Hyvät rauhan ystävät,

Pari viikkoa sitten Suomen läpi lensi kaksi Yhdysvaltain B-52 pommikonetta. Yhdellä lennolla tämä raskas strateginen pommikone kykenee ampumaan kaksikymmentä ydinkärjillä varustettua risteilyohjusta. Yhdysvaltain ydinasetriadin ilmaan sijoitettujen ydinaseiden haarassa B-52 on olennainen komponentti. Koneet ovat lentäneet ja osallistuneet sotaharjoituksiin pohjoisen Itämeren alueella aiemminkin, mutta Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä lennot ovat nyt ulottuneet myös Suomen ilmatilaan. Ilmavoimat on myös ryhtynyt harjoittelemaan näiden pommikoneiden operaatioiden suojaamista.

Puolustusministeri Häkkänen ylpeili lentojen olevan ”pelotteen osoittamista”. Hän tosin unohti mainita, että tuo pelote perustuu ydinaseisiin. Niin sanottu ydinpelote on noussut Suomen Nato-jäsenyyden myötä poliitikkojen yhä arkisemmaksi puheenaiheeksi. Esimerkiksi tämän tilaisuuden järjestäjä Turun Rauhanpuolustajat on ilmaissut huolensa tällaisen ydinaseita normalisoivan puheen yleistymisestä Suomessa. Erityisen kylmäävältä se tuntuu tänään: Toistaiseksi ainoan kerran ihmiskunnan historiassa ydinasetta on käytetty Hiroshiman pommituksessa päivälleen 79 vuotta sitten ja Nagasakissa kolme päivää myöhemmin – vuonna 1945.

Näiden pommitusten uhreja olemme kokoontuneet nyt muistamaan.

Hyvät rauhan ystävät,

Puheita seuraavat teot. Muutos Suomen suhtautumisessa ydinaseisiin, niiden normalisointi poliitikkojen puheissa ja mediassa, alkoi samaan aikaan, kuin Suomea ryhdyttiin viemään Naton jäseneksi. Suomi ei asettanut Marinin hallituksen johdolla ainoatakaan rajoitetta Naton liittymissopimukseen, ei siis edes ydinaseita koskien. Tehtiin täyskäännös Suomen politiikassa.

Orpon hallituksen päästyä valtaan ja Suomen liityttyä osaksi Naton ydinasesuunnittelua vauhti kiihtyi. Erityisesti Alexander Stubb raivasi presidentinvaalikampanjassaan tilaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiselle. Kampanjan aikana hän totesi vaalikonevastuksissa, vaalitenteissä ja muissa julkisissa lausunnoissa toistuvasti kannattavansa etenkin ydinaseiden kuljetusten eli kauttakulun sallimista Suomen alueella. Ydinenergialain 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Kysymys kuuluu, onko Stubb nyt presidentiksi tultuaankin samalla kannalla kuin kampanjassa? Onko hän valmis sallimaan ydinaseet Suomessa? Perääntymistä aiemmista lausunnoista ei ole toistaiseksi kuultu.

Pääministeri Petteri Orpo puolestaan on linjannut (STT 6.3.), että Suomen tulee ”loppusyksyyn” mennessä muodostaa kanta siihen, tulisiko ydinaseiden kuljettaminen sallia Suomen alueella eli muutetaanko ydinenergialakia. Orpo on painottanut, että Suomi on päättänyt jo Natoon hakiessa, että mitään rajoituksia jäsenyyden sisältöön ei tehdä. Ydinenergialain uudistaminen on myös hallituksen lainsäädäntöohjelmassa.

Toistaiseksi mielipidemittaukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että kansalaiset eivät halua Suomeen ydinaseita, eivätkä myöskään niiden kauttakulkua. On sanomattakin selvää, että ydinaseiden sijoittaminen tai niiden kauttakulun salliminen asettaisi Suomen äärimmäiseen vaaraan.

Valtiojohdon ydinaseita normalisoiva puhe on tähdätty pehmittämään kansalaismielipidettä ja eduskuntaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiseksi. Valtiojohto ylläpitää valmiutta Suomen politiikan muutokselle, jos Yhdysvallat sitä edellyttää. Stubbhan on mm. todennut, ettei toimisi ”ilman läntisten liittolaisten mandaattia” (Kainuun Sanomat 19.9.2023), tarkoittaen tässä mitä ilmeisimmin ja viime kädessä Yhdysvaltojen valtuutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Hyvät rauhan ystävät,

Ydinenergialain kiellosta huolimatta ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueella voi olla mahdollista myös tietämättämme. Yhdysvaltain ja Suomen välisessä niin sanotussa puolustussopimuksessa eli DCA-sopimuksessa Suomi luovutti Yhdysvaltain asevoimien käyttöön 15 sotilasaluetta ja antoi yhdysvaltalaisjoukoille oikeuden käyttää maa-, meri-, ja ilmatilaansa. Sopimuksessa mainitut alueet ovat Yhdysvaltain asevoimien suvereenissa hallinnassa eikä Suomella ole mahdollisuutta esimerkiksi tarkastaa näitä alueita. Sopimuksessa Suomi suostui myös siihen, että yhdysvaltalasijoukkojen ei tarvitse noudattaa Suomen lainsäädäntöä, he lupaavat vain kunnioittaa sitä. Ero ”noudattamisen” ja ”kunnioittamisen” välillä on merkitsevä ja siihen oikeusoppineet Suomessa ovat huolestuneena kiinnittäneet huomiota.

Vähemmälle huomiolle Suomessa on jäänyt eräs keskeinen seikka liittyen DCA sopimukseen. Sen haluan tässä vielä nostaa esille. Kun Yhdysvallat solmi DCA-sopimukset Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kanssa, se onnistui laajentamaan maailmanlaajuista yli 700 tukikohdan verkostoaan 47 uudella tukikohdalla. Käytössään olevia tukikohta-alueita eri isäntämaissa Yhdysvallat käyttää, ei suinkaan näiden maiden puolustamiseen, kuten meille uskotellaan, vaan omien etujensa edistämiseen ja valvomiseen sotilaallisella voimalla. Tukikohtaverkosto on logistisesti välttämätön aseellisten konfliktien ja sotien käymiseksi eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Israelin Gazassa toteuttamassa kansanmurhassa käytetyt aseet, ohjukset ja pommit on toimitettu Yhdysvaltain tukikohtaverkoston Euroopassa sijaitsevista varastoista.

Tällaisen tukikohtaverkoston ja ”liittokunnan” osaksi Suomi ja muut Pohjoismaat liitettiin.  

Hyvät rauhan ystävät,

Ydinsodan uhkaa väheksytään usein teoreettisena, mutta monet asiantuntijat korostavat, että se voi syttyä virhearvion ja sattumankin seurauksena. Täystuhon mahdollistavat aseet eivät pysykään ihmisen kontrollissa. Tämän vuoksi ydinaseiden rajoittamisesta on pyritty sopimaan niin, että niiden sijoittaminen jättää vahingonkin sattuessa osapuolille jonkinlaisen reagointiajan korjaaviin toimiin. Yhdysvaltain hallitus ja Saksan hallitus ilmoittivat heinäkuussa Naton huippukokouksen yhteydessä, että Yhdysvallat aikoo sijoittaa Saksaan vuodesta 2026 alkaen jälleen asejärjestelmiä, jotka ulottuvat Venäjälle asti. Niihin on tarkoitus kuulua Tomahawk-risteilyohjuksia, jotka voidaan varustaa myös ydinaseilla, ja niihin tulee kuulumaan myös hypersoonisia ohjuksia. Päätös on tehty hallitusten välillä, ilman kansalaiskeskustelua tai parlamenttikäsittelyä, mikä on herättänyt Saksassa kovaa kritiikkiä. Toteutuessaan linjaus tarkoittaa paluuta kylmän sodan asetelmiin, mutta kehittynyt ohjustekniikka huomioiden suuremmin riskein. Uusien hypersoonisten ohjusten myötä varoaika lyhenee vain muutamaan minuuttiin.

