Hyvät ystävät ja toverit!

Perussuomalaisten äänestäjät tekevät paluuta vasemmiston teltoille. Sen on selvästi voinut havaita kesämarkkinoilla, joissa olen kiertänyt ihmisten kanssa juttelemassa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran saksilla toteutettu leikkaus- ja talouskuripolitiikka on ollut paha pettymys perussuomalaisten äänestäjille. Pääsyyllinen eli kokoomus on pelannut korttinsa taitavasti. Sen taustaryhmiä – isoja yhtiöitä ja niiden omistajia sekä muita suurituloisia – palveleva politiikka: työelämän oikeuksien ja sosiaalituvan heikennykset, palveluiden yksityistäminen, yhtiöiden ja suurituloisten veroalet ovat menneet eteenpäin. Kasvava poliittinen tyytymättömyys on maksatettu hallituskumppaneilla.

Orpon ja Purran politiikan vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja koko kansantalouteen ovat olleet negatiiviset. Työttömyys vain kasvaa, kun kulutuskysyntä leikkausten vuoksi hiipuu ja epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta kasvaa. Suomi velkaantuu vauhdilla.

Tiivistynyt liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa ja Nato-jäsenyys on tarkoittanut Suomelle talouden matalasuhdanteen pitkittymistä. Taustalla on myös talousmaantiede. Lähialueen markkinat on suljettu ja toivo ripustettu valtameren takaiseen talouteen. Nyt Yhdysvallat kuitenkin korottaa tullimuurejaan vetääkseen eurooppalaisten yhtiöiden tuotannon omalle maaperälleen. Se sitoo Euroopan valtiot hyvin kalliiseen energiayhteistyöhön sekä vielä massiivisempiin asehankintoihin yhdysvaltalaisilta yhtiöiltä.

Nato-käännös on vaikuttanut tietenkin myös Suomen kv-asemaan heikentävästi. Kaikessa kuuluu nyt isännän eli USA:n ääni.

Traagista on, että epäsuositun oikeistohallituksen kannatusta pitää yllä enää tämä pelkoja, muukalaiskammoa ja militarismia lietsova sotaisa politiikka, joka viimeiset kolme vuotta on Suomessakin vallinnut. Surullisina esimerkkeinä Gazan kansanmurhan vähintäänkin hiljainen hyväksyminen ja asekauppa Israelin kanssa, ihmisoikeussopimusten ja perustuslain vastainen rajasulku, Ottawan sopimuksen irtisanominen, Yhdysvaltain asevoimille tukikohdat avaava DCA-sopimus sekä valtavat asehankinnat ja sotilasmenojen järjetön kasvattaminen. Myös ydinaseiden sallimista Suomessa harkitaan käynnissä olevan sotilasräjähdelain uudistamisen yhteydessä. Kaiken pohjalla on Nato-jäsenyys. Kesällä asetettu viiden prosentin puolustusmenotavoite voi tarkoittaa Suomelle 2035 mennessä jopa 20 miljardin sotilasbudjettia. Isku hyvinvointivaltion rakenteisiin on tällä vauhdilla murskaava, uhattuna ovat suomalaisten palvelut, turvaverkot, jopa eläkevarat ja eläkkeet.

Hyvät ystävät ja toverit!

Vielä viime syksynä rauhasta puhuminen oli Suomessa vaikeaa. Ei se helppoa ole ollut sen jälkeenkään. Washingtonin tapaamiset suurvaltojen välillä ovat kuitenkin varma merkki siitä, että rauhaa kohti nyt kuljetaan. Turvatakuiden tarpeesta kestävän rauhan saamiseksi Ukrainan ja Venäjän välille ollaan maailmalla yhtä mieltä. Turvatakuut oli kirjattuna jo Istanbulin rauhanneuvottelujen pöytäkirjaan maaliskuussa -22. Näistä neuvotteluista Suomessa on kerrottu kovin vähän. Rauha oli jo silloin lähellä, mutta Biden ja Johnson kaatoivat viime hetkellä Ukrainan ja Venäjän neuvottelijoiden saavuttaman yhteisymmärryksen. Nyt tilanne on Ukrainalle aivan olennaisesti heikompi kuin tuolloin.

Valkoisen talon porstuassa odottaneiden ns. halukkaiden koalition maiden suunnitelmat turvatakuista eivät vaikuta olevan realistisella pohjalla. Turvatakuut ja mahdolliset rauhanturvajoukot eivät todennäköisesti voi olla sodan osapuolia aseistaneiden ja siis sotaan osallisten maiden vastuulla. Ne tulisikin koota YK:n toimesta sellaisista jäsenmaista, joilla tätä rasitetta ei ole.

Alaskan keskustelut USA:n ja Venäjän välillä olivat paljon merkittävämmät kuin Suomessa on tahdottu myöntää. Jo pian saattaa koittaa aika, jolloin sotapropaganda vaihdetaan maailmalla sovittelevampaan puheeseen, uhoaminen ei olekaan enää muodissa ja sotavarustelun laskut alkavat näyttää mielettömiltä virheiltä.

Missä silloin on vasemmisto? Uskallammeko vahvistaa rauhan ja antimilitarismin linjaa politiikassamme? Uskon, että se on politiikkamme menestyksen ja kannatuksemme kasvattamisen ydinkysymys tulevaisuudessa.

Kiitos!

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa olisi viimein aika keskustella Suomen suhtautumisesta ydinaseisiin. Täytyy heti aluksi sanoa, ettei Orpon hallitus ole pitänyt eduskuntaa informoituna asiasta. Vastaamatta on useita kysymyksiä. Osa kysymyksistä liittyy ydinenergialain uudistamiseen ja sen neljänteen pykälään, joka kieltää ydinräjähteiden sijoittamisen Suomeen.

Orpon hallitus on kertonut tuovansa esityksen uudeksi ydinenergialaiksi eduskuntaan loppusyksystä. Lainsäädäntösuunnitelmassa todetaan, että ”ydinräjähdekieltoa on tarpeen arvioida”. Enempää tietoa ei ole toistaiseksi hallitukselta saatu. Useat niin sanotut asiantuntijat ovat kantanaan ilmoittaneet, että uudistettavasta laista pitäisi koko neljäs pykälä poistaa. Tämä tietenkin mahdollistaisi jatkossa ydinräjähteiden sijoittamisen Suomeen.

