”Puhemies! Datakeskuksia eli konesaleja nousee Suomeen kuin sieniä sateella, jos lukuisat suunnitelmat niiden rakentamiseksi toteutuvat. Syyskuussa datakeskuksia oli selvityshenkilö Veli-Matti Mattilan tuoreen raportin mukaan 33.

”Datakeskuskapasiteetin huomattava kasvu on maailmanlaajuinen ilmiö. Suuria toimijoita ovat sellaiset yhtiöt kuin Google ja Microsoft.  Datakeskukset ovat sähköisessä muodossa olevan aineiston tallentamiseen ja prosessoimiseen erikoistuneita laitoksia, jotka tuottavat erilaisia digitaalisia palveluita yrityksille, julkiselle sektorille ja kotitalouksille. Suurimmat datakeskukset tuottavat yrityksille ja muille asiakkaille ns. pilvipalveluita. Uusista datakeskuksista monet erikoistuvat tekoälyyn liittyvien työkuormien suorittamiseen.

”Tässä lakialoitteessa esitetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin (1260/1996) muutosta, jonka myötä palvelinteholtaan yli 0,5 megawatin konesalit eli datakeskukset siirrettäisiin alemmasta sähköveroluokasta II yleiseen sähköveroluokkaan I eli niiden verotuki poistettaisiin. Ehdotettu muutos lisäisi valtion sähköverotuloja 47 miljoonalla eurolla vuoden 2026 tasolla.

”Suomessa datakeskukset ovat vuodesta 2014 nauttineet merkittävää sähköverotukea eli verohelpotusta, käytännössä lähestulkoon nollaveroa. Sähkövero on Suomessa porrastettu kahteen veroluokkaan. Yleisen sähköveroluokan I vero on 2,24 senttiä kilowattitunnilta. Alemman veroluokan II vero on 0,05 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön veroluokkien välinen ero on valtiontukea. Datakeskukset ovat kuuluneet alemman sähköveroluokan II piiriin. Vuodesta 2014 kokonaisteholtaan yli viiden megawatin konesaleilla oli mahdollisuus hankkia sähköä alemmalla sähköverolla. Vuonna 2022 voimaan tulleessa muutoksessa alempaan veroluokkaan oikeutettujen konesalien tehorajaa alennettiin 0,5 megawattiin. Se merkitsi yhä useampaa verohelpotukseen oikeutettua.

”Datakeskukset kuluttavat valtavasti sähköä. Verohallinnon tietojen perusteella viime vuonna Suomessa hankki alemmalla sähköveroluokalla sähköä 15 konesalia. Niiden sähkön kulutus oli yhteensä noin 1,3 terawattituntia, mikä vastasi noin 1,6 prosenttia koko Suomen sähkön kulutuksesta. Näiden konesalien saaman valtiontuen määrä eli I ja II sähköveroluokkien välinen erotus – verotuki – vuonna 2024 oli noin 30 miljoonaa euroa.

”Työ- ja elinkeinoministeriön tuottamassa energiataseessa datakeskusten sähkön kulutuksen arvioidaan nousevan noin 3,8 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaisi konesalien verotuen nousua noin 83 miljoonaan euroon vuonna 2030. Julkisuudessa on kerrottu useista datakeskushankkeista, jotka toteutuessaan voivat potentiaalisesti nostaa Suomen sähkön kulutusta merkittävästi edellä sanottua enemmän. Elinkeinoelämän keskusliiton vihreän siirtymän investointien dataikkunan mukaan esiselvitys-, suunnittelu- tai rakentamisvaiheessa olisi yhteensä 62 konesalihanketta. Jos uusien hankkeiden sähkötehon tarve olisi yhteensä 3 000 megawattia, tämä tarkoittaisi sähkönkulutuksena 17,5 terawattituntia, noin viidenneksen lisäystä nykyiseen sähkön kokonaiskulutukseen Suomessa. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella se tarkoittaisi noin 380 miljoonan euron lisäystä datakeskusten vuotuiseen sähköverotukeen. Asiantuntijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan sähköverotuen vuotuinen määrä voisi nousta jopa 600 miljoonaan euroon vuoteen 2035 mennessä. (mm. HS 2.2.2025)

”Datakeskusten verotuelle ei ole perusteita. Kasvava kiinnostus datakeskusinvestointeihin Suomeen selittyy suurimmaksi osaksi Suomessa tarjolla olevasta edullisesta sähköstä, vakaasta sähköverkosta, puhtaasta vedestä ja viileästä ilmastosta. Hukkalämmön hyödyntämismahdollisuudet kaukolämmön tuotannossa tai muussa toiminnassa tarjoavat datakeskuksille liiketoimintamahdollisuuksia konesalitoiminnan lisäksi. Lisäksi Suomessa on ollut Ruotsia ja Norjaa matalampi konesalien sähkövero vuodesta 2023 lähtien Ruotsin ja Norjan poistettua omat verotukena.

”Puhemies! Kun jätin käsittelyssä olevan lakialoitteen keskuskansliaan varhain syksyllä, oli vielä hämärän peitossa se, mitä hallitus aikoo datakeskusten sähköverolle tehdä. Hallitus lupasi viime keväänä poistaa datakeskusten ja kaivosten sähköverohuojennuksen kompensoidakseen makeisveron tuoton heikkenemistä. Hallitushan vetäytyi suunnittelemastaan makeisten arvonlisäveron 83 miljoonan euron korotuksesta. Se teki sen suuryhtiö Fazerin voimakkaasta lobbauksesta. Tulomenetys piti kattaa jostain ja niinpä hallitus valmisteli datakeskusten ja kaivosten sähköveron kiristyksestä lakiluonnoksen, joka oli lausunnoilla huhtikuussa. Sitten hallitus kuitenkin veti esityksen datakeskusten veronkiristyksestä takaisin. Tällä kertaa oli kyse etenkin Googlen lobbauksesta. Syyskuussa eduskuntaan annetusta hallituksen esityksestä (HE 97/2025vp) datakeskusten veronkiristys oli poistettu.

