”Arvoisa puhemies! ”Ennuste Saksan taloudesta romahti”, kertoi muun muassa Helsingin Sanomat viime viikolla. Suomesta viedään runsaasti investointituotteita Saksaan ja muualle euroalueelle. Siksi uutinen oli Suomen taloudelle huono. Uutinen Saksan jyrkkenevästä alamäestä on surkea vientiteollisuuden työntekijöille, jotka ovat käymässä nyt palkkaneuvotteluihin. Teknologiateollisuuden sopimus päättyy marraskuun lopussa. 

”Palkkapaineet ovat työntekijäpuolella kovat. Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, ovat pudonneet historiallisen rajusti kahdessa vuodessa. Ostovoima putosi noin kuusi prosenttia kriisivuosina -22 ja -23, hinnat nousivat nopeammin kuin ansiot. Yhtä tuntuva pudotus koettiin tätä ennen 70-luvulla. 

”Esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelma ei ole pystynyt vastaamaan hintojen nousuun. Hyvinvointialueiden työvoimapulan ratkaiseminen edellyttäisi edelleen kunnollisia palkankorotuksia. Samalla hallituksenkin leikkauksilla aiheuttama rahoitusvaje on johtamassa kasvavaan uhkaan nykyisen palkkaohjelman irtisanomisesta työnantajan toimesta. Myös teollisuuden työntekijöiden ostovoima on pudonnut viime vuosina.

”Vaikka tänä vuonna keskipalkkojen arvioidaan hienoisesti nousevan, menee kuitenkin vuosia, ennen kuin palkat palautuvat edes kriisiä edeltäneelle tasolle. Arvonlisäveron korotus sekä useat muut elämisen kustannuksia lisäävät hallituksen toimet, kuten asiakasmaksut ja lääkekustannukset sekä tietenkin sosiaaliturvan isot leikkaukset, vaikuttavat ostovoimaa heikentävästi ensi vuonna. Vaikutus kokonaiskysyntään saattaa hidastaa talouden elpymistä, jopa aiheuttaa taantuman syvenemisen ja lisätä työttömyyttä. 

”Puhemies! Suomalaisten palkkakehitys on ollut 2010-luvun alusta alkaen erittäin heikkoa. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä palkkoja on pidetty alhaalla 2000-luvulla muun muassa raamisopimuksella, työllisyys- ja kasvusopimuksella ja kiky-sopimuksella. Keskitetyillä ratkaisuilla on pitkä historia, joka ulottuu ainakin sinne 60-luvulla alkaneeseen tulopolitiikkaan saakka. Monesti nämä sopimukset ovat tarkoittaneet nimenomaan työntekijäpuolen vaatimusten ja tavoitteiden hillitsemistä suurimpien vientiteollisuuden työnantajien eduksi, ja tätä linjaahan tässä hallitus nyt jatkaa, kuten ministeri Satonenkin on täällä tänään todistanut. 

”Jos ostovoiman pudotus on ollut historiallisen kova, ovat tietenkin palkkapaineetkin sellaiset. Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee työnantajan eduksi heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa niin sanotulla vientimallilla, joka tietenkin on paljolti vanhan kertausta. Viikunanlehtenä ”kansantalouden kokonaisetu” hallitus puuttuu nyt kuitenkin myös sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi. Kun vientialojen sopimustasoa ei sovittelija saisi ylittää, uhkaavat naisvaltaiset palvelualat jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaa. Tämä on selvää ja härskiä, mutta erityisen kieroa tässä on se, että hallitus luo asetelman, joka itse asiassa jarruttaa myös vientialojen palkkoja. Sehän tässä on hallituksen julkilausuttukin tavoite jälleen kerran, kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä nimenomaan hillitä vientialojen palkkakustannuksia. Tällä nyt sovittelijan asemaan esitettävällä muutoksella käy käytännössä niin, että hyvin tunnetut julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa ja lopputuloksena olisi palkka-ale kautta linjan. 

”Puhemies! Hallitus pyrkii turvaamaan isojen vientiteollisuuden yhtiöiden voitot taantumassakin. Siitä tässä hallituksen politiikassa on kyse. Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi taantumasta huolimatta osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia, tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon. 

”Puhemies! Kansantalouden ja suomalaisen yhteiskunnan etu ei ole se, että naisvaltaiset alat jäävät syvenevään palkkakuoppaan, eikä se, että kokonaiskysyntää heikennetään polkemalla palkkoja kautta linjan. Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden etu ei ole myöskään se, että investoimisen sijaan yhtiöitä tällä hetkellä tyhjennetään rahasta omistajien voitoksi. Siksi täysi epäluottamus hallitukselle. — Kiitos.”

Puheenvuoro palkkatasa-arvoa koskevassa välikysymyskeskustelussa (vientimalli).

Puhemies!

Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, putosi historiallisen rajusti vuosina 2022-2023. Yhtä tuntuva pudotus koettiin sitä ennen 70-luvulla. Esimerkiksi sote- ja kunta-alalle 2022 sovittu monivuotinen palkkaratkaisu ei ole pystynyt vastaamaan tähän reaaliansioiden pudotukseen. Paineet oikeutetuille palkankorotuksille siis edelleen kasvat niin julkisilla kuin yksityisilläkin aloilla.

Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee – työnantajan eduksi – heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa monella tavalla sosiaaliturvaleikkauksin ja työelämän oikeuksia purkaen.

Puhemies!

Nyt hallitus puuttuu työnantajan eduksi myös sopimisen vapauteen. Tämä ns. vientimallia koskeva lakiesitys asettaa sovittelijalle käytännössä velvollisuuden estää vientiliittojen sopimusratkaisuja korkeammat palkankorotukset muilla aloilla.

Sovittelijan kädet lailla sitomalla puututaan sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi.

Ennen kaikkea naisvaltaiset palvelualat uhkaavat tämän esityksen seurauksena jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaisivat.

Mutta – puhemies – väitän, että hallituksen malli toimisi kautta linjan palkkoja painaen – näin kävisi myös vientialoilla. Julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa. Vientiliittojen sopimukset eivät takavuosinakaan ole häävejä palkankorotuksia vientialoille taanneet. Ja Suomen vientiteollisuuden näkymät ovat nyt ehkä poikkeuksellisen heikot johtuen Saksan tilanteesta ja idänkaupan tyrehtymisestä.

Vaikka erilaiset elinkeinoelämän odotuksiin perustuvat kyselyt, kuten  Keskuskauppakamarin tänään julkistettu kysely, povaavat aikaa-ajoin parempaa, on talouden volyymilukuja ja volyymi-indeksejä tarkasteltaessa kuva toinen. Kun hintojen nousun vaikutus poistetaan ja katsotaan tuotannonalojen ja kaupan volyymia – tuotetun ja kiertävän tavaran – määriä, talouden kuva on heikko.

Puhemies!

