Arvoisa puhemies

Viime vuoden keväällä eduskunta päätti puoltaa Marinin hallituksen kantaa ja päätöstä Nato-jäsenyyden hakemisesta. Nyt me, tämä eduskunta, vasta päätämme siitä, hyväksyykö Suomi Nato-jäsenyyden vai ei.

Päätös olisi pitänyt tehdä vasta vaalien ja vaalikeskustelun jälkeen Nyt kansalle ei ole sananvaltaa asiassa annettu. Kiirehtiminen heikentää päätöksen legitiimisyyttä.

Itse en ole nähnyt syytä muuttaa kielteistä kantaani sotilasliitto Naton jäsenyyteen.

Tulemme tekemään ehdotuksen, ettei eduskunta hyväksy nyt käsittelyssä olevaa lakiesitystä eikä siksi myöskään jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Mielestäni Suomen pitää palata sotilaallisen liittoutumattomuuden tielle. Se on turvallisempi tie kuin tuleva sotapolku Naton kanssa.

Puhemies!

Yhä selvemmäksi on käynyt se, että Nato-jäsenyys merkitsee täydellistä muutosta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

On tietenkin aivan uskomatonta, että vasemmallakin hyväuskoisesti ajatellaan, ettei mikään jäsenyyden myötä muutu ja että kaikki jatkuu suurin piirtein ennallaan.

Ei liene kuitenkaan enää ketään, joka ei myöntäisi Suomen muuttaneen suhtautumistaan esimerkiksi Turkkiin ja sen politiikkaan halutessaan päästä hinnalla millä hyvänsä Naton jäseneksi.

Kaikki lienevät myös samaa mieltä siitä, että Suomi on tehnyt täyskäännöksen suhtautumisessa kurdijärjestöihin ja kurdeihin ylipäänsä, missä he sitten asuvatkin.

Aiempi varovaisen myötämielinen kanta on muuttunut jyrkän kielteiseksi Nato-prosessin myötä. Ja kielteinen kanta on kirjattu myös Turkin kanssa hyväksyttyyn yhteisymmärryspöytäkirjaan.

Suomi on muuttanut kantansa myös YK:n ydinasekieltosopimukseen.

Kun kolmella hallituspuolueella oli aikaisemmin myönteinen kanta Suomen liittymiseen itse sopimukseen, niin viime vuoden lopulla – ja jälleen osana Nato-prosessia – Suomi äänesti ydinasekieltosopimusta vastaan YK:ssa.

Suomen kanta ydinaseisiin on muuttunut. Hallitus ei halua todeta, ettei se salli ydinaseiden sijoittamista omalle maaperällämme. Enkä nyt tarkoita edes asian kirjaamista Nato-sopimukseen, vaan Suomen yksipuolista ilmoitusta Norjan ja Tanskan tapaan. Siihenkään ei olla valmiita.

Suomi on liittymässä Natoon ehdoitta siksi, että maamme hallitus neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltain kanssa puolustussopimuksesta, jonka turvin Yhdysvallat on sijoittamassa aseistustaan, mahdollisesti myös tukikohtiaan ja asevoimiaan Suomen alueelle.

Hallitus pelkää, että yksipuolisetkin Suomen nyt asettamat rajoitukset ydinaseille, Naton tukikohdille ja ulkomaisten asevoimien läsnäololle Suomessa saattaisivat häiritä neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa puolustussopimuksesta.

Puhemies!

Merkittävät muutokset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eivät lopu tähän.

Suomen suhtautuminen asevientiin on myös muuttunut. Marinin hallituksen ohjelman kohta, jossa vastustetaan asevientiä sotaa käyviin maihin, on nykyisin muisto vain.

Nyt Marinin hallitus on valmis sekä myymään että ostamaan aseita sotaa käyvistä maista. Ja tämä uusi linja saa tietenkin täyden tuen myös eduskunnan oikeisto-oppositiolta.

Kun vielä runsas vuosi sitten Suomi kannatti asevarustelun rajoittamista, niin nyt Suomi kannattaa asevarustelua ja osallistuu siihen vahvasti myös itse.

Eikä Suomi ole muuttanut kantaansa vain asevientiin ja asevarusteluun, vaan myös itse sotaan.

Suomen turvallisuus muka paranee Nato-jäsenyyden myötä, vaikka sodan kellot kumajavat päivä päivältä voimallisemmin.

Ukrainan sodassa Suomi on käytännössä jo sodan osapuoli merkittävänä aseavun antajana.

Suomi olisi voinut olla kokoaan suurempi Ukrainan humanitaarisessa tukemisessa, mutta mittavalla aseavulla Suomi haluaa todistaa olevansa Nato-kelpoinen.

Puhemies!

Suomi näyttää joutuvan muuttamaan kantansa myös maailman väkirikkaimpaan maahan ja nousevaan talousmahtiin eli Kiinaan. Myös suhtautuminen Israelin toimiin ja ylipäänsä Lähi-idän tilanteeseen tulee muuttumaan.

Enteellistä oli, että presidentti Niinistö lähetti surunvalittelut maanjäristyksestä vain Turkille, mutta unohti saman maanjäristyksen vaurioittaneen pahasti myös Syyriaa.

Puhemies!

Lopuksi vielä muutama lisäsana Kiinasta.

Yhdysvallat – Naton johtovaltio ja voimakkain valtio – pakottaa liittolaisensa – ja sellainenhan Suomi on jo nyt – valitsemaan yhteistyökumppanikseen joko Kiinan tai Yhdysvallat, vaikka Suomen pitäisi tietenkin tehdä yhteistyötä molempien kanssa. Taloussuhteet Kiinaan ovat suomalaiselle teollisuudelle ratkaisevan tärkeitä.

Yhdysvalloille ei kuitenkaan kelpaa se, että Suomi ylläpitäisi nykyisenkaltaisia ystävällisiä suhteita myös Kiinan kanssa.

Nato näyttää tulevassa huippukokouksessaan ensi kesänä nimeävän Kiinan vihollisekseen. Saanen ennustaa, että Suomikin tulee tämän mukisematta hyväksymään.

Ja jatkossa Naton kaikilta jäsenvaltioilta edellytetään tämän päätöksen kunnioittamista ja toimimista sen mukaisesti.

Se on Suomelle vaikea pala nieltäväksi talousvaikutustensa vuoksi, mutta puhemies, esimerkkejä Suomen Nato-tien haitallisista talousvaikutuksista on muitakin.

Sotilasmenot on kaksinkertaistettu tällä hallituskaudella, kun Nato-kelpoisuutta on todisteltu. Naton-jäsenenä ne nousevat edelleen. Se kaikki on pois hyvinvoinnin ja koulutuksen rahoituksesta.

Kauppasuhteiden kaventuminen on jo nostanut energian, ruoan ja muiden hyödykkeiden hintoja. Lasku lankeaa valtiolle ja veronmaksajille.

Puhemies!

Uusi ulkopolitiikka maksaa. Se vie pois pohjaa suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpidolta. Ulkopoliittisella virheellä on kallis sisäpoliittinen hinta.

Kiitos!


Puheenvuoro keskustelussa Nato-sopimuksen hyväksymisestä