”Puhemies! Eduskunta päätti eilen yöpäivystysten lakkautuksista. Vähemmälle huomiolle jäi, että lakimuutos otti ison askelen sairaalatoiminnan yksityistämisen suuntaan. Terveydenhuoltolaki on tähän saakka määrännyt, että leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa vaativat leikkaukset tulee koota sairaaloihin, joissa on yhteispäivystys. Lainmuutoksen jälkeen leikkauksia voi tehdä muissakin kuin yhteispäivystyssairaaloissa.

”Uusi laki laajentaa yksityisten terveysyritysten markkinoita leikkaustoiminnassa. Sairaalaverkon karsiminen pidentää leikkausjonoja julkisella puolella ja lisää yksityistä ostopalvelua, sen käyttöä, ja hyvinvointialueiden kustannukset nousevat.

”Sairaalapalveluiden yksityistäminen näyttää koko ajan olleen pääministeripuolueen ykköstavoite sairaalaverkkoasiassa. Tekin, ministeri Juuso, olette useasti todenneet, että tarkoitus on ottaa yksityiset mukaan.

”Kysyn: Mikä on tämän ostopalveluiden kasvun volyymi? Paljonko ne lisääntyvät? Ja paljonko hyvinvointialueiden [Puhemies koputtaa] kustannukset kasvavat? Lakiesityksen vaikutusarvioissa tätä ei ollut, vaikka ehdottomasti sen olisi pitänyt siellä olla. — Kiitos”


Puheenvuoro keskustelussa sairaalaverkon karsinnasta ja yöpäivystysten lakkauttamisesta

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta ei tässä mietinnössään vastaa lainkaan kysymykseen, aiotaanko voimassa olevaa ydinenergialakia muuttaa niin, että kielto sijoittaa ydinaseita Suomeen tai kuljettaa ydinaseita Suomen kautta muualle poistettaisiin.  

Ydinenergialaki toteaa yksiselitteisesti, että ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.

Olen kysynyt tätä usein aiemminkin, mutta vastausta en ole saanut, ja kysyn vielä: aikooko hallitus sallia ydinenergialakia muuttamalla ydinaseiden sijoittamisen Suomeen tai kauttakulun Suomen alueen kautta muualle? Huolestuttavaa oli, että ministeri Valtonen sivuutti aiemmin tässä istunnossa täysin tämän nimenomaisen kysymykseni asiasta ja vaikeni vastaamasta. Toivon, että tähän kysymykseen vastaavat pikimmiten hallituksen asianomaiset ministerit, ennen kaikkea tietysti pääministeri Petteri Orpo, jonka aikaisemmat puheet ydinasekiellosta ovat olleet paitsi epämääräisiä myös ristiriitaisia. 

Puhemies! Itselleni ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö oli ydinasekannanottojen suhteen suuri pettymys.

Mitä valiokunta sitten totesi?

Ulkoasiainvaliokunta totesi: ”Naton ydinasepelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, liittokuntaan kohdistuvan painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan.” Tämä väite tuntuu suoralta lainaukselta sotilasliiton mainosesitteestä.

Valiokunta korostaa myös: ”Uutena Nato-jäsenenä on tärkeää, että Suomi vahvistaa osaamistaan myös liittokunnan tällä politiikkalohkolla” — tarkoittaen siis ydinasepolitiikkaa. Valiokunta ei torju Suomen osallistumista ydinasesotaharjoituksiin.

Mietintö mainitsee Suomen osallistuvan ”liittokunnan ydinpelotetta koskevan politiikan päätöksentekoon” kertomatta kuitenkaan sitä, että Naton ydinasevaltiot Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tekevät ydinasepolitiikassa täysin itsenäisesti päätökset kaikesta, myös ydinaseiden mahdollisesta käytöstä. Ulkopuolisilla, ei edes sotilasliitto Natolla, Suomesta puhumattakaan, ole oikeutta puuttua näiden ydinasevaltojen itsenäiseen päätöksentekoon.

Ulkoasiainvaliokunta peittelee sitä, ettei se kannata esimerkiksi voimassa olevaa kansainvälistä sopimusta ydinaseiden kiellosta, sanomalla mietinnössään pitävänsä ”tärkeänä, että Suomi Nato-maana jatkaa korkeaa profiiliaan eri asevalvonta- ja aseriisuntakysymyksissä, Naton ydinasepelotetta kyseenalaistamatta”.

Ulkoasiainvaliokunta ei edes mainitse, ettei Nato salli jäsenmaidensa liittymistä ydinaseet kieltävään kansainväliseen sopimukseen ja että Suomi on Naton jäsenenä nykyisin äänestänyt YK:ssa sopimusta vastaan. Vahvemmaksi vakuudeksi valiokunta muistuttaa jälleen kerran siitä tosiasiasta, ”ettei Suomi ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita ja osallistuu lainsäädäntönsä määrittämissä puitteissa laaja-alaisesti Naton toimintaan”.

Jos ydinenergialakia muutetaan ja sen ydinräjähteiden tuontia koskeva pykälä poistetaan, silloinkin Suomi osallistuu lainsäädäntönsä määrittämissä puitteissa laaja-alaisesti Naton toimintaan.  

Eli vielä kerran kysyn: Aikooko hallitus tuoda eduskuntaan lakiesityksen, joka sallii ydinaseiden tuonnin Suomeen? Onko asian arviointia tai valmistelua ministeriöissä tällä hetkellä menossa?

Vielä vuoden alkupuolella Alexander Stubb, nykyinen Suomen presidentti, vaati ydinenergialain muuttamista ja ydinaseiden kauttakuljetusten sallimista Suomen alueen kautta, eikä presidentti sen paremmin kuin maamme hallituskaan ole toistaiseksi missään yhteydessä ilmoittanut, ettei se sallisi jatkossa ydinaseiden sijoittamista Suomeen tai ydinräjähteiden kuljettamista alueemme kautta muualle.