Siksi kysynkin ensiksikin hallitukselta, aikooko hallitus poistaa ydinräjähteitä koskevan kiellon, joka nykyiseen ydinenergialakiin sisältyy? Ja onko lakiesitys tulossa syksyllä eduskuntaan? Olen tehnyt saman kysymyksen hallituksen ministereille aikaisemminkin, mutta vastausta en ole saanut. Viimeksi tässä keskustelussa pari tuntia sitten ministeri Häkkänen sivuutti kysymyksen aivan kuin ei sitä olisi kuulutkaan.

Toiseksi muistutan myös, että presidentinvaalikampanjan aikana nykyinen presidentti Alexander Stubb kannatti ydinräjähteitä koskevan pykälän poistamista laista. Toinen ehdokas, entinen ulkoministeri Pekka Haavisto vastusti pykälän poistamista.

En ole huomannut, että kumpikaan – Stubb tai Haavisto – olisivat presidentinvaalien jälkeen perusteellisemmin käsitelleet lakiuudistusta. Aivan välttämätöntä olisi tietenkin kuulla presidentin nykyinen kanta. Koska lausuntoja ei ole kuulunut, lienee kanta entinen. Kiinnostavaa olisi myös kuulla kansanedustaja Haaviston kanta. vastustaako hän yhä ydinräjähteiden sijoittamisen kieltävän pykälän poistamista laista.

Kolmanneksi, erityisesti ulkoministeri Elina Valtoselta ja puolustusministeri Antti Häkkäseltä odotan vastausta kysymykseen, onko hallitus keskustellut ydinenergialain uudistamisesta Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan kanssa? Aikaisemmin hallitus on kertonut, että Suomi Naton jäsenmaana aikoo keskustella asiasta liittolaistensa kanssa. Onko tällaisia keskusteluja käyty ja minkälaisiin johtopäätöksiin näissä keskusteluissa on päädytty?

Tiedossa on, että Suomi osallistuu Naton ns. ydinsuunnittelutyöryhmän toimintaan ja on myös osallistunut ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on sekin, että Suomi on sitoutunut turvaamaan omalla hävittäjäkalustollaan Euroopassa tapahtuvia ydinasekuljetuksia ja on osallistunut myös tätä koskeviin harjoituksiin.

Olisi kohtuullista, että hallitus kertoisi eduskunnalle myös sen, onko Suomen ydinasepolitiikasta ja sen mahdollisista muutoksista keskusteltu Naton Haagin huippukokousta valmisteltaessa.

Totean myös, että jos en saa nyt käytävässä eduskuntakeskustelussa vastauksia tekemääni kysymyksiin, aion jatkossa käyttää myös muita kansanedustajille kuuluvia oikeuksia tietojen saamiseksi. – Kiitos!

Puheenvuoro keskustelussa koskien Puolustuspoliittista selontekoa (VNS 9/2024vp).

Arvoisa puhemies! Sotilasmenojen valtavista lisäyksistä on alettu Suomessakin viimein käymään kriittistä keskustelua. Sitä olisi pitänyt käydä jo viimeistään silloin, kun vauhti alkoi kiihtyä, HX-hanke käynnistyi ja sen tuottama kustannuspaine valtiontalouteen kävi selväksi. Me kriittiset varoitimme kyllä sekä hävittäjälaskusta, jossa piikki jäi eduskunnalta auki, että Nato-jäsenyyden aiheuttamista, vieläkin rajummista sotilasmenojen lisäyksistä. Harva silloin kuunteli, mutta olisiko nyt vihdoin herääminen tosiasioihin tapahtumassa? Kiitos erityisesti edustaja Sarkkiselle hänen tässä edellä käyttämästään puheenvuorosta, jossa hän ansiokkaasti eritteli näiden puolustusmenotavoitteiden varsin laajoja talousvaikutuksia. 

Tämä Naton viiden prosentin menotavoite tarkoittaa Suomelle noin 16 miljardin euron sotilasmenoja tulevaisuudessa. On selvää, ettei siihen ole varaa, mutta rehellisesti on myös myönnettävä, että varaa ei ole edes julkisen talouden suunnitelmassa jo linjattuun kolmen prosentin tasoon, 10—11 miljardiin euroon. Ja jo nykyinen kuuden ja puolen miljardin menotaso on tarkoittanut leikkauksia hyvinvointiin ja koulutukseen. 

Puhemies! Suomessa ei ole juuri lainkaan keskusteltu myöskään siitä, joudummeko me myöhemmin maksamaan Yhdysvalloille sen nyt Suomelle antamasta niin sanotusta turvallisuustuesta. Toistaiseksi ei hallitus ole vastannut tätä koskeviin kysymyksiin. Yhdysvalloilla on ollut Suomessa tosiasiassa pysyvästi asevoimia jo toukokuusta 22 alkaen. Puolustusyhteistyösopimus DCA tuo mukanaan yhä laajemman Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon Suomessa. Suomi on nyt myös osa Yhdysvaltain maailmanlaajuista tukikohtaverkostoa. Yhdysvallat on osallistunut ilmavoimillaan ja drooneillaan myös Suomen itärajan valvontaan jo pitkään. Lisäksi Yhdysvallat sai Suomelta puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen myötä oikeuden sijoittaa asevoimiaan useisiin tukikohtiin eri puolilla Suomea. Yhdysvallat on myös jo sijoittanut aseita ja asejärjestelmiä perusteilla oleviin raskaiden aseiden varastoihin, joita niitäkin rakennetaan eri puolille Suomea. Suomi on saanut Yhdysvalloilta myös tiedustelutietoja. 

Kaikki tämä maksaa, ja nyt on kyse siitä, minkälaisia kustannuksia on muodostunut. Presidentti Trump on pitänyt amerikkalaisjoukkojen sijoittamisessa eri puolilla maailmaa lähtökohtana sitä, että maat, joille Yhdysvallat antaa niin sanottua turvallisuustukea, joutuvat siitä myös maksamaan. Orpon hallitus on toistaiseksi jättänyt kertomatta, minkälaisia keskusteluja Suomi on käynyt Yhdysvaltain kanssa ja onko Yhdysvallat ottanut korvauksia näissä keskusteluissa esille. Joissakin kuulemissani arvioissa on puhuttu jo noin 3 miljardin dollarin suuruisista kustannuksista, joita sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa on Yhdysvalloille maksanut. 

