Arvoisa puhemies,

Tuorein THL:n tilasto 13.5.2020 kertoo, että tehohoitoa koronaviruksen vuoksi tarvitsevia on koko maassa yhteensä 35, joista 26 on HYKS erva-alueella. Koko muun Suomen alueella tehohoitoa tarvitsevia on näin ollen yhteensä 9. Joka puolella maata tartuntojen määrä on taittunut. Sairaalahoidossa olevien koronapotilaiden määrä on ylipäätään ollut melko pieni. Tällä hetkellä 157 on sairaalahoidossa, koko maassa. On paikallaan kysyä, mitkä siis itse asiassa ovat perusteet näille työelämän oikeuksien rajoittamisille ja työväensuojelun heikentämiselle? Onko tämä se ”uusi normaali”, josta meille nyt kovin kerrotaan?

Osin koronan ihmisissä synnyttämän varovaisuuden ja osin sairaanhoitopiirien ja kuntien valmiuslain mukaisten hoitoon pääsyn lykkäysten eli kiireettömän hoidon peruutusten vuoksi on syntynyt hoitojonoja, joita nyt aletaan purkaa.

Terveydenhuoltoalan henkilöstöä edustava Tehy muistuttaa, että ”poikkeussäännöksillä ei voi paikata tavanomaista ja kesällä erityisen selvää pulaa sote-henkilöstöstä tai korjata pitkään jatkunutta aliresursointia.” Vuosilomien siirtämistä on Tehyn mukaan käytetty väärin, samoin irtisanomisaikojen pidennyksiä. Henkilöstön siirtorumba on ulottunut moniin sote- ja hoiva-alan tehtäviin. Kunnissa on vaadittu henkilöstöltä suostumuksia siirtoihin paljon valmiuslain mukaisten asetusten sallimaa laajemminkin. Kotihoidossa pitkään vallinnutta henkilöstöpulaa on nyt tilkitty lähihoitajien siirtämisellä varhaiskasvatuksesta jne.

Edelleen ovat nämä hoitajien oikeuksien rajaukset korvaamatta. Missä on koronalisä, missä valtion vastaantulo hoitajien palkkaratkaisun puolesta?

Työntekijöiden oikeuksia on rajattu ja työväen suojelua heikennetty valmiuslain käyttöönotosta alkaen käytännössä hyvin monella tavalla. Yksi vähälle huomiolle jäänyt työlainsäädännön heikennys ja samalla merkittävä yritystuki on työsopimus- ja yt-lakien muutos, jolla yksityisten työnantajien työntekijöiden lomautusaikaa lyhennettiin viiteen päivään, heikennys on voimassa kesäkuun loppuun asti. Työnantaja hyötyy vähintään yhdeksän, enimmillään 37 päivän palkka- ja sivukulut. Tämä tuottaa eri arvioiden mukaan 0,6-1,2 miljardin euron hyödyn yrityksille. Lakimuutos on jopa kannustanut lomauttamaan, vaikkei koronasta johtuvaa perustetta olisi ollut. Esimerkiksi SAK:n liittojen luottamusmiehistä 15% on ilmoittanut tällaisista kyseenlaisista – koronaan perustumattomista – lomautuksista. Yritykset käyttävät näin tilannetta ja poikkeuslakeja hyväkseen ja leikkaavat kustannuksiaan hakeakseen parempaa tuottavuutta ja kilpailukykyä, kuten fraasit kuuluvat.

Aivan kuin valmiuslain mukaisten sosiaali- ja terveydenhuollon poikkeusasetusten voimassaoloa nyt jatketaan, ajetaan myös työsopimus- ja yt-lain määräaikaiseksi tarkoitetulle muutokselle jatkoa. EK haluaisi lain olevan voimassa vuoden loppuun, kesäkuun sijasta.

Nopeutetun lomautusmenettelyn piirissä eivät ole julkisen puolen työntekijät, mutta silti monissa kunnissakin innostuttiin pikalomautuksiin, heti poikkeusolojen julistamisen jälkeen.

Arvoisa puhemies,

Nyt luodaan mielestäni riittämättömin perustein odotusta pitkään jatkuvasta epidemiasta, jonkinlaisesta pitkäaikaisesta poikkeustilasta, jossa ihmisten oikeuksia voitaisiin jatkuvasti rajata, jakaa etuja yrityksille ja rajata demokraattisia oikeuksia ja lisätä kansalaisten valvontaa. Tähänkö viittaa puhe ”uudesta normaalista”?

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 13.5.2020. Lähetekeskustelu koskien Valtioneuvoston asetusta väliaikaisista poikkeuksista sovellettaessa eräitä vuosilomalain, työaikalain ja työsopimuslain säännöksiä, M 22/2020 vp.

Eduskunnan puhemiehelle

Meyer Turku Oy ilmoitti 28.4.2020 laajasta irtisanomis- ja lomautustarpeesta, irtisanominen voi koskea 450 henkeä, ja lomautus- sekä muut järjestelyt 900 henkeä. Telakan oma henkilöstö on noin 2100 henkilöä. Meyerin Telakan ilmoitus uhkaa toteutuessaan kuitenkin tuhansia työpaikkoja Turun talousalueen meriteollisuudessa, sillä se heijastuu nopeasti telakan alihankintaverkostoon. Telakka on erittäin merkittävä paikallinen toimija Turun talousalueella ja Varsinais-Suomessa, mutta sen vaikutukset ulottuvat koko maahan. Telakka työllistää suoraan 4100 henkeä ja välillisesti 4000 henkilöä. Lisäksi tulevat alihankkijoiden toisen tason toimittajat, jolloin työllisyysvaikutukset ovat merkittävästi korkeammat. Koko Suomen meriklusteriin kuului vuonna 2015 jopa 3000 yritystä, jotka työllistävät jopa 49 000 henkilöä. (Turun telakan ja sen verkoston aluetaloudelliset vaikutukset 2019, Turun yliopisto.)

Valtio ja Turun kaupunki ovat tukeneet Meyerin Turun telakkaa merkittävästi vuoden 2014 STX-kaupan yhteydessä ja sen jälkeen. Finnveran alusluottojen vastuut nousevat useisiin miljardeihin euroihin, nostettuja alusluottoja oli ulkona 2019 yhteensä 3,7 miljardia euroa. Telakan lähialueelle on investoitu valtion ja kaupungin rahaa mm. infrahankkeisiin.