”Tämä vertaansa vailla oleva poukkoilu – soutaminen ja huopaaminen – datakeskusten verokohtelun suhteen pakotti jättämään tämän aloitteen, jossa siis esitetään hallituksen aiemmin lupaaman mukaisesti kireämpää verotusta datakeskuksille heti ensi vuoden alusta 1.1. alkaen. Muutos lisäisi sähköveron tuottoa valtiolle 47 miljoonaa euroa vuonna 2026.

”Lakialoitteen jättämisen jälkeen hallituksen poukkoilu sai jatkoa. Hallitus havahtui ja antoi kuin antoikin kiireellisesti jälleen uuden lakiesityksen (HE 156/2025vp), joka oli täällä marraskuun alussa lähetekeskustelussa. Siinä datakeskusten verotusta kiristetään alkuperäisen lupauksen suuntaisesti – kuitenkin vasta ensi heinäkuusta alkaen, jolloin verokertymä kasvaisi vain 24 miljoonaa ensi vuonna. Tällä viivyttelyllä hallitus antaa ensi vuonna vielä 23 miljoonan arvoisen verohuojennuksen datakeskusyhtiöille. Eikä siinä vielä kaikki, hallitus on myös luvannut lopulta hyvittää datakeskuksille täysimääräisesti kiristyvän verotuksen. Uutta yritystukea koskeva esitys on valmistelussa. Hallituksen kokonaisuus on siis lopulta plus miinus nolla valtion talouden kannalta, jos ei lopulta peräti miinusmerkkinen, kun huomioi datakeskusrakentamisen monet riskit. Ja tämä hallituksen menettely. Se on hyvin kyseenalainen.

”Puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää vaihtoehtobudjetissaan ja budjettivastalauseessaan datakeskusten sähköveron kiristämistä käsittelyssä olevan lakialoitteen mukaisesti heti 1.1. 2026, jolloin verotuotto kasvaa 24 miljoonan sijasta 47 miljoonaa ensi vuonna. Näille rahoille on kyllä käyttöä.  

”Peruskysymys on se, että katsooko hallitus todella tarpeelliseksi tukea jättiläismäisiä voittoja maailmanlaajuisesti takovia yhtiöitä kuten Googlea ja Microsoftia – tällaisilla yhteiskunnan tuilla, samalla, kun hallitus leikkaa massiivisesti kansalaisten palveluista ja sosiaaliturvasta.

”Tämä lakialoite tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden keskustella datakeskusten vaikutuksista laajemminkin kuin vain verotuksen osalta. Kysymyksiä on paljon: vaikutus sähkönkulutukseen ja sähkön hintaan, maankäyttöön, ympäristöön, työllisyyteen, valtiontalouteen jne. Tämä keskustelu on Suomessa oikeastaan vasta kunnolla alkamassa.

”Puhemies! Suomesta ei pidä tehdä datajättien halvan sähkön ja vähien vastuiden reservaattia, jonka ylläpidon tavallinen suomalainen sähkönkuluttaja, veronmaksaja, ympäristö ja suomalainen luonto lopulta maksavat. – Kiitos!”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien datakeskusten sähköveron kiristystä koskevaa lakialoitetta.

”Puheenjohtaja! Nyt tulee hieman kritiikkiä suitsutuksen vastapainoksi. Myönnän lukeutuneeni pitkään Länsiradan kriitikoihin ja ymmärrän hyvin niitä epäilyjä, joita radanvarren kunnissa hankkeesta on esitetty. Länsirata on erittäin kallis myös Turulle eikä parikymmentä kilometriä ja kahdesta tunnista noin puoleentoista lyhenevä matka ole näin valtavien kustannusten arvoinen. Ratayhteyttä välillä Helsinki-Turku olisi voitu kehittää myös rantarata kuntoon laittamalla.

”Länsiradan hyödyt korjataan Espoon päässä, jonka länsilaajentumista hanke hyödyttää. Turku näyttää olevan maksumies, jonka veronmaksajille jää tästä varmuudella ainakin valtava velka. Emmekä vielä tiedä, kuinka suuri velka. Hankkeen ensimmäinen vaihe maksaa yhteensä 1300 miljoonaa 400 kunnilta, 400 valtiolta ja lisäksi yli 500 miljoonaa valtion takaamaa velkaa. Tästä 900-1000 miljoonaa käytetään välin Espoo-Lohja rakentamiseen, 37,5 km rataosuudelle. Loppu noin 300 miljoonaa tulee Turku-Salo -välin radanpätkille. Ensimmäinen vaihe maksaa Turulle suoraan 130 miljoonaa ja lisäksi lainavastuut, mutta kaksoisraidetta tulee vähäisesti: välille Kupittaa-Nunna 8 km ja Hajala-Salo 10 km. Espoolle ensimmäinen vaihe maksaa suoraan 170 miljoonaa, jota vastaan se saa 37,5 km:n Espoo-Lohja -radan.

”Osakaskuntien ja valtion kustannusjako on Turulle epäedullinen. Se suosii 1. vaiheen rakentamista, josta Turku ei siis vielä edes hyötyisi. Nyt päätettävän ykkösvaiheen myötä ei siis valmistu vielä edes Salo-Turku -välille kaksoisraidetta, vaan tuon välin pisin osuus Hajala-Nunna (33 km) jäisi vasta 2. vaiheeseen, kuten myös varsinainen rantaradan oikaiseva Lohja-Salo -osuus (60 km). Juuri tämä kymmenien kilometrien metsätaival on kaikkein vähiten kannattava radan osuus, ja kaikkein epätodennäköisimmin toteutuva.

”Toisen vaiheen käynnistymisestä ei ole mitään varmuutta. Turku siis maksaisi 1. vaiheen Espoo-Lohja väliä vailla takeita kakkosvaiheen toteutumisesta. Osakkaita saattaa hyvinkin alkaa irrota yhtiöstä, kun 1. vaiheen hyödyt on pääkaupunkiseudulla saavutettu. Hiljattain julkisuuteen tulleen, liikenneministeriön osakaskunnille lähettämän muistion mukaan riski 1. vaiheessa nyt päätettävien kustannusten ylittymisestä olisi jopa 100-150 miljoonaa ja riski olisi suurin nimenomaan Turun ja Salon välisissä osahankkeissa (Kupittaa-Nunna, Hajala-Salo).

