Harvemmin on intoa yhtyä johtavien sosiaalidemokraattisten ay-tovereiden lausuntoihin. Lähellä oli, kun STTK:n Antti Palola totesi alkusyksystä julkisuudessa, että ”yritysten viimeaikaiset ilmoitukset ja erityisesti niiden ajoitukset tuotantolaitosten sulkemisesta on osa elinkeinoelämän ja niiden järjestöjen ulkoparlamentaarista oppositiopolitiikkaa pääministeri Marinin hallitusta vastaan”

Tämä on tilanne ja tilanne on paha. Työnantajilla on myös agenttinsa hallituksen sisällä, nimittäin keskustapuolue.

Työnantaja haluaa murtaa yleissitovuuden

Työnantajien – myös valtio-omisteisten yhtiöiden – syksyyn ajoittamat yt-ilmoitukset ja massairtisanomiset ovat osa elinkeinoelämän ja työnantajaleirin hyökkäystä, jolla ne ajavat heikennyksiä työlainsäädäntöön ja työttömyysturvaan sekä alennuksia työnantajien sosiaaliturvamaksuihin. Halutaan myös murtaa työehtosopimusten yleissitovuus ja viedä työehtojen määräytyminen yritystasolle. Päämääränä on palkkojen alennus ja työaikojen pidennys, siis yhtiöiden omistajien voittojen kasvattaminen – ei mikään muu. Esimerkiksi UPM:n Kaipolan tehtaan lakkautus, Meyerin Turun telakan irtisanomiset ja lomautukset, Nesteen Naantalin jalostamon alasajo sekä lukuisten kaupunkien ja kuntien lomautukset ja henkilöstöleikkaukset olisi kyllä voitu jättää tekemättä, mutta on haluttu vetää törkylinjaa. Työnantajilla on käsissään ”hyvä kriisi”, jota ne eivät todellakaan jätä käyttämättä.

Metsäteollisuuden työnantajien ilmoitus työehtosopimustoiminnasta luopumiseksi ja sopimisen siirtämisestä yritys- tai tehdastasolle on osa hyökkäystä. Ilmoituksen ajankohta oli tarkkaan suunniteltu. Työnantajien tähtäimessä on yleissitovuuden murtaminen. Alan voimassa olevat sopimukset päättyvät kuitenkin vasta ensi vuoden lopulla. Ilmoituksen ajoitus onkin ennen kaikkea osa poliittista painostusta, jolla ajetaan mm. ”paikallisen sopimisen” lisäämistä Marinin hallituksen perustaman työryhmän pöydässä.

Ei eläkeputken leikkaamiselle

Niin sanottuja työllisyystoimia valmistelemassa istuu toinen hallituksen asettama järjestöjen työryhmä. ”Työllisyystoimeksi” on vahvasti tyrkyllä ikääntyneiden ja uupuneiden työttömien viimeisen suojan vieminen – työttömyysturvan lisäpäivien leikkaaminen, eläkeputken lopettaminen. Hallituksen oikeistopuolueiden – keskustan, vihreiden ja rkp:n – paineessa sdp ja vasemmistoliitto eivät ole uskaltaneet panna vastaan. Eläkeputken leikkaus on edennyt hallituksessa keskustan, vihreiden ja rkp:n ajamana muka työllisyystoimena – täysin ilman perusteluja. Lopulta asia on työnnetty järjestöille, jotta poliitikot pääsisivät jälleen kerran niiden selän taakse piiloon.

Mitään tutkimusta eläkeputken leikkaamisen työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta ei ole. Päinvastoin, jos iäkkäämpi työntekijä pysyisikin putken lopettamisen jälkeen nykyistä useammin työssään, kohdistuisi irtisanominen niissä tapauksissa takuuvarmasti nuorempaan ikäluokkaan. TY öllisyys ei kokonaisuutena paranisi. Eläkeputkelle olisi massairtisanomisten oloissa nyt käyttöä enemmän kuin pitkään aikanaan. Itse asiassa, sitä tulisi leikkaamisen sijaan pidentää. Kun yritykset irtisanovat, voisi monikin putken ehdot täyttävä siirtyä sinne, joku jopa mielellään eläkkeelle pääsyä odottamaan, ja nuoremmille jäisi enemmän työmahdollisuuksia.

