Mitä hallitus aikoo tehdä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi?

”Puhemies! Kaksi isoa työnantajaliittoa on ilmoittanut siirtävänsä työehdoista sopimisen paikallistasolle. Ne haluavat murtaa yleissitovuuden.

Työnantajan saneluvalta työpaikalla vahvistuu, palkat ja työehdot heikkenevät. Työehtosopimuksissa on sovittu myös asioista, joiden yleensä ajatellaan tulevan laista: lomarahat, sairaan lapsen hoitaminen ja luottamusmiehen asema.

Jos tämä järjestelmä murretaan, menetykset voivat olla tuhansia euroja tavallisille työntekijöille.

Työntekijöiden neuvotteluasemaa heikentää myös työvoiman tarjontaa lisäävä politiikka, muun muassa tavoite kaksinkertaistaa ulkomaisen työvoiman määrä.

Tarve työntekijöiden oikeuksien vahvistamiselle lainsäädännöllä on ilmeinen. On varmistettava minimipalkka, luottamusmiehen asema ja liittojen kanneoikeus. Nykyiset sopimukset umpeutuvat jo pian.

Ministeri Haatainen, mitä hallitus aikoo tehdä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi?”

Työministeri Tuula Haatainen (vastauspuheenvuoro): ”Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho on oikeassa siinä, että suomalainen työelämä ja työmarkkinat ja työntekijöitten työehdot pohjautuvat ja perustuvat hyvin vahvasti työehtosopimuksiin ja yleissitovuuteen, ja kyllä se huoli on suuri siitä, että metsäteollisuus ensin ja teknologiateollisuus nyt perässä ovat uudelleenorganisoitumassa työnantajapuolelta.

Syksy näyttää sen, mikä on yleissitovuuden tilanne. Toivon, että tilanne pysyy samankaltaisena eli että yleissitovuus säilyy ja että meidän valtakunnalliset työehtosopimukset olisivat se pohja ja runko. Mikäli näin ei ole, niin olemme sitten ihan toisenlaisessa tilanteessa, ja totta kai hallitus siinä tilanteessa joutuu arvioimaan ja puntaroimaan mahdollisia toimenpiteitä.” 


Suullinen kysymys ja ministerin vastaus eduskunnan kyselytunnilla 6.5.2021

Veitsiluoto, kehysriihi ja työnantajat

Kemin Veitsiluodon tehtaan lopetuspäätös vie työpaikan tehtaan 670 työntekijältä, alihankintaketjuun ja aluetalouteen ulottuvat vaikutukset huomioiden jopa 1500 työpaikkaa on vaarassa. Stora Enso teki viime vuonna 650 miljoonan euron tuloksen. Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen tulos nousi 328 miljoonaan (2020: 180 milj.). Yhtiöllä menee hyvin. Niinpä Stora jakaa myös mojovaa osinkoa.

Veitsiluodon ja ruotsalaisen Kvarnsvedenin lakkautuksen julkisuuteen tarjoiltu perustelu on, että paperin kysyntä laskee ja tuotantokapasiteettia on liikaa. Tämä on tietenkin tiivissä yhteydessä siihen, mikä on yhtiön tavoittelema voittotaso ja omistajien odottama osinko. Kapasiteettia voidaan vähentää tietyn voittotason takaamiseksi ja myös paperin hintaan vaikuttamiseksi.

Storalla on paperituotannon kapasiteettia Euroopassa paitsi Suomessa ja Ruotsissa myös Saksassa ja Belgiassa. Keski-Euroopassa irtisanomissuoja on parempi kuin Suomessa. Vaikuttaakin siltä, että Stora Enson ratkaisussa painaa sama kuin UPM:n Kaipolan ja Nesteen Naantalin sekä monien muiden aikaisempien tehtaiden sulkemisten ja isojen irtisanomisten taustalla. Irtisanominen on Suomessa työnantajalle halvempaa kuin Keski-Euroopassa.

Mutta niin vain on työnantaja jälleen pyrkinyt osoittamaan syyksi kalliin kustannusrakenteen – työvoiman, verotuksen, puun, energian ja kuljetusten kustannukset ja ylipäänsä kankean sääntelyn. ”Kaipolan veteraani” UPM:n Pesonenkin kävi julkisuudessa taas toistelemassa viime syksyiset vaatimuksensa: ”Emme osaa elää eurossa”. Niinpä tarjotaan sisäistä devalvaatiota.

Valitusvirsi osuu sopivasti samaan ajankohtaan hallituksen puoliväliriihen kanssa, jossa yrittäjäpiirien ohjauksessa oleva ”sipiläläinen” keskusta ajaa kovaa talouskuria kansalle. Samalla se lypsää yrittäjille erityisetuja vielä senkin päälle, mitä ministeri Lintilä on koronan varjolla onnistunut jakamaan. Päätavoitteena on kuitenkin ylläpitää ja kiihdyttää työvoiman tarjonnan politiikkaa, kärkenä uudet leikkaukset työttömyysturvaan eläkeputken poiston päälle ja ulkomaisen työvoiman käytön helpottaminen entisestään. Työnantajat tukevat, minkä voivat ja kyllähän ne voivat: yleissitovuuden murtaminen ja paikallinen sopiminen yhdistettynä työvoiman ylitarjontaan on niille ihanteellinen tilanne. Jos hallitusvasemmisto ei vaatimuksia niele, on takataskussa kortti porvarihallitukseen. Omistajat voivat hyvin ja voisivat mieluusti vieläkin paremmin.

