Arvoisa puhemies!

Hallituksen talousarvioesitys sisältää useita erittäin kannatettavia ja odotettuja toimia mm. varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Monella alalla edetään oikeaan suuntaan. Talousarvioehdotus sisältää kuitenkin myös ongelmia. Nostan puheenvuorossani esille muutaman.

Hallituksen alkukauden keskusteluja on hallinnut 75 prosentin työllisyysastetavoite, johon tämäkin budjetti kurkottaa. Työllisyyspoliittisessa keskustelussa vastakkain ovat olleet kaksi peruslinjaa, porkkana ja keppi.

On hyvä, että hallitus esittää nyt yhden kepin eli työttömyysturvan aktiivimallin 4,65 prosentin leikkurin poistamista. Tätä on todella odotettu. Ikävä kyllä samalla esitetään leikkausta työttömyysturvan lisäpäiviin eli eläkeputkeen. Putkessa oli viime vuonna lähes 17 500 henkilöä. Se on tarjonnut monelle raskaassa työssä jo työkykynsä menettäneelle ikääntyneelle työntekijälle mahdollisuuden jäädä ansiosidonnaiselle päivärahalle odottamaan eläkkeelle pääsyä. Samalla nuoremmille ikäluokille on tarjoutunut lisää työmahdollisuuksia.

Varsin vähälle huomiolle työvoimapolitiikan kokonaisuudessa on jäänyt aktiivimallin leikkuriakin kovempi keppi, nimittäin työttömyysturvan karenssit, siis kokonaan korvaukseton aika, joka työttömälle voidaan määrätä. Sen käyttö on työvoimahallinnossa kasvanut hälyttävästi. Vuonna 2008 karensseja määrättiin reilu 33 000 kpl, vuonna 2018 jopa yli 118 000. Tänä vuonna määrä näyttää edelleen kasvavan. Elokuun loppuun mennessä karensseja oli määrätty yli 85 000. Tämä on siis sitä ”keppiä”, johon työministeri ja pääministerikin ovat eri yhteyksissä viitanneet, että keinovalikoimassa on ja pysyy. Siinä missä aktiivimallin leikkuri on 4,65 prosenttia, on kokonaan korvauksetonta aikaa mahdollista määrätä aina 90 päivään saakka tai jopa toistaiseksi. Se on sadan prosentin leikkuri eikä se siis häviä mihinkään, vaan karensseja määrätään nyt ennätystahtiin.

Hallitus ehkä pyristelee irti edeltäjiensä politiikasta, jossa keppi on korostunut, mutta tällä budjetilla se ei vielä onnistu. Palkkatuen lisäys on toki tervetullutta rahaa, jolla voidaan työllistää ihmisiä kohtalaisen tehokkaasti, siitä kiitos.

Arvoisa puhemies,

Perusturvaan, kuten työmarkkinatukeen ja työttömien peruspäivärahaan, hallitus osoittaa 40 miljoonaa lisärahaa, tehdään 20 euron korotus. Se on hyvä alku, jos se on alku. Melkoinen epäkohta on kuitenkin se, että perusturvan korotus leikkautuu pois toimeentulotuen saajilta. Kaikkein köyhimmät eivät saa mitään. Tämä on epäoikeudenmukaista. Tarvittaisiin korkeintaan parikymmentä miljoonaa, jotta epäkohta voitaisiin korjata ja toimeentulotuen saajatkin voisivat korotuksesta hyötyä, mutta tätä summaa ei nyt budjettiesityksessä ole. Epäkohta on periaatteellisesti ja käytännössä merkittävä. Vuonna 2018 toimeentulotukea sai 470 000 henkilöä ja yli 300 000 kotitaloutta.

Arvoisa puhemies,

Rahaa ei löydy sosiaaliturvaan, mutta sitä näyttää löytyvän monin verroin suurempia summia aseisiin. Julkisen talouden suunnitelmassa puolustusmenot kasvavat ensi vuoden noin 3 miljardista eurosta viiteen miljardiin euroon vuonna 2023. Merivoimien alushankinnan laskuun tuli hiljattain lisäystä 100 miljoonaa euroa. Koko hintalappu on nyt 1,3 miljardia. Pelkään, että tämä ennakoi myös tulevaa hävittäjähankintaa, joka tuskin pysyy sille asetetussa 10 miljardin raamissa.

Tässä budjetissa HX-hankkeen hallinnollisiin kuluihin, siis vuonna 2021 tehtävän hankintapäätöksen valmisteluun, osoitetaan kahdella eri puolustushallinnon momentilla yhteensä 20 miljoonaa euroa. Rahaa kuluu mm. konsulttitoimeksiantoihin. Saman verran maksaisi toimeentulotuen perusosan korotus niin, että perusturvaan tehtävä 20 euron lisäys ei leikkautuisi toimentulotuen saajilta pois. Toivon todella, että ennen kuin tämä budjettiesitys tulee eduskunnan päätökseksi tuo raha jostakin löytyy ja myös toimeentulotukeen tehdään tasokorotus. Se on paitsi toimeentulo-, myös mitä suuremmassa määrin oikeudenmukaisuuskysymys.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2020.