Hyvät rauhan ystävät,

Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksia on pidetty toisen maailmansodan keskeisten yhdysvaltalaiskenraalienkin arvioissa sotilaallisesti tarpeettomina. Toinen maailmansota Tyynellämerellä oli jo päättymässä ja Japanin tappio selvä. Yhdysvaltain johtoasema maailmanjärjestyksessä oli varmistumassa. Iskut tehtiin Yhdysvaltain maailmanvallan osoittamiseksi – ”pelotteen” osoittamiseksi. Ydinpommin käyttö johti kuitenkin silmittömään kilpavarusteluun ja tilanteeseen, jossa ihmiskunnan kohtalo voi olla minuuttien varassa. Tähän samaan ”pelotteeseen” Suomi on nyt liittynyt, sitä valtiojohto tänä päivänä meille markkinoi ”ydinasesuojana” ja ”ydinasesateenvarjona”.  

Juuri kukaan ei Suomessa enää puhu rauhasta. Aseusko, jopa ydinaseusko, valtaa alaa. Ukrainan sodankin väitetään lännessä päättyvän vain Ukrainaa aseistamalla, vaikka tosiasiat kertovat toista.

Nyt tarvitaan meitä rauhan ystäviä ja rauhan puolustajia. Rauhanliikettä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Edessä on kamppailu ydinaseettoman Suomen puolesta.

Kiitos!

Puhe Turun Rauhanpuolustajien järjestämässä Hiroshiman uhrien muistotilaisuudessa 6. elokuuta 2024.

Kirjallinen kysymys hallituksen varautumisesta Turun telakan työpaikkojen turvaamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Meriteollisuus on Suomen kansantaloudelle ja työllisyydelle tärkeä ala, joka työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomessa toimii neljä merkittävää telakkaa: Turku, Rauma, Helsinki ja Uusikaupunki. Turun telakka on näistä ylivoimaisesti suurin ja eittämättä merkittävin. Yhdessä laajan alihankintayritysten verkoston kanssa Turun telakka työllistää jopa kymmenentuhatta henkilöä. 

Turun telakan asiakkaita ovat maailman suurimmat risteilyvarustamot. Varustamot uusivat kalustoaan mm. keventääkseen toimintansa ilmasto- ja ympäristövaikutuksia sekä vastatakseen kehittyvään sääntelyyn ja toisaalta risteilymatkustajien muuttuviin vaatimuksiin. Saksalaisen Meyerin perheen ostettua vuonna 2014 Suomen valtion ja Turun kaupungin avustamana Turun telakan onnistui telakka saamaan tilauskirjoihinsa osan risteilyalan kasvusta.  

Risteilyala joutui kuitenkin koronapandemian aikana vaikeuksiin matkailun hiipuessa ja jopa kokonaan loppuessa. Pandemia pakotti risteilyalusten tilaajat muun muassa tarkistamaan tilaustensa aikatauluja. Esimerkiksi Turun telakan kohdalla tämä merkitsi työvoiman vähennyksiä, kun sovittuja risteilijätilauksia jaettiin pidemmälle ajalle.  

Risteilymatkustaminen on pandemian jälkeen taas kasvussa. Koronaa edeltäneiden matkustajaennätysten sanotaan jo rikkoutuneen. Varustamot ovatkin taas lisänneet risteilijätilauksiaan maailman telakoilta. Turun telakalla tämä ei kuitenkaan ole näkynyt. Turun telakan toistaiseksi viimeisen tilauksen valmistus alkoi tammikuussa 2024, kun Icon-luokan kolmannen aluksen tuotanto aloitettiin. Telakan työkuorman arvioidaan olevan huipussaan alkuvuodesta 2025. Jos uusia tilauksia ei saada, työt loppuvat vuonna 2026, kun tilauskirjan viimeinen alus valmistuu. Telakkaa uhkaa työllisyyden merkittävä heikkeneminen jo aiemmin, mikäli uusia tilauksia ei jo pian saada. Pahimmillaan edessä voi olla yhtä syvä kriisi kuin edellisen omistajan, korealaisen STX:n, loppuvuosina. Suomen meriteollisuudelle aivan keskeinen teollinen työpaikka ja sen ympärille vuosikymmenten mittaan rakentunut osaaminen ja ammattitaito — tuhannet työpaikat — voidaan menettää.  

Eurooppalaisten telakoiden pahimmat kilpailijat ovat Kaukoidässä. Myös eurooppalaisten telakoiden keskinäinen kilpailu on kiristynyt. Euroopassa risteilijätilaukset ovat menneet suurelta osin Italiaan ja Ranskaan. Maanosan telakkayhtiöiden kärjessä olevat Italian Fincantieri-telakkayhtiö ja ranskalainen Chantiers de l’Atlantique ovat joko kokonaan tai osittain valtion omistuksessa. Alan kolmas eurooppalainen suuryhtiö saksalainen Meyer Werft on toistaiseksi Meyerin perheen yksityisessä omistuksessa ja Meyerin Turun telakka samoin. Valtio-omistus on antanut Meyerin pahimmille kilpailijoille selkeän edun korona- ja kustannuskriiseistä selviämisessä. Meyerin alihankkijat ovat myös italialaisten ja ranskalaisten telakoiden alihankkijoita, joten kilpailua käydään myös alihankintaketjuissa.  

Telakkateollisuutta nyt vaivaava tuotantokustannusten nousu ja kustannuskriisi alkoi pandemiasta johtuneista raaka-aine- ja materiaalitoimitusten vaikeuksista ja komponenttipulasta. Tilanne paheni edelleen Venäjän ja Ukrainan sodan myötä. Venäjän talouteen kohdistetut pakotteet ovat nostaneet etenkin energian sekä raaka-aineiden markkinahintoja läntisessä Euroopassa. Saksan talous tukeutui pitkään venäläiseen edulliseen energiaan, joten sanktiopolitiikka näkyy kenties raskaimmin juuri Saksan taloudessa. Tämä heijastuu paitsi Meyerin Saksan toimintoihin myös saman omistajatahon Turun telakkaan. Hintatason nousun vuoksi ennen pandemiaa sovitut tilaukset on jouduttu tekemään nyt tappiolla. Turun telakka teki viime vuonna jopa yli sata miljoonaa euroa tappiota.  

