Hyvät toverit! Suomi on valahtanut Amerikan alusmaan asemaan. Nyt tekoälyjätit vyöryvät tänne halvan sähkön ja löperön lainsäädännön perässä. Ja Orpon hallitus levittää punaista mattoa. Kassa kilisee Atlantin takana, mutta suomalaisille jäävät kasvavat sähkölaskut sekä ympäristövahingot.

Suomen kuntien kytkeytyminen datakeskusten kautta tekoäly-yhtiöiden arvoketjuihin ei ole kuntatalouden pelastus vaan päinvastoin. Markkina-arvoltaan maailman suurimpiin kuuluvien yhtiöiden arvostukset perustuvat massiiviseen velkaan, jota yhtiöt keräävät sijoittajilta ja rahoittajilta.

Sijoittajien odottamien tuottojen ja reaalitalouden välillä on kuitenkin ammottava kuilu. Nyt rahoittajat pelkäävät, pystyvätkö yhtiöt maksamaan velkojaan takaisin. IMF varoitti tällä viikolla tekoäly-yhtiöiden osakkeiden romahduksen voivan vakavasti uhata maailman talousjärjestelmän vakautta.

Esimerkiksi Nvidian arvosta hävisi viikon aikana satoja miljardeja dollareita. Siinä ei ympäristövaikutusten arviointeja odotella, kun nämä jättiläiset juoksevat uhkaavaa romahdusta karkuun.

Kun älyvelkakupla puhkeaa, toivon todella, että Suomi on ymmärtänyt painaa ajoissa jarrua datakeskusten suhteen. Muuten meille jäävät hakatut metsät, pilatut vesistöt, ennestään velkaisten kuntien velalla investoima infra ja myydyt maat, vajoavat maan ja kiinteistöjen arvot – ja kaiken päälle kallis sähkö.

Koko julkiseen talouteen datakuplan puhkeamisen vaikutukset voivat iskeä myös pankkikriisin ja valtioiden velkakriisin muodossa.

Jätin eilen Orpon hallituksen vastattavaksi asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen. Hallituksen tulisi pikaisesti kertoa, onko se lainkaan varautunut datakeskusten velkakuplan puhkeamiseen ja pilvilinnan romahtamiseen. Tuskin on varautunut.

Kiitos!

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuustolle Eduskunnan Pikuparlamentissa 17.10.2026.

Lehdistötiedote 17.10.2026

Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho vaatii pääministeri Petteri Orpon hallitusta varautumaan tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden velkakuplan puhkeamiseen. Hän jätti asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen perjantaina. (ks. alla)

– IMF varoitti juuri tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden osakkeiden romahduksen voivan vakavasti uhata maailman talousjärjestelmän vakautta, Yrttiaho muistuttaa.

– Hallituksen tulisi pikaisesti kertoa, onko se lainkaan varautunut datakeskusten velkakuplan puhkeamiseen ja pilvilinnan romahtamiseen, Yrttiaho vaatii. Hän puhui datakeskusten ongelmista myös Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa lauantaina.

– Markkina-arvoltaan maailman suurimpiin kuuluvien yhtiöiden arvostukset perustuvat massiiviseen velkaan. Kyse on tuhansista miljardeista ja velka kasvaa nopeasti.

– Rahoittajien odottamien tuottojen ja reaalitalouden välillä on ammottava kuilu. Nyt rahoittajat pelkäävät, pystyvätkö yhtiöt maksamaan velkojaan takaisin, Yrttiaho sanoo.

– Esimerkiksi siruyhtiö Nvidian arvosta hävisi viikon aikana satoja miljardeja dollareita. Kurssit laskivat muillakin tekoäly- ja datakeskusyhtiöillä.

– Siinä ei ympäristövaikutusten arviointeja odotella vastaisuudessakaan, kun nämä jättiläiset juoksevat uhkaavaa romahdusta karkuun, maksoi mitä maksoi, Yrttiaho varoittaa.

