Sata vuotta siten säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomen kuntiin. Paikallisen kansanvallan kannalta tämä oli radikaali uudistus. Ennen kunnissa myös yksityisillä yhtiöillä oli äänioikeus, kun valtuustoja valittiin. Asukkaiden itsehallinto laajeni uudistuksen myötä, vaikka pian valtio alkoikin määrätä kunnille erilaisia palvelu- ja muita tehtäviä.

Kuntien tehtävä on yhä edelleen pitää yllä asukkaiden arjessa tärkeitä palveluita, kuten terveydenhuoltoa, varhaiskasvatusta, kouluja, kirjastoja ja vanhustenhoitoa. Nykyisin kunnilla on satoja laissa säädettyjä tehtäviä, joita ne rahoittavat kunnallisveroilla ja valtiolta saamillaan valtionosuuksilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä suuri osuus kuntien tehtävistä on siirtymässä maakunnille, joiden itsehallinto on kuitenkin merkittävästi kapeampi kuin kuntien. Sipilän hallituksen mallissa itsehallintoa ei ole käytännössä juuri lainkaan, sillä maakunnilta puuttuu verotusoikeus. Kunnilla tämä oikeus on vanhastaan ollut ja taannut niiden itsehallinnon. Itsenäisyyden satavuotisjuhla uhkaa kääntyä paikallisen demokratian muistojuhlaksi, kun yli puolet itsehallinnollisten kuntien tehtävistä siirtyy valtion tiukassa budjettiohjauksessa toimiville maakunnille.

Maailmantalouden uusliberalistinen käänne tarkoitti Suomessa 1980 – 90 -lukujen taitteessa sitä, että etenkin pääomanomistajien verotusta kevennettiin ja kuntien valtionosuuksia alettiin leikata kovalla kädellä. Sääntelyn purkaminen eteni rahamarkkinoilta peruspalveluihin viimeistään Euroopan Unionin jäsenyyden ja Maastrichtin sopimuksen myötä. Kunnan ennen tuottamat palvelut alistettiin markkinakilpailuun, jonka seurauksena julkiset palvelut tuotti ja tuottaa yhä useammin yksityinen yritys.

Kataisen, Stubbin ja nyt Sipilän hallitukset ovat 2010-luvulla toteuttaneet ankaria kuntien valtionosuuksien leikkauksia. Vuoteen 2019 mennessä peruspalveluiden valtionosuudet vähenevät vuositasolla 2,2 miljardia, mikä merkitsee 20 prosentin osuutta. Leikkausten tarkoitus on ajaa kuntien talous entistäkin ahtaammalle, jolloin peruspalveluiden järjestäminen vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palveluihin erikoistuneet kansainväliset suuryhtiöt odottavat hyvin valmistautuneena.

Vaikeuksissa painivien kuntien kilpailuttaessa palveluita yhtiöt tarjoavat niitä aluksi ainakin näennäisesti edullisemmin kuin kunta itse tuottaa. Usein kilpaillaan työntekijöiden työehdoilla, joista tärkeimpiä ovat palkka ja työaika. Poliittinen oikeisto kunnan hallinnossa jouduttaa yksityistämispäätöksiä. Kun kunta sitten ostaa palvelut yksityisiltä yhä laajemmin, vahvistuu yhtiöiden valta ja ne voivat alkaa nostaa hintojaan. Yhtiöiden tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa ja siksi niiden tuottama palvelu tulee ennen pitkää kalliimmaksi kuin kunnan itse tuottama palvelu. Myös laatu kärsii, kun työntekijöistä ei huolehdita ja viranomainen ei pysty yhtiöiden toimintaa valvomaan.

Yhtiövalta saatiin kunnissa aisoihin sata vuotta sitten työväenliikkeen uudistusvaatimusten ja liikehdinnän myötä. Nyt yhtiöt ovat taas kampeamassa vallankahvaan. Puolustamalla julkisia palveluita tämä voidaan estää.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Turku

Kirjoitus on julkaistu Uusi Päivä -lehdessä helmikuussa 2017

 

 