Meyer Turku on parantanut telakan tuotantokapasiteettia mm. laiteinvestoinnein ja suunnitelmallisten rekrytointien avulla. Turun seudulle on muuttanut telakkatöihin paljon nuoria, jotka ovat ryhtyneet perustamaan perheitä. Telakan näkymät ovat olleet parhaat pitkään aikaan, siksi Meyerin tiistainen ilmoitus on monelle shokki. Risteilymarkkinan hiljeneminen on kuitenkin luonteeltaan tilapäinen, siksikään tehtyjä panostuksia ei pidä heittää hukkaan.

Saksalaisyrityksen on tietenkin syytä tehdä kaikkensa kantaakseen vastuunsa yhteiskunnalle. Irtisanomisia on vältettävä viimeiseen asti, vaikka emoyhtiön tuella. Jotta irtisanomiset voidaan välttää, tilanteessa saatetaan tarvita myös julkisen vallan panosta.

Meyer perustelee rankkoja väen vähennyksiä mm. asiakasvarustamojen tilausten jaksottumisella alun perin sovittua pidemmälle ajalle. Taustalla ovat varustamojen sopeutustoimet, mahdollisesti maksuvaikeudet. Pahimmassa tapauksessa kysymys voi olla Turun telakan osalta pidemmästä kysynnän hiipumisesta ja tuotannon volyymin laskusta. Meyer on kuitenkin ilmoittanut jatkavansa telakkatoimintaa Turussa.

Nyt olisi tärkeää, että sekä Meyer, valtio että Turun kaupunki löytäisivät ratkaisun, jolla työn vähenemiseen voitaisiin vastata ilman irtisanomisia, lomautuksia jaksottamalla ja osaavasta työvoimasta huolehtien. Vain näin laivanrakennus Turussa voi jatkua tulevaisuudessa, kun nykyinen laskusuhdanne kääntyy nousuksi. Jos telakan tilanne sitä edellyttää, myös valtion suora oman pääoman ehtoinen sijoitus – valtion omistus – voi tulla kyseeseen. Ainakin siihen on jo nyt syytä vakavasti varautua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Meyer Turku Oy:n telakan irtisanomisten välttämiseksi, laivanrakennusosaamisen säilyttämiseksi ja telakan toiminnan jatkon turvaamiseksi ja

onko hallituksella valmius telakan valtio-omistukseen meriteollisuuden jatkon turvaamiseksi, mikäli risteilymarkkinoiden lama osoittautuu pitkäkestoiseksi?

Helsingissä 29.4.2020

Johannes Yrttiaho [vas]

VAPPUPUHE 1.5.2020
Radio Robin Hood 91,5 Mhz, Turku

Hyvät kuulijat, hyvät toverit!

Tänä vappuna työväenliike ei marssi tai kokoonnu perinteisiin vapputilaisuuksiinsa. Näin näkymättömiin vappua ei painettu edes silloin kun vasemmiston poliittinen toiminta 1920-30-luvuilla oli monella tavalla rajoitettu, jopa kokonaan kielletty, liekö kaduilla ollut näin hiljaista edes sotien poikkeusoloissa. Vaikka syyt hiljaiseloon ovat nyt hyväksyttävämmät, emme saa unohtaa poliittisten oikeuksien, järjestäytymisvapauden, kokoontumisvapauden ja mielipiteenvapauden merkitystä tänäkään vappuna. Liikkeellä on voimia, jotka kerkeästi huutavat – covid-19 -nimisen viruksen varjolla – demokraattisten päätöksentekoelinten valtaa aiempaa harvemmille, ja asettuvat suorastaan innokkaasti perusoikeuksien rajausten puolelle.

On osoitettu, että yhteiskunnan sulkeminen on Suomessa helppoa ja nopeaa. Siitä tulee olla huolissaan. Monet perusoikeusrajoitukset on voitu panna toimeen kansan valitseman lakia säätävän eduskunnan ohi.

Rajoituksista on seurannut talouden laskusuhdanteen jyrkentyminen. Lasku oli alkanut maailmalla ja Suomessakin jo ennen koronan leviämistä. On arvioitu, että 2008-2009 finanssikriisistä ei tosiasiassa edes toivuttu, vaan kasvu on perustunut keskuspankkien luomaan halpaan lainarahaan, finanssikuplan kasvattamiseen. Jo vuoden vaihteessa joulu- ja tammikuussa työttömyyskassojen tilastoissa näkyi lomautettujen määrän yli 40 prosentin kasvu edelliseen vuoteen nähden. Lomauttaminen alkoi hiljalleen kiihtyä kesästä 2019 alkaen. Yritykset ryhtyivät säästämään kustannuksista, sopeuttamaan toimintaansa alkaneeseen taantumaan – ja hakemaan kilpailuetua.

Varsinais-Suomessa vientiteollisuuden suuret yritykset Meyerin Turun telakka, Uudenkaupungin Autotehdas ja kaivoskoneita valmistava Sandvik ilmoittivat jo maaliskuussa lomautuksista. Työvoimakustannusten leikkaaminen lomauttamalla on emu-Suomessa niin sanottua sisäistä devalvaatiota, jota yritykset tekevät parantaakseen kilpailukykyään ja johon valtiokin niitä kannustaa, kun valuutan ulkoiseen arvoon vaikuttaminen on euron myötä käynyt mahdottomaksi.

Turun alueelle ja koko suomalaiselle meriteollisuudelle varsinainen shokkiuutinen kuultiin muutama päivä sitten. Meyerin Turun telakka ilmoitti massiivisista irtisanomisista ja lomautuksista, tuotannon pysyvämmästä supistamisesta. Telakan ilmoitus uhkaa toteutuessaan tuhansia työpaikkoja pelkästään Turun talousalueen meriteollisuudessa, sillä se heijastuu nopeasti telakan alihankintaverkostoon. Nyt olisi tärkeää, että Meyer, valtio ja Turun kaupunki löytäisivät ratkaisun, jolla työn vähenemiseen voitaisiin vastata ilman irtisanomisia, lomautuksia jaksottamalla ja osaavasta työvoimasta huolehtien. Vain näin laivanrakennus Turussa voi jatkua tulevaisuudessa, kun nykyinen laskusuhdanne kääntyy nousuksi.