”Riskit ovat siis valtavat, ja hyödyt eivät ole sellaiset, joita nyt meille uskotellaan. Hyödyt kasaantuvat pääkaupunkiseudulle, sen kiinteistökehityshankkeisiin, kuten valtuutettu Orpo täällä omassa puheenvuorossaan totesikin. Rantaradan parantaminen olisi ollut viisaampaa. Se rata jää. Ja sekin on pantava kuntoon, siellähän ihmiset nyt asuvat ja käyvät töissä pääkaupunkiseudulla tai Turun suunnassa. – Kiitos!”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuustossa 17.11.2025

Hyvät ystävät ja toverit!

Perussuomalaisten äänestäjät tekevät paluuta vasemmiston teltoille. Sen on selvästi voinut havaita kesämarkkinoilla, joissa olen kiertänyt ihmisten kanssa juttelemassa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran saksilla toteutettu leikkaus- ja talouskuripolitiikka on ollut paha pettymys perussuomalaisten äänestäjille. Pääsyyllinen eli kokoomus on pelannut korttinsa taitavasti. Sen taustaryhmiä – isoja yhtiöitä ja niiden omistajia sekä muita suurituloisia – palveleva politiikka: työelämän oikeuksien ja sosiaalituvan heikennykset, palveluiden yksityistäminen, yhtiöiden ja suurituloisten veroalet ovat menneet eteenpäin. Kasvava poliittinen tyytymättömyys on maksatettu hallituskumppaneilla.

Orpon ja Purran politiikan vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja koko kansantalouteen ovat olleet negatiiviset. Työttömyys vain kasvaa, kun kulutuskysyntä leikkausten vuoksi hiipuu ja epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta kasvaa. Suomi velkaantuu vauhdilla.

Tiivistynyt liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa ja Nato-jäsenyys on tarkoittanut Suomelle talouden matalasuhdanteen pitkittymistä. Taustalla on myös talousmaantiede. Lähialueen markkinat on suljettu ja toivo ripustettu valtameren takaiseen talouteen. Nyt Yhdysvallat kuitenkin korottaa tullimuurejaan vetääkseen eurooppalaisten yhtiöiden tuotannon omalle maaperälleen. Se sitoo Euroopan valtiot hyvin kalliiseen energiayhteistyöhön sekä vielä massiivisempiin asehankintoihin yhdysvaltalaisilta yhtiöiltä.

Nato-käännös on vaikuttanut tietenkin myös Suomen kv-asemaan heikentävästi. Kaikessa kuuluu nyt isännän eli USA:n ääni.

Traagista on, että epäsuositun oikeistohallituksen kannatusta pitää yllä enää tämä pelkoja, muukalaiskammoa ja militarismia lietsova sotaisa politiikka, joka viimeiset kolme vuotta on Suomessakin vallinnut. Surullisina esimerkkeinä Gazan kansanmurhan vähintäänkin hiljainen hyväksyminen ja asekauppa Israelin kanssa, ihmisoikeussopimusten ja perustuslain vastainen rajasulku, Ottawan sopimuksen irtisanominen, Yhdysvaltain asevoimille tukikohdat avaava DCA-sopimus sekä valtavat asehankinnat ja sotilasmenojen järjetön kasvattaminen. Myös ydinaseiden sallimista Suomessa harkitaan käynnissä olevan sotilasräjähdelain uudistamisen yhteydessä. Kaiken pohjalla on Nato-jäsenyys. Kesällä asetettu viiden prosentin puolustusmenotavoite voi tarkoittaa Suomelle 2035 mennessä jopa 20 miljardin sotilasbudjettia. Isku hyvinvointivaltion rakenteisiin on tällä vauhdilla murskaava, uhattuna ovat suomalaisten palvelut, turvaverkot, jopa eläkevarat ja eläkkeet.

Hyvät ystävät ja toverit!

Vielä viime syksynä rauhasta puhuminen oli Suomessa vaikeaa. Ei se helppoa ole ollut sen jälkeenkään. Washingtonin tapaamiset suurvaltojen välillä ovat kuitenkin varma merkki siitä, että rauhaa kohti nyt kuljetaan. Turvatakuiden tarpeesta kestävän rauhan saamiseksi Ukrainan ja Venäjän välille ollaan maailmalla yhtä mieltä. Turvatakuut oli kirjattuna jo Istanbulin rauhanneuvottelujen pöytäkirjaan maaliskuussa -22. Näistä neuvotteluista Suomessa on kerrottu kovin vähän. Rauha oli jo silloin lähellä, mutta Biden ja Johnson kaatoivat viime hetkellä Ukrainan ja Venäjän neuvottelijoiden saavuttaman yhteisymmärryksen. Nyt tilanne on Ukrainalle aivan olennaisesti heikompi kuin tuolloin.

Valkoisen talon porstuassa odottaneiden ns. halukkaiden koalition maiden suunnitelmat turvatakuista eivät vaikuta olevan realistisella pohjalla. Turvatakuut ja mahdolliset rauhanturvajoukot eivät todennäköisesti voi olla sodan osapuolia aseistaneiden ja siis sotaan osallisten maiden vastuulla. Ne tulisikin koota YK:n toimesta sellaisista jäsenmaista, joilla tätä rasitetta ei ole.

Alaskan keskustelut USA:n ja Venäjän välillä olivat paljon merkittävämmät kuin Suomessa on tahdottu myöntää. Jo pian saattaa koittaa aika, jolloin sotapropaganda vaihdetaan maailmalla sovittelevampaan puheeseen, uhoaminen ei olekaan enää muodissa ja sotavarustelun laskut alkavat näyttää mielettömiltä virheiltä.

Missä silloin on vasemmisto? Uskallammeko vahvistaa rauhan ja antimilitarismin linjaa politiikassamme? Uskon, että se on politiikkamme menestyksen ja kannatuksemme kasvattamisen ydinkysymys tulevaisuudessa.

Kiitos!

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa olisi viimein aika keskustella Suomen suhtautumisesta ydinaseisiin. Täytyy heti aluksi sanoa, ettei Orpon hallitus ole pitänyt eduskuntaa informoituna asiasta. Vastaamatta on useita kysymyksiä. Osa kysymyksistä liittyy ydinenergialain uudistamiseen ja sen neljänteen pykälään, joka kieltää ydinräjähteiden sijoittamisen Suomeen.