Mikä yhdistää oppositiopuolue Sdp:tä ja Vihreitä sekä Sipilän hallituksessa istuvia Keskustaa, Kokoomusta ja Perussuomalaisia? Kaikki mainitut toteuttavat maan hallituksen politiikkaa täällä Turussa. Se tuli todistettua, kun Turun kaupunginvaltuusto päätti kaupungin budjetista marraskuun puolivälissä.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti, että Sipilän hallituksen ajamia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksia ei oteta käyttöön ja jo tehdyt korotukset peruutetaan. Kyse on todella suurista 27,5 % palvelumaksujen korotuksista, jotka kohdistuvat lapsiperheisiin, vanhuksiin, työttömiin ja sairaisiin. Tavoitteena on kupata turkulaisilta kaikkiaan yli 4 miljoonaa euroa. Tämä raha on pois arjen muista menoista, kuten ruoasta ja asumisesta. Pienituloisten elämä käy entistä vaikeammaksi, kun samaan aikaan lääkkeistä joutuu maksamaan enemmän, eläkkeitä ja sosiaaliturvaa leikataan ja naisvaltaisten alojen pienipalkkaisilta viedään lomarahat.

Turkua veljellisessä yhteisymmärryksessä johtavat Kokoomus ja Sdp olivat sopineet talousarvion sisällöstä jo ennen kaupunginvaltuuston kokousta. Kabinetissa istui myös Vihreät. Lopputulos on kuin Sipilän hallituksen ohjelmasta. Maksukorotukset eivät Turun puoluekolmikolle riittäneet, vaan sosiaali- ja terveystoimen 6 miljoonan euron alibudjetointi pakottaa tekemään palveluihin leikkauksia ja jouduttaa niiden yksityistämistä. Palvelut siis kallistuvat, niitä on vähemmän ja niiden laatu ja saavutettavuus heikkenee.

Samaan aikaan kun palveluita leikataan, Turku rahoittaa keskushallintoaan ja erilaisia IT- ja kehittämishankkeita avokätisesti. Vasemmistoliitto on esittänyt kaupunginhallituksen menoihin varatun 6 miljoonan euron siirtämistä turkulaisille tärkeisiin palveluihin. Näin torjuttaisiin leikkaukset.

Vasemmistoliitto on puolustanut laadukkaita, kunnallisia hyvinvointipalveluita ja varhaiskasvatusta johdonmukaisesti. Olemme vaatineet myös opetukseen kohdistuvien leikkausten peruuttamista. Talousarviotavoitteenamme on myös mm. työttömien alennus bussilippuihin ja rollaattorin käyttäjille maksuton joukkoliikenne. Ne eivät paljoa maksaisi sen rinnalla, millaisia miljoonamääriä keskushallinnon syövereihin uppoaa. Myös työttömien työllistämiseen olemme esittäneet lisää rahaa.

Valtakunnan politiikassa Sdp ja Vihreät esiintyvät oppositiopuolueina, mutta kun tullaan Turkuun ne asettuvat kiltisti Kokoomuksen liekaan. Kokoomuksen kädenjälki näkyy, kun Turku heikentää omia palveluitaan ja samalla yksityistää mm. vanhustenhoitoa, lastensuojelua ja varhaiskasvatusta. Suuret kansainväliset yhtiöt ovat jo onnistuneet saamaan täältä vankat jalansijat. Palvelut kallistuvat ja voitot piilotetaan veroparatiiseihin.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vas.)

Kirjoitus on julkiastu Uusi Päivä -lehdessä joulukuussa 2016

Eduskunnan käsittelyyn on tulossa senioriliikkeen kansalaisaloite työeläkeindeksin korjaamiseksi. Eläkeläisjärjestöt ovat olleet liikkeellä asian puolesta jo pitkään. Ex-kansanedustaja Kimmo Kiljunen on julkaissut aiheesta kirjan ja kuuluu aloitteen ensimmäisiin allekirjoittajiin. Mutta miksi kansalaisaloite ei vielä ole saanut Vasemmistoliiton tai Sdp:n kansanedustajien varauksetonta tukea? Kentällä kysytään, eikö juuri nyt olisi syytä korjata 20 vuotta jatkunut eläkekurjuus: eläkeläisten toimeentulon helpottaminen kasvattaisi kulutusta ja elvyttäisi taloutta.