Jos telakan tilanne sitä edellyttää, myös valtion omistus voi tulla kyseeseen. Ainakin siihen on jo nyt syytä vakavasti varautua.

Hyvät kuulijat,

Valtio on parhaillaan syytämässä satoja miljoonia kyseenalaisiin yritystukiin, muun muassa työllisyysvaikutuksiltaan lähes olemattomiin konsultti- ja ohjelmistoyritysten hankkeisiin Business Finlandin kautta. Toistaiseksi jaetut ja jaossa olevat yritystuet ovat olleet kehittämistukia, vaikka ne vietiin läpi puhumalla kriisituista. Niinpä aidosti koronarajoitusten vuoksi vaikeuksiin ajautuneiden yritysten ahdinko jatkuu. Valtionvarainministeri Katri Kulmuni ja elinkeinoministeri Mika Lintilä saivat kyllä tukiaishanat auki, mutta osumatarkkuuden kanssa on ollut niin ja näin.

Jos nyt ei löydy huomattavaa panosta Turun telakan ja sen alihankkijoiden tuhansien työntekijöiden ja Turun talousalueen tukemiseen, on Lintilän syytä todella katsoa siihen peiliin, josta hän on eduskunnan edessä puhunut.

Turun kaupungin olisi viimeistään nyt syytä luopua huikentelevista satojen miljoonien eurojen ”kaupunkikehityshankkeistaan” – musiikkitalosta, raitiotiestä ja ratapihan elämyskeskuksesta. Ne eivät ole mitään koronaelvytystä, toisin kuin jotkut kunnallispoliitikot väittävät. Kaikki mainitut hankkeet ovat suunnittelupöydällä ja ne toteutuisivat aikaisintaan noususuhdanteen jo alettua. Kaupungin vähenevät verotulot tarvitaan nyt peruspalveluihin. Jos halutaan käynnistää elvyttäviä investointeja, on julkinen asunto- ja palvelurakentaminen ja nopeasti käynnistettävien infrahankkeiden toteuttaminen paras vaihtoehto. Tarvitaan edullisia vuokra-asuntoja ja palveluasuntoja vanhuksille, tiet ja radat on saatava kuntoon. Turussa olisi rehellistä todeta, että niin sanottu positiivinen rakennemuutos, joka Turun kokoomuksen, sdp:n ja vihreiden päättäjien huulilla on viime vuodet pyörinyt, ei enää kanna.

Hyvät kuulijat,

Suorien yritystukien ohella on työnantajien asemaa helpotettu myös työlainsäädäntöön tehdyillä määräaikaisilla joustoilla. Yksityisten työnantajien yt- ja lomautusaikoja lyhennettiin viiteen päivään, mikä tuottaa työnantajille merkittävän taloudellisen edun ja on osaltaan kannustanut lomauttamaan. Myös työnantajien työeläkemaksuja alennettiin tältä vuodelta yhteensä yli miljardi euroa. Työnantajaliitot ajavat näitä toimia pysyviksi.

Kriisin keskellä valtio ei juuri ole osoittanut varoja tavallisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen. Harvoja kädenojennuksia ovat lomautettujen viiden omavastuupäivän poisto. Lomautetun itse työttömyyskassaan maksamat päivärahat alkavat siis juosta nyt ensimmäisestä lomautuspäivästä lukien. Toinen heiveröinen kädenojennus on työstä kotiin jääneille vanhemmille osoitettu vanhempainpäivärahan suuruinen tuki, joka koskee arvion mukaan noin 50000-60000 ihmistä.

Vasemmiston ansiota on, että hallitus nopeuttaa nyt työttömyysetuuksien maksatusta lomautetuille ja irtisanotuille. Etuuksia voidaan maksaa lakimuutoksen myötä pian ennakkoon, byrokratian mutkia oikoen. Se on tärkeää, mutta ei tietenkään tuo työttömälle tai lomautetulle mitään menetyksiä takaisin. Etuuksiin tarvittaisiin kunnollinen tasokorotus vähintään määräajaksi – mieluummin pysyvästi – pienituloisten ihmisten ahdingon helpottamiseksi ja kulutuskysynnän elvyttämiseksi.

Kriisissä ne, jotka ovat valmiiksi vahvoja, vahvistavat asemiaan entisestään. Yritystuet johtavat yrityskentän keskittymiseen, isot syövät pienet. Asetelma kärjistyy myös maan hallituksen sisällä ja vaikuttaa sen politiikkaan. Vasemmistolla on täysi työ estää, etteivät nopeassa tahdissa toteutetut yritystuet, työnantajien vero- ja maksualet sekä työlainsäädännön heikennykset ole päänavaus pysyvämmälle politiikalle. Kaikki tämä runnottiin läpi niin nopeasti, että on syytä kysyä, olivatko suunnitelmat EK:ssa ja Suomen Yrittäjissä valmiiksi laadittuina? Syksyllä hallitusohjelma joudutaan avaamaan ja silloin suoranaisten leikkauslistojen uhka on ilmeinen. Veronmaksajien laskua uhkaavat kasvattaa eteläeurooppalaisten pankkien ja velkavaltioiden – koko eurovaluutan romahduksen estäminen. Tähän Suomeakin jo kovaa vauhtia sidotaan.

Hyvät kuulijat,

Suomessa 2010-luku päättyi yritysten kannalta voitolliseen saldoon. Kelamaksun poisto, kaksi yhteisöveroalea ja kiky-sopimus tuottivat vuosikymmenen kuluessa yrityksille noin 22 miljardin euron hyödyn. Osingot kasvoivat, mutta reaaliset investoinnit sen sijaan eivät. Kaikki tämä yritysten hyvä oli pois julkisesta taloudesta, hyvinvointi- ja terveyspalveluista, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta sekä infrastruktuurin kehittämisestä. Se oli pois myös työntekijöiden palkoista. Olisiko edes osa näistä rahoista kannattanut kuluneen kymmenen vuoden aikana panostaa vaikkapa hoitajien palkkoihin, jotta hoitajapulaa ei olisi päässyt syntymään? Koronakriisissä tämä laiminlyönti on tullut karulla tavalla maksuun.

