Arvoisa puhemies,

Yksityisten mediayhtiöiden etujärjestö Medialiitto on vuonna 2017 EU-komissiolle tekemällään kantelulla vaatinut Yleisradion verkossa julkaisemien journalististen tekstisisältöjen voimakasta rajaamista, väittäen niiden vääristävän kilpailua ja olevan EU:n valtiontukisääntöjen vastaisia. Kysymys on Medialiiton edunvalvonnasta ja pyrkimyksestä maksimoida jäsenyritystensä kaupallisen voitonteon mahdollisuudet.

Ihmettelen, miksi maan hallitus on yksityisten mediayhtiöiden painostuksen ja lobbauksen alla lähtenyt rajaamaan Yle:n tehtäviä. Hallitushan ehdottaa eduskunnassa nyt olevassa Yle-lakiesityksessään, että tekstisisältö sallitaan jatkossa verkossa vain tietyin poikkeuksin, esimerkiksi silloin kun se tukee audiovisuaalista sisältöä.

Tieto on meidän -kansalaisaloitteessa eduskunnalle esitetään päinvastoin Yle-lain julkisen palvelun tehtävien laajentamista siten, että niihin sisältyisi jatkossa myös journalististen tekstisisältöjen julkaiseminen verkossa. Aloite on eriomainen ja hyvin perusteltu. Näin juuri Medialiiton kanteluun olisi tullut hallituksenkin vastata ja näin siihen voi – hallitus tai eduskunta – vieläkin vastata. Ylen tehtäviä tulisi vahvistaa, ei rajata. Asiantuntijoiden mukaan Medialiiton kantelu voitaisiin melko varmasti kuitata näin toimien. Ainakin kannattaisi yrittää.

Hallitus käsitteli kantelua komission kanssa epävirallisen menettelyn kautta. Liikenne- ja viestintäministeriö on käynyt komission kanssa epävirallisia neuvotteluja, joiden perusteella lakiesitys on laadittu. Neuvotteluasiakirjat ovat pääosin salaisia. Riskinä tällaisessa epävirallisessa menettelyssä on, että Medialiitto voi jatkaa kantelua, vaikka lakia nyt hallituksen esittämällä tavalla muutettaisiinkin.

Perustuslakivaliokunta kritisoi lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan 28.9.2021 sitä, ettei esityksessä tarkemmin perustella näkemystä, jonka mukaan Suomen kansallinen liikkumavara Ylen julkisen palvelun tehtävänmäärityksessä olisi hyvin niukka. ”Esityksen perusteluista tulee esiin arvio, jonka mukaan kansallinen liikkumavara olisi hyvin niukka tai sitä ei olisi lainkaan ja jopa, että komissiolla olisi toimivalta päättää Yleisradion julkisen palvelun tehtävän määrittelystä.” Tällaista toimivaltaa ei tietenkään ole, vaan jäsenmaa päättää ja säätää lakinsa.

Valiokunta pitää ongelmallisena myös sitä, että sananvapauteen kohdistuva rajoitusehdotus, jota perustellaan komission kannalla, perustuu vain dokumentoimattomiin keskusteluihin EU:n virkamiesten kanssa.

Yleisradio itse on puolestaan todennut, että lakimuutos ei aiheuta suuria ongelmia ja siihen on varauduttu jo pitkään. Asia ei ole näin yksinkertainen. Ylen tarjoamat kaikille avoimet sisällöt ovat tärkeitä yhdenvertaisuuden kannalta. Ja jos ajatellaan vaikkapa Ylen aluetoimituksia ja niiden pieneneviä resursseja, on selvää, että tekstisisältöjen rajaaminen vaikeuttaa journalistista työtä ja monessa tapauksessa jäädään näiden sisältöjen osalta yhden vahvan yksityisomisteisen maakuntalehden varaan. Julkisen keskustelun yksipuolistumisen riski on ilmeinen.

Ylen merkitys julkisen keskustelun moniarvoisuuden ja monipuolisuuden takaajana on siis entistäkin tärkeämpi, kun yksityisomisteinen mediakenttä keskittyy voimakkaasti ja omistukset siirtyvät tai ovat jo siirtyneet ulkomaille.

Yksityisten mediatalojen edunvalvontatoiminta ei tietenkään pääty Medialiiton kanteluun ja mahdolliseen Yle-lain muutokseen. On selvää, että Medialiiton kantelulla on vain koeteltu julkisen palvelun rajoja ja mahdollisesti onnistutaankin niitä siirtämään yksityisten eduksi.

Seuraava askel näyttääkin olevan Sanoma-konsernin toukokuussa tekemä kantelu. Sanoma pyrkii haastamaan Ylen suositun Areena-palvelun ja korkeatasoiset oppimateriaalit samanlaisilla kilpailun vääristämis- ja valtiontukisyytöksillä kuin Medialiitto on haastanut nämä verkon journalistiset tekstisisällöt.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan olisikin syytä viimeistään tämän kansalaisaloitteen myötä esittää eduskunnalle, että hallituksen esitystä ei hyväksytä. Vaihtoehtoisesti voisi olla viisasta, että hallitus peruuttaisi lakiesityksensä ja vetäisi sen eduskunnasta. Tieto on meidän -aloite antaa suuntaviivat siihen kuinka Yle-lakia tulisi muuttaa.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa, Tieto on meidän – kansalaisaloite Ylen tekstisisältöjen turvaamiseksi (KAA 8/2021vp)