Tiedossa on, että kaikki keskeiset Lähi-idän arabivaltiot, joissa on Yhdysvaltain tukikohtia ja Yhdysvaltain joukkoja, ovat sopineet korvausten maksamisesta. Esimerkiksi vuonna 19 Saudi-Arabian kanssa tehty sopimus kustannusten maksamisesta johti siihen, että Saudi-Arabia maksoi ensimmäisenä eränä 500 miljoonaa dollaria. Korvaus maksettiin joulukuussa 19. Kyse oli presidentti Trumpin ensimmäisellä kaudella tehdystä sopimuksesta. Trump ilmoitti myös, että Saudi-Arabia oli varannut miljardi dollaria korvausten maksamiseen kaikkiaan. 

Muutama viikko sitten, toukokuussa 25, Yhdysvallat ja Saudi-Arabia sopivat siitä, että Saudi-Arabia ostaa aseita Yhdysvalloista peräti 142 miljardilla dollarilla ja korvaa näin Yhdysvaltojen maalle antamaa turvallisuustukea. Kyse ei ollut vain näiden kahden maan keskinäisen historian suurimmasta asekaupasta vaan suurimmasta asekaupasta, joka koskaan on maailmassa tehty. Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman kertoi maansa myös sitoutuneen investoimaan Yhdysvaltoihin peräti 600 miljardia dollaria. Saudi-Arabian ohella myös useat muut Lähi-idän arabivaltiot, kuten Qatar, Bahrain, Arabiemiraatit ja Kuwait, ovat sopineet maksavansa korvauksia eri muodoissa Yhdysvalloille siltä saamastaan turvallisuustuesta. Kyse on suoraan rahassa maksetuista korvauksista mutta myös investoinneista Yhdysvaltojen infrastruktuuriin sekä sitoutumisesta ostamaan amerikkalaisia aseita ja asejärjestelmiä. Trumpin hallinnon ensimmäisellä kaudella Yhdysvallat sopi myös Etelä-Korean ja Japanin kanssa maiden maksamista korvauksista Yhdysvalloille. Vuonna 19 Etelä-Korea sitoutui maksamaan 893 miljoonaa dollaria ja Japani 1 700 miljoonaa dollaria. 

Nyt vaikuttaa siltä, että Yhdysvallat on ottamassa käyttöön maksut turvallisuustuesta yhä useamman maan kanssa. Saattaa olla, että myös Euroopassa Yhdysvaltain Nato-liittolaiset joutuvat Trumpin uuden hallinnon aikana maksumiehiksi. Valitettavasti Orpon hallitus ei ole toistaiseksi kertonut suomalaisille, onko korvauksista jo käyty keskusteluja myös Suomen kanssa. Myöskään oppositiopuolueet eivät tietääkseni ole ottaneet asiaa esille keskusteluissaan pääministeri Orpon ja puolustusministeri Häkkäsen kanssa. Mutta korjatkaa, jos olen tässä asiassa väärässä. — Kiitoksia, puhemies.

Puheenvuoro keskustelussa Puolustuspoliittisesta selonteosta (VNS 9/2024vp).
 

Arvoisa puhemies! Välikysymys on aiheellinen: velka kasvaa ennätysmäisesti. Hallituksen julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—29 osoittaa, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkasuhteen taittaminen tule toteutumaan. Velkasuhde lähtee kasvuun heti 2028, ja se pysyy stabiilina vuosina 2026—27 ainoastaan koska valtio tulouttaa yli miljardi euroa Valtion Eläkerahastosta.  

Keskeinen syy epäonnistumiselle on se, että hallitus ei tunnista kokonaiskysynnän merkitystä Suomen taloudelle eikä leikkauspolitiikan negatiivista vaikutusta talouskasvuun. Tutkimuskirjallisuuden valossa on laajasti tunnistettu, että maan velkasuhde usein kasvaa, jos se pyrkii sopeuttamaan matalasuhdanteessa. Näin tapahtui esimerkiksi useassa EU-maassa 2010-luvulla. Suomen suhdannetilanne on edelleen vaikea. Suomen talous supistui vuosina 2023—24. Työttömyys on noussut yli yhdeksään prosenttiin, ja pitkäaikaistyöttömyys lähestyy 90-luvun laman jälkeistä huippua. Velkasuhteen taittaminen edellyttäisi sopeutusten sijasta tarkkaan kohdennettuja ja oikein ajoitettuja elvytystoimia. Valitettavasti hallituksen niin kutsutut kasvutoimet eivät ole kumpaakaan näistä. 

Orpon hallituksen finanssipolitiikka on ollut kiristävää ja talouskasvua kuihduttavaa. Useat hallituksen niin kutsutuista kasvutoimista kohdentuvat suurituloisiin, joilla on alhaisempi rajakulutusalttius kuin pieni- tai keskituloisilla. Suurille yhtiöille ja suurituloisille kohdennetut veronalennukset eivät mene investointeihin tai kulutukseen eivätkä elvytä Suomen taloutta. Ne vähentävät valtion tuloja ja myös lisäävät eriarvoisuutta, joka on jo kasvanut merkittävästi hallituksen mittavien sosiaaliturvaleikkausten seurauksena.  

Samalla kun oikeistohallitus on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta, se on lisännyt erittäin rajusti Suomen sotilasmenoja. Julkisen talouden suunnitelmassa sotilasmenoja kasvatetaan erittäin huomattavasti lisää, vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se merkitsee useiden miljardien vuosittaista lisärahoitusta armeijalle. Naton huippukokouksessa määriteltäneen tätäkin korkeampi menotaso, ainakin kolme ja puoli tai jopa viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Taustalla ovat Yhdysvaltain vaatimukset sotilasmenojen kasvattamisesta Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa.  