Suuret työnantajat haluavat kuitenkin putkesta eroon, koska ne joutuvat maksamaan putkessa olevien päivärahakuluja tavanomaista enemmän. Nämä usein kansainvälisesti toimivat yhtiöt haluavat massairtisanomisista vieläkin edullisempaa, vaikka se on jo kilpailijamaita paljon halvempaa ja helpompaa. Tätä kaikkea peittelemään on keksitty harhautus eläkeputken lopettamisesta muka ”työllisyystoimena”. Seuraava tällainen ”työllisyystoimi” on jo nurkan takana ja se on työttömyysturvan porrastaminen, joka sekin vähentäisi työnantajien maksuvastuuta.

Tavataanko torilla?

Jos työnantajat vievät työehtoneuvottelut tulevaisuudessa yksipuolisilla päätöksillä työpaikkatasolle, on löydyttävä taisteluvoimaa ihan toisessa mitassa kuin mihin viime vuosikymmeninä on kovimmissakaan paikoissa totuttu. Työnantajan seuraavaa siirtoa ei kannata jäädä odottelemaan. Nyt pitää lähteä liikkeelle ja puolustaa yleissitovuutta, eläkeputkea ja koko työttömyysturvaa näkyvästi ja kuuluvasti. Työnantajien hyökkäys pitää pysäyttää kunnon voimannäytöllä. Onko keskusjärjestöissä ja liitoissa jo valmistelu käynnissä? Tavataanko torilla?

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja (vas.)

Kirjoitus on julkaistu Helsingin metallityöväen ammattiosasto 5:n jäsenlehdessä, 3/2020.

Arvoisa puhemies,

Ensi vuoden talousarvioesitys sisältää sotilasmenojen 54 prosentin korotuksen. Puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat kasvavat noin 3,2 miljardista lähes 4,9 miljardiin euroon.

Armeijalle annetaan kuluvaan vuoteen verrattuna 1,7 miljardia euroa lisää. Tästä 1,5 miljardia Hornetit korvaavien hävittäjien HX-hankkeeseen. Mikään muu hallinnonala ei ehkä koskaan ole saanut, tai tule saamaan, tällaista määrärahojen prosenttikorotusta. Hävittäjähankkeeseen osoitetulla tuhannella viidelläsadalla miljoonalla voitaisiin vaikkapa jo ensi vuonna maksaa hoitajille koronalisää, rahoittaa hoitajamitoitusta, toteuttaa huoletta oppivelvollisuuden laajentaminen palauttamalla myös koulutusleikkausten sadat miljoonat eurot, auttaa kuntia, säilyttää leskeneläke ja eläkeputki, korottaa perusturvaa ja toimeentulotukea, tehdä eläkeläisille luvatusta vappusatasesta kertaheitolla totta. Näillä toimilla lisättäisiin suoraa kulutuskysyntää ja parannettaisiin työllisyyttä. Se olisi sitä paljon puhuttua elvyttävää talouspolitiikkaa, jonka toteuttamisesta maksetaan EU:lle nyt kaksin- ellei kolminkertaisesti se, mitä takaisin saadaan.

Arvoisa puhemies,

Ensi vuoden talousarviolla ei lisätä vain ensi vuoden varustelumenoja, vaan hyväksytään mahdollisesti 2021 syksyllä tehtävää hävittäjien hankintapäätöstä varten koko monitoimihävittäjien lähes 10 miljardin tilausvaltuus. Eduskunta siis käytännössä hyväksyy tällä budjetilla uusien hävittäjien hankinnan. Itse hankintapäätös jää tämän jälkeen hallituksen toimivaltaan.

Vuosi sitten lokakuussa puolustusministeri Kaikkonen ilmoitti julkisuudessa, että hallitus oli tehnyt päätöksen HX-hankkeen kymmenen miljardin hinnasta. Myöhemmin kerrottiin, että oli päätetty myös vuotuisiin elinkaarikustannuksiin käytettävästä 10 prosentin puolustusmenoja vastaavasta summasta. Elinkaarikuluja maksetaan käytännössä uusien hävittäjien 2060-luvulle ulottuvana yli 30 vuoden käyttöaikana joka vuosi.

