Arvoisa puhemies! Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tämän kansanvaltaisuusperiaatteen toteutuminen tulee lainsäädännöllä varmistaa. Peruskysymys kuuluu, kuka valtaa tässä maassa käyttää. Onko valta kansalla, sen valitsemilla edustajilla, vai missä se on? Nyt käsillä olevassa esityksessä on kaksi merkittävää ongelmaa kansanvallan toteutumisen kannalta. 

Ensinnäkin paljon ja oikeutetusti keskustelua on herättänyt vaalirahoituksen avoimuus. Se on parlamentaarisen demokratian ydinasioita. Kansalaisten on pystyttävä arvioimaan, millaisia ovat päättäjien sidonnaisuudet, millaiset tahot valittujen edustajien tukena vaikuttavat. Kysymys on myös siitä, ketkä valtaa tosiasiallisesti käyttävät. 

Vaalirahoituslain ja puoluelain vaalitukia koskevat säännökset, kuten ilmoitusrajat, ovat tässä suhteessa erittäin olennaisia. Kuntavaaleissa ilmoitusraja on nykylain mukaan 800 euroa ja muissa vaaleissa 1 500 euroa lahjoittajaa kohden. Laaja julkinen keskustelu, vaalirahoitusvalvojan säännönmukaiset kannanotot, lukuisat lakialoitteet täällä eduskunnassa ja muun muassa käsillä olevan lakiesityksen valmistelu, kaikki nämä ovat jo pitkään tähdänneet vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseen. Voidaan sanoa, että vaikka nämä ilmoitusrajat ovat pysyneet nimellisesti nykyisellään vuodesta 2009, on vaalirahoituksen avoimuus käytännössä lisääntynyt, tosin vain inflaation verran. Tuokaan muutos avoimuuden suuntaan ei kuitenkaan ole aivan pieni 16 vuoden ajalla. 

Nyt perustuslakivaliokunnan enemmistö on mietinnössään poikennut tästä yleisesti, ainakin puheissa, hyväksytystä avoimuuden linjasta. Valiokunta esittää parlamentaarisen vaalityöryhmän raportista ja oikeusministeriön lainvalmistelusta ja ministeriön vastineessa ilmaisemasta nimenomaisesta kannasta sekä tietenkin hallituksen esityksestä poiketen merkittäviä korotuksia ilmoitusrajoihin vedoten elinkustannusten nousuun. Kuntavaaleissa raja nostettaisiin 1 100 euroon ja muissa vaaleissa 2 000 euroon. Perustuslakivaliokunnan enemmistö siis esittää vaalirahoituksen avoimuuden merkittävää heikentämistä. 

En voi tällaista esitystä hyväksyä. Vaalirahoituksen avoimuutta tulisi parantaa nykyisestä, ei heikentää. Esitänkin, että tällaisia muutoksia ei tehdä vaan lakiehdotukset hyväksytään näiltä osin hallituksen esityksen mukaisessa muodossa. Olen jättänyt vasemmistoliiton edustajana vastalauseen valiokunnan mietintöön. [Puhemies: Kiitoksia!] — Puhemies, jatkan vielä. [Puhemies: Selvä!] 

Nimittäin toinen ja edellistäkin ehkä merkittävämpi, vaikkakin vähemmän huomiota saanut, hallituksen esittämä heikennys on tässä kolmanteen lakiehdotukseen sisältyvä vaalilain 112 §:n muutos. Vaalilaista poistettaisiin eduskuntavaalien ehdokasasettelussa nykyisin pakollinen puolueiden jäsenäänestys. Tämä muutos heikentäisi perustuslaissa taattua kansanvaltaa. Puolueiden jäsenäänestystä koskeva sääntely on ollut voimassa 50 vuotta. Pakollinen jäsenäänestys säädettiin aikanaan, jotta puoluetoiminnan aivan keskeisen tarkoituksen eli eduskuntavaalien ehdokasasettelun kansavaltainen toteutuminen turvattaisiin. Säännös onkin tehokkaasti varmistanut päätösvallan hajautuksen puolueiden jäsenille. Jos tämä pakollisuus nyt poistetaan, on todennäköistä, että valta eduskuntavaalien ehdokasasettelussa keskittyy huomattavasti nykyistä voimakkaammin puolueiden piiri- ja keskusjohdolle. Jatkossa jäsenten suora vaikutusmahdollisuus voitaisiin sivuuttaa. Vaalilain tarkoituksena ei ole ollut antaa määräysvaltaa eri vaalipiirien ehdokkaista puolueen piirijohdolle, saati keskusorganisaatiolle. 

Puhemies! Esityksessä tai valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa ei ole tuotu esiin mitään ongelmia liittyen nykysääntelyyn. Jatkossa oikeusministeriön tehtäväksi jäisi tarkastaa, että puolueiden säännöt toteuttavat kansanvaltaisuutta riittävällä tavalla, kun ja jos jäsenäänestys ei enää olisi jatkossa pakollinen. Hallituksen esityksen perustelut tai valiokunnan kuulemisissa saatu selvitys eivät kuitenkaan juurikaan anna osviittaa siitä, millaisia kirjauksia puolueiden sääntöihin konkreettisesti edellytettäisiin tai millä tavoin oikeusministeriö käytännössä arvioisi ehdokasasettelua koskevien sääntömääräysten riittävyyttä tämän kansanvaltaisuuden turvaamisen näkökulmasta. 

Arvoisa puhemies! Vaalilain 112 §:n muutosesitys on heikosti perusteltu ja täysin tarpeeton. Perustelut eivät selvästikään pohjaa kansanvaltaisuusperiaatteen toteuttamiseen vaan muihin seikkoihin puolueiden päätöksenteon nopeuttamisessa ja tehostamisessa. Tällaiset perustelut eivät kansanvallan kannalta ole hyväksyttäviä. Esitänkin, että jäsenäänestyksen pakollisuutta ei poisteta ja vaalilain 112 § pidetään nykyisellään. Parlamentaarisen demokratian toimivuuden kannalta tämä asia on vieläkin perustavampi kysymys kuin tuo edellä käyty vaalirahoituksen avoimuus, joka sekin on tärkeä. 