Työntekijöille on jo pitkään tässä maassa ollut tarjolla – ”kilpailukyvyn” ja ”tuottavuuden” nimissä – hyvin, hyvin maltillisia yleiskorotuksia, käytännössä nollalinjaa, lomarahojen leikkauksia, ja muita heikennyksiä. Työnantaja on ollut saamapuolella. Ja valtio on ollut työnantajan apuna ennenkin. Esimerkiksi 2010-luvulla toteutetut työnantajien kela-maksun poisto, yritysten yhteisöveroale ja kiky-sopimuksen sotu-maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, ovat tuoneet työnantajille tähän päivään mennessä varmasti kymmenien miljardien hyödyn. Myös korona-ajan miljardien yritystuet ovat lihottaneet yrityksiä ja niiden omistajia. Nyt Orpon hallituksen työttömyysturvaleikkaukset vähentävät nekin etenkin isojen työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, hyöty satoja miljoonia.

Puhemies!

Kaikista näistä yhtiöiden saamista eduista huolimatta investointeja ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi – taantumasta huolimatta – osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia. Tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon.

Tämä omistajien voittojen taso on haluttu säilyttää ja se näyttää olevan Orpon hallitukselle EK:sta annettu keskeinen tehtävä. Juuri tätä tehtävää toteuttaa tämä ns. vientimalli- tai palkkakuoppalaki. Se on laki isojen työnantajien voittojen turvaamiseksi ja työntekijöiden palkkojen alentamiseksi.

Ei ole ainuttakaan syytä sitä hyväksyä, mutta – puhemies – lukuisia painavia perusteita on tämä lakiesitys hylätä!

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa ns. vientimallia koskevasta lakiesityksestä.

”Puhemies! Hallitus haluaa tällä esityksellä leikata leipomotyöntekijöiden palkkoja. Esitys koskee tuhansia työntekijöitä. Voimassaolevan leipomotyölain 5 § perusteella työntekijöillä on oikeus korotettuun palkkaan yötyön aikana. Korotus on kello 22:n ja 6:n välisenä aikana tehdystä työstä vähintään 100 prosenttia. Nyt hallitus haluaa kumota ja poistaa tämän oikeuden. Se merkitsee usean tuhannen leipomotyöntekijän palkkojen merkittävää alentamista. Palkkoja leikataan usealla tuhannella eurolla vuodessa. Keskimäärin leikkaus kolmivuorotyössä on 740-825 euroa/kk ja kaksivuorotyössä 230-690 euroa/kk. On myös tilanteita, joissa työntekijä on tehnyt puolet työajasta yötyötä ja hänen vuosipalkkansa voi leikkautua lähes 17 000 euroa. Jos yötyötä on ollut kolmannes, voi leikkaus olla noin 10 000 euroa vuodessa.

”Leipomoalalla työnantajalla on vahva kannustin teettää työ yöllä. Tuoreet leipomotuotteet halutaan myyntiin ja toimitukseen heti aamuksi. Nykyinen leipomotyölaki onkin säädetty juuri työntekijöiden suojelemiseksi yötyön terveyshaitoilta, jotka on tieteellisissä tutkimuksissa todettu huomattaviksi ja vakaviksi.

”Nykyisen leipomotyölain takaama 100 prosentin korvaus yötyöstä hillitsee osaltaan yötöiden teettämistä, mutta vähintäänkin takaa sen tekijälle kohtuullisen korvauksen terveydelle, perhe-elämälle ja muille sosiaalisille suhteille koituvien haittojen kompensoimiseksi.

”Tämän suojan hallitus nyt siis haluaa lopettaa. Perusteluksi esitetään varsin avoimesti työnantajan etua, palkkakustannusten pienentämistä. Paikallisen sopimisen edistämistä tai ns. vientimallia koskeviin esityksiin nähden Orpon ja Satosen linja on tässä esityksessä suoraan ja kaunistelematta nähtävillä: tarkoitus on leikata työntekijöiden palkkoja, jotta työnantaja hyötyisi. Se tuntuu olevan tämän hallituksen toimien perusidea.

”Leipomotyölain kumoaminen aiotaan saattaa voimaan todella nopeasti, jo 1.3. ensi vuonna. Kiire vielä lisää esityksen työntekijöille aiheuttamia haittoja. Ansiotason merkittävään putoamiseen on mahdoton valmistautua. Näinkö kiire hallituksella on palvella työnantajien lyhyen tähtäimen etua? Korostan, että esitys on todella hyvin lyhytnäköinen. Erittäin todennäköisesti näin raju palkkojen alennus tulee aiheuttamaan merkittäviä vaikeuksia ammattityövoiman saatavuudessa, etenkin yötöihin, mutta tietenkin koko alalle. Ja on huomattava, että työvoimapula alalla on jo nyt. Yhä useampi vaihtaa alaa, jos se vain on mahdollista. Herääkin kysymys, onko hallituksen todellinen tarkoitus avata leipomoala entistä laajemmin ulkomaiselle halpatyölle ja lähetetyille työntekijöille – heidän hyväksikäytölleen? Paikallisen sopimisen laajentamista ajava hallituksen esityshän antaa tähän uusia mahdollisuuksia. Pelkään että leipomotyölain 5 §:n kumoaminen on vasta alkua tämänkin alan työehtojen laajemmalle polkemiselle.

”Puhemies! Tämä laakiehdotus tulisi hylätä.”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Leipomotyölain 5 § kumoamisesta HE 100/2024vp

”Arvoisa puhemies! Meillä Turussa on iso telakka, joka työllistää tuhansia ihmisiä, puhutaan jopa 10 000 työpaikasta. Telakka ketjuttaa valtaosan töistään alihankintaketjuihin säästääkseen kustannuksia. Näissä alihankintaketjuissa epärehellisiäkin yrittäjiä riittää. Siellä käytetään ulkomaista halpatyötä ja hyödynnetään työntekijöiden aseman kulloisiakin heikkouksia. Tällä hallituksen esityksellä paikallisen sopimisen edistämisestä helpotetaan näiden yritysten toimintaa ja kilpailuasemaa telakan tai jonkin muun suuren tilaajayrityksen töistä kilpailtaessa. Tämä lienee aivan selvää. Esityksellä siis palkitaan työehtojen polkemisesta, heikennetään työntekijöiden suojelua, joka on keskeinen työlainsäädännön periaate. 

”Kun työministeri Satonen sanoo, että paikallista sopimista edistämällä on tarkoitus tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ei se pidä paikkaansa. Nimittäin rehelliset yrittäjät ajetaan entistä ahtaammalle, kun luodaan epärehellisille parempi mahdollisuus toimia. On vielä muistettava, että se suurin hyödynsaaja on aina se paljon alihankintaa käyttävä suuryhtiö — usein teollisuudessa tai rakennusalalla. Näiden suurten yhtiöiden eduksihan tämä esitys on tehty. Tämähän on EK:n esitys, [Ben Zyskowicz: Ihan totta!] mutta kärsijänä on tietenkin yksiselitteisesti työntekijä. Tässä voikin kysyä, onko hallituksen tarkoitus nostaa tällaisella esityksellään esimerkiksi tämä mainittu tappiota tekevä turkulainen saksalaistelakka plussalle tällä tavalla palkkoja dumppaamalla. Ainakaan työntekijöiden työehtoja, oikeuksia, työhyvinvointia, osaamista ja sitoutumista – tai sitä tuottavuutta – tällä esityksellä ei paranneta eikä lisätä myöskään työpaikkoja. 