Saksassa Meyer Werftillä on ollut koko yhtiön olemassaoloa uhanneita vaikeuksia velkojensa kanssa. Meyer Werftin talousvaikeudet Saksassa ovat johtaneet jo aiemmin yhtiön pyytämään apua Ala-Saksin osavaltiolta. Jopa 2,7 miljardin euron rahoitustarve on kutenkin niin suuri, että osavaltiotason lisäksi tarvitaan liittovaltion tukea. Liittovaltion tuki yhtiölle ratkennee heinäkuun aikana. Keskustelussa on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollut myös osavaltion tai liittovaltion omistus yhtiössä. Osana Meyerin telakkayhtiön pelastusoperaatiota on laadittu työntekijöiden näkökulmasta erittäin raskas saneerausohjelma. Meyer on päättänyt saneerausohjelman mukaisesti vähentää työntekijöitä Saksassa 340 henkeä. Samalla yhtiö teki paikallisen ammattiliiton IG Metallin kanssa sopimuksen, jossa se lupaa turvata Papenburgin telakalla työtä 3 100 työntekijälle vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittanee käytännössä, että Meyer Groupin telakoiden välisessä kilpailussa Papenburgin telakalla on jatkossa etusija. Tilanne on Turun telakan näkökulmasta huolestuttava. Meyer on kyllä onnistunut saamaan suurten risteilyalusten tilauksia kuluneen kevään ja kesän aikana, mutta ainoatakaan niistä ei ole tilattu Turun telakalta.  

Valtionyhtiö Suomen Teollisuussijoituksen (Tesi) kerrottiin Helsingin Sanomien tietojen (8.10.2022) mukaan vuonna 2022 joutuneen ainakin harkitsemaan Meyerin Turun telakan hätärahoitusta. Rauman telakkaa Teollisuussijoitus on tukenut merkittävästi. Finnveran takausvastuut — ja niihin liittyvät riskit — ovat olleet kasvussa. Tesin vuosi sitten heinäkuussa julkaisemassa selvityksessä (State of Finnish Marine Industry 2023) Suomen telakkateollisuuden tilanne ja kilpailukyky arvioidaan hyväksi. Kuluneen vuoden kehitys kuitenkin kertoo, että telakkateollisuuden kriisi ei ole hellittänyt otettaan ainakaan saksalaisomisteisesta Meyerin Turun telakasta.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata suomalaisen meriteollisuuden ja sen kannalta äärimmäisen tärkeän Turun telakan työpaikat nykyisen kustannuskriisin jatkuessa,

miten Finnvera ja Suomen Teollisuussijoitus ovat varautuneet kriisin pitkittymiseen,

miten kiristyneet talouspakotteet ovat vaikuttaneet suomalaisen meriteollisuuden ja etenkin saksalaisomisteisen Turun telakan kilpailukykyyn suhteessa kilpailijamaihin ja

millaisia riskejä hallitus näkee telakkateollisuuden vahvassa saksalaisomistuksessa kustannuskriisin pitkittyessä?

Helsingissä 16.7.2024 

Johannes Yrttiaho vas 

Hallitus antoi Yhdysvaltojen ja Suomen välisen ns. puolustussopimuksen (Defence Cooperation Agreement, DCA) kesäkuun alussa eduskunnalle ratifiointikäsittelyyn. Asian merkittävyys huomioiden varsin suppeaksi jääneessä eduskunnan lähetekeskustelussa kriittisiä puheenvuoroja ei juuri kuultu. Joitakin huolia nostettiin esille, mutta tärkeintä eli sopimuksen vaikutusta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemaan ei puheenvuoroissa kriittisesti arvioitu.

Sopimuksen keskeinen ongelma ja vaara on se, että Suomi luopuu siinä alueensa suvereenista hallinnasta Yhdysvaltojen sotilasvoiman hyväksi. Sopimuksen nojalla Yhdysvaltain joukot ja muut sopimuksessa määritellyt toimijat voivat tulla maahan, perustaa tukikohtia, liikkua maalla, merellä ja ilmassa; käyttää teitä, satamia, lentokenttiä sekä varastoida aseita. Sopimuksessa osoitetaan 15 aluetta Yhdysvaltojen käyttöön. Yhdysvaltain hallussa olevia alueita Suomella ei ole oikeutta tarkastaa saati mitenkään kontrolloida, niille ei ole pääsyä. Suomella ei ole tietoa, mitä kohteissa säilytetään tai millaisia toimintoja niissä on. Voi sanoa, että Yhdysvallat on niissä suvereeni toimija.

Eduskunnan aiemmin hyväksymät Nato-jäsenyys ja siihen liittyvä Nato SOFA -sopimus ovat ainakin muodollisesti osapuolten itsemääräämiseen ja tasaveroisuuteen perustuvia. Suomi päättää niiden nojalla itse, mitä se tekee tai sallii vaikkapa alueellaan tapahtuvan. Asioista päätetään ja sovitaan aina erikseen. DCA menee paljon pidemmälle, sillä yhdysvaltalaisjoukkojen maahantulo ja Suomessa toimiminen ovat niiden sopimuksen mukainen oikeus. DCA ei siis jätä Suomelle oikeutta päättää itse eikä perustu osapuolten tasaveroisuuteen. Siinä Yhdysvalloille luovutetaan oikeuksia Suomen alueella, mutta Suomi ei saa mitään. Ei Yhdysvallat lupaa sopimuksessa Suomea puolustaa.

Kun Suomi luopuu alueensa suvereenista hallinnasta, se luopuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa ydinasiasta. Suomi ei enää suvereenisti päätä ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan, koska se ei tosiasiassa enää voi täysin vastata alueeltaan tai alueensa kautta muihin maihin mahdollisesti kohdistuvasta sotilaallisesta uhkasta ja voimankäytöstä. Sodasta ja rauhasta päätetään jatkossa Suomen yli – Washingtonissa. Nyt eduskunnallekin yritetään uskotella, että tämä lisääntyvä ennakoimattomuus ja arvaamattomuus juuri tuottaisi sen mitä tavoitellaan eli Suomen turvallisuutta lisäävän ”pelotevaikutuksen”. Käy todellisuudessa aivan päinvastoin. Suomen turvallisuusasema heikkenee, jos eduskunta päättää ratifioida DCA-sopimuksen.

On vielä korostettava, että olennaista ei edes ole se, montako tukikohtaa tai muuta aluetta Yhdysvalloilla on Suomessa aktiivisessa käytössään ja onko niille varastoitu aseita. Olennaista suvereenisuuden menettämisen kannalta on Yhdysvaltain asevoimille annettavat oikeudet vapaaseen maahantuloon ja vapaaseen liikkuvuuteen ja läsnäoloon. On hyvin mahdollista, että pysyviä joukkoja tai merkittäviä asevarastoja ei Suomeen tuoda. Voi hyvinkin olla tarkoituksenmukaisempaa Yhdysvalloille pitää ne poissa etulinjasta, johon Suomi nyt luetaan.

Eduskunnan lähetekeskustelussa useampi edustaja toivoi aivan oikein huolellista ja tarkkaa eduskuntakäsittelyä sopimusta koskevalle hallituksen esitykselle. Kuitenkin täysistunto päätti keskustelun loputtua lähettää esityksen käsittelyyn vain neljään valiokuntaan. Puolustus-, perustuslaki- ja lakivaliokunnan on annettava lausuntonsa ulkoasiainvaliokunnalle, joka sitten laatii mietinnön. On ihan selvää, että huolellinen eduskuntakäsittely vaatisi laajemman valiokuntakierroksen. Sopimuksella ja sen myöhemmin eteemme tuomilla vaikutuksilla on kytkentä todella moneen lainsäädännön alaan. Nato-jäsenyyden hakemista sentään käsiteltiin kaikissa valiokunnissa, vaikka toki sitäkin pikaisesti ja pintapuolisesti.

