Perustuslakivaliokunta antoi 27.11. lausunnon toimeentulotuen leikkauksia koskevasta esityksestä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho jätti lausuntoon eriävän mielipiteen.

Hallitus ehdottaa toimeentulotukeen useita heikennyksiä: perustoimeentulotuen perusosan tason yleistä alentamista, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosaan sisältyvien terveydenhuoltomenojen rajoittamista, perustoimeentulotuella korvattavien asumismenojen määrittelyn muuttamista, 18 vuotta täyttäneiden 150 euron suojaosan poistamista sekä sanktioluonteisten leikkausten merkittävää kiristämistä.

– Etenkin toimeentulotuen perusosan tason alentaminen ja mahdollisuus tuen sanktioluonteiseen alentamiseen jopa puoleen vaarantavat perustuslaissa ehdottomaksi tarkoitetun oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, Yrttiaho sanoo.

Leikkaukset tarkoittavat toimeentulotuen nykytasosta, että yksin asuvan perusosa laskee 593,33 eurosta 575,75 euroon ja sitä voidaan leikata jopa 287,88 euroon.

Yrttiahon mielestä myös perustuslain turvaamien riittävien terveyspalveluiden toteutuminen vaarantuu esityksen rajatessa toimeentulotuessa huomioitavia lääkemenoja ja terveydenhoitoa.

– On kysyttävä, missä menee perustuslaissa jokaiselle turvatun viimesijaisen turvan ja ihmisarvoisen elämän raja, jos viimesijaistakin tukea voidaan sanktioluontoisesti leikata uuden lain myötä jopa puoleen, ja vieläpä vain etuuskäsittelijän harkinnalla ja vastuulla. Hallitus ja valitettavasti myös perustuslakivaliokunnan enemmistö sivuuttavat jälleen kerran kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja niiden valvontaelinten Suomelle antamat toistuvat huomiot perusturvan ja vähimmäisturvan tason riittämättömyydestä, Yrttiaho sanoo.

Yrttiahon mielestä toimeentulotuen heikennyksiä arvioitaessa on välttämätöntä huomioida myös tällä vaalikaudella jo toteutetut useat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat lisänneet muun muassa lapsiperheköyhyyttä. Merkittävä on myös samaan aikaan käsittelyssä oleva työttömyysturvaa koskeva hallituksen esitys, jolla niin ikään kiristetään sanktioita työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.

Soste ry:n laskelmien mukaan esitetyt leikkaukset lisäisivät pienituloisten määrää yhteensä noin 28 400 henkilöllä, joista lapsia on 8 500.

– Sosiaaliturvaleikkausten kokonaisuus aiheuttaa yhteisvaikutuksia, joita hallitus ei ole missään vaiheessa suostunut kunnolla arvioimaan tai ottamaan huomioon. Kymmenet tuhannet lapsiperheet on ajettu köyhyyteen, leipäjonot pitkittyvät ja asunnottomuus on kääntynyt kasvuun, Yrttiaho sanoo.

---

Eriävä mielipide Perustuslakivaliokunnan lausuntoon: 

ERIÄVÄ MIELIPIDE 27.11.2025

Perustelut

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kyse on ehdottomasta oikeudesta, jota ei voida rajoittaa. Säännös ei takaa oikeutta vain elämälle vaan ihmisarvoiselle elämälle välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Niin sanotun eksistenssiminimin käsitteen käyttäminen kyseisen oikeuden tulkinnassa on johtanut ihmisarvon merkityksen sivuuttamiseen ja säännöksen merkityksen supistumiseen ongelmallisella tavalla biologisen elämän jatkuvuuden turvaamiseen.
 
Sosiaalisten perusoikeuksien, kuten myös vastaavien ihmisoikeuksien, on myös määrä toimia valtion menojen kohdentamisen priorisointisääntöinä paitsi hyvinä myös huonoina aikoina. Jos menoja joudutaan leikkaamaan valtiontalouden tilan vuoksi, leikkausten tulisi ensisijaisesti kohdistua muihin kuin sosiaalisten perusoikeuksien toteutumista tarkoittaviin menoihin.
 
Ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan vaatimus edellyttää lisäksi, että perustuslain 19 §:n 1 momentin tulkinnassa otetaan huomioon sen keskeisenä esikuvana ollut Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 artikla soveltamiskäytäntöineen, joiden valossa on selvää, että biologisen elämän jatkuvuudeksi supistettu eksistenssiminimi ei kata perustuslain säännöksen takaamaa oikeutta. Suomella on myös velvollisuus ottaa vakavasti sosiaalisen peruskirjan noudattamista valvovan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean Suomelle antamat toistuvat huomautukset muun muassa peruskirjan 12 artiklan tarkoittaman vähimmäisturvan liian alhaisesta tasosta.
 
Hallitus ehdottaa toimeentulotukeen useita heikennyksiä: perustoimeentulotuen perusosan tason yleinen alentaminen, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosaan sisältyvien terveydenhuoltomenojen rajoittaminen välttämättömiin menoihin, perustoimeentulotuella korvattavien asumismenojen määrittelyn muuttaminen ja sanktioluonteisten leikkausten merkittävä kiristäminen sekä 150 euron suojaosan poisto 18 vuotta täyttäneiltä.
 
Esitystä arvioitaessa on välttämätöntä huomioida myös tällä vaalikaudella jo toteutetut useat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat lisänneet muun muassa lapsiperheköyhyyttä. Esityksen kannalta merkittävä on myös samaan aikaan käsittelyssä oleva hallituksen esitys HE 108/2025 vp, jolla niin ikään kiristetään sanktioita työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.
 
Nyt käsiteltävä esitys on perustuslain 19 §:n 1 momentin lisäksi merkityksellinen muun muassa perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvattujen riittävien terveyspalveluiden kannalta rajatessaan toimeentulotuessa huomioitavia lääkemenoja ja terveydenhoitoa.
 