Niin ei valitettavasti tee myöskään ulkoasiainvaliokunta, joka ei sano sanaakaan ydinaseiden sijoittamisesta Suomeen. Päinvastoin valiokunta toteaa yksimielisesti, että Suomen näkökulmasta ”heikentynyt turvallisuusympäristö edellyttää puolustuksen ja pelotteen vahvistamista eritoten Naton itäisellä ja pohjoisella sivustalla”. Aiotaanko tätä ”pelotetta” nyt siis vahvistaa [Puhemies koputtaa] sijoittamalla ydinaseita Pohjois-Euroopan alueelle? — Kiitos. 

Puheenvuoro keskustelussa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja sitä koskevasta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä (VNS 3/2024vp, UaVM 14/2024vp).

Esitin, että Vasemmistoliito eduskuntaryhmä ei hyväksyisi ulkoasiainvaliokunnan mietintöä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Anna Kontula kannatti, mutta jäimme vähemmistöön. Perustelin kantani pöytäkirjaan jättämässäni eriävässä mielipiteessä. Perusteet liittyvät neljään kokonaisuuteen. (1) Ydinaseiden sijoittamista Suomeen tai kauttakulkua ei haluta estää. (2) Nato-tukikohtien ja asevoimien Suomeen sijoittumiselle näytetään vihreää valoa. (3) Viime vuosina rajusti kasvaneiden sotilasmenojen kasvattaminen edelleen hyväksytään. (4) Lähi-idän tilanteen käsittely mietinnössä on täysin yksipuolista. Alta voit lukea kantani tarkemmin.

ERIÄVÄ MIELIPIDE
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
5.12.2024

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko (UaVM 14/2024vp, VNS3/2024vp)

Mielestäni Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ei tule hyväksyä ulkoasiainvaliokunnan Ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta laatimaa mietintöä. Perustelen mielipidettäni seuraavasti:

1.Mietintö ei torju ydinaseiden sijoittamista Suomeen tai niiden kauttakulkua

Ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö muistuttaa, että Nato pysyy ydinaseliittona. Valiokunta väittää, että ”Naton ydinasepelotteen perimmäinen tarkoitus on rauhan säilyttäminen, liittokuntaan kohdistuvan painostuksen estäminen sekä pelotteen luominen aggressiota vastaan”. Valiokunta korostaa, että ”uutena Nato-jäsenenä on tärkeää, että Suomi vahvistaa osaamistaan myös liittokunnan tällä politiikkalohkolla” eli ydinasepolitiikassa.

Valiokunta ei torju Suomen osallistumista ydinasesotaharjoituksiin. Se vain mainitsee Suomen osallistuvan ”liittokunnan ydinpelotetta koskevan politiikan päätöksentekoon”.

Valiokunta sanoo pitävänsä ”tärkeänä, että Suomi Nato-maana jatkaa korkeaa profiiliaan eri asevalvonta- ja riisuntakysymyksissä, Naton ydinasepelotetta kyseenalaistamatta”.

Valiokunta jättää mainitsematta, ettei Nato salli jäsenmaidensa liittymistä ydinaseet kieltävään kansainväliseen sopimukseen ja että Suomi on äänestänyt nyt YK:ssa sopimusta vastaan.

”Suomi ei ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita ja osallistuu lainsäädäntönsä määrittämissä puitteissa laaja-alaisesti Naton toimintaan”, toteaa valiokunta. Mitä ilmeisimmin juuri siksi Suomi ei ole torjunut sen paremmin ydinaseiden sijoittamista kuin ydinaseiden kuljettamista Suomen alueen kautta muualle. Eikä sitä tee myöskään ulkoasiainvaliokunta, joka ei ota lainkaan kantaa myöskään ydinaseiden sijoittamiseen Suomeen.

Ulkoasiainvaliokunta sivuuttaa kokonaan myös sen, että vielä tämän vuoden alkupuolella Alexander Stubb vaati ydinenergialain muuttamista siten, että uusi laki sallisi vähintään ydinaseiden kuljettamisen Suomen kautta. Pääministeri Petteri Orpo on ilmoittanut hallituksen valmistelevan ydinenergialain muuttamista.

2.Naton tukikohdille ja asevoimille näytetään vihreää valoa

Mietintö antaa yksimielisen tuen myös Yhdysvaltain ja Suomen ns. puolustussopimukselle. Valiokunta kiittää sopimusta siitä, että se ”mahdollistaa Yhdysvaltain puolustusmateriaalin ennakkovarastoimisen Suomeen ja amerikkalaisjoukkojen näkyvämmän läsnäolon”.

Vasemmistoliitto on vastustanut Nato-maiden joukkojen, tukikohtien ja ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Sopimus Yhdysvaltain kanssa on synnyttämässä Suomeen tässä vaiheessa 15 pelkästään Yhdysvaltain asevoimien yksinomaisessa käytössä olevaa tukikohtaa ja amerikkalaisten raskaiden aseiden varastoja. Sopimus ei kiellä Yhdysvaltain ydinaseiden tuontia Suomeen.

Yhdysvaltain puolustusmateriaalin ennakkovarastointi lisää valiokunnan mielestä Suomen puolustuksen uskottavuutta ja lisää pidäkearvoa. Sitä mietintö ei mainitse, että ns. puolustussopimus liittää Suomen Yhdysvaltain maailmanlaajuiseen sotilastukikohtien verkostoon.

Valiokunta antaa tukensa myös sille, että Suomeen sijoitetaan pysyvästi Nato-maiden sotilashenkilöstöä osana ns. maavoimien alaesikuntaa. Lisäksi Naton ns. eteentyönnettyjen joukkojen läsnäolo Suomessa tulee olemaan osin pysyvää. Suomeen aiotaan sijoittaa Ruotsin, Norjan, Britannian ja Yhdysvaltain joukkoja.

