Linja pitää – kuntavaalit 2021

Palveluiden ja demokratian puolesta rakennusrötöstelyä vastaan. #363

Hyvät palvelut – reilut työehdot

Puolustan ja vaadin parempia julkisia palveluita. Etenkin terveys-, hyvinvointi-, kasvatus- ja koulutuspalvelut tulee kaupungin järjestää itse. Kaupungin ja sen yhtiöiden työntekijöiden työehdoista pitää huolehtia. Näin turvataan palveluiden laatu.

Pormestarivaltaa vahdittava

Kuntademokratiaa pitää puolustaa ja lisätä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Pormestarimalli vauhdittaa vallan keskittymistä muutamille poliitikoille ja virkamiehille. ”Pormestarien Turku” on aiempaakin alttiimpi korruptiolle. Tarvitaan avoimuutta ja osallistumismahdollisuuksia sekä valppaita päättäjiä.

Ryhtiä rakentamiseen – palveluille terveet tilat

Verovarojen tuhlaaminen kuntalaisten arjen kannalta tarpeettomiin ”elinvoimahankkeisiin” on lopetettava. Näitä ovat Turussa mm. funikulaari, Logomon silta, raitiotie, musiikkitalo ja ratapihan elämyskeskus. Arjen palveluille – varhaiskasvatukselle, opetukselle, hoivalle – tarvitaan nyt terveet tilat. Kaikessa kaupunkirakentamisessa on huomioitava kulttuurihistoria ja ympäristö.

Kuntayhtiöt polkevat työehtoja ja ovat kasvualusta korruptiolle

Kuntademokratian suurimpia ongelmia ovat kuntayhtiöt ja niiden määrän vauhdikas kasvu. Suomessa näihin yhtiöihin ei julkisuuslaki ulotu, Ruotsissa ulottuu. Kuntayhtiöt ovatkin Suomen kunnissa salailun ja hyvä veli -verkostojen pimeitä sopukoita, joissa käytetään yhä suurempaa valtaa ja hallitaan suuria massoja julkista varallisuutta. Usein yhtiöt ovat välivaihe, jota seuraa omaisuuden ja toimintojen myynti ja yksityistäminen. Yhtiöt ovat otollinen kasvualusta poliittiselle korruptiolle.

Turku on yhtiöittänyt kiivaasti, vain Helsingillä on enemmän yhtiöitä. Turun Kuntec Oy:ssä oli perustettaessa vuonna 2011 yli 300 työntekijää, nyt päälle 100. Turun Seudun Rakennustekniikka Oy on jo lopetettu kokonaan, työpaikkoja hävisi 120. Arkea Oy on pilkottu kahteen eri yhtiöön, joista toinen kilpailee markkinoilla ja hävinnee sekin ajan myötä. Näin on kuntayhtiöitä apuna käyttäen yksityistetty valtava määrä yhteistä varallisuutta ja palvelutuotannon ammattiosaamista. Työpaikkansa säilyttäneiden työehdot ovat heikentyneet ja heidän yllään leijuu jatkuva irtisanomisten ja lomautusten uhka.

Oikeusministeriössä on menossa lakihanke, jolla julkisuuslaki ulotettaisiin koskemaan myös julkisesti omistettuja osakeyhtiöitä. Se tarkoittaisi oikein toteutettuna muun muassa sitä, että yhtiöiden päätöksentekoa voisi seurata samaan tapaan kuin kunnallisen lautakunnan tai kunnanhallituksen päätöksentekoa: esityslistat liitteineen nettiin ja pöytäkirjat myös. Ruotsissa kuntayhtiöt joutuvat toimimaan julkisesti. Muutos tekisi yhtiöiden demokraattisen valvonnan mahdolliseksi ja itse asiassa karsisi myös yhtiöiden perustamisintoa. Nyt yhtiöitä perustetaan löysästi EU-säädöksillä tai taloushyödyillä perustellen, mutta monessa tapauksessa näkee, että päätöksenteon salaaminen on todellinen motiivi.

Lakihanke etenee hitaasti ja on tulossa esitysvaiheeseen vasta ensi hallituskaudella. Se on aivan liian myöhään. Paljonko kuntalaisten varallisuutta on siihen mennessä ehtinyt kulkea yhtiöiden läpi yksityisiin taskuihin? Paljonko palveluita on yksityistetty? Kuinka alas työehdot ehditään polkea? Vahvat voimat jarruttavat lakihankkeen etenemistä ja syytä on pelätä myös uudistusten vesittymistä. Suuret kuntapuolueet kokoomus ja sdp huolehtivat loppuun saakka valta-asemistaan kaupungeissa, joissa kunnan omistamia yhtiöitä on paljon. Kuntayhtiöiden avaaminen julkisuudelle on niille uhka.