Erityisesti hallituksen esityksessä esitetty toimeentulotuen perusosan tason alentaminen ja mahdollisuus perusosan sanktioluonteiseen alentamiseen jopa 50 prosentilla periaatteessa määräämättömäksi ajaksi vaarantavat oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vastaavasti ehdotus vaarantaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamat minimivaatimukset tilanteessa, jossa Suomi on jo nykyisessä oikeustilassa saanut näiden sopimusten valvontaelimiltä toistuvia huomautuksia niin perusturvan kuin vähimmäisturvan tason riittämättömyydestä.
 
Vaikka perustuslain 19 §:n 1 momentissa ja toimeentulotuessa on kyse 19 §:n 2 momenttia toteuttaviin perusturvaetuuksiin nähden viimesijaisesta etuudesta, koskee 1 momentin viimesijainen turva jokaista. Perustuslain esitöiden mukaan asianomaisen perustuslain säännöksen mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ”on kaikilla” (HE 309/1993 vp, s. 69). Julkisen vallan perustuslain mukaisena velvollisuutena on varmistaa, että kukaan ei jää vaille siinä tarkoitettua välttämätöntä toimeentuloa. Henkilöllä voi olla elämäntilanteeseensa tai elämänhallintaansa liittyen hyvin erilaisia, myös perusteltuja syitä siihen, miksi hän ei ole hakenut ensisijaista sosiaaliturvaetuutta tai ilmoittunut määräajassa kokoaikatyötä hakevaksi työntekijäksi. Esimerkiksi elämänhallinnan ongelmat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että henkilö voitaisiin jättää perustuslain 19 §:n 1 momentin tarjoaman suojan ulkopuolelle.
 
Ehdottomana oikeutena turvatun ihmisarvoisen elämän turvan vaarantumattomuutta ei riitä varmistamaan myöskään ehdotuksen niin sanottu perälautasäännös, jonka mukaan perusosan alentaminen voidaan tehdä vain, jos alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Vaikka toimeentulotukeen viimesijaisena etuutena liittyy olennaisella tavalla myös viranomaisen harkintavaltaa, ei perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen ehdottoman oikeuden toteutumista voida merkittävällä tavalla jättää vain etuuskäsittelijän laajan harkintavallan ja vastuun varaan. Tällainen laaja harkintavalta toimeentulotuen alentamisessa on ongelmallinen myös perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 80 §:n 1 momentin mukaisen lailla säätämisen vaatimuksen näkökulmasta.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän, että 1. lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Helsingissä 27.11.2025
Johannes Yrttiaho (vas.)

”Hyvät toverit! Meillä olisi keinot pelastaa suomalainen hyvinvointi, jos kalliiksi käyvän asevarustelun sijaan palattaisiin diplomatian tielle.

”Presidentti Niinistö totesi juuri, että on ”hassunkurista”, ettei Eurooppa keskustele Venäjän kanssa, vaikka Yhdysvallat niin tekee. Vielä hullumpaa on, että Suomi ei keskustele, vaikka kärsii puhumattomuudesta EU-maista eniten.

”Istuva presidentti Stubb ei ole nähnyt keskustelulle tarvetta. Hiljattain hän puhui ”ydinaseiden uudesta aikakaudesta”. Jo vaalikampanjassaan hän vaati ydinaseiden kauttakulun sallimista Suomessa. Sen kieltää nyt laki. Mutta vireillä on sotilasräjähteitä koskeva lakihanke, jossa harkitaan kiellon kumoamista. Salliiko Suomi nämä maailmanlopun aseet? Pääministeri Orpo ja puolustusministeri Häkkänen ovat julkisuudessa puhuneet sen puolesta. Eduskunnassa kysyttäessä, he ovat kieltäytyneet vastaamasta.

”Suomi osallistuu Naton ydinsotaharjoituksiin ja on ydinsuunnitteluryhmän jäsen. USA:n B52-ydinipommittajat ovat useasti lentäneet Suomessa. F35-hävittäjiä varustetaan Saksassa ja Britanniassa käyttämään ydinaseita. Entä Suomessa, joka on hankkinut samat koneet? Enteet eivät ole hyvät ja siksi vasemmiston on nyt vaadittava militarismin ja sotavarustelun lopettamista. Suomen on palattava diplomatian tielle. – Kiitos!”

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluekokouksessa 22.11.2025 Vantaalla

Perustuslakivaliokunta antoi 20.11. lausuntonsa valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveraa koskevan lain uudistuksesta. Valiokunnan jäsen, vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho katsoo, että eduskunnan budjettivalta Finnveran miljardivaltuuksista päätettäessä tulee pitää nykyisellä tasolla. Eduskuntaan tuotu lakiesitys ei näin tee. Esitys heikentäisi merkittävästi eduskunnan mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksiin valtiontalouden kannalta valtavista sitoumuksista.

– Eduskunta on ylin valtioelin, lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjä. Esitys muuttaa eduskunnan aseman mm. meriteollisuuden jättirahoituksista päätettäessä sivustakatsojaksi, Yrttiaho sanoo.

Esityksen mukaan Finnveran erilaisten sitoumusten kokonaismäärä olisi 50 miljardia euroa, ja yhtiön varainhankintaa varten ottamien valtion vastuulla olevien velkojen määrä 20 miljardia euroa.

– Summat, joista puhutaan, ovat merkittävästi korkeampia kuin esimerkiksi Suomen EU:n rahoitusvälineisiin liittyvissä vastuissa. Mittaluokka lähenee valtion vuotuista budjettia, joka on ensi vuoden talousarvioesityksessä 90,3 miljardia, Yrttiaho muistuttaa.

Osin kyse on erityisen riskipitoisesta toiminnasta. Vastuusitoumusten osittainenkin realisoituminen voi aiheuttaa valtiolle merkittäviä lisämenoja.