Stora Enson osakkeista merkittävän osan omistaa valtio (13,8 prosenttia Solidium ja Kela), lisäksi kansan asialla(?) ovat eläkeyhtiöt Ilmarinen, Varma ja Elo (10,9 prosentin osuudella). Tällaista ”vastuullista” omistusta on yhteensä 24,7 prosenttia. Päätösvallasta valtio-omistajilla on kuitenkin 37,4 prosenttia ja eläkeyhtiöillä ryyditettyä äänivaltaa 45,6 prosenttia. Stora Enson hallituksen puheenjohtaja on valtionyhtiö Solidiumin toimitusjohtaja Antti Mäkinen. Ruotsalainen rahasuku Wallenbergit on tietenkin vahvassa asemassa ruotsalaisomistuksessa, mutta siitä huolimatta yhteiskuntavastuullisen omistuksen luulisi painavan sentään enemmän kuin mitä jäljistä voisi päätellä. Aika liukkaasti Storan ilmoitus valtakunnan politiikassa nieltiin. Sanotaan, että ei voi mitään. Tukitoimia ja uudelleenkoulutusta toki vaaditaan, ja niitä varmasti myös järjestyy, mutta ei näy tahoa, joka tappelisi itse asiasta.

Nykyoloissa poikkeuksellista olikin, että työntekijät ajoivat tehtaan protestina alas. Punaisen Kemin perintö siinä välähti. Erilaisille aktioille alkaa olla kasvava tarve torjuttaessa työnantajien mielivaltaisia työvoiman vähennyksiä ja tehtaiden sulkemisia tai vähintäänkin ulosmitattaessa kunnon korvauksia tällaisissa tilanteissa. Solidaarisuutta tarvitaan jatkossa aiempaa useammin työnantajan tähtäimeen joutuneen työtoverin, työpaikan ja tuotannonalan kohdalla sekä eri alojen välillä. Sitä tarvitaan jatkossa paitsi puolustustaisteluissa myös ajettaessa työehtoihin, työsuhdeturvaan ja työlainsäädäntöön parannuksia.

VTV:n tarkastusraportit käytävä uudelleen läpi – etenkin HX-hankkeen tarkastus

Eduskunnan kansliatoimikunta päätti torstaina pidättää Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin virastaan. Tarkastustoimintaan näyttää pesiytyneen rakenteellinen korruptio, jossa ei ole kyse vain virka-aseman tai viraston varojen väärinkäytöstä. Julkisuuteen on noussut myös vakavia viestejä VTV:n tarkastustoiminnan alasajosta, tarkastusten tulosten ja tarkastusraporttien vesittämisestä ja muokkaamisesta tarkastuskohteille mieluisammiksi.

On selvää, että kaikki Yli-Viikarin kauden raportit on käytävä uudelleen läpi ja selvitettävä avoimesti, kuinka tarkastuksen tuloksia on VTV:n johdon toimesta muokattu.


Raporttien manipuloinnilla voi olla vakavia yhteiskunnallisia seurauksia. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosan siirtoa Kelaan koskevan raportin vesittäminen on voinut osaltaan estää ja hidastaa Kelan ongelmien korjaamista. (HS 9.4.2021) Siten tarkastustulosten peittely on voinut aiheuttaa lisävaikeuksia kymmenille tuhansille minimitoimeentulolla eläville.

Kymmenien miljardien eurojen hävittäjähankinnan eli HX-hankkeen kustannuksia käsittelevä tarkastuskertomus (8/2020), on sekin käytävä avoimesti uudelleen läpi.

On kyseenalaista, että laaja raportti on lähes kokonaan salattu, myös kustannuksia käsittelevät osat. Vain finanssipoliittisia vaikutuksia yleisellä tasolla käsittelevä osa on julkinen.

Epäselvyyttä on koko HX-hankkeen aikana ollut siitä, riittääkö 10 miljardin tilausvaltuus ja paljonko lisäksi ovat elinkaarikustannukset.

VTV allekirjoittaa puolustusministeriön ja valtioneuvoston esittämiä lukuja myötäillen vain 20 miljardin kokonaiskustannukset, vaikka mm. eduskunnan puolustusvaliokunnan lausunnossaan esittämä kustannusrakenne tuottaa 30 miljardin kustannukset. Epäselvyys on 10 miljardin luokkaa.  

Puolustusvaliokunta on lausunnossaan todennut (PuVL 3/2016vp), että ”Puolustusmateriaalihankkeissa kaluston hankintahinta on noin 1/3, ja elinkaarikustannukset muodostavat 2/3 kokonaishinnasta.” Myös kansainvälisistä vertailutiedoista on luettavissa, että elinkaarikulut ovat tällaisissa hankkeissa hankintahintaan nähden kaksinkertaiset.

HX-hankkeen kuluarviota on kaunisteltu alkuperäisestä 30 miljardista 20 miljardiin euroon, mikä on selvästi alakanttiin. VTV:n rooli HX-hankkeessa vaikuttaa julkisuuteen annettujen tietojen perusteella juuri siltä Yli-Viikarin luoman uuden toimintamallin mukaiselta ”vaikuttavuustyöltä” ja ”hallinnon rinnalla kulkemiselta”, jossa hallintoa autetaan ”uudistumaan”, mutta päätöksenteon läpinäkyvyyden ja laillisuuden sekä julkisten varojen käytön valvominen on enemmän sivuseikka.

Ilmi tullut tarkastuskertomusten kaunistelu ei kerro vain VTV:n johdon mukavuuden halusta ja parrasvalojen arastelusta tai uusiin julkisjohtamisoppeihin hurahtamisesta.  Taustalla on myös mitä ilmeisimmin määrätietoista epävirallista vaikuttamista tarkastuskohteiden ja muiden merkittävää poliittista ja hallinnollista valtaa käyttävien taholta. Yleisempi julkishallinnon muutostrendi näyttää tekevän tällaisen vaikuttamisen aiempaa helpommaksi. Eduskunnalla on suuri työ tarkastustoiminnan saattamisessa sille tasolle, jolla sen tulisi olla.

Kenen asialla SAK?

Kenen asialla SAK on, kun se markkinoi Suomen historian suurinta asekauppaa teollisuus- ja elinkeinopolitiikkana?