Olisi syytä tunnustaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien pitkään jatkunut heikentäminen ja julkisten palvelujen yksityistäminen ovat keskeinen syy sille, ettei terveydenhuollon kapasiteettiin ole koronakriisissä voitu täysin luottaa ja on lähdetty kovien rajoittamistoimien tielle. Henkilöstön palkkakehitys on ollut heikkoa, henkilöstöpula on pahentunut ja työ käynyt jatkuvasti raskaammaksi. Töitä tehdään olosuhteissa, jotka ovat yhä useammin suorastaan vaaralliset, muutoinkin kuin akuutin tartuntataudin vuoksi.

Sotealan työvoimasta 90% on naisia. Alan palkat ovat vastaavan koulutustason miesvaltaisia aloja huomattavasti matalampia. Kuntasektorilla säännöllisen työajan keskiansioiden kehitys on ollut yksityistä sektoria ja valtiota merkittävästi heikompi. Lähihoitajan tehtäväkohtainen palkka on 2095 euroa ja sairaanhoitajan tehtäväkohtainen palkka 2445 euroa. Palkat eivät vastaa työn vaativuutta.

Hoitoala tarvitsee lisää ammattiin soveltuvia osaajia. Alan houkuttelevuus on laskenut ja alalta siirrytään muihin tehtäviin ja ulkomaille. 320 000 koulutetusta 72 000 työskentelee muualla ja näistä 40 000 työskentelee täysin toisella alalla.

Julkisen sektorin työehtosopimusneuvotteluissa Tehyn ja SuPerin tavoitteena on vientialojen 3,3 prosentin palkankorotusten lisäksi erillinen palkkatasa-arvo-ohjelma.

Vaatimus on palkkojen jälkeenjääneisyys ja työolot huomioiden todella maltillinen. Tasa-arvo-ohjelma maksaisi valtiolle 100-150 miljoonaa euroa vuodessa. Vanhusten hoivan 0,7 hoitajamitoituksen toteuttaminen maksaisi jonkin verran enemmän, mutta yhdessäkin nämä summat olisivat vain murto-osa siitä, mitä nyt on annettu tai ollaan antamassa yrityksille.

Valtiovallan tulisi vaikuttaa voimakkaasti, osana koronakriisin ratkaisemista ja jälkihoitoa, sellaisen hoitajien palkkaratkaisun puolesta, jolla heidän oikeutettuja vaatimuksiaan viedään eteenpäin.

Hyvät kuulijat,

Kysymys Hornetit korvaavien hävittäjien hankinnasta on noussut uuteen kriittiseen keskusteluun. Ajatus vähintäänkin hankinnan lykkäämisestä taloudellisesti parempiin aikoihin on saamassa jalansijaa. Viimeksi valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat arvioi tätä mahdollisuutta laajassa kirjoituksessa. Hornetien käyttöiän jatkamisesta on puolustusvoimissa laadittu suunnitelma, mutta se on salattu eikä asiaa ole päästetty julkiseen keskusteluun. Suomessa Hornetien käyttöikä on arvioitu paljon alemmaksi kuin muualla.

HX-hanke on edelleen merkittävin yksittäinen julkisen talouden alijäämää ja velkaantumista lisäävä tekijä. Hankinnan hinta on vähintään 10 miljardia ja päälle tulevat arviolta 30 miljardin elinkaarikulut. Kun valtio velkaantuu 20-30 miljardia koronaviruksesta aiheutuvien toimien vuoksi, olisi korkea aika siirtää HX-hanke ensi vaalikaudelle. Samalla se tulisi perusteellisesti uudelleen arvioida. Hankinta perustuu vuonna 2015 tehtyyn esiselvitykseen Hornetien korvaamisesta. Selvitys on lähtökohdiltaan jo vanhentunut. Monitoimihävittäjät eivät ole suorituskykyisiä tulevaisuuden sodankäynnin uhkia, miehittämättömiä lennokkeja ja ohjuksia vastaan.

Julkisuuteen tullut puolustusvoimien entisen komentaja Jarmo Lindbergin ja F-35-hävittäjän valmistajan Lockheed Martinin välinen konsulttisopimus on viimeistään paljastunut koko hankinnan todellisen luonteen. Hankintaprosessiin on kohdistunut vakava epäily puolueellisuudesta, suoranaisesta korruptiosta. Lindberg jäi eläkkeelle elokuun alussa 2019, mutta perusti kesken karenssiajan viime tammikuussa yhtiön, jonka kautta ryhtyi työskentelemään yhden hävittäjävalmistajan – Lockheed Martinin – eduksi. Puolustusministeriö teki asiasta selvityksen ja totesi Lindbergin rikkoneen karenssisopimusta yhtiön perustaessaan. Sopimuksen rikkomisesta on määrätty sakko, mutta ministeriö ilmoitti, että sakkoa ei Lindbergin tapauksessa perittäisi.

Virassaan Lindberg oli keskeinen HX-hankkeen alkuunpanija ja kätilö. Hän vei läpi Hornetien aseistukseksi niin ikään Lockheed Martinilta hankittujen JASSM-ohjusten miljardien kaupan. Useissa julkisissa puheenvuoroissaan Lindberg on korostanut hyviä yhteyksiään Yhdysvaltojen puolustushallintoon ja sikäläisiin asevalmistajiin. Palveluksistaan hän sai Yhdysvaltain armeijan korkeimman ulkomaalaiselle myönnetyn kunniamerkin.

Tällaista menoon on totuttu lähinnä banaanitasavalloissa, joissa upseerijuntta päättää valtion asioista.

Valtion varojen vastuullisen käytön varmistamiseksi nyt olisi korkea aika keskeyttää HX-hankinta, arvioida se perusteellisesti uudelleen ja palata asiaan puhtaalta pöydältä ensi vaalikaudella.

Hyvät toverit,

Koronaviruksen leviämisen estämisessä ryhdyttiin keväällä toimiin, jotka rajaavat edelleen monella tavalla kansalaisten perusoikeuksia, jyrkentävät talouden taantumaa, ja heikentävät ainakin tilapäisesti satojen tuhansien suomalaisten ja heidän perheidensä toimeentuloa, pahimmillaan seurauksena on sosiaalinen katastrofi, josta nouseminen voi kestää sukupolvia.