”Arvoisa puhemies! Tosiasiassa paikallinen sopiminen on ollut jo pitkään työpaikkojen luottamushenkilöille kirosana. Käytännön neuvottelutilanteissa töiden vähentymisen, loppumisen tai muun työnantajan esittämän syyn uhalla työnantajaesityksiä paikallisten joustojen käytöstä on ollut tähänkin saakka vaikea, ellei mahdoton, vastustaa. Työntekijä on kuitenkin itsestäänselvästi se työsuhteen heikompi osapuoli. Se on syytä muistaa. 

”Nyt tämän lakiesityksen myötä työnantajan on jatkossa entistäkin helpompi sanella työpaikalla haluamansa ratkaisut. Jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saisi soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikallisen sopimisen joustoja ja sopia työlainsäädäntöä heikommin myös työnantajakohtaisilla sopimuksilla. Tähän saakka mahdollisuus on ollut vain valtakunnallisissa työehtosopimuksissa. Sopijapuolena paikallisesti on ollut luottamusmies. Nyt myös luottamusmiesjärjestelmä ohitetaan. Paikallinen sopimus voidaan jatkossa tehdä järjestäytymättömän luottamusvaltuutetun kanssa. 

”Arvoisa puhemies! Asiat eivät työelämässä läheskään aina mene lakien ja sopimusten mukaisesti. Esimerkiksi työntekijän puutteellinen kielitaito tai etenkin nuoren työntekijän kohdalla vielä vähäinen työelämätuntemus sekä ennen kaikkea työnantajan direktio-oikeus ja määräysvalta työpaikalla johtavat helposti siihen, että omia oikeuksia ei osata tai uskalleta puolustaa työntekijäpuolella – viime kädessä siis työpaikan menettämisen pelossa. Tämän esityksen perusteluissa todetaankin, ”vaikka paikallisista sopijaosapuolista ja muista menettelytavoista sovitaan työehtosopimuksissa, saatetaan näitä mahdollisuuksia silti käyttää väärin työpaikoilla. On mahdollista, että työelämässä esiintyy sellaisiakin väärinkäyttötilanteita, joissa työnantaja pyrkii vaikuttamaan henkilöstön edustajan valintaan tai henkilöstön mielipiteen muodostamiseen, mikäli työntekijöiden neuvotteluasema suhteessa työnantajaan on heikko”. Lakiesityksen perusteluissa todetaan edelleen: ”Paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajenemisen myötä voi myös tulla vaikeammaksi osoittaa, milloin työehtosopimusta on tosiasiassa rikottu työpaikalla ja milloin kyse on ollut työehtosopimuksen mukaisesta paikallisesta sopimisesta.” Nämä sitaatit ovat siis hallituksen esityksestä. Eli, kuten tässä edellinenkin puhuja hyvin totesi, nämä lakiesityksen ongelmat kyllä tunnustetaan, mutta niistä ei näköjään vain välitetä. On lisäksi hyvin tiedossa ja sekin on täällä aiemmin jo sanottu, että työehtojen ja lakien viranomaisvalvonta on jo nyt Suomessa kestämättömän heikkoa ja nyt tämän lakiesityksen myötä tehtävät sen kun vain lisääntyisivät. 

”Puhemies! Tämä lakiesitys oikeastaan suosii nimenomaan järjestäytymättömiä yrityksiä, koska se antaa niille nyt ennen vain valtakunnallisissa työehtosopimuksissa sallitun edun sopia lainsäädäntöä heikommin. Näin hallituksen esitys heikentää työehtosopimusten yleissitovuutta ja uhkaa jopa lopettaa sen joillain aloilla varsin nopeastikin. Näin yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuvat keskeiset oikeudet, kuten palkkojen yleiskorotukset, lomarahat, sairausajan palkat ja ilta- ja yölisät vaarantuisivat. Työehtosopimuksen kattavuuden heikentymisellä olisi merkittäviä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutuksia, kuten myös tässä esityksen perusteluissa on tuotu esille. Sitaatti: ”On olemassa riski siitä, että erityisesti naisvaltaisia palvelualoja putoaa pois yleissitovasta kentästä ja niistä tulee kokonaan järjestäytymättömiä, yksittäisiä työnantajakohtaisia työehtosopimuksia lukuun ottamatta. Tässä tapauksessa olisi olemassa riski siitä, että muutokset voivat johtaa työehtojen heikkenemiseen entisestään sellaisilla aloilla, joilla palkkataso on muutenkin keskimääräistä heikompi.” 

”Tämän esityksen myötä etenkin ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö tulee lisääntymään, ja se koskee paitsi näitä naisvaltaisia matalapalkka-aloja, myös teollisuuden ja rakennusalan työpaikkoja. Jatkossa esimerkiksi ulkomainen tai kotimainen järjestäytymätön yritys voi tehdä paikallisen sopimuksen yksittäisen lähetetyn työntekijän kanssa, joka toimii luottamusvaltuutettuna. Tällöin on ilmeinen riski työehtosopimusjoustoja hyväksikäyttävälle saneluratkaisulle. Kielitaidon tai työelämätuntemuksen [Puhemies: Aika!] puutteen sekä yleisesti yksittäisestä työnantajasta riippuvaisen heikon aseman hyödyntäminen näissä niin sanotuissa sopimistilanteissa on ilmeinen riski, kun nykyinen luottamusmiesjärjestelmä tulevaisuudessa ohitetaan. 

”Puhemies! Vielä lyhyesti loppuun: [Puhemies: Aika on kulunut!] Muistelen vuorineuvos Tauno Matomäen joskus sanoneen, että Suomessa on ahkerat työntekijät mutta laiska pääoma. Tämä hallituksen politiikka, muun muassa tämä lakiesitys, ilmiselvästi on sitä laiskan pääoman [Puhemies koputtaa] politiikkaa. Tarkoitus on vain polkea työehtoja. — Kiitos.  

Puheenvuoro lähetekeskustelussa paikallisen sopimisen edistämisestä HE 85/2024vp.