Euroopassa on tapahtunut militaristinen käänne. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ilmoittanut, että jäsenmaiden sotilasmenot jätetään EU:n velkasääntöjen ulkopuolelle. Komissio on avannut oven EU:n yhteisvelan käyttämiselle asevarusteluja varten. Komissio on myös ilmaissut toiveen, että jäsenmaiden sotilasmenot kasvaisivat 650 miljardiin seuraavan neljän vuoden aikana. SAFE-velkavälineen myötä varaudutaan jopa 800 miljardin sotilasmenoihin. Kaikki tämä tehtäisiin velkasääntöjä keventämällä.  

Sotilasmenojen kasvattaminen lisää Euroopan ja Suomen talouden ongelmia. Euroopan ja Suomen taloudet kaipaisivat erityisesti tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Toisin kuin Suomessa annetaan ymmärtää, sotavarustelu ei merkittävästi tue kotimaista tuotantoa tai Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan lähes yksinomaan ulkomailta. Vaarana on, että kasvavat sotilasmenot syrjäyttävät tarpeellisia investointeja ja aiheuttavat Suomen talouteen huomattavan leikkauspaineen myöhemmin, kun komissio alkaa soveltamaan velkasääntöjä jälleen täysimääräisesti. On selvää, että julkisilla investoinneilla ja panostuksilla koulutukseen ja tutkimukseen sekä toisaalta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin olisi tosiasiallinen kokonaiskysyntää ja talouskasvua elvyttävä ja velkasuhdetta parantava vaikutus. Toisin on sotilasmenojen kohdalla. Ne eivät tuota, ne tehdään velaksi, ja ne vain syventävät Suomen velkasuota, koska tuottavuus ei niillä kasva. — Kiitos. 

Puheenvuoro välikysymyskeskustelussa Suomen velkaantumisesta.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tämän kansanvaltaisuusperiaatteen toteutuminen tulee lainsäädännöllä varmistaa. Peruskysymys kuuluu, kuka valtaa tässä maassa käyttää. Onko valta kansalla, sen valitsemilla edustajilla, vai missä se on? Nyt käsillä olevassa esityksessä on kaksi merkittävää ongelmaa kansanvallan toteutumisen kannalta. 

Ensinnäkin paljon ja oikeutetusti keskustelua on herättänyt vaalirahoituksen avoimuus. Se on parlamentaarisen demokratian ydinasioita. Kansalaisten on pystyttävä arvioimaan, millaisia ovat päättäjien sidonnaisuudet, millaiset tahot valittujen edustajien tukena vaikuttavat. Kysymys on myös siitä, ketkä valtaa tosiasiallisesti käyttävät. 

Vaalirahoituslain ja puoluelain vaalitukia koskevat säännökset, kuten ilmoitusrajat, ovat tässä suhteessa erittäin olennaisia. Kuntavaaleissa ilmoitusraja on nykylain mukaan 800 euroa ja muissa vaaleissa 1 500 euroa lahjoittajaa kohden. Laaja julkinen keskustelu, vaalirahoitusvalvojan säännönmukaiset kannanotot, lukuisat lakialoitteet täällä eduskunnassa ja muun muassa käsillä olevan lakiesityksen valmistelu, kaikki nämä ovat jo pitkään tähdänneet vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseen. Voidaan sanoa, että vaikka nämä ilmoitusrajat ovat pysyneet nimellisesti nykyisellään vuodesta 2009, on vaalirahoituksen avoimuus käytännössä lisääntynyt, tosin vain inflaation verran. Tuokaan muutos avoimuuden suuntaan ei kuitenkaan ole aivan pieni 16 vuoden ajalla. 

Nyt perustuslakivaliokunnan enemmistö on mietinnössään poikennut tästä yleisesti, ainakin puheissa, hyväksytystä avoimuuden linjasta. Valiokunta esittää parlamentaarisen vaalityöryhmän raportista ja oikeusministeriön lainvalmistelusta ja ministeriön vastineessa ilmaisemasta nimenomaisesta kannasta sekä tietenkin hallituksen esityksestä poiketen merkittäviä korotuksia ilmoitusrajoihin vedoten elinkustannusten nousuun. Kuntavaaleissa raja nostettaisiin 1 100 euroon ja muissa vaaleissa 2 000 euroon. Perustuslakivaliokunnan enemmistö siis esittää vaalirahoituksen avoimuuden merkittävää heikentämistä. 

En voi tällaista esitystä hyväksyä. Vaalirahoituksen avoimuutta tulisi parantaa nykyisestä, ei heikentää. Esitänkin, että tällaisia muutoksia ei tehdä vaan lakiehdotukset hyväksytään näiltä osin hallituksen esityksen mukaisessa muodossa. Olen jättänyt vasemmistoliiton edustajana vastalauseen valiokunnan mietintöön. [Puhemies: Kiitoksia!] — Puhemies, jatkan vielä. [Puhemies: Selvä!] 

Nimittäin toinen ja edellistäkin ehkä merkittävämpi, vaikkakin vähemmän huomiota saanut, hallituksen esittämä heikennys on tässä kolmanteen lakiehdotukseen sisältyvä vaalilain 112 §:n muutos. Vaalilaista poistettaisiin eduskuntavaalien ehdokasasettelussa nykyisin pakollinen puolueiden jäsenäänestys. Tämä muutos heikentäisi perustuslaissa taattua kansanvaltaa. Puolueiden jäsenäänestystä koskeva sääntely on ollut voimassa 50 vuotta. Pakollinen jäsenäänestys säädettiin aikanaan, jotta puoluetoiminnan aivan keskeisen tarkoituksen eli eduskuntavaalien ehdokasasettelun kansavaltainen toteutuminen turvattaisiin. Säännös onkin tehokkaasti varmistanut päätösvallan hajautuksen puolueiden jäsenille. Jos tämä pakollisuus nyt poistetaan, on todennäköistä, että valta eduskuntavaalien ehdokasasettelussa keskittyy huomattavasti nykyistä voimakkaammin puolueiden piiri- ja keskusjohdolle. Jatkossa jäsenten suora vaikutusmahdollisuus voitaisiin sivuuttaa. Vaalilain tarkoituksena ei ole ollut antaa määräysvaltaa eri vaalipiirien ehdokkaista puolueen piirijohdolle, saati keskusorganisaatiolle. 