Arvoisa puhemies! Edellä sanottuun perustuen teen kirjallisesti toimitetut pykälämuutosehdotukset ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen lakiehdotukseen. — Kiitos. 

Puheenvuoro ja pykäläehdotukset keskustelussa vaalilain ja vaalirahoituslain ym. muuttamisesta (HE 190/2024vp)

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskeluhuollon tulisi toteutua ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä ja yhteisöllisenä työnä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat kaikki oppilaitosyhteisössä työskentelevät ammattilaiset, joihin lukeutuvat hyvinvointialueen alaisuudessa työskentelevät opiskeluhuollon ammattihenkilöt, kuten kuraattorit, kouluterveydenhoitajat, koulupsykologit ja koululääkärit sekä koulutuksen järjestäjän alaisuudessa työskentelevä opetus- ja ohjaushenkilöstö.

Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuva ammatillisessa koulutuksessa -raportti (Opetushallitus 2025:1) nostaa esille, että opiskeluhuoltotyön painopiste ei ole tällä hetkellä ennaltaehkäisevässä ja yhteisöllisessä työssä, kuten laki edellyttää, vaan yksilökohtainen ja korjaava työ korostuu. Tilannekuva on samansuuntainen myös muilla kouluasteilla.

Ennaltaehkäisevän ja yhteisöllisen työn toteutumista haastaa opiskeluhuollon resurssien niukkuus, osaa opiskeluhuollon ammattihenkilöitä (koulupsykologit ja koululääkärit) koskeva työvoiman heikko saatavuus, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden heikot resurssit sekä yhteisöllistä työtä koskevien käytäntöjen suuri vaihtelu. Ennaltaehkäiseväksi tarkoitetussa työssä on paljon korjaavan työn elementtejä, eikä resursseja ennaltaehkäisevään työhön ole riittävästi osoitettu.

Toimivilla ja hyvin organisoiduilla yhteisöllisillä työtavoilla vahvistetaan oppilaitosten hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria, tuen oikea-aikaisuutta sekä madalletaan kynnystä opiskeluhuollon palveluihin hakeutumista. Yhteisöllinen työ on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa esimerkiksi koulukiusaamisen on todettu kansallisesti lisääntyneen. (ks. esim. Salmivalli, Christina 2024) Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jota ei voida ratkoa vain yksilöohjauksen ja yksilöllisen tuen keinoin.

Ryhmäytymisen tukeminen, kiusaamisen ehkäisy ja lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin vahvistaminen vaativat pysyviä ja säännöllisiä ryhmä- ja yhteisötason toimintatapoja, joita toteutetaan pitkäjänteisesti opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä opiskeluhuollon ammattihenkilöiden yhteistyönä.

Yhteisöllisillä työtavoilla vahvistetaan kouluun kiinnittymistä, vähennetään koulupoissaoloja, kiusaamista, häirintää ja ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ammatillisen koulutuksen osalta kuraattoreilla on opiskeluhuoltopalveluiden ammattilaisista parhaat resurssit ja mahdollisuudet yhteisölliseen työhön, mutta he ovat arvioineet, että pystyvät käyttämään yhteisölliseen työhön keskimäärin vain 17 prosenttia työajastaan. (Opetushallitus 2025:1)

Edellä esitettyyn perustuen esitän,

että Varsinais-Suomen hyvinvointialue valmistelee yhteistyössä opiskeluhuollon ammattihenkilöiden ja alueen koulutuksen järjestäjien kanssa toimenpideohjelman, jolla vahvistetaan ennaltaehkäisevän yhteisöllisen opiskeluhuollon toteutuminen kaikilla kouluasteilla ja varmistetaan lain mukainen ennaltaehkäisevän työn toteutuminen.

Kehittämistyössä huolehditaan opiskeluhuollon ammattihenkilöiden työajan riittävyydestä yhteisölliseen työhön, tarkastellaan oppilaitosten yhteisöllistä työtä koskevia linjauksia koulutuksen järjestäjien laatimien opiskeluhuoltosuunnitelmien ja muiden työtä ohjaavien asiakirjojen tasolla, kehitetään yhteisöllisen työn johtamista sekä luodaan konkreettiset toimintatavat, joilla ennaltaehkäisevä työ toteutuu yhdenvertaisesti kaikissa oppilaitosyhteisöissä.

Lähteet:

Opetushallitus (2025) Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuva ammatillisessa koulutuksessa
Salmivalli, Christina (2024) Kiusaamisväkivalta – Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein.

Turussa 20.5.2025

Johannes Yrttiaho
aluevaltuutettu (vas)

Aloite Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valtuustolle ennaltaehkäisevän ja yhteisöllisen hyvinvointityön vahvistamisesta kouluissa ja oppilaitoksissa

Arvoisa puhemies! Orpon ja Purran oikeistohallituksen politiikka on ollut yllätyksetöntä. Työnantajien, omistajien ja muiden suurituloisten asemaa parannetaan, pieni- ja keskituloisille on tarjolla leikkauksia, toimeentulon kiristymistä, työntekijöiden aseman heikentämistä. Valtiontaloutta heikentää veronalennusten ohella valtaviin mittasuhteisiin yltävä asevarustelu. 