Näyttääkin nyt ilmeiseltä, että DCA-sopimus viedään eduskunnasta läpi pikavauhtia, ratifiointipäätös tähdättäneen hiljaisiin viikkoihin juhannuksen jälkeen. Sopimus olisi ratifiointiprosessin jälkeen voimassa kymmenen vuotta, syksyyn 2034.

Avauspuheenvuoro Työ & rauha -seminaarissa Turussa

”Hyvät läsnäolijat! Lämpimästi tervetuloa minunkin puolestani. Sanon muutaman sanan päivän ohjelman johdannoksi.

”Ensimmäinen, aamupäivän osuus, keskittyy suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan ja nykyisen hallituksen toimiin. Pohdimme, miten hallituksen ja työnantajien ajama politiikka vaikuttaa ihmisten toimeentuloon, suomalaiseen työelämään, työmarkkinoihin ja ammattiyhdistysliikkeen toimintamahdollisuuksiin.

”Kyse ei tietenkään ole vain nykyisen Petteri Orpon hallituksen toimista, vaan pitkäaikaisemmasta kehityksestä, jota on kehystänyt keskustelu ”Suomen mallista”. Keskitetyistä sopimusneuvotteluista ja sopimuksista on 2000-luvulla pyritty liittotasolle. Vientiliittojen asemaa on korostettu. Valtiota on 2000-luvullakin tarvittu, kun ”kilpailukyvyn” ja ”tuottavuuden” nimissä on tehty osin keskitettyjä sopimuksia: Raamisopimus, Työllisyys ja kasvusopimus ja Kiky-sopimus. Valtiovaltaa on tarvittu lakimuutoksiin, joilla työnantajille on annettu esimerkiksi helpotuksia veroista ja muista maksuista. Työntekijöille on ollut tarjolla nollalinjaa palkkoihin, lomarahojen leikkauksia ja muita heikennyksiä. Nyt työnantajat haluavat murtaa työehtojen yleissitovuutta. Paikallisuus tekee paluuta työmarkkinasuhteisiin.

”Aamupäivän osuuden kolmen tutkijan alustuksen perään pidetään paneelikeskustelu, jossa on myös ammattiyhdistysliikkeen edustus mukana. Puheenjohtajana toimii Kristiina Linna SAK:sta. Paneelin aikana myös yleisö pääsee ääneen.

”Jälkimmäinen, iltapäivän osuus, on omistettu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kriittiseen arviointiin. Kolmen asiantuntija-alustuksen jälkeen päivän ohjelman päättää paneelikeskustelu, jossa pohditaan mm. rauhanliikkeen tehtäviä. Paneelin puheenjohtaa toimittaja Antero Eerola.

”Työn ja rauhan välillä on yhteys. Mitä syvemmälle Yhdysvaltain johtamaan sotilaalliseen liittokuntaan Suomi viedään, sitä enemmän meiltä edellytetään rahaa armeijalle ja aseisiin ja muuhun niin sanottuun turvallisuuteen. Nato-jäsenyys ja jo siihen valmistautuminen ovat nostaneet Suomen sotilasmenot muutamassa hallituskaudessa enemmän kuin kaksikertaisiksi yli kuuteen miljardiin vuodessa. Aserahat ovat pois terveyden, hyvinvoinnin ja sivityksen rahoista valtion budjetissa.

”Liittoutuminen ja asevarustelu lisäävät myös epävakautta. Vastakkainasettelu ja vuoropuhelun hyljeksiminen Euroopassa ovat merkittävästi heikentäneet nimenomaan läntisen Euroopan talouksia. Suomeen vaikutus kohdistuu kahta kautta, sekä keskeisten läntisten vientimarkkinoiden hiipumisen että idänkaupan tyrehtymisen myötä. Tuntemamme suomalainen hyvinvointi on rakennettu työllä, mutta nimenomaan rauhan ja vakauden pohjalle. Sellainen ”Suomen malli” ei kuitenkaan enää tunnu kelpaavan.

”Suomen talouden heikkenemisen taustalla vaikuttavat sotilasmenojen kasvu ja ulkomaankaupan ongelmat, mutta hallitus etsii ja osoittaa syylliset muualta. Orpon hallitus leikkaa edeltäjiäänkin rajummin pienituloisille tärkeistä palveluista ja sosiaaliturvasta. Vallanpitäjät ja poliittinen eliitti haluavat vaieta todellisista syistä leikkaus- ja talouskuripolitiikan taustalla.

”Tässä tilaisuudessa ei tosiasioita peitellä. Miten rahat Suomessa jaetaan? Miten rauha voi voittaa sodanlietsonnan? Mitä tekee suomalainen ammattiyhdistysliike ja poliittinen vasemmisto?

”Millä mallilla on sellainen Suomi, jonka toisiksi suurin hyvinvointialue Varha uhkaa lomauttaa kaikki yli 20 000 työntekijäänsä tai jossa rauhantyön valtionrahoitus lakkautetaan? Tai jonka eduskunta eilen päätti hyväksyä lakko-oikeutta rajaavan lain pykälät? Varsinainen hyväksymisäänestys on ensi viikolla.

”Hyvä yleisö, päästetään nyt asiantuntijat ääneen. Ensimmäisen puheenvuoron käyttää työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen. Hänen aiheensa on hyvinkin ajankohtainen, nimittäin hallituksen ajamat työtaisteluoikeuden rajaukset. Ole hyvä Seppo!”

Työ & rauha -yleisöseminaari järjestettiin Turussa 4. toukokuuta. Seminaarin järjestivät Ossi Ahokkaan Säätiö, Turun Rauhanpuolustajata, Teollisuus 49:n veteranait ja Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistys

Hyvät toverit!

On kulunut kaksi vuotta Suomen ulkopolitiikan täyskäännöksestä. Maan liittäminen sotilasliitto Naton jäseneksi ajettiin läpi eduskunnassa kiireellä, ilman kunnollista valmistelua, riskiarvioita tai kansan mielipiteen kuulemista. Suomea ei tuolloin uhannut mikään. Sen totesi Nato-selonteko, valtiojohto ja sen totesivat sotilaat. Me Nato-jäsenyyttä vastustaneet kansanedustajat jätimme eriävän mielipiteen eduskunnan pöytäkirjoihin. Siinä vedetty linja on kestänyt, kun sitä nyt katsoo. Valitettavasti monet riskit ovat realisoituneet ja realisoitumassa.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat vähentäneet vakautta Itämeren piirissä ja lisänneet jännitteitä Suomen lähialueilla ja itärajalla, kuten kaksi vuotta sitten arvioimme. Venäjä on ilmoittanut vastaavansa omien asevoimiensa painopisteitä muuttamalla. Tilanteen tekee Nato-jäsenyyttäkin vakavammaksi Suomen jaUSA:n välinen ns. puolustussopimus, DCA-sopimus, joka on tulossa eduskunnan päätettäväksi kesään mennessä. Sopimus ei ole sopimusoikeudellisessa mielessä sopimus lainkaan, vaan Yhdysvaltain edut yksipuolisesti turvaava sitoumus Suomelta. Suomi sitoutuu mm. avaamaan ainakin 15 erikseen nimettyä sotilasaluetta amerikkalaisjoukoille ja amerikkalaisaseiden ennakkovarastointiin. Edes vuokraa amerikkalaisten ei tarvitse alueista maksaa ja he saavat koko joukon merkittäviä erivapauksia Suomen lainsäädännöstä, aina rikosoikeutta myöten.