Turun omistama Arkea Oy on syyllistymässä törkeään työehtoshoppailuun. Työntekijöiden palkat, lomat ja eläkkeet menevät leikkuriin. Yhtiön johto on väittänyt tämän olevan ainoa keino turvata työt. Johto on väärässä, sillä palkanalennukset käynnistävät takuuvarmasti syvenevän työntekijöiden uupumisen, laadun heikentymisen, tarjouskilpailuhäviöiden ja irtisanomisten kierteen. Väärässä on myös konsernijaoston niukka enemmistö eli kokoomuksen, vihreiden ja keskustan edustajat, jotka tes-vaihdon hyväksyivät äänin 7-6.

Turku yhtiöitti teknisen toimensa palvelut vuonna 2011. Tuolloin käytännössä vain Vasemmistoliiton valtuutetut vastustivat yhtiöittämistä. Näimme yhtiöittämisen johtavan toiminnan supistumiseen ja jopa konkursseihin, kun kilpailuja hävittäisiin. Ilmiselvää oli, että yhtiöittämisen tiellä eteen tulisi myös työehtojen heikentäminen. Näin on käynyt. Perustetuista yhtiöistä Turun Seudun Rakennustekniikka Oy on jo lakannut olemasta. Julkisesta infrarakentamisesta ja kunnossapidosta huolehtiva Kuntec Oy on hävinnyt kilpailuja, irtisanonut ja lomauttanut väkeä ja sen liikevaihto on pienentynyt rajusti. Ateriapalveluista, siivouksesta ja kiinteistönhuollosta vastannut Arkea on jaettu kahtia, Kaarea Oy:ön eli niin sanottuun sidosyksikköyhtiöön, jolta omistajat voivat tilata palveluita kilpailuttamatta ja Arkea Oy:ön, joka toimii kokonaan markkinakilpailun piirissä, ja johon nyt ilmoitetut rajut saneeraustoimet kohdistuvat.

Yhtiöittämisen jälkeen Arkean toiminnoissa, kuten päiväkotien, koulujen ja vanhustenhuollon ruokapalveluissa sekä siivouksessa, on ollut paljon laatuongelmia. Kilpailukykyä on haettu henkilöstön selkänahasta ja aivan selvästi myös esimerkiksi aterioiden raakaa-aineista. Palvelun laatu sekä luottamus sen toimivuuteen on kärsinyt. Palkanalennus työehtosopimusta vaihtamalla vain syventää 2011 alkanutta kierrettä kohti pohjaa.

Ainoa varmasti toimiva keino pelastaa Arkean työt, turvata henkilöstön työehdot ja kaupunkilaisille korvaamattoman tärkeät palvelut on Arkean muuttaminen inhouse-asemaan kaupungin sidosyksiköksi eli sen vetäminen pois markkinoilta, ja mahdollisesti jopa koko yhtiön purkaminen kiinteäksi osaksi kaupungin perustoimintaa. Vain näin voidaan suojautua ateria-, siivous- ja kiinteistöpalvelualalla ylikansallisestikin toimivien suuryhtiöiden epäterveeltä kilpailulta ja laadun sekä työehtojen dumppaukselta.

Johannes Yrttiaho
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vas)

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.10.2019.

Eduskuntaryhmän kesäkokous 27.8.2019, Kemi

Hyvät toverit,

Hallituskauden aloitusta on leimannut kiista aktiivimallin purkamisesta. On hyvä, että ministeri on nyt käynnistänyt mallin purkamisen. Kiitokset siitä! Hallitusohjelmaan jäi kirjaus aktiivimallia ”työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä”. Tällaisena korvaavana toimena on käytännössä pidetty esillä työttömyysturvan lisäpäivien eli ns. eläkeputken leikkaamista. Eläkeputki on taannut ikääntyneelle työttömälle ansioturvan jatkumisen eläkeikään saakka.

Työmarkkinajärjestöt esittivät kesäkuussa hallitukselle, että lisäpäiviin oikeuttava ikäraja nostetaan 62 vuoteen. Pääministeripuolueen suunnasta on kiitelty järjestöjen esityksiä. Viestit tästä suunnasta ovat ristiriitaisia, kun toisessa yhteydessä puhutaan työvoimapolitiikan käänteestä, jossa sanktioiden sijaan lisättäisiin palveluita ja palkkatukea, toisessa yhteydessä tuetaan leikkauksia ja luvataan pitää keppi käden ulottuvilla, kuten työministeri hiljattain totesi.