Kymmenen prosenttia tarkoittaa yli 300 miljoonaa euroa vuodessa, mutta kansainvälisten esimerkkien valossa tämä arvio elinkaarikuluista on auttamatta alakanttiin. Todelliset kulut ovat moninkertaiset.

Samoin alakanttiin on asetettu itse kymmenen miljardin hankintahinta. Se ei riitä 64 hävittäjän hankintaan. Hankinnasta vastaava puolustusvoimien strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen on julkisuudessa kertonut hävittäjävalmistajilta saatujen tietojen nojalla, että ”kaikkien tarjoukset 64:stä menivät pitkälti yli kymmenen miljardin”.

Arvoisa puhemies,

Tyytyykö ilmavoimat, tyytyvätkö kenraalit vähempään hävittäjien määrään? Mitä ilmeisimmin eivät tyydy. Poliitikot tuntuvat olevan kovin kuuliaisia sotilaille, kovin kuuliainen kenraaleille on maan hallitus.

Syntyy vakava epäily, että hävittäjähankinnassa on tosiasiassa piikki auki. Talousarvioon puolustusministeriön pääluokkaan sivulle 259 kirjattu tilausvaltuus paljastaa, että näin todella uhkaa käydä. Vuosina 2021—2031 valtiolle hävittäjien hankinnasta aiheutuvat menot saavat olla enintään tuon noin 10 miljardin tilausvaltuuden suuruisia lisättynä ”kustannustasomuutoksilla, jotka aiheutuvat hankintasopimuksen mukaisista sidonnaisuuksista.” Tilausvaltuus siis jättää piikin auki kustannustasomuutoksille! Lisäksi koneisiin hankitaan aseistusta ”vain operatiivisen valmiuden aloittamiseen tarvittava määrä”.

Pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö eversti evp Pertti Tervonen toteaa Turun Samoissa 19.9. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että: ”Tilausvaltuudella saadaan vain lentävät lavetit ja muutama talli niitä varten.”

Arvoisa puhemies,

Piikki hävittäjähankinnassa on siis auki, jos eduskunta tämän budjetin muutoksitta hyväksyy.

Kaiken tämän yllä leijuu yhä vahvempana kysymys siitä, millaisiin uhkiin uusilla hävittäjillä varaudutaan? Miksi Hornetien uusiminen pitää tehdä paljon ennen niiden todellisen käyttöiän päättymistä?

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien hallituksen esitystä valtion vuoden 2021 talousarvioksi, HE 146/2020vp

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta hyväksyi 30.9.2020 hallituksen esityksen niin sanotusta epidemiakorvauksesta HE 105/2020 vp; Laki väliaikaisesta epidemiakorvauksesta), jolla yhteiskunnassa taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä ja perheitä tuetaan tilanteessa, jossa koronaepidemiasta johtuvat rajoitustoimet ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kustannuksia.  

Epidemiakorvaus eli 75 euron veroton tuki henkeä kohden kuukaudessa on kohtalaisen merkittävä. Tukeen on oikeus henkilöllä tai perheellä, joka on saanut perustoimeentulotukea maalis—heinäkuussa 2020 ja lisäksi saa perustoimeentulotukea maksukuukautta edeltävänä kuukautena 1.8. 2020 alkaen. Korvausta voidaan maksaa ajalta 1.9.—31.12.2020. Syyskuun korvaus maksetaan lokakuussa. 