Suomen hallituksen ministerit ja tasavallan presidentti eivät ole valmiita asettamaan rajoituksia edes ydinaseiden osalta, pikemminkin päinvastoin. Jopa ydinaseet Suomen alueelta kieltävän nykyisen ydinenergialain muuttaminen on mahdollinen, ja vaikka lakia ei muutettaisi, ei ole takeita siitä, etteikö Suomen alueelle Yhdysvallat voisi ydinaseita tuoda. Suomella ei ole oikeutta tarkastaa Yhdysvaltain hallussa olevia varastoja ja tukikohtia tai niille tapahtuvia kuljetuksia.

Hyvät toverit!

Suomen julkisen talouden alijäämään vaikuttaa tällä hetkellä yhden menoluokan eli sotilasmenojen raju kasvu. Tämäkin oli nähtävissä, kun NATO-jäsenyydestä päätettiin. Sipilän hallituksen ajoista Suomen sotilasmenot ovat yli kolminkertaistuneet. Jo Marinin hallitus nosti ne yli kuuteen miljardiin vuodessa. Orpon hallitus on pannut vieläkin paremmaksi.

Suurimpia puolustusministeriön budjettiluokan menoeriä ovat amerikkalaiset F-35 hävittäjät, joiden hinta on arvioitu tarkoituksella alakanttiin Suomessa. Sen paljastavat mm. Kanadan ja Norjan hallitusten paljon rehellisemmät kustannusarviot. Suomen omilla arvioillakin hävittäjien vuotuisetmaksut kymmenen vuoden hankinta-aikana ovat suunnilleen hyvinvointialueiden, siis sosiaali- ja terveyspalveluiden – terveyskeskusten, hoivakotiin, sairaaloiden ja lastensuojelun palveluiden – rahoitusalijäämän verran, noin 1-1,5 miljardia euroa vuodessa! 

Toinen Suomen sotilasmenoja nostava tekijä on Israelilaisen Daavidin linko -ohjusjärjestelmän hankinta. Hankinta valmisteltiin ja päätettiin Marinin hallituksessa. Asekauppa Israelin kanssa näyttää vain kiihtyvän, vaikka maa toteuttaa Gazassa Yhdysvaltain tuella armotonta palestiinalaissiviileihin kohdistuvaa kansanmurhaa. Suomen hallituksella on kädet veressä, sillä valtionyhtiö Patria on syvällä mukana ja myy aseita ja asejärjestelmien osia Israelille. Mm. ohjusmoottorit Israelin käyttämiin amerikkalaisohjuksiin valmistaa Patrian yhteisyritys Nammo.

Kolmas sotilasmenoja nostava erä on ollut aseellinen tukiUkrainalle. Sen on ilmoitettu ylittäneen jo kaksi miljardia euroa. Lisäksi tulevat EU:n ns. rauhanrahaston Suomen osuudet, ilmeisesti satoja miljoonia euroja. Myös siviiliapua Ukrainalle on annettu, mutta merkittävästi aseapua vähemmän. Suomen olisi kannattanut siviilien kärsimyksen helpottamiseksikin panostaa nimenomaan humanitaariseen apuun ja pyrkiä lisäksi kaikin voimin edistämään rauhaa ja vuoropuhelua vihollisuuksien vähentämiseksi. Mutta jo ennen Nato-jäsenyyttä ja ennen Venäjän hyökkäystä talvella 2022 Suomi suuntautui Ukrainan aseelliseen tukemiseen, kun Yhdysvallat sitä alkoi eurooppalaisilta valtioilta vaatia. Jo tammi-helmikuussa 2022 haettiin Marinin hallituksen hyväksyntää kenttätykkien vientiluville. Tämä politiikka on tullut maallemme ja suomalaisille veronmaksajille todella kalliiksi. Nato suunnittelee lisäksi Ukrainan aseistamiseen 100 miljardin euron rahastoa. Näin Yhdysvallat pyrkii siirtämään maksuvastuun Ukrainan sodasta eurooppalaisille liittolaismailleen. Maksajaksi joutuu entistä suuremmassa määrin myös Nato-jäsen Suomi. Lisäksi Yhdysvallat ja Nato ajavat kahdenvälisiä puolustussopimuksia Nato-maiden ja Ukrainan välille. Sellaisen Stubb kävi Suomen osalta jo huhtikuun alussa Ukrainassa allekirjoittamassa. Sitovaa kansainvälistä sopimusta ei presidentillä ole valtuuksia hyväksyä, vaan valta kuuluu eduskunnalle. Tästä sopimuksesta eduskunta on pidetty kuitenkin lähes täysin pimennossa. Kaikki tämä viittaa aikomukseen jatkaa sotaa ukrainalaisten hengistävälittämättä. Kuitenkin viimeaikaiset mielipidemittaukset osoittavat, että suuri enemmistö ukrainalaisista haluaa sotaan venäjän kanssa diplomaattisen ratkaisun. 

Hyvät toverit!

Suomen ulkopolitiikan muutoksen vaikutukset talouteen ja yhteiskuntaan ovat kahdessa vuodessa olleet varsin merkittäviä, ja pelkästään negatiivisia. Vaikka keväällä 2022 väitetiin Nato-jäsenyyden tuovat investointeja ja vähentävän ns. maariskiä, näyttää käyneen aivan päinvastoin. Idänkauppa on lähestulkoon tyrehtynyt, rajan sulkeminen viime syksynä lopetti lisäksi matkailun ja muun liikenteen. 

Etenkin Itä-Suomi on kovissa taloudellisissa vaikeuksissa. Suomen kilpailuetuna on kiistatta ollut Venäjän markkinoiden läheisyys. Yhteyksien ja taloussuhteiden katkominen omin toimin, omalla politiikalla – ilman että EU tai Yhdysvallatkaan sitä Suomelta edellyttäisivät, saati sellaista linjaa itse noudattaisivat – hakee typeryydessään vertaistaan. Nato-jäsenyyttä kaksi vuotta sitten investointien nimissä ajanut EK onkin jo esittänyt erityistalousaluetta Itä-Suomeen – verohelpotuksia ja tukia yrityksille, joiden asiakkaat, markkinat ja kilpailuedut on viety. Valtio ja veronmaksajat maksavat tämänkin. 