Tämä politiikka on jo ajanut Suomen talouden kierteeseen, josta sitä ei hevin ylös saa. Hallitus ei näytä edes yrittävän. Se jatkaa valitsemallaan linjalla ja entistä kovemmalla vauhdilla. Hallitus alentaa nyt yritysten voitosta perittävää yhteisöveroa 18 prosenttiin eli Kroatian tasolle. Alemmas pääsee enää kuusi EU-maata: Unkari, Bulgaria, Irlanti, Kypros, Liettua ja Romania. Veroalen tavoite on, että voitonjakoon omistajille jäisi enemmän. Hinta muille veronmaksajille, siis lähinnä pieni- ja keskituloisille kansalaisille, on liki miljardi euroa. Lisäksi hallitus alentaa myös ansiotuloveroja miljardilla. Suuria hyötyjiä tästäkin ovat valmiiksi kovatuloiset. Veronalennukset maksetaan leikkauksilla sosiaaliturvasta ja palveluista ja muun muassa ay-jäsenmaksun verovähennyksen poistolla. 

Kun yhteisöveroa viimeksi alennettiin, luvattiin investointeja ja työtä, dynaamisia vaikutuksia. Samaa oli luvattu jo työnantajien Kela-maksun poistolla ja sitten kiky-sopimuksella. Kaikki nämä toimet tehtiin etenkin isojen yritysten ja työnantajien eduksi. Kasvua ei tullut, mutta yhtiöt ja omistajat ovat saaneet vuosien kuluessa kymmenien miljardien edun. 

Tämä hallitus on leikannut palveluita ja sosiaaliturvaa jo miljardeilla ja purkanut työelämäoikeuksia. Taas on luvattu talouskasvua, mutta vain työttömyys ja konkurssit ovat kasvaneet. 

Puhemies! Työttömyysturvan, asumistukien ja muun sosiaaliturvan leikkaukset sekä terveysasemien, hoivakotien ja päivystysten lakkautukset — julkisten menojen leikkaukset on tehty, jotta omistajille ja suurituloisille jäisi enemmän jaettavaa. Leikkaukset ovat myös suoraa seurausta jättimäisistä sotilasmenojen lisäyksistä. Niiden kattamiseksi myös pienituloisten maksurasitusta, asiakasmaksuja ja arvonlisäveroja on korotettu. Rahat on laitettu aseisiin. Suomen sotilasmenot olivat vielä viisi vuotta sitten noin kolmen miljardin euron tasolla. Nyt ne ovat yli kaksinkertaistuneet seitsemän miljardin euron tasoon. Suurin yksittäinen menoerä on F-35-hävittäjät. Ilman sotilasmenojen rajua kasvua monet leikkaukset olisi vältetty. 

Puhemies! Suomi tähtää jo Naton uuteen sotilasmenojen tavoitteeseen, jonka arvioidaan asettuvan jopa 3,5 prosenttiin bkt:sta nykyisen kahden prosentin sijaan. Puoliväliriihessään ja tässä julkisen talouden suunnitelmassa hallitus linjaa tavoitteeksi vähintään kolmen prosentin tason. Tavoitteet tarkoittavat Suomen vuosittaisten sotilasmenojen nostamista jopa yli 10 miljardiin lähitulevaisuudessa. Kysyn, millä kaikki tämä maksetaan ja kuka sen maksaa ja missä kunnossa on sen laskun jälkeen tämä maa. 

On selvää, että velkaantuminen vauhdittuu, leikkaukset ja valtion omaisuuden myynnit jatkuvat, mutta se ei menojen katteeksi vielä riitä. Rahat nykyinen ja tulevat hallitukset polttavat nopeasti aseostoihin, jotka siis hyppäävät aivan uudelle tasolle. Siksi uudelle tasolle viedään myös leikkauspolitiikka. 

Puhemies! Hallitus itse asiassa osoitti jo puoliväliriihessä ja nyt tässä julkisen talouden suunnitelmassa, mistä kaiken maksaja tulevaisuudessa löytyy ja mistä rahat otetaan. Hallitus nimittäin on päättänyt ottaa Valtion Eläkerahastosta miljardi euroa uusiin veronalennuksiin ja menolisäyksiin. Pelkään, että tämä on vasta alkua. Valtion Eläkerahasto on pieni osa Suomen eläkejärjestelmää ja 275 miljardin euron eläkevaroja, jotka siis työntekijät ovat palkoistaan kartuttaneet. 

Kun Suomen julkinen talous ajetaan entistäkin heikommalle mitään tuottamattomilla sotilasmenojen lisäyksillä, valtavilla veronalennuksilla omistajille ja suurituloisille ja velka kasvaa vauhdilla, on ilmeinen ja koko ajan kasvava riski, että valtio kahmaisee jatkossakin eläkevaroista, ja aina vain syvemmältä. Varustelumenojen kasvun tiellä olemme ehkä piankin tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia työtä tehneiden suomalaisten vanhuuden turva, palkoista maksetut eläkevarat, katoaa sodan susien nälkäiseen kitaan. — Kiitos. 

Puheenvuoro julkisen talouden suunnitelman 2026 – 2029 (VNS 2/2025) lähetekeskustelussa.

Hyvät ystävät ja toverit!

Orpon ja Purran oikeistohallituksen politiikka on ollut alusta alkaen yllätyksetöntä. Työnantajien, omistajien ja muiden suurituloisten asemaa parannetaan, pieni ja keskituloisille on tarjolla leikkauksia, toimeentulon kiristymistä, työntekijöiden aseman heikentämistä. Selvää on ollut myös, että hallitus on sotavarustelun hallitus. Sotilasmenot on nostettu ennen näkemättömiin mittasuhteisiin.

Tämä politiikka on ajanut Suomen talouden kierteeseen, josta sitä ei hevin ylös saa. Hallitus ei näytä edes yrittävän. Se jatkaa valitsemallaan linjalla ja entistä kovemmalla vauhdilla. Puoliväliriihessä hallitus päätti alentaa yritysten voitoista perittävää yhteisöveroa jälleen kerran – nyt 18 prosenttiin. Suomi on Kroatian kanssa samalla tasolla, alemmas pääsee enää kuusi EU-maata. Unkari, Bulgaria, Irlanti, Kypros, Liettua, Romania.