Puhemies! Esityksessä tai valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa ei ole tuotu esiin mitään ongelmia liittyen nykysääntelyyn. Jatkossa oikeusministeriön tehtäväksi jäisi tarkastaa, että puolueiden säännöt toteuttavat kansanvaltaisuutta riittävällä tavalla, kun ja jos jäsenäänestys ei enää olisi jatkossa pakollinen. Hallituksen esityksen perustelut tai valiokunnan kuulemisissa saatu selvitys eivät kuitenkaan juurikaan anna osviittaa siitä, millaisia kirjauksia puolueiden sääntöihin konkreettisesti edellytettäisiin tai millä tavoin oikeusministeriö käytännössä arvioisi ehdokasasettelua koskevien sääntömääräysten riittävyyttä tämän kansanvaltaisuuden turvaamisen näkökulmasta. 

Arvoisa puhemies! Vaalilain 112 §:n muutosesitys on heikosti perusteltu ja täysin tarpeeton. Perustelut eivät selvästikään pohjaa kansanvaltaisuusperiaatteen toteuttamiseen vaan muihin seikkoihin puolueiden päätöksenteon nopeuttamisessa ja tehostamisessa. Tällaiset perustelut eivät kansanvallan kannalta ole hyväksyttäviä. Esitänkin, että jäsenäänestyksen pakollisuutta ei poisteta ja vaalilain 112 § pidetään nykyisellään. Parlamentaarisen demokratian toimivuuden kannalta tämä asia on vieläkin perustavampi kysymys kuin tuo edellä käyty vaalirahoituksen avoimuus, joka sekin on tärkeä. 

Arvoisa puhemies! Edellä sanottuun perustuen teen kirjallisesti toimitetut pykälämuutosehdotukset ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen lakiehdotukseen. — Kiitos. 

Puheenvuoro ja pykäläehdotukset keskustelussa vaalilain ja vaalirahoituslain ym. muuttamisesta (HE 190/2024vp)

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskeluhuollon tulisi toteutua ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä ja yhteisöllisenä työnä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat kaikki oppilaitosyhteisössä työskentelevät ammattilaiset, joihin lukeutuvat hyvinvointialueen alaisuudessa työskentelevät opiskeluhuollon ammattihenkilöt, kuten kuraattorit, kouluterveydenhoitajat, koulupsykologit ja koululääkärit sekä koulutuksen järjestäjän alaisuudessa työskentelevä opetus- ja ohjaushenkilöstö.

Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuva ammatillisessa koulutuksessa -raportti (Opetushallitus 2025:1) nostaa esille, että opiskeluhuoltotyön painopiste ei ole tällä hetkellä ennaltaehkäisevässä ja yhteisöllisessä työssä, kuten laki edellyttää, vaan yksilökohtainen ja korjaava työ korostuu. Tilannekuva on samansuuntainen myös muilla kouluasteilla.

Ennaltaehkäisevän ja yhteisöllisen työn toteutumista haastaa opiskeluhuollon resurssien niukkuus, osaa opiskeluhuollon ammattihenkilöitä (koulupsykologit ja koululääkärit) koskeva työvoiman heikko saatavuus, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden heikot resurssit sekä yhteisöllistä työtä koskevien käytäntöjen suuri vaihtelu. Ennaltaehkäiseväksi tarkoitetussa työssä on paljon korjaavan työn elementtejä, eikä resursseja ennaltaehkäisevään työhön ole riittävästi osoitettu.

Toimivilla ja hyvin organisoiduilla yhteisöllisillä työtavoilla vahvistetaan oppilaitosten hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria, tuen oikea-aikaisuutta sekä madalletaan kynnystä opiskeluhuollon palveluihin hakeutumista. Yhteisöllinen työ on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa esimerkiksi koulukiusaamisen on todettu kansallisesti lisääntyneen. (ks. esim. Salmivalli, Christina 2024) Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jota ei voida ratkoa vain yksilöohjauksen ja yksilöllisen tuen keinoin.

Ryhmäytymisen tukeminen, kiusaamisen ehkäisy ja lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin vahvistaminen vaativat pysyviä ja säännöllisiä ryhmä- ja yhteisötason toimintatapoja, joita toteutetaan pitkäjänteisesti opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä opiskeluhuollon ammattihenkilöiden yhteistyönä.

Yhteisöllisillä työtavoilla vahvistetaan kouluun kiinnittymistä, vähennetään koulupoissaoloja, kiusaamista, häirintää ja ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ammatillisen koulutuksen osalta kuraattoreilla on opiskeluhuoltopalveluiden ammattilaisista parhaat resurssit ja mahdollisuudet yhteisölliseen työhön, mutta he ovat arvioineet, että pystyvät käyttämään yhteisölliseen työhön keskimäärin vain 17 prosenttia työajastaan. (Opetushallitus 2025:1)

Edellä esitettyyn perustuen esitän,

että Varsinais-Suomen hyvinvointialue valmistelee yhteistyössä opiskeluhuollon ammattihenkilöiden ja alueen koulutuksen järjestäjien kanssa toimenpideohjelman, jolla vahvistetaan ennaltaehkäisevän yhteisöllisen opiskeluhuollon toteutuminen kaikilla kouluasteilla ja varmistetaan lain mukainen ennaltaehkäisevän työn toteutuminen.

Kehittämistyössä huolehditaan opiskeluhuollon ammattihenkilöiden työajan riittävyydestä yhteisölliseen työhön, tarkastellaan oppilaitosten yhteisöllistä työtä koskevia linjauksia koulutuksen järjestäjien laatimien opiskeluhuoltosuunnitelmien ja muiden työtä ohjaavien asiakirjojen tasolla, kehitetään yhteisöllisen työn johtamista sekä luodaan konkreettiset toimintatavat, joilla ennaltaehkäisevä työ toteutuu yhdenvertaisesti kaikissa oppilaitosyhteisöissä.

Lähteet:

Opetushallitus (2025) Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuva ammatillisessa koulutuksessa
Salmivalli, Christina (2024) Kiusaamisväkivalta – Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein.

Turussa 20.5.2025

Johannes Yrttiaho
aluevaltuutettu (vas)

Aloite Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valtuustolle ennaltaehkäisevän ja yhteisöllisen hyvinvointityön vahvistamisesta kouluissa ja oppilaitoksissa

Arvoisa puhemies! Orpon ja Purran oikeistohallituksen politiikka on ollut yllätyksetöntä. Työnantajien, omistajien ja muiden suurituloisten asemaa parannetaan, pieni- ja keskituloisille on tarjolla leikkauksia, toimeentulon kiristymistä, työntekijöiden aseman heikentämistä. Valtiontaloutta heikentää veronalennusten ohella valtaviin mittasuhteisiin yltävä asevarustelu. 