Julkista rahaa on yhtäkkiä liikkeellä ennen näkemättömiä määriä, mutta se on valumassa kyseenalaisiin yritystukiin ja työnantajien verojen ja maksujen helpotuksiin vailla takeita työpaikkojen säilymisestä. Tavallisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen valtio ei juuri ole varoja osoittanut.

Toverit,

Tänä vappuna me vaadimme palkkojen, työttömyysturvan, toimeentulotuen ja muiden etuuksien tuntuvia korotuksia ja sanomme ei kenraalien hävittäjähaaveille. Kun aika koittaa, marssimme sankoin joukoin kaduille, lyömme voimalla oikeiston ajamat heikennykset takaisin ja viemme vaatimuksemme läpi.

Hyvää vappua!

 

 

 

 

Arvoisa puhemies,

Koronaepidemian vuoksi tehdyt rajoitustoimet ovat jyrkentämässä sitä talouden laskusuhdannetta, josta merkit olivat olemassa jo viime vuoden lopulla. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoista ilmenee, että työttömyys on ollut hienoisessa kasvussa viime joulukuusta lähtien verrattuna vuoden takaiseen. Lomautukset ovat olleet kasvusuunnassa jo jonkin verran kauemmin. Ennen koronaa, ennen poikkeuslakeja ja -asetuksia helmikuussa työttömiä oli 248 147, kasvu vuodentakaiseen 2347. Lomautettuja oli helmikuussa 18 766, kasvu vuodentakaiseen 2766.

Taantumaan vastaamiseksi on nyt keskitytty etenkin yrityksiä tukeviin toimiin. On panostettu miljardeja suoriin hanketukiin ja lainatakauksiin. Yrityksiä on tuettu myös mm. työnantajien eläkemaksujen tilapäisellä alennuksella ja toisaalta työntekijöiden lomautusaikaa lyhentämällä ja muuta irtisanomissuojaa ja työväen suojelua heikentämällä.

Tavallisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen valtio ei juuri ole osoittanut varoja. Harvoja kädenojennuksia on lomautettujen viiden omavastuupäivän poisto. Lomautetun itse työttömyyskassaan maksamat päivärahat alkavat siis juosta nyt ensimmäisestä lomautuspäivästä lukien. Edellyttäen toki, että Kela ja kassat pystyvät hakemukset käsittelemään, mitä sopii epäillä. Edes tilapäisiä tasokorotuksia esimerkiksi toimeentulotukeen tai muihin etuuksiin ei olla tekemässä. Nämä olisivat tärkeitä pienituloisten ihmisten ahdingon helpottamiseksi. Ainoaksi heiveröiseksi kädenojennukseksi on jäämässä työstä kotiin jääneille vanhemmille osoitettu vanhempainpäivärahan suuruinen tuki, joka koskee arvion mukaan noin 50000-60000 ihmistä. Hoitajien palkankorotuksiin, tai tilapäisiin koronavalmiuden korvaaviin palkanlisiin tulisi niinikään osoittaa rahaa, mutta sellaista ei ilmeisesti nyt ole tulossa.

Yritystukiin keskittymisen perusteluna on välttää turhat konkurssit ja estää työttömyyden kasvua. On perusteltua epäillä, että hallituksen miljardituista hyödyn korjaavat myös ne yritykset, joiden liiketoimintaan ei rajoitustoimilla ole sanottavaa vaikutusta ja jotka kyllä selviäisivät muutenkin. Paljon on jo kuulunut kritiikkiä siitä, että rahat ovat menneet vääriin kohteisiin. Suomen Kuvalehti kertoi perjantaina kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaan puolison Huono Äiti Oy:n saamasta 100 000 euron valtiontuesta, jonka myönsi Business Finland. Miten tämä tuki pelastaa työpaikkoja? Tällä someyrityksellä ei ole ainuttakaan ulkopuolista työntekijää. Kyse on verkossa julkaistavasta blogista.

Yritystukien myöntämisen kriteerit ja tukien valvonta eivät selvästikään ole ajan tasalla.

Arvoisa puhemies,

Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2021-24 on hävittäjähankintaan – HX-hankkeeseen – osoitettu 5,5 miljardia, suunnilleen puolet koko hankintahinnasta. Se on vasta ehkä kuudesosa hankintahinnan lisäksi koituvista elinkaarikuluista. HX-hanke on edelleen merkittävin yksittäinen julkisen talouden alijäämää ja velkaantumista lisäävä tekijä valtion taloudessa. Kun nyt velkaannutaan 20 ehkä 30 miljardia näiden koronaviruksesta aiheutuvien toimien vuoksi, olisi korkea aika siirtää HX-hanke ensi vaalikaudelle. Samalla se tulisi perusteellisesti uudelleen arvioida. Hankinta perustuu vuonna 2015 tehtyyn esiselvitykseen Hornetien korvaamisesta. Selvitys on lähtökohdiltaan jo vanhentunut. Monitoimihävittäjät eivät ole suorituskykyisiä tulevaisuuden sodankäynnin uhkia, miehittämättömiä lennokkeja ja ohjuksia vastaan. Esiselvityksen tarkoituksena ei ollutkaan ”selvittää”, vaan sitoa Suomi tilaamaan nimenomaan kalliita amerikkalaisia hävittäjiä.

Viime viikolla julkisuuteen tuli puolustusvoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin ja F35-hävittäjän valmistajan Lockheed Martinin välinen konsulttisopimus. Se on viimeistään paljastunut koko hankinnan todellisen luonteen. Hankintaprosessiin on kohdistunut vakava epäily puolueellisuudesta, suoranaisesta korruptiosta. Lindberg jäi eläkkeelle elokuun alussa 2019, mutta häärii jo nyt karenssiaikana (viime tammikuussa) perustetun yhtiönsä kautta yhden hävittäjävalmistajan – Lockheed Martinin – eduksi.

Virassaan Lindberg oli keskeinen HX-hankkeen alkuunpanija ja kätilö. Hän vei läpi Hornetien aseistukseksi niin ikään Lockheed Martinilta hankittujen JASSM-ohjusten miljardien kaupan. Useissa julkisissa puheenvuoroissaan Lindberg on korostanut hyviä yhteyksiään Yhdysvaltojen puolustushallintoon ja sikäläisiin asevalmistajiin. Palveluksistaan hän sai Yhdysvaltain armeijan korkeimman ulkomaalaiselle myönnetyn kunniamerkin.