Venäjään kohdistettu sanktiopolitiikka on ajanut koko Euroopan talouden syveneviin vaikeuksiin, mutta näyttää vahvasti siltä, että sanktioilla ei ole ollut toivottua vaikutusta Venäjän heikkenemiseen. Erityisesti Saksa on nyt hankaluuksissa. Saksan vaikeudet ovat nopeasti heijastuneet Suomenkin vientiteollisuuteen. Uudenkaupungin autotehtaan tuotanto supistui jo pari vuotta sitten, nyt Meyerin Turun telakan tilaukset uhkaavat loppua. Isot eurooppalaiset teollisuusmaat Saksa, Italia, Ranska vetävät risteilijätilaukset omille telakoilleen. Turussa ovat vuoden vaihteessa edessä työpaikkojen vähennykset, jos uusia tilauksia ei saada. Euroalueen kovan korkopolitikan, mutta myös ulkopoliittisista virheistä seuranneen Suomen talouden taantumisen vaikutus oin ollut dramaattisin rakennusalalla, jossa yritysten konkurssiaalto ei vieläkään ole ohi. Suomesta on tehty koillisen Euroopan pussinperä, jonne ulkomaisia investointeja on turha haikailla. Viimeaikaiseksi esimerkiksi käy ruotsalaisen teräsyhtiö SSAB:n hiilineutraalin teräksen investointihanke, jossa Suomella ja Raahella uskoteltiin olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä, mutta joka tietenkin päätyi Ruotsiin lähelle omistajia ja asiakkaita. 

Hyvät toverit!

Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus vastaa talouden taantumaan ja julkisen talouden alijäämään leikkaamalla sosiaaliturvasta eli ihmisten ostovoimasta ja heikentämällä palveluita. Kaikki nämä toimet tulevat pahentamaan taloustilannetta, kun tuloverotuksessa jää valtiolta verotuloja saamatta. Hallitus vastaa korottamalla arvonlisäveroa, mikä entisestään vähentää kulutusta ja negatiivinen kierre on valmis. Hallitus ei siis tosiasiassa politiikallaan vähennä alijäämää, saattaa käydä aivan päinvastoin.

Hallitus leikkaa sosiaaliturvaa, kuten asumistukea, työttömyyspäivärahoja sekä opintotukea, ennen kaikkea siksi, että työttömien ja opiskelijoiden olisi jatkossa otettava vastaan töitä aiempaa heikommilla työehdoilla. Työehtoja ja palkkoja poljetaan työnantajien eduksi. Työnantajien käyttöön halutaan halvempaa työvoimaa. Samalla työnantajat säästävät myös sosiaaliturvan maksuosuuksissaan. Voittoa omistajille jää jaettavaksi enemmän. Orpon hallitus on alusta alkaen ja täysin peittelemättä ollut Elinkeinoelämän EK:n asialla, Elinkeinoelämän keskusliiton hallitus.

Työnantajien etuja maksimoivaan politiikkaan kuuluu tietenkin myös lukuisa joukko työelämän oikeuksien heikennyksiä, työsuhdeturvan ja irtisanomissuojan leikkaukset, työtaisteluoikeuden rajaukset sekä paikallisen sopimisen lisääminen ja sitä kautta tapahtuva työehtosopimusten yleissitovuuden romuttaminen. Paikallisen sopimisen lisäämisellä on tarkoitus mm. romuttaa luottamusmiestenaseman ja ennen kaikkea laillistaa jo nykyäänkin metalliteollisuudessa, rakennuksilla ja palveluammateissa rehottava ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäyttö. Telakoille, konepajoihin, rakennustyömaille, hotelli- ja ravintoala-alalle, siivoustöhin ja maatalouteen alipalkattua työvoimaa värväävät työnantajat, jotka nyt onnistuvat kiertämään lakia olemattoman valvonnan vuoksi, voisivat tulevaisuudessa laskea rahojaan kevein mielin, kun yhä harvemmalla alalla olisi yleissitova työehtosopimusta työntekijän turvana. Myös julkisen puolen tehtäviin ulkomainen halpatyövoima halutaan tuoda yhä laajemmin. Tämä koskee tulevaisuudessa etenkin hyvinvointialueiden työtehtäviä. Halpapalkkaisia hoitajia on valmistauduttu tuomaan Suomeen kaukoidästä. Tarkoitus on hillitä työvoimapuolasta johtuvia palkkapaineita. On selvää, että hallituksen  hyvinvointialueille kohdistamat kovat leikkaukset tulevat nopeuttamaan  yhdessä työelämän lainsäädännön heikennysten kanssa tätä ulkomaisen alipalkatun hoivatyön laajenemista.

Hyvät toverit!

Kun siis katsomme, mitä Suomen Nato-jäsenyys ja liittoutuminen Yhdysvaltain kanssa on saanut aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa vain parissa vuodessa, jäljethirvittävät. Varoitimme Nato-jäsenyyden vaaroista jo keväällä 2022 eduskunnassa jättämässämme eriävässä mielipiteessä, kun sotilasliiton jäsenyyden hakemisesta äänestettiin, ja uudelleen itse jäsenyyttä hyväksyttäessä noin vuosi sitten. Suomen turvallisuustilanne on heikentynyt, naapurisuhteet on miltei tuhottu ja siinä samalla sotilasmenot ovat kääntyneet pysyvään kasvuun ja Suomen talous heikentynyt. Kaikki tämä tarkoittaa suomalaisen hyvinvoinnin ja sivistyksen tasontuntuvaa laskua. Jos tällä tiellä jatketaan, on romahdus vielä paljon nyt näköpiirissä olevaa suurempi. Siksi suunta on käännettävä. ”Sotiin johtaa riistoherrain kiistat, heidän eduistansa kamppaillaan”, lauletaan tunnetussa työväenlaulussa Veli, sisko. Sota, voima ja väkivalta, ovat oikeistopolitiikan kovaa ydintä ja sotaan oikeiston poliittinen vahvistuminen on aina ennen pitkää johtanut.

Onko oikeistovalta Suomessa nyt huipussaan? Se on meistä kiinni, milloin vastaliike nousee. Työväenliikkeen ja vasemmiston tulee tänä vappuna nostaa aiempaa voimakkaampana vaatimus rauhasta ja sodanlietsonnan ja sodan lopettamisesta. Hyvät toverit – veli, sisko – ”on jo aika ihmisyyden voittaa, sodan julmat kauhut lopettaa”.

Toivotan kaikille hyvää vappua!

Mihin johtaa Orpon hallituksen työnantajien etuja eteenpäin jyräävä politiikka ja mitä työntekijäpuoli voi tehdä? Suomen talouden heikkenemisen taustalla vaikuttavat sotilasmenojen kasvu ja ulkomaankaupan ongelmat, mutta hallitus etsii ja osoittaa syylliset muualta. Se leikkaa rajusti pienituloisille tärkeistä palveluista ja sosiaaliturvasta. Vallanpitäjät ja poliittinen eliitti haluavat vaieta todellisista syistä leikkaus- ja talouskuripolitiikan taustalla, mutta toukokuun seminaarissamme ei tosiasioita peitellä. Miten rahat Suomessa jaetaan? Miten rauha voi voittaa sodanlietsonnan? Mitä tekee suomalainen vasemmisto?