Veroalen tavoite on, että voitonjakoon omistajille jäisi enemmän. Hinta muille veronmaksajille, siis lähinnä pieni ja keskituloisille kansalaisille, on liki miljardi euroa. Lisäksi hallitus alentaa myös ansiotuloveroja miljardilla, suurin hyötyjä tästäkin ovat valmiiksi kovatuloiset. Veronalennukset maksetaan leikkauksilla sosiaaliturvasta ja palveluista.

Kun yhteisöveroa viimeksi alennettiin 26:sta 20 prosenttiin, luvattiin investointeja, luvattiin työtä. Samaa oli luvattu jo työnantajien kela-maksun poistolla ja sitten kiky-sopimuksella. Kaikki nämä toimet tehtiin etenkin isojen yritysten ja työnantajien eduksi. Kasvua ei tullut, mutta yhtiöt ovat saaneet kymmenien miljardien edun. Tämä hallitus on leikannut sosiaaliturvaa jo miljardeilla ja purkanut työelämäoikeuksia. Taas on luvattiin talouskasvua, mutta työttömyys ja konkurssit kasvavat.

Hyvät ystävät ja toverit!

Työttömyysturvan, asumistukien ja muun sosiaaliturvan leikkaukset sekä terveysasemien, hoivakotien ja päivystysten lakkautukset – julkisten menojen leikkaukset – on tehty, jotta omistajille ja suurituloisille jäisi enemmän jaettavaa. Leikkaukset ovat myös suoraa seurausta jättimäisistä sotilasmenojen lisäyksistä. Niiden kattamiseksi myös pienituloisten maksurasitusta – asiakasmaksuja ja arvonlisäveroa – on korotettu. Rahat on laitettu aseisiin.

Suomen sotilasmenot olivat vielä viisi vuotta sitten noin kolmen miljardin euron tasolla. Nyt ne ovat yli kaksinkertaistuneet 7 miljardiin euron tasolle. Suurin yksittäinen menoerä ovat F35-hävittäjät. Ilman sotilasmenojen kasvua, leikkaukset olisi vältetty.

Vaikka Ukrainaan neuvotellaan nyt rauhaa, sotaisa politiikka Suomessa ja Euroopassa vain yltyy. EU-maiden sotilasmenoihin suunnitellaan 800 miljardin euron lisäystä. Yhtäkkiä media on täynnä haaveita EU:n ”omaan” aseteollisuuteen perustuvasta talouskasvusta. Kukaan ei muistele, kuinka kävi 30-luvulla, kun varustelu kiihtyi ja maailma ajautui toiseen maailmansotaan.

Hyvät ystävät ja toverit!

Toisen maailmansodan taistelut päättyivät Suomen osalta 80 vuotta sitten huhtikuun 27. päivä. Harva muistaa, että tämä vapun alla vietettävä kansallinen veteraanipäivä on Lapin sodan päättymisen muistopäivä. Suomen oli ajettava entisen liittolaisensa natsi-Saksan joukot maasta – yli 200 000 miestä raskaine aseineen. Vasta sitten saattoi alkaa maan jälleenrakennus ja myöhemmin hyvinvointivaltion rakentaminen. Työtä, oikeuksia, hyvinvointia ja rauhaa.

Nyt Orpon ja Purran oikeistohallitus on kääntänyt suunnan lähes täysin. Se varustautuu ennennäkemättömällä tavalla. Se käy asekauppa kansanmurhaa Gazassa tekevän Israelin kanssa. Ja luovuttaa tukikohtia Israelin pommituksissa auttavalle Yhdysvaltain armeijalle. Lisäksi se haluaa irrottaa Suomen yhdestä maailman eniten ihmishenkiä säästäneestä aserajoitussopimuksesta, Ottawan jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta! Unohtuu, että ex-liittolaisen natsi-Saksan Suomen Lappiin kylvämiä miinoja raivataan vieläkin. Ne ovat aiheuttaneet sodan jälkeen satojen suomalaisten – siviilien ja sotilaiden, lasten ja varusmiesten kuolemia, ja vielä useamman vammautumisen. Juuri Suomen kaltaisen pienen maan etu on aserajoitussopimusten vaaliminen. Emme koskaan tiedä, mitä historia eteemme tuo.

Suomi tähtää jo Naton uuteen sotilasmenojen tavoitteeseen, jonka arvellaan asettuvan jopa 3,5 prosenttiin bkt:sta nykyisen kahden prosentin sijasta. Puoliväliriihessään hallitus linjasi tavoitteeksi vähintään 3 prosentin tason. Tavoitteet tarkoittavat vuosittaisten sotilasmenojen nostamista kymmeneen miljardiin lähitulevaisuudessa.

Kysyn, millä kaikki tämä maksetaan, kuka sen maksaa ja missä kunnossa on sen laskun jälkeen tämä maa? On selvää, että leikkaukset ja valtion omaisuuden myynnit jatkuvat, mutta se ei vielä riitä. Rahat hallitus polttaa nopeasti aseostoihin, jotka hyppäävät nyt aivan uudelle tasolle. Uudelle tasolle viedään myös leikkauspolitiikka.

Hallitus itse asiassa osoitti jo puoliväliriihessä, mistä kaiken maksaja tulevaisuudessa löytyy ja mistä rahat otetaan. Hallitus nimittäin on päättänyt lainata valtion eläkerahastosta miljardi euroa uusiin veronalennuksiin ja menolisäyksiinsä. Valtion eläkerahasto on pieni osa Suomen eläkejärjestelmää. Suomihan on vauras maa, jos vuoden 2024 lopussa jopa 275 miljardiin euroon nousseet eläkerahastot otetaan huomioon. Nämä varat ovat työntekijät työeläkejärjestelmän yli kuudenkymmenen vuoden aikana palkoistaan kartuttaneet. Kun Suomen julkinen talous ajetaan entistäkin heikommille valtavilla veronalennuksilla työnantajille, omistajille ja suurituloisille ja velka kasvaa vauhdilla, on ilmeinen riski, että myös eläkerahastoihin aletaan kajota yhä herkemmin. Varustelumenojen kasvun tiellä olemme ehkä piankin tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia työtä tehneiden suomalaisten vanhuuden turva, suomalaisten eläkevarat katoavat sodan susien nälkäiseen kitaan.