Johannes Yrttiaho
kansanedustaja
kaupunginvaltuutettu


Kirjoitus on julkaistu Neljäysiläinen -lehdessä, toukokuu 2021

Logomon sillan neljäs budjettiylitys valtuustossa

Turun kaupunginvaltuusto sai toukokuun kokouksessa eteensä Logomon sillan ylittyneen budjetin. Valtuustolle esitettiin, että veronmaksajien rahaa käytettäisiin 21,6 miljoonaa euroa, neljä kertaa enemmän kuin alunperin tähän ratapihan ylittävään siltaan piti kulua. Esitin hylkyä, tässä asiassa jo neljännen kerran, mutta esitys hävisi 11-52.

Ensimmäisessä valtuustokäsittelyssä lokakuussa 2018 haluttiin nostaa siihen asti kiinteistöliikelaitoksen syövereissä piilossa paisunut budjetti 8,5:stä 13,5 miljoonaan. Siltaa ajaneiden kokoomuksen, vihreiden ja sdp:n ainut argumentti oli silloinkin, että ”eihän sitä voi keskenkään jättää”. Tuolloin 2018 ratapihalla ei juuri rakenteita ollut, vain betonianturat, ja laskujakin oli lankeamassa ”vasta” viidellä miljoonalla. Olisi kannattanut lopettaa, kuten tuolloin esitimme. Kului vuosi, ja hinnaksi esitettiin yli 16 miljoonaa, vuosi lisää ja rakennusliike oli esittänyt uusia laskuja, hinta 19,5 miljoonaa. Esitimme hylkyä, mutta enemmistö hyväksyi, ”eihän sitä voinut keskenkään jättää”.Nyt kerta oli siis jo neljäs, mutta 21,6 miljoonaakaan ei näytä riittävän. ”Eihän sitä voi keskenkään jättää”.

Vasemmistoliitto on äänestänyt näitä korotuksia vastaan valtuustossa joka kerta. Logomon silta on kupru vailla vertaa, härskiä rahastusta, josta hyödyn korjaa rakennusliike, ja josta vastuussa ovat kokoomus, vihreät ja sdp. Se on yhdessä Kakolan funikulaarin kanssa kuitenkin vasta enne siitä, mitä tuleman pitää: musiikkitalo, raitiotie, Itäharjun kansi, sataman jättiterminaali, areena- ja elämyskeskus… ”Eihän niitäkään voi kesken (eli suunnittelupöydälle) jättää”, kun on jo rakennusliikkeille luvattu. Näiden hankkeiden vuoksi leikataan kaupungin käyttötalouden menoja, jotta voidaan ottaa uutta velkaa.

Valtuusto on syksyllä 2019 hyväksynyt 59 miljoonan leikkaus- ja yksityistämisohjelman, jota sanotaan ”sopeuttamisohjelmaksi”, ja jonka työnimi kuului ”kasvuohjelma”. Kokoomuksen ja kumppaneiden politiikkana on, että ”vetovoimahankkeilla” saadaan kasvua, jolla kaupungin talous pelastuu. Eli kaupunkilaisten arkisten palveluiden kannalta tarpeettomia satojen miljoonien suurhankkeita lainaksi toteuttamalla ja palveluita lainanmaksukyvyn ylläpitämiseksi leikkaamalla lisätään kaupungin vetovoimaa, ”investorit lähtevät liikkeelle” ja saadaan kaupunkiin ns. hyviä veronmaksajia.

Kuulostaako konkurssipolitiikalta? Sitähän se on. Unohtuu, että hyvät peruspalvelut lähellä asuinpaikkaa ovat tärkein vetovoimatekijä, sen lisäksi, että juuri niiden järjestäminen on kunnan ydintehtävä – eivät ökyhankkeet ja rakennusliikkeiden ruokkiminen. Vauhti on vain kiihtynyt sen 15 vuoden aikana, jonka kokoomus on kaupunkia johtanut. Nyt puhutaan jo ihan avoimesti, miten tämä politiikka aiotaan vaalien jälkeen tuoda keskeiseksi osaksi pormestarisopimusta, uudessa uljaassa pormestarien Turussa. Kansa kaikkivaltias, anna meille vaaleissa riittävästi viisautta, että tältä välttyisimme!

Suunnaton asevarustelun kasvu ja työttömyysturvan heikennykset

Arvoisa puhemies,

Uusien monitoimihävittäjien hankinta on ylivoimaisesti suurin yksittäinen Suomen julkista taloutta heikentävä menoerä kehyskaudella. Konevalmistajat ovat jättäneet tarjouksensa, mutta niiden sisällöstä ei ole kerrottu julkisuuteen juuri mitään. Ei edes koneiden lukumäärää muiden kuin Boeingin ja Saabin osalta. Puolustusministeriö jatkaa kuurupiiloaan. Nyt olisi ministeri Kaikkosen korkea aika tulla julkisuuteen ja kertoa edes tarjottujen koneiden määrä. Näyttää ilmeiseltä, että elinkaarikuluineen jopa 30 miljardin hankinnan sisällöstä saadaan tarkempaa tietoa vasta, kun valtioneuvosto on hankintapäätöksen joskus loppuvuodesta tehnyt. Ensin pantiin eduskunta päättämään tilausvaltuudesta ilman käsitystä siitä, mitä tilataan ja mikä on lopullinen hinta, ja sitten tämä. Aivan uskomatonta toimintaa.