3.Valiokunta ei torju varustelumäärärahojen uutta korotusta

Nato valmistelee parhaillaan uutta ja merkittävää korotusta siihen tasoon, jolla sotilasliitto edellyttää jäsenmaidensa korottavan puolustusmäärärahojaan. Nykyinen vähimmäistaso on kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Nato on kaavailemassa huomattavan paljon korkeampaa vähimmäistasoa.

”Saamansa selvityksen pohjalta valiokunta toteaa keskustelun perustellusti käynnistyneen Nato-maissa siitä, tulisiko Naton nostaa yhteisesti hyväksyttyä tavoitetta käyttää kaksi prosenttia bruttokansantulosta puolustukseen”, toteaa valiokunta.

Valiokunta näyttää myös vihreää valoa uusille korotuksille toteamalla, että ”kiristyneessä turvallisuustilanteessa on entistä tärkeämpää varmistaa, että liittokunnan puolustuksen resurssit ovat riittävät suhteessa muuttuneeseen turvallisuusympäristöön”.

Kaikki hallituspuolueet, ja suuremmista oppositiopuolueista myös sosialidemokraatit ja keskusta ovat jo antaneet tukensa uudelle, mittavalle tasokorotukselle.

Ulkoasiainvaliokunnan kantana näyttää olevan, että se mitä Nato nyt kaavailee, sopii jo etukäteen myös Suomelle.

4.Lähi-itä

Ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen mietintö on täysin yksipuolinen arvioidessaan Israelin sotatoimia sekä Gazan alueella että Libanonissa. Israelin Syyriaan ja Jemeniin kohdistuvat pommitukset mietintö sivuuttaa kokonaan. Jemenin pommituksista mietintö vaikenee varmaankin siksi, että myös Suomi on antanut täyden tukensa Yhdysvaltain ja Britannian Jemeniin jo miltei vuoden ajan kohdistamille pommituksille.

Israelin jo vuosikymmeniä jatkunut palestiinalaisalueiden miehitys sivuutetaan kokonaan. Konfliktin historia näyttää mietinnön mukaan alkaneen vasta Hamasin hyökättyä Israeliin 7.10.2023. Palestiinalaisalueiden miehitystä mietintö ei edes mainitse. Valiokunta ei myöskään tuomitse Gazan pommituksia kansanmurhana eikä vaadi alueelle välitöntä tulitaukoa.

Aseostoista Israelista ja Suomen aseviennistä sotaa käyvään Israeliin mietintö vaikenee myös kokonaan.

Puhemies!

Käsillä oleva esitys sisältää osan niistä Yleisradion rahoituksen leikkauksista, joista parlamentaarinen työryhmä aiemmin syksyllä linjasi. Olin omassa eduskuntaryhmässäni sillä kannalla, että työryhmän esittämiä leikkauksia ei olisi tullut hyväksyä.

Tässä hallituksen esityksessä työryhmän ehdotuksista esitetään vain indeksijäädytyksiä. Esitys leikkaa Yleltä 47 miljoonaa vuodessa, vuoteen 2027 mennessä. Kumulatiivisesti 94 miljoonaa kolmessa vuodessa 2025-27. Lisäksi mm. arvonlisäveron korotus heikentää Ylen rahoitusta. Ylen rahoituksen leikkaaminen työryhmän esittämällä tavalla merkitsee jopa 66 miljoonan rahoitusvajetta vuositasolla vuonna 2027. Se on yli 10 prosenttia Ylen rahoituksesta. Nämä leikkaukset ovat siis todella merkittäviä ja tuntuvia.

Leikkaukset tulevat johtamaan Ylen mediasisältöjen yksipuolistumiseen, vapaan ja kriittisen tiedonvälityksen ja kulttuurin tarjonnan vähenemiseen. Kokoomuksen johtaman Yle-työryhmän esitykset ovat osa laajempaa Ylen tehtäviin ja toimintaan kohdistuvaa kampanjaa, jolla yksityisen media-alan liiketoimintamahdollisuuksia pyritään laajentamaan. Kun Ylen toiminta supistuu, yksityisen median kilpailuasema paranee.

Aivan parlamentaarisen Yle-työryhmän loppumetreillä yksityisen median etujärjestö Medialiitto ilmoitti jättäneensä taas uuden valtiontukikantelun Euroopan komissiolle. Tämä kantelu ja ilmoitus ajoitettiin aivan tarkoituksella Yle-työryhmän päätöksenteon alle. Ilmeinen tarkoitus oli painostaa työryhmää yksimielisyyteen.

Medialiiton kanteluista on nimittäin tässä talossa huonoja kokemuksia. Medialiitto on syyttänyt Yleä kilpailun vääristämisestä ja EU:n valtiontukisääntöjen rikkomisesta. Viime eduskuntakaudella tehty Yle-lain muutos syntyi kovan yksityisen median lobbauksen ja painostuksen tuloksena. Medialiiton 2017 tekemän kantelun myötä eduskunta taipui 2022 muuttamaan Yle-lakia ja rajaamaan Ylen tehtäviä verkkoon tuotetun tekstisisällön osalta. Tuolloin eduskunta käsitteli myös ”Tieto on meidän” -kansalaisaloitetta, joka kritisoi Yle-lain muutoksia ja jossa Ylen tehtäviä haluttiin vahvistaa. Aloitteen esittämällä tavalla oltaisiin voitu, ja olisi tullut, tuolloin toimia, mutta silloinkin siis taivuttiin yksityisen median painostuksen alla.

Myös Sanoma-yhtiö on kannellut Ylestä komissiolle. Yhtiön kantelun aiheena oli Yle Areena ja Ylen tarjoamat korkeatasoiset oppisisällöt. Syytökset koskivat kilpailun vääristämistä.

