Hyvät ystävät ja toverit,
Pienituloisia kuritetaan nyt monelta suunnalta. Samaan aikaan yhtiöt tekevät satumaisia voittoja. Kuten niin monta kertaa aiemminkin historiassa, pääomien omistajat hyötyvät pienituloisten ja työtätekevien hädästä.
Hiljattain julkistetut verotiedot kertovat käytännössä valtavista tulo- ja varallisuuseroista, joita nykyinen kriisi kasvattaa.
Elinkustannusten nousu oli Suomessa syyskuussa 8,1 prosenttia. Euroalueella inflaatio oli jo 10 prosenttia. Seuraavat luvut julkistetaan pian. Suunta on ylöspäin. Energian, erityisesti sähkön, hinnan nousu kasvattaa elinkustannuksia: sähkön, lämmön, liikkumisen ja ruoan hinta nousevat, asumiskulut kasvavat, vuokrat ja asuntolainojen korot nousevat. Energian hinta on noussut 40 prosenttia, ruoan keskimäärin 15 prosenttia.
Julkisen vallan tulisi tällaisessa tilanteessa hillitä hintojen nousua, mutta monet kunnallisetkaan energiayhtiöt eivät hinnoissaan näytä tinkivän. Myös yleishyödylliset ja kunnalliset vuokrataloyhtiöt nostavat vuokriaan. Tammikuussa aloittavilla hyvinvointialueilla on odotetavissa palvelumaksujen korotuksia ja säästöohjelmia, palveluihin pääsyn ja palvelutason heikkenemistä.
Suomalaisten reaaliansiot eli ostovoima on pudonnut näin rajusti viimeksi 1970-luvun lopulla.
Mitä ihmisten tilanteen helpottamiseksi on Suomessa tehty? Ei kovin paljoa. Hallituksen niin sanotut sähkötuet eli suurten sähkölaskujen verovähennysoikeus sekä Kelan maksettavaksi tuleva suora sähkötuki osuvat verrattain harvoihin kotitalouksiin. Tuet ovat voimassa vain neljä kuukautta. Verovähennyksen voi hakea vasta verovuoden jälkeen ja se on lakiesityksen perusteluissakin todettu lähinnä hyvätuloisten tueksi. Jälkikäteisen tuen omavastuu neljältä kuukaudelta on 2000 euroa. Suoran kela-tuen omavastuu on 400 euroa kuukaudessa. Voi kysyä kenellä pienituloisella tällaisiin omavastuisiin on varaa.
Hallitus myös alentaa määräaikaisesti sähkön arvonlisäveroa, mutta mikään ei takaa, että alennus tulisi täysimääräisesti kuluttajahintoihin. Ja vaikka tulisikin, olisi se laiha lohtu.
Hallitus tukee erityisesti lapsiperheitä kaksinkertaistamalla joulukuun lapsilisän ja alentamalla päivähoitomaksuja maaliskuussa. Nämäkin helpotukset ovat vähäisiä. Reaalisesti lapsilisä on nyt lähes 40 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. Tukea on leikattu useaan kertaan eikä sitä ole sidottu indeksiin. Siinä olisi todellinen ongelma korjattavaksi.
Työeläkeindeksin ja kansaneläkeindeksin korotus nostavat eläkkeitä ja muita etuuksia ensi tammikuussa. Työeläkkeiden 6,8 prosentin korotus ja kansaneläkkeisiin sidottujen etuuksien, kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan, kansaneläkkeen 4,2 prosentin korotus ovat lainmukaisia automaattisia korotuksia, eivät siis mitään lisäpanostuksia eivätkä ne riitä likikään kattamaan elinkustannusten nousua. Ja hinnathan ovat nousseet jo pitkään.
Hyvät toverit,
Suurin osa ihmisistä maksaa tänä syksynä ja talvena satoja euroja kuukaudessa kasvavat elinkustannukset kokonaan omasta pussistaan. Mitään tukia he eivät tule saamaan, vaikka toimeentulo kiristyy kestämättömästi. Tähän ryhmään kuuluvat nimenomaan pienituloiset teollisuudessa ja palveluissa työskentelevät palkansaajat, jotka ovat perusturvan yläpuolella, mutta osin myös keskituloiset palkansaajat, työeläkeläiset ja ehkä myös ansioturvan piirissä olevat. Esimerkiksi teollisuuden reaalipalkat ovat tällä hetkellä vuoden 2011 tasolla. Työehtosopimuksissa on vedetty nollalinjaa yli kymmenen vuotta.
