Suomi pidettävä irti Natosta

Olen seurannut huolestuneena paitsi Ukrainan tilannetta, myös kotimaassa käytävää ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. On ollut helposti nähtävissä ja ihan odotettavissa, että oikeistovoimat kiihdyttävät Suomen virallisen liitoutumattomuuslinjan murentamista, kun kriisi Ukrainassa on eskaloitunut diplomaattisista ponnisteluista sotatoimiksi. Keskustelu kiihtyi jo ennen joulua, kun mediassa aloitettiin laajamittainen spekulaatio Suomen Nato-jäsenyydestä. Liittoutumattomuuden murentaminen on tietysti jatkunut jo pitkään ja siinä viime vuosien keskeisiä etappeja ovat olleet 2014 eduskunnan ohi allekirjoitettu isäntämaasopimus ja nyt jouluna päätetty F-35-kauppa. Puolustuskyvyn vahvistamisen sijaan on päätetty sitoa valtava miljardimäärä Nato-yhteensopivaan hyökkäysaseistukseen, jolla muiden muassa evp. komentaja Kaskealan luonnehdinnan mukaan voidaan yltää Moskovan takana oleviin kohteisiin.

Marinin hallituksen ohjelmassa kielletään asevienti sotaa käyviin maihin. Kirjaus on ohjelmassa juuri korostamassa sitä Suomen ulkopolitiikan linjaa, että tavoitteemme on pysyä konfliktien ja sotilasliittojen ulkopuolella. Jo ennen nyt alkaneita sotatoimia Suomen hallituksessa alettiin nostaa painetta asevientikiellon murtamiseksi. Nato-maa Viro avasi tämän keskustelun ilmaisemalla halunsa viedä Suomen alunperin Saksasta ostamia ja myöhemmin Virolle päätyneitä tykkejä Ukrainaan. Vienti vaati Suomen ja Saksan hyväksynnät, jotka nyt viikonlopun aikana annettiin. Sotilaallisesti yhdeksän kevyehkön tykin merkitys on mitätön ja niiden toimittaminen perille ilmeisesti melko mahdotonta. Kyse onkin yhdestä niistä symbolisista päätöksistä, joilla valtioita nyt ajetaan valitsemaan puolensa, puolueettomia luopumaan puolueettomuudesta. Vaikuttaa selvältä, että näitä päätöksiä ajaa Yhdysvallat ja ne ovat etenkin Suomen turvallisuusintressien vastaisia. Näyttää siltä, että tehtyjä päätöksiä seuraa uusia, pää on avattu.

Ilmoitin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä jo tiistaina 22.2., että – siis jo ennen sotatoimia – hallituksen piirissä suunniteltua linjanmuutosta ei pidä tehdä enkä sitä hyväksy. Aseviennin hyväksyminen tekee Suomesta konfliktin osapuolen ja se on ensimmäinen askel sillä tiellä, joka loppuun kuljettuna johtaa omien asevoimien ja sotilaiden sotaan joutumiseen, pahimmillaan pian 77 vuotta kestäneen rauhan vaarantamiseen. 

Olen myös huolissani Vasemmistoliiton asemoitumisesta nykyisessä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjanmuutosta pohjustavassa keskustelussa. Sotatoimien aiheuttama tyrmistys ja suoranainen paniikki Euroopassa altistavat yleisen mielipiteen Suomessakin raskaalle oikeistovyörytykselle, johon vasemmisto ei voi reagoida myötäilemällä.

Jotkut kuitenkin ovat nyt Vasemmistoliitossakin nähneet tarvetta avata keskustelua nykyisestä Nato-kannasta, joka sentään on yhdessä päätetyn mukaisesti selvän kielteinen.

Nopealta tietysti tuntuu tällä hetkellä tapahtumien vyöry. Yhdysvallat lataa painetta Naton piirissä ja sen liepeillä. Viikonlopun puheessaan Biden erikseen nosti Suomen ja Ruotsin kiitellen esille. On ymmärrettävää, että moni vasemmistonkin kannattaja ja aktiivi on epävarma maailman tilanteesta. Juuri silloin vastuuta kantavien tulisi vastuunsa kantaa ja rauhoittaa mielialoja. Suomeen ei kohdistu uhkaa, koska emme sotilasliittoon kuulu. 

Vasemmiston tulisi mielestäni tässä tilanteessa puolustaa voimakkaasti omaa harkittua ja demokraattisesti päätettyä Nato-kantaansa. On selvästi irtisanouduttava siitä mahdollisuudestakaan, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä. Kaikille pitäisi olla viimestään nyt ihan selvää, millaiseen asemaan jäsenyys Suomen ja suomalaiset asettaisi. Venäjän olisi välttämättä huomioitava tällainen muutos, yhteistä maarajaa on 1300 kilometriä. Toisaalta, kaiken keskellä huojentaa se varsin realistiselta tuntuva arvio, että eipä Natollakaan lopulta liene kiinnostusta tällaisen rajan synnyttämiseen Pohjolassa sen ja Venäjän välille. 

Suomen tulee kaikissa tilanteissa pysyttäytyä konfliktien ulkopuolella ja tarjota tukensa ja apunsa neuvotteluille, diplomatialle ja rauhanpolitiikalle. Tällaisia avauksia valtiojohdolta odotan. Sota on saatava nopeasti loppumaan ja rauha Ukrainaan.