Menossa on siis suunnitelmallinen yksityisen mediabisneksen hyökkäys julkisen palvelun mediaa vastaan. Nyt yksityisten mediayhtiöiden etuja valvova kokoomus haki parlamentaarisen tuen mm. muuten erittäin epäsuosituille kulttuurin leikkauksille. Yle on edelleen ehkä Suomen suurin kulttuurilaitos: kymmenien miljoonien leikkaukset kohdistuvat väistämättä suomalaiseen kulttuuriin, vaikka työryhmä pyrkikin linjaamaan kotimaisen tuotannon suosimista. Yle-leikkaukset yhdessä esimerkiksi hallituksen museoihin ja teattereihin kohdistamien leikkausten kanssa ajavat kulttuurin ja sen tekijät entistäkin ahtaammalle. Kulttuurista osalliseksi pääsevät entistä harvemmat.

Puhemies! Kansalaisten tyytymättömyys Ylen toimintaan on turuilla ja toreilla kyllä selvästi havaittavissa. Se on ymmärrettävää, sillä Ylen sisällöt ovat olleet muutoksessa, jota voi hyvin perustein kritisoida. Monet muutokset ovat kuitenkin seurausta markkinalogiikan ujuttamisesta julkisen palvelun sisään, kun markkinoita on vapautettu ja sääntelyä purettu. Tämä on tapahtunut muutaman kymmenen vuoden kuluessa alalla kuin alalla. Mediassa se on tarkoittanut muun muassa enemmän pintaa kuin syvyyttä, helppoa enemmän kuin haastavaa, viihdettä ja vauhtia enemmän kuin asiassa viipymistä.

Työryhmän ja Orpon hallituksen leikkaukset vievät kehitystä nyt tähän samaan huonoon suuntaan.

Puhemies! Populistisen tarttumisen Ylen rahoitukseen tavallaan mahdollistaa vuodesta 2013 alkaen voimassa ollut Yle-vero. Ylen leikkaukset eivät tuo säästöjä valtion budjettiin, sillä yhtiön talous on budjetista erillinen, mutta Yle-veron alennusten lupailulla voi kosiskella äänestäjien suosiota.

Suomalainen yhteiskunta ja etenkin pienituloiset kuitenkin menettävät aina, kun Yleltä leikataan ja maksuttoman, markkinavapaan ja kriittisen tiedonvälityksen ja kulttuurin tarjonta supistuu ja sisältö yksipuolistuu. – Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien Ylen rahoituksen indeksijäädytystä (HE 184/2024vp).

Eriävä mielipide hallituksen talousarvioesitykseen 2025 (HE 109/2024vp)

Perustelut

Hallitus pyrkii sopeuttamaan julkista taloutta yhdeksän miljardin edestä. Tavoitteen mittakaava on liian suuri ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen ja velka-asteen. Hallituksen toimenpiteet ovat tavoitteen kanssa ristiriidassa. Sopeutuksen toteuttaminen taantuman olosuhteissa on julkisen velkaantumisen hillinnän kannalta tehotonta. Velka-aste todennäköisesti jopa kasvaa.

Hallitus lisää työttömyyttä ja heikentää kokonaiskysyntää

Työttömyys on kasvussa ja hallituksen politiikka pahentaa tilannetta. Hallitus kohdistaa hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion toimintoihin rahoitusleikkauksia, jotka yhdessä järjestöjen valtionavustusten leikkausten kanssa tulevat lisäämään työttömyyttä. Samanaikaisesti sosiaaliturvan, palveluiden ja koulutuksen leikkaukset sekä maksujen ja alv:n korotukset heikentävät pieni- ja keskituloisten toimeentuloa ja uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia. Vallitsevassa suhdannetilanteessa on todennäköistä, että uudelleentyöllistyminen vaikeutuu ja työttömyysjaksot pitkittyvät.

Toisin kuin hallitus pyrkii esittämään, työntekijöiden oikeuksien ja neuvotteluaseman sekä palkkojen ja työehtojen heikentäminen eivät ole ratkaisuja heikkoon talouskehitykseen. Ne päinvastoin heikentävät toimeentuloa ja lisäävät työmarkkinoiden epävarmuutta. Pieni- ja keskituloisten kulutuskysyntä vähenee toimeentulon suoran heikkenemisen ja epävarmuuden kasvun myötä. Kokonaiskysynnän heikentyminen lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta.

Julkista taloutta voisi myös sopeuttaa karsimalla taloudellisesti tehottomia verohuojennuksia ja yritystukia. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotushuojennuksen poisto toisi satoja miljoonia lisätuloja valtion budjettiin vuosittain.

Vientiin nojaavan mallin ongelmat korostuvat

Hallituksen kasvumalli nojaa pitkälti ulkomaiseen kysyntään ja vientiin, mikä tarjoaa hyvin epävarman tien kasvuun. Suomen tärkeimmän vientimaan Saksan talous on vaikeuksissa. Saksan vaikeudet heikentävät koko euroaluetta. Suomen asemasta erityisen heikon tekee se, että Venäjän kauppa on tyrehtynyt. Palkkavetoinen kokonaiskysyntään pohjautuva kasvumalli olisi varmempi tapa tukea Suomen talouden toipumista matalasuhdanteesta. Suomen talouskasvu on nojautunut palkkavetoiseen kysyntään suurimman osan sen historiasta toisen maailmansodan jälkeen Nokian huippuvuosia lukuun ottamatta.

Suuryritysten voitonjako korkealla tasolla, mutta investoinnit laahaavat

Helsingin pörssiin listattujen suurimipien yritysten osingonjako on pysynyt taantumasta huolimatta korkealla, jopa ennätyskorkealla tasolla. Vuonna 2023 60 suurimman listatun yhtiön jakamat osingot olivat ennätykselliset yli 14 miljardia euroa. Lähes samaan päädytään kuluvana vuonna. Suurimpia osingonjakajia ovat olleet pankit, missä korkea korkotaso luonnollisesti heijastuu. Kuitenkin myös teollisuuden ja palveluiden suuryhtiöt ovat jakaneet merkittäviä voittoja omistajilleen. Investointien kehitys sitä vastoin on ollut jo pitkään heikkoa.