Käsitys, että Suomen hävittäjähankintaan liitetty ”teollinen yhteistyö” toisi töitä ja kasvua, on toiveajattelua ja ennen kaikkea poliittista käsienpesua. Kun Hornet-hankintaa tehtiin, puhuttiin suurista vastakaupoista, mutta puheiksi ne jäivät. Kymmeniä miljardeja julkisia varoja nielevä HX-hävittäjäkauppa, joka vieläpä aiotaan tehdä ennenaikaisesti, ei ole mitään elinkeinopolitiikkaa. Valtava määrä yhteistä varallisuutta sidotaan vuosikymmeniksi vain uusia kuluja aiheuttavaan kohteeseen. Kymmenet miljardit ovat pois tuottavasta käytöstä ja hyvinvointivaltion ytimestä – sellaisista tärkeistä kohteista kuin sosiaaliturva, hyvinvointipalvelut, koulutus ja tutkimus. Rahat ovat pois myös koronakriisin voittamisesta. Mahdollisuudet elvyttää taloutta vähenevät, siis aivan päinvastoin kuin SAK väittää.

HX-hankkeen ”teollinen yhteistyö”, on luonteeltaan sotilaallista ja sotilasteknologista. Se ei ole teollisuus- tai elinkeinopolitiikkaa, vaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vaarallista sellaista.

”Teollinen yhteistyö” tarkoittaa niitä käytännön ratkaisuja, joilla Suomi sidotaan hävittäjävalmistajien ja niiden taustalla olevien valtioiden turvallisuusetuihin, myös yrityselämän tasolla. ”Teollinen yhteistyö” on hävittäjähankinnan osa-alueista se kaikkein hämärin, jopa itse koneiden ja niitä ympäröivän järjestelmän kokonaisuutta ja hankintahintaa hämärämpi alue. Selvää on vain se, että hävittäjävalmistajat ja taustavaltiot varmistavat ja valvovat loppuun saakka omat etunsa. Tällaisesta ”yhteistyöstä” hyödyn korjaa vahvempi ja heikompi kantaa riskit. Joidenkin yritysten suomalaisomistajat voivat tottakai voittaakin, mutta hinta veronmaksajille ja yhteiskunnalle on valtava. HX-hankkeen ”teollinen yhteistyö” on yhteiskunnallista tulonjakoa omistajien eduksi.

HX-hanke ja sen osana ”teollinen yhteistyö” haavoittavat Suomen julkistaloutta ja koko kansantaloutta. Samalla vaarantuvat Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset edut, kun sidos Yhdysvaltoihin ja Natoon vahvistuu. Työntekijä häviää paitsi niukkenevina julkisina palveluina ja huonompana sosiaaliturvana myös vähempinä työmahdollisuuksina. Menetyksiin on luettava myös kotimaan heikkenevä turvallisuusasema, kysymys on rauhasta.

***

SAK:sta löytyy tunnetusti johtajia joka lähtöön ja poliittinen suuntakin on selvä. Hävittäjien hankintapäätöksen lähestyessä yritetään tietenkin kaivella kaikkea mahdollista vähän mukavammalle kuulostavaa, sellaista mihin sitten poliittisesti voisi yrittää nojata, jos valtioneuvosto hyväksyy hankinnan koronakriisin heikentämässä taloustilanteessa.

Olisiko SAK:lla juuri nyt tähdellisempää tekemistä kuin yrittää tasoitella sd-johtoisen hallituksen tietä Suomen historian suurimpaan asekauppaan?

Kahden vientialan työnantajaliitot ovat ilmoittaneet pyrkivänsä sopimaan työehdoista jatkossa paikallisesti, yleissitovuus halutaan murtaa. Samaan aikaan ajetaan työttömyysturvan ja työlainsäädännön heikennyksiä sekä työnantajille helpotuksia käyttää ulkomaista halpatyövoimaa, tarveharkinnan poistamista. Palkkakehitys on jo valmiiksi surkeaa, eikä ainakaan parempaa ole luvassa. Lakkoaseelle olisi käyttöä, mutta onko se kunnossa.

Tilanne vain vaikeutuu, jos ulkomaisen työvoiman maahantuonti tehdään vielä nykyistäkin sujuvammaksi. Korona-aika on todistanut, kuinka helppoa se jo on. Työvoiman tulisi olla valtiovallan suojeluksessa, mutta korona-Suomessa on suojeltu ulkomaista työvoimaa käyttäviä työnantajia. Halpatyövoimaa on häiriöttä ja rajoitusten estämättä virrannut vaikkapa uusia Nato-yhteensopivia sotalaivoja rakentavan Rauman telakan tarpeisiin.

Kelan johdon bonusjärjestelmä tulee peruuttaa – huomio toimeentulotuen kriisin ratkaisemiseen

Kirjallinen kysmys Kansaeläkelaitoksen johdon bonusjärjestelmästä ja toimeentulotukiasiakkaiden oikeuksien turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Kansaneläkelaitoksen hallitus on päättänyt ottaa käyttöön kannustinpalkkiojärjestelmän (HS 23.2.2021). Järjestelmän piiriin kuuluu Kelan 10-jäseninen johtoryhmä.

Kela on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, mutta eduskunnan alainen siten, että toimintaa valvoo eduskunnan asettama valtuusto. Lain mukaan Kansaneläkelaitoksessa on pääjohtaja ja enintään viisi johtajaa, jotka tasavallan presidentti nimittää valtuutettujen esityksestä. Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvaa koskevista tehtävistä säädetään etuuksia koskevissa eri laeissa.

Kansaneläkelaitoksen johdon bonusjärjestelmä palkitsee johtoa tietyin mittarein, joita ensimmäisen kokeiluvuoden 2021 aikana kehitetään. Kokeilun alkaessa kannustinpalkkio on enimmillään 0,6 prosenttia vuosipalkasta. Kelan pääjohtajan palkka on noin 18 000 euroa kuukaudessa, josta laskettuna bonus olisi noin 1300 euroa. Ilmeisenä tavoitteena Kansaneläkelaitoksella on pysyvän kannustinpalkkiojärjestelmän käyttöön ottaminen. Ministeriöissä ja valtionhallinnossa on käytössä tulos- ja kannustinpalkkiojärjestelmiä. Vuonna 2018 tulospalkkioita valtiolla sai noin 4 680 henkilöä. Tulospalkkioiden osuus niitä saaneiden säännöllisen työajan ansiosta oli keskimäärin 4,7 %. Luvuissa ei ole eriteltynä eri henkilöstöryhmiä ja onkin todennäköistä, että johdon palkkiot ovat yleisesti tätä tasoa suuremmat. Valtionyhtiöissä tulos- ja kannustinpalkkiojärjestelmät mahdollistavat johdolle useiden kymmenien prosenttien lisäansiot. 