Orpon hallitus on kertonut tuovansa esityksen uudeksi ydinenergialaiksi eduskuntaan loppusyksystä. Lainsäädäntösuunnitelmassa todetaan, että ”ydinräjähdekieltoa on tarpeen arvioida”. Enempää tietoa ei ole toistaiseksi hallitukselta saatu. Useat niin sanotut asiantuntijat ovat kantanaan ilmoittaneet, että uudistettavasta laista pitäisi koko neljäs pykälä poistaa. Tämä tietenkin mahdollistaisi jatkossa ydinräjähteiden sijoittamisen Suomeen.

Siksi kysynkin ensiksikin hallitukselta, aikooko hallitus poistaa ydinräjähteitä koskevan kiellon, joka nykyiseen ydinenergialakiin sisältyy? Ja onko lakiesitys tulossa syksyllä eduskuntaan? Olen tehnyt saman kysymyksen hallituksen ministereille aikaisemminkin, mutta vastausta en ole saanut. Viimeksi tässä keskustelussa pari tuntia sitten ministeri Häkkänen sivuutti kysymyksen aivan kuin ei sitä olisi kuulutkaan.

Toiseksi muistutan myös, että presidentinvaalikampanjan aikana nykyinen presidentti Alexander Stubb kannatti ydinräjähteitä koskevan pykälän poistamista laista. Toinen ehdokas, entinen ulkoministeri Pekka Haavisto vastusti pykälän poistamista.

En ole huomannut, että kumpikaan – Stubb tai Haavisto – olisivat presidentinvaalien jälkeen perusteellisemmin käsitelleet lakiuudistusta. Aivan välttämätöntä olisi tietenkin kuulla presidentin nykyinen kanta. Koska lausuntoja ei ole kuulunut, lienee kanta entinen. Kiinnostavaa olisi myös kuulla kansanedustaja Haaviston kanta. vastustaako hän yhä ydinräjähteiden sijoittamisen kieltävän pykälän poistamista laista.

Kolmanneksi, erityisesti ulkoministeri Elina Valtoselta ja puolustusministeri Antti Häkkäseltä odotan vastausta kysymykseen, onko hallitus keskustellut ydinenergialain uudistamisesta Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan kanssa? Aikaisemmin hallitus on kertonut, että Suomi Naton jäsenmaana aikoo keskustella asiasta liittolaistensa kanssa. Onko tällaisia keskusteluja käyty ja minkälaisiin johtopäätöksiin näissä keskusteluissa on päädytty?

Tiedossa on, että Suomi osallistuu Naton ns. ydinsuunnittelutyöryhmän toimintaan ja on myös osallistunut ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on sekin, että Suomi on sitoutunut turvaamaan omalla hävittäjäkalustollaan Euroopassa tapahtuvia ydinasekuljetuksia ja on osallistunut myös tätä koskeviin harjoituksiin.

Olisi kohtuullista, että hallitus kertoisi eduskunnalle myös sen, onko Suomen ydinasepolitiikasta ja sen mahdollisista muutoksista keskusteltu Naton Haagin huippukokousta valmisteltaessa.

Totean myös, että jos en saa nyt käytävässä eduskuntakeskustelussa vastauksia tekemääni kysymyksiin, aion jatkossa käyttää myös muita kansanedustajille kuuluvia oikeuksia tietojen saamiseksi. – Kiitos!

Puheenvuoro keskustelussa koskien Puolustuspoliittista selontekoa (VNS 9/2024vp).

Arvoisa puhemies! Sotilasmenojen valtavista lisäyksistä on alettu Suomessakin viimein käymään kriittistä keskustelua. Sitä olisi pitänyt käydä jo viimeistään silloin, kun vauhti alkoi kiihtyä, HX-hanke käynnistyi ja sen tuottama kustannuspaine valtiontalouteen kävi selväksi. Me kriittiset varoitimme kyllä sekä hävittäjälaskusta, jossa piikki jäi eduskunnalta auki, että Nato-jäsenyyden aiheuttamista, vieläkin rajummista sotilasmenojen lisäyksistä. Harva silloin kuunteli, mutta olisiko nyt vihdoin herääminen tosiasioihin tapahtumassa? Kiitos erityisesti edustaja Sarkkiselle hänen tässä edellä käyttämästään puheenvuorosta, jossa hän ansiokkaasti eritteli näiden puolustusmenotavoitteiden varsin laajoja talousvaikutuksia. 

Tämä Naton viiden prosentin menotavoite tarkoittaa Suomelle noin 16 miljardin euron sotilasmenoja tulevaisuudessa. On selvää, ettei siihen ole varaa, mutta rehellisesti on myös myönnettävä, että varaa ei ole edes julkisen talouden suunnitelmassa jo linjattuun kolmen prosentin tasoon, 10—11 miljardiin euroon. Ja jo nykyinen kuuden ja puolen miljardin menotaso on tarkoittanut leikkauksia hyvinvointiin ja koulutukseen. 

Puhemies! Suomessa ei ole juuri lainkaan keskusteltu myöskään siitä, joudummeko me myöhemmin maksamaan Yhdysvalloille sen nyt Suomelle antamasta niin sanotusta turvallisuustuesta. Toistaiseksi ei hallitus ole vastannut tätä koskeviin kysymyksiin. Yhdysvalloilla on ollut Suomessa tosiasiassa pysyvästi asevoimia jo toukokuusta 22 alkaen. Puolustusyhteistyösopimus DCA tuo mukanaan yhä laajemman Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon Suomessa. Suomi on nyt myös osa Yhdysvaltain maailmanlaajuista tukikohtaverkostoa. Yhdysvallat on osallistunut ilmavoimillaan ja drooneillaan myös Suomen itärajan valvontaan jo pitkään. Lisäksi Yhdysvallat sai Suomelta puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen myötä oikeuden sijoittaa asevoimiaan useisiin tukikohtiin eri puolilla Suomea. Yhdysvallat on myös jo sijoittanut aseita ja asejärjestelmiä perusteilla oleviin raskaiden aseiden varastoihin, joita niitäkin rakennetaan eri puolille Suomea. Suomi on saanut Yhdysvalloilta myös tiedustelutietoja. 