”Arvoisa puhemies! Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muuttunut perusteiltaan lähestulkoon täydellisesti sen jälkeen, kun Suomi hylkäsi sotilaallisen liittoutumattomuuden ja päätti liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi. Eduskunnalle kerrottiin silloin Nato-päätöstä perusteltaessa, ettei Suomeen sijoiteta Nato-maiden asevoimia. Puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta eivät nähneet ulkomaisten asevoimien sijoittamista Suomeen tarpeellisena, mutta nyt kaikki näyttää olevan toisin. Ensi vuoden alkupuolella Nato päättää puolustusministerikokouksessaan ulkomaisten joukkojen sijoittamisesta Suomeen. Tulossa on Maavoimien alaesikunta ulkomaisine upseereineen sekä niin sanottu eteen työnnetty Nato-prikaati, 4 000—5 000 ulkomaista sotilasta ja panssarikalustoa. Suomen osalta sitoumukset tähän annettiin presidentin ja hallituksen toimesta jo Naton Washingtonin kokouksen alla. Myös Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisen DCA-sopimuksen myötä Suomeen on nyt tulossa vähintään 15 Yhdysvaltain tukikohtaa, eli siis suomalaisille annettiin mielikuva ja samalla väärää tietoa siitä, että maahamme ei sijoitettaisi ulkomaisia joukkoja eikä tukikohtia.

”Arvoisa puhemies! Annettiin myös ymmärtää, että maahamme ei sijoiteta ydinaseita ja politiikkamme niiden suhteen voisi jatkua entisellään. Nyt käsittelyssä oleva ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko antaa monin kohdin tästäkin päinvastaisen kuvan. ”Naton pelote muodostuu tavanomaisista joukoista ja suorituskyvystä, ohjuspuolustuksesta ja ydinaseista sekä niitä täydentävistä liittokunnan avaruus- ja kyberkyvykkyyksistä”, toteaa selonteko. Seuraavassa lauseessa korostetaan mitä ilmeisimmin ydinaseisiin viitaten sitä, ettei Suomi ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita. Ydinasepelote on tämän selonteon mukaan pelotteen vahvin muoto ja siihen liittyvät suorituskyvyt ja toiminnot ovat osa Naton yhteistä pelotetta ja puolustusta. ”Suomi osallistuu aktiivisesti Naton ydinasepelotetta koskevan politiikan muotoilemiseen ja sen kehittämistä koskeviin päätöksiin”, selonteko toteaa. 

”Suomi vahvistaa selonteon mukaan myös omaa osaamistaan ydinasepelotteeseen liittyvissä kysymyksissä. Jo kesäkuussa suomalaiset Hornet-hävittäjät osallistuivat Yhdysvaltain asevoimien harjoitukseen Norjan rannikolla, jossa testattiin Yhdysvaltojen ydinpelotetta. Global Guardian -harjoitusten tarkoitus oli testata Yhdysvaltain ja sen liittolaisten johtamisjärjestelmiä ydinsodan aikana. Julkisuudessa on arvioitu suomalaishävittäjien tulevaisuudessa osallistuvan myös Eurooppaan sijoitettujen Yhdysvaltain ydinasetukikohtien suojaamiseen sekä myös mahdollisten ydinasekuljetusten suojaamiseen. 

”Puhemies! Kaikkein vakavin kysymys on tietenkin se, aiotaanko Suomen ydinenergialakia muuttaa siten, että ydinaseiden sijoittaminen Suomen alueelle tai vähintäänkin ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueen kautta sallittaisiin. Pääministeri Orpo on antanut ristiriitaisia lausuntoja siitä, aiotaanko ydinaseiden sijoitus tai kauttakulku hyväksyä ydinenergialakiin tehtävien muutosten yhteydessä. Puolustusministeri Häkkänen on puolestaan todennut, ettei ydinenergialain muutoksesta ole päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Presidentti Stubb, joka presidenttikampanjan aikana useampaan kertaan vaati ydinenergialain muuttamista vähintäänkin ydinaseiden kauttakulun sallimiseksi, ei ole nyt presidenttinä sanonut asiasta ainakaan julkisesti mitään. Muuten puhelias presidentti on tässä asiassa ollut mykkä. 

”Kysynkin hallitukselta ja paikalla olevalta ministeri Valtoselta, aikooko hallitus muuttaa ydinenergialakia siten, että ydinaseiden kauttakulku ja jopa sijoittaminen Suomeen on tulevaisuudessa mahdollista. Sen Orpon hallitus ainakin on suoraan kertonut ja sisällyttänyt myös tähän selontekoon, että Suomi ei liity ydinasekieltosopimukseen. Selonteon mukaan sopimus on vastakkainen Naton ydinpelotteelle, joka siis on selonteon mukaan tärkeä osa Suomen turvallisuusratkaisua. 

”Nato-sopimuksessa ja DCA-sopimuksessa ei kielletty ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle. Haluaisin tässä vielä toistaa sen, mitä vasemmistoliiton kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen Markus Mustajärvi totesi eriävässä mielipiteessään [Puhemies koputtaa] Nato-selontekoon toukokuussa 22: ”Vakuuttelut siitä, ettei Natolla ole mitään intressiä sijoittaa ydinaseita Suomen maaperälle, eivät sulje pois [Puhemies koputtaa] ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Sen voi tehdä vain Suomen oma päätös.” Sellaista ei, arvoisa puhemies, tällä hetkellä ole olemassa. — Kiitos.”

Puheenvuoro keskustelussa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta, VNS3/2024vp.

Hyvät ystävät ja toverit,

Elinkeinoelämän Keskusliitto esitti alkuvuodesta erityistalousaluetta Itä-Suomeen. Esityksellä voi olla perusteensa, en ota siihen kantaa, mutta muistutan kuinka EK ja muut elinkeinoelämän järjestöt vielä reilu kaksi vuotta sitten intoilivat Suomen Nato-hakemuksesta ja ajoivat jäsenyyttä väittämällä Suomen maariskin sen myötä pienenevän. Lupailtiin investointeja. Nyt näyttää käyneen juuri päinvastoin, aivan kuten me Nato-jäsenyyttä arvostelleet ennakoimme. Tavaraliikenne, arkinen asiointi ja matkailu, kaikki yhteistyö itärajan yli on tyrehtynyt. Investointeja ei tehdä. Valtiontaloutta painavat yhä enemmän sotilas- ja turvallisuusmenot, jotka on sysätty rajuun kasvuun, yli kaksinkertaistettu lyhyessä ajassa. VTV arvioi Nato-jäsenyyden aiheuttavan tulevaisuudessa vielä jopa miljardiluokan lisämenot. Militarismiin palava raha ei ole tehokkaassa käytössä. Se on pois hyvinvoinnista, koulutuksesta, tutkimuksesta – siitä mikä voisi kansantaloutta kohentaa. Ensi vuodelle VM esittää 250 miljoonaa lisää aseisiin, kun muualta leikataan.

Suomesta on muodostunut pussinperä ja reunamarkkina-alue, jonka talousmaantieteeseen liittyvät etutekijät on ulkopolitiikan muutoksella käännetty rasitteiksi. Raskaimmin tästä kärsii itäinen Suomi – Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala. Pohjois-Karjalan yrittäjät arvioi vuoden vaihteessa yritysten Venäjä-kaupan menetykset alueella liikevaihdossa mitaten 130 miljoonaksi euroksi. Se on 1300 työpaikkaa. Etelä-Karjalassa pelkät palvelualan menetykset olivat jo vuoden vaiheessa 350 miljoonaa. Nyt rajasulku on heikentänyt tilannetta edelleen.