– Suomen kuntien kytkeytyminen datakeskusten kautta tekoäly-yhtiöiden arvoketjuihin ei ole myöskään mikään kuntatalouden pelastus, vaan pahimmassa tapauksessa päinvastoin, Yrttiaho varoittaa.

– Suomi on valahtanut Amerikan alusmaan asemaan. Orpon hallitus levittää datajäteille punaista mattoa. Kassa kilisee Atlantin takana, mutta suomalaisille jäävät kasvavat sähkölaskut sekä ympäristövahingot, Yrttiaho arvostelee.

– Kun älyvelkakupla puhkeaa, toivon todella, että Suomi on ymmärtänyt painaa ajoissa jarrua datakeskusten suhteen. Muuten meille jäävät hakatut metsät, pilatut vesistöt, ennestään velkaisten kuntien velalla investoima infra ja myydyt maat, vajoavat maan ja kiinteistöjen arvot – ja kaiken päälle kallis sähkö.

– Julkiseen talouteen datakuplan puhkeamisen vaikutukset voivat iskeä myös pankkikriisin ja valtioiden velkakriisin muodossa, Yrttiaho muistuttaa.

– Vakavien riskien ja haittojen vuoksi toimialaa tulisi säännellä merkittävästi nykyistä voimakkaammin ja datakeskusten sijoittumista Suomeen rajoittaa kansallisen tason päätöksillä, hän vaatii.

Lisätiedot:
Johannes Yrttiaho (vas.)
kansanedustaja

—
Kirjallinen kysymys
Datakeskustalouden velkakuplan puhkeamiseen varautumisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi on Euroopan kärkimaita uusien datakeskusten sijoittumisessa. Jopa noin kymmenen prosenttia kaikista Eurooppaan sijoittuvista datakeskuksista olisi tulossa Suomeen.

Tekoäly- ja datakeskustoimialaan liittyy merkittäviä sähkön hinnan nousuun ja kansalaisten toimeentuloon sekä ympäristöön liittyviä haittoja ja riskejä, joiden vuoksi toimialaa tulisi säännellä merkittävästi nykyistä voimakkaammin ja datakeskusten sijoittumista Suomeen rajoittaa kansallisen tason päätöksillä.

Sähkön hinnan voimakkaan nousun, sähköjärjestelmän kantokyvyn ja ympäristöön liittyvien haittojen lisäksi toimialan globaalit yhtiöt ovat myös erittäin suurten ja laajakantoisten taloudellisten riksien kantajia. Riskit liittyvät alan voimakkaaseen velkavetoiseen kasvuun, keskeisten globaalien yhtiöiden keskinäisiin yhteyksiin ja alan keskittymiseen sekä etenkin yhtiöiden arvostusten ja reaalitalouden, todellisen tuotettujen palvelujen kysynnän, väliseen ammottavaan kuiluun. Velkaantuminen on seurausta tekoälyinfrastruktuurin, kuten datakeskusten rakentamisesta.

Japanilainen talouslehti Nikkei Asia laski viime heinäkuussa, että viiden suurimman informaatiotekniikkajätin eli Googlen omistavan Alphabetin, Microsoftin, Amazonin, Metan ja Oraclen taseissa piilee 1,65 triljoonan dollarin eli 1,5 biljoonan euron velat. Alan kymmenen suurimman yrityksen velat elokuussa ovat Wall Street Journal -lehden mukaan nousseet jo kolmeen triljoonaan dollariin eli ne lähes kaksinkertaistuivat kuukaudessa. Yritysten velka lähestyy maailman kolmanneksi suurimman talouden Saksan kansantuotetta.

Tilannetta on verrattu 1920-luvun sähköistysbuumin päättymiseen 1929 pörssiromahdukseen sekä toisaalta 1990-luvun televiestintäbuumin päättymiseen it-kuplan puhkeamiseen 2000-luvun alussa. Jälkimmäisen kriisin keskiössä oli Nokian osakkeen arvon ennätysnopea nousu ja romahdus 1990-2000-lukujen taitteessa.