Tämä politiikka on jo ajanut Suomen talouden kierteeseen, josta sitä ei hevin ylös saa. Hallitus ei näytä edes yrittävän. Se jatkaa valitsemallaan linjalla ja entistä kovemmalla vauhdilla. Hallitus alentaa nyt yritysten voitosta perittävää yhteisöveroa 18 prosenttiin eli Kroatian tasolle. Alemmas pääsee enää kuusi EU-maata: Unkari, Bulgaria, Irlanti, Kypros, Liettua ja Romania. Veroalen tavoite on, että voitonjakoon omistajille jäisi enemmän. Hinta muille veronmaksajille, siis lähinnä pieni- ja keskituloisille kansalaisille, on liki miljardi euroa. Lisäksi hallitus alentaa myös ansiotuloveroja miljardilla. Suuria hyötyjiä tästäkin ovat valmiiksi kovatuloiset. Veronalennukset maksetaan leikkauksilla sosiaaliturvasta ja palveluista ja muun muassa ay-jäsenmaksun verovähennyksen poistolla. 

Kun yhteisöveroa viimeksi alennettiin, luvattiin investointeja ja työtä, dynaamisia vaikutuksia. Samaa oli luvattu jo työnantajien Kela-maksun poistolla ja sitten kiky-sopimuksella. Kaikki nämä toimet tehtiin etenkin isojen yritysten ja työnantajien eduksi. Kasvua ei tullut, mutta yhtiöt ja omistajat ovat saaneet vuosien kuluessa kymmenien miljardien edun. 

Tämä hallitus on leikannut palveluita ja sosiaaliturvaa jo miljardeilla ja purkanut työelämäoikeuksia. Taas on luvattu talouskasvua, mutta vain työttömyys ja konkurssit ovat kasvaneet. 

Puhemies! Työttömyysturvan, asumistukien ja muun sosiaaliturvan leikkaukset sekä terveysasemien, hoivakotien ja päivystysten lakkautukset — julkisten menojen leikkaukset on tehty, jotta omistajille ja suurituloisille jäisi enemmän jaettavaa. Leikkaukset ovat myös suoraa seurausta jättimäisistä sotilasmenojen lisäyksistä. Niiden kattamiseksi myös pienituloisten maksurasitusta, asiakasmaksuja ja arvonlisäveroja on korotettu. Rahat on laitettu aseisiin. Suomen sotilasmenot olivat vielä viisi vuotta sitten noin kolmen miljardin euron tasolla. Nyt ne ovat yli kaksinkertaistuneet seitsemän miljardin euron tasoon. Suurin yksittäinen menoerä on F-35-hävittäjät. Ilman sotilasmenojen rajua kasvua monet leikkaukset olisi vältetty. 

Puhemies! Suomi tähtää jo Naton uuteen sotilasmenojen tavoitteeseen, jonka arvioidaan asettuvan jopa 3,5 prosenttiin bkt:sta nykyisen kahden prosentin sijaan. Puoliväliriihessään ja tässä julkisen talouden suunnitelmassa hallitus linjaa tavoitteeksi vähintään kolmen prosentin tason. Tavoitteet tarkoittavat Suomen vuosittaisten sotilasmenojen nostamista jopa yli 10 miljardiin lähitulevaisuudessa. Kysyn, millä kaikki tämä maksetaan ja kuka sen maksaa ja missä kunnossa on sen laskun jälkeen tämä maa. 

On selvää, että velkaantuminen vauhdittuu, leikkaukset ja valtion omaisuuden myynnit jatkuvat, mutta se ei menojen katteeksi vielä riitä. Rahat nykyinen ja tulevat hallitukset polttavat nopeasti aseostoihin, jotka siis hyppäävät aivan uudelle tasolle. Siksi uudelle tasolle viedään myös leikkauspolitiikka. 

Puhemies! Hallitus itse asiassa osoitti jo puoliväliriihessä ja nyt tässä julkisen talouden suunnitelmassa, mistä kaiken maksaja tulevaisuudessa löytyy ja mistä rahat otetaan. Hallitus nimittäin on päättänyt ottaa Valtion Eläkerahastosta miljardi euroa uusiin veronalennuksiin ja menolisäyksiin. Pelkään, että tämä on vasta alkua. Valtion Eläkerahasto on pieni osa Suomen eläkejärjestelmää ja 275 miljardin euron eläkevaroja, jotka siis työntekijät ovat palkoistaan kartuttaneet. 

Kun Suomen julkinen talous ajetaan entistäkin heikommalle mitään tuottamattomilla sotilasmenojen lisäyksillä, valtavilla veronalennuksilla omistajille ja suurituloisille ja velka kasvaa vauhdilla, on ilmeinen ja koko ajan kasvava riski, että valtio kahmaisee jatkossakin eläkevaroista, ja aina vain syvemmältä. Varustelumenojen kasvun tiellä olemme ehkä piankin tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia työtä tehneiden suomalaisten vanhuuden turva, palkoista maksetut eläkevarat, katoaa sodan susien nälkäiseen kitaan. — Kiitos. 

Puheenvuoro julkisen talouden suunnitelman 2026 – 2029 (VNS 2/2025) lähetekeskustelussa.

Hyvät ystävät ja toverit!

Orpon ja Purran oikeistohallituksen politiikka on ollut alusta alkaen yllätyksetöntä. Työnantajien, omistajien ja muiden suurituloisten asemaa parannetaan, pieni ja keskituloisille on tarjolla leikkauksia, toimeentulon kiristymistä, työntekijöiden aseman heikentämistä. Selvää on ollut myös, että hallitus on sotavarustelun hallitus. Sotilasmenot on nostettu ennen näkemättömiin mittasuhteisiin.