Arvoisa puhemies,

Edellisten esimerkkien valossa voi täydellä syyllä kysyä, onko Suomesta tulossa banaanitasavalta?

Arvoisa puhemies,

Valtion varojen vastuullisen käytön varmistamiseksi nyt olisi korkea aika ryhtyä toimiin. HX-hankinta on syytä keskeyttää, arvioida perusteellisesti uudelleen ja palata asiaan puhtaalta pöydältä ensi vaalikaudella.

 

Puheenvuorto täysistunnossa 21.4.2020, Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021-2024. VNS 1 / 2020.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arvoisa puhemies,

Koronaviruksen leviämisen estämisessä on ryhdytty toimiin, jotka rajaavat monella tavalla kansalaisten perusoikeuksia. Työttömyys on räjähtämässä ennen näkemättömiin lukemiin eri aloilla.

Eduskunta on hyväksymässä pikavauhdilla lain ravintoloiden väliaikaisesta sulkemisesta. Yksin tämä päätös aiheuttaa kymmenien tuhansien työntekijöiden lomautuksen tai irtisanomisen ja ajaa tuhansia pienyrittäjiä ahdinkoon.

Työttömyyskassat ja jo nyt ruuhkainen Kela ruuhkautuvat entisestään. Työttömyysetuuksien ja toimeentulotuen maksuajat venyvät useiden kuukausien mittaisiksi, jos mitään ei tehdä. Nyt tulee välittömästi luopua turhasta työttömien kiusaamisesta ja byrokratiasta ja tehdä maksupäätökset nopeasti – esimerkiksi ennakkomaksumenettelynä.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä, miten hallitus näissä oloissa turvaa työttömyyskassojen ja kelan häiriöttömän toiminnan ja varmistaa etuuksien nopean maksatuksen? Viranomaisille on annettu vahvoja valtuuksia, mutta miten käy ihmisten toimeentulon?

Suullinen kysymys eduskunnan kyselytunnilla 26.3.2020.

Arvoisa puhemies,

Koronaviruksen leviämisen estämisessä on ryhdytty toimiin, jotka rajaavat monella tavalla kansalaisten perusoikeuksia. Taustalla ovat asiantuntija-arviot siitä, että terveydenhuollon kapasiteetti joutuu koronan leviämisen myötä ehkä jopa liian lujalle koetukselle.

Olisi syytä tunnustaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien pitkään jatkunut heikentäminen ja julkisten palvelujen yksityistäminen ovat keskeinen syy sille, ettei terveydenhuollon kapasiteettiin voida nyt täysin luottaa. Kyse ei ole vain suojavarusteiden riittävyydestä, josta paljon puhutaan. Henkilöstön palkkakehitys on ollut heikkoa, henkilöstöpula on pahentunut ja työ käynyt jatkuvasti raskaammaksi. Töitä tehdään olosuhteissa, jotka ovat yhä useammin suorastaan vaaralliset, muutoinkin kuin tämän akuutin tartuntataudin uhkan vuoksi.

Sotealan työvoimasta 90% on naisia. Alan palkat ovat vastaavan koulutustason miesvaltaisia aloja huomattavasti matalampia. Kuntasektorilla säännöllisen työajan keskiansioiden (ansiotasoindeksin) kehitys on ollut yksityistä sektoria ja valtiota merkittävästi heikompi. Lähihoitajan tehtäväkohtainen palkka on 2095 euroa ja sairaanhoitajan tehtäväkohtainen palkka 2445 euroa (lokakuu 2017 taso). Palkat eivät vastaa työn vaativuutta.

Hoitoala tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa ammattiin soveltuvia osaajia. Alan houkuttelevuus on laskenut ja alalta siirrytään muihin tehtäviin ja ulkomaille. 320 000 koulutetusta 72 000 työskentelee muualla ja näistä 40 000 työskentelee täysin toisella alalla.

Arvoisa puhemies,

Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut ovat käynnissä. Tehyn ja SuPerin tavoitteena on vientialojen 3,3 prosentin palkankorotusten lisäksi erillinen palkkatasa-arvo-ohjelma. Tavoitteena on palkkojen korottaminen vuodessa 1,8 prosenttia miesvaltaisia aloja enemmän – kymmenen vuoden ajan.

Vaatimus on palkkojen jälkeenjääneisyys ja työolot huomioiden todella maltillinen. Tasa-arvo-ohjelma maksaisi valtiolle 100-150 miljoonaa euroa vuodessa. Summa ei ole suuri, kun katsotaan niitä taloudellisia panostuksia, joita hallitus on nyt käynnistänyt tai käynnistämässä. Tästä paljon puhutusta 15 miljardista hoitajien palkkojen korottamiseen vaadittu summa olisi alle prosentti.

Esimerkiksi Uusi-Seelanti on päättänyt nostaa naisvaltaisen sotealan palkkoja 15-49 prosenttia. Kokoaikaisen työntekijän vuosiansioiden arvioidaan nousevan enimmillään noin 3000 euroa vuodessa. Kokonaiskustannukset ovat n. 1,3 miljardia euroa.

Saksassa on maaliskuussa 2019 päätetty nostaa julkisen sektorin kaikkia palkkoja 8% (vähintään 240 euroa). Lisäksi osapuolet sopivat nostavansa hoitajien peruspalkkaa 120 eurolla, jolla halutaan lisätä alan vetovoimaa. Koulutetut hoitoalan työntekijät saivat lisäksi 50 euroa 2019 alusta ja 50 euroa 2020 alusta. Kustannusvaikutus on 7 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies,

Olisi tärkeää, että myös Suomessa valtiovalta vaikuttaisi voimakkaasti, osana koronakriisin ratkaisemista, sellaisen hoitajien palkkaratkaisun puolesta, jolla heidän oikeutettuja vaatimuksiaan viedään eteenpäin. Jo seuraavalla lisätalousarviolla olisi osoitettava tähän riittävät rahat.

Viisasta olisi myös osoittaa tuntuva tilapäinen palkankorotus koronakriisin ”etulinjassa” työskenteleville.