Markina-arvon perusteella maailman suurin yhtiö on nykyisin tekoälysiruja ja valmiita siruja käyttäviä komponentteja suunnitteleva ja kehittävä Nvidia. Sen ennätysarvo kirjattiin 8.10. peräti 5730 miljardiksi dollariksi. Kuluneen viikon aikana yhtiön arvosta hävisi satoja miljardeja dollareita. Vastaava kurssilasku näkyi muidenkin tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden arvostuksissa.

Muiden muassa Oxford Economicsin tutkija Adam Slater kritisoi julkaisuissaan tekoälytalouden tuotto-odotuksia. Keväällä julkaisemassaan artikkelissa hän totesi muun muassa, että suuryritykset, jotka rakentavat valtavia datakeskuksia tekoälyjärjestelmilleen odottavat 15–20 prosentin tuottoa 3,8 biljoonan dollarin investoinneilleen vuosina 2024–2028. Saavuttaakseen nämä tavoitteet yritysten olisi kyettävä kasvattamaan vuotuista tulostaan 570–800 miljardilla dollarilla. Se vastaisi yli kahta kolmasosaa Yhdysvaltain bruttokansantuotteen ennustetusta kasvusta vuoteen 2032 mennessä.

Tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden rahoittajat ovat huolissaan siitä, pystyvätkö yhtiöt maksamaan velkojaan takaisin. Kysymys on tiivistetysti myös siitä, että tekoälyn tuottavuushyötyjen realisoituminen talousjärjestelmässä kestää vähintäänkin luvattua ja ennakoitua paljon kauemmin eikä tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden sijoittajille ja rahoittajille luvattuja tuottoja tulla saavuttamaan. Tämä johtaa arvioiden mukaan merkittävään korjausliikkeeseen tai jopa velkakuplan puhkeamiseen ja romahdukseen lähivuosina. Uhkana ovat pankkikriisit ja valmiiksi pahoin velkaantuneiden valtioiden velkakriisit.

Myös Kansainvälinen valuuttarahasto  IMF on aivan hiljattain varoittanut datakeskustalouden yliarvostusten ja osakkeiden romahtamisen voivan vakavasti uhata maailman talousjärjestelmän vakautta.

Vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja kuntatalouteen

Velkakuplan puhkeamisen ja alan korjausliikkeen seurauksena voi, notkahduksen syvyydestä riippuen, olla myös eri vaiheissa olevien datakeskushankkeiden pysähtyminen ja kaatuminen sekä valmiiden keskusten tyhjeneminen.

Osana velkavetoista tekoäly- ja datakeskustalouden kasvua, on julkisuudessa suurenneltu myös datakeskusten myönteisiä vaikutuksia paikallistalouksiin, kuten Suomen kuntien talouteen. Monissa valtionosuusleikkauksista kärsivissä suomalaisissa kunnissa datakeskukset on nähty keinoina kohentaa taloustilannetta. Arvioissa ei huomioida esimerkiksi sitä, että datakeskusten ympäristölle, kuten metsäluonnolle, vesistöille ja asuinympäristöille, aiheuttamat monet haitat vaikuttavat mm. maan ja kiinteistöjen arvoon lopulta jopa kuntien taloudellista tilannetta heikentävästi.

Lienee myös selvää, että kuntien odotukset datakeskusten myötä koituvista maankäyttötuotoista eivät tule toteutumaan globaalin tekoäly- ja datakeskustalouden voimakkaan korjausliikkeen – tai velkakuplan puhkeamisen – koittaessa. Tämä tarkoittaa pahimmillaan, että mm. infrastruktuuriin tehdyt investoinnit ja niitä varten otettujen velkojen takaisinmaksu vaikeutuvat merkittävästi. Kunnat ajautuvat tällöin entistä pahempiin talousongelmiin.