Hallituksen politiikka pyrkii lisäämään voimakkaasti työvoiman tarjontaa. Samaa politiikkaa ovat eriasteisena toteuttaneet monet aiemmatkin hallitukset. Tarkoituksena on työehtojen heikentäminen ja yritysten työvoimakustannusten alentaminen. Seurauksena suurimpien yhtiöiden voitot ovat pysyneet korkealla tasolla. Raha ei kuitenkaan ole ohjautunut kansantalouden kasvua vahvistavasti kulutukseen tai investointeihin.

Valtion investointien tehokkuus ja valtiontukipolitiikan ehdollisuus takaavat työllisyyttä

Koordinoidulle ja valtion aktiiviselle roolille perustuvalle teollisuuspolitiikalle on tarve oikeudenmukaisen vihreän siirtymän varmistamisessa ja teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa. Valtio pystyy strategisella toiminnallaan tukemaan talouden ekologista rakennemuutosta ja korkean jalostusasteen teollista tuotantoa Suomessa. Suomen nykyisen politiikan ongelmista esimerkki on energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, joka ei ohjaudu riittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii pikemminkin suorana tuotantotukena pääasiassa ympäristöä kuormittaville suuryrityksille.

Hallituksen päätös rahoittaa investointiohjelmaansa valtion omaisuuden myynnillä on lyhytnäköinen. Omaisuuden myynti heikentää julkista taloutta vastaavalla tavalla kuin velan ottokin. Toisaalta hallituksen rahankäyttö investointiohjelman puitteissa on myös ristiriitaista: se esimerkiksi panostaa liikenneinfrastruktuuriin samanaikaisesti, kun väyläpidon perusrahoitusta leikataan. Olisi kustannustehokkaampaa panostaa perusrahoitukseen ja kohdentaa varoja olemassa olevan infrastruktuurin korjauksiin ennemmin kuin käyttää määräaikaista rahoitusta, josta merkittävä osa kohdistuu uuden infran suunnitteluun ja rakentamiseen. Uudisrakentaminen todennäköisesti myös ajoittuisi suhdannepoliittisesti tehottomammin kuin korjausrakentaminen.

Vaikka rahapolitiikan keveneminen piristää asuntomarkkinoita, olisi edelleen perusteltua tukea rakennusalan toipumista matalasuhdanteesta. Hallituksen päätös ajaa valtion asuntorahasto alas on juuri päinvastainen toimenpide kuin mitä nyt tarvittaisiin. Valtion asuntorahaston kautta voitaisiin panostaa kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.

Hallituksen uusi investointien verokannustin ja suora tuki eivät välttämättä synnytä aidosti uusia investointeja. Tukea saattaa päätyä sellaisiin investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa tuesta riippumatta. Erityisesti verotuen käytölle ei ole määritelty ylärajaa eli sen aiheuttamaa yhteisöveron tuoton laskua ei tässä vaiheessa vielä tiedetä. Verotuen käytölle on sen sijaan asetettu määräaika, jonka puitteissa on vaikea toimeenpanna aidosti uusia investointeja. Valtion tukipolitiikan suunnittelussa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota tukien ehdollisuuteen. Useat maat ovat sisällyttäneet tukiinsa ehtoja esimerkiksi koskien voitonjakoa, työntekijöiden oikeuksia ja työllisyyttä. 

TKI-rahoituksesta enemmän ja pysyvästi yliopistoille

Yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellista osuutta TKI-panostuksissa on kasvatettava. Huolimatta parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin linjauksesta, hallitus ei ole ohjannut T&K-rahoitusta yliopistojen pysyvän valtionrahoituksen kasvattamiseen.

Tuottavuuden kasvu ja innovaatiot vaativat TKI-panostusten lisäksi osaavaa työvoimaa. Työn tuottavuuden parantaminen Suomen kaltaisessa taloudessa edellyttää panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Puolustusmenojen voimakas lisääminen heikentää kasvua

Vuodelle 2025 puolustusministeriön pääluokka 27 ehdotetaan 6 527 000 000 euron määrärahaa. Se on 7,4 prosenttia koko valtion budjetista. Vuonna 2020 pääluokan menot olivat 3,173 miljardia euroa, 4,7 prosenttia budjetista. Pääluokan menot ovat kasvaneet todella nopeasti – yli kaksinkertaistuneet talousarvioissa 2020-2025. Vuotuinen menomääräraha on ensi vuodelle lähes 3,5 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 2020. Määrärahaa ovat nostaneet suuret hankintavaltuudet, kuten F-35 ja Laivue 2020, sekä Nato-jäsenyyteen valmistautuminen ja jäsenyydestä koituvat kustannukset. Ensi vuodelle F-35 hävittäjähankinnan määräraha on yli 1,8 miljardia euroa. Pelkät valuuttakurssien muutoksista ja indeksiehdoista aiheutuvat menot ovat tästä noin 300 miljoonaa. Tämä havainnollistaa, millaiselle hallitsemattomalle kasvu-uralle Suomen sotilasmenot on sysätty. Kysymys ei enää ole sotilaallisen maanpuolustuksen ja Suomen alueen puolustamisen vaatimista määrärahoista, vaan varautumisesta kansainvälisiin tehtäviin osana sotilasliitto Natoa ja Yhdysvaltain johtamaa liittokuntaa.