– Julkisuudessa olleiden meriteollisuuden suurten risteilijätilausten riskit ovat valtavat. Ne kuuluvat vientitakuulaissa määritellyn ns. erityisriskinoton piiriin. Erityisriskinoton valtuuden yläraja on juuri korotettu lakimuutoksella 8 miljardista 12 miljardiin. Valtuus aiotaan nostaa jopa 20 miljardiin tulevaisuudessa. Jatkossa valtuuden ylärajasta ei kuitenkaan enää päättäisi eduskunta erikseen lailla, vaan Finnvera itse ja työ- ja elinkeinoministeriö nyt annettavan 50 miljardin kokonaisvaltuuden puitteissa.

– Ehdotus tarkoittaa eduskunnan finanssi- ja budjettivallan muuttumista nykyistä selvästi summaarisemmaksi, mikä vielä korostuu rahoituksen riskien kasvaessa.

Perustuslakivaliokunta kritisoi laajassa ja kriittisessä lausunnossaan hallituksen esityksen laatua ja vaatii siihen lukuisia muutoksia muun muassa eduskunnan budjettivallan ja valtion budjetin ulkopuolisen valtiontakuurahaston sääntelyn täsmentämiseksi. Muutosten jälkeenkin eduskunnan hyväksyntään vaaditaan 2/3 määräenemmistö.

Kyse on eduskunnan budjettivallan turvaamisesta.

Yrttiaho katsoo perustuslakivaliokunnan lausuntoon nojautuen, että mietintövaliokuntana toimivan talousvaliokunnan on välttämättä muutettava esitystä niin, että eduskunta jatkossakin päättää laissa rahoitusvaltuuden kokonaismäärän riittävästä erittelystä eri tarkoituksiin kunkin tarkoituksen riskit huomioiden, mukaan lukien riskipitoisimman toiminnan kuten erityisriskinoton enimmäismäärä.

– Eduskunnan on säädettävä jatkossakin tarkat rajat laissa, kuten tälläkin hetkellä. Kyse on eduskunnan budjettivallan turvaamisesta, Yrttiaho sanoo.

Asia etenee seuraavaksi eduskunnan talousvaliokuntaan, jonka jäsen Yrttiaho on.

”Puhemies! Datakeskuksia eli konesaleja nousee Suomeen kuin sieniä sateella, jos lukuisat suunnitelmat niiden rakentamiseksi toteutuvat. Syyskuussa datakeskuksia oli selvityshenkilö Veli-Matti Mattilan tuoreen raportin mukaan 33.

”Datakeskuskapasiteetin huomattava kasvu on maailmanlaajuinen ilmiö. Suuria toimijoita ovat sellaiset yhtiöt kuin Google ja Microsoft.  Datakeskukset ovat sähköisessä muodossa olevan aineiston tallentamiseen ja prosessoimiseen erikoistuneita laitoksia, jotka tuottavat erilaisia digitaalisia palveluita yrityksille, julkiselle sektorille ja kotitalouksille. Suurimmat datakeskukset tuottavat yrityksille ja muille asiakkaille ns. pilvipalveluita. Uusista datakeskuksista monet erikoistuvat tekoälyyn liittyvien työkuormien suorittamiseen.

”Tässä lakialoitteessa esitetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettuun lakiin (1260/1996) muutosta, jonka myötä palvelinteholtaan yli 0,5 megawatin konesalit eli datakeskukset siirrettäisiin alemmasta sähköveroluokasta II yleiseen sähköveroluokkaan I eli niiden verotuki poistettaisiin. Ehdotettu muutos lisäisi valtion sähköverotuloja 47 miljoonalla eurolla vuoden 2026 tasolla.

”Suomessa datakeskukset ovat vuodesta 2014 nauttineet merkittävää sähköverotukea eli verohelpotusta, käytännössä lähestulkoon nollaveroa. Sähkövero on Suomessa porrastettu kahteen veroluokkaan. Yleisen sähköveroluokan I vero on 2,24 senttiä kilowattitunnilta. Alemman veroluokan II vero on 0,05 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön veroluokkien välinen ero on valtiontukea. Datakeskukset ovat kuuluneet alemman sähköveroluokan II piiriin. Vuodesta 2014 kokonaisteholtaan yli viiden megawatin konesaleilla oli mahdollisuus hankkia sähköä alemmalla sähköverolla. Vuonna 2022 voimaan tulleessa muutoksessa alempaan veroluokkaan oikeutettujen konesalien tehorajaa alennettiin 0,5 megawattiin. Se merkitsi yhä useampaa verohelpotukseen oikeutettua.

”Datakeskukset kuluttavat valtavasti sähköä. Verohallinnon tietojen perusteella viime vuonna Suomessa hankki alemmalla sähköveroluokalla sähköä 15 konesalia. Niiden sähkön kulutus oli yhteensä noin 1,3 terawattituntia, mikä vastasi noin 1,6 prosenttia koko Suomen sähkön kulutuksesta. Näiden konesalien saaman valtiontuen määrä eli I ja II sähköveroluokkien välinen erotus – verotuki – vuonna 2024 oli noin 30 miljoonaa euroa.

”Työ- ja elinkeinoministeriön tuottamassa energiataseessa datakeskusten sähkön kulutuksen arvioidaan nousevan noin 3,8 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaisi konesalien verotuen nousua noin 83 miljoonaan euroon vuonna 2030. Julkisuudessa on kerrottu useista datakeskushankkeista, jotka toteutuessaan voivat potentiaalisesti nostaa Suomen sähkön kulutusta merkittävästi edellä sanottua enemmän. Elinkeinoelämän keskusliiton vihreän siirtymän investointien dataikkunan mukaan esiselvitys-, suunnittelu- tai rakentamisvaiheessa olisi yhteensä 62 konesalihanketta. Jos uusien hankkeiden sähkötehon tarve olisi yhteensä 3 000 megawattia, tämä tarkoittaisi sähkönkulutuksena 17,5 terawattituntia, noin viidenneksen lisäystä nykyiseen sähkön kokonaiskulutukseen Suomessa. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella se tarkoittaisi noin 380 miljoonan euron lisäystä datakeskusten vuotuiseen sähköverotukeen. Asiantuntijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan sähköverotuen vuotuinen määrä voisi nousta jopa 600 miljoonaan euroon vuoteen 2035 mennessä. (mm. HS 2.2.2025)