TYÖ & RAUHA
Seminaari lauantaina 4.5. klo 10-16
Bryggan, Forum Marinum (Linnankatu 72, Turku)

Aamukahvi klo 9.30

Tervetuloa ja avaussanat klo 10
Erkki Haapaniemi & Johannes Yrttiaho

Työn vai pääoman Suomi? klo 10-12.30

Työrauhalainsäädännön uudistaminen, prof. emeritus Seppo Koskinen

Paikallisuus työmarkkinasuhteiden historiassa, dosentti Kari Teräs

Leikkaukset, tulonjako, valtion velka, valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen

Paneelikeskustelu, jossa alustajien ohella alue- ja järjestöasiantuntija Kristiina Linna SAK, pääluottamusmies Tuuli Elokannas PAM, pääluottamusmies Janne Koivisto SEL


Sodan vai rauhan Suomi? klo 13.30-16 
Iltapäiväkahvi

Kamppailu ylivallasta ja sääntöpohjainen maailmanjärjestys,
prof. emeritus Jyrki Käkönen

Militarisoinnin ja idänkaupan tyrehtymisen vaikutus Suomen talouteen, 
kauppatieteiden tohtori Eero Lehto

DCA, rauha ja suvereniteetti, kirjailija Veronica Pimenoff

Paneelikeskustelu, jossa alustajien ohella toimittaja Antero Eerola ja ihmisoikeusaktivisti Gashaw Bibani

Päätössanat

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. TERVETULOA!

Osallistujille maksuton pääsy Forum Marinumin näyttelyihin tilaisuuden jälkeen.

Järjestäjät: Ossi Ahokkaan Säätiö, Turun Rauhanpuolustajat, Teollisuus 49:n veteraanit, Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistys

ERIÄVÄ MIELIPIDE
Ikääntyneiden palvelulautakunta
Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Eriävä mielipide päätökseen ”Avoimien toimintojen lakkauttaminen hyvinvointialueen järjestämänä”, 17.4.2024 § 36

Turun alueella sijaitsevien hyvinvointikeskusten Lehmusvalkaman ja Ruusukorttelin avoimia toimintoja ei olisi tullut lakkauttaa. Nyt lautakunnan tekemällä päätöksellä 17.4.2024 § 36 toiminnot lakkautetaan 30.6.2024. Vähintäänkin lautakunnan olisi tullut jatkaa neuvotteluja järjestämisen siirrosta Turun kaupungin vastuulle, kuten muidenkin kuntien alueella sijaitsevien avoimien palveluiden kohdalla nyt tehdyn päätöksen mukaan jatketaan. Tavoitteena olisi tullut olla toimintojen jatkuminen nykytasoisina ja henkilöstön siirto liikkeenluovutuksella työsuhteet ja niiden ehdot turvaten.

Päätös syntyi virheellisin perustein:

1. Päätöstä perustellaan virheellisesti sillä, että avoimien palveluiden lakkautuksista olisi päätetty jo aluehallituksen 5.12.2023 hyväksymän Tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman 2024-2026 yhteydessä. Tuottavuus ja taloudellisuusohjelma ei kuitenkaan ole lautakuntaa sitova aluevaltuuston talousarviopäätös ja lautakunnan tulee joka tapauksessa toimivaltaisena toimielimenä harkita päätöstensä seurauksia huolellisesti.

Lautakunnan esityslistan perusteluissa avoimien palveluiden lakkauttamisen on arvioitu aikaansaavan noin 1,5 miljoonan euron kustannussäästöt. Palveluissa työskentelee 26 työntekijää. Turun Ruusukorttelin ja Lehmusvalkaman jopa yli 1000 viikoittaisen asiakkaan käyttämien palveluiden sairauksia ja muuta toimintakyvyn heikkenemistä ennaltaehkäisevä vaikutus ja terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus on huomattava (esim. lonkkamurtumien, muun fyysisen kunnon heikkenemisen, yksinäisyyden, päihde- ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy). Näitä vaikutuksia ei lautakunnalle lainkaan arvioitu eikä arvioitu myöskään niitä hyvin todennäköisesti kasvavia taloudellisia kuluja, jotka palveluiden lakkauttaminen aiheuttaa terveyden ja hyvinvoinnin heikentyessä ja raskaampien palveluiden tarpeen kasvaessa.

2. Päätöstä perustellaan virheellisesti myös sillä, että Turun kaupunki olisi valmis ottamaan palvelut järjestettäväkseen ja palvelut jatkuisivat kunnan ja järjestöjen tuottamana. Lautakunnalle olisi tullut esitellä Turun kanssa käytyjen neuvottelujen tosiasiallinen tilanne. Neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen, joka olisi turvannut avoimien toimintojen jatkon. Tämä kävi ilmi Turun kaupungin Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnan 17.4. kokouksen esityslistalta (§3), joka oli julkaistu ennen Ikääntyneiden palvelulautakunnan kokousta. Turun kaupunki osoittaa päätöksen mukaan vain 80 000 euroa kuolinpesien ja sosiaalirahaston varojen tuottoa Lehmusvalkaman ja Ruusukorttelin avoimien palveluiden ”kehittämiseen”. Palvelut on tarkoitus tuottaa käytännössä kokonaan järjestöjen voimin.

On selvää, että rahoitus ei riitä lähellekään nykytasoisen palvelun jatkumiseen, vaan palvelutaso romahtaa. Tämän voi päätellä jo Turun kaupungin lupaaman rahoituksen ja hyvinvointialueen tavoittelemien säästöjen epäsuhdasta. Käytännössä kaupungin rahoitus on jatkossa 5-6 prosenttia nykytasosta. Yhtä selvää on, että kolmannen sektorin järjestöjen sinänsä erittäin arvokkaan työn nojautuessa vapaaehtoistyöntekijöihin, ei nykyisten palveluiden toteuttaminen ole mahdollista niiden vaatiman työmäärän (nyt 26 hyvinvointialueen työntekijää) ja työn edellyttämän ammattiosaamisen puuttumisen vuoksi sekä siksi, että asiakkaiden turvallisuuden varmistaminen on mahdotonta ja osin ilmeisesti säädösten vastaista järjestää vapaaehtoisten toimesta.

3. Varsinais-Suomen eläkeläisjärjestöjen yhteistoimintaelimen (EETU) 12.4. Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle lähettämää kannanottoa Ruusukorttelin ja Lehmusvalkaman avoimien toimintojen puolesta ei toimitettu lautakunnalle päätöksenteon pohjaksi. Kannanotto näytettiin lautakunnalle nopeasti kokouksessa ja se luvattiin toimittaa jäsenille kokouksen jälkeen, ja siis asian, josta lausuja halusi tuoda tietoja lautakunnan päätöksentekoon, tultua jo päätetyksi. Tätä EETU:n kannanoton käsittelyä ei voi pitää hyvän hallintotavan mukaisena. Lautakunnalta käytännössä evättiin olennaisia päätökseen vaikuttavia tietoja, kun kannanottoa ei sille ajoissa toimitettu. Kannanotto toimitettiin lopulta 19.4., vasta kun sitä erikseen oli pyydetty.

4. Päätöstä on keskeisesti perusteltu sillä, että vastuu avoimien toimintojen järjestämisestä ja vastuu rahoituksesta kuuluisivat kunnille, eivät hyvinvointialueelle. Lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä kirjattu jako ei ole näin yksioikoinen. Hyvinvointialueille kuuluu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtäviä ja niistä on hyvinvointialueen rahoituslain (617/2021) ja valtioneuvoston asetuksissa (1392/2022) säädetty myös valtionrahoitusta. Esimerkiksi ns. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen laskennan määräytymistekijät ovat sellaisia (mm. vammoista aiheutuvat sairaalajaksot, yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumat), joihin nyt lakkautettavilla avoimilla palveluilla voidaan merkittävästi vaikuttaa.