Kaikki tämä maksaa, ja nyt on kyse siitä, minkälaisia kustannuksia on muodostunut. Presidentti Trump on pitänyt amerikkalaisjoukkojen sijoittamisessa eri puolilla maailmaa lähtökohtana sitä, että maat, joille Yhdysvallat antaa niin sanottua turvallisuustukea, joutuvat siitä myös maksamaan. Orpon hallitus on toistaiseksi jättänyt kertomatta, minkälaisia keskusteluja Suomi on käynyt Yhdysvaltain kanssa ja onko Yhdysvallat ottanut korvauksia näissä keskusteluissa esille. Joissakin kuulemissani arvioissa on puhuttu jo noin 3 miljardin dollarin suuruisista kustannuksista, joita sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa on Yhdysvalloille maksanut. 

Tiedossa on, että kaikki keskeiset Lähi-idän arabivaltiot, joissa on Yhdysvaltain tukikohtia ja Yhdysvaltain joukkoja, ovat sopineet korvausten maksamisesta. Esimerkiksi vuonna 19 Saudi-Arabian kanssa tehty sopimus kustannusten maksamisesta johti siihen, että Saudi-Arabia maksoi ensimmäisenä eränä 500 miljoonaa dollaria. Korvaus maksettiin joulukuussa 19. Kyse oli presidentti Trumpin ensimmäisellä kaudella tehdystä sopimuksesta. Trump ilmoitti myös, että Saudi-Arabia oli varannut miljardi dollaria korvausten maksamiseen kaikkiaan. 

Muutama viikko sitten, toukokuussa 25, Yhdysvallat ja Saudi-Arabia sopivat siitä, että Saudi-Arabia ostaa aseita Yhdysvalloista peräti 142 miljardilla dollarilla ja korvaa näin Yhdysvaltojen maalle antamaa turvallisuustukea. Kyse ei ollut vain näiden kahden maan keskinäisen historian suurimmasta asekaupasta vaan suurimmasta asekaupasta, joka koskaan on maailmassa tehty. Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman kertoi maansa myös sitoutuneen investoimaan Yhdysvaltoihin peräti 600 miljardia dollaria. Saudi-Arabian ohella myös useat muut Lähi-idän arabivaltiot, kuten Qatar, Bahrain, Arabiemiraatit ja Kuwait, ovat sopineet maksavansa korvauksia eri muodoissa Yhdysvalloille siltä saamastaan turvallisuustuesta. Kyse on suoraan rahassa maksetuista korvauksista mutta myös investoinneista Yhdysvaltojen infrastruktuuriin sekä sitoutumisesta ostamaan amerikkalaisia aseita ja asejärjestelmiä. Trumpin hallinnon ensimmäisellä kaudella Yhdysvallat sopi myös Etelä-Korean ja Japanin kanssa maiden maksamista korvauksista Yhdysvalloille. Vuonna 19 Etelä-Korea sitoutui maksamaan 893 miljoonaa dollaria ja Japani 1 700 miljoonaa dollaria. 

Nyt vaikuttaa siltä, että Yhdysvallat on ottamassa käyttöön maksut turvallisuustuesta yhä useamman maan kanssa. Saattaa olla, että myös Euroopassa Yhdysvaltain Nato-liittolaiset joutuvat Trumpin uuden hallinnon aikana maksumiehiksi. Valitettavasti Orpon hallitus ei ole toistaiseksi kertonut suomalaisille, onko korvauksista jo käyty keskusteluja myös Suomen kanssa. Myöskään oppositiopuolueet eivät tietääkseni ole ottaneet asiaa esille keskusteluissaan pääministeri Orpon ja puolustusministeri Häkkäsen kanssa. Mutta korjatkaa, jos olen tässä asiassa väärässä. — Kiitoksia, puhemies.

Puheenvuoro keskustelussa Puolustuspoliittisesta selonteosta (VNS 9/2024vp).
 

Arvoisa puhemies! Välikysymys on aiheellinen: velka kasvaa ennätysmäisesti. Hallituksen julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—29 osoittaa, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkasuhteen taittaminen tule toteutumaan. Velkasuhde lähtee kasvuun heti 2028, ja se pysyy stabiilina vuosina 2026—27 ainoastaan koska valtio tulouttaa yli miljardi euroa Valtion Eläkerahastosta.  

Keskeinen syy epäonnistumiselle on se, että hallitus ei tunnista kokonaiskysynnän merkitystä Suomen taloudelle eikä leikkauspolitiikan negatiivista vaikutusta talouskasvuun. Tutkimuskirjallisuuden valossa on laajasti tunnistettu, että maan velkasuhde usein kasvaa, jos se pyrkii sopeuttamaan matalasuhdanteessa. Näin tapahtui esimerkiksi useassa EU-maassa 2010-luvulla. Suomen suhdannetilanne on edelleen vaikea. Suomen talous supistui vuosina 2023—24. Työttömyys on noussut yli yhdeksään prosenttiin, ja pitkäaikaistyöttömyys lähestyy 90-luvun laman jälkeistä huippua. Velkasuhteen taittaminen edellyttäisi sopeutusten sijasta tarkkaan kohdennettuja ja oikein ajoitettuja elvytystoimia. Valitettavasti hallituksen niin kutsutut kasvutoimet eivät ole kumpaakaan näistä. 

Orpon hallituksen finanssipolitiikka on ollut kiristävää ja talouskasvua kuihduttavaa. Useat hallituksen niin kutsutuista kasvutoimista kohdentuvat suurituloisiin, joilla on alhaisempi rajakulutusalttius kuin pieni- tai keskituloisilla. Suurille yhtiöille ja suurituloisille kohdennetut veronalennukset eivät mene investointeihin tai kulutukseen eivätkä elvytä Suomen taloutta. Ne vähentävät valtion tuloja ja myös lisäävät eriarvoisuutta, joka on jo kasvanut merkittävästi hallituksen mittavien sosiaaliturvaleikkausten seurauksena.  

Samalla kun oikeistohallitus on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta, se on lisännyt erittäin rajusti Suomen sotilasmenoja. Julkisen talouden suunnitelmassa sotilasmenoja kasvatetaan erittäin huomattavasti lisää, vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se merkitsee useiden miljardien vuosittaista lisärahoitusta armeijalle. Naton huippukokouksessa määriteltäneen tätäkin korkeampi menotaso, ainakin kolme ja puoli tai jopa viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Taustalla ovat Yhdysvaltain vaatimukset sotilasmenojen kasvattamisesta Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa.  