Sotilasmenojen hallitsematon kasvu heikentää julkista taloutta erittäin merkittävästi. Tällaisen menotason pysyvä ylläpitäminen ylittää valtiontalouden ja kansantalouden kantokyvyn. Käytännössä se tarkoittaisi jo nyt toteutettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden, sosiaaliturvan ja koulutuksen kovien leikkauksien jatkumista myös tulevina vuosina. Leikkaukset heikentävät kansalaisten hyvinvointia ja vaikuttavat myös tuottavuutta sekä kansantalouden kasvua heikentäen. Sotilasmenot syrjäyttävät julkisia menoja hyvinvointia ja tuottavuutta parantavista menokohteista valtiontaloudessa. Hallituksen tavoitteeksi asettama julkisen talouden sopeutus voitaisiin toteuttaa – sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset estää – sotilasmenojen kasvua hillitsemällä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän,

että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Arvoisa puhemies! Länsimaat ovat Ukrainan armeijan yleisesikunnan mukaan kouluttaneet jo yli sata tuhatta ukrainalaista sotilasta ulkomailla. EU:n puitteissa tapahtuvaan koulutukseen on toistaiseksi osallistunut noin 60 000 ukrainalaista sotilasta. Koulutustuki on siten ollut mittavaa.

Suomen tukemaan ukrainalaissotilaiden koulutustoimintaan on osallistunut jo yli 200 suomalaiskouluttajaa. Suomessa ei koulutusta eduskunnalle annetun selonteon mukaan anneta, vaikka tiedossa on, että ukrainalaista sotilashenkilökuntaa osallistuu myös Suomessa Suomen Ukrainalle antamien asejärjestelmien käytön ja huollon ylläpidon koulutukseen.

Suomi antaa tällä hetkellä Puolassa Ukrainan asevoimille koulutusta. Puolustusvoimat on jatkanut Suomen osallistumista koulutustuen antamiseen Ukrainan asevoimille myös Britanniassa.

Suomi on varautumassa myös siihen, että koulutusta annetaan Puolan ohella myös muissa operaatiossa toimivissa maissa.

Koulutusoperaatioon osallistuu tällä hetkellä 24 EU-jäsenmaata. Kolme jäsenmaata ei siis osallistu sotilaskoulutuksen antamiseen. Selonteko ei mainitse, mitkä maat eivät anna koulutusta. EU:n ulkopuolisista maista koulutukseen osallistuu Norja.

Lisäksi Suomi tukee Ukrainaa miinanraivauskoulutuksella Liettuassa. Suomi osallistuu myös F-16- lentokoulutuksen tukemiseen ilmavoimien ns. maalilennoilla Tanskassa. Ukrainalaisille on myös annettu materiaaliluovutusten yhteydessä – kuten jo aikaisemmin totesin – käyttäjä-, huolto- ja tyyppikoulutusta Suomessa.

Tänä vuonna 2024 koulutustuen kustannukset arvioidaan noin 17 miljoonaksi euroksi. Suomi on osallistunut tähän mennessä yhteensä noin 4 500 ukrainalaissotilaan koulutukseen.

Puhemies! Baltian maat ja Puola ovat jo pitempään vaatineet EU:ta aloittamaan sotilaskoulutuksen myös Ukrainassa, mutta päätöstä asiasta ei ole toistaiseksi tehty, koska enemmistö EU-maista on toistaiseksi katsonut sellaisen päätöksen voivan eskaloida Ukrainan sotaa.

Aikooko Suomi sallia jatkossa suomalaisten sotilaskouluttajien toiminnan Ukrainan alueella?

Mitä tarkoittaa  selonteossa mainittu toteamus, että Suomi varautuu myös siihen, että koulutustarpeista johtuen koulutusta annetaan Puolan ohella enenevässä määrin myös muissa ”operaation alla” toimivissa maissa.

Arvoisa ulkoministeri Valtonen! Onko kyse Ukrainan sisällä annettavasta koulutuksesta?

Puhemies! Suomi tukee Ukrainan asevoimia myös mittavalla materiaalituella ja on toimittanut Ukrainalle jo 25 aseapupakettia. Pakettien hinnaksi on tähän mennessä arvioitu yhteensä noin 2,3 miljardia euroa.

Suomi osallistuu ns. Ramsteinin ryhmän sotilaallista tukea koordinoivaan toimintaan. Tykistöammuksien hankintaan maailmanmarkkinoilta Suomi on antanut ns. Tsekin aloitteen tukemiseksi 30 miljoonaa euroa.

Puhemies! Tällä hallituskaudella Ukraina on myös Suomen suurin kehitysyhteistyön kumppanimaa. Suomen tuen Ukrainalle hallitus sanoo jatkuvan ”niin kauan kuin on tarpeen”.

Sodan alkamisesta lähtien Suomi on raportoinut ”kehitysyhteistyöksi” laskettavaa tukea Ukrainalle yhteensä noin 800 miljoonaa euroa, josta 550 miljoonaa euroa on kohdennettu tilapäistä suojelua tarvitsevien ukrainalaisten vastaanottoon.

Vuosina 2024 – 2028 Suomi kohdistaa Ukrainalle viralliseksi kehitysyhteistyöksi raportoitavaa tukea vähintään 290 miljoonaa euroa. Vuositasolla tuen määrä on 58 miljoonaa euroa, josta 38 miljoonaa euroa kohdistetaan kehitysyhteistyöhön ja 20 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun.

Puhemies! Toivoisin tarkempaa selvitystä siitä, lasketaanko osa Suomen Ukrainalle antamasta sotilaallisesta tuesta myös ”kehitysyhteistyöksi”? Selonteosta asia ei selviä. Pyytäisinkin ministeri Valtosta antamaan selvityksen, mihin kehitysyhteistyöhön Ukrainalle annetut varat on käytetty.


Puheenvuoro keskustelussa valtioneuvoston selonteosta Suomen osallistumisesta Ukrainan sotilaalliseen avustusoperaatioon (EUMAM), VNS5/2024vp.