Eläkeputken puolustaminen on jäämässä Vasemmistoliiton varaan ja toivon todella, että tehtävään tartutaan. Lisäpäiväoikeuden leikkaaminen on työttömyysturvan leikkaamista, eikä sellaista pidä missään muodossa hyväksyä. Eläkeputki on pelastanut monen ikääntyneen työttömän toimeentulon ja terveyden ennen eläkkeelle pääsyä. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeutta on leikattu 90-luvun lopulta alkaen pala kerrallaan, viimeisin heikennys tehtiin vuonna 2014. Moni pitkän työuran tehnyt on leikkausten vuoksi pudonnut työmarkkinatuen varaan ennen eläkkeelle pääsyä. Uudelleen työllistyminen on näissä ikäluokissa monesti turha toivo.

Raskaissa teollisuus-, palvelu- ja hoivatöissä työkyky on tosiasiallisesti usein menetetty jo ennen eläkeikää. Eläkeputki on tuonut helpotusta myös näille työntekijöille, sillä kuten tiedämme, työkyvyttömyyseläkkeelle ei vakuutusyhtiöiden hylkäyslinjan vuoksi onnistu pääsemään kuin aniharva.

Lisäpäiväoikeuden leikkaamista on perusteltu työllisyystoimena. Vaikka eläkeputken poistaminen hillitsisikin työntekijöiden irtisanomista vanhemmissa ikäluokissa, niin kuin väitetään, pitää muistaa, että kokonaistyöllisyys ei tällä kohene. Paine siirtyy hyvin suurella todennäköisyydellä nuorimpiin työmarkkinoilla oleviin ikäluokkiin, ja näkyy nuorisotyöttömyytenä. Työllisyyden hoidon suhteen joudutaan ojasta allikkoon.

Työmarkkinajärjestöjen kesäkuun esityksiin sisältyi myös leskeneläkkeen leikkaaminen, sen määräaikaistaminen 10 vuoteen. Nämä molemmat esitykset heikentäisivät toteutuessaan ihmisten perustoimeentuloa nykyisestä.

Järjestöjen esityksissä näkyy nimenomaan työnantajien kädenjälki. Työnantajat ajavat näillä sosiaaliturvan heikennyksillä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujensa vähentämistä. Sama tavoitehan oli kiky-sopimuksella. Työnantajien sosiaaliturvamaksuja siirrettiin työntekijöiden maksettaviksi niin, että yritykset tulevat saamaan vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan jopa 6,5 miljardin euron hyödyn. Iso osa tästä hyödystä valuu suoraan omistajien taskuihin, ei suinkaan investointeihin tai uusiin työpaikkoihin. Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana yritysten omistajilleen maksamat osingot ovat kasvaneet 11 miljardista 13,5 miljardiin euroon.

Heikkenevien talousnäkymien oloissa tehokas keino huolehtia työllisyydestä olisi kotimaiseen kysyntään panostaminen. Esimerkiksi Saksassa panostetaan tietoisesti ja voimakkaasti kotimaisen kysynnän ylläpitämiseen. Siellä on sovittu keskimäärin 3,2 prosentin palkankorotuksista, metallialalla yli 4 prosentin korotuksista. Suomessa työnantajien ja yritysten omistajien on sallittu viime vuodet kahmia miljardit omiin taskuihinsa, palkoissa on vedetty nollalinjaa. Kun valta on nyt kiky-kurituksen jälkeen vaihtunut, on sekä oikeudenmukaista että suhdannepoliittisesti järkevää toteuttaa Suomessakin kunnon palkankorotukset.

Budjettitalouden ja koko kansantalouden näkökulmasta ehkä heikkenevää talouskehitystäkin pelottavampi uhka on hallitusohjelmaan kirjattu HX-hanke, 64 monitoimihävittäjän hankinta. Hävittäjähankinta ja laivaston uudet korvetit ovat keskeinen syy siihen budjettitalouden kireyteen, joka on hallituksen hyvien pyrkimysten ylittämätön este. HX-hankkeen menoja sisältyy vuosien 2021-23 kehyksiin 1,5 miljardia euroa vuositasolla. Laivue-hankkeen menoja budjettikehyksessä on 192-194 miljoonaa euroa vuositasolla. Puolustusministeriön hallinnonalan määräraha vuonna 2020 on kehyksessä 3,1 miljardia euroa. Kehyskaudella se nousee viiteen miljardiin euroon.

Kansantaloudellisessa mielessä hävittäjähankinta on jyrkässä ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden ja ”vastasyklisen” talouspolitiikan kanssa.