Epidemiakorvaus on pahasti myöhässä, kun huomioidaan, että ensimmäiset maksut suoritetaan vasta yli puoli vuotta epidemian ja rajoitustoimien akuutin vaiheen alkamisen (maaliskuun puoliväli) jälkeen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti mietinnössään (StVM 19/2020 vp) huomiota siihen, että esitys on valmisteltu hyvin kiireellisessä aikataulussa eikä siitä ole pyydetty valmistelun aikana lausuntoja. Esityksen antamisen ja sen eduskuntakäsittelyn aloittamisen väliin jäi kuitenkin aikaa yli kaksi kuukautta, joten lausuntokierros olisi ollut mahdollista järjestää tälläkin aikataululla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että ”koronakriisi on aiheuttanut lapsiperheille lisääntyneitä kuluja muun muassa koulujen sulkemisesta johtuneen ruokamenojen kasvun vuoksi. Riskiryhmiin kuuluville yksin asuville lisäkustannuksia ovat aiheuttaneet esimerkiksi apteekkien ja ruokakauppojen kotiinkuljetuspalvelut. Kuntouttavan työtoiminnan keskeytyminen keskeytti myös siihen liittyvän toimintarahan maksamisen useilta toimeentulotuen saajilta. Koronakriisin aikana toimeentulotuen ja ruoka-avun tarve on kasvanut merkittävästi. Myös vuokrarästit ja velkaongelmat ovat yleistyneet, eikä vähimmäisturvan varassa elävillä ole säästöjä käytettäväksi ylimääräisiin kuluihin.” 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille myös, että epidemiakorvaus ei ”kohdistu tehokkaasti ja kattavasti (koti)talouksiin, jotka ovat kärsineet epidemiasta taloudellisesti.”  

Ongelmana epidemiakorvauksen kohdentumisessa on erityisesti se, että suuri joukko pienituloisia iäkkäitä, monisairaita ja vammaisia jää kokonaan korvauksen ulkopuolelle. Tuen saamatta jääminen koskee myös suurta osaa omaishoitajakotitalouksista. Yllä mainitut kriteerit toimeentulotuen saamisen ajankohdasta eivät monenkaan kohdalla täyty.

Ensinnäkin edellä mainitut ryhmät ovat olleet tammi—helmikuussa toimeentulotuen asiakkaita ja saaneet tukea muun muassa lääkkeisiin ja sairauskuluihin. Oikeus perustoimeentulotukeen on kuitenkin monilla heistä tämän vuoden osalta loppunut jo ennen maalis—heinäkuun tarkastelujakson alkamista, kun sairaus- ja lääkekulujen omavastuut ovat täyttyneet. He jäävät ilman epidemiakorvausta.

Toiseksi monilla heistä, jotka ovat saaneet toimeentulotukea vielä maalis—heinäkuun tarkastelujaksolla, on toimeentulotuen asiakkuus syksyyn mennessä loppunut. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan arviolta 29 prosenttia niistä kotitalouksista, jotka kevään tarkastelujaksolla saivat toimeentulotukea, ei sitä syksyllä saa, ja siksi myös he jäävät ilman epidemiakorvausta. Toimeentulotuki, ja siten epidemiakorvaus, leikkautuu pois myös niiltä lukuisilta korkealla ennakonpidätysprosentilla etuuksistaan veroa maksaneilta henkilöiltä, joiden veronpalautukset ovat tulleet maksuun elokuusta alkaen. 

Kolmanneksi ilman epidemiakorvausta jäävät myös ne henkilöt, joiden toimeentulotuen asiakkuus on alkanut vasta 1.8., vaikka koronapandemian rajoitustoimet aiheuttavat tällekin ryhmälle lisäkuluja myös syksyllä 2020.  

Laki väliaikaisesta epidemiakorvauksesta ei tunnista pienituloisuuden ja toimeentulotuen asiakkaiden todellisuutta. Toimeentulotuen asiakkaat eivät ole yhtenäinen tulonsaajaryhmä, vaan toimeentulotukeen turvautuvat hyvin monenlaiset ihmiset hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa, monet vain lyhyen aikaa. Vuonna 2019 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista lähes 40 prosenttia sai sitä vain 1—3 kuukauden ajan. 

Laki väliaikaisesta epidemiakorvauksesta jättää suuren osan iäkkäitä, sairaita ja vammaisia yhteiskunnan pienituloisia vaille koronakorvausta, vaikka juuri nämä ihmiset ovat kärsineet kaikkein eniten viruksesta ja valtion rajoitus- ja eristämispolitiikasta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että myös epidemiakorvauksen ulkopuolelle jäävät pienituloiset saavat koronakorvauksen? Helsingissä 30.9.2020 JohannesYrttiahovas

Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupunginjohtaja on päättänyt kutsua henkilöstöjärjestöt yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden tavoitteeksi on ilmoitettu 7,2 miljoonan euron henkilöstökulujen leikkaukset – käytännössä lomauttamalla. Neuvottelut yli 10 000 Turun kaupungin työntekijän kohtalosta alkavat huomenna tiistaina.