”Hyvät ystävät ja toverit!

”Onnea ensinnäkin uudelle puheenjohtajalle. Täysi tuki puolueen ruorissa tänä tuulisena maailmanaikana.

”Toverit! Lokakuun 11. Suomi ja Yhdysvallat keskustelivat Washingtonissa yhteistyöstä Indopasifisen alueen turvallisuuteen liittyen. Suomi kytkettiin tapaamisella Yhdysvaltojen Kiina-politiikkaan Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä. Ratkaisu on merkittävä, mutta suomalainen media ei ole kirjoittanut siitä toistaiseksi riviäkään. Kysymyksiä olisi paljon. Missä on Suomen eduskunnan tiedonsaantioikeus, missä päätösvalta? Mihin tässä vielä joudutaan?

”Toverit! Itämeren rannoillakin tapahtuu. Yhdeksän miljardia leikkaa Orpon hallitus sosiaaliturvasta ja palveluista ja myy yhteistä omaisuutta – yhdeksän miljardia! Hallitus väittää tasapainottavansa taloutta ja vähentävänsä velkaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Leikkaukset heikentävät kotimaista kulutusta ja ostovoimaa, lisäävät työttömyyttä, vähentävät valtion verotuloja ja lisäävät velkaa.

”Mitä siten ovat Orpon todelliset tavoitteet?

”Orpon hallitus on EK:n hallitus. Sen tavoitteena on ensinnäkin vähentää isojen työnantajien kuluja ja lisätä omistajien voittoja. Se tapahtuu niin, että työvoiman hintaa, palkkoja ja työehtoja, painetaan alas työelämän oikeuksia heikentämällä.

”Toiseksi Orpon hallitus haluaa yksityistää hyvinvointialueiden palveluita. Se tapahtuu kovilla leikkauksilla julkisiin palveluihin. Kun julkinen palvelu heikentyy, ostetaan kallista yksityistä tilalle. Sotebisnes lihoo.

”Kolmanneksi Orpon hallituksen tarkoitus on lisätä sotilasmenoja. Suomen sotilasmenot ovat nousseet Rinteen-Marinin hallituksen ensimmäisestä budjetista noin 3 miljardista eurosta yli 6,5 miljardiin euroon – siis vuosittaiset sotilasmenot ovat kasvaneet 3,5 miljardia. Tämä raha ei ole Suomen alueen puolustamiseen, vaan seurausta sotilaallisesta liittoutumisesta. Pian rahaa levitellään Tyynellämerellä.

”Tämä raha, millä vuosittain on lihotettu sotilasbudjettia, riittäisi hyvinvointialueiden alijäämien kattamiseen ja leikkausten estämiseen sekä sosiaaliturvaleikkausten perumiseen. Rahaa olisi valtiolla siis kaikkeen tähän ihmisten arjelle välttämättömään, kun ne vain jaettaisiin oikein.

”Toverit! Vasemmistoliitto on uuden edessä. Pidän erittäin tärkeänä, että vasemmiston on jatkossa rauhanliikkeen etulinjassa – rahat militarismin sijaan ihmisten arkeen ja toimeentuloon! Kiitos!”

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 19.10.2024.

”Arvoisa puhemies! ”Ennuste Saksan taloudesta romahti”, kertoi muun muassa Helsingin Sanomat viime viikolla. Suomesta viedään runsaasti investointituotteita Saksaan ja muualle euroalueelle. Siksi uutinen oli Suomen taloudelle huono. Uutinen Saksan jyrkkenevästä alamäestä on surkea vientiteollisuuden työntekijöille, jotka ovat käymässä nyt palkkaneuvotteluihin. Teknologiateollisuuden sopimus päättyy marraskuun lopussa. 

”Palkkapaineet ovat työntekijäpuolella kovat. Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, ovat pudonneet historiallisen rajusti kahdessa vuodessa. Ostovoima putosi noin kuusi prosenttia kriisivuosina -22 ja -23, hinnat nousivat nopeammin kuin ansiot. Yhtä tuntuva pudotus koettiin tätä ennen 70-luvulla. 

”Esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelma ei ole pystynyt vastaamaan hintojen nousuun. Hyvinvointialueiden työvoimapulan ratkaiseminen edellyttäisi edelleen kunnollisia palkankorotuksia. Samalla hallituksenkin leikkauksilla aiheuttama rahoitusvaje on johtamassa kasvavaan uhkaan nykyisen palkkaohjelman irtisanomisesta työnantajan toimesta. Myös teollisuuden työntekijöiden ostovoima on pudonnut viime vuosina.

”Vaikka tänä vuonna keskipalkkojen arvioidaan hienoisesti nousevan, menee kuitenkin vuosia, ennen kuin palkat palautuvat edes kriisiä edeltäneelle tasolle. Arvonlisäveron korotus sekä useat muut elämisen kustannuksia lisäävät hallituksen toimet, kuten asiakasmaksut ja lääkekustannukset sekä tietenkin sosiaaliturvan isot leikkaukset, vaikuttavat ostovoimaa heikentävästi ensi vuonna. Vaikutus kokonaiskysyntään saattaa hidastaa talouden elpymistä, jopa aiheuttaa taantuman syvenemisen ja lisätä työttömyyttä. 

”Puhemies! Suomalaisten palkkakehitys on ollut 2010-luvun alusta alkaen erittäin heikkoa. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä palkkoja on pidetty alhaalla 2000-luvulla muun muassa raamisopimuksella, työllisyys- ja kasvusopimuksella ja kiky-sopimuksella. Keskitetyillä ratkaisuilla on pitkä historia, joka ulottuu ainakin sinne 60-luvulla alkaneeseen tulopolitiikkaan saakka. Monesti nämä sopimukset ovat tarkoittaneet nimenomaan työntekijäpuolen vaatimusten ja tavoitteiden hillitsemistä suurimpien vientiteollisuuden työnantajien eduksi, ja tätä linjaahan tässä hallitus nyt jatkaa, kuten ministeri Satonenkin on täällä tänään todistanut. 