”Datakeskusten verotuelle ei ole perusteita. Kasvava kiinnostus datakeskusinvestointeihin Suomeen selittyy suurimmaksi osaksi Suomessa tarjolla olevasta edullisesta sähköstä, vakaasta sähköverkosta, puhtaasta vedestä ja viileästä ilmastosta. Hukkalämmön hyödyntämismahdollisuudet kaukolämmön tuotannossa tai muussa toiminnassa tarjoavat datakeskuksille liiketoimintamahdollisuuksia konesalitoiminnan lisäksi. Lisäksi Suomessa on ollut Ruotsia ja Norjaa matalampi konesalien sähkövero vuodesta 2023 lähtien Ruotsin ja Norjan poistettua omat verotukena.

”Puhemies! Kun jätin käsittelyssä olevan lakialoitteen keskuskansliaan varhain syksyllä, oli vielä hämärän peitossa se, mitä hallitus aikoo datakeskusten sähköverolle tehdä. Hallitus lupasi viime keväänä poistaa datakeskusten ja kaivosten sähköverohuojennuksen kompensoidakseen makeisveron tuoton heikkenemistä. Hallitushan vetäytyi suunnittelemastaan makeisten arvonlisäveron 83 miljoonan euron korotuksesta. Se teki sen suuryhtiö Fazerin voimakkaasta lobbauksesta. Tulomenetys piti kattaa jostain ja niinpä hallitus valmisteli datakeskusten ja kaivosten sähköveron kiristyksestä lakiluonnoksen, joka oli lausunnoilla huhtikuussa. Sitten hallitus kuitenkin veti esityksen datakeskusten veronkiristyksestä takaisin. Tällä kertaa oli kyse etenkin Googlen lobbauksesta. Syyskuussa eduskuntaan annetusta hallituksen esityksestä (HE 97/2025vp) datakeskusten veronkiristys oli poistettu.

”Tämä vertaansa vailla oleva poukkoilu – soutaminen ja huopaaminen – datakeskusten verokohtelun suhteen pakotti jättämään tämän aloitteen, jossa siis esitetään hallituksen aiemmin lupaaman mukaisesti kireämpää verotusta datakeskuksille heti ensi vuoden alusta 1.1. alkaen. Muutos lisäisi sähköveron tuottoa valtiolle 47 miljoonaa euroa vuonna 2026.

”Lakialoitteen jättämisen jälkeen hallituksen poukkoilu sai jatkoa. Hallitus havahtui ja antoi kuin antoikin kiireellisesti jälleen uuden lakiesityksen (HE 156/2025vp), joka oli täällä marraskuun alussa lähetekeskustelussa. Siinä datakeskusten verotusta kiristetään alkuperäisen lupauksen suuntaisesti – kuitenkin vasta ensi heinäkuusta alkaen, jolloin verokertymä kasvaisi vain 24 miljoonaa ensi vuonna. Tällä viivyttelyllä hallitus antaa ensi vuonna vielä 23 miljoonan arvoisen verohuojennuksen datakeskusyhtiöille. Eikä siinä vielä kaikki, hallitus on myös luvannut lopulta hyvittää datakeskuksille täysimääräisesti kiristyvän verotuksen. Uutta yritystukea koskeva esitys on valmistelussa. Hallituksen kokonaisuus on siis lopulta plus miinus nolla valtion talouden kannalta, jos ei lopulta peräti miinusmerkkinen, kun huomioi datakeskusrakentamisen monet riskit. Ja tämä hallituksen menettely. Se on hyvin kyseenalainen.

”Puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää vaihtoehtobudjetissaan ja budjettivastalauseessaan datakeskusten sähköveron kiristämistä käsittelyssä olevan lakialoitteen mukaisesti heti 1.1. 2026, jolloin verotuotto kasvaa 24 miljoonan sijasta 47 miljoonaa ensi vuonna. Näille rahoille on kyllä käyttöä.  

”Peruskysymys on se, että katsooko hallitus todella tarpeelliseksi tukea jättiläismäisiä voittoja maailmanlaajuisesti takovia yhtiöitä kuten Googlea ja Microsoftia – tällaisilla yhteiskunnan tuilla, samalla, kun hallitus leikkaa massiivisesti kansalaisten palveluista ja sosiaaliturvasta.

”Tämä lakialoite tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden keskustella datakeskusten vaikutuksista laajemminkin kuin vain verotuksen osalta. Kysymyksiä on paljon: vaikutus sähkönkulutukseen ja sähkön hintaan, maankäyttöön, ympäristöön, työllisyyteen, valtiontalouteen jne. Tämä keskustelu on Suomessa oikeastaan vasta kunnolla alkamassa.

”Puhemies! Suomesta ei pidä tehdä datajättien halvan sähkön ja vähien vastuiden reservaattia, jonka ylläpidon tavallinen suomalainen sähkönkuluttaja, veronmaksaja, ympäristö ja suomalainen luonto lopulta maksavat. – Kiitos!”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa koskien datakeskusten sähköveron kiristystä koskevaa lakialoitetta.

”Puheenjohtaja! Nyt tulee hieman kritiikkiä suitsutuksen vastapainoksi. Myönnän lukeutuneeni pitkään Länsiradan kriitikoihin ja ymmärrän hyvin niitä epäilyjä, joita radanvarren kunnissa hankkeesta on esitetty. Länsirata on erittäin kallis myös Turulle eikä parikymmentä kilometriä ja kahdesta tunnista noin puoleentoista lyhenevä matka ole näin valtavien kustannusten arvoinen. Ratayhteyttä välillä Helsinki-Turku olisi voitu kehittää myös rantarata kuntoon laittamalla.

