Hyvät kuulijat, hyvät rauhan ystävät,

Atomipommien pudottaminen Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin elokuussa 1945 aiheutti yli 200 000 ihmisen kuoleman. Moninkertainen määrä ihmisiä menehtyi tai  sairastui vakavasti pommituksen vuoksi sitä seuranneina vuosina. Käytännössä toinen maailmansota oli päättynyt jo ennen pommituksia. Maailmansodan lopputuloksen kannalta operaatio oli merkityksetön. Historian toistaiseksi ainoassa ydinpommituksessa oli kyse Yhdysvaltain sotilaallisen voiman ja maailmanvallan osoittamisesta. 

Vietämme Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien uhrien muistopäivää nyt maassa, joka on eduskunnan hyväksymällä valtioneuvoston päätöksellä hakenut Yhdysvaltain johtaman sotilasliiton jäsenyyttä. Yhdysvallat perusti Pohjois-Atlantin liiton  toisen maailmansodan jälkeen maailmanvaltansa sotilaalliseksi nyrkiksi. 

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana oli ennen kevään Nato-hakemusta pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella, ehkäistä ennalta konflikteja diplomatian keinoin ja huolehtia siitä, että Suomen aluetta ei käytetä vihamielisiin tarkoituksiin Venäjää tai muita maita vastaan. Tämä näkemys oli olennainen vielä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä puolustusselonteossa, jotka aiemmin tällä eduskuntakaudella hyväksyttiin. 

Viime toukokuussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa muutettiin kansalta mitään kysymättä. Vielä 2019 eduskuntavaaleissa 138 nykyisen eduskunnan kansanedustajaa ilmoitti vastustavansa Nato-jäsenyyttä. Viime joulukuussa käynnistetyn Nato-kuohunnan pyörteissä 130 heistä käänsi takkinsa. Vain kahdeksan kansanedustajaa äänesti Nato-hakemuksen jättämistä vastaan 17. toukokuuta eduskunnan äänestyksessä.

Suomen Nato-jäsenyyttä pitkään ajaneet tahot päättivät käyttää Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyksen aiheuttaman mieltenkuohun hyväksi ja viedä hakemuspäätöksen läpi hallituksessa ja eduskunnassa. 

Tätä Suomen natottamisen viimeisintä vaihetta oli jo edeltänyt kaksi muuta merkittävää päätöstä. 

Vuonna 2014 allekirjoitettu isäntämaasopimus oli hakemusta edeltäneistä päätöksistä keskeisin Suomen Nato-tiellä. Sopimus allekirjoitettiin ja sitoumukset tehtiin ilman eduskunnan hyväksyntää, eduskunnan ohi. Toinen merkittävä askel oli päätös uusista amerikkalaisista F-35 hävittäjistä. Tuokin päätös tehtiin valtioneuvostossa joulukuussa 2021 eduskunta käytännössä sivuuttaen. 

Isäntämaasopimuksen nojalla Suomessa on käytännössä jo vuosien ajan järjestetty Nato-maiden – etupäässä Yhdysvaltojen ja Britannian asevoimien – varsin mittavia sotaharjoituksia. Tälläkin hetkellä maassa on suuret määrät ulkovaltojen kalustoa ja joukkoja. Sotaharjoituksia on Nato-hakemuksen jälkeen selvästi laajennettu ja kiihdytetty. Pidäkkeitä kaluston ja joukkojen määrän ja laadun suhteen ei enää tunnu olevan. 

Harjoitustoiminnan kohde on nyt tehty selväksi, naamiot riisuttu. Sodan harjoittelu on suunnattu Venäjää vastaan. Samaan aikaan Suomen valtiojohto ja sotilaallinen johto kuitenkin myöntävät, että Suomen turvallisuuteen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

Naton kesäkuisessa Madridin kokouksessa muutettiin sotilasliiton strategia aiempaa selvemmin Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatuksi. Muutokseen liittyy kiinteästi sotilasliiton laajentuminen Venäjän rajoille. Ruotsin ja Suomen mahdollisten jäsenyyksien myötä maailmaa jaetaan taas – Yhdysvaltain johdolla – kahteen leiriin. Nato linjasi Madridissa lisäävänsä nopean toiminnan joukkojaan 40 000:sta jopa 300 000 sotilaaseen ja vahvistavansa edelleen joukkojaan Venäjän rajoilla. Uusi linjaus näkyy varmasti Suomenkin mahdollisissa Nato-velvoitteissa ja kustannuksissa, jotka ovat vielä hämärän peitossa.

Madridin kokouksen yhteydessä nähtiin konkreettisesti myös se politiikan muutos, josta varoitin jo keväällä, mutta jota hallitus ja ulkoministeri Haavisto eivät myöntäneet. Suomi ja Ruotsi hyväksyivät Turkin vaatimukset, jotka tarkoittava aseviennin hyväksymistä sotaa käyvään ja ihmisoikeuksia polkevaan Turkkiin, kurdi- ja gylenistiaktivistien tiukkaa seurantaa, jopa luovutuksia. Tarvittaessa lainsäädäntömme muuttamista. Suljetaan vähintäänkin silmät Turkin sotapolitiikalta ja ihmisoikeusloukkauksilta, ellei peräti aktiivisesti tueta niitä.

Suomen hallituksen ohjelmaan kirjattu ulkopolitiikan ihmisoikeusperustaisuus saa mennä. 