Tämä politiikka on ajanut Suomen talouden kierteeseen, josta sitä ei hevin ylös saa. Hallitus ei näytä edes yrittävän. Se jatkaa valitsemallaan linjalla ja entistä kovemmalla vauhdilla. Puoliväliriihessä hallitus päätti alentaa yritysten voitoista perittävää yhteisöveroa jälleen kerran – nyt 18 prosenttiin. Suomi on Kroatian kanssa samalla tasolla, alemmas pääsee enää kuusi EU-maata. Unkari, Bulgaria, Irlanti, Kypros, Liettua, Romania.

Veroalen tavoite on, että voitonjakoon omistajille jäisi enemmän. Hinta muille veronmaksajille, siis lähinnä pieni ja keskituloisille kansalaisille, on liki miljardi euroa. Lisäksi hallitus alentaa myös ansiotuloveroja miljardilla, suurin hyötyjä tästäkin ovat valmiiksi kovatuloiset. Veronalennukset maksetaan leikkauksilla sosiaaliturvasta ja palveluista.

Kun yhteisöveroa viimeksi alennettiin 26:sta 20 prosenttiin, luvattiin investointeja, luvattiin työtä. Samaa oli luvattu jo työnantajien kela-maksun poistolla ja sitten kiky-sopimuksella. Kaikki nämä toimet tehtiin etenkin isojen yritysten ja työnantajien eduksi. Kasvua ei tullut, mutta yhtiöt ovat saaneet kymmenien miljardien edun. Tämä hallitus on leikannut sosiaaliturvaa jo miljardeilla ja purkanut työelämäoikeuksia. Taas on luvattiin talouskasvua, mutta työttömyys ja konkurssit kasvavat.

Hyvät ystävät ja toverit!

Työttömyysturvan, asumistukien ja muun sosiaaliturvan leikkaukset sekä terveysasemien, hoivakotien ja päivystysten lakkautukset – julkisten menojen leikkaukset – on tehty, jotta omistajille ja suurituloisille jäisi enemmän jaettavaa. Leikkaukset ovat myös suoraa seurausta jättimäisistä sotilasmenojen lisäyksistä. Niiden kattamiseksi myös pienituloisten maksurasitusta – asiakasmaksuja ja arvonlisäveroa – on korotettu. Rahat on laitettu aseisiin.

Suomen sotilasmenot olivat vielä viisi vuotta sitten noin kolmen miljardin euron tasolla. Nyt ne ovat yli kaksinkertaistuneet 7 miljardiin euron tasolle. Suurin yksittäinen menoerä ovat F35-hävittäjät. Ilman sotilasmenojen kasvua, leikkaukset olisi vältetty.

Vaikka Ukrainaan neuvotellaan nyt rauhaa, sotaisa politiikka Suomessa ja Euroopassa vain yltyy. EU-maiden sotilasmenoihin suunnitellaan 800 miljardin euron lisäystä. Yhtäkkiä media on täynnä haaveita EU:n ”omaan” aseteollisuuteen perustuvasta talouskasvusta. Kukaan ei muistele, kuinka kävi 30-luvulla, kun varustelu kiihtyi ja maailma ajautui toiseen maailmansotaan.

Hyvät ystävät ja toverit!

Toisen maailmansodan taistelut päättyivät Suomen osalta 80 vuotta sitten huhtikuun 27. päivä. Harva muistaa, että tämä vapun alla vietettävä kansallinen veteraanipäivä on Lapin sodan päättymisen muistopäivä. Suomen oli ajettava entisen liittolaisensa natsi-Saksan joukot maasta – yli 200 000 miestä raskaine aseineen. Vasta sitten saattoi alkaa maan jälleenrakennus ja myöhemmin hyvinvointivaltion rakentaminen. Työtä, oikeuksia, hyvinvointia ja rauhaa.

Nyt Orpon ja Purran oikeistohallitus on kääntänyt suunnan lähes täysin. Se varustautuu ennennäkemättömällä tavalla. Se käy asekauppa kansanmurhaa Gazassa tekevän Israelin kanssa. Ja luovuttaa tukikohtia Israelin pommituksissa auttavalle Yhdysvaltain armeijalle. Lisäksi se haluaa irrottaa Suomen yhdestä maailman eniten ihmishenkiä säästäneestä aserajoitussopimuksesta, Ottawan jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta! Unohtuu, että ex-liittolaisen natsi-Saksan Suomen Lappiin kylvämiä miinoja raivataan vieläkin. Ne ovat aiheuttaneet sodan jälkeen satojen suomalaisten – siviilien ja sotilaiden, lasten ja varusmiesten kuolemia, ja vielä useamman vammautumisen. Juuri Suomen kaltaisen pienen maan etu on aserajoitussopimusten vaaliminen. Emme koskaan tiedä, mitä historia eteemme tuo.

Suomi tähtää jo Naton uuteen sotilasmenojen tavoitteeseen, jonka arvellaan asettuvan jopa 3,5 prosenttiin bkt:sta nykyisen kahden prosentin sijasta. Puoliväliriihessään hallitus linjasi tavoitteeksi vähintään 3 prosentin tason. Tavoitteet tarkoittavat vuosittaisten sotilasmenojen nostamista kymmeneen miljardiin lähitulevaisuudessa.

Kysyn, millä kaikki tämä maksetaan, kuka sen maksaa ja missä kunnossa on sen laskun jälkeen tämä maa? On selvää, että leikkaukset ja valtion omaisuuden myynnit jatkuvat, mutta se ei vielä riitä. Rahat hallitus polttaa nopeasti aseostoihin, jotka hyppäävät nyt aivan uudelle tasolle. Uudelle tasolle viedään myös leikkauspolitiikka.

Hallitus itse asiassa osoitti jo puoliväliriihessä, mistä kaiken maksaja tulevaisuudessa löytyy ja mistä rahat otetaan. Hallitus nimittäin on päättänyt lainata valtion eläkerahastosta miljardi euroa uusiin veronalennuksiin ja menolisäyksiinsä. Valtion eläkerahasto on pieni osa Suomen eläkejärjestelmää. Suomihan on vauras maa, jos vuoden 2024 lopussa jopa 275 miljardiin euroon nousseet eläkerahastot otetaan huomioon. Nämä varat ovat työntekijät työeläkejärjestelmän yli kuudenkymmenen vuoden aikana palkoistaan kartuttaneet. Kun Suomen julkinen talous ajetaan entistäkin heikommille valtavilla veronalennuksilla työnantajille, omistajille ja suurituloisille ja velka kasvaa vauhdilla, on ilmeinen riski, että myös eläkerahastoihin aletaan kajota yhä herkemmin. Varustelumenojen kasvun tiellä olemme ehkä piankin tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia työtä tehneiden suomalaisten vanhuuden turva, suomalaisten eläkevarat katoavat sodan susien nälkäiseen kitaan.

