Yhteiskuntasopimus on eurooppalaista talouskuria

Eduskunta hyväksyi joulun alla 2012 Kataisen hallituksen esityksestä ns. EU:n talouskurisopimuksen. Eurooppalainen talouskuripolitiikka tarkoittaa julkisen velan kasvun ja julkisen talouden tasapainottamisen varjolla verojen kiristyksiä, julkisten palvelujen, eläkkeiden ja muun sosiaaliturvan leikkauksia ja kasvavaa työttömyyttä – sisäistä devalvaatiota.

Talouskurisopimusta vastustivat niin Euroopan vasemmistopuolue kuin demarijohtoinen Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY. Sen jäseninä on 85 kansallista ay-liikettä, ja se edustaa yhteensä noin 60:tä miljoonaa eurooppalaista palkansaajaa. EAY on vahvin Euroopan unionin ammatillinen organisaatio. Suomesta sen jäseniä ovat kaikki kolme palkansaajakeskusjärjestöä eli SAK, STTK ja Akava. Suomen eduskunnassa kuitenkin vain vasenryhmän kaksi kansanedustajaa oli talouskurisopimuksen hylkäämisen kannalla.

Vähällä keskustelulla hyväksyttyä talouskurisopimusta seuraten miljoonamies Sipilän hallitus on nyt pannut pystyyn neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta. Ay-liikkeen johto on istumassa neuvottelupöytään ”varovaisen myönteisenä”. Hallitus ajaa kilpailukyvyn nimissä työajan pidennyksiä. Tällä politiikalla työttömyyden kasvu uhkaa kiihtyä. Työtä lisättäisiin niille, joilla sitä jo on. Käytännössä kyse on palkanalennuksista.

Jos sopimusta ei synny, uhkaa hallitus tehdä 1,5 miljardin lisäleikkaukset sosiaaliturvaan ja palveluihin, myös veroja kiristettäisiin. Vuorotteluvapaita, eläkkeitä, lapsilisiä ja opintotukea heikennettäisiin. Ostovoimaa leikkaamalla työttömyys kasvaisi. Neuvotteluihin tarjotaan siis työntekijäpuolen kannalta vain huonoja ja talouspoliittisestikin typeriä ratkaisuja.

Yhteiskuntasopimus on eurooppalaista talouskuripolitiikkaa paljaimmillaan. Sen tärkein tavoite on sitoa työntekijäjärjestöt pitkiin neuvotteluihin, joiden esityslista on käytännössä poliittisen oikeiston ja työnantajien asettama. Ay-liikkeen kautta sidotaan myös vasemmisto-oppositio. Näin hallitusohjelmaan kirjatut isot sosiaaliturvan ja palveluiden heikennykset saadaan helpommin läpi. Ay-liikkeen ja vasemmiston olisikin paras jättää neuvottelut alkuunsa ja laittaa kiireesti kaikki voimavarat kenttätyöhön toreilla, turuilla ja työpaikoilla.

Kuripolitiikan koelaboratoriossa Kreikassa ay-liike ja vasemmisto on sidottu euroeliitin etuihin brutaalimmin kuin Suomessa. Vasemmistopuolue Syrizan puoli vuotta kestänyt kujanjuoksu, vuosikymmeniä hallinneiden valtapuolueiden pesänselvitys, on päättymässä vasemmiston hajaannukseen ja uusiin vaaleihin.

Talouskurilla ruoskimalla EU:n johtavat valtiot, Saksa etunenässä, yrittävät suojata etujaan palvelevaa eurojärjestelmää. Tavoitteena on euromaiden talouksien entistä syvempi integraatio ja liittovaltio. Samalla EU:n oikeistojohtajat pyrkivät patoamaan kriisimaiden uuden vasemmiston nousua. Niinpä Kreikankin tukemisen ehdoksi asetettiin entistä rajummat leikkaukset, yksityistämiset ja mm. ay-liikkeen toimintaoikeuksien rajaukset. Vasemmisto pantiin nielemään vaalilupauksensa kuripolitiikan lopettamisesta.