Hyvät ystävät ja toverit!

Nato-jäsenyys on jo nyt tullut Suomelle ja suomalaisille kalliiksi, kuten kriittiset äänet ennakoivat kolme vuotta sitten. Kun Yhdysvaltain hallinnon vaihtuminen on saanut yhä useamman Nato-intoilijan miettimään jäsenyyden mieltä, sopii toivoa, että diplomatiaan ja rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan perustuva linja vahvistuisi ja sotaintoilu väistyisi. Vain se voi pelastaa suomalaisten hyvinvoinnin.

Vasemmisto on esittänyt keinoja Suomen talouden ja työllisyystilanteen kohentamiseksi. Olemme ajaneet muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkojen verovapauden poistoa. Se lisäisi investointeja. Vasemmisto on ajanut myös leikkausten ja maksu- ja veronkorotusten perumista. Se parantaisi ostovoimaa ja kohentaisi työllisyyttä.

Mutta mitkään toimet eivät riitä, jos asevarustelun annetaan jatkua. Kaikkein tärkeintä Suomen kannalta olisi tukea rauhan saavuttamista, rajoittaa asevarustelua ja sotilasmenojen kasvua. Aseisiin laitettu raha makaa tuottamattomana varastoissa tai pahimmassa tapauksessa kylvää tuhoa ja kuolemaa taistelukentällä. Aseet eivät saa aikaan mitään ihmisille tai ympäristölle hyödyllistä, vaan aivan päin vastoin.

80 rauhan vuotta on tuonut Suomelle työtä, hyvinvointia ja oikeuksia, joita kaikkia hallitus nyt romuttaa. 80 vuotta suomalainen joutui maksamaan ja tekemään myönnytyksiä työntekijöille, tavallisille ihmisille. Orpon ja Purran politiikassa onkin historiallisen revanssin maku. Nyt otetaan pois, mitä jouduttiin antamaan. Onnistuuko se, on meistä kiinni. Hallitus hävisi juuri kahdet vaalit. Se häviää seuraavatkin.

Hyvää vappua!

Arvoisa puhemies! Nyt kun Yhdysvallat määrää ankarat tullit eurooppalaisille valtioille, tulee Suomen talous hyytymään entisestään. Vienti heikkenee. Viimeistään tässä tilanteessa tulisi leikkaukset lopettaa ja leikkauksia myös perua. Kotimaista kysyntää pitäisi vahvistaa, jotta työttömyyden kasvu taittuisi. 

Hallitus toimii toisin ja leikkaa lisää vanhuksilta, työttömiltä, perheiltä ja lapsilta. Palveluiden leikkaukset tarkoittavat irtisanomisia hyvinvointialueilla ja kunnissa. Työttömyys kasvaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella ovat menossa jo kolmannet yt:t vuoden sisään. Työntekijöitä on irtisanottu. Turun kaupunki puolestaan irtisanoi joulun alla melkein 30 työntekijää, yhteensä vähennettiin 50 hengen työpanos. Ympäri maan tärkeitä julkisia palveluita ylläpitävät kymmenet- tai sadattuhannet työntekijät joutuvat työskentelemään jatkuvassa epävarmuudessa. Julkiset alat painetaan viimeistään hallituksen vientimallilla myös pahaan palkkakuoppaan ja pitkäksi aikaa.  

Keskustelussa vähälle huomiolle ovat jääneet ne hallituksen uudet, nyt eduskunnassa olevat työelämäesitykset, jotka heikentävät etenkin hoivatyöntekijöiden asemaa. Suojelu- ja hätätyötä koskeva hallituksen esitys käytännössä heikentää lakko-oikeutta, ja sen avulla hallitus haluaa murtaa työtaistelut ja mitätöidä julkisen puolen palkkavaatimukset aiempaakin helpommin. Tehy on kritisoinut ankarasti tämän lakiesityksen valmistelua epärehellisyydestä ja ilmoittanut julkisuudessa työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten toimintaa koskevasta tutkintapyynnöstä poliisille. Virkavastuu on virkavastuu, vaikka selvää on, että niin sanottu poliittinen ohjaus, siis hallituksen päätökset ja ministerien määräykset, ovat kaiken tämän synkkyyden takana.  

Hallitus pyrkii toisella esityksellään myös keskittämään sosiaali- ja terveysministeriölle valtaa määrätä muun muassa työntekijöiden siirroista hyvinvointialueilla erilaisissa poikkeustilanteissa, jotka kuitenkin jäävät määrittelyltään hyvin epämääräisiksi, ja tästä perustuslakivaliokuntakin on huomauttanut. Nämä uudet lakimuutokset heikentävät julkisen puolen työntekijöiden asemaa ja pahentavat työvoimapulaa vielä nykyisestä.  

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen politiikassa on sellaista synkkää, vanhakantaista työnantajahenkeä, että olkaa hiljaa ja totelkaa. Tällaista politiikkaa, tätä hallituksen toimintaa, on hyvin vaikea käsittää. Se herättää syvää epäluottamusta. Julkisten alojen työntekijöiden oikeuksia, työoloja ja palkkoja tulisi parantaa eikä heikentää. Vain niin voitaisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluiden työvoimapula voittaa ja ihmisten arjessa korvaamattoman tärkeät palvelut pelastaa. 