Tämä hallitus on kaudellaan nostanut puolustusmenoja 54 prosenttia, noin kolmesta miljardista noin viiteen miljardiin. Yksin hävittäjähankinta painaa palvelu- ja sosiaaliturvamenoja jopa puolellatoista miljardilla vuodessa, kehyskaudella lähes viidellä miljardilla. Mukana eivät edes ole kustannustason tarkistukset. Suomi on jo ennen HX-hankkeen toteutumista puolustusmenojen kasvulla mitaten Länsi-Euroopan kolmonen. Asukasta kohden lasketut puolustusmenot olivat vuonna 2020 maailman 16. suurimmat. (Sipri 2021)

Suunnaton asevarustelun kasvu keskellä talous- ja koronakriisiä on tosiasia. HX-hanketta olisi edelleen syytä ja aivan mahdollista lykätä ja harkita uudelleen.

Puhemies,

Hallituksen puoliväliriihen tulos on työntekijöiden ja työttömien näkökulmasta pettymys. Uudet leikkaukset työttömyysturvaan eläkeputken poiston päälle uhkaavat edelleen – myös ansiosidonnaisen porrastaminen.

Alkusoittona on niin sanottu ansiosidonnaisen ”euroistaminen” eli työssäoloehdon muuttaminen tuntiperusteisesta ansioperusteiseksi. Tässä häviävät pienipalkkaiset ja pätkätyöläiset. STM:n työryhmäraportin mukaan työssäoloehdon tulorajan ollessa 844 euroa, päivärahan taso heikentyy kaikilla saajilla keskimäärin 1,0 – 2,4 % ja siinä ryhmässä, jonka työssäoloehto täyttyy lyhyistä työsuhteista jopa 3,9 – 6,3 %.

Hallitus aikoo myös lisätä työvoiman tarjontaa kaksinkertaistamalla ns. työperäisen maahanmuuton jopa 50 000:lla kuluvan vuosikymmenen aikana. Ulkomaisen työvoiman määrän lisääminen tähdännee hoitajapulan ratkaisemiseen ihan muilla keinoilla kuin hoitajaliittojen esittämällä palkkaohjelmalla tai koulutuksella. Toinen tavoite lienee Fennovoiman ydinvoimalahankkeen tulevan työvoimatarpeen tyydyttäminen.

Työnantajat ovat ilmoittaneet sopivansa työehdoista jatkossa paikallisesti ja pyrkivänsä siis käytännössä työehtojen yleissitovuuden murtamiseen. Tämä yhdistettynä työvoiman lisääntyvään tarjontaan työttömyysturvaa heikentämällä ja halpatyötä lisäämällä luo työnantajien kannalta ihanteellisen tilanteen. Palkat ja työehdot joustavat alaspäin.

Puhemies,

Työttömyysturvan heikentäminen johtaa työnantajan maksuvastuiden kevenemiseen ja työntekijän omavastuun kasvamiseen. Ministeri Vanhanen täällä kiitteli, että yritysverotus ei kiristy ja uusia yritystukia on edelleen luvassa. Harkinnassa on tukikaton korotus jopa 10 miljoonaan per yritys. Eikö mikään riitä?

Toivottavasti edes yritysten kustannustukiin saadaan viimein mukaan työllistämisvelvoite ja osingonmaksun rajoitus, että tuet eivät valuisi omistajille. Toivon, että hallitus tarttuu tosissaan myös lakihankkeisiin, joilla työntekijöiden etuja ja oikeuksia vahvistetaan työehtosopimusjärjestelmän heiketessä.

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien valtioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2022 – 2025 (VNS 3/2021vp)

Mitä hallitus aikoo tehdä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi?

”Puhemies! Kaksi isoa työnantajaliittoa on ilmoittanut siirtävänsä työehdoista sopimisen paikallistasolle. Ne haluavat murtaa yleissitovuuden.

Työnantajan saneluvalta työpaikalla vahvistuu, palkat ja työehdot heikkenevät. Työehtosopimuksissa on sovittu myös asioista, joiden yleensä ajatellaan tulevan laista: lomarahat, sairaan lapsen hoitaminen ja luottamusmiehen asema.

Jos tämä järjestelmä murretaan, menetykset voivat olla tuhansia euroja tavallisille työntekijöille.