Kreikassa taistelu euroeliittiä vastaan kilpistyi vaihtoehdon puuttumiseen. Nurkkaan ajetulla Syrizalla ei ollut rohkeutta irrottautua eurojärjestelmästä, vaikka monet asiantuntijat sitä suosittelivat. Tie olisi ollut varmasti kivinen, mutta niin se on nytkin eikä talouskuripolitiikan tiellä toivoa paremmasta näy.

Viimeistään Kreikan kohtalo osoittaa, että vasemmiston tulisi Suomessakin irrottautua selvästi talouskuripolitiikasta ja liittovaltiota haikailevista poliittisista voimista. Sdp:lle EU-integraation syventäminen on käynyt jo pitkään. Vasemmistoliiton sen sijaan tulisi tarjota eurokriittinen vaihtoehto. Talouskuripolitiikan kyseenalaistaminen lähtee kansallisen talouskurin eli yhteiskuntasopimuksen vastustamisesta, eurooppalaisella tasolla pitää kyseenalaistaa koko eurojärjestelmä. Talouskuria vastaan osoitetaan mieltä Helsingissä 22. elokuuta.

Johannes Yrttiaho
Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä 6.8.2015

Mäntymäen kaavassa huomioitava asumisviihtyvyys ja kaupunkikuvalliset arvot

Osallistuin eilen maanantaina (18.5.) kaupunginhallituksen kokoukseen. Listalla oli Mäntymäen pienkerrostaloalueen uuden kaavoituksen käynnistäminen. Kaava on tarkoitus valmistella ns. kumppanuussopimuksella. Asia on herättänyt runsaasti keskustelua, ja syystä. On vaarana, että ainutlaatuinen alue pilataan liialla uudisrakentamisella. Uutta kaavaa ajava kaupungin vuokrataloyhtiö TVT haluaa alueelle huomattavaa rakennusoikeuden lisäystä ja pitää lisäksi nykyisten rakennusten peruskorjaamista liian kalliina. Se voi merkitä purkutuomioita. Vasemmistoliitto on asettunut puolustamaan ihmisten koteja ja alueen kaupunkikuvallista ainutlaatuisuutta: Asemakaavanmuutoksessa on valmisteltava vaihtoehto, jossa nykyiset rakennukset säästetään ja peruskorjataan.

Mäntymäen Kunnallissairaalantien eteläpuolisen kerrostaloalueen esikuvia voi nähdä mm. Tukholmassa. Alue on myös hyvä esimerkki ns. metsäkaupunkiajattelusta, jossa ”urbaani elämänmuoto ja luonnonläheisyys lyövät onnistuneesti kättä” (Turun seudun arkkitehtuuriopas, 2013).

Kokouksessa esitin, että ”kaupunginhallitus antaa valmisteluohjeeksi, että asemakaavanmuutoksesta valmistellaan vaihtoehtoja, joista vähintään yksi perustuu sopimusalueella sijaitsevien rakennusten säilyttämiseen ja peruskorjaamiseen.” Esitys jäi vaille kannatusta. Muiden poliittisten ryhmien tekemän voittaneen esityksen mukaan ”Kaavoituksessa otetaan vaihtoehtoina huomioon olemassa olevien rakennusten säilyttäminen osittain tai kokonaan”.

Vasemmistoliiton mielestä jo tässä vaiheessa olisi pitänyt selkeästi linjata, että alueen kaavoituksessa on oltava jatkuvasti esillä myös vaihtoehto, jossa nykyiset rakennukset peruskokorjataan ja säilytetään, siten että kaupunkikuvallisesti ainutlaatuinen ja luonnoläheinen asuinympäristö säästyy. Tulkintani mukaan päätökseksi tullut esitys on oikeansuuntainen, mutta se takaa parhaimmillaankin vain ”osittaisen” säilyttämisen. Mitä tuo ”osittainen” lopulta tulee tarkoittamaan, jää poliittisen kamppailun kysymykseksi. Kokoomuksen ja sdp:n sinipuna on siinä kamppailussa vahvoilla.