Työeläkejärjestelmää perustettaessa 1962 sidottiin eläkkeet palkkakehitykseen 100 prosenttisesti. Vuosina 1977- 1996 voimassa olleessa niin sanotussa puoliväli-indeksissä sekä ansio- että hintakehityksen painotus oli 50 prosenttia. Lipposen I hallitus leikkasi tai ”taittoi” työeläkeindeksin siten, että palkkataso vaikuttaa eläkkeiden vuotuisiin indeksitarkistuksiin enää 20 prosentin verran. Esimerkiksi pientä 1300 euron työeläkettä saavan eläke on nyt 150 euroa kuukaudessa vähemmän kuin ilman indeksin taittamista.

Suomessa on eläkkeensaajia noin 1,5 miljoonaa. Takuu- ja kansaneläkkeellä heistä on 100 000 ihmistä. Maksetuista eläkkeistä 93 prosenttia on eläkemaksuilla katettavia työeläkkeitä, joita taitettu indeksi siis leikkaa. Viidennes työeläkkeen saajista elää köyhyysrajan alapuolella. Taitettu indeksi on kiistatta eläkeläisten pahin köyhdyttäjä. Sen korjaaminen estäisi eläkeläisten köyhyyttä tehokkaimmin. Jos vasemmisto asettuu puolustamaan vain valtion varoista maksettavien takuu- ja kansaneläkkeiden korottamista, se kiertää pääongelmaa joko tarkoituksella tai ymmärtämättömyyttä.

Eläke on työntekijän palkan osa, joka siirretään yhteisellä sopimuksella rahastoon myöhemmin maksettavaksi. Palkoista kerätyillä eläkemaksuilla on katettu järjestelmän voimassaolon aikana maksuun tulleet eläkkeet. Rahastoihin ei ole tarvinnut kajota käytännössä lainkaan. Nämä tosiasiat sivuutetaan keskustelussa aivan tarkoituksella. Vuonna 1995 rahastot olivat arvoltaan 38,1 miljardia ja nyt ennätysmäiset yli 180 miljardia euroa. Kahdessakymmenessä vuodessa eläkerahastot ovat siis viisinkertaistuneet ja kasvu jatkuu. Mihin rahastoja aiotaan käyttää, kun niillä ei makseta eläkkeitä?

Tämän massiivisen sijoitusvarallisuuden hallinnoijat käyttävät todella suurta taloudellista valtaa. Suuret työnantajat ja pääomanomistajat hyötyvät kun rahastot paisuvat ja eläketurvaa heikennetään. Myös ay-liikkeen johto on edustettuna työeläkeyhtiöiden hallinnossa. Sieltä käsin pitäisi puolustaa pienituloisten eläkeläisten etuja, mutta eläkeyhtiöiden hallituspaikoista onkin tullut napanuora suurpääoman ja ay-liikkeen välille. Siitäkö johtuu, että vasemmistopuolueet ovat niin alttiita eläkeyhtiöiden eläkepelottelulle ja ”rahat loppuu” -propagandalle?

Työeläkeindeksi on muutettava viipymättä vähintään puoliväli-indeksiksi. Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen piirijärjestö ja Turun kunnallisjärjestö ovat jo tälle kannalle asettuneet. Vaatimus on nostettava koko puolueen poliittisten tavoitteiden kärkipäähän.

Johannes Yrttiaho (vas.)
Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen
Varakansanedustaja
Turku

Kirjoitus on julkaistu Metalli 49:n jäsenlehdessä marraskuussa 2016

Kaupunginhallituksen jäsen Johannes Yrttiahon selvityspyyntö 7.11.:

Päivähoidon palvelusetelit otettiin Turussa käyttöön vuonna 2010. Palvelusetelien käyttöönoton jälkeen kaupunginhallitus päätti asettaa tavoitteeksi yksityisen päivähoidon osuuden kasvattamisen noin 19 %:sta 30 %:in vuoteen 2018 mennessä.

Sivistystoimialan palveluohjauksen ja yksityisten palveluiden palvelualuetta johtaa toimialajohtajan alaisena palvelualuejohtaja. (Sivistystoimialan johtamisjärjestelmä 2.1.2015 § 8) Yksityisen päivähoidon palvelualuejohtaja vastaa palvelusetelipäivähoidosta ja siten käytännössä myös yksityisiin palveluihin osoitettujen määrärahojen käytöstä.

Sivistystoimialalle on perustettu ns. palveluohjausyksikkö, jonka tehtävänä on ohjata päivähoitopaikkaa hakevia perheitä heille sopiviin palveluihin. Palveluohjausyksikkö toimii yksityisten palveluiden palvelujohtajan alaisuudessa.

Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti (kasopelk 11.5.2016 § 84) virkamiesesittelystä poiketen äänin 3-8 korottaa yksiytyisen päivähoidon palvelusetelin arvoa 826 euroon kuukaudessa. Lautakunta oli päätöstä tehdessään tietoinen siitä, että osavuosikatsauksessa 1/2016 (kasopelk 27.4.2016 § 73) palvelusetelipäivähoidon ennustettiin ylittävän sille talousarviossa varatun määrärahan peräti 2,8 miljoonaa eurolla.

Vuoden 2016 toisen osavuosikatsauksen (kasopelk 30.8.2016 § 120, liite1) mukaan yksityisen hoidon osuus on jo kesäkuun lopussa 2016 yltänyt 30 %:in. Vuoden loppuun mennessä sen ennustetaan nousevan peräti 31 %:in. Palvelusetelipäivähoidossa olevien lasten määrä on kasvanut useilla sadoilla. Osavuosikatsauksen 2/2016 mukaan palvelusetelipäivähoidon ennustetaan ylittävän sille varatun määrärahan 3 miljoonalla eurolla.

Lautakunnan strategisten tavoitteiden seurannassa poikkeama selitetään vähäiseksi, vaikka se tosiasiassa ylittää talousarvion 2016 tavoitteen 3 prosenttiyksiköllä. Kaupunginhallituksen vuodelle 2018 asettama tavoite ylittyisi ennusteen mukaan jo kuluvana vuonna prosenttiyksiköllä. Poikkeamaa talousarvion toiminnallisesta tavoitteesta ja määrärahasta ei voida pitää vähäisenä.

Palvelusetelipäivähoitoon osoitettu talousarviomääräraha on vuosittain kasvanut merkittävästi, mutta siitä huolimatta määrärahan käyttö on ylitetty merkittävästi.

On selvää, että yksityisen päivähoidon nopea kasvu heikentää kaupungin oman varhaiskasvatuksen toimintaedellytyksiä. Palvelusetelipäivähoidon euromääräisesti ja suhteellisesti erittäin suuri budjettiylitys siirtää vastaavasti leikkauspaineita julkiseen päivähoitoon. Kaupungin oma varhaiskasvatus onkin ennusteiden mukaan alittamassa sille varatun määrärahan. Tämä näkyy palvelutason heikkenemisenä kaupungin omassa toiminnassa.

Pyydän, että kaupunginhallitukselle tuodaan selvitys yksityisen päivähoidon hallitsemattomaan kasvuun ja talousarvioylitykseen johtaneista syistä.
 
-Yksityisen päivähoidon talousarviomäärärahojen huomattava ylittyminen 2016 selvitetään. Onko toimialajohtajan, lautakunnan ja yksityisistä palveluista vastaavan palvelualuejohtajan päätöksenteko ollut tältä osin asianmukaista.

– Onko palvelusetelipäiväkoteja palveluntuottajiksi hyväksyttäessä toimittu tasapuolisesti, kaupungin omien varhaiskasvatuspalveluiden toimintaedellytykset turvaten?

-Toimiiko päivähoidon palveluohjaus tasapuolisesti ja asianmukaisesti ohjatessaan perheitä yli tavoitemäärien yksityiseen päivähoitoon?

– Onko perheillä tosiasiallinen mahdollisuus valita lapselleen myös kaupungin kokoaikainen varhaiskasvatuspalvelu kaikilla alueilla?

– Mitkä ovat keskeiset syyt kaupungin omien päiväkotien korjaus- ja uudisinvestointien viivästymiseen ja kuinka niitä voidaan kiirehtiä?

Turun kaupunki on sijoittanut veronmaksajien varoja satojen miljoonien arvosta ns. johdannaissopimuksiin. Suurimmat summat on sidottu koronvaihtosopimuksiin. Pankit myyvät näitä sijoitustuotteita tehdäkseen voittoa. Sijoituksia on perusteltu kaupungin johdon puolelta sillä, että ne suojaisivat kaupungin ottamia lainoja korkoriskiltä, koronnousun aiheuttamilta lisäkuluilta.