Työntekijöiden neuvotteluasemaa heikentää myös työvoiman tarjontaa lisäävä politiikka, muun muassa tavoite kaksinkertaistaa ulkomaisen työvoiman määrä.

Tarve työntekijöiden oikeuksien vahvistamiselle lainsäädännöllä on ilmeinen. On varmistettava minimipalkka, luottamusmiehen asema ja liittojen kanneoikeus. Nykyiset sopimukset umpeutuvat jo pian.

Ministeri Haatainen, mitä hallitus aikoo tehdä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi?”

Työministeri Tuula Haatainen (vastauspuheenvuoro): ”Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho on oikeassa siinä, että suomalainen työelämä ja työmarkkinat ja työntekijöitten työehdot pohjautuvat ja perustuvat hyvin vahvasti työehtosopimuksiin ja yleissitovuuteen, ja kyllä se huoli on suuri siitä, että metsäteollisuus ensin ja teknologiateollisuus nyt perässä ovat uudelleenorganisoitumassa työnantajapuolelta.

Syksy näyttää sen, mikä on yleissitovuuden tilanne. Toivon, että tilanne pysyy samankaltaisena eli että yleissitovuus säilyy ja että meidän valtakunnalliset työehtosopimukset olisivat se pohja ja runko. Mikäli näin ei ole, niin olemme sitten ihan toisenlaisessa tilanteessa, ja totta kai hallitus siinä tilanteessa joutuu arvioimaan ja puntaroimaan mahdollisia toimenpiteitä.” 


Suullinen kysymys ja ministerin vastaus eduskunnan kyselytunnilla 6.5.2021

Veitsiluoto, kehysriihi ja työnantajat

Kemin Veitsiluodon tehtaan lopetuspäätös vie työpaikan tehtaan 670 työntekijältä, alihankintaketjuun ja aluetalouteen ulottuvat vaikutukset huomioiden jopa 1500 työpaikkaa on vaarassa. Stora Enso teki viime vuonna 650 miljoonan euron tuloksen. Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen tulos nousi 328 miljoonaan (2020: 180 milj.). Yhtiöllä menee hyvin. Niinpä Stora jakaa myös mojovaa osinkoa.

Veitsiluodon ja ruotsalaisen Kvarnsvedenin lakkautuksen julkisuuteen tarjoiltu perustelu on, että paperin kysyntä laskee ja tuotantokapasiteettia on liikaa. Tämä on tietenkin tiivissä yhteydessä siihen, mikä on yhtiön tavoittelema voittotaso ja omistajien odottama osinko. Kapasiteettia voidaan vähentää tietyn voittotason takaamiseksi ja myös paperin hintaan vaikuttamiseksi.

Storalla on paperituotannon kapasiteettia Euroopassa paitsi Suomessa ja Ruotsissa myös Saksassa ja Belgiassa. Keski-Euroopassa irtisanomissuoja on parempi kuin Suomessa. Vaikuttaakin siltä, että Stora Enson ratkaisussa painaa sama kuin UPM:n Kaipolan ja Nesteen Naantalin sekä monien muiden aikaisempien tehtaiden sulkemisten ja isojen irtisanomisten taustalla. Irtisanominen on Suomessa työnantajalle halvempaa kuin Keski-Euroopassa.

Mutta niin vain on työnantaja jälleen pyrkinyt osoittamaan syyksi kalliin kustannusrakenteen – työvoiman, verotuksen, puun, energian ja kuljetusten kustannukset ja ylipäänsä kankean sääntelyn. ”Kaipolan veteraani” UPM:n Pesonenkin kävi julkisuudessa taas toistelemassa viime syksyiset vaatimuksensa: ”Emme osaa elää eurossa”. Niinpä tarjotaan sisäistä devalvaatiota.

Valitusvirsi osuu sopivasti samaan ajankohtaan hallituksen puoliväliriihen kanssa, jossa yrittäjäpiirien ohjauksessa oleva ”sipiläläinen” keskusta ajaa kovaa talouskuria kansalle. Samalla se lypsää yrittäjille erityisetuja vielä senkin päälle, mitä ministeri Lintilä on koronan varjolla onnistunut jakamaan. Päätavoitteena on kuitenkin ylläpitää ja kiihdyttää työvoiman tarjonnan politiikkaa, kärkenä uudet leikkaukset työttömyysturvaan eläkeputken poiston päälle ja ulkomaisen työvoiman käytön helpottaminen entisestään. Työnantajat tukevat, minkä voivat ja kyllähän ne voivat: yleissitovuuden murtaminen ja paikallinen sopiminen yhdistettynä työvoiman ylitarjontaan on niille ihanteellinen tilanne. Jos hallitusvasemmisto ei vaatimuksia niele, on takataskussa kortti porvarihallitukseen. Omistajat voivat hyvin ja voisivat mieluusti vieläkin paremmin.