Kasvun sijaan on tullut lasku. Orpon hallitus maksattaa sen pieni ja keskituloisilla kansalaisilla. Hallitus on ensimmäisen vuotensa aikana vienyt läpi todella kovia leikkauksia sosiaaliturvaan ja palveluihin sekä työelämä oikeuksiin. Leikkaukset ovat jo romahduttaneet monen perheen arjen. Toimeentulotuen saajien määrän kasvu kiihtyi selvästi huhtikuussa, kun työttömyysturva lapsikorotusten leikkaus astui voimaan. Hallitus väittää toimien nostavan Suomen taantumasta, mutta tosiasiassa käy päinvastoin. Taantuma syvenee. Silti hallitus leikkaa vielä lisää, mm. työttömyysturvan porrastaminen vie syyskuun alusta viidenneksen työttömyystuesta, työssäoloehto tuplataan ja opiskelijoiden asumistuen heikennys uhkaa ajaa opiskelijoita syvemmälle köyhyyteen ja velkaan. Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaaminen enteilee monin paikoin katastrofia. Pitäisi olla selvää, että leikkaamisen on nyt loputtava. Tarvitaan työpaikkoja ja verotuloja eikä niitä Orpon toimilla synny. Työttömyys on kasvussa.

Orpon hallitus on työnantajien hallitus ja nimenomaan suurimpien Suomessa toimivien yhtiöiden omistajien etua palveleva hallitus. Leikkausten myötä työnantajien maksuosuus sosiaaliturvasta pienenee ja määräysvalta työelämässä vahvistuu. Yhtiöiden omistajille jää ehkä enemmän voittoja lyhyellä tähtäimellä, mutta samalla kaivetaan maata talouden tulevaisuudelta. Orpon toimilla heikennetään kuluttajien ostovoimaa, kotimaista kysyntää sekä työntekijöiden jaksamista, sitoutumista ja osaamista. Näin myös tuottavuus, jota puheissa halutaan parantaa heikkenee.

On muistettava, että tuottavuuslukuja heikentää Suomessa ennen kaikkea pitkään jatkunut vientimarkkinoiden supistuminen. Korkean jalostusasteen suomalaiset yritykset ovat menettäneet markkinoita ensin idässä ja pakotteiden kiristymisen vaikutuksesta yhä enemmän myös lännessä. Alemman jalostusarvon tuotteiden osuus tuotannosta on kasvanut. Tämä näkyy tuottavuuslukujen heikentymisenä.

Orpon hallituksen toimet sopivat huonosti siihenkin kansainväliseen kehitykseen, jossa valtioiden teollisuuspolitiikka ja omistajuus vahvistuvat, mm. ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja vihreän siirtymän vauhdittamiseksi. Orpon hallituksen suunta on täysin toinen – valtionyhtiöiden myynti, yhteisen omaisuuden myynti.

Hallitus kyllä valmistelee teollisuuspoliittista strategiaa ja Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmia. Toimia väläytellään tie- ja rataverkkoon, energiainfraan, yritysrahoitukseen. Jyrkällä talouskurilla ja äkkiväärällä ulkopolitiikalla Orpo on kuitenkin maalannut itsensä nurkkaan – pelimerkkejä ei näytä olevan, kuten Varman Risto Murto Suomen tilannetta luonnehti.

Suomen politiikka esim. itärajan suhteen on ollut huomattavasti tiukempi kuin vaikkapa Baltian maiden. Ohjatun maahantulon uhkaa on liioiteltu voimakkaasti poliittisista syistä. Toimissa on menty rajasulun ja ns. käännytyslain kaltaisiin äärimmäisyyksiin. Käännytyslakia ei olisi koskaan tietenkään pitänyt säätää. Mutta rajasulun osalta on keskustelussa sivuutettu täysin se, että konkreettisin ja laajin perus- ja ihmisoikeusloukkaus on toistaiseksi koskenut kymmeniä tuhansia Suomen kansalaisia, joilla on sukulais- tai muita arkisia yhteyksiä Venäjälle. Heidän oikeutensa lähteä ja palata maahan on itärajalla estetty.

Hyvät ystävät ja toverit,

Suomen maantieteellisestä asemasta johtuen hyvinvointi täällä on aina perustunut vakaudelle, asiallisille naapurisuhteille, ei vastakkainasettelulle. Nato-jäsenenäkin Suomen tulisi toimia vuoropuhelua ja diplomatiaa edistäen lähialueellaan ja maailmalla. Siihen eivät kuulu vieraan vallan sotilastukikohdat ja ydinaseet maamme alueella, eikä hiljainen saati konkreettinen, esimerkiksi asekaupassa ilmenevä, tuki Gazan kansanmurhaa toteuttavalle Israelille.

Vasemmisto on pian uuden edessä. Kiitokset Lille pitkästä pj-kaudesta ja tietenkin onnistuneesta oppositiopolitiikasta, joka siivitti vasemmiston upeaan eurovaalivoittoon. Toivottavasti myös voittoihin tulevissa vaaleissa.

Kun nyt astumme eteenpäin, itse toivon erityisesti, että vasemmisto muistaa jatkossakin rauhan asian ja vieläpä tiukentaa siitä otettaan.

Kiitos!

Puheenvuoro Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Joensuussa 22. – 23.8.2024

Hyvät rauhan ystävät,

Pari viikkoa sitten Suomen läpi lensi kaksi Yhdysvaltain B-52 pommikonetta. Yhdellä lennolla tämä raskas strateginen pommikone kykenee ampumaan kaksikymmentä ydinkärjillä varustettua risteilyohjusta. Yhdysvaltain ydinasetriadin ilmaan sijoitettujen ydinaseiden haarassa B-52 on olennainen komponentti. Koneet ovat lentäneet ja osallistuneet sotaharjoituksiin pohjoisen Itämeren alueella aiemminkin, mutta Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä lennot ovat nyt ulottuneet myös Suomen ilmatilaan. Ilmavoimat on myös ryhtynyt harjoittelemaan näiden pommikoneiden operaatioiden suojaamista.

Puolustusministeri Häkkänen ylpeili lentojen olevan ”pelotteen osoittamista”. Hän tosin unohti mainita, että tuo pelote perustuu ydinaseisiin. Niin sanottu ydinpelote on noussut Suomen Nato-jäsenyyden myötä poliitikkojen yhä arkisemmaksi puheenaiheeksi. Esimerkiksi tämän tilaisuuden järjestäjä Turun Rauhanpuolustajat on ilmaissut huolensa tällaisen ydinaseita normalisoivan puheen yleistymisestä Suomessa. Erityisen kylmäävältä se tuntuu tänään: Toistaiseksi ainoan kerran ihmiskunnan historiassa ydinasetta on käytetty Hiroshiman pommituksessa päivälleen 79 vuotta sitten ja Nagasakissa kolme päivää myöhemmin – vuonna 1945.