Velkaongelma kiertyy vastaavalla tavalla osaksi myös valtion rahoittamaa datakeskusten edellyttämää mittavaa infrastruktuurirakentamista. Ennestään velkaisen valtiontalouden tasolla ongelmaksi nousevat myös laajemmat vaikutukset maailmantalouteen, kuten pahimmassa tapauksessa myös rahoitusjärjestelmän mahdollinen kriisi ja siitä seuraava korkojen nousu ja lainarahan kallistuminen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus ottanut huomioon datakeskuksia Suomeen houkutellessaan ja ilmeiseen sääntelytarpeeseen vastaamisen laiminlyödessään tekoäly- ja datakeskusyhtiöiden voimakkaan velkavetoisen kasvun ongelmat ja kuplan mahdollisen puhkeamisen vaikutukset Suomelle?

Helsingissä 16.10.2026

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Johannes Yrttiaho [vas]

Vasemmistoliiton kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen Johannes Yrttiaho jätti eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon asumisoikeusasuntojen omaisuuden suojan heikentämisestä. Yrttiahon mukaan hallituksen esitys aso-lain muutoksesta ei ole hyväksyttävä eikä oikeasuhtainen perustuslain takaamien oikeuksien – omaisuuden suojan ja oikeuden asuntoon – näkökulmasta. Esitys mahdollistaa asumisoikeuksien purkamisen ja asukkaiden pakottamisen joko lunastamaan asunnon omaksi tai jäämään vuokralle. Yrttiahon mukaan asumisoikeusasukkaan asemaa heikennettäisiin hyvin merkittävästi. Lakimuutos voisi myös kannustaa aso-yhtiöitä realisoimaan taloja. – Hallituksen esityksen pohjalta tai valiokunnan kuulemisissa ei tosiasiassa ole esitetty riittäviä perusteita muuttaa aiempaa kantaa vuodelta 2021, kun perustuslakivaliokunta asettui puolustamaan asumisoikeuden haltijoiden omaisuuden suojaa, Yrttiaho sanoo. Yrttiaho varoittaa, että lakiesityksessä ohuesti perustellut asumisoikeusyhtiöiden taloudelliset haasteet, jos niitä edes on, kaadetaan nyt pieni- ja keskituloisten asumisoikeusasukkaiden niskaan heidän omaisuuden suojastaan välittämättä. Lakimuutosta junailee läpi etenkin hallituspuolue kokoomus, joka jo aikaisemmin puhalsi Valtion asuntorahaston varat valtionbudjetin tilkkeeksi. – Muuten valiokunnan enemmistö ja puheenjohtaja kyllä asettuvat kaikessa omaisuuden suojan kannalle, kuten kokoomus aina on tehnyt. On kysyttävä, eikö sama omaisuuden suoja koskekaan pieni- ja keskituloisia ihmisiä? – Jos asumisoikeusyhtiöillä todella on taloudellisia ongelmia, tulee kysyä niiden johdon ja yhtiöiden omistajien vastuun perään. Riskin tulee olla heidän, ei asumisoikeusasukkaiden, joilla ei yhtiöiden toimintaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa, Yrttiaho sanoo. Yrttiahon mukaan ei ole näyttöä siitä, että aso-malli olisi väitetynlaisessa kriisissä. Lainmuutos lähinnä mahdollistaisi talojen realisoimisen ja rahojen ohjaamisen omistajayhtiöiden taskuihin. – Tässä petetään asukkaiden kanssa tehdyt sopimukset elinikäisestä, jopa perinnöksi jätettävästä asumisoikeudesta ja asumisturvasta. Kyse on paitsi omaisuuden suojasta ja oikeudesta asuntoon myös luottamuksen suojasta. Hallituksen esitys on asukkaiden perusoikeuksien vastainen. Se rapauttaa luottamusta asumisoikeuksien pysyvyyteen. Siksi lakiesitys pitäisi hylätä, Yrttiaho sanoo. Liite, Johannes Yrttiahon eriävä mielipide perustuslakivaliokunnassa 15.10.2026. — ERIÄVÄ MIELIPIDE Perustelut Hallituksen esityksessä ehdotetaan asumisoikeusasunnoista annettuun lakiin uutta 88 a §:ää, jonka mukaan asumisoikeustalo voitaisiin vapauttaa lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista asumisoikeustalon vajaakäyttötilanteessa sekä tilanteessa, jossa talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta sen korjaamiseen ei saada