Turkin kanssa tehtiin sopimus, jonka valmistelua johti Naton pääsihteeri, ja joka johtaa Suomessa politiikan ja jopa lainsäädännön muutoksiin, mutta sitä ei silti tuotu eduskunnan käsittelyyn.

Pitäisi tuoda. 

Hyvät kuulijat,

Suomen sotilas- ja kriisivalmiusmenoja on tänä keväänä päätetty lisätä lähes kolme miljardia. Pelkästään vuoden toisessa lisätalousarviossa sotilasmenoihin tehtiin 669 miljoonan euron lisäys. Merkittäviä summia osoitettiin myös mm. rajavartiolaitokselle, kyberturvallisuuteen ja suojelupoliisille sekä erilaiseen muuhun kriisivalmiuteen. 

Vuosille 2023-27 hyväksyttiin massiivinen 1740 miljoonan euron asehankintojen uusi tilausvaltuus. 

On syytä muistaa, että Marinin hallituksen aikana vuosittaiset sotilasmenot ovat jo nousseet 3,15 miljardista eurosta (2019) 5,1 miljardiin (2022). 

Kun otetaan kuluvan vuoden lisäykset huomioon, on hallitus tullut kaudellaan lähestulkoon kaksinkertaistaneeksi armeijan vuotuiset rahat. Sotilas- ja turvallisuussektorin budjettiosuuden kasvaessa niiden vaikutusvalta yhteiskunnassa vahvistuu ja yhteiskunta militarisoituu. Myös Turkki-sopimus osoittaa, miten Nato-jäsenyys lisää kansalaisten valvontaa ja turvallisuusviranomaisten valtuuksia. 

Hyvät ystävät,

Nato-maiden sotilasvoima nojaa keskeisiltä osin Yhdysvaltojen voimavaroihin, viime kädessä Yhdysvaltain ydinaseisiin.

Naton myötä Suomen suhtautuminen muun muassa ydinaseisiin tulee muuttumaan, tai on tosiasiassa jo muuttunut. 

Pääministeri Marin ja muu hallitus korostivat jo ennen Nato-hakemuksen jättämistä, että Suomi ei aseta minkäänlaisia ehtoja jäsenyydelleen, ei ydinaseiden eikä sotilastukikohtien sijoittamisen suhteen. Toisaalta on annettu valheellinen kuva siitä, että Suomen ydinaseita vastustava politiikka voisi jatkua Natossa.

Suomen ydinenergialain (990/1987) 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin samoin kuin niiden valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Se ei kuitenkaan suojaa Suomea Naton ydinaseiden sijoittamiselta. Samanlaista lainsäädäntöä on myös kaikissa niissä Naton jäsenmaissa, joihin Yhdysvallat on sijoittanut omia ydinaseitaan ja joiden kuljetukseen ja käyttöön se kouluttaa myös mm. näiden maiden hävittäjälentäjiä. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä viidessä liittolaismaassa – Saksassa, Italiassa, Turkissa, Hollannissa ja Belgiassa – Naton sotilastoimia varten korvamerkittyjä Yhdysvaltain ydinaseita.

Yhdysvallat ja Nato-maat eivät myöskään kerro, missä niiden ydinaseet milloinkin ovat – maalla, merellä tai ilmassa. Suomella ei Natossa tosiasiassa ole valtaa päättää, missä ydinaseet sijaitsevat ja milloin ja missä niitä käytetään.

Hyvät kuulijat, rauhan ystävät,

Euroopplaisten Nato-maiden parlamenteissa vasemmisto on vastustanut Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyksiä.

Suomalaisen rauhanliikkeen ja vasemmistolaisten rauhanvoimien työsarka täällä kotimaassa kasvoi kevään aikana varsin mittavaksi. Tärkeintä olisi nyt vaatia kansanäänestyksen järjestämistä Suomen Nato-jäsenyydestä. Jos Nato-maiden parlamentit ratifioivat Suomen jäsenyyden, tulee jäsenyys Suomen eduskunnan ratifitoitavaksi. Ennen sitä tulisi kansan päästä ilmaisemaan mielipiteensä. 

Suomessa kansalaismielipide on koko kylmän sodan jälkeisen ajan tukenut vahvasti sotilaallista liittoutumattomuutta. Tästä kertovat muun muassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kymmenien vuosien ajan tekemät mielipidemittaukset. Erilaisten, lähinnä mediatalojen tilaamien, kyselyiden tulokset ovat muuttuneet Nato-jäsenyydelle myönteisiksi vasta viime helmikuussa Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen jälkeen. Näin ollen kansalaismielipide on ollut Nato-jäsenyyden kannalla vain joitakin kuukausia. Mikään ei takaa sitä, etteikö mielipideilmasto voisi myöhemmin jälleen muuttua.

Suomen sotilaallinen liittoutuminen olisi historiallinen, koko Suomen kansainvälistä asemaa muuttava ratkaisu. Siksi tällainen ratkaisu – puolesta tai vastaan – on ankkuroitava suomalaisten selvästi ilmaisemaan tahtoon kansanäänestyksessä. Se mahdollistaisi Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista myös laaja-alaisen keskustelun, jota nykyisessä tunteiden kuohun ja kiireen ilmapiirissä on ollut käytännössä mahdoton käydä.

Kiitos!


Puhe Suomen Rauhanpuolustajain Turun piirijärjestön ”Hiroshima 1945 – ei koskaan enää!” -muistotilaisuudessa 6.8.2022.