Syksyn ja talven palkkaneuvotteluissa olisi korkea aika ulosmitata kunnolliset korotukset. Nyt olisi, mistä ottaa. Sen näyttivät kuluneen viikon julkistetut verotiedotkin. Useat yritykset ovat tehneet kovia voittoja ja niitä on tuloutettu omistajille. Miljardeihin nousseet ja isolta osin perusteettomat yritysten koronatuet eivät ole suinkaan vähäinen tekijä voittojen kasvun taustalla. Myös nykyinen kriisi on ollut monille yrityksille tuottoisa.
On selvää, että Suomessa tarvittaisiin muutenkin pahasti rapautuneen sosiaaliturvan kunnolliset tasokorotukset – ja pian. Sellaisia ei kuitenkaan kuulu. Hintojen nousua hillitsisi tehokkaasti ja toimeentuloa helpottaisi erityisesti sähkön kansallinen hintakatto. Sellaista ei kuitenkaan ole haluttu edes selvittää. Näin luja on yksityisten yhtiöiden, yksityisen pääoman, ote hallitusvallasta.
Kriisin keskellä isoja voittoja tekevät esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt, joilla on omaa energiatuotantoa sekä tietenkin energiateollisuuden yhtiöt, kuten Fortum, Caruna ja monet paikallisemmat toimijat. Voitot ovat kaikilla mittareilla ansiottomia. Uusiutuvilla, vesivoimalla ja ydinvoimalla sähköä tuottavien (tai sitä monopolioikeuksilla jakelevien) yhtiöiden kulut eivät ole kasvaneet, mutta ne voivat myydä tuotettaan moninkertaisella hinnalla.
Suomessa sähkön hinta on noussut sähkömarkkinoiden vapauttamisesta 1995 alkaen merkittävästi tuotantokustannuksia enemmän. Sähköpörssiin liittyminen 1990-2000-luvun taitteessa kiihdytti hintojen nousua ja erkaantumista tuotantokustannuksista. Sähkön hinta alkoi määräytyä Nord Pool -sähköpörssissä ja sen futuurimarkkinoilla. Kauppaa siellä käyvät finanssitoimijat, joilla ei ole yhteyttä sähkön tuotantoon tai hankintaan. Nyt maksamme ennen kaikkea tämän pörssispekulaation laskua. Kyse on siitä, että kaasu- ja sähköpörsseissä pelataan jo ensi kevään hintaennusteilla ja tähdätään suuriin sijoitusvoittoihin.
Nykyisessä energiakriisissä sähkön hinta on noussut vain osittain siksi, että energialähteiden tarjonta Euroopassa on pakotteiden, vastapakotteiden ja muiden poliittisten päätösten seurauksena vähentynyt. Hinnat olivat nousussa jo viime vuonna, kauan ennen Ukrainan sotaa. Yhdysvallat on kohdistanut Euroopan ja Venäjän väliseen talousyhteistyöhön pitkäaikaista painostusta ja pakotteita, mm. Nord Stream -kaasuputkihankkeita vaikeutettiin ja hidastettiin niiden alusta alkaen.
Vaikka sähkön hinnat nyt nousevat, ei Euroopassa tosiasiassa ole pulaa energiasta. Energiavarastot on täytetty etuajassa. Markkinoilta ympäri maailman on Saksan johdolla haalittu kaikki mahdollinen energia. Se on ollut venäläistä energiaa merkittävästi kalliimpaa, vaikka usein kiertotietä peräisin samasta lähteestä eli Venäjältä. Energiakriisi Euroopassa on silti todellinen, kun hinnat nousevat ja sadat tuhannet ihmiset osoittavat Keski-Euroopassa mieltään korkeita hintoja ja ne aiheuttanutta politiikkaa vastaan. Kriisin syyt vain eivät ole ne, mitä meille uskotellaan.