Euroopassa on tapahtunut militaristinen käänne. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ilmoittanut, että jäsenmaiden sotilasmenot jätetään EU:n velkasääntöjen ulkopuolelle. Komissio on avannut oven EU:n yhteisvelan käyttämiselle asevarusteluja varten. Komissio on myös ilmaissut toiveen, että jäsenmaiden sotilasmenot kasvaisivat 650 miljardiin seuraavan neljän vuoden aikana. SAFE-velkavälineen myötä varaudutaan jopa 800 miljardin sotilasmenoihin. Kaikki tämä tehtäisiin velkasääntöjä keventämällä.  

Sotilasmenojen kasvattaminen lisää Euroopan ja Suomen talouden ongelmia. Euroopan ja Suomen taloudet kaipaisivat erityisesti tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Toisin kuin Suomessa annetaan ymmärtää, sotavarustelu ei merkittävästi tue kotimaista tuotantoa tai Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan lähes yksinomaan ulkomailta. Vaarana on, että kasvavat sotilasmenot syrjäyttävät tarpeellisia investointeja ja aiheuttavat Suomen talouteen huomattavan leikkauspaineen myöhemmin, kun komissio alkaa soveltamaan velkasääntöjä jälleen täysimääräisesti. On selvää, että julkisilla investoinneilla ja panostuksilla koulutukseen ja tutkimukseen sekä toisaalta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin olisi tosiasiallinen kokonaiskysyntää ja talouskasvua elvyttävä ja velkasuhdetta parantava vaikutus. Toisin on sotilasmenojen kohdalla. Ne eivät tuota, ne tehdään velaksi, ja ne vain syventävät Suomen velkasuota, koska tuottavuus ei niillä kasva. — Kiitos. 

Puheenvuoro välikysymyskeskustelussa Suomen velkaantumisesta.

Arvoisa puhemies! Perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tämän kansanvaltaisuusperiaatteen toteutuminen tulee lainsäädännöllä varmistaa. Peruskysymys kuuluu, kuka valtaa tässä maassa käyttää. Onko valta kansalla, sen valitsemilla edustajilla, vai missä se on? Nyt käsillä olevassa esityksessä on kaksi merkittävää ongelmaa kansanvallan toteutumisen kannalta. 

Ensinnäkin paljon ja oikeutetusti keskustelua on herättänyt vaalirahoituksen avoimuus. Se on parlamentaarisen demokratian ydinasioita. Kansalaisten on pystyttävä arvioimaan, millaisia ovat päättäjien sidonnaisuudet, millaiset tahot valittujen edustajien tukena vaikuttavat. Kysymys on myös siitä, ketkä valtaa tosiasiallisesti käyttävät. 

Vaalirahoituslain ja puoluelain vaalitukia koskevat säännökset, kuten ilmoitusrajat, ovat tässä suhteessa erittäin olennaisia. Kuntavaaleissa ilmoitusraja on nykylain mukaan 800 euroa ja muissa vaaleissa 1 500 euroa lahjoittajaa kohden. Laaja julkinen keskustelu, vaalirahoitusvalvojan säännönmukaiset kannanotot, lukuisat lakialoitteet täällä eduskunnassa ja muun muassa käsillä olevan lakiesityksen valmistelu, kaikki nämä ovat jo pitkään tähdänneet vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseen. Voidaan sanoa, että vaikka nämä ilmoitusrajat ovat pysyneet nimellisesti nykyisellään vuodesta 2009, on vaalirahoituksen avoimuus käytännössä lisääntynyt, tosin vain inflaation verran. Tuokaan muutos avoimuuden suuntaan ei kuitenkaan ole aivan pieni 16 vuoden ajalla. 

Nyt perustuslakivaliokunnan enemmistö on mietinnössään poikennut tästä yleisesti, ainakin puheissa, hyväksytystä avoimuuden linjasta. Valiokunta esittää parlamentaarisen vaalityöryhmän raportista ja oikeusministeriön lainvalmistelusta ja ministeriön vastineessa ilmaisemasta nimenomaisesta kannasta sekä tietenkin hallituksen esityksestä poiketen merkittäviä korotuksia ilmoitusrajoihin vedoten elinkustannusten nousuun. Kuntavaaleissa raja nostettaisiin 1 100 euroon ja muissa vaaleissa 2 000 euroon. Perustuslakivaliokunnan enemmistö siis esittää vaalirahoituksen avoimuuden merkittävää heikentämistä. 

En voi tällaista esitystä hyväksyä. Vaalirahoituksen avoimuutta tulisi parantaa nykyisestä, ei heikentää. Esitänkin, että tällaisia muutoksia ei tehdä vaan lakiehdotukset hyväksytään näiltä osin hallituksen esityksen mukaisessa muodossa. Olen jättänyt vasemmistoliiton edustajana vastalauseen valiokunnan mietintöön. [Puhemies: Kiitoksia!] — Puhemies, jatkan vielä. [Puhemies: Selvä!] 

Nimittäin toinen ja edellistäkin ehkä merkittävämpi, vaikkakin vähemmän huomiota saanut, hallituksen esittämä heikennys on tässä kolmanteen lakiehdotukseen sisältyvä vaalilain 112 §:n muutos. Vaalilaista poistettaisiin eduskuntavaalien ehdokasasettelussa nykyisin pakollinen puolueiden jäsenäänestys. Tämä muutos heikentäisi perustuslaissa taattua kansanvaltaa. Puolueiden jäsenäänestystä koskeva sääntely on ollut voimassa 50 vuotta. Pakollinen jäsenäänestys säädettiin aikanaan, jotta puoluetoiminnan aivan keskeisen tarkoituksen eli eduskuntavaalien ehdokasasettelun kansavaltainen toteutuminen turvattaisiin. Säännös onkin tehokkaasti varmistanut päätösvallan hajautuksen puolueiden jäsenille. Jos tämä pakollisuus nyt poistetaan, on todennäköistä, että valta eduskuntavaalien ehdokasasettelussa keskittyy huomattavasti nykyistä voimakkaammin puolueiden piiri- ja keskusjohdolle. Jatkossa jäsenten suora vaikutusmahdollisuus voitaisiin sivuuttaa. Vaalilain tarkoituksena ei ole ollut antaa määräysvaltaa eri vaalipiirien ehdokkaista puolueen piirijohdolle, saati keskusorganisaatiolle. 