Kymmenien miljardien käyttäminen kansantaloudellisesti täysin tuottamattomaan hankkeeseen on mieletöntä ja taloudellisesti katastrofaalista, mutta mikä pahinta, myös Suomen turvallisuuden vaarantavaa politiikkaa. Viime viikkoisella Suomen vierailullaan Venäjän johto toi varsin selvästi esiin huolensa sen rajoilla tapahtuvasta varustautumisesta, Yhdysvaltain uusista ohjuskokeista ja INF-sopimuksen irtisanomisen seurauksista. Ei tietenkään ollut sattumaa, että huoli ilmaistiin Suomen vierailun yhteydessä, hävittäjiä koskevan hankintapäätöksen kynnyksellä.

Kiitos!

Arvoisa puhemies!

Nostan tässä esiin yhden hallitusohjelman kohdan. Kirjaus on yksi ohjelman lyhyimpiä ja tiiviimpiä, mutta vaikutuksiltaan yksi suurimpia. Kysymys on ohjelman Puolustuspolitiikka-osion tavoitteesta numero 2, joka kuuluu: ”Poistuvat strategiset suorituskyvyt korvataan täysimääräisesti”. Tässä viitataan Ilmavoimien Hornet-kaluston ja Merivoimien alusten uusimiseen ja uuden kaluston hankintaan – HX- ja Laivue 2020 -hankkeisiin. Ohjelman mukaan nykyinen ”Hornet-kalusto korvataan täysimääräisesti. Hankintasopimus solmitaan vuonna 2021”. Laivue 2020 -hankkeen hankintasopimusta koskeva päätös tehdään hallitusohjelman mukaan kauden alussa.

Etenkin HX-hanketta koskevien kirjausten on tulkittu jättävän avoimeksi hankittavien monitoimihävittäjien määrän ja hankintahinnan. Siksi keskustelua hankinnasta ja sen mielekkyydestä on syytä edelleen käydä ja keskustelu varmasti jatkuu myös hallituksen sisällä.

Hävittäjähankinnan on sanottu olevan Suomen suurin yksittäinen hankinta koskaan. Hintahaarukaksi on arvioitu 7-10 miljardia euroa. Merivoimien kalustoon käytettäisiin 1,2 miljardia euroa, huomattava summa sekin.

Hornetien hankinta 1992 maksoi nykyrahassa viisi miljardia euroa. Nyt puhutaan siis jopa kaksinkertaisesta summasta.

Hankintahinnan lisäksi hävittäjien ylläpidosta ja käytöstä koituu elinkaarikustannuksia, arviolta jopa 30-40 miljardia euroa. Arvio perustuu Kanadan ja Norjan laskelmiin F-35A-hävittäjien elinkaarikuluista. Juuri tämä amerikkalaisen Lockheed Martinin kone on nousemassa ykkössuosikiksi myös Suomessa.

Itse hankinnan tekninen toteuttaminen herättää paljon kysymyksiä. Valtioiden asehankintoja ja puolustusmenojen vaikutusta kansantalouteen tutkinut Eero Lehto on keväällä julkaistussa artikkelissaan kiinnittänyt huomiota HX-hankkeen tarjouspyyntöön ja hankintaprosessiin.

Tarjouskilpailussa ratkaisevaksi kriteeriksi on asetettu ns. ”suorituskyky”. Hinnan, elinkaarikustannusten, huoltovarmuuden ja teollisen yhteistyön osalta riittää sen sijaan tiettyjen kynnysarvojen täyttyminen. ”Suorituskyky” on varsin monitulkintainen käsite ja tässä tapauksessa sen sisältö on pitkälle sotilaiden määriteltävissä. Tällaiset hankintakriteerit voivat johtaa tilanteeseen, jossa hankituksi tulee kallein vaihtoehto. Kilpailun voi siis hävitä vaikka tarjoaisi halvemmalla ja tarjoaisi vaikkapa merkittävästi arvokkaampaa teollista yhteistyötä eli vastakauppoja.

Julkisen talouden suunnitelmassa vuodelle 2020-2023 näihin hankintoihin näyttää olevan varattu miljardeja euroja. Laivue-hankkeen menoja kehyksissä on 192-194 miljoonaa euroa vuositasolla. HX-hankkeen menoja sisältyy vuosien 2021-23 kehyksiin 1,5 miljardia euroa vuositasolla. Puolustusministeriön hallinnonalan määräraha vuonna 2020 on kehyksessä 3,1 miljardia euroa. Kehyskaudella se nousee viiteen miljardiin euroon. Tätä taustaa vasten hallitusohjelman kirjaus 10 miljoonan lisäyksestä puolustusmenoihin johtaa pahasti harhaan.

Etenkin HX-hanke uhkaa syrjäyttää julkisia menoja koulutuksesta, tutkimuksesta ja julkisesta infrastruktuurista, hyvinvointipalveluista ja sosiaaliturvasta. Sotilasmenojen kasvattaminen ei tuota mitään, siinä missä panostukset koulutukseen, tutkimukseen, julkiseen infrastruktuuriin ja hyvinvointipalveluihin sekä sosiaaliturvaan kasvattavat kansantalouden tuottavuutta ja bruttokansantuotetta sekä luovat hyvinvointia.