Hallituksen antamat asetuksethan mahdollistavat sotealan henkilökunnan oikeuksiin puuttumisen, jos se on kriisin ratkaisemiseksi välttämätöntä. Tulossa on ilmeisesti edelleen myös työvelvoitetta koskeva soveltamisasetus. Paineet ovat kovat ja ne kasvat. Esimerkiksi Espanjasta on raportoitu hoitajien kohtaamien paineiden johtavan jopa sotaoloissa syntyviin traumaperäisiin stressihäiriöihin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön jaksamisesta on nyt huolehdittava riittävillä palkankorotuksilla ja muilla työehtojen parannuksilla, jotta Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen henkilöstö kestää koronakriisin.

Kiitos!

Täysistuntopuheenvuoro  lähetekeskustelussa, HE 24/2020 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2020 lisätalousarvioksi.

 

”Turun raitiotie on tolkuttoman kallis hanke, joka hyödyttää lähinnä rakennusliikkeitä ja kokoomuksen ja vihreiden äänestäjiä, hyvin toimeentulevia turkulaisia. Raitiotien valtavat investointikustannukset (ehkä 300-400 miljoonaa euroa, jopa enemmän) ovat pois muulta joukkoliikenteeltä ja muilta palveluilta.

Turun väestöpohja ei ole riittävä, jotta raitiotie olisi kannattava eikä kaupunkirakenne suosi yhden vahvan joukkoliikennelinjan mallia. Jos tavoitteena on joukkoliikenteen käytön lisääminen, tällainen hanke ei sitä tehokkaasti tee. Raitiotietä onkin perusteltu valmistelun kuluessa yhä useammin ”kaupunkikehityshankkeena”. Se viittaa suoraan niihin hyötyihin, joita rakennusliikkeet hankkeesta odottavat.

Hankkeen valmistelun viimeiset käänteet eivät kestä päivänvaloa. Vuodenvaihteessa kaupunginjohtaja muutti linjauksen Varissuo-keskusta-Raisio niin, että keskustasta ajettaisiinkin Raision sijasta satamaan. Tämä on suoraa sataman lähialueiden rakennushankkeiden tukemista. Iso-Heikkilän Kirstinpuisto, Vaasanpuisto, Linnakaupunki, Harppunakortteli, Herttuankulma, Linnanniemi, Kakola… Kovan rahan yksityisiä asuntorakennushankkeita, joiden rakennuttajat hyötyvät raitiotiestä, ehkä jo pelkästä rakentamisen suunnittelusta.

Satama-linjaukselle on vielä vähemmän joukkoliikenteellisiä perusteluja kuin Raisio-linjalle, vaikka kumpikin on huonosti perusteltu. Varissuolaisiakaan hanke ei hyödytä, päinvastoin pysäkkivälit kasvavat ja isolla osalla asukkaita matkat pysäkille kasvavat. Kaiken huipuksi suunnittelu ja hankintapäätökset esitetään toteutettavaksi hankeyhtiön suojissa (suunnitteluun varattaisiin 15 miljoonaa), mikä tarkoittaa, että asiat jäävät julkisuudelta piiloon.

Turussa on jo viime syksynä valtuuston enemmistö hyväksynyt peruspalveluihin kohdistuvan leikkausohjelman, jolla rahoitetaan näitä turhia investointeja. Näitä rahanreikiä riittää jonoksi saakka, muitakin kuin ratikka. On toriparkki, Logomon silta, Musiikkitalo, historian museo, elämyskeskus, matkakeskus, Itäharjun kansi, uusi sataman yhteisterminaali… Kokoomus julistaa lisäksi nyt uusien leikkausten tarvetta ehtona ratikan hyväksymiselle. Tähän sitten vielä taantumasta ja koronasta johtuva kuntatalouden yleinen heikkeneminen päälle ja sen perusteella vielä lisää leikkauksia… Esittelytekstin mukaan tulevina vuosina tavoitellaan jopa 20-35 miljoonan euron ylijäämää. Se merkitsee hirveitä leikkauksia ja yhteisen omaisuuden myyntejä ja työehtojen heikentämistä jne. Ei voi kuin ihmetellä tätä vouhotusta.

Kokoomus ajaa raakaa taustaryhmiensä etupolitiikkaa, jossa sitä tukevat (vähäisempien puoluepoliittisten etujen toivossa) vihreät ja sdp.

Murto-osalla raitiotien kustannuksista voidaan toteuttaa nykyistä paljon parempi joukkoliikenne koko kaupungin alueelle. Tämä hyödyttäisi suurta osaa turkulaisista, tekisi liikkumisesta vaivatonta ja edullista sekä ilmastoystävällistä. Rakennusliikkeet hyötyisivät vähemmän ja siksi tämä tervejärkinen vaihtoehto yritetään haudata. Arvoisa puheenjohtaja! Esitän, että päätösehdotus hylätään.”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.3.2020. Asia jäi valtuuston pöydälle äänin 20-45, 2 poissa.

 

”Arvoisa puhemies!

Jos tämän lain tarkoituksena, niin kuin sen tarkoituksena näyttää olevan, on tämän työllisyyden kuntakokeilun alla turvata vaikeasti työllistyvien työttömien oikeuksia ja estää kuntouttavan työtoiminnan väärinkäyttöä kunnissa, niin on kummallista, että juuri tällä hetkellä ainakin Turussa ja Jyväskylässä ajetaan aktiivisesti kuntien päätöksillä työttömien yhdistysten toimintaa alas.

Eli kotikaupungissani Turussa toimii kaksi isoa työttömien yhdistystä, Turun Seudun Työttömät, nykyinen TST ry, ja sitten Varissuon Työttömät, VT ry, ja kummankin niiden rahoitusta on leikattu sillä tavalla, että toiminta on todellakin vaakalaudalla. Varissuon Työttömien toiminta uhkaa loppua kokonaan syksyyn mennessä. Nämä molemmat yhdistykset ovat järjestäneet paitsi kuntouttavaa työtoimintaa ruokalatoimintansa puitteissa myös palkkatukitöitä, ja on todella kummallista, että Turun kaupunki omilla ratkaisuillaan — jotka tietysti osittain perustuvat alueellisen TE-hallinnon, työvoimahallinnon, ratkaisuihin mutta myös kaupungin omiin ratkaisuihin — ajaa tällaista toimintaa alas.