Hallituksen politiikalla työntekijöiden virta vie muille aloille ja yksityisiin hoivatöihin, mikä onkin hallituksen leikkauspolitiikan ilmeinen tarkoitus. Hallitus haluaa vahvistaa yksityistä palvelutuotantoa ja voitontavoittelua julkisen palvelun kustannuksella. Samaan tähdätään myös muun muassa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksien satojen miljoonien eurojen panostuksilla.  

Arvoisa puhemies! Tällainen hallitus ei ansaitse eduskunnan luottamusta.  

Puheenvuoro välikysymyskeskustelussa koskien Orpon ja Purran hallituksen leikkauksia.

Ei leikkauksille!
Turun talous on kokoomuksen johdolla ajettu vaikeuksiin ja velka kasvaa. Pormestarien Turku toimii kuten Petteri Orpon ja Riikka Purran hallitus. Se leikkaa, nostaa vuokria ja käyttää rahaa harvoja palveleviin kohteisiin, kuten suuriin rakennushankkeisin – raitiotiehen, ratapihan areenaan, uuteen musiikkitaloon sekä Kupittaan betonikanteen. Suurhankkeista luopuminen tervehdyttäisi kaupungin talouden, vähentäisi velkaa ja pelastaisi palvelut.

Lähipalveluilla huoleton arki!
Päiväkodit, koulut, nuorisotilat, kirjastot ja liikuntapaikat on pantava kuntoon. Palveluita ei pidä keskittää suuriin yksiköihin, vaan niiden tulee olla lähellä. Jättipäiväkodit ja -koulut eivät ole hyvä ratkaisu. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten opetusryhmien kokoja on pienennettävä.

Raitiotiessä ei ole järkeä!
Raitiotie on Turulle liian kallis hanke ja myös kaupungin väkiluvun ja maantieteen vuoksi järjetön. Ei ole mahdollista vetää sellaista linjaa, jonka varrella olisi riittävästi matkustajia. Hanketta ajetaan, koska se nostaa tonttimaan, asuntojen ja kiinteistöjen arvoa reitin varrella. Sijoittajat ja suuret rakennusliikkeet hyötyvät. Asumiskustannukset sekä asuntojen ja liiketilojen vuokrat nousevat. Harva turkulainen voisi raitiotietä järkevästi liikkumisessaan hyödyntää.

Hyvä ympäristö asua ja elää!
Kaupunkia tulee rakentaa kestävästi luonto- ja kulttuuriarvoja vaalien. Kaikkien asuinalueiden viihtyisyydestä tulee huolehtia. TVT Asuntojen vuokrankorotukset tulee perua, vuokra-asuntojen myynneistä luopua ja asukasdemokratiaa vahvistettava. Hyvät lähipalvelut, hyvä ympäristö sekä toimiva demokratia – osallisuus ja yhteisöt – saavat asukkaat viihtymään kaupungissa ja tekevät siitä elinvoimaisen.

Reilu työnantaja!
Kaupungin tulee olla hyvä työnantaja. Jatkuvat henkilöstösäästöt yt-neuvotteluineen ja irtisanomisineen on lopetettava. Palvelut pitää tuottaa kaupungin omana työnä hyvillä työehdoilla. Yhtiöittäminen ja yksityistäminen vievät väärään suuntaan. Kuntien vastuulle siirretyillä työvoimapalveluilla estetään työttömyyttä ja työllistetään ihmisiä. Palveluille on taattava kunnolliset resurssit ja riittävä määrä asiantuntevaa henkilöstöä.

Kuntademokratia kunniaan!
Kuntademokratia on Turussa ajautunut kriisiin. Pormestarimalli on keskittänyt vallan vaaleissa valitulta valtuustolta pienelle poliitikkojen ja virkamiesten eliitille. Suurin puolue kokoomus on saanut pormestarisopimuksella muut puolueet toteuttamaan politiikkaansa. Vaihtoehdoista ei sallita avointa keskustelua. Kuntademokratian elvyttämiseksi valtuuston ja lautakuntien valtaa pitää lisätä, jotta asukkaiden ääni pääsee kuuluviin.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho on päättänyt asettua ehdolle Turun kaupunginvaltuustoon. Hän on Asukkaiden Turku -listan ehdokas, koska ehdokkuus Vasemmistoliiton listalla estettiin.

– Turku on rakas kotikaupunkini ja haluan jatkaa työtäni turkulaisten eteen tulevalla kaudella, Yrttiaho sanoo. Hän on toiminut Turun kuntapolitiikassa vuodesta 2003. Yrttiaho nousi valtuustoon 2008 vaaleissa ja on ollut myös mm. kaupunginhallituksen jäsen.

Turun kokoomus on kytkenyt pormestarisopimuksella kaikki puolueet talutusnuoraansa.

-Kuntademokratia on kriisissä. Turkua tulee jatkossa johtaa asukaslähtöisesti, asukkaiden tarpeet huomioiden. Valtuuston valtaa ja päätöksenteon avoimuutta pitää lisätä, Yrttiaho vaatii.

Nykyiset pormestaripuolueet ovat leikanneet turkulaisten palveluista ja vähentäneet kaupungin henkilöstöä.

– Se ei ole kestävää. Lähipalveluista tulee huolehtia, samoin henkilöstöstä.

– Elinvoimaisessa kaupungissa asukkaiden arki on kunnossa. Valitettavasti kokoomukselle ”elinvoima” on suuria ja kalliita rakennusprojekteja, jotka eivät asukkaiden arjen huolia hälvennä, Yrttiaho muistuttaa. Hän viitaa esimerkiksi raitiotien, uuden Musiikkitalon ja Ratapihan Areenan kaltaisiin satojen miljoonien eurojen hankkeisiin.

– Hyvät lähipalvelut, hyvä ympäristö sekä toimiva demokratia, osallisuus ja yhteisöt, saavat asukkaat viihtymään kaupungissa ja tekevät siitä elinvoimisen. Päiväkodit, koulut, nuorisotilat, kirjastot ja liikuntapaikat on pantava kuntoon ennen kaikkea, linjaa Yrttiaho.