Hyvät toverit,
Suomessa hallitus osoittaa sähkön hintojen kompensoimiseen noin 800 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Norjassa, joka on merkittävä sähkönviejä ja sähköntuottaja eivätkä hinnat siellä nouse yhtä rajusti kuin Suomessa, panostetaan neljä miljardia sähkötukiin. Saksassa, joka kärsii erityisesti venäläisen maakaasun saannin vähentymisestä, tuet ovat suuruudeltaan 200 miljardia. Saksa myös kansallistaa energiayhtiöitään. Jotta Suomen tuet saataisiin suhteessa samalle tasolle, panostusten tulisi olla meillä kymmenkertaisia.
Mihin rahat Suomessa sitten menevät ja ovat menneet?
Sotilasmenot ovat kaksinkertaistuneet tämän hallituksen kauden aikana. Vuonna 2019 aseisiin käytettiin Suomessa 3,1 miljardia ja ensi vuodelle esitetään jo 6,1 miljardia. Tähän päälle laskettava muiden turvallisuussektorin viranomaisten kasvaneet määrärahat: Supo, kyberturvallisuuskeskus, hybridikeskus ja rajaviranomaiset ovat saaneet satojen miljoonien lisäyksiä. Rahaa on suunnattu suuria määriä myös Ukrainan aseelliseen tukemiseen.
Itärajalle rakennettavaan aitaan ollaan käyttämässä satoja miljoonia euroja.
Suomen F-35-hävittäjäkauppaan osoitetaan pelkästään ensi vuonna inflaatiosta ja euron heikentymisestä johtuen lähes 400 miljoonaa ylimääräistä. F-35 hanke on USA:ssa erittäin suurissa teknisissä vaikeuksissa ja koneiden hinta on osin siitäkin syystä kovassa nousussa. Hävittäjäkaupan lasku on Suomelle vielä monin verroin suurempi kuin mitä 10 miljardin kauppaa päätettäessä uskoteltiin.
Rahaa paloi korona-aikana miljardeja euroja myös isolta osin perusteettomiin ja leväperäisesti jaettuihin yritystukiin. Asiantuntijoiden mukaan iso osa tuista valui omistajille.
Tänä syksynä päätökseen tulleessa Fortumin Uniper-sijoitusseikkailussa on palanut ainakin 5-6 miljardia euroa. Fortum menetti Uniper-omistustensa myötä myös erittäin arvokkaat Ruotsissa sijainneet osuudet uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa tuottaviin laitoksiin.
Hyvä toverit,
Nato-jäsenyyden hakeminen tänä keväänä oli Suomelta iso virhe. Emme vielä tiedä miten prosessi päättyy. Suomi on nyt suurvaltapolitiikan pelinappula. Se ei jäsenyyttä odotellessaan ja jäseneksi pyrkiessään enää päätä suvereenisti omasta ulkopolitiikastaan, Nato-jäsenyyden mahdollisesti toteutuessa vielä vähemmän. Suomi on ajettu syvälle osaksi kansainvälisen politiikan kaupankäyntiä.
Uusi kylmä sota, vihollisuuksien ja varustelun kierre on pantu alulle. Puolueettomasta Pohjolasta uhkaa tulla historiaa. Merkittävä taitekohta oli presidentti Bidenin ja hänen hallintonsa muutama vuosi sitten antama julistus demokraattisten valtioiden yhteenliittymästä. Jo ennen viime presidentinvaaleja annettu ja heti niiden jälkeen uusittu julistus tarkoitti, että Yhdysvallat pyrki ryhmittämään liittolaisensa ja kaikki sellaisiksi mielivät Venäjän ja Kiinan vastaiseen rintamaan. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat olennainen osa tämän rintaman rakentamista. Naton Madridin kokouksessa kesäkuussa sotilasliitto odotetusti muutti USA:n johdolla strategiaansa Venäjää ja Kiinaa vastaan suunnatuksi ja päätti lisätä nopean toiminnan joukkoja sekä aseellista läsnäoloaan Venäjän rajoilla. Samassa yhteydessä Suomi ja Ruotsi sopivat Turkin kanssa sopimuksen, joka antaa meille esimakua Nato-jäsenyydestä: Suomi ja Ruotsi ovat taipuneet ja taipumassa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen sivuuttamiseen ulkopolitiikassaan. Eduskuntaa ei päästetty sopimuksesta päättämään.