Pyrkimys repiä säästöjä kaupungin työntekijöiden selkänahasta on paitsi törkeä myös epärealistinen.

Ensinnäkin – koronapandemian ja siitä johtuvien rajoitustoimien vuoksi henkilöstö on ollut tämän vuoden ajan poikkeuksellisen raskaasti kuormitettu. Keväällä käyttöön otettiin mm. työvelvoitteet, työaikojen, työn sisältöjen ja suorituspaikkojen muutokset sekä lomien siirrot ja etäkoulu. Tästä kaikesta venymisestä tulisi henkilöstölle antaa pikemminkin ylimääräinen korvaus, nyt suunnitteilla on palkanleikkaus. 

Toiseksi – koronarajoitusten aikana normaaliin palvelutarpeeseen ei ole pystytty vastaamaan ja kaupungille on syntynyt valtava ”palveluvelka” asukkaiden suuntaan. Tähän tulisi vastata, auttaa ihmisiä ja purkaa jonoja. Se ei ole mahdollista, jos henkilöstökuluista leikataan vähänkään.

Kolmanneksi – lomauttamalla ei voida saavuttaa esitettyjä yli seitsemän miljoonan säästöjä. Kun Turku lomautti 2009, silloin finanssikriisin ja sikainfluenssapandemian oloissa, tähdättiin seitsemän miljoonan säästöihin, mutta lomauttamalla saatiin vain 2,5 miljoonan euron säästö, pääosa henkilöstösäästöistä, 4,5 miljoonaa, tuli pakkotalkoovapaista. Uhkaamalla kahden viikon lomautuksilla käytännössä pakotettiin henkilöstö talkoovapaille, siis palkattomille vapaille, jotka menivät puhtaasti omaan piikkiin, ilman oikeutta työttömyyspäivärahaan. Lopulta kuluja tästä henkilöstön kurituksesta tuli ehkä jopa enemmän kuin säästöjä, hallinnollinen työ ja tuottamatta jääneet palvelut synnyttivät odottamattomia menoja. Lomautuksissa ei ollut taloudellista järkeä, tämän myös tarkastuslautakunta tuon vuoden raportissaan nosti esiin.

Kaupunginjohtaja on nyt todennut, että tämän syksyn mahdolliset lomautukset eivät koskisi sote- ja opetushenkilöstöä. Parempi tietysti niin, mutta nämä toimialat muodostavat lähes 80 prosenttia koko kaupungin henkilöstöstä. Niinpä 7,2 miljoonan euron kulujen leikkaus vain jäljelle jäävästä henkilöstön osasta on matemaattinen mahdottomuus niissä puitteissa, jotka nyt on asetettu.

Kaikessa järjettömyydessään lomautukset ja niillä uhkaaminen ovat – kuten olivat myös kymmenen vuotta sitten – vain väline oikeistolaisen politiikan edistämiseen. Kun palveluntuotanto ajetaan kriisiin, syntyy perusteita ja ehkä pakkojakin lisätä ostopalveluita, siis yksityistää. 

Turun kaupungin taloustilanne on tottakai vaikea, kuten lähes kaikissa muissakin Suomen kunnissa, johtuen ennen kaikkea pitkäaikaisesta valtionrahoituksen supistumisesta ja akuutista maailmanlaajuisesta taloustaantumasta, jossa – ja sekin on hyvä muistaa – koronapandemialla on vain osavaikutus.

Turun talouden heikot näkymät ovat myös itse aiheutettuja. Vanhan ja vauraan, mittaamattoman arvokasta omaisuutta hallitsevan, kaupungin talouden pohjaa on kokoomuslaisten kaupunginjohtajien pian viidentoista vuoden valta-aikana nakerrettu mm. yksityistämällä ja ulkoistamalla palveluita. Ostopalvelumenot ovat kasvaneet ja ylittäneet budjetoidun vuosittain. On yhtiöitetty, myyty julkista omaisuutta, maata ja kiinteistöjä. Turussa on ohjattu julkisia varoja kärkihankkeisiin, joilla on edistetty kuntalaisten arjen kannalta varsin tarpeettomia rakennushankkeita ns. kasvuinvestointeja. 