”Jos ostovoiman pudotus on ollut historiallisen kova, ovat tietenkin palkkapaineetkin sellaiset. Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee työnantajan eduksi heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa niin sanotulla vientimallilla, joka tietenkin on paljolti vanhan kertausta. Viikunanlehtenä ”kansantalouden kokonaisetu” hallitus puuttuu nyt kuitenkin myös sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi. Kun vientialojen sopimustasoa ei sovittelija saisi ylittää, uhkaavat naisvaltaiset palvelualat jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaa. Tämä on selvää ja härskiä, mutta erityisen kieroa tässä on se, että hallitus luo asetelman, joka itse asiassa jarruttaa myös vientialojen palkkoja. Sehän tässä on hallituksen julkilausuttukin tavoite jälleen kerran, kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä nimenomaan hillitä vientialojen palkkakustannuksia. Tällä nyt sovittelijan asemaan esitettävällä muutoksella käy käytännössä niin, että hyvin tunnetut julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa ja lopputuloksena olisi palkka-ale kautta linjan. 

”Puhemies! Hallitus pyrkii turvaamaan isojen vientiteollisuuden yhtiöiden voitot taantumassakin. Siitä tässä hallituksen politiikassa on kyse. Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi taantumasta huolimatta osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia, tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon. 

”Puhemies! Kansantalouden ja suomalaisen yhteiskunnan etu ei ole se, että naisvaltaiset alat jäävät syvenevään palkkakuoppaan, eikä se, että kokonaiskysyntää heikennetään polkemalla palkkoja kautta linjan. Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden etu ei ole myöskään se, että investoimisen sijaan yhtiöitä tällä hetkellä tyhjennetään rahasta omistajien voitoksi. Siksi täysi epäluottamus hallitukselle. — Kiitos.”

Puheenvuoro palkkatasa-arvoa koskevassa välikysymyskeskustelussa (vientimalli).

Puhemies!

Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, putosi historiallisen rajusti vuosina 2022-2023. Yhtä tuntuva pudotus koettiin sitä ennen 70-luvulla. Esimerkiksi sote- ja kunta-alalle 2022 sovittu monivuotinen palkkaratkaisu ei ole pystynyt vastaamaan tähän reaaliansioiden pudotukseen. Paineet oikeutetuille palkankorotuksille siis edelleen kasvat niin julkisilla kuin yksityisilläkin aloilla.

Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee – työnantajan eduksi – heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa monella tavalla sosiaaliturvaleikkauksin ja työelämän oikeuksia purkaen.

Puhemies!

Nyt hallitus puuttuu työnantajan eduksi myös sopimisen vapauteen. Tämä ns. vientimallia koskeva lakiesitys asettaa sovittelijalle käytännössä velvollisuuden estää vientiliittojen sopimusratkaisuja korkeammat palkankorotukset muilla aloilla.

Sovittelijan kädet lailla sitomalla puututaan sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi.

Ennen kaikkea naisvaltaiset palvelualat uhkaavat tämän esityksen seurauksena jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaisivat.

Mutta – puhemies – väitän, että hallituksen malli toimisi kautta linjan palkkoja painaen – näin kävisi myös vientialoilla. Julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa. Vientiliittojen sopimukset eivät takavuosinakaan ole häävejä palkankorotuksia vientialoille taanneet. Ja Suomen vientiteollisuuden näkymät ovat nyt ehkä poikkeuksellisen heikot johtuen Saksan tilanteesta ja idänkaupan tyrehtymisestä.

Vaikka erilaiset elinkeinoelämän odotuksiin perustuvat kyselyt, kuten  Keskuskauppakamarin tänään julkistettu kysely, povaavat aikaa-ajoin parempaa, on talouden volyymilukuja ja volyymi-indeksejä tarkasteltaessa kuva toinen. Kun hintojen nousun vaikutus poistetaan ja katsotaan tuotannonalojen ja kaupan volyymia – tuotetun ja kiertävän tavaran – määriä, talouden kuva on heikko.

Puhemies!

Työntekijöille on jo pitkään tässä maassa ollut tarjolla – ”kilpailukyvyn” ja ”tuottavuuden” nimissä – hyvin, hyvin maltillisia yleiskorotuksia, käytännössä nollalinjaa, lomarahojen leikkauksia, ja muita heikennyksiä. Työnantaja on ollut saamapuolella. Ja valtio on ollut työnantajan apuna ennenkin. Esimerkiksi 2010-luvulla toteutetut työnantajien kela-maksun poisto, yritysten yhteisöveroale ja kiky-sopimuksen sotu-maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, ovat tuoneet työnantajille tähän päivään mennessä varmasti kymmenien miljardien hyödyn. Myös korona-ajan miljardien yritystuet ovat lihottaneet yrityksiä ja niiden omistajia. Nyt Orpon hallituksen työttömyysturvaleikkaukset vähentävät nekin etenkin isojen työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, hyöty satoja miljoonia.

Puhemies!

Kaikista näistä yhtiöiden saamista eduista huolimatta investointeja ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi – taantumasta huolimatta – osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia. Tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon.

Tämä omistajien voittojen taso on haluttu säilyttää ja se näyttää olevan Orpon hallitukselle EK:sta annettu keskeinen tehtävä. Juuri tätä tehtävää toteuttaa tämä ns. vientimalli- tai palkkakuoppalaki. Se on laki isojen työnantajien voittojen turvaamiseksi ja työntekijöiden palkkojen alentamiseksi.

Ei ole ainuttakaan syytä sitä hyväksyä, mutta – puhemies – lukuisia painavia perusteita on tämä lakiesitys hylätä!

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa ns. vientimallia koskevasta lakiesityksestä.