Puhemies! Esityksessä tai valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa ei ole tuotu esiin mitään ongelmia liittyen nykysääntelyyn. Jatkossa oikeusministeriön tehtäväksi jäisi tarkastaa, että puolueiden säännöt toteuttavat kansanvaltaisuutta riittävällä tavalla, kun ja jos jäsenäänestys ei enää olisi jatkossa pakollinen. Hallituksen esityksen perustelut tai valiokunnan kuulemisissa saatu selvitys eivät kuitenkaan juurikaan anna osviittaa siitä, millaisia kirjauksia puolueiden sääntöihin konkreettisesti edellytettäisiin tai millä tavoin oikeusministeriö käytännössä arvioisi ehdokasasettelua koskevien sääntömääräysten riittävyyttä tämän kansanvaltaisuuden turvaamisen näkökulmasta. 

Arvoisa puhemies! Vaalilain 112 §:n muutosesitys on heikosti perusteltu ja täysin tarpeeton. Perustelut eivät selvästikään pohjaa kansanvaltaisuusperiaatteen toteuttamiseen vaan muihin seikkoihin puolueiden päätöksenteon nopeuttamisessa ja tehostamisessa. Tällaiset perustelut eivät kansanvallan kannalta ole hyväksyttäviä. Esitänkin, että jäsenäänestyksen pakollisuutta ei poisteta ja vaalilain 112 § pidetään nykyisellään. Parlamentaarisen demokratian toimivuuden kannalta tämä asia on vieläkin perustavampi kysymys kuin tuo edellä käyty vaalirahoituksen avoimuus, joka sekin on tärkeä. 

Arvoisa puhemies! Edellä sanottuun perustuen teen kirjallisesti toimitetut pykälämuutosehdotukset ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen lakiehdotukseen. — Kiitos. 

Puheenvuoro ja pykäläehdotukset keskustelussa vaalilain ja vaalirahoituslain ym. muuttamisesta (HE 190/2024vp)

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskeluhuollon tulisi toteutua ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä ja yhteisöllisenä työnä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat kaikki oppilaitosyhteisössä työskentelevät ammattilaiset, joihin lukeutuvat hyvinvointialueen alaisuudessa työskentelevät opiskeluhuollon ammattihenkilöt, kuten kuraattorit, kouluterveydenhoitajat, koulupsykologit ja koululääkärit sekä koulutuksen järjestäjän alaisuudessa työskentelevä opetus- ja ohjaushenkilöstö.

Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuva ammatillisessa koulutuksessa -raportti (Opetushallitus 2025:1) nostaa esille, että opiskeluhuoltotyön painopiste ei ole tällä hetkellä ennaltaehkäisevässä ja yhteisöllisessä työssä, kuten laki edellyttää, vaan yksilökohtainen ja korjaava työ korostuu. Tilannekuva on samansuuntainen myös muilla kouluasteilla.

Ennaltaehkäisevän ja yhteisöllisen työn toteutumista haastaa opiskeluhuollon resurssien niukkuus, osaa opiskeluhuollon ammattihenkilöitä (koulupsykologit ja koululääkärit) koskeva työvoiman heikko saatavuus, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden heikot resurssit sekä yhteisöllistä työtä koskevien käytäntöjen suuri vaihtelu. Ennaltaehkäiseväksi tarkoitetussa työssä on paljon korjaavan työn elementtejä, eikä resursseja ennaltaehkäisevään työhön ole riittävästi osoitettu.

Toimivilla ja hyvin organisoiduilla yhteisöllisillä työtavoilla vahvistetaan oppilaitosten hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria, tuen oikea-aikaisuutta sekä madalletaan kynnystä opiskeluhuollon palveluihin hakeutumista. Yhteisöllinen työ on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa esimerkiksi koulukiusaamisen on todettu kansallisesti lisääntyneen. (ks. esim. Salmivalli, Christina 2024) Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jota ei voida ratkoa vain yksilöohjauksen ja yksilöllisen tuen keinoin.

Ryhmäytymisen tukeminen, kiusaamisen ehkäisy ja lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin vahvistaminen vaativat pysyviä ja säännöllisiä ryhmä- ja yhteisötason toimintatapoja, joita toteutetaan pitkäjänteisesti opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä opiskeluhuollon ammattihenkilöiden yhteistyönä.

Yhteisöllisillä työtavoilla vahvistetaan kouluun kiinnittymistä, vähennetään koulupoissaoloja, kiusaamista, häirintää ja ehkäistään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ammatillisen koulutuksen osalta kuraattoreilla on opiskeluhuoltopalveluiden ammattilaisista parhaat resurssit ja mahdollisuudet yhteisölliseen työhön, mutta he ovat arvioineet, että pystyvät käyttämään yhteisölliseen työhön keskimäärin vain 17 prosenttia työajastaan. (Opetushallitus 2025:1)

Edellä esitettyyn perustuen esitän,

että Varsinais-Suomen hyvinvointialue valmistelee yhteistyössä opiskeluhuollon ammattihenkilöiden ja alueen koulutuksen järjestäjien kanssa toimenpideohjelman, jolla vahvistetaan ennaltaehkäisevän yhteisöllisen opiskeluhuollon toteutuminen kaikilla kouluasteilla ja varmistetaan lain mukainen ennaltaehkäisevän työn toteutuminen.

Kehittämistyössä huolehditaan opiskeluhuollon ammattihenkilöiden työajan riittävyydestä yhteisölliseen työhön, tarkastellaan oppilaitosten yhteisöllistä työtä koskevia linjauksia koulutuksen järjestäjien laatimien opiskeluhuoltosuunnitelmien ja muiden työtä ohjaavien asiakirjojen tasolla, kehitetään yhteisöllisen työn johtamista sekä luodaan konkreettiset toimintatavat, joilla ennaltaehkäisevä työ toteutuu yhdenvertaisesti kaikissa oppilaitosyhteisöissä.