Suomea on lisäksi pääministerin ja useiden johtavien poliitikoiden lausunnoilla ajettu viime kuukausina samaan ulkopoliittiseen viitekehykseen Baltian ja Puolan kanssa. Tähän liittyvät mm. päätökset venäläisten viisumien rajaamisesta sekä itärajan aidan rakentamisesta. Myös yleisen russofobisen ilmapiirin luominen on harkittua. Nato-jäsenyyden myötä Suomea ajetaan vastuuseen Baltian maiden ilma- ja maapuolustuksesta.
Hyvät toverit,
Nyt hallitus on antanut varsinaista Nato-jäsenyyttä koskevan ratifiointiesityksensä lausunnoille ja se on tulossa eduskuntaan joulukuussa. Hallitus varautuu näin siihen, että Natosta päätettäisiin Suomessa jo ennen kevään eduskuntavaaleja, riippumatta siitä miten prosessi Natossa on edennyt ja onko Turkki jäsenyyttä hyväksynyt. Keskustelu vaaleissa halutaan välttää viimeiseen saakka. Viime kevään Nato-päätöksen myötä alkanut kansanvallan pilkka siis jatkuu. Nato-jäsenyydestä ei puhuttu käytännössä lainkaan 2019 vaaleissa. Kansalaiset eivät siis ole päässeet sanomaan vaaleissa kantaansa näin kauaskantoiseen ja kohtalokkaaseen asiaan. Nato-kysymyksen olisi ehdottomasti oltava keskeinen vaaliteema ensi kevään vaaleissa. Olisi lisäksi järjestettävä kansanäänestys ja lopullinen päätös tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä määräenemmistöllä. Nyt kaikki tämä aiotaan sivuuttaa! Koko ulkopolitiikan suunnanmuutoksen kansanvaltainen legitimaatio, hyväksyntä, puuttuu ja uhkaa jäädä puuttumaan.
Ulkopolitiikan linjanmuutoksen sisäpoliittinen hinta tulee olemaan ja on jo ollut todella kova. Suomen ulkopolitiikan täyskäännös, joka keväällä toteutettiin Ukrainan sodan varjolla ja sen luomassa mieltenkuohussa, on jo osoittanut nurjat puolensa. Me maksamme uudesta ulkopolitiikasta energian hinnoissa, kasvavissa sotilasmenoissa, ilmaston ja ympäristön ja turvallisuusasemamme heikkenemisessä.
Rauhan horjuminen täällä Pohjolassa on nyt lähempänä kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen huolestuttavaa on nykyinen täysin pidäkkeetön ydinaseiden ja sotilastukikohtien toivottaminen tervetulleiksi Suomeen. Valtionjohto on suorastaan kutsumassa vieraan vallan sotajoukkoja maahamme ja tekemässä Suomesta ensilinjan valtion tulevissa suurvaltakonflikteissa.
Hyvät toverit,
Keväällä Suomi rynnisti muun EU:n mukana asettamaan Venäjälle pakotteita. Tarkoituksena oli heikentää maan taloutta ja kykyä käydä sotaa Ukrainassa. Näin sanottiin ja tavoite oli tietysti oikea. Pakotteet ovat kuitenkin johtaneet energian hinnan rajuun nousuun Euroopassa. Pakotepolitiikka ei ole heikentänyt Venäjää, vaan sen energian vientitulot ovat kasvaneet hintojen nousun myötä. Materiaali ja komponenttipula on pahentunut. Euroopan talous on ajautumassa taantumaan ja lamaan. Erityisesti Saksan talouden heikentyminen näkyy nopeasti myös Suomen teollisuuden tilauksissa.
Myös ilmastopolitiikka on mennyt taaksepäin. Tosiasiassa näkymät ovat paljon lohduttomammat kuin äänekäs puhe vihreästä siirtymästä antaa ymmärtää. Venäläisen edullisen maakaasun piti olla siirtymävaiheen polttoaine matkalla uusiutuviin perustuvaan energiatalouteen. Nyt kun sen saanti on pakotepolitiikalla vähennetty, ja ilmeisesti pitkäksi aikaa, on Eurooppa jo kääntynyt takaisin maakaasua paljon haitallisempiin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten kivi- ja ruskohiileen, palavaan kiveen, öljyyn ja Suomessa turpeeseen. Öljyä ja kaasua haalitaan ympäri maailmaa valtioilta, joissa ihmisillä ei juuri oikeuksia ole. Yhdysvaltojen tavoitteena on myydä Eurooppaan omaa liuskekaasuaan, jonka poraaminen maan uumenista särötystekniikalla on erityisen ilmasto- ja ympäristöhaitallista, tietysti myös kuljetukset Eurooppaan tuottavat päästöjä. Länsimaiden aggressiivinen energianhankinta kuluneen vuoden aikana on jo aiheuttanut energiakriisejä kehittyvissä maissa, kuten Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Filippiineillä. Köyhien maiden taloudet ja yhteiskunnat eivät kestä energian hintojen kallistumista.