Tosiasiassa sopimusten tulos on aivan päinvastainen.  Turun tekemät koronvaihtosopimukset näyttävät olevan kaupungille tappiollisia. Laskun kirjoittaa ja voiton korjaa pankki. Nostin asian esille kaupunginvaltuuston käsitellessä vuoden 2015 tilinpäätöstä. Jätin lisäksi johdannaisia koskevan valtuustoaloitteen ja selvityspyynnön kaupunginhallituksen kokouksessa 22.6.

Rahoitusmarkkinoilla korot ovat olleet vuoden 2008 rahoituskriisistä lähtien alhaalla, mutta erityisen alhaalla korot ovat olleet vuoden 2011 eurokriisin jälkeen. Korkotason odotetaan pysyvän edelleen matalalla. Nyt näyttää siltä, että kaupunki on kahdeksan viime vuoden aikana suojannut lainojaan tehokkaasti matalilta koroilta.

Erityisen hälyttävää veronmaksajien kannalta on, että Turku on vuodesta 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen, korkojen laskiessa, lisännyt koronvaihtosopimusten käyttöä merkittävästi. Sopimusten epäedullisuutta kuvaa se, että niiden käypä arvo on ollut miinuksella joka vuosi vuodesta 2008 alkaen.

Vuonna 2007 koronvaihtosopimusten käypä arvo oli vielä joitakin miljoonia plussalla, sopimusten nimellisarvon ollessa noin 160 miljoonaa. Vuonna 2008 korkojohdannaisia oli kaupungilla noin 180 miljoonaa, käypä arvo useita miljoonia miinuksella. Huippuvuonna 2014 koronvaihtosopimuksia oli kaikkiaan lähes 545 miljoonaa, arvonalenama lähes 30 miljoonaa.

Vuoden 2015 tilinpäätöksen mukaan Turun kaupungin tekemien nimellisarvoltaan 495 miljoonan euron koronvaihtosopimusten käypä arvo oli 21 miljoonaa euroa miinuksella, kaupungin korollisen kokonaisvelan ollessa vuoden lopussa 598 miljoonaa euroa.

On menty pankkien retkuun ja hassattu verovaroja. Turun kokoisen kaupungin lainanhoitokyky on kyllä riittävän hyvä ilman riskialttiita korkosuojauksiakin.

Vaadin tekemässäni selvityspyynnössä, että kaupungin johdannaissopimusten ehdot on tuotava pikaisesti päivänvaloon ja jo aiheutuneet tappiot sekä riskit arvioitava avoimesti. Sen jälkeen on johtopäätösten aika. Epäedullisista sopimuksista on hankkiuduttava eroon ja vastuukysymykset on selvitettävä.

Kaupunkien johdannaiset nousivat kattavasti esille mm. Lahden kaupungin vuoden 2015 arviointikertomuksessa. Kaupungeista mm. Tampere, Oulu, Turku, Jyvaskyla ja Lahti ovat tehneet epäedullisia johdannaissopimuksia. Esimerkiksi Helsinki ja Joensuu eivät ole altistaneet verovaroja pankkien johdannaissaalistukselle. Veronmaksajien varoilla tapahtuva johdannaiskeinottelu on ollut kevään aikana julkisuudessa myös valtionyhtiö Finavian tapauksessa, kun omistajaohjauksesta vastaava ministeri Anne Berner käytännössä esti valtionyhtiön 34 miljoonan johdannaistappioiden vastuullisten selvittämisen ja asettamisen vastuuseen.

Turun kaupungin arviointikertomuksessa ja tilintarkastuskertomuksessa vuodelta 2015 ei johdannaisriskeihin ole kiinnitetty huomiota.

Edellä esitetyt luvut perustuvat Turun kaupungin tilinpäätöksiin.

 

 

Suurimmissa kaupungeissa valmistellaan vallan keskittämistä pienelle piirille, poliitikkojen ja virkamiesten muodostamalle kunnallispoliittiselle eliitille.

Tamperetta on jo useamman vuoden johtanut kaupunginjohtajan sijasta pormestari, jonka valtuusto valitsee ja joka toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana, siis sekä päättäjänä että asioiden esittelijänä ja valmistelijana. Nyt Helsingissäkin ollaan siirtymässä pormestarimalliin. Turussa Sdp ja Vihreät liputtavat pormestarin valitsemisen puolesta.