Näiden pommitusten uhreja olemme kokoontuneet nyt muistamaan.

Hyvät rauhan ystävät,

Puheita seuraavat teot. Muutos Suomen suhtautumisessa ydinaseisiin, niiden normalisointi poliitikkojen puheissa ja mediassa, alkoi samaan aikaan, kuin Suomea ryhdyttiin viemään Naton jäseneksi. Suomi ei asettanut Marinin hallituksen johdolla ainoatakaan rajoitetta Naton liittymissopimukseen, ei siis edes ydinaseita koskien. Tehtiin täyskäännös Suomen politiikassa.

Orpon hallituksen päästyä valtaan ja Suomen liityttyä osaksi Naton ydinasesuunnittelua vauhti kiihtyi. Erityisesti Alexander Stubb raivasi presidentinvaalikampanjassaan tilaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiselle. Kampanjan aikana hän totesi vaalikonevastuksissa, vaalitenteissä ja muissa julkisissa lausunnoissa toistuvasti kannattavansa etenkin ydinaseiden kuljetusten eli kauttakulun sallimista Suomen alueella. Ydinenergialain 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Kysymys kuuluu, onko Stubb nyt presidentiksi tultuaankin samalla kannalla kuin kampanjassa? Onko hän valmis sallimaan ydinaseet Suomessa? Perääntymistä aiemmista lausunnoista ei ole toistaiseksi kuultu.

Pääministeri Petteri Orpo puolestaan on linjannut (STT 6.3.), että Suomen tulee ”loppusyksyyn” mennessä muodostaa kanta siihen, tulisiko ydinaseiden kuljettaminen sallia Suomen alueella eli muutetaanko ydinenergialakia. Orpo on painottanut, että Suomi on päättänyt jo Natoon hakiessa, että mitään rajoituksia jäsenyyden sisältöön ei tehdä. Ydinenergialain uudistaminen on myös hallituksen lainsäädäntöohjelmassa.

Toistaiseksi mielipidemittaukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että kansalaiset eivät halua Suomeen ydinaseita, eivätkä myöskään niiden kauttakulkua. On sanomattakin selvää, että ydinaseiden sijoittaminen tai niiden kauttakulun salliminen asettaisi Suomen äärimmäiseen vaaraan.

Valtiojohdon ydinaseita normalisoiva puhe on tähdätty pehmittämään kansalaismielipidettä ja eduskuntaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiseksi. Valtiojohto ylläpitää valmiutta Suomen politiikan muutokselle, jos Yhdysvallat sitä edellyttää. Stubbhan on mm. todennut, ettei toimisi ”ilman läntisten liittolaisten mandaattia” (Kainuun Sanomat 19.9.2023), tarkoittaen tässä mitä ilmeisimmin ja viime kädessä Yhdysvaltojen valtuutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Hyvät rauhan ystävät,

Ydinenergialain kiellosta huolimatta ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueella voi olla mahdollista myös tietämättämme. Yhdysvaltain ja Suomen välisessä niin sanotussa puolustussopimuksessa eli DCA-sopimuksessa Suomi luovutti Yhdysvaltain asevoimien käyttöön 15 sotilasaluetta ja antoi yhdysvaltalaisjoukoille oikeuden käyttää maa-, meri-, ja ilmatilaansa. Sopimuksessa mainitut alueet ovat Yhdysvaltain asevoimien suvereenissa hallinnassa eikä Suomella ole mahdollisuutta esimerkiksi tarkastaa näitä alueita. Sopimuksessa Suomi suostui myös siihen, että yhdysvaltalasijoukkojen ei tarvitse noudattaa Suomen lainsäädäntöä, he lupaavat vain kunnioittaa sitä. Ero ”noudattamisen” ja ”kunnioittamisen” välillä on merkitsevä ja siihen oikeusoppineet Suomessa ovat huolestuneena kiinnittäneet huomiota.

Vähemmälle huomiolle Suomessa on jäänyt eräs keskeinen seikka liittyen DCA sopimukseen. Sen haluan tässä vielä nostaa esille. Kun Yhdysvallat solmi DCA-sopimukset Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kanssa, se onnistui laajentamaan maailmanlaajuista yli 700 tukikohdan verkostoaan 47 uudella tukikohdalla. Käytössään olevia tukikohta-alueita eri isäntämaissa Yhdysvallat käyttää, ei suinkaan näiden maiden puolustamiseen, kuten meille uskotellaan, vaan omien etujensa edistämiseen ja valvomiseen sotilaallisella voimalla. Tukikohtaverkosto on logistisesti välttämätön aseellisten konfliktien ja sotien käymiseksi eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Israelin Gazassa toteuttamassa kansanmurhassa käytetyt aseet, ohjukset ja pommit on toimitettu Yhdysvaltain tukikohtaverkoston Euroopassa sijaitsevista varastoista.

Tällaisen tukikohtaverkoston ja ”liittokunnan” osaksi Suomi ja muut Pohjoismaat liitettiin.  

Hyvät rauhan ystävät,

Ydinsodan uhkaa väheksytään usein teoreettisena, mutta monet asiantuntijat korostavat, että se voi syttyä virhearvion ja sattumankin seurauksena. Täystuhon mahdollistavat aseet eivät pysykään ihmisen kontrollissa. Tämän vuoksi ydinaseiden rajoittamisesta on pyritty sopimaan niin, että niiden sijoittaminen jättää vahingonkin sattuessa osapuolille jonkinlaisen reagointiajan korjaaviin toimiin. Yhdysvaltain hallitus ja Saksan hallitus ilmoittivat heinäkuussa Naton huippukokouksen yhteydessä, että Yhdysvallat aikoo sijoittaa Saksaan vuodesta 2026 alkaen jälleen asejärjestelmiä, jotka ulottuvat Venäjälle asti. Niihin on tarkoitus kuulua Tomahawk-risteilyohjuksia, jotka voidaan varustaa myös ydinaseilla, ja niihin tulee kuulumaan myös hypersoonisia ohjuksia. Päätös on tehty hallitusten välillä, ilman kansalaiskeskustelua tai parlamenttikäsittelyä, mikä on herättänyt Saksassa kovaa kritiikkiä. Toteutuessaan linjaus tarkoittaa paluuta kylmän sodan asetelmiin, mutta kehittynyt ohjustekniikka huomioiden suuremmin riskein. Uusien hypersoonisten ohjusten myötä varoaika lyhenee vain muutamaan minuuttiin.

Hyvät rauhan ystävät,

Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksia on pidetty toisen maailmansodan keskeisten yhdysvaltalaiskenraalienkin arvioissa sotilaallisesti tarpeettomina. Toinen maailmansota Tyynellämerellä oli jo päättymässä ja Japanin tappio selvä. Yhdysvaltain johtoasema maailmanjärjestyksessä oli varmistumassa. Iskut tehtiin Yhdysvaltain maailmanvallan osoittamiseksi – ”pelotteen” osoittamiseksi. Ydinpommin käyttö johti kuitenkin silmittömään kilpavarusteluun ja tilanteeseen, jossa ihmiskunnan kohtalo voi olla minuuttien varassa. Tähän samaan ”pelotteeseen” Suomi on nyt liittynyt, sitä valtiojohto tänä päivänä meille markkinoi ”ydinasesuojana” ja ”ydinasesateenvarjona”.  