Stora Enson osakkeista merkittävän osan omistaa valtio (13,8 prosenttia Solidium ja Kela), lisäksi kansan asialla(?) ovat eläkeyhtiöt Ilmarinen, Varma ja Elo (10,9 prosentin osuudella). Tällaista ”vastuullista” omistusta on yhteensä 24,7 prosenttia. Päätösvallasta valtio-omistajilla on kuitenkin 37,4 prosenttia ja eläkeyhtiöillä ryyditettyä äänivaltaa 45,6 prosenttia. Stora Enson hallituksen puheenjohtaja on valtionyhtiö Solidiumin toimitusjohtaja Antti Mäkinen. Ruotsalainen rahasuku Wallenbergit on tietenkin vahvassa asemassa ruotsalaisomistuksessa, mutta siitä huolimatta yhteiskuntavastuullisen omistuksen luulisi painavan sentään enemmän kuin mitä jäljistä voisi päätellä. Aika liukkaasti Storan ilmoitus valtakunnan politiikassa nieltiin. Sanotaan, että ei voi mitään. Tukitoimia ja uudelleenkoulutusta toki vaaditaan, ja niitä varmasti myös järjestyy, mutta ei näy tahoa, joka tappelisi itse asiasta.

Nykyoloissa poikkeuksellista olikin, että työntekijät ajoivat tehtaan protestina alas. Punaisen Kemin perintö siinä välähti. Erilaisille aktioille alkaa olla kasvava tarve torjuttaessa työnantajien mielivaltaisia työvoiman vähennyksiä ja tehtaiden sulkemisia tai vähintäänkin ulosmitattaessa kunnon korvauksia tällaisissa tilanteissa. Solidaarisuutta tarvitaan jatkossa aiempaa useammin työnantajan tähtäimeen joutuneen työtoverin, työpaikan ja tuotannonalan kohdalla sekä eri alojen välillä. Sitä tarvitaan jatkossa paitsi puolustustaisteluissa myös ajettaessa työehtoihin, työsuhdeturvaan ja työlainsäädäntöön parannuksia.

VTV:n tarkastusraportit käytävä uudelleen läpi – etenkin HX-hankkeen tarkastus

Eduskunnan kansliatoimikunta päätti torstaina pidättää Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin virastaan. Tarkastustoimintaan näyttää pesiytyneen rakenteellinen korruptio, jossa ei ole kyse vain virka-aseman tai viraston varojen väärinkäytöstä. Julkisuuteen on noussut myös vakavia viestejä VTV:n tarkastustoiminnan alasajosta, tarkastusten tulosten ja tarkastusraporttien vesittämisestä ja muokkaamisesta tarkastuskohteille mieluisammiksi.

On selvää, että kaikki Yli-Viikarin kauden raportit on käytävä uudelleen läpi ja selvitettävä avoimesti, kuinka tarkastuksen tuloksia on VTV:n johdon toimesta muokattu.


Raporttien manipuloinnilla voi olla vakavia yhteiskunnallisia seurauksia. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosan siirtoa Kelaan koskevan raportin vesittäminen on voinut osaltaan estää ja hidastaa Kelan ongelmien korjaamista. (HS 9.4.2021) Siten tarkastustulosten peittely on voinut aiheuttaa lisävaikeuksia kymmenille tuhansille minimitoimeentulolla eläville.

Kymmenien miljardien eurojen hävittäjähankinnan eli HX-hankkeen kustannuksia käsittelevä tarkastuskertomus (8/2020), on sekin käytävä avoimesti uudelleen läpi.

On kyseenalaista, että laaja raportti on lähes kokonaan salattu, myös kustannuksia käsittelevät osat. Vain finanssipoliittisia vaikutuksia yleisellä tasolla käsittelevä osa on julkinen.

Epäselvyyttä on koko HX-hankkeen aikana ollut siitä, riittääkö 10 miljardin tilausvaltuus ja paljonko lisäksi ovat elinkaarikustannukset.

VTV allekirjoittaa puolustusministeriön ja valtioneuvoston esittämiä lukuja myötäillen vain 20 miljardin kokonaiskustannukset, vaikka mm. eduskunnan puolustusvaliokunnan lausunnossaan esittämä kustannusrakenne tuottaa 30 miljardin kustannukset. Epäselvyys on 10 miljardin luokkaa.  

Puolustusvaliokunta on lausunnossaan todennut (PuVL 3/2016vp), että ”Puolustusmateriaalihankkeissa kaluston hankintahinta on noin 1/3, ja elinkaarikustannukset muodostavat 2/3 kokonaishinnasta.” Myös kansainvälisistä vertailutiedoista on luettavissa, että elinkaarikulut ovat tällaisissa hankkeissa hankintahintaan nähden kaksinkertaiset.

