Eläkeputki, palkat ja hävittäjähankinta

Eduskuntaryhmän kesäkokous 27.8.2019, Kemi

Hyvät toverit,

Hallituskauden aloitusta on leimannut kiista aktiivimallin purkamisesta. On hyvä, että ministeri on nyt käynnistänyt mallin purkamisen. Kiitokset siitä! Hallitusohjelmaan jäi kirjaus aktiivimallia ”työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä”. Tällaisena korvaavana toimena on käytännössä pidetty esillä työttömyysturvan lisäpäivien eli ns. eläkeputken leikkaamista. Eläkeputki on taannut ikääntyneelle työttömälle ansioturvan jatkumisen eläkeikään saakka.

Työmarkkinajärjestöt esittivät kesäkuussa hallitukselle, että lisäpäiviin oikeuttava ikäraja nostetaan 62 vuoteen. Pääministeripuolueen suunnasta on kiitelty järjestöjen esityksiä. Viestit tästä suunnasta ovat ristiriitaisia, kun toisessa yhteydessä puhutaan työvoimapolitiikan käänteestä, jossa sanktioiden sijaan lisättäisiin palveluita ja palkkatukea, toisessa yhteydessä tuetaan leikkauksia ja luvataan pitää keppi käden ulottuvilla, kuten työministeri hiljattain totesi.

Eläkeputken puolustaminen on jäämässä Vasemmistoliiton varaan ja toivon todella, että tehtävään tartutaan. Lisäpäiväoikeuden leikkaaminen on työttömyysturvan leikkaamista, eikä sellaista pidä missään muodossa hyväksyä. Eläkeputki on pelastanut monen ikääntyneen työttömän toimeentulon ja terveyden ennen eläkkeelle pääsyä. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeutta on leikattu 90-luvun lopulta alkaen pala kerrallaan, viimeisin heikennys tehtiin vuonna 2014. Moni pitkän työuran tehnyt on leikkausten vuoksi pudonnut työmarkkinatuen varaan ennen eläkkeelle pääsyä. Uudelleen työllistyminen on näissä ikäluokissa monesti turha toivo.

Raskaissa teollisuus-, palvelu- ja hoivatöissä työkyky on tosiasiallisesti usein menetetty jo ennen eläkeikää. Eläkeputki on tuonut helpotusta myös näille työntekijöille, sillä kuten tiedämme, työkyvyttömyyseläkkeelle ei vakuutusyhtiöiden hylkäyslinjan vuoksi onnistu pääsemään kuin aniharva.

Lisäpäiväoikeuden leikkaamista on perusteltu työllisyystoimena. Vaikka eläkeputken poistaminen hillitsisikin työntekijöiden irtisanomista vanhemmissa ikäluokissa, niin kuin väitetään, pitää muistaa, että kokonaistyöllisyys ei tällä kohene. Paine siirtyy hyvin suurella todennäköisyydellä nuorimpiin työmarkkinoilla oleviin ikäluokkiin, ja näkyy nuorisotyöttömyytenä. Työllisyyden hoidon suhteen joudutaan ojasta allikkoon.

Työmarkkinajärjestöjen kesäkuun esityksiin sisältyi myös leskeneläkkeen leikkaaminen, sen määräaikaistaminen 10 vuoteen. Nämä molemmat esitykset heikentäisivät toteutuessaan ihmisten perustoimeentuloa nykyisestä.

Järjestöjen esityksissä näkyy nimenomaan työnantajien kädenjälki. Työnantajat ajavat näillä sosiaaliturvan heikennyksillä työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujensa vähentämistä. Sama tavoitehan oli kiky-sopimuksella. Työnantajien sosiaaliturvamaksuja siirrettiin työntekijöiden maksettaviksi niin, että yritykset tulevat saamaan vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan jopa 6,5 miljardin euron hyödyn. Iso osa tästä hyödystä valuu suoraan omistajien taskuihin, ei suinkaan investointeihin tai uusiin työpaikkoihin. Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana yritysten omistajilleen maksamat osingot ovat kasvaneet 11 miljardista 13,5 miljardiin euroon.

Heikkenevien talousnäkymien oloissa tehokas keino huolehtia työllisyydestä olisi kotimaiseen kysyntään panostaminen. Esimerkiksi Saksassa panostetaan tietoisesti ja voimakkaasti kotimaisen kysynnän ylläpitämiseen. Siellä on sovittu keskimäärin 3,2 prosentin palkankorotuksista, metallialalla yli 4 prosentin korotuksista. Suomessa työnantajien ja yritysten omistajien on sallittu viime vuodet kahmia miljardit omiin taskuihinsa, palkoissa on vedetty nollalinjaa. Kun valta on nyt kiky-kurituksen jälkeen vaihtunut, on sekä oikeudenmukaista että suhdannepoliittisesti järkevää toteuttaa Suomessakin kunnon palkankorotukset.

Budjettitalouden ja koko kansantalouden näkökulmasta ehkä heikkenevää talouskehitystäkin pelottavampi uhka on hallitusohjelmaan kirjattu HX-hanke, 64 monitoimihävittäjän hankinta. Hävittäjähankinta ja laivaston uudet korvetit ovat keskeinen syy siihen budjettitalouden kireyteen, joka on hallituksen hyvien pyrkimysten ylittämätön este. HX-hankkeen menoja sisältyy vuosien 2021-23 kehyksiin 1,5 miljardia euroa vuositasolla. Laivue-hankkeen menoja budjettikehyksessä on 192-194 miljoonaa euroa vuositasolla. Puolustusministeriön hallinnonalan määräraha vuonna 2020 on kehyksessä 3,1 miljardia euroa. Kehyskaudella se nousee viiteen miljardiin euroon.

Kansantaloudellisessa mielessä hävittäjähankinta on jyrkässä ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden ja ”vastasyklisen” talouspolitiikan kanssa.

Kymmenien miljardien käyttäminen kansantaloudellisesti täysin tuottamattomaan hankkeeseen on mieletöntä ja taloudellisesti katastrofaalista, mutta mikä pahinta, myös Suomen turvallisuuden vaarantavaa politiikkaa. Viime viikkoisella Suomen vierailullaan Venäjän johto toi varsin selvästi esiin huolensa sen rajoilla tapahtuvasta varustautumisesta, Yhdysvaltain uusista ohjuskokeista ja INF-sopimuksen irtisanomisen seurauksista. Ei tietenkään ollut sattumaa, että huoli ilmaistiin Suomen vierailun yhteydessä, hävittäjiä koskevan hankintapäätöksen kynnyksellä.

Kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s