Juuri kukaan ei Suomessa enää puhu rauhasta. Aseusko, jopa ydinaseusko, valtaa alaa. Ukrainan sodankin väitetään lännessä päättyvän vain Ukrainaa aseistamalla, vaikka tosiasiat kertovat toista.

Nyt tarvitaan meitä rauhan ystäviä ja rauhan puolustajia. Rauhanliikettä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Edessä on kamppailu ydinaseettoman Suomen puolesta.

Kiitos!

Puhe Turun Rauhanpuolustajien järjestämässä Hiroshiman uhrien muistotilaisuudessa 6. elokuuta 2024.

Kirjallinen kysymys hallituksen varautumisesta Turun telakan työpaikkojen turvaamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Meriteollisuus on Suomen kansantaloudelle ja työllisyydelle tärkeä ala, joka työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomessa toimii neljä merkittävää telakkaa: Turku, Rauma, Helsinki ja Uusikaupunki. Turun telakka on näistä ylivoimaisesti suurin ja eittämättä merkittävin. Yhdessä laajan alihankintayritysten verkoston kanssa Turun telakka työllistää jopa kymmenentuhatta henkilöä. 

Turun telakan asiakkaita ovat maailman suurimmat risteilyvarustamot. Varustamot uusivat kalustoaan mm. keventääkseen toimintansa ilmasto- ja ympäristövaikutuksia sekä vastatakseen kehittyvään sääntelyyn ja toisaalta risteilymatkustajien muuttuviin vaatimuksiin. Saksalaisen Meyerin perheen ostettua vuonna 2014 Suomen valtion ja Turun kaupungin avustamana Turun telakan onnistui telakka saamaan tilauskirjoihinsa osan risteilyalan kasvusta.  

Risteilyala joutui kuitenkin koronapandemian aikana vaikeuksiin matkailun hiipuessa ja jopa kokonaan loppuessa. Pandemia pakotti risteilyalusten tilaajat muun muassa tarkistamaan tilaustensa aikatauluja. Esimerkiksi Turun telakan kohdalla tämä merkitsi työvoiman vähennyksiä, kun sovittuja risteilijätilauksia jaettiin pidemmälle ajalle.  

Risteilymatkustaminen on pandemian jälkeen taas kasvussa. Koronaa edeltäneiden matkustajaennätysten sanotaan jo rikkoutuneen. Varustamot ovatkin taas lisänneet risteilijätilauksiaan maailman telakoilta. Turun telakalla tämä ei kuitenkaan ole näkynyt. Turun telakan toistaiseksi viimeisen tilauksen valmistus alkoi tammikuussa 2024, kun Icon-luokan kolmannen aluksen tuotanto aloitettiin. Telakan työkuorman arvioidaan olevan huipussaan alkuvuodesta 2025. Jos uusia tilauksia ei saada, työt loppuvat vuonna 2026, kun tilauskirjan viimeinen alus valmistuu. Telakkaa uhkaa työllisyyden merkittävä heikkeneminen jo aiemmin, mikäli uusia tilauksia ei jo pian saada. Pahimmillaan edessä voi olla yhtä syvä kriisi kuin edellisen omistajan, korealaisen STX:n, loppuvuosina. Suomen meriteollisuudelle aivan keskeinen teollinen työpaikka ja sen ympärille vuosikymmenten mittaan rakentunut osaaminen ja ammattitaito — tuhannet työpaikat — voidaan menettää.  

Eurooppalaisten telakoiden pahimmat kilpailijat ovat Kaukoidässä. Myös eurooppalaisten telakoiden keskinäinen kilpailu on kiristynyt. Euroopassa risteilijätilaukset ovat menneet suurelta osin Italiaan ja Ranskaan. Maanosan telakkayhtiöiden kärjessä olevat Italian Fincantieri-telakkayhtiö ja ranskalainen Chantiers de l’Atlantique ovat joko kokonaan tai osittain valtion omistuksessa. Alan kolmas eurooppalainen suuryhtiö saksalainen Meyer Werft on toistaiseksi Meyerin perheen yksityisessä omistuksessa ja Meyerin Turun telakka samoin. Valtio-omistus on antanut Meyerin pahimmille kilpailijoille selkeän edun korona- ja kustannuskriiseistä selviämisessä. Meyerin alihankkijat ovat myös italialaisten ja ranskalaisten telakoiden alihankkijoita, joten kilpailua käydään myös alihankintaketjuissa.  

Telakkateollisuutta nyt vaivaava tuotantokustannusten nousu ja kustannuskriisi alkoi pandemiasta johtuneista raaka-aine- ja materiaalitoimitusten vaikeuksista ja komponenttipulasta. Tilanne paheni edelleen Venäjän ja Ukrainan sodan myötä. Venäjän talouteen kohdistetut pakotteet ovat nostaneet etenkin energian sekä raaka-aineiden markkinahintoja läntisessä Euroopassa. Saksan talous tukeutui pitkään venäläiseen edulliseen energiaan, joten sanktiopolitiikka näkyy kenties raskaimmin juuri Saksan taloudessa. Tämä heijastuu paitsi Meyerin Saksan toimintoihin myös saman omistajatahon Turun telakkaan. Hintatason nousun vuoksi ennen pandemiaa sovitut tilaukset on jouduttu tekemään nyt tappiolla. Turun telakka teki viime vuonna jopa yli sata miljoonaa euroa tappiota.  

Saksassa Meyer Werftillä on ollut koko yhtiön olemassaoloa uhanneita vaikeuksia velkojensa kanssa. Meyer Werftin talousvaikeudet Saksassa ovat johtaneet jo aiemmin yhtiön pyytämään apua Ala-Saksin osavaltiolta. Jopa 2,7 miljardin euron rahoitustarve on kutenkin niin suuri, että osavaltiotason lisäksi tarvitaan liittovaltion tukea. Liittovaltion tuki yhtiölle ratkennee heinäkuun aikana. Keskustelussa on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollut myös osavaltion tai liittovaltion omistus yhtiössä. Osana Meyerin telakkayhtiön pelastusoperaatiota on laadittu työntekijöiden näkökulmasta erittäin raskas saneerausohjelma. Meyer on päättänyt saneerausohjelman mukaisesti vähentää työntekijöitä Saksassa 340 henkeä. Samalla yhtiö teki paikallisen ammattiliiton IG Metallin kanssa sopimuksen, jossa se lupaa turvata Papenburgin telakalla työtä 3 100 työntekijälle vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittanee käytännössä, että Meyer Groupin telakoiden välisessä kilpailussa Papenburgin telakalla on jatkossa etusija. Tilanne on Turun telakan näkökulmasta huolestuttava. Meyer on kyllä onnistunut saamaan suurten risteilyalusten tilauksia kuluneen kevään ja kesän aikana, mutta ainoatakaan niistä ei ole tilattu Turun telakalta.  