HX-hankkeen kuluarviota on kaunisteltu alkuperäisestä 30 miljardista 20 miljardiin euroon, mikä on selvästi alakanttiin. VTV:n rooli HX-hankkeessa vaikuttaa julkisuuteen annettujen tietojen perusteella juuri siltä Yli-Viikarin luoman uuden toimintamallin mukaiselta ”vaikuttavuustyöltä” ja ”hallinnon rinnalla kulkemiselta”, jossa hallintoa autetaan ”uudistumaan”, mutta päätöksenteon läpinäkyvyyden ja laillisuuden sekä julkisten varojen käytön valvominen on enemmän sivuseikka.

Ilmi tullut tarkastuskertomusten kaunistelu ei kerro vain VTV:n johdon mukavuuden halusta ja parrasvalojen arastelusta tai uusiin julkisjohtamisoppeihin hurahtamisesta.  Taustalla on myös mitä ilmeisimmin määrätietoista epävirallista vaikuttamista tarkastuskohteiden ja muiden merkittävää poliittista ja hallinnollista valtaa käyttävien taholta. Yleisempi julkishallinnon muutostrendi näyttää tekevän tällaisen vaikuttamisen aiempaa helpommaksi. Eduskunnalla on suuri työ tarkastustoiminnan saattamisessa sille tasolle, jolla sen tulisi olla.

Kenen asialla SAK?

Kenen asialla SAK on, kun se markkinoi Suomen historian suurinta asekauppaa teollisuus- ja elinkeinopolitiikkana?

Käsitys, että Suomen hävittäjähankintaan liitetty ”teollinen yhteistyö” toisi töitä ja kasvua, on toiveajattelua ja ennen kaikkea poliittista käsienpesua. Kun Hornet-hankintaa tehtiin, puhuttiin suurista vastakaupoista, mutta puheiksi ne jäivät. Kymmeniä miljardeja julkisia varoja nielevä HX-hävittäjäkauppa, joka vieläpä aiotaan tehdä ennenaikaisesti, ei ole mitään elinkeinopolitiikkaa. Valtava määrä yhteistä varallisuutta sidotaan vuosikymmeniksi vain uusia kuluja aiheuttavaan kohteeseen. Kymmenet miljardit ovat pois tuottavasta käytöstä ja hyvinvointivaltion ytimestä – sellaisista tärkeistä kohteista kuin sosiaaliturva, hyvinvointipalvelut, koulutus ja tutkimus. Rahat ovat pois myös koronakriisin voittamisesta. Mahdollisuudet elvyttää taloutta vähenevät, siis aivan päinvastoin kuin SAK väittää.

HX-hankkeen ”teollinen yhteistyö”, on luonteeltaan sotilaallista ja sotilasteknologista. Se ei ole teollisuus- tai elinkeinopolitiikkaa, vaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vaarallista sellaista.

”Teollinen yhteistyö” tarkoittaa niitä käytännön ratkaisuja, joilla Suomi sidotaan hävittäjävalmistajien ja niiden taustalla olevien valtioiden turvallisuusetuihin, myös yrityselämän tasolla. ”Teollinen yhteistyö” on hävittäjähankinnan osa-alueista se kaikkein hämärin, jopa itse koneiden ja niitä ympäröivän järjestelmän kokonaisuutta ja hankintahintaa hämärämpi alue. Selvää on vain se, että hävittäjävalmistajat ja taustavaltiot varmistavat ja valvovat loppuun saakka omat etunsa. Tällaisesta ”yhteistyöstä” hyödyn korjaa vahvempi ja heikompi kantaa riskit. Joidenkin yritysten suomalaisomistajat voivat tottakai voittaakin, mutta hinta veronmaksajille ja yhteiskunnalle on valtava. HX-hankkeen ”teollinen yhteistyö” on yhteiskunnallista tulonjakoa omistajien eduksi.

HX-hanke ja sen osana ”teollinen yhteistyö” haavoittavat Suomen julkistaloutta ja koko kansantaloutta. Samalla vaarantuvat Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset edut, kun sidos Yhdysvaltoihin ja Natoon vahvistuu. Työntekijä häviää paitsi niukkenevina julkisina palveluina ja huonompana sosiaaliturvana myös vähempinä työmahdollisuuksina. Menetyksiin on luettava myös kotimaan heikkenevä turvallisuusasema, kysymys on rauhasta.

***

SAK:sta löytyy tunnetusti johtajia joka lähtöön ja poliittinen suuntakin on selvä. Hävittäjien hankintapäätöksen lähestyessä yritetään tietenkin kaivella kaikkea mahdollista vähän mukavammalle kuulostavaa, sellaista mihin sitten poliittisesti voisi yrittää nojata, jos valtioneuvosto hyväksyy hankinnan koronakriisin heikentämässä taloustilanteessa.

Olisiko SAK:lla juuri nyt tähdellisempää tekemistä kuin yrittää tasoitella sd-johtoisen hallituksen tietä Suomen historian suurimpaan asekauppaan?