”Länsiradan hyödyt korjataan Espoon päässä, jonka länsilaajentumista hanke hyödyttää. Turku näyttää olevan maksumies, jonka veronmaksajille jää tästä varmuudella ainakin valtava velka. Emmekä vielä tiedä, kuinka suuri velka. Hankkeen ensimmäinen vaihe maksaa yhteensä 1300 miljoonaa 400 kunnilta, 400 valtiolta ja lisäksi yli 500 miljoonaa valtion takaamaa velkaa. Tästä 900-1000 miljoonaa käytetään välin Espoo-Lohja rakentamiseen, 37,5 km rataosuudelle. Loppu noin 300 miljoonaa tulee Turku-Salo -välin radanpätkille. Ensimmäinen vaihe maksaa Turulle suoraan 130 miljoonaa ja lisäksi lainavastuut, mutta kaksoisraidetta tulee vähäisesti: välille Kupittaa-Nunna 8 km ja Hajala-Salo 10 km. Espoolle ensimmäinen vaihe maksaa suoraan 170 miljoonaa, jota vastaan se saa 37,5 km:n Espoo-Lohja -radan.

”Osakaskuntien ja valtion kustannusjako on Turulle epäedullinen. Se suosii 1. vaiheen rakentamista, josta Turku ei siis vielä edes hyötyisi. Nyt päätettävän ykkösvaiheen myötä ei siis valmistu vielä edes Salo-Turku -välille kaksoisraidetta, vaan tuon välin pisin osuus Hajala-Nunna (33 km) jäisi vasta 2. vaiheeseen, kuten myös varsinainen rantaradan oikaiseva Lohja-Salo -osuus (60 km). Juuri tämä kymmenien kilometrien metsätaival on kaikkein vähiten kannattava radan osuus, ja kaikkein epätodennäköisimmin toteutuva.

”Toisen vaiheen käynnistymisestä ei ole mitään varmuutta. Turku siis maksaisi 1. vaiheen Espoo-Lohja väliä vailla takeita kakkosvaiheen toteutumisesta. Osakkaita saattaa hyvinkin alkaa irrota yhtiöstä, kun 1. vaiheen hyödyt on pääkaupunkiseudulla saavutettu. Hiljattain julkisuuteen tulleen, liikenneministeriön osakaskunnille lähettämän muistion mukaan riski 1. vaiheessa nyt päätettävien kustannusten ylittymisestä olisi jopa 100-150 miljoonaa ja riski olisi suurin nimenomaan Turun ja Salon välisissä osahankkeissa (Kupittaa-Nunna, Hajala-Salo).

”Riskit ovat siis valtavat, ja hyödyt eivät ole sellaiset, joita nyt meille uskotellaan. Hyödyt kasaantuvat pääkaupunkiseudulle, sen kiinteistökehityshankkeisiin, kuten valtuutettu Orpo täällä omassa puheenvuorossaan totesikin. Rantaradan parantaminen olisi ollut viisaampaa. Se rata jää. Ja sekin on pantava kuntoon, siellähän ihmiset nyt asuvat ja käyvät töissä pääkaupunkiseudulla tai Turun suunnassa. – Kiitos!”

Puheenvuoro Turun kaupunginvaltuustossa 17.11.2025

Hyvät ystävät ja toverit!

Perussuomalaisten äänestäjät tekevät paluuta vasemmiston teltoille. Sen on selvästi voinut havaita kesämarkkinoilla, joissa olen kiertänyt ihmisten kanssa juttelemassa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran saksilla toteutettu leikkaus- ja talouskuripolitiikka on ollut paha pettymys perussuomalaisten äänestäjille. Pääsyyllinen eli kokoomus on pelannut korttinsa taitavasti. Sen taustaryhmiä – isoja yhtiöitä ja niiden omistajia sekä muita suurituloisia – palveleva politiikka: työelämän oikeuksien ja sosiaalituvan heikennykset, palveluiden yksityistäminen, yhtiöiden ja suurituloisten veroalet ovat menneet eteenpäin. Kasvava poliittinen tyytymättömyys on maksatettu hallituskumppaneilla.

Orpon ja Purran politiikan vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja koko kansantalouteen ovat olleet negatiiviset. Työttömyys vain kasvaa, kun kulutuskysyntä leikkausten vuoksi hiipuu ja epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta kasvaa. Suomi velkaantuu vauhdilla.

Tiivistynyt liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa ja Nato-jäsenyys on tarkoittanut Suomelle talouden matalasuhdanteen pitkittymistä. Taustalla on myös talousmaantiede. Lähialueen markkinat on suljettu ja toivo ripustettu valtameren takaiseen talouteen. Nyt Yhdysvallat kuitenkin korottaa tullimuurejaan vetääkseen eurooppalaisten yhtiöiden tuotannon omalle maaperälleen. Se sitoo Euroopan valtiot hyvin kalliiseen energiayhteistyöhön sekä vielä massiivisempiin asehankintoihin yhdysvaltalaisilta yhtiöiltä.

Nato-käännös on vaikuttanut tietenkin myös Suomen kv-asemaan heikentävästi. Kaikessa kuuluu nyt isännän eli USA:n ääni.

Traagista on, että epäsuositun oikeistohallituksen kannatusta pitää yllä enää tämä pelkoja, muukalaiskammoa ja militarismia lietsova sotaisa politiikka, joka viimeiset kolme vuotta on Suomessakin vallinnut. Surullisina esimerkkeinä Gazan kansanmurhan vähintäänkin hiljainen hyväksyminen ja asekauppa Israelin kanssa, ihmisoikeussopimusten ja perustuslain vastainen rajasulku, Ottawan sopimuksen irtisanominen, Yhdysvaltain asevoimille tukikohdat avaava DCA-sopimus sekä valtavat asehankinnat ja sotilasmenojen järjetön kasvattaminen. Myös ydinaseiden sallimista Suomessa harkitaan käynnissä olevan sotilasräjähdelain uudistamisen yhteydessä. Kaiken pohjalla on Nato-jäsenyys. Kesällä asetettu viiden prosentin puolustusmenotavoite voi tarkoittaa Suomelle 2035 mennessä jopa 20 miljardin sotilasbudjettia. Isku hyvinvointivaltion rakenteisiin on tällä vauhdilla murskaava, uhattuna ovat suomalaisten palvelut, turvaverkot, jopa eläkevarat ja eläkkeet.