Leikkaamalla näistä turhista hankkeista, saataisiin nopeasti valtava säästö. Piikki on kuitenkin ollut auki. Voi puhua jopa rakennusrötöstelystä. Kaupunginteatterin peruskorjaus, Logomon silta, Funikulaari, elämyskeskus, toriparkki ja vielä lopullisia päätöksiä odottava raitiotie, musiikkitalo, Itäharjun kansi jne. ovat kaikki hankkeita, joissa kaupungin ja kaupunkilaisten edun toteutuminen on vähintäänkin kyseenlainen, mutta yksityisen rakennus- ja kiinteistöbisneksen hyöty varma. Näistä hankkeista kaupungin kokoomusjohto pitää kiinni kynsin hampain ja on valmis jopa lomauttamaan, jotta hankkeet eivät vaarantuisi.  Vasemmistoliitto ei tätä politiikkaa hyväksy.

Arvoisa puheenjohtaja! Teen seuraavan esityksen:

”Kaupunginvaltuusto päättää, että 17.9. yt-neuvottelukutsun mukaista 7,2 miljoonan euron henkilöstökulujen leikkausta ei toteuteta. Koronapandemian ja rajoitustoimien aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi henkilöstö on kuormittunut merkittävästi, palvelujen normaali järjestäminen on vaikeutunut eikä palvelutarpeeseen ole voitu vastata. Henkilöstökulujen leikkaamiseen ei ole tarvetta, realistisia mahdollisuuksia eikä esitettyä menoleikkausta käytännössä edes voida saavuttaa henkilöstökuluista leikkaamalla.”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa 21.9.2020, Vuoden 2020 toinen osavuosikatsaus, henkilöstön lomautukset. Asiasta äänestettäessä vain Vasemmistoliitto oli lomautusten estämisen kannalla äänin 12-54, 1 poissa.

Kirjallinen kysymys Nesteen Naantalin öljynjalostamon lakkautussuunnitelmista ja työpaikkojen turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Neste Oyj ilmoitti 14.9.2020 suunnitelmistaan järjestellä tuotantoaan uudelleen ja sulkea Naantalin öljynjalostamo kokonaan. Nesteen suurin omistaja on Suomen valtio. Valtio hallitsee suoran omistusosuuden ja muiden valtio-omistajien (Vake Oy, Kela ja Valtion Eläkerahasto) kautta yli 45 prosenttia yhtiön osakkeista. Yt-neuvottelut koskevat 1500 ihmistä ja työpaikan menetys voi koskea jopa 470 ihmistä. Työntekijöiden edustajan arvion mukaan Nesteen Naantalin jalostamolla työskentelee 450 henkeä, joiden työpaikka siis on vaarassa hävitä jalostamon mahdollisen lakkautuksen myötä.

Neste teki vuonna 2015 toteutuspäätökset 60 miljoonan euron investoinneista Naantalin tuotantoyksikköön. Investoinnilla pyrittiin yksinkertaistamaan Naantalin jalostamorakennetta ja parantamaan prosessitehokkuutta. Nyt tuo panostus näyttää menevän hukkaan.

Neste on investoinut merkittävästi uusiutuvien polttoaineiden laitoksiin ulkomailla. Valtio-omisteisen yhtiön investointien tulisi kuitenkin kohdistua ennen kaikkea Suomeen.

Mikäli jalostamo lakkautetaan ja sen henkilöstö jää työttömäksi, merkitsee se vakavaa iskua Turun talousalueelle, jossa myös toinen suuri teollisuuden työnantaja Meyerin telakka irtisanoo työntekijöitään.

Nesteen jalostamo on myös merkittävät Turun seudun kuntien, Turku Energian ja Fortumin omistaman Turun seudun energiatuotanto Oy:n (TSE) höyryasiakas. TSE puolestaan käyttää prosesseissaan Nesteen jalostamokaasuja. Siten jalostamon toiminnan lakkaamisella on TSE:n kautta vaikutus myös Turun seudun kuntien energiahuoltoon ja kustannuksiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Nesteen Naantalin öljynjalostamon toiminnan ja työpaikkojen turvaamiseksi?