Kahden vientialan työnantajaliitot ovat ilmoittaneet pyrkivänsä sopimaan työehdoista jatkossa paikallisesti, yleissitovuus halutaan murtaa. Samaan aikaan ajetaan työttömyysturvan ja työlainsäädännön heikennyksiä sekä työnantajille helpotuksia käyttää ulkomaista halpatyövoimaa, tarveharkinnan poistamista. Palkkakehitys on jo valmiiksi surkeaa, eikä ainakaan parempaa ole luvassa. Lakkoaseelle olisi käyttöä, mutta onko se kunnossa.

Tilanne vain vaikeutuu, jos ulkomaisen työvoiman maahantuonti tehdään vielä nykyistäkin sujuvammaksi. Korona-aika on todistanut, kuinka helppoa se jo on. Työvoiman tulisi olla valtiovallan suojeluksessa, mutta korona-Suomessa on suojeltu ulkomaista työvoimaa käyttäviä työnantajia. Halpatyövoimaa on häiriöttä ja rajoitusten estämättä virrannut vaikkapa uusia Nato-yhteensopivia sotalaivoja rakentavan Rauman telakan tarpeisiin.

Kelan johdon bonusjärjestelmä tulee peruuttaa – huomio toimeentulotuen kriisin ratkaisemiseen

Kirjallinen kysmys Kansaeläkelaitoksen johdon bonusjärjestelmästä ja toimeentulotukiasiakkaiden oikeuksien turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Kansaneläkelaitoksen hallitus on päättänyt ottaa käyttöön kannustinpalkkiojärjestelmän (HS 23.2.2021). Järjestelmän piiriin kuuluu Kelan 10-jäseninen johtoryhmä.

Kela on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, mutta eduskunnan alainen siten, että toimintaa valvoo eduskunnan asettama valtuusto. Lain mukaan Kansaneläkelaitoksessa on pääjohtaja ja enintään viisi johtajaa, jotka tasavallan presidentti nimittää valtuutettujen esityksestä. Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvaa koskevista tehtävistä säädetään etuuksia koskevissa eri laeissa.

Kansaneläkelaitoksen johdon bonusjärjestelmä palkitsee johtoa tietyin mittarein, joita ensimmäisen kokeiluvuoden 2021 aikana kehitetään. Kokeilun alkaessa kannustinpalkkio on enimmillään 0,6 prosenttia vuosipalkasta. Kelan pääjohtajan palkka on noin 18 000 euroa kuukaudessa, josta laskettuna bonus olisi noin 1300 euroa. Ilmeisenä tavoitteena Kansaneläkelaitoksella on pysyvän kannustinpalkkiojärjestelmän käyttöön ottaminen. Ministeriöissä ja valtionhallinnossa on käytössä tulos- ja kannustinpalkkiojärjestelmiä. Vuonna 2018 tulospalkkioita valtiolla sai noin 4 680 henkilöä. Tulospalkkioiden osuus niitä saaneiden säännöllisen työajan ansiosta oli keskimäärin 4,7 %. Luvuissa ei ole eriteltynä eri henkilöstöryhmiä ja onkin todennäköistä, että johdon palkkiot ovat yleisesti tätä tasoa suuremmat. Valtionyhtiöissä tulos- ja kannustinpalkkiojärjestelmät mahdollistavat johdolle useiden kymmenien prosenttien lisäansiot. 

Kansaneläkelaitoksen hallituksen puheenjohtaja perustelee bonusjärjestelmää koskeva päätöstä Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Uusi järjestelmä mahdollistaa Kelan johdolle selkeämmän tavoitteenasettelun ja tuloksellisuuden mittaamisen. Tavoitteet liittyvät esimerkiksi toimintamenojen budjetissa pysymiseen, asiakaspalveluun, henkilöstön tyytyväisyyteen, yhteiskunnalliseen asemaan ja niin edelleen.”

Aihetta toiminnan korjaamiseen todella on. Kansaneläkelaitoksen toiminta on ajautunut kriisiin toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirryttyä kunnilta Kelan vastuulle vuonna 2017. Jo ennen siirtoa, Kelan asiakaspalvelu oli monin paikoin heikentynyt merkittävästi. Toimeentulotuen siirron vaikutuksia ja onnistumista arvioineen Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) arvio siirrosta on tyly. Se kertoo tarkastuskertomuksessa 1/2020, että vuonna 2019 perustoimeentulotuen käsittelyn välittömät kustannukset olivat lähes 100 miljoonaa euroa. Vuonna 2018 käsittely työllisti noin 1 500 henkilöä. Lain valmisteluvaiheessa arvioitiin, että kustannukset olisivat noin 32 miljoonaa euroa ja käsittely työllistäisi noin 750 henkilöä. Lakia säädettäessä tästä rajusta rakenteellisesta alibudjetoinnista varoittaneita asiantuntijoita ei huomioitu.