Turku siirtyi pari vuotta sitten varsin keskusjohtoiseen hallintomalliin. Vaaleilla valitun valtuuston ja lautakuntien valtaa siirrettiin merkittävästi kaupunginhallitukselle, sen palkalliselle puheenjohtajalle sekä kaupunginjohtajille ja toimialajohtajille. Demokratian kannalta ratkaisu oli väärä, järjestelmän edustuksellisuus on valtuuston ja lautakuntien vallan vähentämisen myötä heikentynyt merkittävästi. Ongelmat korostuvat, kun sekä kaupunginhallituksen ammattipuheenjohtaja että kaupunginjohtaja ovat Kokoomuksesta. Muodostuu voimakaksikko, jolla on runsaasti välineitä viedä kaupunginhallituksessa läpi haluamansa asiat.

Vahvan hallitusvallan haave

Pormestarimalli lisäisi keskusjohtoisuutta entisestään. Se tarkoittaisi paluuta 70-luvun kuntalain uudistusta edeltäneeseen aikaan, jolloin kaupunginjohtaja oli myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Tällainen kaupunginjohtajamalli luotiin 1920-luvulla, kun vapaiden vaalien kautta valtuustoihin oli alkanut nousta porvarien näkökulmasta arvaamatonta vasemmistolaista väkeä. Edustuksellisuuden laajenemisen vastapainoksi lisättiin voimakkaasti keskusjohtoisuutta ja virkamiesvaltaa. Kaupunginjohtajille rakennettiin suorastaan dominoiva valta-asema. Kaupunginjohtaja oli kaupunginhallituksen äänivaltainen puheenjohtaja ja samalla vastasi myös asioiden esittelystä ja valmistelusta. Hänet voitiin nimittää virkaan toistaiseksi, käytännössä siis vaikkapa eliniäksi.

Vuoden 1927 kunnallislakien uudistuksessa Kansallinen Kokoomus onnistui hankkimaan kaupunkien keskushallinnossa hiukan hyvitystä vuoden 1918 kuningasseikkailujen epäonnistumiselleen. Kaupungeissa sen haave vahvasta hallitusvallasta toteutui. Kaupunginjohtajien lisäksi apulaiskaupunginjohtajat olivat kaupunginhallituksen äänivaltaisia jäseniä ja johtivat puhetta teknisen toimen ja sosiaalitoimen lautakunnissa. Harvainvallan varmistamiseksi 1920 – 30 -luvuilla rajattiin lisäksi työväestön mahdollisuuksia osallistua vaaleihin kieltämällä Sdp:n vasemmalla puolelle sijoittuneiden työväenliikkeen järjestöjen toiminta sekä pidättämällä niiden aktiiveja ja viemällä heiltä vaalikelpoisuus.

SKDL edistyksellinen

Kunnallisen kansanvallan toteutumista rajoittanut kaupunginjohtajajärjestelmä purettiin 1976 hyväksytyllä kunnallislailla Kokoomuksen, Keskustan ja Rkp:n vaatiessa aiemman järjestelmän säilyttämistä. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL vei yhdessä Sdp:n kanssa läpi muutoksen, jolla kaupunginjohtajan kaksoisrooli hallituksen puheenjohtajana purettiin, eikä apulaiskaupunginjohtajakaan voinut enää olla hallituksen äänivaltainen jäsen. SKDL:n tavoitteena oli lisäksi, että kaupunginjohtajat tulisi valita aina vain määräaikaiseen virkaan. Kanta jäi häviölle, kun Sdp löysi porvaripuolueet ja ne jättivät elinikäiset johtajapestit lakiin.

Pormestarimallissa kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät yhdistettäisiin valtuuston valitsemalle pormestarille. Malli ei siten poikkeaisi paljoakaan edustuksellisen demokratian laajenemista patoamaan perustetusta vahvasta kaupunginjohtajajärjestelmästä, joka Suomen kaupungeissa oli käytössä puolen vuosisadan ajan. Poliittinen vastuu ja virkavastuu menisivät jälleen sekaisin. Päätös-, valmistelu- ja esittelyvalta keskitettäisiin yhdelle henkilölle.