Kansaneläkelaitoksen hallituksen puheenjohtaja perustelee bonusjärjestelmää koskeva päätöstä Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Uusi järjestelmä mahdollistaa Kelan johdolle selkeämmän tavoitteenasettelun ja tuloksellisuuden mittaamisen. Tavoitteet liittyvät esimerkiksi toimintamenojen budjetissa pysymiseen, asiakaspalveluun, henkilöstön tyytyväisyyteen, yhteiskunnalliseen asemaan ja niin edelleen.”

Aihetta toiminnan korjaamiseen todella on. Kansaneläkelaitoksen toiminta on ajautunut kriisiin toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirryttyä kunnilta Kelan vastuulle vuonna 2017. Jo ennen siirtoa, Kelan asiakaspalvelu oli monin paikoin heikentynyt merkittävästi. Toimeentulotuen siirron vaikutuksia ja onnistumista arvioineen Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) arvio siirrosta on tyly. Se kertoo tarkastuskertomuksessa 1/2020, että vuonna 2019 perustoimeentulotuen käsittelyn välittömät kustannukset olivat lähes 100 miljoonaa euroa. Vuonna 2018 käsittely työllisti noin 1 500 henkilöä. Lain valmisteluvaiheessa arvioitiin, että kustannukset olisivat noin 32 miljoonaa euroa ja käsittely työllistäisi noin 750 henkilöä. Lakia säädettäessä tästä rajusta rakenteellisesta alibudjetoinnista varoittaneita asiantuntijoita ei huomioitu.

Toimeentulotuen siirto on siis ollut Kelassa merkittävästi lakiesityksessä aikanaan arvioitua kalliimpaa. ”Yksilöllisen tarveharkinnan säilyttäminen perustoimeentulotuessa edellyttää toimeenpanevaa henkilöstöä arvioitua enemmän. Uudistus on lisännyt Kelan ohella myös muiden viranomaisten työtä, mikä välillisesti lisää toimeenpanon muutoksesta aiheutuvia kustannuksia”, VTV toteaa. ”Perustoimeentulotuen Kela-siirto heikensi myös sosiaalityön ja taloudellisen tuen välistä yhteyttä, koska sosiaalityötä tehdään kunnissa, ja siihen kytkeytyvä perustoimeentulotuki siirrettiin hoidettavaksi kansallisella tasolla. Tämän myötä mahdollisuudet ehkäistä pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkuuksien syntymistä ovat heikentyneet”, VTV toteaa tarkastuskertomuksessaan.

Toimeentulotuen siirto kiihdytti entisestään Kansaneläkelaitoksen toiminnan tehostamista. Käytännössä asiakaspalvelu on heikentynyt edelleen ja konttoriverkosto ja palveluajat supistuneet. Koronavuosi on tuonut asiointiin monenlaisia lisävaikeuksia ja konttoreita on pidetty myös suljettuina. Asiointi Kelassa on vaikeutunut tai käynyt ajoittain jopa mahdottomaksi. Apulaisoikeuskansleri on tammikuussa 2021 kiinnittänyt huomiota perustoimeentulotuen päätösten laadun heikkenemiseen ja asiakkaiden oikeuksien toteutumatta jäämiseen (OKV/26/70/2020).

Käynnissä on keskustelu täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen siirtämisestä kunnilta Kelalle. Tätä on ehdottanut mm. ex-pääjohtaja Elli Aaltonen. Sosiaalialan järjestöt ovat esittäneet asiasta huolensa. Esimerkiksi Talentia (15.2.2021) vastustaa siirtoa. Järjestön mukaan: ”Kela on ensisijaisesti sosiaalivakuutuslaitos. Sen ratkaisut eivät pohjaudu yksilölliseen sosiaalihuollolliseen harkintaan toisin kuin kuntien täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki.”

Talentia katsoo, että ”koko toimeentulotuen siirto Kelalle edellyttäisi merkittäviä muutoksia sen henkilöstörakenteeseen ja toimintatapoihin. Toimeentulon yksilöllistä harkintaa sisältävien päätösten tekeminen edellyttää osaavaa sosiaalialan henkilökuntaa samalla tavalla kuin kunnissa on nyt.” Onkin selvää, että koska Kelalla on suuria vaikeuksia myöntää nykyistä perustoimeentulotukea, ei koko toimeentulotuen siirrosta sen vastuulle pitäisi edes puhua.

Koronarajoitusten aikana toimeentuloon sekä sosiaaliseen ja terveydelliseen hyvinvointiin liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet ja Kelassa työmäärät kasvavat todennäköisesti edelleen. Kelan hallituksen puheenjohtajan päinvastaisista väitteistä huolimatta (HS 23.2.), johdon bonusjärjestelmä aiheuttaa kustannuksia muodostuessaan pysyväksi. Johdolla ei edes ole todellisia mahdollisuuksia korjata asiakaspalvelun laatua resurssien käyttöä tehostamalla, niin kuin kannustinpalkkion avulla uskotaan käyvän.

Ratkaisun Kelan kriisiin tuovat vain merkittävät lisäresurssit asiakaspalvelun parantamiseen, osaavaan henkilöstöön ja myös konttoriverkostoon. Resursseja ei tule suunnata johdon lisäpalkitsemiseen nyt julki tulleen bonusjärjestelmän perustamisen muodossa. Resurssit tulee suunnata perustoimintaan. Bonusjärjestelmän käyttöönotosta tulisi jo eduskunnan alaisen Kansaneläkelaitoksen toiminnan yleisen hyväksyttävyyden nimissä luopua.


Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Pidättekö perusteltuna, että Kansaneläkelaitoksen johdolle on otettu käyttöön kannustinpalkkiojärjestelmä, vaikka mm. toimeentulotukipäätösten tekeminen ja asiakkaiden oikeuksien toteutuminen on perusresurssien niukkuuden vuoksi kriisissä?