Toimeentulotuen siirto on siis ollut Kelassa merkittävästi lakiesityksessä aikanaan arvioitua kalliimpaa. ”Yksilöllisen tarveharkinnan säilyttäminen perustoimeentulotuessa edellyttää toimeenpanevaa henkilöstöä arvioitua enemmän. Uudistus on lisännyt Kelan ohella myös muiden viranomaisten työtä, mikä välillisesti lisää toimeenpanon muutoksesta aiheutuvia kustannuksia”, VTV toteaa. ”Perustoimeentulotuen Kela-siirto heikensi myös sosiaalityön ja taloudellisen tuen välistä yhteyttä, koska sosiaalityötä tehdään kunnissa, ja siihen kytkeytyvä perustoimeentulotuki siirrettiin hoidettavaksi kansallisella tasolla. Tämän myötä mahdollisuudet ehkäistä pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkuuksien syntymistä ovat heikentyneet”, VTV toteaa tarkastuskertomuksessaan.

Toimeentulotuen siirto kiihdytti entisestään Kansaneläkelaitoksen toiminnan tehostamista. Käytännössä asiakaspalvelu on heikentynyt edelleen ja konttoriverkosto ja palveluajat supistuneet. Koronavuosi on tuonut asiointiin monenlaisia lisävaikeuksia ja konttoreita on pidetty myös suljettuina. Asiointi Kelassa on vaikeutunut tai käynyt ajoittain jopa mahdottomaksi. Apulaisoikeuskansleri on tammikuussa 2021 kiinnittänyt huomiota perustoimeentulotuen päätösten laadun heikkenemiseen ja asiakkaiden oikeuksien toteutumatta jäämiseen (OKV/26/70/2020).

Käynnissä on keskustelu täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen siirtämisestä kunnilta Kelalle. Tätä on ehdottanut mm. ex-pääjohtaja Elli Aaltonen. Sosiaalialan järjestöt ovat esittäneet asiasta huolensa. Esimerkiksi Talentia (15.2.2021) vastustaa siirtoa. Järjestön mukaan: ”Kela on ensisijaisesti sosiaalivakuutuslaitos. Sen ratkaisut eivät pohjaudu yksilölliseen sosiaalihuollolliseen harkintaan toisin kuin kuntien täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki.”

Talentia katsoo, että ”koko toimeentulotuen siirto Kelalle edellyttäisi merkittäviä muutoksia sen henkilöstörakenteeseen ja toimintatapoihin. Toimeentulon yksilöllistä harkintaa sisältävien päätösten tekeminen edellyttää osaavaa sosiaalialan henkilökuntaa samalla tavalla kuin kunnissa on nyt.” Onkin selvää, että koska Kelalla on suuria vaikeuksia myöntää nykyistä perustoimeentulotukea, ei koko toimeentulotuen siirrosta sen vastuulle pitäisi edes puhua.

Koronarajoitusten aikana toimeentuloon sekä sosiaaliseen ja terveydelliseen hyvinvointiin liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet ja Kelassa työmäärät kasvavat todennäköisesti edelleen. Kelan hallituksen puheenjohtajan päinvastaisista väitteistä huolimatta (HS 23.2.), johdon bonusjärjestelmä aiheuttaa kustannuksia muodostuessaan pysyväksi. Johdolla ei edes ole todellisia mahdollisuuksia korjata asiakaspalvelun laatua resurssien käyttöä tehostamalla, niin kuin kannustinpalkkion avulla uskotaan käyvän.

Ratkaisun Kelan kriisiin tuovat vain merkittävät lisäresurssit asiakaspalvelun parantamiseen, osaavaan henkilöstöön ja myös konttoriverkostoon. Resursseja ei tule suunnata johdon lisäpalkitsemiseen nyt julki tulleen bonusjärjestelmän perustamisen muodossa. Resurssit tulee suunnata perustoimintaan. Bonusjärjestelmän käyttöönotosta tulisi jo eduskunnan alaisen Kansaneläkelaitoksen toiminnan yleisen hyväksyttävyyden nimissä luopua.


Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Pidättekö perusteltuna, että Kansaneläkelaitoksen johdolle on otettu käyttöön kannustinpalkkiojärjestelmä, vaikka mm. toimeentulotukipäätösten tekeminen ja asiakkaiden oikeuksien toteutuminen on perusresurssien niukkuuden vuoksi kriisissä?

Miten Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelun laatua parannetaan niin, että mm. toimeentulotukiasiakkaiden oikeus viimesijaiseen turvaan toteutuu?

Onko hallituksen tarkoituksena siirtää täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki Kansaneläkelaitoksen vastuulle?

Helsingissä 23.2.2021

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Johannes Yrttiaho [vas.]