Politiikan ammattimaistuminen etäännyttää

Kunnallisen itsehallinnon ideana on ollut kunnan jäsenten mahdollisimman laaja osallistuminen kunnan hallintoon. Kansanvalta on toteutettu valtuustovaalien kautta ja vaalien välillä asukkaat ovat voineet vaikuttaa mm. puolueissa, yhdistyksissä ja kunnallisissa luottamustoimissa. Pormestarimalli muuttaisi kunnallisvaalien luonnetta henkilö- ja mielikuvavaaleiksi asioiden ja niistä käytävän vakavan keskustelun kustannuksella. Koska suoraa kansanvaalimahdollisuutta ei nykylaissa ole olemassa, tehtäisiin valinta viimekädessä valtuustossa. Vaikka suora vaali joskus tulevaisuudessa olisikin mahdollinen, se lähinnä pahentaisi ongelmaa, kun asiat ja todelliset vallankäyttäjät jäisivät julkisuudessa pormestarin kasvojen taakse. Käytännössä vaaleissakin valituksi tulisi todennäköisimmin isolla rahalla. Ja tiedämme kyllä, mistä puolueista.

Kuntademokratian kannalta negatiiviset vaikutukset ulottuisivat laajalle. Syntyisi ammattipoliitikkojen eliitti, mikä etäännyttäisi päätöksentekoa kuntalaisista. Poliitikoista tulisi entistä kiinteämpi osa virkakoneistoa. Uutteen kuntalakiin tehtiin tätä kehitystä jouduttavia muutoksia. Niin sanotussa valiokuntamallissa vain valtuutettuja ja varavaltuutettuja voidaan valita lautakuntiin eli valiokuntiin. Teoriassa tämä malli lisäisi kansan valitsemien edustajien suoraa valtaa ja siten demokratiaa, mutta käytännössä on selvää, että tehtävät keskittyisivät entistä harvemmille ja vaikutus edustuksellisuuteen olisi negatiivinen. Jatkossa myös ns. puheenjohtajamalli on mahdollinen. Siinä kaupunginhallituksen jäsenet tai jotkut heistä toimisivat lautakuntien puheenjohtajina. Valtaa siirtyisi lautakunnilta kaupunginhallitukseen ja lautakuntien sisällä puheenjohtajille.

Kuka käyttää pormestaria?

Turussa puheet pormestarin puolesta kumpuavat Sdp:n ja Vihreiden omista valtapyyteistä. Ne haluavat omat edustajansa uusiin johtajavirkoihin. Pormestarin lisäksi perustettaisiin varmasti liuta apulaispormestareita. Turun Kokoomus on puolestaan ollut mallista hiljaa. Se ei halua riskeerata nykyisiä valta-asemiaan. Pormestarimallissa huolestuttavinta on kaikkien keskeisten vallankäytön välineiden keskittäminen yhdelle henkilölle. Järjestelmään syntyy hallitsija, jonka suosiosta kilpaillaan ja johon kohdistetaan mitä moninaisinta vaikuttamista, usein julkisuudelta piilossa. Turussa valtaa on käyttänyt jo vuosikymmenien ajan Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyöakseli. Keskeisiin virkapaikkoihin on nimetty sinipunalle uskolliset henkilöt. Puolueita on nykyisin liki mahdoton erottaa toisistaan, kun niiden politiikkaa lähemmin tarkastelee. Kuvitteleeko joku, että pormestarin valinta muuttaisi tilannetta. Ei varmasti. Nykyinen meno jatkuisi, mutta ehkä jonkinlaisen pormestarin henkilöön ja valintatapaan ripustellun kansanvallan illuusion suojissa. Olennainen kysymys kuuluisi tuolloinkin, kuka tai ketkä käyttävät valtaa pormestarin kautta?

Valta asukkaille ja valtuustolle

Vasemmistoliitto edeltäjineen on aina suhtautunut kuntien ylemmän keskusjohdon ylivaltaan kriittisesti. Vasemmistolaista kuntademokratiaa edustaa valtuuston päätösvallan ja lautakuntien kollektiivisen vallan lisääminen sekä muiden pidäkkeiden asettaminen virkamiesvallalle. Myös lautakuntien määrää ja jäsenmäärää tulisi lisätä. Pormestarijärjestelmän sijaan Turussakin tulisi tehdä kaupunginjohtajasta määräaikainen valtuustokausittain vaihtuva virkamies. Kaikkia keskeisiä vallankäytön välineitä ei missään oloissa saa keskittää yhdelle henkilölle, oli se sitten nimeltään pormestari, kaupunginjohtaja tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kansanäänestykset ja kaupunginosavaltuustot lisäisivät demokratiaa. Kaupunginosavaltuustoille voisi antaa myös budjettivaltaa ja vastuuta palveluiden järjestämisestä alueellaan. Kaupunginosavaltuustojen suorien vaalien mahdollistaminen laissa tarjoaisi kunnille entistä enemmän keinoja parantaa lähidemokratiaa ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omiin paikallisiin asioihinsa. Kuntademokratiassa on paljon ongelmia, mutta niihin on myös tarjolla yksinkertaisia ratkaisuja. Ratkaisu ei todellakaan ole uusien superpoliitikkopestien luominen.