Miten Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelun laatua parannetaan niin, että mm. toimeentulotukiasiakkaiden oikeus viimesijaiseen turvaan toteutuu?

Onko hallituksen tarkoituksena siirtää täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki Kansaneläkelaitoksen vastuulle?

Helsingissä 23.2.2021

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Johannes Yrttiaho [vas.]

Hävittäjäkauppa rankaisee pahasti myös kuntia

Kuntavaaleissa vaaditaan parempia palveluita

Eduskunta äänesti ennen joulua uusien hävittäjien hankinnasta. Kysymys on Suomen historian suurimmasta asekaupasta. Tein esityksen, jonka mukaan kymmenen miljardin euron hävittäjien tilausvaltuus olisi poistettu budjetista, hankintaa lykätty ja arvioitu se uudelleen puolustuksen kokonaisvaltaisen kehittämisen näkökulmasta. Samaa vaati syksyllä Vasemmistoliiton puoluehallitus. Esitystäni kannatti Markus Mustajärvi, mutta se kaatui äänin 2-53. Valtuus, jonka eduskunnan enemmistö hyväksyi, jättää hävittäjähankinnan lopullisen hinnan auki. Eduskunnan perustuslaillinen budjettivalta horjuu. Emme tiedä, paljonko rahaa uudet hävittäjät lopulta nielevät. Arviot liikkuvat 30-40 miljardissa.

Hävittäjähankinta on suuruudeltaan siis vähintään yhtä suuri kuin Suomen koronan vuoksi ottama 30 miljardin euron velka. Tarvitaanko valtion talouteen ja veronmaksajille kahta tällaista megalaskua, vieläpä lähes samalla eräpäivällä? Hävittäjiin kuluu varsinaisena hankinta-aikana 2021-31 vähintään miljardi joka vuosi. Se miljardi on pois myös kuntien taloudesta, jota koronakriisi on jo kurittanut raskaasti. Miten kevään vaaleissa valittavien kuntien uudet valtuustot purkavat hyvinvointipalveluihin syntyneet jonot tällaisessa tilanteessa? Miten ne korjaavat rajoituksista aiheutuneet vauriot kasvatuksessa ja koulutuksessa, jos asehankinnat nielevät tällaisia summia tulevien vuosien budjeteista?

Politiikkaa Pentagonin kyljessä

Koronakriisin vuoksi otettu velka on ollut perusteltua ottaa. Toki isojen yritysten, omistajien ja sijoittajien hyödyksi koituneet miljardiluokan vastikkeettomat valtiontuet olisi pitänyt jättää myöntämättä tai antaa niitä vain tiukkaa työllistämisvelvoitetta ja osingonmaksukieltoa vastaan.

Kymmenien miljardien lainaa hävittäjähankintaa varten on mahdoton perustella yhtään millään. Suomen kansa on samalla kannalla. Peräti 76 prosenttia olisi tutkimuksen mukaan valmis lykkäämään hankintaa, jotta verovaroja säästyisi tärkeämpiin kohteisiin. Karmeinta on, että hävittäjähankinta vahvistaa Suomen sidosta Yhdysvaltain ulkopoliittisiin etuihin ja tosiasiassa heikentää omaa turvallisuuttamme. Hävittäjät eivät edes kykene torjumaan nykysodankäynnin ilmeisintä uhkaa: ohjuksia ja miehittämättömiä lennokkeja. Hävittäjät ovat suursodan hyökkäysaseita, jotka USA:n puolustusministeriö Pentagon haluaa Suomen hankkivan osana Venäjää vastaan kokoamaansa rintamaa.

Laittomassa liu’ussa kohti ”Pormestarien Turkua”

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kenraalien hävittäjähaaveiden rahoittaminen yhteisestä kukkarosta ei eduskunnan ja valtioneuvoston tasolla tunnu poliitikkoja huolettavan. Yhtä huoletonta näyttää olevan meno Turun kaupungin hallinnossa, jota kokoomus nyt johtaa. Tammikuussa kävi ilmi, että Turun kaupunginhallitus on toiminut kaksi kuukautta laittomassa kokoonpanossa. Hallitukseen on kuulunut liikaa kaupunkiin työsuhteessa olleita henkilöitä. Kuntalain mukaan saa olla alle puolet – Turussa meni yli.

Turun kaupunginhallitus 2019-21 jää historiaan. Se on tehnyt laittomassa kokoonpanossa mm. pormestarimalliin, uuteen Musiikkitaloon ja raitiotiehen liittyviä päätöksiä. Valtaa kaupunginhallitukselle itselleen keskittävä ja hallinnon kuluja lisäävä pormestarimalli tai kalliit rakennushankkeet eivät tavallisen turkulaisen veronmaksajan arjessa lämmitä, mutta johtavia päättäjiä ja rakennusliikkeitä ne kiinnostavat senkin edestä. Kuntalaisille tärkeiden palveluiden kuluja on painettu alas, jotta rahat voitaisiin käyttää kokoomuksen, vihreiden ja sdp:n ajamiin satojen miljoonien eurojen rakennushankkeisiin uudessa ja uljaassa ”Pormestarien Turussa”.

Vasemmisto laittomuuksia ja leikkauksia vastaan

Sitä saa mitä tilaa. Viime kuntavaalien suurimmat puolueet Turussa olivat kokoomus ja vihreät. Valta-asemansa ne käyttivät vallan kahmimisen ja törkeän kalliiden rakennushankkeiden parissa niin antaumuksella, että toiminnan laillinen pohja jäi varmistamatta. Myös kuntalaisille tärkeät palvelut unohtuivat, esimerkiksi lasten varhaiskasvatus ja vanhusten hoiva. Näitä ihmisille tärkeitä palveluita leikataan ja yksityistetään, koska rahat halutaan hallintoon ja hankkeisiin.