Helsingissä 14.9.2020

Johannes Yrttiaho [vas]

”Arvoisa puhemies,

Elpymisrahastossa on keskeisesti kyse eurovaluutan ja pankkien tukemisesta.

Euroalueella on kahden kastin valtioita. Kun euroaluetta perustettiin se merkitsi käytännössä devalvaatiota Saksalle ja paransi sen kilpailukykyä jättiharppauksen suhteessa Etelä-Eurooppaan, jossa euro vastaavasti heikensi kilpailukykyä. Tässä on Etelä-Euroopan kasvaneen yksityisen ja julkisen velan ja pankkisektorin kriisin juurisyy. Syy ei ole, kuten perussuomalaiset ja kokoomus usein väittävät tai ainakin vihjaavat, ”eteläisessä kansanluonteessa” tai leväperäisessä taloudenhoidossa. Kyse on kapitalismista, eriarvoistavista talouden rakenteista.

Nyt näitä rakenteita ei muuteta, vaan niitä vahvistetaan. Elpymisrahasto tarkoittaa, että etelässä ehkä elvytään, mutta Saksan hyväksi.

Suomi ei tästä hyödy! Me maksamme 6,6 miljardia, saamme takaisin tästä alle puolet. Vastuut ovat yhteensä 13 miljardia ja ne voivat olla vieläkin enemmän. Ja ne ovat kaikkea muuta kuin tarkkarajaiset!”

Debattipuheenvuoro keskustelussa pääministerin ilmoituksesta koskien EU:n monivuotista rahoituskehystä ja elpymiskokonaisuutta, PI 5/2020vp.

”Arvoisa puhemies!

Kokoomus penää täällä suureen ääneen työllisyystoimia. Se muka kantaa huolta suomalaisten työpaikoista ja esittää samalla sosiaaliturvan heikennyksiä, ei juuri muuta. Tämä on nykypäivän työnantajapolitiikkaa, vaikka samalla se on todella vanhoillista. Halutaan pienentää työnantajien yhteiskunnallista vastuuta ja maksuvastuuta sosiaaliturvasta, maksimoida omistajille jaettavaksi jäävää voittoa. Työvoimaa pitäisi voida saada vain pestata ja heittää pois, miten yrityksille sattuu milloinkin sopimaan. Ehkä onnistutte hämäämään kansalaisia luulemaan, että huolehtisitte työllisyydestä tosissanne, kun tarpeeksi isolla pensselillä maalaatte ja viskelette isoja lupauksia jopa yli 100 000 työpaikasta.  

Mutta, arvoisa puhemies, ainakaan Turussa tämä kokoomuksen hämäys ei onnistu. Siellä nimittäin teidän juonenne tunnetaan. Siellä kokoomuksen hallinnassa suvereenisti oleva kaupungin johto ajaa tällä hetkellä alas työttömien yhdistyksiä, jotka ovat hoitaneet kaupungissa vuosien ajan pitkäaikaistyöttömien työllistämistä. Kaupunki on kokoomuksen kaupunginjohtajan, kansliapäällikön ja kokoomuksen johtaman kaupunginhallituksen päätöksillä leikannut yhdistysten avustukset niin, että ne kaatuvat tämän syksyn aikana. Se ei kaupunginjohtaja Arven kokoomuslaista konkurssikabinettia Turussa kiinnosta, että nämä yhdistykset ovat toiminnallaan tosiasiassa säästäneet vuosien kuluessa vähintäänkin satojatuhansia euroja kaupungin veronmaksajien rahoja. Yhdistysten työllistämät ihmiset ovat työmarkkinatuelta töihin päästessään säästäneet kaupungin maksettavaksi tulevaa kuntaosuutta hyvin merkittävästi. Säästöjä siis syntyy, vaikka tärkeintä ovat tietenkin näiden yhdistysten toiminnasta syntyvät työmahdollisuudet ja muu sosiaalinen hyvä hyvin monien ihmisten elämässä.  

Näin siis kokoomus tosiasiassa toimii. Se ei työllisyydestä, ihmisten työpaikoista välitä. Katsokaa yksityiskohtia.” 


Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 viidenneksi lisätalousarvioksi, HE 119/2020vp

”Arvoisa puhemies,

Nykyisen taloudellisen kriisin merkit olivat olemassa jo vuosi sitten. Yritykset varautuivat taantumaan, suunnittelivat saneeraustoimia. Nyt nämä suuret työnantajat käyttävät koronakriisiä hyväkseen saadakseen yleisen hyväksynnän irtisanomisille. Kerkeästi niitä perustellaan koronalla, vaikka syy on pitkälti paljon tavanomaisempi: voittojen maksimointi.

Esimerkki Turusta, jossa Meyerin telakka irtisanoi 166 työntekijäänsä elokuussa. Telakalta saamieni viestien mukaan irtisanottuja on kuitenkin korvattu alihankkijoilla, irtisanomisissa ei noudatettu minkäänlaista sosiaalista vastuullisuutta, ei huomioitu työntekijöiden uudelleentyöllistymismahdollisuuksia, perhetilanteita tai muuta. Irtisanomiset toimeenpani konsulttiyhtiö, työntekijät poistettiin tietojärjestelmistä välittömästi niin, että ovista ei päässyt enää kulkemaan. Varsin tylyä kohtelua. Jatkoa irtisanomisille seuraa syksyllä.

Vastuullinen, osaavasta työvoimasta huolehtiva työnantaja olisi hoitanut töiden tilapäisen vähenemisen lomautuksia jaksottamalla. Siihenhän valtiovaltakin on paremmat edellytykset nyt luonut. Työnantajana Turun telakan vastuuttomuutta korostaa se, että yritys ei ole maksanut Suomeen yhteisöveroa lainkaan sen jälkeen, kun se osti telakan vuonna 2014. Ja kuten tiedämme, telakkakaupassa valtio oli merkittävällä panoksella mukana, samoin kuin Turun kaupunki. Yhteiskuntaa on siis yritys – telakka – tarvinnut, mutta yhteiskuntavastuuta se ei kanna.

Toinen esimerkki UPM:n Kaipolan tehtaalta, joka nyt on ihan syystä aiheuttanut valtakunnallisen kohun. Perussyy tehtaan lakkautukselle juuri Suomesta on irtisanomisen helppous ja halpuus verrattuna mm. Saksaan. Odotan hallitukselta esityksiä, joilla irtisanomissuojaa Suomessa vahvistetaan. Siinä olisi myös konkreettinen työllisyystoimi.

Onhan se törkeää, että UPM jakaa huippuosinkoja, palkitsee avokätisesti johtoaan eikä juurikaan investoi, kuin ilmeisesti lähinnä Etelä-Amerikkaan ja Kaukoitään. Kaipolan 450 työntekijän vuotuinen palkkakulu oli 2019 noin 28 miljoonaa, UPM:n johtoryhmän 12 jäsenen yhteenlaskettu palkkakulu oli 25 miljoonaa. Sekin kertoo yrityksen arvoista karua kieltä.

Tällaiset työnantajat pitäisi todella laittaa Suomessa aisoihin. Nyt näyttää siltä, että työnantajat uhkaavat irtisanomisilla saadakseen läpi työelämän lainsäädännön heikennyksiä, paikallista sopimista ja maksuhelpotuksia – jopa palkanalaennuksia kehdataan vaatia. Tätä hyökkäystä koordinoi EK, Suomen Yrittäjät ja tärkeimmät työnantajaliitot.

Useilla perusteollisuuden työpaikoilla työntekijät ovat jo työuransa loppuvaiheessa. Eläkeputkelle, joka on Suomessa antanut turvan nimenomaan tälle ryhmälle irtisanomisen osuessa kohdalle, on nyt todella tarvetta. Siksi on hämmästyttävää, että valtionvarainministeriö ja työnantajat vaativat nyt eläkeputken lakkauttamista kokonaan. Työnantajillahan tässä on takana säästöjen saaminen työttömyysvakuutusmaksuista. Sitä en todellakaan ymmärrä, että Marinin hallitus on mitä ilmeisimmin esittämässä putken lopettamista budjettiriihessä, juuri niin kuin työnantajat toivovat. Toivottavasti olen väärässä ja hallitus pitää näppinsä erossa eläkeputkesta ja työttömyysturvasta!”


Lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle vuoden 2020 viidenneksi lisätalousarvioksi, HE 119/2020vp