– Raitiotie on Turulle liian kallis ja myös kaupungin väkiluvun ja maantieteen vuoksi järjetön. Vastustan hanketta. Ei ole mahdollista vetää sellaista linjaa, jonka varrella olisi riittävästi matkustajia.

– Hanketta ajetaan, koska se tutkitusti nostaa tonttimaan, asuntojen ja kiinteistöjen arvoa reitin varrella. Etenkin sijoittajat ja suuret rakennusliikkeet hyötyvät.

– Asumiskustannukset sekä asuntojen ja liiketilojen vuokrat nousevat, mistä on turkulaisten arjessa vain haittaa. Harva turkulainen voisi raitiotietä järkevästi liikkumisessaan hyödyntää.

Yrttiaho väittääkin, että ”elinvoimahankkeet”, kuten raitiotie tosiasiassa nakertavat kaupungin elinvoimaa:
– Palveluista ja henkilöstöstä leikataan, koska rahaa varataan suurhankkeiden ja etenkin raitiotievelkojen maksuun.

Yrttiaho pelkää Vilhelm Junnilan (ps.) ja Sofia Virran (vihr.) yllättävien ehdokkuuksien vahvistaneen oikeiston vaaliasetelmia Turussa.

– Jos vasemmalla ei ole luotettavaa vaihtoehtoa, jättävät ihmiset äänestämättä ja virta vie oikealle yhä vahvempaan kokoomusvaltaan.

– Haluan osaltani turvata vasemmiston kannatusta. Toivoakseni vaalien jälkeen asukkaiden asiat otetaan taas vakavasti, yhdistämme vasemmiston voimat ja lopetamme kokoomuksen valta-aseman.

Lehdistötiedote kuntavaaliehdokkaaksi asettumisesta.

Arvoisa puhemies! On sanottava suoraan: Suomessa seurataan huonosti Yhdysvaltain ja Venäjän välillä parhaillaan käytäviä neuvotteluja. Monet suomalaiset poliitikot ja valtamedia tuntuvat jopa pelkäävän, että Ukrainan sotaan syntyy lähiaikoina tulitauko ja neuvottelut rauhansopimuksesta Yhdysvaltain johdolla alkavat toden teolla. Tarkoitan neuvotteluja, joissa mukana ovat myös Ukraina ja Euroopaksi nykyisin usein kutsuttu Euroopan unioni sekä tietenkin Venäjä. 

Yhteisymmärrys on Yhdysvaltain neuvottelijoihin kuuluvan Steve Witkoffin mukaan — pankaa, arvoisat edustajat, tämä nimi mieleen — löytymässä Istanbulissa vuonna 22 pidetyn Ukrainan ja Venäjän huippukokouksen tulosten pohjalta. Suomessa vain ani harva näyttää edes tietävän siitä, että Venäjän ja Ukrainan valtuuskunnat pääsivät 22 maaliskuussa yhteisymmärrykseen sodan lopettamisen ehdoista Turkin välittämissä rauhanneuvotteluissa Istanbulissa. 

Sekä Ukrainan että Venäjän valtuuskunnat hyväksyivät noissa neuvotteluissa saavutetun yhteisymmärryspöytäkirjan sodan lopettamisen ehdoista. Itse kerroin yhteisymmärryksestä eduskunnassa käyttämässäni puheenvuorossa jo kaksi vuotta sitten. Puheenvuoroni ei synnyttänyt silloin keskustelua. Ulkoministeri Pekka Haavisto ymmärtääkseni kuitenkin oli saanut Istanbulin huippukokouksen tuloksista tiedon silloiselta Turkin ulkoministeriltä Mevlüt Çavusoglulta. 

Olisi mielenkiintoista kuulla entisen ulkoministerin arvio, mitä mieltä hän on nyt Yhdysvaltain lähtökohdasta pitää Istanbulin neuvottelujen yhteisymmärrystä pohjana myös Ukrainan ja Venäjän välisissä rauhanneuvotteluissa. Istanbulissa saavutettu yhteisymmärrys kaatui myöhemmin Britannian pääministerin Boris Johnsonin ja Yhdysvaltain silloisen presidentin Joe Bidenin vastustukseen. He edellyttivät Ukrainan irtautumista jo sovitusta yhteisymmärryspöytäkirjasta. 

Suomalaismedia ja -poliitikot ovat myös suurin piirtein kokonaan vaienneet siitä, että Yhdysvaltain neuvottelijoihin kuuluva Steve Witkoff totesi viime sunnuntaina nyt oltavan hyvin, hyvin lähellä, siis hyvin, hyvin lähellä Ukrainan sodan lopettamista. Saman totesi viime viikolla myös Yhdysvaltain varapresidentti Vance. Hänen mukaansa Eurooppa on nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen käännekohdassa kohti rauhaa: ”Rauha Euroopassa on vain yhden askeleen päässä.” Vance vastasi myös kysymykseen, miksi Yhdysvallat neuvottelee Venäjän kanssa: ”Kuinka sota voitaisiin lopettaa, jos Venäjän kanssa ei neuvoteltaisi?” Näin hän kysyi todeten välttämättömäksi neuvotella kaikkien niiden kanssa, jotka osallistuvat taisteluihin, mikäli sota halutaan lopettaa. ”Ja tiedän presidentin tekevän näin”, varapresidentti totesi. 

Ehkäpä nyt, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron vahvisti sotatoimien voivan päättyä tulitaukoon jo aivan lähiaikoina, myös Suomen ulkopoliittinen johto uskoo tämän. Valitettavasti Suomen johto ja erityisesti presidentti Stubb näyttävät vieläkin elävän Bidenin hallinnon aikaa. Tämäkin tulee pian muuttumaan, sillä tunnetusti erityisesti Stubb seuraa Yhdysvaltain kulloisiakin linjanvetoja ennemmin tai myöhemmin. 