Arvoisa puhemies!

Täällä on keskusteltu tänään hallitusohjelman taloudellisesta pohjasta. Talouden niukkuus näyttäisi olevan melko helposti ratkaistavissa, historiamme suurimmista asehankinnoista leikkaamalla.

 

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 11.6.
Valtioneuvoston tiedonanto VNT 1/2019
Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. (Rinteen hallituksen ohjelma)

SELVITYSPYYNTÖ
Turun kaupunginhallitus
6.5.2019

Logomon sillan ja Funikulaarin rakentamiskustannusten huomiotta jättäminen maankäyttösopimuksissa ja maanomistajan hyödyksi koituva ansioton arvonnousu

Turun kaupungin ns. strategisista maankäytön hankkeista Logomon silta ja Kakolan Funikulaari ovat ylittäneet kustannusarvionsa useilla miljoonilla euroilla. Logomon sillan rakennushanke käynnistettiin viiden miljoonan hinta-arviolla. Tällä hetkellä kustannusten arvioidaan nousevan 16 miljoonaan euroon. Funikulaarin ensimmäinen hinta-arvio oli noin miljoona euroa. Toteutuneet kustannukset ovat yli viisi miljoonaa euroa. Logomon sillan kustannukset ovat yli kolminkertaistuneet, funikulaarin kustannukset ovat yli viisinkertaistuneet.

Hankkeet liittyvät olennaisesti uusien asuinalueiden rakentamiseen: Logomon silta VR:n Konepaja-alueen asemakaavaan (Fabriikki) ja Funikulaari Kakolan asemakaavaan. Asemakaavojen toteuttamisesta seuraavat yhdyskuntarakennekustannukset maksaa yleensä kaupunki. Maankäyttösopimuksilla sovitaan mm. korvaussummasta, jolla maanomistaja korvaa kaupungille aiheutuneita kuluja. Maankäyttökorvaus suhteutetaan kaavan toteuttamisen seurauksena aiheutuviin suoriin tai välillisiin yhdyskuntarakennekustannuksiin ja maanomistajan asemakaavoituksesta saamaan taloudelliseen hyötyyn. Sopimuksen pohjana on arvio maan arvosta ennen ja jälkeen asemakaavan muutoksen. Maankäyttökorvaus peritään maanomistajalle syntyvästä arvonnoususta (35-45%).

VR:n Konepaja-alue -asemakaavaan perustuvassa maankäyttösopimuksessa ei ole huomioitu Logomon sillan maanarvoa nostavaa vaikutusta lainkaan. Kakolan asemakaavassa Funikulaarin rakennuskustannukset on huomioitu vähäisessä määrin, sen hetkiseen alimitoitettuun hinta-arvioon perustuen. On selvää, että maan arvo nousee näiden hankkeiden toteuttamiseen myötä. Hankkeet maksaa Turun kaupunki. Maanomistajalle ja rakennuttajalle syntyy ansiotonta arvonnousua, jonka kaupunki on jättänyt maankäyttösopimuksella maanomistajan hyödyksi.

Edellisen perusteella pyydän, että kaupunginhallitukselle selvitetään,
-paljonko Turun kaupungin kustannuksellaan toteuttamat Logomon silta ja Funikulaari tuottavat maanomistajille ja kaavan toteuttajille ns. ansiotonta arvonnousua,
-ne maankäyttökorvauksien menetykset, joita Logomon siltahankkeen huomiotta jättäminen Konepaja-alueen asemakaavan maankäyttösopimuksessa ja Funikulaarin liian pieni kustannusarvio Kakolan asemakaavan maanäyttösopimuksissa on aiheuttanut.

Johannes Yrttiaho

Kaupunginhallituksen jäsen (vas.)

Hyvät toverit!

Suomessa tunnustellaan pohjaa uuden hallituksen muodostamiselle. Ennakkoarvioiden mukaan muodostumassa olisi sinipunahallitus, siihen vaalituloskin viittaa selkeimmin. Vaaleissa vasemmiston hienoisesta voitosta huolimatta kokoomus ja perussuomalaiset onnistuivat säilyttämään asemansa ja oikeistosuunta piti Suomessa pintansa.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen kamppailut Sipilän hallituksen toteuttamaa työttömyysturvan 5 prosentin leikkausta eli ns. aktiivimallia ja irtisanomista helpottavaa työehtosopimuslain muutosta – ns. irtisanomislakia – vastaan nostattivat kyllä taistelumieltä, mutta ne eivät vakuuttaneet kansalaisia riittävästi, jotta tyytymättömyys olisi kanavoitunut vasemmiston kannatukseksi vielä laajemmin. Näitä heikennyksiä ei onnistuttu torjumaan ja monet muut Sipilän hallituksen leikkaukset ja heikennykset menivät läpi kokonaan ilman vastatoimia. Tyytymättömyys kanavoitui vaaleissa etenkin helppoja selityksiä tarjonneiden populistien kannatuksena. Sama ilmiö on nähty lähivuosina moneen kertaan, Suomessa ja muissa länsimaissa. Edellisen kerran yhtä voimakas oikeistoaalto huuhtoi yli Euroopan 1930-luvulla – tunnetuin seurauksin.

Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen tulisikin nyt entistä ponnekkaammin ajaa ja puolustaa tavallisten pieni ja keskituloisten ihmisten etuja: sosiaaliturvan ja eläkkeiden leikkausten peruuttamista ja tasokorotuksia, kuntien rahoituksen korjaamista ja parempia palveluita, koulutukseen panostamista sekä työvoimapolitiikkaa ja julkisia investointeja, joilla ihmiset saavat kunnollisia töitä. Julkisen vallan jalansijaa talouselämässä tulee vahvistaa ja valtion ja kuntien omaisuuden myyminen lopettaa. Ansiotuloverotuksen progressiivisuus tulee ulottaa myös pääomatuloihin ja erilaiset verovapaudet yritysten ja omistajien verotuksesta tulee poistaa. Kulutusveroja, joita nyt on väläytelty, ei pidä lisätä, ei ilmasto eikä millään muullakaan perusteilla, sillä ne kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin.

Hyvät toverit!

Onko tällainen politiikka mahdollista sinipunahallituksessa? Tuskinpa. Työväenliikkeen ja työnantajien, vasemmiston ja kokoomuksen ristiriita on perustava – työn ja pääoman ristiriita.

Nousussa oleva kova oikeistopolitiikka nojaa työnantajien ja pääomanomistajien tukeen ja vetoaa siihen tyytymättömyyteen, joka nousee kansalaisten taloudellisen epävarmuuden, uhkaavan tai jo toteutuneen toimeentulon heikentymisen kokemuksista. Eurooppalainen talouskuripolitiikka on väline, jolla oikeisto pyrkii koko ajan muuttamaan yhteiskunnallista tulonjakoa pääoman hyväksi. Julkista taloutta supistetaan ja hyväksytään pysyvä massatyöttömyys osaksi työmarkkinoita ja työnantajia ja omistajia suosivaa talouspolitiikaa.

Kuripolitiikan taustalla on vuonna 2008 alkanut taantuma ja sitä seurannut eurooppalainen pankkikriisi. Sen selvittämiseksi jäsenmaat painostettiin lainaamaan suuria summia Etelä-Euroopan ns. kriisimaille ja siten pelastamaan näitä maita lainoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit. Näin tuli Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian ja vauraan pohjoisenkin euromaiden kansalaisilla maksuun etenkin Saksan taloudellisiin etuihin kytkeytty politiikka, jota Euroopassa oli harjoitettu: oli lainoitettu Välimeren valtioita, jotka käyttivät lainat Saksan taloutta kasvattaneisiin tarkoituksiin. Eurojärjestelmä toimii Saksan hyväksi.

Seurauksena maksajamaissa – myös Suomessa – ovat nyt palkkojen, työehtojen ja työelämän lainsäädännön sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksien heikennykset, eläkkeiden ja sosiaaliturvan leikkaukset, julkisten palveluiden heikennykset ja lakkautukset, palveluiden ja infrastruktuurin yksityistäminen, valtionyhtiöiden ja valtion omaisuuden myynti.

Hyvät toverit!

Sipilän hallituksen kaikista kolttosista ehti syntyä pitkä lista. Otan tässä esiin yhden. Liikenneministeri Anne Bernerin päätös siirtyä SEB-pankin (Skandinaviska Enskilda Bankenin) palvelukseen kerrottiin julkisuuteen hallituskauden loppumetreillä. Ruotsalaisen rahasuvun, Wallenbergien hallitsema pankki saa liikenneministerin loikasta edun, joka tulee maksuun suomalaisilla veronmaksajilla. Berner vie ministerinä hankkimansa tiedot ja ministeriössä toteutetun tulevia väylähankkeita koskevan valmistelutyön pankin hallitukseen. Tällaisten loikkien ei pitäisi olla mahdollisia, ne tulisi kieltää kokonaan. Kielto puhdistaisi ministeriöistä elinkeinoelämän edunvalvojat pois.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen uusi hallitus jatkaa Bernerin käynnistämää väylähankkeiden yhtiöittämistä. Suunnitelmien mukaan liikenneinfran – ratojen ja teiden – rakentamiseen osoitettu valtion julkinen budjettirahoitus vähenisi ja hankkeisiin otettaisiin myös yksityisiä sijoittajia. Kun liikenneministeri Berner ottaa kesäkuussa askelen SEB-pankkiin ja Suomen hallitus ja eduskunta hyväksyvät hankeyhtiömallin, on ovi Suomen teiden ja ratojen yksityistämiseen auki. Hankeyhtiömalli tuleekin torjua: Vakka-Suomelle ja Uudenkaupungin autotehtaalle tärkeä 8-tien nelikaistaistaminen sekä Varsinais-Suomen raideliikenteen kehittäminen Salosta Turkuun ja edelleen Uuteenkaupunkiin ja Loimaalle kaipaavat suoraa budjettirahaa eivätkä hankeyhtiöitä, joiden kautta ne uhkaavat siirtyä ruotsalaisen pääoman haltuun.