Lähteet:

Opetushallitus (2025) Yhteisöllisen opiskeluhuollon tilannekuva ammatillisessa koulutuksessa
Salmivalli, Christina (2024) Kiusaamisväkivalta – Ymmärrä kiusaamisilmiö ja puutu oikein.

Turussa 20.5.2025

Johannes Yrttiaho
aluevaltuutettu (vas)

Aloite Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valtuustolle ennaltaehkäisevän ja yhteisöllisen hyvinvointityön vahvistamisesta kouluissa ja oppilaitoksissa

Arvoisa puhemies! Orpon ja Purran oikeistohallituksen politiikka on ollut yllätyksetöntä. Työnantajien, omistajien ja muiden suurituloisten asemaa parannetaan, pieni- ja keskituloisille on tarjolla leikkauksia, toimeentulon kiristymistä, työntekijöiden aseman heikentämistä. Valtiontaloutta heikentää veronalennusten ohella valtaviin mittasuhteisiin yltävä asevarustelu. 

Tämä politiikka on jo ajanut Suomen talouden kierteeseen, josta sitä ei hevin ylös saa. Hallitus ei näytä edes yrittävän. Se jatkaa valitsemallaan linjalla ja entistä kovemmalla vauhdilla. Hallitus alentaa nyt yritysten voitosta perittävää yhteisöveroa 18 prosenttiin eli Kroatian tasolle. Alemmas pääsee enää kuusi EU-maata: Unkari, Bulgaria, Irlanti, Kypros, Liettua ja Romania. Veroalen tavoite on, että voitonjakoon omistajille jäisi enemmän. Hinta muille veronmaksajille, siis lähinnä pieni- ja keskituloisille kansalaisille, on liki miljardi euroa. Lisäksi hallitus alentaa myös ansiotuloveroja miljardilla. Suuria hyötyjiä tästäkin ovat valmiiksi kovatuloiset. Veronalennukset maksetaan leikkauksilla sosiaaliturvasta ja palveluista ja muun muassa ay-jäsenmaksun verovähennyksen poistolla. 

Kun yhteisöveroa viimeksi alennettiin, luvattiin investointeja ja työtä, dynaamisia vaikutuksia. Samaa oli luvattu jo työnantajien Kela-maksun poistolla ja sitten kiky-sopimuksella. Kaikki nämä toimet tehtiin etenkin isojen yritysten ja työnantajien eduksi. Kasvua ei tullut, mutta yhtiöt ja omistajat ovat saaneet vuosien kuluessa kymmenien miljardien edun. 

Tämä hallitus on leikannut palveluita ja sosiaaliturvaa jo miljardeilla ja purkanut työelämäoikeuksia. Taas on luvattu talouskasvua, mutta vain työttömyys ja konkurssit ovat kasvaneet. 

Puhemies! Työttömyysturvan, asumistukien ja muun sosiaaliturvan leikkaukset sekä terveysasemien, hoivakotien ja päivystysten lakkautukset — julkisten menojen leikkaukset on tehty, jotta omistajille ja suurituloisille jäisi enemmän jaettavaa. Leikkaukset ovat myös suoraa seurausta jättimäisistä sotilasmenojen lisäyksistä. Niiden kattamiseksi myös pienituloisten maksurasitusta, asiakasmaksuja ja arvonlisäveroja on korotettu. Rahat on laitettu aseisiin. Suomen sotilasmenot olivat vielä viisi vuotta sitten noin kolmen miljardin euron tasolla. Nyt ne ovat yli kaksinkertaistuneet seitsemän miljardin euron tasoon. Suurin yksittäinen menoerä on F-35-hävittäjät. Ilman sotilasmenojen rajua kasvua monet leikkaukset olisi vältetty. 

Puhemies! Suomi tähtää jo Naton uuteen sotilasmenojen tavoitteeseen, jonka arvioidaan asettuvan jopa 3,5 prosenttiin bkt:sta nykyisen kahden prosentin sijaan. Puoliväliriihessään ja tässä julkisen talouden suunnitelmassa hallitus linjaa tavoitteeksi vähintään kolmen prosentin tason. Tavoitteet tarkoittavat Suomen vuosittaisten sotilasmenojen nostamista jopa yli 10 miljardiin lähitulevaisuudessa. Kysyn, millä kaikki tämä maksetaan ja kuka sen maksaa ja missä kunnossa on sen laskun jälkeen tämä maa. 

On selvää, että velkaantuminen vauhdittuu, leikkaukset ja valtion omaisuuden myynnit jatkuvat, mutta se ei menojen katteeksi vielä riitä. Rahat nykyinen ja tulevat hallitukset polttavat nopeasti aseostoihin, jotka siis hyppäävät aivan uudelle tasolle. Siksi uudelle tasolle viedään myös leikkauspolitiikka. 

Puhemies! Hallitus itse asiassa osoitti jo puoliväliriihessä ja nyt tässä julkisen talouden suunnitelmassa, mistä kaiken maksaja tulevaisuudessa löytyy ja mistä rahat otetaan. Hallitus nimittäin on päättänyt ottaa Valtion Eläkerahastosta miljardi euroa uusiin veronalennuksiin ja menolisäyksiin. Pelkään, että tämä on vasta alkua. Valtion Eläkerahasto on pieni osa Suomen eläkejärjestelmää ja 275 miljardin euron eläkevaroja, jotka siis työntekijät ovat palkoistaan kartuttaneet. 

Kun Suomen julkinen talous ajetaan entistäkin heikommalle mitään tuottamattomilla sotilasmenojen lisäyksillä, valtavilla veronalennuksilla omistajille ja suurituloisille ja velka kasvaa vauhdilla, on ilmeinen ja koko ajan kasvava riski, että valtio kahmaisee jatkossakin eläkevaroista, ja aina vain syvemmältä. Varustelumenojen kasvun tiellä olemme ehkä piankin tilanteessa, jossa kymmeniä vuosia työtä tehneiden suomalaisten vanhuuden turva, palkoista maksetut eläkevarat, katoaa sodan susien nälkäiseen kitaan. — Kiitos. 

Puheenvuoro julkisen talouden suunnitelman 2026 – 2029 (VNS 2/2025) lähetekeskustelussa.