Hyvät ystävät ja toverit!

Nato-jäsenyys on jo nyt tullut Suomelle ja suomalaisille kalliiksi, kuten kriittiset äänet ennakoivat kolme vuotta sitten. Kun Yhdysvaltain hallinnon vaihtuminen on saanut yhä useamman Nato-intoilijan miettimään jäsenyyden mieltä, sopii toivoa, että diplomatiaan ja rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan perustuva linja vahvistuisi ja sotaintoilu väistyisi. Vain se voi pelastaa suomalaisten hyvinvoinnin.

Vasemmisto on esittänyt keinoja Suomen talouden ja työllisyystilanteen kohentamiseksi. Olemme ajaneet muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkojen verovapauden poistoa. Se lisäisi investointeja. Vasemmisto on ajanut myös leikkausten ja maksu- ja veronkorotusten perumista. Se parantaisi ostovoimaa ja kohentaisi työllisyyttä.

Mutta mitkään toimet eivät riitä, jos asevarustelun annetaan jatkua. Kaikkein tärkeintä Suomen kannalta olisi tukea rauhan saavuttamista, rajoittaa asevarustelua ja sotilasmenojen kasvua. Aseisiin laitettu raha makaa tuottamattomana varastoissa tai pahimmassa tapauksessa kylvää tuhoa ja kuolemaa taistelukentällä. Aseet eivät saa aikaan mitään ihmisille tai ympäristölle hyödyllistä, vaan aivan päin vastoin.

80 rauhan vuotta on tuonut Suomelle työtä, hyvinvointia ja oikeuksia, joita kaikkia hallitus nyt romuttaa. 80 vuotta suomalainen joutui maksamaan ja tekemään myönnytyksiä työntekijöille, tavallisille ihmisille. Orpon ja Purran politiikassa onkin historiallisen revanssin maku. Nyt otetaan pois, mitä jouduttiin antamaan. Onnistuuko se, on meistä kiinni. Hallitus hävisi juuri kahdet vaalit. Se häviää seuraavatkin.

Hyvää vappua!

Arvoisa puhemies! Nyt kun Yhdysvallat määrää ankarat tullit eurooppalaisille valtioille, tulee Suomen talous hyytymään entisestään. Vienti heikkenee. Viimeistään tässä tilanteessa tulisi leikkaukset lopettaa ja leikkauksia myös perua. Kotimaista kysyntää pitäisi vahvistaa, jotta työttömyyden kasvu taittuisi. 

Hallitus toimii toisin ja leikkaa lisää vanhuksilta, työttömiltä, perheiltä ja lapsilta. Palveluiden leikkaukset tarkoittavat irtisanomisia hyvinvointialueilla ja kunnissa. Työttömyys kasvaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella ovat menossa jo kolmannet yt:t vuoden sisään. Työntekijöitä on irtisanottu. Turun kaupunki puolestaan irtisanoi joulun alla melkein 30 työntekijää, yhteensä vähennettiin 50 hengen työpanos. Ympäri maan tärkeitä julkisia palveluita ylläpitävät kymmenet- tai sadattuhannet työntekijät joutuvat työskentelemään jatkuvassa epävarmuudessa. Julkiset alat painetaan viimeistään hallituksen vientimallilla myös pahaan palkkakuoppaan ja pitkäksi aikaa.  

Keskustelussa vähälle huomiolle ovat jääneet ne hallituksen uudet, nyt eduskunnassa olevat työelämäesitykset, jotka heikentävät etenkin hoivatyöntekijöiden asemaa. Suojelu- ja hätätyötä koskeva hallituksen esitys käytännössä heikentää lakko-oikeutta, ja sen avulla hallitus haluaa murtaa työtaistelut ja mitätöidä julkisen puolen palkkavaatimukset aiempaakin helpommin. Tehy on kritisoinut ankarasti tämän lakiesityksen valmistelua epärehellisyydestä ja ilmoittanut julkisuudessa työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten toimintaa koskevasta tutkintapyynnöstä poliisille. Virkavastuu on virkavastuu, vaikka selvää on, että niin sanottu poliittinen ohjaus, siis hallituksen päätökset ja ministerien määräykset, ovat kaiken tämän synkkyyden takana.  

Hallitus pyrkii toisella esityksellään myös keskittämään sosiaali- ja terveysministeriölle valtaa määrätä muun muassa työntekijöiden siirroista hyvinvointialueilla erilaisissa poikkeustilanteissa, jotka kuitenkin jäävät määrittelyltään hyvin epämääräisiksi, ja tästä perustuslakivaliokuntakin on huomauttanut. Nämä uudet lakimuutokset heikentävät julkisen puolen työntekijöiden asemaa ja pahentavat työvoimapulaa vielä nykyisestä.  

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen politiikassa on sellaista synkkää, vanhakantaista työnantajahenkeä, että olkaa hiljaa ja totelkaa. Tällaista politiikkaa, tätä hallituksen toimintaa, on hyvin vaikea käsittää. Se herättää syvää epäluottamusta. Julkisten alojen työntekijöiden oikeuksia, työoloja ja palkkoja tulisi parantaa eikä heikentää. Vain niin voitaisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluiden työvoimapula voittaa ja ihmisten arjessa korvaamattoman tärkeät palvelut pelastaa. 

Hallituksen politiikalla työntekijöiden virta vie muille aloille ja yksityisiin hoivatöihin, mikä onkin hallituksen leikkauspolitiikan ilmeinen tarkoitus. Hallitus haluaa vahvistaa yksityistä palvelutuotantoa ja voitontavoittelua julkisen palvelun kustannuksella. Samaan tähdätään myös muun muassa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksien satojen miljoonien eurojen panostuksilla.  

Arvoisa puhemies! Tällainen hallitus ei ansaitse eduskunnan luottamusta.  

Puheenvuoro välikysymyskeskustelussa koskien Orpon ja Purran hallituksen leikkauksia.