Johannes Yrttiaho
Turun kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vas)

Kirjoitus on julkaistu Vasen Suunta -lehden talvinumerossa 2015-2016

 

 

 

Suomen suurimpia kaupunkeja on perinteisesti hallinnut niin sanottu sinipuna. Riippumatta valtakunnan politiikan kuvioista, kokoomus ja sdp ovat paikallistasolla löytäneet toisensa. Turussa symbioosilla on juuret jo maailamansotien välisessä ajassa. Sinipunan vallan nykyilmentymä on ns. Uusi Turku-sopimus, jonka avulla kokoomus ja sdp ovat onnistuneet sitomaan kaupunginvaltuuston enemmistön omien hankkeidensa tueksi. Mukana on mm. vihreät. Vasemmistoliitto sen sijaan on halunnut pysyä sopimuksesta irti.

Turku-sopimuksen jäljet näkyvät ensi vuoden talousarviossa hyvin selvästi. Päätökset noudattavat varsin tarkasti Sipilän hallituksen työnantajien ja yritysten omistajien etuja ajavaa politiikkaa. Turku leikkaa etenkin lasten ja lapsiperheiden sekä vanhusten palveluista. Työttömien työllistämiseen ei panosteta likikään riittävästi. Kaupunkia johtava vihreillä vahvistettu sinipuna on ennen kaikkea kiinnostunut elinkeinoelämän johtavan ja omistavan kerroksen eduista. Tavallisten turkulaisten palveluiden annetaan rapautua.

Kova paine kohdistuu tällä hetkellä lasten päivähoitoon. Etenkin kokoomus haluaa jouduttaa yksityisen päivähoidon kasvua ja leikkaa siksi Turun kaupungin omasta varhaiskasvatuksesta. Valtakunnallisesti hallitus kohdistaa palveluihin lisäpainetta lakimuutoksilla: ryhmäkokoja kasvatetaan ja kokopäiväinen varhaiskasvatusoikeus lakkautetaan mm. työttömien lapsilta. Myös peruskoulujärjestelmää murennetaan. Leikkaukset kohdistuvat opettajien palkkaukseen, mikä käytännössä tarkoittaa luokkakokojen kasvua ja varsinkin tukea tarvitsevien oppilaiden oppiminen kärsii ratkaisevasti. Viime laman lapset, 80-luvun lopulla syntyneet, ovat nyt perheellisiä ja jälleen juuri heihin kohdistuvat hallituksen ja Turun kaupungin sopimuspuolueiden kuristustoimet.

Voisi olla toisinkin. Mikään ei estä kaupunkeja pitämästä yllä nykyistä palvelutasoa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, vaikka lakeja heikennettäisiinkin. Vasemmistoliitto on pitänyt tätä vaihtoehtoa vahvasti esillä. Sdp ja vihreät eivät ole tällaiseen kuitenkaan valmiit, koska se merkitsisi irtiottoa Turku-sopimuksesta. Samalla vaarantuisivat monet valtapoliittiset edut, joita puolueille on sopimuksesta koitunut. Tämä synkkä logiikka Turku-sopimuksen taustalla ehkäisee kaupungin asukaslähtöisen kehittämisen. Sopimuspolitiikka suistaa monia turkulaisperheitä kasvaviin vaikeuksiin. Uusi Turku -sopimus toimiikin käytännössä maan hallituksen linjausten paikallisena toimeenpanijana.

Johannes Yrttiaho
Kaupunginvaltuutettu
Varakansanedustaja (vas.)

Kirjoitus on julkaistu Turun Vasemmistoliiton Uusi Päivä -lehdessä marraskuussa 2015