Joka tapauksessa taistelu jatkuu, tai oikeastaan tästä se siis vasta alkaa, kun kaavavaihtoehtoja ryhdytään valmistelemaan.

Pansion uusi yläkoulu oli vähällä nytkähtää eteenpäin

Illan kokouksessa (22.4.) kasvatus- ja opetuslautakunnassa käytiin taas täpärä äänestys, tällä kertaa kyse oli Pansion uuden yläkoulun rakentamisesta. Hanke torpattiin puheenjohtajan äänellä 5-5.

Lautakunnan käsittellessä esitystä lähivuosien tilainvestoinneiksi, esitin Riikka Oksasen kannattamana, että vuonna 2009 sisäilmaongelmien takia suljettu Pansion yläkoulu saisi viimein sille luvatut uudet koulutilat. Katsoimme, että uudisrakennus voitaisiin toteuttaa Pansion alakoulun peruskorjauksen yhteydessä. Yläkoulusta on ollut jo vuosia olemassa valmis hankesuunnitelma, mutta sitä ei ole tuotu kaupunginhallituksen käsittelyyn eikä asia ole edennyt.

Pansion yläkoululle on nyt vielä aiempaakin suurempi tarve, sillä Kastun koulutalon purkaminen aiheuttaa suuria oppilasaluemuutoksia. Pansion yläkoululaiset siirtyvät toimenpiteiden seurauksena nykyisestä sijoituspaikastaan Rieskalähteen koulusta Topeliuksen koulun Juhana Herttuan yksikköön. Ongelmana on, että Juhana Herttuan koulutalo odottaa lähivuosina tapahtuvaa peruskorjausta. Mihin pansiolaisoppilaat sijoitetaan, kun Juhana Herttuan peruskorjaus toteutetaan?

Yksinkertaisinta olisi rakentaa Pansioon jo pitkään odotettu uusi yläkoulu. Se olisi koko asuinalueen kehittymisen kannalta tärkeä parannus palveluihin. Lähikoulu helpottaisi monen pansiolaisnuoren koulunkäyntiä ja lopettaisi oppilaiden pallottelun eri kouluihin.

Ehdotuksemme sai tuekseen sdp:n kaksi edustajaa sekä perussuomalaisten edustajan. Vastaan äänestivät vihreiden ja rkp:n edustajat, yksi (ainoa läsnäollut) edustaja kokoomuksesta sekä puheenjohtajana poikkeuksellisesti toiminut sdp:läinen varapuheenjohtaja. Esitys kaatui puheenjohtajan äänen ratkaistessa. Kaikkiaan kolme kokoomuksen edustajaa, varsinainen puheenjohtaja mukaan lukien, oli pois kokouksesta.

Varakansanedustajaksi 2930 äänellä. Kiitos!

Vahvistettu äänimääräni on 2930 ääntä! Sillä heltisi varakansanedustajan paikka. Tulos on eduskuntavaalien ensikertalaiselle todella hyvä. Neljän vuoden päästä mennään rytinällä läpi.

Kokonaisuudessaan vaalitulos on kylmäävä. Vasemmistoliiton hallituspolitiikka tuli nyt maksuun. Toisen paikan menettäminen oli lähellä Varsinais-Suomessakin siitä huolimatta, että Li Andersson keräsi vaalipiirin suurimman äänipotin, yli 15000 ääntä. Paljon onnea Lille ja Annikalle kansanedustajan paikoista!