Maailma ei siis suinkaan etene kohti vihreää siirtymää, vaan ilmastopolitiikka vaikeutuu merkittävästi. Sama vaikutus on myös uuden kylmän sodan, vastakkainasettelun ja varustelukierteen syvenemisellä. Tällä hetkellä sotilastoiminta, tuottaa 6 prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Suuren osan on tuottanut Yhdysvaltain maailmanlaajuisen tukikohtaverkoston ja sotilasvoiman ylläpitäminen. Oma lukunsa ovat vielä aseteollisuuden koko tuotantoketjun synnyttämät päästöt. Sotilastoiminta on Yhdysvaltain tahdosta rajattu ulos kansainvälisistä ilmastosopimuksista. Uusi kylmä sota kiihdyttäisi ilmastonmuutosta.
Kun vihreää siirtymää kuitenkin pyritään toteuttamaan hinnoista välittämättä ja kiireesti, suorastaan väkivalloin, on seurauksena tuloerojen ja pahoinvoinnin kasvua länsimaiden sisällä sekä globaalisiti, lännen ja kehittyvien maiden välillä. Uusiutuvan energiatuotannon ja esimerkiksi liikenteen sähköistämisen vaatimien metallien kysyntä ylittää tarjonnan monin verroin, sen mitä ylipäänsä on saatavilla. Uusia kaivoksia avataan ympäristöstä tai ihmisyhteisöistä, alkuperäiskansoista välittämättä. Suomen eduskunnan käsittelyssä paraikaa oleva uusi kaivoslaki on sekin nyt alan yhtiöiden kiihkeän lobbauksen kohteena. Ne haluavat kevyempää sääntelyä yhtiöille, enemmän ihmisten ja ympäristön piikkiin.
Hyvät ystävät ja toverit,
Uusi kylmä sota, jossa Suomi on uudella ulkopolitiikallaan osa USA:n liittokuntaa, käy kalliiksi meille ja koko ihmiskunnalle: lasku näkyy jo nousevassa energian ja elämisen hinnassa, kasvavina varustelumenoina ja vastaavasti heikentyvänä palveluiden ja sosiaaliturvan rahoituksena, leikkauksina, joista jo avoimesti Suomessakin puhutaan. Uuden ulkopolitiikan seurauksena on epävakauden ja turvattomuuden kasvu, uudet sodat ja konfliktit, ydinsodan kasvava uhka, ilmastopolitiikan takapakki ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen sekä ympäristön tilan heikentyminen ja niistä seuraavat vaikutukset mm. globaalille ruoantuotannolle.
Hyvät toverit,
Olisi syytä tunnustaa, että nykyinen sotapolitiikka on ilmastopolitiikan ja ihmiskunnan pahin vihollinen ja rauhanpolitiikka ilmastopolitiikan ja ihmiskunnan tulevaisuuden ainoa todellinen ystävä.
Nyt olisikin tartuttava kaikkiin rauhanaloitteisiin, joita Ukrainan sodan lopettamiseksi ja vastakkainasettelun liennyttämiseksi maailmalla esitetään. Niitä olisi edistettävä hartiavoimin eikä antautua sotauholle, joka tuntuu uskovan vain siihen, että sodat päättyvät ja rauha koittaa aseilla. Sodat päättyvät kuitenkin aina neuvotteluihin. Suomessakin tarvitaan tulevaisuudessa, ehkä jo hyvin pian, aitojen pystyttäjien ja siltojen polttajien tilalle sillanrakentajia – ja rauhan.
Kiitos!
Puhe Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7:n pikkujoulujuhlassa.
Johannes Yrttiaho 