Turun kaupungin virallinen tervehdys Metalli 49:n 125-vuotisjuhlassa, kaupunginhallituksen jäsen Johannes Yrttiaho

Arvoisa juhlaväki, arvoisat Turun ystävyyskaupungin, Pietarin Koneenrakentajien ammattiliiton edustajat!

Meri, merenkulku ja meriteollisuus ovat vaikuttaneet Turun kaupungin lähes 800-vuotiseen historiaan ehkä enemmän kuin mikään muu voima. Onkin suuri ilo ja kunnia onnitella Turun kaupungin puolesta Turun metallityöväen ammattiosasto 49:ä (nykyistä Turun teollisuustyöväen ammattiosastoa) 125 vuoden taipaleesta. ”Neljäysi” on historiassaan tunnettu paitsi telakka- ja metalliteollisuuden työntekijöiden voimakkaana yhteenliittymänä ja edunvalvojana, myös kaupungin aloitteellisena yhteistyökumppanina sekä lukuisten turkulaisten poliittisten vaikuttajien poliittisena kotina.

Metalliteollisuuden työntekijöiden vaikutus Turun kaupungin ja koko Suomen kehitykseen on ollut huomattava. Teollisuudenalan nousu toisen maailmansodan jälkeen ensin sotakorvausten ja sitten Neuvostoliiton kaupan myötä, suuntasi koko Turun kaupungin kasvua. Tuotanto tarvitsi tekijöitä, työläiset tarvitsivat asuntoja ja palveluita. Neuvostoliiton kauppa ja metalliteollisuuden kasvu toivat kaupungille verotuloja, jotka käytettiin työläisperheiden asumisolojen ja hyvinvoinnin kohentamiseen. Syntyivät Turun suuret lähiöt, rakennettiin monet hyvinvointi- ja terveyspalvelut, terveyskeskukset, koulut ja päiväkodit sekä vanhuuden turvaksi vanhainkodit. Yhtä jalkaa syntyi koko suomalainen hyvinvointivaltio. Voikin sanoa, että niillä laivoilla, joita osa teistäkin – arvoisa juhlaväki – oli rakentamassa, ja jotka Aurajokisuun ja Pansion telakoilta maailmalle lähtivät, rakennettiin 60-70 ja 80 -luvuilla nopeasti kasvanut hyvinvoinnin Turku.

Yhä edelleen Turun telakka on kaupungille korvaamaton. Telakkaan liittyvät kaupungin verotulot ovat arviolta 4-5 miljoonaa euroa vuodessa ja lähivuodet lupaavat kasvua.

Laivanrakennusteollisuuden raskaat rakennemuutokset, joita turkulainen metallityöväki on kausittain joutunut käymään läpi, ovat siis aina olleet koettelemus myös Turun kaupungille. Turkulaisia metallityöläisiä ja heidän järjestönsä kamppailua on monesti ollut kiittäminen siitä, että tuulinen telakka-ala on noussut syvästäkin aallonpohjasta. On tarvittu vaatimusliikkeitä valtiovallan suuntaan. On pitänyt patistaa laiskaa pääomaa liikkeelle suomalaisen ammattitaidon ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Kuten tiedämme, sotien jälkeisen ajan metalliteollisuuden nousu ohjautui Metalli 49:än jäsentulvana ja sellaisella voimalla, että järjestöstä tuli monessa suhteessa ohittamaton – niin työmarkkinoilla kuin politiikassakin, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Ammattiosaston vaikuttajia istui jo sotakorvausten aikaan niiden toimittamisesta vastanneen Sotevan hallinnossa; ammattiosastosta on noussut liittonsa näkyviä vaikuttajia, kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia.

”Neljäysi” on ollut liittonsakin haastaja. Omapäisyyttä on tarvittu, jotta kurssi on saatu pidettyä kovissakin paikoissa. Voima muutoksen tekemiseen on noussut aina työpaikoilta, oli sitten kyse palkoista ja työehdoista, työttömyysturvasta ja eläkkeistä tai kaikkien turkulaisten hyvinvointia koskevista päätöksistä Turun kaupunginvaltuustossa, hallituksessa ja lautakunnissa. Turun kaupunginvaltuutettuina ja muissa merkittävissä kaupungin luottamustehtävissä toimineita ammattiosaston vaikuttajia ovat olleet muiden muassa Ensio Laine, Pekka Silander, Ossi Ahokas, Pekka Paavilainen, Auvo Salama, Raija Helin, Sauli Saarinen, Martti Kekola, Pertti Nurmi, Jari Ketola ja Pasi Heikkilä.

Turun kaupungin kannalta ehkä merkittävin osoitus Metalli 49:n kauas katsovasta aloitteellisuudesta saatiin vuonna 1985, kun ammattiosaston voimin järjestettiin mittava idänkauppaa käsitellyt konferenssi Turun Hamburger Börsissä. Laajasti eri yhteiskuntapiirejä ja vaikuttajaryhmiä koonneella tapahtumalla oli sosiaalinen tilaus ja tarve: Vielä 80-luvulla Turussa tehtiin Neuvostoliiton vientiin enemmän vientituotteita kuin millään muulla Suomen paikkakunnalla. Mainitun idänkaupan tilaisuuden pohjalta Metalli 49 esitti Turun kauppakorkeaan perustettavaksi Itäkaupan professuuria – tutkimaan kauppaa ja kouluttamaan sen tekijöitä. Kauppakorkean johto innostui nopeasti aloitteesta ja hankkeelle alettiin järjestää rahoitusta valtiolta ja alueen yrityksiltä, mutta ratkaisevaa oli, että Turun kaupunki lähti mukaan. Päätös kaupungin hallinnossa ei syntynyt ongelmitta, sillä kaupunginjohtaja Väinö J. Leino vastusti hanketta. Ratkaisijan paikalla vaikutti kaupunginhallituksen jäsen, Metalli 49:n puheenjohtaja Auvo Salama. Hänen johtamansa järjestön arvovallalla ja Salaman poliittisella taidolla hankkeen taakse syntyi kaupungillakin laaja poliittinen yhteisymmärrys. Sen tuloksena Turun Kauppakorkeakouluun perustettiin Itäkaupan tutkimus- ja koulutusyksikkö, nykyinen Pan Eurooppa Instituutti, joka pari vuotta sitten täytti jo 30 vuotta.

Arvoisa juhlaväki, hyvät ystävät ja hyvät toverit! Turun kaupungin puolesta toivotan ”Neljäysille” onnea – ja menestystä tuleville vuosikymmenille. Aloitteet ja avaukset meille kaikille tärkeän teollisuudenalan ja sen tekijöiden hyvinvoinnin eteen – kaupunkimme, maakunnan ja maan menestykseksi – ovat nyt ja aina tervetulleita.

Kiitos!