Hyvät ystävät ja toverit!

Vielä viime syksynä rauhasta puhuminen oli Suomessa vaikeaa. Ei se helppoa ole ollut sen jälkeenkään. Washingtonin tapaamiset suurvaltojen välillä ovat kuitenkin varma merkki siitä, että rauhaa kohti nyt kuljetaan. Turvatakuiden tarpeesta kestävän rauhan saamiseksi Ukrainan ja Venäjän välille ollaan maailmalla yhtä mieltä. Turvatakuut oli kirjattuna jo Istanbulin rauhanneuvottelujen pöytäkirjaan maaliskuussa -22. Näistä neuvotteluista Suomessa on kerrottu kovin vähän. Rauha oli jo silloin lähellä, mutta Biden ja Johnson kaatoivat viime hetkellä Ukrainan ja Venäjän neuvottelijoiden saavuttaman yhteisymmärryksen. Nyt tilanne on Ukrainalle aivan olennaisesti heikompi kuin tuolloin.

Valkoisen talon porstuassa odottaneiden ns. halukkaiden koalition maiden suunnitelmat turvatakuista eivät vaikuta olevan realistisella pohjalla. Turvatakuut ja mahdolliset rauhanturvajoukot eivät todennäköisesti voi olla sodan osapuolia aseistaneiden ja siis sotaan osallisten maiden vastuulla. Ne tulisikin koota YK:n toimesta sellaisista jäsenmaista, joilla tätä rasitetta ei ole.

Alaskan keskustelut USA:n ja Venäjän välillä olivat paljon merkittävämmät kuin Suomessa on tahdottu myöntää. Jo pian saattaa koittaa aika, jolloin sotapropaganda vaihdetaan maailmalla sovittelevampaan puheeseen, uhoaminen ei olekaan enää muodissa ja sotavarustelun laskut alkavat näyttää mielettömiltä virheiltä.

Missä silloin on vasemmisto? Uskallammeko vahvistaa rauhan ja antimilitarismin linjaa politiikassamme? Uskon, että se on politiikkamme menestyksen ja kannatuksemme kasvattamisen ydinkysymys tulevaisuudessa.

Kiitos!

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa olisi viimein aika keskustella Suomen suhtautumisesta ydinaseisiin. Täytyy heti aluksi sanoa, ettei Orpon hallitus ole pitänyt eduskuntaa informoituna asiasta. Vastaamatta on useita kysymyksiä. Osa kysymyksistä liittyy ydinenergialain uudistamiseen ja sen neljänteen pykälään, joka kieltää ydinräjähteiden sijoittamisen Suomeen.

Orpon hallitus on kertonut tuovansa esityksen uudeksi ydinenergialaiksi eduskuntaan loppusyksystä. Lainsäädäntösuunnitelmassa todetaan, että ”ydinräjähdekieltoa on tarpeen arvioida”. Enempää tietoa ei ole toistaiseksi hallitukselta saatu. Useat niin sanotut asiantuntijat ovat kantanaan ilmoittaneet, että uudistettavasta laista pitäisi koko neljäs pykälä poistaa. Tämä tietenkin mahdollistaisi jatkossa ydinräjähteiden sijoittamisen Suomeen.

Siksi kysynkin ensiksikin hallitukselta, aikooko hallitus poistaa ydinräjähteitä koskevan kiellon, joka nykyiseen ydinenergialakiin sisältyy? Ja onko lakiesitys tulossa syksyllä eduskuntaan? Olen tehnyt saman kysymyksen hallituksen ministereille aikaisemminkin, mutta vastausta en ole saanut. Viimeksi tässä keskustelussa pari tuntia sitten ministeri Häkkänen sivuutti kysymyksen aivan kuin ei sitä olisi kuulutkaan.

Toiseksi muistutan myös, että presidentinvaalikampanjan aikana nykyinen presidentti Alexander Stubb kannatti ydinräjähteitä koskevan pykälän poistamista laista. Toinen ehdokas, entinen ulkoministeri Pekka Haavisto vastusti pykälän poistamista.

En ole huomannut, että kumpikaan – Stubb tai Haavisto – olisivat presidentinvaalien jälkeen perusteellisemmin käsitelleet lakiuudistusta. Aivan välttämätöntä olisi tietenkin kuulla presidentin nykyinen kanta. Koska lausuntoja ei ole kuulunut, lienee kanta entinen. Kiinnostavaa olisi myös kuulla kansanedustaja Haaviston kanta. vastustaako hän yhä ydinräjähteiden sijoittamisen kieltävän pykälän poistamista laista.

Kolmanneksi, erityisesti ulkoministeri Elina Valtoselta ja puolustusministeri Antti Häkkäseltä odotan vastausta kysymykseen, onko hallitus keskustellut ydinenergialain uudistamisesta Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan kanssa? Aikaisemmin hallitus on kertonut, että Suomi Naton jäsenmaana aikoo keskustella asiasta liittolaistensa kanssa. Onko tällaisia keskusteluja käyty ja minkälaisiin johtopäätöksiin näissä keskusteluissa on päädytty?

Tiedossa on, että Suomi osallistuu Naton ns. ydinsuunnittelutyöryhmän toimintaan ja on myös osallistunut ydinasesotaharjoituksiin. Tiedossa on sekin, että Suomi on sitoutunut turvaamaan omalla hävittäjäkalustollaan Euroopassa tapahtuvia ydinasekuljetuksia ja on osallistunut myös tätä koskeviin harjoituksiin.