Olen tästä jättänyt ministerille kirjallisen kysymyksen, ja haluan varmistua siitä, että tässä ei ole valtion tarkoituksellista politiikkaa missään tapauksessa taustalla, vaan että se mahdollisesti sitten on vain Turun kaupungin politiikkaa.

Siellähän on käytetty tätä kuntouttavaa työtoimintaa minun nähdäkseni kyseenalaisesti, puhtaasti tämän Kela-listan vuoksi taloudellisessa merkityksessä säästökeinona, eikä ole välitetty sitten tästä varsinaisesta palkkatukityöllistämisestä.

Todellakin tällainen tilanne on paitsi Turussa, tosiaan myös Jyväskylässä työttömien yhdistysten toiminnan osalta. Jotenkin näyttää siltä, että nämä kaupungit ajavat kolmatta sektoria ulos tästä työllistämisestä, ja se ei kai ole tulevan työllisyyden kuntakokeilun tarkoitus, eihän?”

Puheenvuoro täysistunnossa 27.2.2020: Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta (HE 13/2020 vp)

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvio sisältää useita oikeansuuntaisia toimia ja määrärahan kohdennuksia eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan sekä etenkin varhaiskasvatus‑ ja koulutuspalveluihin. Työllisyyttä kohentavia aineksiakin on, mutta työvoimapolitiikassa keppi on edelleen koholla aktiivimallin leikkurin kumoamisesta huolimatta. Pelkäänkin, että se — tuo keppi — odottaa ensi kevättä. Hieman tuota keppiä on jo nyt jouduttu maistamaan, eläkeputken leikkaus on kiistatta työttömyysturvan heikennys. Lisäksi työttömyysturvan karenssipäätökset, nuo 100 prosentin työttömyysturvaleikkurit, ovat olleet kasvussa.

Julkisen talouden tasapainon kytkeminen 75 prosentin työllisyystavoitteeseen saattaa osoittautua ongelmaksi. Tasapaino voitaisiin saavuttaa myös suorin toimin.

Suomessa on viimeisen 10 vuoden ajan päästetty omistajat ja työnantajat varsin vähillä, ja alati vähenevillä, yhteiskunnallisilla vastuilla. Talkoot on tehty jossain aivan muualla. Ensinnäkin yritysten yhteisöveroa on alennettu reilusti kuluneen vuosikymmenen aikana. Ensin 26 prosentista 24,5:een vuonna 2012, ja sitten 20 prosenttiin vuonna 2014. Yhteisöveron alentaminen kuudella prosenttiyksiköllä tuo noin 1,2 miljardin edun yrityksille vuosittain. Kaikkiaan 10 vuoden jaksolla etu on ollut 7,7 miljardia euroa. Työnantajien Kela-maksun poistaminen vuonna 2010 on tuonut vuositasolla 0,7 miljardin euron hyödyn työnantajille. Tähän mennessä hyötyä on kertynyt 7 miljardia. Kilpailukykysopimuksen työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen alennus ja siirto työntekijöiden maksettavaksi sekä 24 tunnin työajan pidennys ovat tuoneet työnantajille kolmen vuoden aikana noin 7 miljardin hyödyn. Yritykset ovat saaneet siis 2010-luvun aikana kaikkiaan lähes 22 miljardin euron hyödyn näistä edellä mainituista toimista. Nämä ovat merkinneet myös vähemmän verotuloja valtiolle.

Yritysten reaaliset voitot ovat 2010-luvulla kasvaneet 30 prosenttia. Samaan aikaan palkansaajien reaaliansiot eivät ole kasvaneet käytännössä lainkaan.

Arvoisa puhemies! Kansantalouden tilinpidon mukaan yritysten osingot ovat nousseet 2014-vuoden 16,5 miljardista vuoden 2018 melkein 23 miljardiin euroon 5-vuotisjaksolla. Ja esimerkiksi 60 suurimman pörssiyhtiön osingoissa on erityisesti kiky-vuosina ollut nähtävissä voimakas kasvu. Vuodesta 2017 vuoteen 2019 kasvua oli 2 miljardia euroa yli 13,5 miljardiin euroon.

Suomessa on siis paljon, ja kasvavia, pääomia, joita voitaisiin verottaa, ja siten tasapainottaa julkistaloutta, vähentää velkaantumista, kohdentaa rahaa eläkkeisiin, sosiaaliturvaan, palveluihin, koulutukseen, tutkimukseen ja julkisiin investointeihin. Näin kohennettaisiin ihmisten ostovoimaa ja työllisyyttä, luotaisiin kansantalouteen kasvua ja yhteiskuntaan hyvinvointia. Hallituksen ohjelmassa, eikä ilmeisesti hallituksen pöydässä muutenkaan, tätä mahdollisuutta haluta käyttää. Näyttää siltä, että minkäänlaista tai ainakaan sanottavaa suunnanmuutosta ei veropolitiikassa ole havaittavissa edeltäviin vaalikausiin, edeltäviin hallituksiin.

Tiettävästi lähimmäs tätä mahdollisesti oraalla olevaa veropolitiikan suunnanmuutosta hallituksen pöydässä on päästy alkusyksystä, kun hallitus arvioi yritystukia. Työ‑ ja elinkeinoministeriön yritystukiselvityksessähän on nostettu esiin ja keskusteluun listaamattomien yhtiöiden kevennetty osinkoverotus yhtenä esimerkkinä kansantalouden kannalta tarpeettomista ja haitallisista verotuista. Tämän verotuen määrän on arvioitu olevan 405 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Arvoisa puhemies! Pidän selvänä, että pääomien nykyistä kireämpi verotus on otettava hallituksenkin talouspolitiikan keinovalikoimaan. Muuten ihmisten sosiaaliturvan ja palveluiden korjaaminen ja parantaminen, hyvinvoinnin lisääminen, lupausten lunastaminen, osoittautuu mahdottomaksi. — Kiitos, puhemies.

(Puheenvuoro valtion vuoden 2020 talousarvion palautekeskustelussa 17.12.2019. Lähteet: STTK, Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpito, Pertti Honkasen blogi)