Vasemmistoliitolla lienee edessä oppositiokausi. Työttömyysturva ja eläkkeet ovat nyt uhattuina, Nato-jäsenyys on näillä voimasuhteilla askelen lähempänä. Lähiaikoina kokoontuvan puoluevaltuuston tulisi linjata puoluetyötä siten, että yhdessä ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden kanssa voisimme haastaa toimeentuloa kuristavan leikkauspolitiikan ja maan turvallisuuden vaarantavan ulkopolitiikan.

Suuri kiitos kaikille äänensä antaneille ja vahvalle tukiryhmälleni. Lyhyessä ajassa ja varsin pienillä voimavaroilla teimme lujan työn. Tämä väki osaa, pystyy ja jaksaa. Kantti kestää ja linja pitää. Tuloksesta voi olla ylpeä.

Työ Turun kunnallispolitiikassa jatkuu ja linja pitää!

Vaalipäivä. Nyt äänestämään!

Vaalipäivä ja äänestysaikaa vielä reilu kolme tuntia. Kiitos jo #149 äänestäneille ja vahvalle tukiryhmälle hienosta kampanjasta! Lukuisia hyviä keskusteluja ja mieleenpainuneita tapaamisia eri puolilla Varsinais-Suomea. Kampanjatunnelmia facebook-sivulla: facebook.com/jyrttiaho

Voitto voi olla pienestä kiinni, joten vielä kannattaa varmistaa, että naapurikin on muistanut äänestää. Iltakahdeksaan saakka on aikaa.

Tukiryhmän vaalivalvojaiset Metalli 49:ssä klo 19.30 alkaen. Tervetuloa!

Johannes_juliste-web

Irtisanominen liian halpaa ja helppoa

Kirjoitus on julkaistu Metallityöväen ammattiosasto 49:n jäsenlehdessä 1/2015.

Valtio avannut ovat tehtaiden mennä ja halpatyövoiman tulla
Irtisanominen liian halpaa ja helppoa

Joukkoirtisanomiset taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella ovat Suomessa läpihuutojuttu ja tulevat työnantajalle halvaksi. Toisin on muualla Euroopassa. Kun esimerkiksi Wärtsilä irtisanoi joitakin vuosia sitten väkeään Hollannissa, tai kun Nokia lopetti Bochumin tehtaan toiminnan, korvaukset työpaikan menetyksestä olivat tuntuvia. Hollannissa ne vastasivat kahden vuoden palkkaa ja Bochumin työntekijät saivat keskimäärin 87 000 euron korvauksen. Suomessahan palkallinen irtisanomisaika on parhaimmillaankin vain puoli vuotta.

Jos Suomessakin otettaisiin käyttöön nykyistä vahvempi irtisanomissuoja, hillitsisi se merkittävästi nykyisenkaltaista yt-neuvottelujen, irtisanomisten ja kokonaisten tehtaiden lakkautusten buumia. Irtisanomisissa ei suinkaan aina ole kyse tuotannollisesta tai taloudellisesta pakosta, vaikka yritys sen niin kykenee esittämäänkin. Työnantaja käyttää yleistä taloudellista kriisiä hyväkseen jopa kasvattaakseen omistajien voittoja. Tuotanto saatetaan esimerkiksi siirtää halvempien työvoimakustannusten maihin.

Mikä oikeus pääomanomistajalla on olla tinkimättä voitoistaan taantuman aikana? Järjestelmän kriiseihin syytön työntekijä joutuu omistajien loppumattoman voitonjanon maksumieheksi ja pahimmillaan koko elämältä menee työttömyyden pitkittyessä pohja pois. Kunnollinen irtisanomiskorvaus toisi työntekijöille jonkinlaisen turvan ja hengähdysajan uusia töitä etsiessä tai uudelleen kouluttautuessa.