valtion tukemaa perusparannuslainaa. Perustuslakivaliokunta on arvioinut asumisoikeutta perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Ottaen huomioon, että valiokunta on viime vuosinakin antanut omaisuuden suojalle perusoikeutena huomattavaa painoarvoa useissa arviointiyhteyksissä, on syytä muistuttaa, että omaisuuden suoja suojaa yksilöitä tulo- ja varallisuustasoon katsomatta, siis myös pieni- ja keskituloisia. Lisäksi asumisoikeusasuntoja koskeva sääntely on merkityksellistä perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Perustuslakivaliokunta arvioi nyt käsiteltävää esitystä olennaisesta vastaavaa ehdotusta, jossa asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen olisi mahdollistettu vajaakäyttötilanteessa, suhteellisen vähän aikaa sitten, vuonna 2021 (HE 189/2020 vp, PeVL 5/2021 vp).  Nyt käsiteltävänä oleva ehdotus eroaa tuolloisesta siinä, että rajoituksista vapauttaminen koskisi myös tilannetta, jossa perusparannuksen tarpeessa olevalle asumisoikeustalolle ei myönnetä valtion tukemaa perusparannuslainaa. Vuoden 2021 lausunnossaan perustuslakivaliokunta toisti aiemmin lausumansa lähtökohdat asumisoikeuden arviointiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan asumisoikeussopimukseen perustuva asumisoikeus on kiistatta perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan piiriin kuuluva varallisuusarvoinen oikeus. Perustuslakivaliokunta on viitannut myös siihen, että omaisuuden suoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten suojaan liittyy oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan lainsäädännön pysyvyyteen niin, että sopimusosapuolten oikeusasemaa ei voida näitä seikkoja sääntelemällä tavallisella lailla kohtuuttomasti heikentää. Perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu, kun kysymyksessä on asumisoikeuden kaltainen, lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely. Valiokunta on käytännössään arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. (PeVL 5/2021 vp, s. 2; PeVL 45/2002 vp, s. 2–4; PeVL 56/2005 vp, s. 2) Perustuslakivaliokunta katsoi kyseisessä lausunnossaan, että ehdotus, joka mahdollisti asumisoikeuden muuttamisen vuokraoikeudeksi, puuttui asumisoikeussopimuksen keskeiseen sisältöön. Asumisoikeuden haltijan kannalta sääntely olisi heikentänyt periaatteessa hyvin olennaisesti hänen asemaansa siitä, millaiseksi se on muodostunut alkuperäisen asumisoikeusasunnoista annetun lain ja asumisoikeussopimuksen mukaan. Asumisoikeuden muuttuessa vuokrasuhteeksi asumisoikeutensa menettäneen henkilön asumisturva heikkenisi merkittävästi. Perustuslakivaliokunnan mukaan arvioitaessa ehdotetun sääntelyn oikeasuhtaisuutta omaisuuden suojaan puuttumisen näkökulmasta oli erityistä merkitystä annettava sille, että asumisoikeuden haltijan kannalta asumisturvan pysyvyys on ollut keskeinen peruste asumisoikeussopimuksen solmimiseen. Kysymys oli perustavanlaatuisesta sopimusehdosta. Lisäksi erityistä painoarvoa oli annettava sille, että asumisoikeus on lainsäädännöllä luotu erityisjärjestely, jolloin perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu. Saamaansa selvitykseen viitaten valiokunta piti ilmeisenä, että asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ei asumisoikeusyhteisöjen kannalta ainakaan toistaiseksi ollut niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisikaan rajoituksista. Kun otettiin huomioon se, että ehdotus merkitsi asumisoikeuden haltijan kannalta pysyvän asumisoikeuden lakkaamista ja asumisoikeuden aseman muuttumista vuokralaiseksi, ei tällainen ennakoiva varautuminen ongelmaan, joka ei ollut vielä esitettyjen selvitysten perusteella kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi, täyttänyt omaisuudensuojan rajoitukselle ja perusteltujen odotusten suojalle käsillä olevassa erityisessä sääntelykontekstissa asetettavaa oikeasuhtaisuuden vaatimusta. Valiokunta piti näin asianomaisten säännösten poistamista edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 5/2021 vp, s. 4–5) Nyt käsiteltävässä olevassa esityksessä katsotaan, että ehdotettavaa sääntelyä olisi arvioitava muuttuneessa toimintaympäristössä. Asumisoikeusyhteisöjen taloudelliset toimintaedellytykset ovat esityksen mukaan heikentyneet merkittävästi. Hallituksen esityksessä on päädytty katsomaan, että ehdotettu puuttuminen asumisoikeuden pysyvyyteen olisi nyt välttämätöntä hyväksyttävän ja painavan yhteiskunnallisen tarkoituksen saavuttamiseksi. Hallituksen esityksessä kyllä perustellaan – tosin suhteellisen yleisellä tasolla – asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristön muutoksia ja todetaan sen muuttuneen merkittävästi aiempaa haastavammaksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että hallituksen esityksen mukaan vajaakäyttöehdon täyttävien kohteiden lukumäärä ei sinänsä ole perustuslakivaliokunnan vuoden 2021 lausunnon jälkeen olennaisesti kasvanut. Kielteisiä päätöksiä perusparannuslainahakemuksiin taas on viimeisten kolmen vuoden aikana tehty esityksen mukaan yhteensä kahdeksan. Tältäkään osin ongelman mittaluokka ei näytä siten kovin merkittävältä. Kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan aikaisempi suhteellisen tuore lausunto, edellyttäisi päinvastaiseen lopputulokseen päätyminen sitä, että asumisoikeusyhteisöille toimintaympäristön muutoksesta aiheutuneet taloudelliset ongelmat olisivat merkittävällä tavalla kärjistyneet ja että tilanteen korjaaminen edellyttäisi nimenomaan vapauttamista asumisoikeustalojen käyttö- ja luovutusrajoituksista. Perustuslakivaliokunta kiinnitti vuoden 2021 lausunnossaan huomiota siihen, että taloudellisesti kannattamattomat kohteet edustivat vain pientä määrää asumisoikeusasunnoista. (PeVL 5/2021 vp, s. 4). Hallituksen esityksen perustelut ehdotetulle puuttumiselle perustuslain 15 §:n turvaamaan perusteltujen odotusten suojaan ovat tällaisenaan nähdäkseni liian yleisellä tasolla perustelemaan perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuutta ottaen huomioon, että puuttuminen asumisoikeuteen merkitsee puuttumista asumisoikeussopimuksen keskeiseen ja sopimuksen solmimisen kannalta olennaiseen sisältöön. Hallituksen tulisi pystyä olennaisesti yksilöidymmin perustelemaan se, miksi ehdotettu sääntely on välttämätön asumisoikeusyhteisöjen näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan aikaisempi lausunto asettaa tältä osin riman korkealle: selvityksen tulisi osoittaa, että ilman asumisoikeustalojen vapauttamista rajoituksista niiden toiminta muodostuisi ”taloudellisesti mahdottomaksi” tai kyseessä olisi ongelma, joka olisi ”kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi” (vrt. PeVL 5/2021 vp, s. 4–5). Pelkästään hallituksen esityksessä tehdyn, varsin yleisluonteisen selvityksen perusteella en näe mahdolliseksi päätyä perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa lausunnossa omaksumasta valtiosääntöoikeudellisesta kannanotosta poikkeavaan lopputulokseen. Katson, että lakiehdotuksen 88 a § on poistettava lakiehdotuksesta, ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Mielipide Edellä olevan perusteella esitän, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos 88 a §:ää koskeva valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja pykälä poistetaan lakiesityksestä. Helsingissä 15.10.2026 Johannes Yrttiaho (vas.)