Uudenkaupungin autotuotannon turvaamiseksi uuden hallituksen on todella panostettava Eurooppa-politiikassaan neuvotteluihin autojen tuontitullien torjumiseksi, jotka Yhdysvallat uhkaa asettaa.

Hyvät toverit!

Yhtä jalkaa talouspolitiikan oikeistolaistumisen kanssa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunta on muutettu sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja puolueettomuuspolitiikasta kohti läntistä Yhdysvaltojen johtamaa sotilasblokkia, jonka uskollinen jäsen Suomi käytännössä jo on. Samalla toisen maailmansodan päättäneen Pariisin rauhansopimuksen velvoitteista on lakattu välittämästä. Muun muassa sotilasliittojen jäsenyys ja hyökkäyssodan mahdollistavan aseistuksen hankkiminen on sopimuksella kielletty.

Sotilaiden poliittinen vaikutusvalta on kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut ja yhteiskuntaa militarisoitu määrätietoisesti. Puolustusvoimien tehtäviin on lisätty ulkomailla sotiminen, tiedustelulaeilla on nyt mahdollistettu kansalaisten seuranta ilman rikosepäilyä ja Nato-isäntämaasopimuksella on avattu Suomen maaperä vieraan vallan sotavoimille. Isäntämaasopimus hyväksyttiin 2014 puolustusvoimien komentajan virkamiespäätöksellä – eduskunnan ohi. Sopimus tarkoittaa tosiasiallista sotilaallista liittosuhdetta Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Vasemmistoliitto on vaatinut isäntämaasopimuksen irtisanomista. Suomen tulisi ulkopolitiikassaan pysytellä turvallisen etäisyyden päässä nytkin maailmalla sotivasta supervallasta, joka ei häikäile menetelmissä, kun sen asemasta ja eduista on kysymys Irakissa, Afganistanissa, Egyptissä, Syyriassa, Libyassa, Venetzuelassa…

Hyvät toverit!

Maailman valtioiden puolustusbudjetit kasvavat. Myös Suomessa varustaudutaan massiivisilla asehankinnoilla mm. laivaston aluksia uusimalla ja kymmenien miljardien HX-hävittäjähankinnalla. Hävittäjähankintaa perustellaan Hornetien korvaamisella ja Suomen uskottavalla puolustuskyvyllä. Hankittavat monitoimihävittäjät ovat kuitenkin ennen kaikkea hyökkäysaseita, jotka Yhdysvallat haluaa Suomen hankkivan ylläpitämään Naton ilmauhkaa Venäjää vastaan Itämeren piirissä. Baltian Nato-maat, kun ovat näin massiivista asehankintaa kantamaan auttamatta liian pieniä kansantalouksia. Eikä Yhdysvaltoja tietenkään haittaa mittailla Venäjän kärsivällisyyttä vetämällä Suomi mukaan Nato-Baltian puolustukseen. Mutta hyvät toverit, meitä se haittaa!

HX-hankkeen kymmeninen miljardien kaupan kätilöinä on häärinyt joukko Suomen puolustusvoimista eläköityneitä upseereita: puolustusvoimien entinen komentaja Juhani Kaskeala, Ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali evp. Kari Salmi, Merivoimien entinen komentaja, vara-amiraali evp. Kari Takanen ja Karjalan Lennoston komentajana toiminut eversti evp. Ossi Sivén. Joukkoon kuuluu myös ex-puolustusministeri Jan-Erik Enestam. Kunkin herran konsulttiyhtiöllä on yksi konevalmistaja edustettavanaan. Nämä miehet edustavat käytännössä siis vieraan vallan aseteollisuutta suhteessa Suomen valtioon, entiseen työnantajaansa. He tienaavat tällä lobbaustyöllään myös sievoisia summia rahaa. Kenraalilobbyn toiminta tulisi tutkia eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimesta. Intressiristiriita Suomen etuihin nähden on selvä. Viedessään vieraiden valtojen aseteollisuudelle tietotaitonsa Suomen puolustuksesta ja puolustushallinnosta kenraalit heikentävät Suomen asemaa itsenäisenä, sotilaallisesti liittoutumattomana ja puolueettomana valtiona. Tosin, edellä sanotun valossa näyttää siltä, että näin he taisivat tehdä myös virassa toimiessaan

Toverit! Olkaamme tarkkana, sillä suomalainen porvari pelaa nyt vaarallista peliä! Hyvää vappua!