Onneksi valtuuston kokoonpano on pormestarivouhotuksesta huolimatta edelleen se, mikä politiikan sisältöön eniten vaikuttaa. Vasemmistoliitto on Turussa sitoutunut puolustamaan parempia palveluita ja pysymään irti kabinettien kähminnöistä. Vasemmistolainen valtuusto on paras lääke laittomuuksia ja leikkauksia vastaan.

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (vas)


Kirjoitus on julkaistu Turun Vasemmistoliton Uusi Päivä -lehdessä 1/2021.

Sähkönsiirron sietämätön kalleus – onko lakiuudistuksella tehoa?

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen uudesta sähkömarkkinalaista. Tavoitteena on kohtuullistaa sähkön siirtohintoja ja leikata siirtoyhtiöiden ylisuuria voittoja.

Nyt eduskuntaan tuleva esitys on muuttunut syksyllä tiedossa olleeseen verrattuna parempaan suuntaan. Siirtohintojen maksimikorotusprosentti on esityksessä laskettu kahdeksaan (nyt 15 %). On hyvä muistaa, että kuluttajan maksamaan siirtohintaan sisältyy kiinteä sähköveron osuus, joten korotusta laskettaessa yhtiön saama verkkopalvelumaksu nousee ja yhtiö hyötyy enemmän kuin korotusprosentti antaisi ymmärtää.

Myös hintoihin vaikuttavaa jakeluyhtiöiden ns. sallitun tuoton laskentaa on muutettu siten, että sallittu tuottoaste asettuu aiempaa alemmas, lähemmäs esim. Ruotsin tasoa. TEM arvioi, että vuonna 2022 se olisi noin neljä prosenttia (2020: 5,73%). Kriittiset asiantuntijat muistuttavat, että sallittu tuotto on vain osa yhtiöiden sallitun liikevaihdon ja kuluttajan maksaman siirtohinnan määräytymistä.

Hintoja hillitsevät myös sääntelymalliin esitettävät muut muutokset (toimitusvarmuusinvestointeihin annettava lisäaika, laskentamallissa käyettyjen yksikköhintojen ja koron muuttaminen vastaamaan todellista tasoa). Tämäkään ei vielä tarkoita, että siirtohinnat laskisivat, joillain yhtiöillä ne myös nousevat, mutta aiempien vuosien tapaisia korotuksia esitetty malli hillitsee.

Sähkön siirtohintojen viimevuosien raju nousu ei selity kuin joiltain osin toimitusvarmuusinvestoinneilla. Vaikuttavampia tekijöitä ovat olleet Energiaviraston 2015-16 muuttama valvontamalli (sallitun liikevaihdon kasvu), joka on sallinut yhtiöille suuret ylivoitot. Kunnallisten yhtiöiden ja valtionyhtiö Fortumin sähköverkkojen (Caruna-kauppa 2013, jota vasemmistoliitto vastusti) myynnit, jotka ovat muuttaneet sähkönsiirron maksimaaliseen yksityiseen voittoon tähätääväksi liiketoiminnaksi. Kaiken taustalla, kehityksen lähtölaukauksena, on myös sähkömarkkinoiden vapauttaminen 1995 alkaen Suomen liittyessä EU:in. On syntynyt tilanne, jossa sijoittajaomisteiset Elenia ja Caruna pitävät hallussaan suurta osaa maan sähkönsiirrosta ja tästä matalariskisestä monopolitoiminnasta on tullut voitontekokone.

Noin kahdeksastakymmenestä sähkönsiirtoyhtiöstä valtaosa on kuitenkin edelleen kuntien omistamia. Sääntelyn kokonaisuudessa on riski siihen, että julkisesti omistettuja sähköverkkoja siirtyy paikallisilla ratkaisuilla yksityisiin käsiin. Tulevina vuosina edelleen heikkenevä kuntatalous antaa myyntejä edistäville oikeistolaisille poliittisille voimille mahdollisuuden ajaa tällaisia ratkaisuja paikallistasolla. Sähkömarkkinoiden sääntelyä kehitettäessä tulisi pyrkiä siihen, että yksityinen voitontavoittelu vähenee ja julkinen omistus vahvistuu. Sähkön kulutus lisääntyy jatkuvasti ja ilman sääntelymallin toistaiseksi mahdollistamia ylivoittojakin sähkön tuotanto- ja jakeluinfra ovat houkuttelevia kohteita sijoittajille.

Laki unohtui Turun johdossa – hömppähankkeet ja vallan kahmiminen sokaisivat päättäjät

Turun kaupunginvaltuuston vuoden ensimmäisessä kokouksessa tuotiin esityslistan ohi kiireellisenä käsiteltäväksi kaupunginhallituksen kokoonpanon muuttaminen. Oli ilmennyt, että hallituksen jäsenistä vähintään puolet oli suoraan kunnan palkollisia. Laki ja sen noudattaminen olivat unohtuneet kaupungin johtavilta poliitikoilta ja virkamiehiltä. Kuntalain 73 §:n 3 momentin mukaan palvelussuhteessa kuntaan saisi olla vain alle puolet hallituksen jäsenistä.


Kaksi kuukautta laittomuutta – ongelman ydin ei häviä

Laittomuuden laajuutta ja vaikutusta ei valtuustolle juuri esitelty. Tietoja piti kokouksessa erikseen pyytää ja ne sai vain suullisesti, mitään kirjallista dokumenttia valtuutetuille ei annettu tai esitelty. Kysyin, montako kokousta hallitus oli toiminut lainvastaisena? Kansliapäällikkö Heikkisen vastauksesta ilmeni, että joulukuun alusta 1.12.2020 alkaen oli laiton määrä hallituksen jäseniä ollut palvelussuhteessa Turun kaupunkiin. Laittomuutta oli kestänyt valtuuston kokoontumiseen eli 25.1.2021 saakka. Hallitus ehti pitää viisi kokousta tuona aikana. Laskin, että käsittelyssä oli ollut yli kahdeksankymmentä asiakohtaa ja lisäksi varmasti satoja lautakuntien ja viranhaltijoiden päätöksiä, jotka hallitus käytännössä vahvistaa. Kansliapäällikkö Heikkinen oli haluton arvioimaan valtuustolle kahden kuukauden aikana laittomissa kokouksissa syntyneiden päätösten pitävyyttä ja kelpoisuutta. Voidaanko tällä tavoin päätettyjen asioiden valmistelua ja toimeenpanoa jatkaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut? Päätöksiä joka tapauksessa rasittaa tuo kuntalain vastaisuus ja ne voivat valituksissa kaatua.