Laittomaksikin todetusta irtisanomisesta työnantaja joutuu nykylain mukaan korvamaan maksimissaan vain 24 kk:n palkan. Käytännössä potkut laittomasti antanut selviää muutaman kuukauden palkkaa vastaavalla vahingonkorvauksella. Periaatteena tulisi olla, että vahingon aiheuttanut työnantaja korvaa koko aiheuttamansa vahingon. Aiemman työsopimuslain mukaan korvausvelvollisuus ulottuikin periaatteessa vaikka eläkeikään asti. Kolmikannasta kuitenkin päästettiin 2001 em. korvausvelvollisuuden rajaus läpi.

Pahimmillaan eri maiden työsuhdeturvan suuret erot johtavat siihen, että kansainväliset suuryhtiöt irtisanovat ja lopettavat toimintaansa siellä, missä irtisanominen on helppoa ja halpaa, kuten Suomessa. Näin uhkaa käydä myös Sandvikin Turun tehtaalle. Suomen tulee säätää täällä työtätekevien suojaksi kunnon korvaukset irtisanomisesta. Osaltaan se auttaisi pitämään ihmiset töissä ja työt Suomessa.

Se on ainakin tullut selväksi, että kokoomuksen johdolla maan teollisuus näivettyy ja olemassa olevat työt tekee ulkomailta tuotettu halpatyövoima, palkkataso heikkenee ja valtion verotulot vähenevät. Mitä onkaan puhe työvoimapulasta tilanteessa, jossa maassa on puoli miljoonaa ihmistä työtä vailla? Jos oikeisto voittaa vaalit, on selvää, että syöksykierre sen kun syvenee.

Johannes Yrttiaho
Metali 49:n tiedottaja
kaupunginvaltuutettu (vas)

Toivo uusista kouluavustajista heräsi – vasemmiston kannalle enemmistö

Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti keskiviikon kokouksessaan äänestyksen jälkeen hakea opetushallitukselta uutta valtionosuutta, joka on korvamerkitty koulunkäynnin avustajien palkkaukseen. Päätös syntyi tekemästäni esityksestä, jota Riikka Oksanen kannatti. Päätöstä edelsi äänestys, jossa esityksemme voitti äänin 9-4. Esityksen taakse asettuivat sdp:n edustajat, perussuomalaisten ja rkp:n edustajat sekä yksi kokoomuslainen ja yksi vihreiden varaedustaja. Lautakunnan puheenjohtaja, kaksi muuta kokoomuslaista ja toinen vihreä olivat avustajien plkkaamiseen tarkoitetun valtionosuuden hakemista vastaan ja kannattivat toimialajohtajan pohjaesitystä.

Olisi ollut järjetöntä jättää hakematta tätä valtionosuutta, jota virkamiesarvion mukaan voisi Turulle tulla 400000 euroa. Valtuusto päätti ns. Uudistamisohjelma 2:n (leikkaus- ja yksityistämisohjelma) yhteydessä viime syksynä leikata kouluavustajia. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vastusti jo tuolloin tätä leikkausta. Tällä uudella valtionosuudella voitaisin nyt osa leikkauksesta kuitenkin paikata ja saada kipeästi kaivattuja avustajia kouluihin. Valtionosuus kattaa puolet avistajien palkkakuluista.

Koulunkäynnin avustajia kaivataan kouluissa kipeästi opettajien työpareiksi. Leikkauksia avustajaresurssiin on tehty jo useampana vuonna. Avustajien määrän vähentäminen uhkaa perusopetuksen tasa-arvoa, kun tukea tarvitsevien oppilaiden oppiminen vaarantuu. Nyt tehty päätös on askel parempaan suuntaan.
Merkillistä tosin, että siitäkin piti äänestää.

Nyt toivotaan, että kaupunginhallitus ei kaada lautakunnan päätöstä. Se riski on olemassa. Kaupungin ylimmässä johdossa kun on leikkausvimmassa menty jo niin pitkälle, että kuluvan vuoden valmiiksi leikkaavaa talousarviotakin ollaan aikeissa entisestää kiristää. Näin aiotaan esittää, vaikka Turku teki viime vuonna kuudennen perättäisen ylijäämäisen tilinpäätöksen ylijäämän olessa lähes viisi miljoonaa.