Olisi kohtuullista, että hallitus kertoisi eduskunnalle myös sen, onko Suomen ydinasepolitiikasta ja sen mahdollisista muutoksista keskusteltu Naton Haagin huippukokousta valmisteltaessa.

Totean myös, että jos en saa nyt käytävässä eduskuntakeskustelussa vastauksia tekemääni kysymyksiin, aion jatkossa käyttää myös muita kansanedustajille kuuluvia oikeuksia tietojen saamiseksi. – Kiitos!

Puheenvuoro keskustelussa koskien Puolustuspoliittista selontekoa (VNS 9/2024vp).

Arvoisa puhemies! Sotilasmenojen valtavista lisäyksistä on alettu Suomessakin viimein käymään kriittistä keskustelua. Sitä olisi pitänyt käydä jo viimeistään silloin, kun vauhti alkoi kiihtyä, HX-hanke käynnistyi ja sen tuottama kustannuspaine valtiontalouteen kävi selväksi. Me kriittiset varoitimme kyllä sekä hävittäjälaskusta, jossa piikki jäi eduskunnalta auki, että Nato-jäsenyyden aiheuttamista, vieläkin rajummista sotilasmenojen lisäyksistä. Harva silloin kuunteli, mutta olisiko nyt vihdoin herääminen tosiasioihin tapahtumassa? Kiitos erityisesti edustaja Sarkkiselle hänen tässä edellä käyttämästään puheenvuorosta, jossa hän ansiokkaasti eritteli näiden puolustusmenotavoitteiden varsin laajoja talousvaikutuksia. 

Tämä Naton viiden prosentin menotavoite tarkoittaa Suomelle noin 16 miljardin euron sotilasmenoja tulevaisuudessa. On selvää, ettei siihen ole varaa, mutta rehellisesti on myös myönnettävä, että varaa ei ole edes julkisen talouden suunnitelmassa jo linjattuun kolmen prosentin tasoon, 10—11 miljardiin euroon. Ja jo nykyinen kuuden ja puolen miljardin menotaso on tarkoittanut leikkauksia hyvinvointiin ja koulutukseen. 

Puhemies! Suomessa ei ole juuri lainkaan keskusteltu myöskään siitä, joudummeko me myöhemmin maksamaan Yhdysvalloille sen nyt Suomelle antamasta niin sanotusta turvallisuustuesta. Toistaiseksi ei hallitus ole vastannut tätä koskeviin kysymyksiin. Yhdysvalloilla on ollut Suomessa tosiasiassa pysyvästi asevoimia jo toukokuusta 22 alkaen. Puolustusyhteistyösopimus DCA tuo mukanaan yhä laajemman Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon Suomessa. Suomi on nyt myös osa Yhdysvaltain maailmanlaajuista tukikohtaverkostoa. Yhdysvallat on osallistunut ilmavoimillaan ja drooneillaan myös Suomen itärajan valvontaan jo pitkään. Lisäksi Yhdysvallat sai Suomelta puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen myötä oikeuden sijoittaa asevoimiaan useisiin tukikohtiin eri puolilla Suomea. Yhdysvallat on myös jo sijoittanut aseita ja asejärjestelmiä perusteilla oleviin raskaiden aseiden varastoihin, joita niitäkin rakennetaan eri puolille Suomea. Suomi on saanut Yhdysvalloilta myös tiedustelutietoja. 

Kaikki tämä maksaa, ja nyt on kyse siitä, minkälaisia kustannuksia on muodostunut. Presidentti Trump on pitänyt amerikkalaisjoukkojen sijoittamisessa eri puolilla maailmaa lähtökohtana sitä, että maat, joille Yhdysvallat antaa niin sanottua turvallisuustukea, joutuvat siitä myös maksamaan. Orpon hallitus on toistaiseksi jättänyt kertomatta, minkälaisia keskusteluja Suomi on käynyt Yhdysvaltain kanssa ja onko Yhdysvallat ottanut korvauksia näissä keskusteluissa esille. Joissakin kuulemissani arvioissa on puhuttu jo noin 3 miljardin dollarin suuruisista kustannuksista, joita sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa on Yhdysvalloille maksanut. 

Tiedossa on, että kaikki keskeiset Lähi-idän arabivaltiot, joissa on Yhdysvaltain tukikohtia ja Yhdysvaltain joukkoja, ovat sopineet korvausten maksamisesta. Esimerkiksi vuonna 19 Saudi-Arabian kanssa tehty sopimus kustannusten maksamisesta johti siihen, että Saudi-Arabia maksoi ensimmäisenä eränä 500 miljoonaa dollaria. Korvaus maksettiin joulukuussa 19. Kyse oli presidentti Trumpin ensimmäisellä kaudella tehdystä sopimuksesta. Trump ilmoitti myös, että Saudi-Arabia oli varannut miljardi dollaria korvausten maksamiseen kaikkiaan. 

Muutama viikko sitten, toukokuussa 25, Yhdysvallat ja Saudi-Arabia sopivat siitä, että Saudi-Arabia ostaa aseita Yhdysvalloista peräti 142 miljardilla dollarilla ja korvaa näin Yhdysvaltojen maalle antamaa turvallisuustukea. Kyse ei ollut vain näiden kahden maan keskinäisen historian suurimmasta asekaupasta vaan suurimmasta asekaupasta, joka koskaan on maailmassa tehty. Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman kertoi maansa myös sitoutuneen investoimaan Yhdysvaltoihin peräti 600 miljardia dollaria. Saudi-Arabian ohella myös useat muut Lähi-idän arabivaltiot, kuten Qatar, Bahrain, Arabiemiraatit ja Kuwait, ovat sopineet maksavansa korvauksia eri muodoissa Yhdysvalloille siltä saamastaan turvallisuustuesta. Kyse on suoraan rahassa maksetuista korvauksista mutta myös investoinneista Yhdysvaltojen infrastruktuuriin sekä sitoutumisesta ostamaan amerikkalaisia aseita ja asejärjestelmiä. Trumpin hallinnon ensimmäisellä kaudella Yhdysvallat sopi myös Etelä-Korean ja Japanin kanssa maiden maksamista korvauksista Yhdysvalloille. Vuonna 19 Etelä-Korea sitoutui maksamaan 893 miljoonaa dollaria ja Japani 1 700 miljoonaa dollaria. 