Jäsenten asemasta tehtyä tulkintaakaan ei valtuustolle käytännössä lainkaan avattu. Kytkentä Turun kaupunkiin työnantajana oli peräti kymmenellä neljästätoista jäsenestä, mutta vain seitsemän näistä oli virkamiesten ja ryhmien puheenjohtajien tekemän tulkinnan mukaan sellaisia, että hallituksen pöytäkunta ei tulkitsemallakaan pälkähästä päässyt, vaan yksi oli vaihdettava. On selvää, ettei tilanne muutosten jälkeenkään vastaa sitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mainitun pykälän tulkintaa ohjaavassa eduskunnan hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan: ”Valiokunta korostaa painokkaasti, että säännös ei ole luonteeltaan kiintiö, johon olisi tietty erityinen oikeus, vaan kysymyksessä on aivan ehdoton henkilöstöä koskeva yläraja.” Tarkoituksena on ennen kaikkea turvata hallituksen toimintakyky ja päätösvaltaisuus. (HaVM 18 / 1994vp)

Ylimmän päätöksenteon sisäpiiriä on omiaan tiivistämään se, jos heistä kovin moni on myös ”vatsastaan kiinni” kaupungissa. Pormestarimallin myötä palkallisten poliitikkojen määrä Turussa kasvaa kevään kuntavaalien jälkeen yhdestä neljään. Pormestarimallissa poliitikon ja virkamiehen eli kaupungin työntekijän roolit uhkaavat mennä nykyistäkin pahemmin sekaisin. Nykyisin kuukausipalkkiota nauttii Turussa kokopäiväinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, jota nyt tehdyn tulkinnan mukaan ei kunnan työntekijäksi lasketa. Tulevalla valtuustokaudella täyden kuukausikorvauksen saavat pormestari ja kolme apulaispormestaria. He kaikki ovat kaupunginhallituksen jäseniä. Silloin tämä nyt keskusteluun noussut epäkohta on entistäkin isompi.


Kuntatyöntekijöillä oltava oikeus osallistua

Korostettakoon vielä, että kaupungin työntekijät voivat kyllä olla kaupunginhallituksen jäseniä eli he ovat vaalikelpoisia hallitukseen. Tätä on syytä painottaa, koska joissain keskusteluissa on paheksuttu kuntatyöntekijöiden jäsenyyttä hallituksessa ylipäätään. Mitään paheksuttavaa tässä ei tosiaankaan ole, vaan päätöksenteossa on tarpeen olla mukana henkilöitä, jotka tuntevat omakohtaisesti kuntatyön arkea. Erilliset esteellisyyyssäännökset ovat olemassa sitä varten, että eturistiriitatapauksissa päätöksenteosta pidättäydytään eli ”jäävätään”.

Kunnan työntekijä ei ole lainkaan vaalikelpoinen hallitukseen sellaisissa tapauksissa, että hän työskentelee suoraan kaupunginhallituksen alaisessa hallinnossa tai vastaa asioiden valmistelusta hallitukselle (esim. lautakunnan esittelijä tai vastaava). Tällainen kunnan työntekijä ei voi olla hallituksen jäsen. Vastaavasti myöskään liiketoimintaa harjoittavan yksityisen yhteisön hallituksen jäsen tai yhteisössä johtavassa tai vastuullisessa asemassa toimiva ei voi olla kunnanhallituksen jäsen, mikäli yhteisölle on kunnanhallituksen päätöksistä olennaista hyötyä tai haittaa. Tämä rajaa kunnanhallituksen jäsenyydestä ulos yksityisten yritysten edustajat ja omistajat. He eivät ole vaalikelpoisia. (Kuntalaki 73 § 1 mom.)

Näin kaupungin työntekijöillä on lopulta hieman parempi asema ja laajempi oikeus kaupunginhallituksen jäsenyyteen, kuin yksityisillä intressitahoilla, mikä on tietysti oikein. Perustason kaupungin työntekijän vaalikelpoisuus hallitukseen estyy edellä mainitun lisäksi oikeastaan vain siinä tapauksessa, että henkilö on kaupungin työntekijöiden edunvalvonnasta vastaavan yhteisön, kuten ammattiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja tai muuten vastaa työntekijöiden edunvalvonnasta. Tämäkin käy järkeen, onhan hallitus kunnan työnantajavaltaa käyttävä toimielin ja työntekijöiden edustajalle hallituksessa ollessaan muodostuisi perustavanlaatuinen eturistiriita. (Kuntalaki 73 § 2 mom.)


Kiistellyt päätökset Musiikkitalosta ja raitiotiesuunnitelmasta laittomia

Maanantain valtuustossa kansliapäällikkö Heikkinen ja hallituksen puheenjohtaja Sini Ruohonen (kok.) käyttivät siis vain hyvin lyhyet puheenvuorot. Hallituksen puheenjohtaja esitti hallituksen kokoonpanoon muutosta, joka turvaisi sen laillisuuden jakossa. Ja se siitä. Kokoomuksen jäsen Azizi joutui väistymään, vaikka laiton tilanne aiheutui viime kädessä vihreän varapuheenjohtajan siirtymisestä kaupungin palvelukseen viime joulukuun alussa.

Valtuustoa käytettiin kumileimsimena, vain sen verran kuin oli tarvis, jotta vanha meno voisi jatkua. Ja millainen meno? Voisi luulla ja olisi jopa lupa odottaa, että kunnan työntekijöistä näinkin tukevalla tavalla koostettu hallitus ainakin auttavasti ymmärtäisi työntekijöiden asiaa. Mutta ei, on päinvastoin tehty politiikkaa, jonkaa seurauksena kuntalaisille palveluita tuottavat työntekijät ovat aina vain ahtaamalla. Samalla heikentyvät myös kuntalaisten arjen kannalta tärkeät palvelut. Turku leikkaa ja yksityistää, heikentää työntekijöiden etuja ja polkee työehtoja.