Turun seudun energiaratkaisun vaikutus kaukolämmön hintaan selvitettävä

Maanantaina valtuustossa jätin aloitteen, jossa vaaditaan selvitystä turkulaisten kaukolämmön hinnan noususta (ks. aloite alla). Hinta nousi lähes kymmenen prosenttia vuoden vaihteessa. Suurin osa turkulaisista on kaukolämmön piirissä, joten korotukset vaikuttavat asumiskuluihin merkittävästi.

VALTUUSTOALOITE
2.3.2015

Turun seudun energiaratkaisun vaikutus kaukolämmön hinnannousuun selvitettävä

Turku Energian kaukolämmöstä peritty maksu nousi alkuvuodesta peräti 9,9 % vuoden 2014 tasoon verrattuna. Korotus on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan suurten yhtiöiden korkein. Kaukolämpö on Turussa maan kuudenneksi kalleinta. Kaukolämpö maksaa Turussa jo 43 % enemmän kuin Raumalla ja 25 % enemmän kuin Porissa ja Helsingissä. Turussa kaukolämmön piirissä on yli 150 00 ihmistä.

Turun kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2011 Turku Energian osallistumisesta 39,5 % osuudella Fortum Power and Heatin (49,5%), Raision (5,0%), Naantalin (3,0%) ja Kaarinan (3,0%) kaupunkien kanssa yhteiseen Turun Seudun Energiatuotanto -yhtiöön (entinen Turun Seudun Maakaasu- ja Energiantuotanto Oy). Yhtiöön siirrettiin Fortumin Naantalin voimalaitos sekä Turku Energian kaukolämpölaitokset: biolämpölaitos, jätteenpolttolaitos Orikedolla sekä Kakolan lämpöpumppulaitos.

Yhtiö on päättänyt rakentaa Naantaliin uuden monipolttoainevoimalaitoksen. Investoinnin kustannusarvio on 260 miljoonaa euroa. Osakkaana Turku Energia (ja omistaja Turun kaupunki) osallistuu investointeihin useiden kymmenien miljoonien panostuksella.

Kaukolämmön hinnankorotusta on perusteltu julkisuudessa mm. Orikedon jätteenpolttolaitoksen sulkemisella, jonka seurauksena öljyä on käytetty kaukolämmön tuotannossa enemmän. Kuitenkin myös öljyn ja hiilen hinta on laskenut.

Osa hinnankorotuksesta selittynee veronkorotuksilla. Merkittävä vaikutus kustannusten nousuun lienee kuitenkin Naantalin voimalaitosinvestoinnilla. Turku Energia on investoinut myös Luolavuoren puupellettilaitokseen. Turun Seudun Energiatuotanto Oy:tä muodostettaessa esitettiin epäilyjä hankkeen edullisuudesta Turku Energialle ja Turun kaupungille. Pelättiin, että järjestelyssä kaukolämmön hinta nousee, kun kaukolämmön hinnassa tulee maksuun myös sähköntuotanto.

On kestämätöntä, että kaukolämpö maksaa Turussa jo 43 % enemmän kuin Raumalla ja 25 % enemmän kuin Porissa ja Helsingissä.

Edellisen perusteella esitän, että

Kaupunki selvittää kaukolämmön hinnannousun syyt. Erityisesti on selvitettävä, mikä vaikutus vuonna 2011 tehdyllä ns. Turun seudun energiaratkaisulla ja Turun Seudun Energiantuotantoyhtiön (entinen Turun Seudun Maakaasu- ja Energiantuotanto Oy) perustamisella on Turku Energian kaukolämmön hinnankorotuksiin. Samalla voidaan arvioida vuoden 2011 energiaratkaisun onnistumista. Selvitys tuodaan kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu (vas)