Valtionyhtiö Suomen Teollisuussijoituksen (Tesi) kerrottiin Helsingin Sanomien tietojen (8.10.2022) mukaan vuonna 2022 joutuneen ainakin harkitsemaan Meyerin Turun telakan hätärahoitusta. Rauman telakkaa Teollisuussijoitus on tukenut merkittävästi. Finnveran takausvastuut — ja niihin liittyvät riskit — ovat olleet kasvussa. Tesin vuosi sitten heinäkuussa julkaisemassa selvityksessä (State of Finnish Marine Industry 2023) Suomen telakkateollisuuden tilanne ja kilpailukyky arvioidaan hyväksi. Kuluneen vuoden kehitys kuitenkin kertoo, että telakkateollisuuden kriisi ei ole hellittänyt otettaan ainakaan saksalaisomisteisesta Meyerin Turun telakasta.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata suomalaisen meriteollisuuden ja sen kannalta äärimmäisen tärkeän Turun telakan työpaikat nykyisen kustannuskriisin jatkuessa,

miten Finnvera ja Suomen Teollisuussijoitus ovat varautuneet kriisin pitkittymiseen,

miten kiristyneet talouspakotteet ovat vaikuttaneet suomalaisen meriteollisuuden ja etenkin saksalaisomisteisen Turun telakan kilpailukykyyn suhteessa kilpailijamaihin ja

millaisia riskejä hallitus näkee telakkateollisuuden vahvassa saksalaisomistuksessa kustannuskriisin pitkittyessä?

Helsingissä 16.7.2024 

Johannes Yrttiaho vas 

Hallitus antoi Yhdysvaltojen ja Suomen välisen ns. puolustussopimuksen (Defence Cooperation Agreement, DCA) kesäkuun alussa eduskunnalle ratifiointikäsittelyyn. Asian merkittävyys huomioiden varsin suppeaksi jääneessä eduskunnan lähetekeskustelussa kriittisiä puheenvuoroja ei juuri kuultu. Joitakin huolia nostettiin esille, mutta tärkeintä eli sopimuksen vaikutusta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemaan ei puheenvuoroissa kriittisesti arvioitu.

Sopimuksen keskeinen ongelma ja vaara on se, että Suomi luopuu siinä alueensa suvereenista hallinnasta Yhdysvaltojen sotilasvoiman hyväksi. Sopimuksen nojalla Yhdysvaltain joukot ja muut sopimuksessa määritellyt toimijat voivat tulla maahan, perustaa tukikohtia, liikkua maalla, merellä ja ilmassa; käyttää teitä, satamia, lentokenttiä sekä varastoida aseita. Sopimuksessa osoitetaan 15 aluetta Yhdysvaltojen käyttöön. Yhdysvaltain hallussa olevia alueita Suomella ei ole oikeutta tarkastaa saati mitenkään kontrolloida, niille ei ole pääsyä. Suomella ei ole tietoa, mitä kohteissa säilytetään tai millaisia toimintoja niissä on. Voi sanoa, että Yhdysvallat on niissä suvereeni toimija.

Eduskunnan aiemmin hyväksymät Nato-jäsenyys ja siihen liittyvä Nato SOFA -sopimus ovat ainakin muodollisesti osapuolten itsemääräämiseen ja tasaveroisuuteen perustuvia. Suomi päättää niiden nojalla itse, mitä se tekee tai sallii vaikkapa alueellaan tapahtuvan. Asioista päätetään ja sovitaan aina erikseen. DCA menee paljon pidemmälle, sillä yhdysvaltalaisjoukkojen maahantulo ja Suomessa toimiminen ovat niiden sopimuksen mukainen oikeus. DCA ei siis jätä Suomelle oikeutta päättää itse eikä perustu osapuolten tasaveroisuuteen. Siinä Yhdysvalloille luovutetaan oikeuksia Suomen alueella, mutta Suomi ei saa mitään. Ei Yhdysvallat lupaa sopimuksessa Suomea puolustaa.

Kun Suomi luopuu alueensa suvereenista hallinnasta, se luopuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa ydinasiasta. Suomi ei enää suvereenisti päätä ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan, koska se ei tosiasiassa enää voi täysin vastata alueeltaan tai alueensa kautta muihin maihin mahdollisesti kohdistuvasta sotilaallisesta uhkasta ja voimankäytöstä. Sodasta ja rauhasta päätetään jatkossa Suomen yli – Washingtonissa. Nyt eduskunnallekin yritetään uskotella, että tämä lisääntyvä ennakoimattomuus ja arvaamattomuus juuri tuottaisi sen mitä tavoitellaan eli Suomen turvallisuutta lisäävän ”pelotevaikutuksen”. Käy todellisuudessa aivan päinvastoin. Suomen turvallisuusasema heikkenee, jos eduskunta päättää ratifioida DCA-sopimuksen.

On vielä korostettava, että olennaista ei edes ole se, montako tukikohtaa tai muuta aluetta Yhdysvalloilla on Suomessa aktiivisessa käytössään ja onko niille varastoitu aseita. Olennaista suvereenisuuden menettämisen kannalta on Yhdysvaltain asevoimille annettavat oikeudet vapaaseen maahantuloon ja vapaaseen liikkuvuuteen ja läsnäoloon. On hyvin mahdollista, että pysyviä joukkoja tai merkittäviä asevarastoja ei Suomeen tuoda. Voi hyvinkin olla tarkoituksenmukaisempaa Yhdysvalloille pitää ne poissa etulinjasta, johon Suomi nyt luetaan.

Eduskunnan lähetekeskustelussa useampi edustaja toivoi aivan oikein huolellista ja tarkkaa eduskuntakäsittelyä sopimusta koskevalle hallituksen esitykselle. Kuitenkin täysistunto päätti keskustelun loputtua lähettää esityksen käsittelyyn vain neljään valiokuntaan. Puolustus-, perustuslaki- ja lakivaliokunnan on annettava lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle, joka sitten laatii mietinnön. On ihan selvää, että huolellinen eduskuntakäsittely vaatisi laajemman valiokuntakierroksen. Sopimuksella ja sen myöhemmin eteemme tuomilla vaikutuksilla on kytkentä todella moneen lainsäädännön alaan. Nato-jäsenyyden hakemista sentään käsiteltiin kaikissa valiokunnissa, vaikka toki sitäkin pikaisesti ja pintapuolisesti.

Näyttääkin nyt ilmeiseltä, että DCA-sopimus viedään eduskunnasta läpi pikavauhtia, ratifiointipäätös tähdättäneen hiljaisiin viikkoihin juhannuksen jälkeen. Sopimus olisi ratifiointiprosessin jälkeen voimassa kymmenen vuotta, syksyyn 2034.