(Puhe Työväen Vappujuhlassa Uudenkaupungin torilla 1.5.2019)

Hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta tärkeintä on osoittaa julkisille palveluille riittävä rahoitus. Tarvitaan lisää hoitajia ja lääkäreitä. Kunnissa on korkea osaaminen perusterveydenhuollon (terveyskeskukset) ja sosiaalipalvelujen järjestämiseen. Kunnilta puuttuu kuitenkin rahoitus näiden tehtävien hyvään hoitamiseen. Henkilökuntaa on liian vähän ja siksi syntyy jonoja eikä esimerkiksi hoivakodeissa saada annettua asiakkaille heidän tarvitsemaansa hoivaa. Yksityistäminen on heikentänyt palveluiden laatua.

Kalliit erikoistason palvelut voidaan siirtää maakuntaan, jossa ne ovat paremmin demokraattisen valvonnan piirissä kuin nykyisissä sairaanhoitopiireissä. Perustason palvelut tulee hoitaa jatkossakin kuntien työnä. Se on edelleen toimiva ratkaisu, kunhan vain rahoitus on hoidettu. Palveluiden yksityistämistä tulee rajoittaa ja kieltää voiton tavoittelu sotepalveluissa lailla.

Juha Sipilä ja Petteri Orpo veivät väkisin läpi sote-markkinamallia. Näin he sotkivat suomalaisiin sotepalveluihin suurten yhtiöiden bisnekset. Samalla olisi tehty kolmen miljardin euron leikkaukset. Nämä kaksi perusongelmaa johtivat siihen, että koko hanke törmäsi kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin.

Sipilän-Orpon sotemallin valmistelu nieli vuosina 2017-19 jopa 200 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Tämäkin summa olisi voitu käyttää kipeästi kaivatun henkilökunnan palkkaamiseen.

Lounais-Suomessa on yli tuhat laivarakentajaa työttömänä, mutta silti työnantajat puhuvat työvoimapulasta. Tosiasiassa ulkomainen työvoima on vienyt vuosien saatossa yhä suuremman osan töistä. Työvoimapulaa suurennellaan puheissa, jotta ratkaisuksi voitaisiin tarjota lisää ”työperäistä maahanmuuttoa” ja palkkojen alasajo voisi jatkua. Alipalkattujen kolmen euron työntekijöiden vaikutus näkyy. Metalliteollisuuden reaalisten tuntipalkkojen kehitys on kymmenvuotiskaudella 2007-2017 ollut vain yhden prosentin suuruinen!

Metallin reaalipalkat nousseet kymmenessä
vuodessa vain prosentin.

Heikon palkkakehityksen taustalla on paitsi ulkomainen työvoima myös tarkoituksella ylläpidetty massatyöttömyys. Kun työttömyys on korkealla, verotuloja kertyy vähemmän ja julkisen talouden säästöt kiihtyvät, palveluista ja sosiaaliturvasta leikataan. Palkkojen sekä muiden työehtojen polkeminen kiihtyy, koska kiristyvä kilpailu työstä pakottaa työttömät ottamaan työtä vastaan aiempaa heikommin ehdoin. Tätä pahoinvoinnin kehää valtiovalta – erivärisinä vaihdelleet hallitukset – on tietoisesti ylläpitänyt 90-luvulta saakka.

EU- ja eurojäsenyyksien ehkä tärkeimpänä antina työnantajien näkökulmasta oli kuitenkin juuri työvoiman vapaa liikkuvuus.Ulkomaisesta halpatyövoimasta tuli keskeinen osa suomalaisia työmarkkinoita. Se on osa työvoiman tarjonnan lisäämisen politiikkaa, samaa mitä heikolla irtisanomissuojalla, työttömyysturvan leikkauksilla, aktiivimalleilla ja onnettomalla työvoimapolitiikalla Suomessa ajetaan. Työtä on pakko ottaa vastaan heikommilla ehdoilla. Palkat ja muut työehdot joustavat tässä pelissä alaspäin.

Alipalkkauksen kriminalisoiminen, lakisääteinen minimipalkka, viranomaisvalvonnan lisääminen, parempi tilaajavastuu, veronumeron käyttöönotto sekä ammattiliittojen laajempi kanneoikeus estäisivät alipalkkausta ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa eli tarveharkintaa tulisi kiristää. Ruotsissa saatavuusharkintaa ei ole lainkaan. Siellä ”työperäisen maahanmuuton” ongelmat ovat räjähtäneet käsiin.

Johannes Yrttiaho
kaupunginvaltuutettu
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Teollisuuden Vaikuttajat -lehdessä 1/2019.