Nyt vaikuttaa siltä, että Yhdysvallat on ottamassa käyttöön maksut turvallisuustuesta yhä useamman maan kanssa. Saattaa olla, että myös Euroopassa Yhdysvaltain Nato-liittolaiset joutuvat Trumpin uuden hallinnon aikana maksumiehiksi. Valitettavasti Orpon hallitus ei ole toistaiseksi kertonut suomalaisille, onko korvauksista jo käyty keskusteluja myös Suomen kanssa. Myöskään oppositiopuolueet eivät tietääkseni ole ottaneet asiaa esille keskusteluissaan pääministeri Orpon ja puolustusministeri Häkkäsen kanssa. Mutta korjatkaa, jos olen tässä asiassa väärässä. — Kiitoksia, puhemies.

Puheenvuoro keskustelussa Puolustuspoliittisesta selonteosta (VNS 9/2024vp).
 

Arvoisa puhemies! Välikysymys on aiheellinen: velka kasvaa ennätysmäisesti. Hallituksen julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026—29 osoittaa, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkasuhteen taittaminen tule toteutumaan. Velkasuhde lähtee kasvuun heti 2028, ja se pysyy stabiilina vuosina 2026—27 ainoastaan koska valtio tulouttaa yli miljardi euroa Valtion Eläkerahastosta.  

Keskeinen syy epäonnistumiselle on se, että hallitus ei tunnista kokonaiskysynnän merkitystä Suomen taloudelle eikä leikkauspolitiikan negatiivista vaikutusta talouskasvuun. Tutkimuskirjallisuuden valossa on laajasti tunnistettu, että maan velkasuhde usein kasvaa, jos se pyrkii sopeuttamaan matalasuhdanteessa. Näin tapahtui esimerkiksi useassa EU-maassa 2010-luvulla. Suomen suhdannetilanne on edelleen vaikea. Suomen talous supistui vuosina 2023—24. Työttömyys on noussut yli yhdeksään prosenttiin, ja pitkäaikaistyöttömyys lähestyy 90-luvun laman jälkeistä huippua. Velkasuhteen taittaminen edellyttäisi sopeutusten sijasta tarkkaan kohdennettuja ja oikein ajoitettuja elvytystoimia. Valitettavasti hallituksen niin kutsutut kasvutoimet eivät ole kumpaakaan näistä. 

Orpon hallituksen finanssipolitiikka on ollut kiristävää ja talouskasvua kuihduttavaa. Useat hallituksen niin kutsutuista kasvutoimista kohdentuvat suurituloisiin, joilla on alhaisempi rajakulutusalttius kuin pieni- tai keskituloisilla. Suurille yhtiöille ja suurituloisille kohdennetut veronalennukset eivät mene investointeihin tai kulutukseen eivätkä elvytä Suomen taloutta. Ne vähentävät valtion tuloja ja myös lisäävät eriarvoisuutta, joka on jo kasvanut merkittävästi hallituksen mittavien sosiaaliturvaleikkausten seurauksena.  

Samalla kun oikeistohallitus on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta, se on lisännyt erittäin rajusti Suomen sotilasmenoja. Julkisen talouden suunnitelmassa sotilasmenoja kasvatetaan erittäin huomattavasti lisää, vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se merkitsee useiden miljardien vuosittaista lisärahoitusta armeijalle. Naton huippukokouksessa määriteltäneen tätäkin korkeampi menotaso, ainakin kolme ja puoli tai jopa viisi prosenttia bruttokansantuotteesta. Taustalla ovat Yhdysvaltain vaatimukset sotilasmenojen kasvattamisesta Naton eurooppalaisissa jäsenmaissa.  

Euroopassa on tapahtunut militaristinen käänne. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ilmoittanut, että jäsenmaiden sotilasmenot jätetään EU:n velkasääntöjen ulkopuolelle. Komissio on avannut oven EU:n yhteisvelan käyttämiselle asevarusteluja varten. Komissio on myös ilmaissut toiveen, että jäsenmaiden sotilasmenot kasvaisivat 650 miljardiin seuraavan neljän vuoden aikana. SAFE-velkavälineen myötä varaudutaan jopa 800 miljardin sotilasmenoihin. Kaikki tämä tehtäisiin velkasääntöjä keventämällä.  

Sotilasmenojen kasvattaminen lisää Euroopan ja Suomen talouden ongelmia. Euroopan ja Suomen taloudet kaipaisivat erityisesti tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Toisin kuin Suomessa annetaan ymmärtää, sotavarustelu ei merkittävästi tue kotimaista tuotantoa tai Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan lähes yksinomaan ulkomailta. Vaarana on, että kasvavat sotilasmenot syrjäyttävät tarpeellisia investointeja ja aiheuttavat Suomen talouteen huomattavan leikkauspaineen myöhemmin, kun komissio alkaa soveltamaan velkasääntöjä jälleen täysimääräisesti. On selvää, että julkisilla investoinneilla ja panostuksilla koulutukseen ja tutkimukseen sekä toisaalta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin olisi tosiasiallinen kokonaiskysyntää ja talouskasvua elvyttävä ja velkasuhdetta parantava vaikutus. Toisin on sotilasmenojen kohdalla. Ne eivät tuota, ne tehdään velaksi, ja ne vain syventävät Suomen velkasuota, koska tuottavuus ei niillä kasva. — Kiitos. 

Puheenvuoro välikysymyskeskustelussa Suomen velkaantumisesta.