Witkoff totesi Istanbulin huippukokouksen yhteisymmärryspöytäkirjan olevan siis perusta tulevallekin rauhansopimukselle. Molempien maiden valtuuskuntien puheenjohtajien Istanbulissa nimikirjaimillaan vahvistaman pöytäkirjan keskeisin lähtökohta on Ukrainan pysyminen jatkossa sotilaallisesti liittoutumattomana ja Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Samalla sovittiin Ukrainan voivan saada myös turvallisuustakeet ainakin kaikilta YK:n turvallisuusneuvoston pysyviltä jäsenmailta ja jatkavan itsenäisenä ja suvereenina valtiona. Steve Witkoff totesi myös nyt, että Venäjältä ja Ukrainalta kummaltakin vaaditaan myönnytyksiä. Kiitos, puhemies!

Puheenvuoro puolustuspoliittista selontekoa (VNS 9/2024vp) koskevassa keskustelussa.

Puhemies!

Orpon oikeistohallitus leikkaa vanhusten palveluita tänä vuonna lähes 140 miljoonalla eurolla. Samalla hallitus murentaa myös ikäihmisten toimeentuloa: 200 000 köyhimmän eläkeläisen asumistukea on leikattu, lääkekustannuksia lisätty ja sote-asiakasmaksuja korotettu.

Leikkausten vaikutukset kasautuvat ja niistä vakavimmin kärsivät heikossa asemassa olevat väestöryhmät, joiden on vaikea tai mahdoton itse huolehtia oikeuksiensa toteutumisesta.

Hallitus ei ole tehnyt mitään vanhuspalveluiden ongelmien korjaamiseksi, vaan on päinvastoin toimillaan pahentanut tilannetta ennen näkemättömällä tavalla. Koko hallituksen sosiaali- ja terveyspolitiikka näyttää tähtäävän ainoastaan terveysjättien voittojen kasvattamiseen.

Puhemies!

Ympärivuorokautiseen hoivaan jonotti vuoden 2024 lopussa yli 2 200 vanhusta. Tarve kasvaa, mutta palvelut vähenevät. Ympärivuorokautista palveluasumista ajetaan tällä hetkellä alas ja hoivakoteja lakkautetaan. Tilalle tarjottava yhteisöllinen asuminen ei vastaa kaikkien ikäihmisten tarpeita, eikä voi korvata ympärivuorokautista hoivaa.

Myös kotihoidosta leikataan edelleen, vaikka palvelua on heikennetty jo vuosien ajan, käyntien määrä vähentynyt ja kesto lyhentynyt. Tuhannet ihmiset jäävät ilman tarvitsemaansa palvelua. Tilalle kehitetään digitaalista etähoivaa, mutta parhaillaan irtisanottavaa hoitohenkilöstöä ei voi korvata tietokoneilla. Asiantuntijat varoittavat katastrofista. Kun te pääministeri Orpo vielä reilut pari vuotta sitten julistitte täällä vanhuspalveluiden olevan kriisissä, ettekö nyt näe kuinka itse syvennätte kriisiä?

Keskeinen ongelma Suomessa on vanhuspalveluiden yksityistäminen ja alan keskittyminen terveysjäteille, jotka voivat toimia jo monopolin tai kartellin tapaan. Satojen yrityskauppojen myötä markkinat ovat äärimmäisen keskittyneet ja hoivajättien hinnoitteluvoima kasvaa.

Kun palvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille, suuret hoiva-alan ketjut irtisanoivat lukuisia sopimuksia voidakseen neuvotella hinnat uusiksi. Näiden ota tai jätä -neuvotteluiden myötä hoivakotien vuorokausihinnat nousivat pahimmillaan 30-40 prosenttia.

Ostopalveluihin käytettiin vuonna 2023 jopa 11,9 miljardia eli lähes puolet hyvinvointialueiden kaikista menoista. Summa on 2000-luvun aikana moninkertaistunut. Sijoittajille ala on houkutteleva ja varmatuottoinen.

Vuoden 2019 hoivaskandaalin myötä sote-firmojen törkeät laiminlyönnit vanhuspalveluissa herättivät laajaa huomiota, mutta kaikki tämä tuntuu unohtuneen, kun hallitus ajaa palveluita yhä vauhdikkaammin terveysjättien syliin. Pääomasijoittajat hierovat käsiään, kun hallitus valmistelee hyvinvointialueille vielä ns. oman palvelutuotannon velvoitteen keventämistä.

Puhemies!

Vanhuspalveluiden alasajo pitää pysäyttää. Ikäihmisten toimeentuloon tehdyt leikkaukset pitää perua ja lääkekustannuksia ja asiakasmaksuja alentaa. Hoitajamitoitus on säädettävä 0,7:n ja tälle on osoitettava riittävä rahoitus. Tämä parantaa sekä alan työvoimatilannetta että hoivan laatua, ja turvaa ihmisarvoisen elämän ympärivuorokautisessa hoivassa.

Holtiton ulkoistaminen ja yksityistäminen on lopetettava. Verorahat on käytettävä palveluihin, ei ulkomaalaisten sijoittajien jättiosinkoihin.

Hoivamarkkinoiden keskittymiseen on puututtava ja hyvinvointialueilta on edellytettävä riittävää omaa palvelutuotantoa. Voitontekoa ihmisten terveydellä ja hyvinvoinnilla tulee rajoittaa voimakkaasti.

Puhemies!

Teen seuraavan epäluottamusehdotuksen:

Petteri Orpon hallitus on keskittynyt huolehtimaan sosiaali- ja terveysalan kansainvälisten suuryhtiöiden voitoista, ei ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnista ja oikeudesta arvokkaaseen vanhuuteen.

Siksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta. 

Ryhmäpuheenvuoro vanhuspalveluita koskevasta välikysymyksestä Orpon hallitukselle.