitten vasta tehtiin kaava eikä sekään ole vielä saanut lainvoimaa.

En voi hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä tässä kaupungin ja maailman talouden tilanteessa, jossa tummat pilvet täyttävät taivaan ja valtionkin kirstunvartijat ja lähes kaikki eduskuntapuolueet puhuvat jo kymmenen miljardin julkistalouden leikkauksista. Me Turussa panisimme alulle hankkeen, jonka hyödyt tuntuisivat varsin harvan turkulaisen arkielämässä, jonka kustannukset ovat juosseet jo ennen alkua käsistä ja joka varsin todennäköisesti tulee maksamaan vielä kymmeniä miljoonia nyt esitettyä niin sanottua kokonaiskustannusarviota enemmän. Missä meillä esimerkiksi ovat nähtävillä uuden musiikkitalon tarpeisiin rakennettavan asiakaspysäköinnin kustannusarviot?

Muistammehan myös kaupunginteatterin peruskorjaushankkeen, jonka budjettiluisun viimeisteli, ja kaikki olevinaan yllätti, rakennusliikkeen tarjoama miljoonien eurojen ”ryntäyssopimus”, jolla hanke kiirehdittiin valmiiksi yleisölle luvatun Seitsemän Veljeksen vuoksi, sen maailman kalleimman. Tässä hankkeessa on samanlaiset merkit nyt ilmassa: kaupungin virkamiehet ja päättäjät ajattelevat, että kaikesta on sovittu. Vain rakennusliikkeen edustajat tietävät mistä ei ole sovittu.

Pormestarien Turussa heittävät häränpyllyä niin talouden pidon rationaalisuus, yhteisistä varoista huolehtiminen, kuin demokratian perusperiaatteetkin. Häikäilemättömyys ja sinisilmäisyys lyövät vastuuttomuuden kättä.

Olen kaikissa tämän hankkeen vaiheissa ollut kriittinen, pitänyt esillä tervejärkisiä, kohtuullisia vaihtoehtoja järjestää sinfonisen musiikin tilat ajan tasalle pilaamatta kaupunkiympäristöä, kaupunkikuvaa ja kulttuurimaisemaa. Kaiken koetun ja tiedetyn valossa en voi mitenkään hyväksyä tällaisen hankkeen käynnistämistä, näin leväperäistä yhteisten varojen käyttöä. Rahaa tarvittaisiin päivittäisten palvelujen järjestämiseen, päiväkoteihin, kouluihin, kirjastoihin, liikuntapaikkoihin ja nuorisotiloihin. Esitän, että kaupunginvaltuusto hylkää hankesuunnitelman ja kokonaiskustannusarvion.

Kiitos!


Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa koskien ehdotusta Turun musiikkitalon hanksuunnitelmaksi ja kokonaiskustannusarvioksi.