Palvelutuotannon kuluja painetaan alas, jotta rahat voitaisiin käyttää kokoomuksen, vihreiden ja sdp:n ajamiin satojen miljoonien eurojen arvoisiin rakennushankkeisiin. Turun hallitus on tehnyt laittomassa kokoonpanossa mm. uuteen Musiikkitaloon ja raitiotiehen liittyviä päätöksiä. Nämä hankkeet eivät tavallisen turkulaisen veronmaksajan arjessa lämmitä, mutta johtavia päättäjiä ne kiinnostavat senkin edestä. Taustalla ovat rakennusliikkeiden intressit. Musiikkitalopäätös syntyi hallituksen 17.12. kokouksessa laittomalla kokoonpanolla äänin 7-7, hallituksen kokopäiväisen puheenjohtajan Sini Ruohosen (kok.) äänellä. Musiikkitalo päätettiin sijoittaa – kaavalautakunnan juuri tekemää päätöstä muuttaen – Itsenäisyyden aukiolle, Aurajokirannan puistoon.


”Historiallinen hallitus” keskitti pormestarimallilla valtaa itselleen

Kuntalain vastainen kaupunginhallitus päätti osaltaan myös pormestarimallista ja vallan keskittämisestä hallitukselle itselleen. Nämäkin päätökset tulevat kalliiksi veronmaksajille, kun uusia kovapalkkaisia virkoja ja luottamustehtäviä nyt perustetaan. Samalla valta pakenee entistä syvemmälle kabinetteihin, muutamien kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten käsiin. Laittomaksi todetun kaupunginhallituksen jäsenistä moni havittelee mm. uusia apulaispormestarin kuukausipalkkaisia luottamustehtäviä. Ne tulevat jakoon vasta kuntavaalien jälkeen, mutta kuhina niiden ympärillä on jatkunut jo pitkään. Kunnallinen demokratia heikkenee pormestarimallin myötä, kun valta keskittyy kaupunginhallitukselle ja sen täysipäiväisille ammattipoliitikoille, joiden kuukausipalkkiot veronmaksajat maksavat.

Turkua 2019-2021 hallinnut kaupunginhallitus jää historiaan. Se askaroi itselleen mieluisten asioiden – hömppähankkeiden ja vallan kahmimisen – parissa niin antaumuksella, että toiminnan laillinen pohja jäi varmistamatta. Hallitukselta unohtui myös kuntalaisille tärkeisiin palveluihin panostaminen. Esimerkiksi lasten varhaiskasvatus ja vanhusten hoiva joudutaan järjestämään vuosi vuodelta niukemmin resurssein. Ihmisille tärkeitä palveluita leikataan ja yksityistetään, kun rahat menevät hallintoon ja hankkeisiiin. Näinkö pahasti valta sokaisee, näinkö helposti perusasiat unohtuvat?

Mikä suunta Suomen ja Venäjän suhteissa?

”Arvoisa puhemies!

Kysymys Venäjä-suhteiden kehittämisestä: Nehän eivät ole viime aikoina olleet ulkoministeriössä siellä kärjessä kehitettävien asioiden listalla. Suhtautuminen on ollut ainakin virkajohdossa pikemminkin varsin penseää. Mutta kysymys Venäjän-kaupasta erityisesti: Suomen vienti Venäjällehän on nyt, jos korona-aika jätetään laskuista, noin kymmenessä vuodessa romahtanut 8 miljardista noin 3 miljardiin. Tähän tietysti on vaikuttanut kansainvälinen pakotepolitiikka. Piristystä toisaalta ovat tuoneet nämä Nord Stream -putkihankkeet. Tuonti Venäjältä on ollut parikymmentä vuotta, 30 vuotta, korkeammalla kuin vienti, siinä keskeisessä osassa raaka-aineet tietysti. Mutta olisin kysynyt, mitä Venäjän-kaupan edistämiseksi on tehty. Nimittäin Venäjän-kauppaa käyvät yritykset ovat tunnistaneet ongelman siellä UM:n vientilupaosastolla, ja hallitusohjelmassa on tästä kirjaus. Onko asialle tapahtunut jotain, että näiden Venäjän vientilupien saamista olisi helpotettu? — Kiitoksia.”

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vastauspuheenvuoro):

”Edustaja Yrttiaho kysyi Venäjästä. Ehkä sanon poliittisella tasolla, että meillä on ulkoministeri Lavrovin kanssa hyvä dialogi. Hän kävi Suomessa, on käynyt tänä vuonna, itselleni valmistellaan matkaa Moskovaan, ja nyt vielä Suomen ja Venäjän 100‑vuotisdiplomaattisuhteiden ympärillä on vaihdettu viestejä ja järjestetty seminaari ja taisi olla eilen suuri Tassin haastattelukin Suomen asioista julkaistuna.”

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari (vastauspuheenvuoro):

”Edustaja Yrttiaho kysyi Venäjän-kaupasta, viennistä. Kuten ulkoministeri totesi omalta osaltaan, minullakin on nyt toimiva suhde, dialogi, kollegaministeri Manturovin kanssa. Talouskomissio toimii, tarvittaessa aina varmistaa, että meidän viranomaisyhteistyö [Puhemies koputtaa] toimii. Kauppapoliittinen neuvotteluryhmä, jonka perustin heti kriisin alussa, pitää huolta siitä, että vienti ja tuonti ja rajayhteistyö toimivat. Tässäkin mielessä on toki tärkeää, että myös meidän Venäjän-vienti kehittyy ja kaiken kaikkiaan Venäjä-osaaminen — mukaan lukien kieli ja kulttuuri — pysyy, koska sitä me tarvitsemme vastaisuudessakin paljon.— Kiitoksia.”

Puheenvuoro ja ministerien vastauspuheenvuorot keskustelussa koskien Hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2021, HE 146/2020vp (ulkoministeriön pääluokka).