Turun Lehmusvalkaman ja Ruusukorttelin palveluiden käyttäjämäärät ovat suuria ja palveluiden tavoittavuus Turun seudulla ulottuu valtaosaan hyvinvointialueen ikääntyvää väestöä. Näin ollen palveluilla on merkittävä vaikutus väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja sairauksien, tapaturmien, päihde- ja mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn sekä siten myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävien valtionrahoitukseen.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen edun mukaista onkin viimekädessä turvata hyvin toimivat avoimet palvelut tarvittaessa itse ne järjestäen.

Johannes Yrttiaho
Ikääntyneiden palvelulautakunnan jäsen, aluevaltuutettu (vas)

Hyvät toverit,

Suomalaisia pieni- ja keskituloisia – työntekijöitä, työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita – uhkaavat nyt oikeistohallituksen ajamat leikkaukset sosiaaliturvaan, etuuksiin ja eläkkeisiin sekä työntekijöiden oikeuksien heikennykset – työtaisteluoikeuden kaventaminen, työehtosopimusten yleissitovuuden heikentäminen.

Etenkin ansiosidonnainen työttömyysturva on hallitusta muodostavan kokoomuksen ja perussuomalaisten hampaissa. Sen taustalla on EK:n isojen jäsenyritysten, isojen työnantajien, tavoite maksimoida voittojaan ja vähentää maksuvastuutaan työttömyysturvasta. Kun yrityksen vuodessa maksamien palkkojen summa ylittää 2,2 miljoonaa eli kun yritys on keskisuuri tai suuri kasvaa sen maksuosuus ansioturvasta merkittävästi. Tätä maksuosuutta omistajat käyttäisivät mieluummin voitonjakoon. Työnantajien maksuosuus on vuosien saatossa jatkuvasti pienentynyt. Esimerkiksi kiky-sopimus siirsi työttömyysvakuutusmaksuja, kuten myös työeläke- ja sosiaaliturvamaksuja työnantajilta työntekijöiden maksettaviksi. Valtio maksaa ansiosidonnaisesta vain peruspäivärahan osuuden, jonka se maksaa myös ilman ansioturvaa jäävälle työttömälle. Valtiontaloutta ansioturvan leikkauksilla ei tietenkään vahvisteta. Tosiasiassa valtion menot voivat jopa kasvaa, kun ansiosidonnaisen heikentyessä ja tulojen pudotessa työtön siirtyy muiden etuuksien piiriin, jotka valtio maksaa.

Väitteet valtiontalouden vahvistumisesta ovat huonosti perusteltuja ja ne nojaavat lähinnä uskomukseen työttömyysturvaleikkausten työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Tässä tullaan leikkausten toiseen työnantajan etua edistävään tavoitteeseen: heikentyvä turva pakottaa työttömän ottamaan vastaan töitä aiempaa heikommilla työehdoilla. Pärjätäkseen on ehkä tehtävä 2-3 eri osa-aikatyötä. Jo nyt tilastoissa on merkkejä huonojen työsuhteiden, osa-aika ja silpputöiden yleistymisestä. Hehkutettu Marinin hallituksen aikainen työllisyysasteen parantuminen on mitä ilmeisimmin tapahtunut juuri pätkä- ja silpputöiden kasvun myötä. On kyseenalaista, onko tällainen työllisyysasteen parantuminen ihmisille ja yhteiskunnalle hyväksi, onko se itse asiassa työllisyyden parantumista ensinkään, jos yksi ja sama työntekijä tekee yhä useamman työt, koska näistä töistä ei kunnolla makseta.

Hyvät toverit,

Petteri Orpon puuhaama porvarihallitus tulee käymään suurella todennäköisyydellä myös sotealueiden tuottamien julkisten palveluiden kimppuun. Nyt poliittiselle oikeistolle on aukeamassa mahdollisuus valtionrahoituksen peukaloruuvilla ohjata alueet heikentämään julkisia palveluita ja yksityistämään palveluita. Terveys- ja hoiva-alan jättiryitysten intressit painavat vaakakupissa. Hoitoalan työvoimapulaa ei olla valmiita korjaamaan parantamalla palkkoja, mutta ulkomailta tuodaan massiivinen määrä heikommin koulutettua ja halvempaa työvoimaa polkemaan työehtoja, palkkoja ja julkisten palveluiden laatua. Jo Marinin hallituksen jäljiltä sotealueiden rahoitustaso oli pahasti alijäämäinen, arviolta noin 1,5-2 miljardia. Sen vuoksi esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella eli Varhassa on käynnistetty yli 60 miljoonan säästöohjelma. Näin siitäkin huolimatta, että terveyskeskusten lääkärinvastaanotolle on maakunnassa kymmenien päivien jono tai yhteyttä ei terveysasemalle ehkä saa kaikkialla lainkaan. Lastensuojelu on niin pahassa kriisissä, että se on tehnyt lakisääteisten palveluiden toteutumatta jäämisestä kantelun valvovalle viranomaiselle – siis kantelun omasta toiminnastaan.

Jos Suomi on nyt saamassa kokoomuskomennon, niin Turkua ja Varsinais-Suomea kokoomuslainen politiikka on kurittanut pitkään. Turussa kokoomus on hallinnut jo miltei kahdenkymmenen vuoden ajan ja saanut kiedottua koko puoluekentän pikkusormensa ympärille. Varhan suuren budjettialijäämän taustalla on Turun sosiaali- ja terveydenhuollossa pitkään harjoitettu massiivinen alibudjetointi, kokoomuksen johdolla sitä on ylläpidetty, jotta julkinen palvelu olisi kroonisissa ongelmissa ja yksityinen voisi sen kustannuksella vahvistua ja tehdä yksityisiä voittoja. Turussa on terveysasemien vastaanottojen ohella ollut isoja ongelmia myös neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluissa. Vastaanottoaikoja ei ole saanut eikä lakisääteisiä määräaikaistarkastuksia ole tehty. Myös vanhustenhoidossa sekä palveluasumisessa että kotihoidossa ongelmat ovat suuria ja nekin johtuvat pitkälti ankarasta työvoimapulasta. Palveluita on myös alueellisesti supistettu, mm. Varissuon asuinalueelta on viety oma terveysasema. Se siirrettiin yksityiseltä terveyspalveluyritykseltä vuokrattuihin tiloihin lähelle kaupungin keskustaa. Terveysasemien jonoihin on vastattu yksityisillä ostopalveluilla, mutta ongelmia ei ole saatu siitäkään huolimatta korjattua. Kalliiksi on kyllä käynyt. Turussa on pormestarisopimuspuolueiden voimin päätetty käyttää verovarat rakennushankkeisiin, joista ei ole ihmisten arkielämän kannalta mitään hyötyä: uusi musiikkitalo, ratapihan elämyskeskus. Nämä ovat kymmenien elleivät satojen miljoonien hankkeita. Samaan aikaan lähialueiden alakoululaiset Jäkärlässä ja Varissuolla siirretään kouluremonttien tieltä väistötiloihin pitkien matkojen päähän – taloudellisin perustein.

Hyvät toverit,

Hintakriisi, johon Eurooppa ajautui pakotekierteen ja energian kallistumisen myötä, ei näytä hellittävän. Talouden heikkeneminen lisää työttömyyttä, irtisanomiset ja lomautukset kohtaavat yhä useampaa ihmistä. Esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaan massiiviset vähennykset heijastelevat yhdeltä osin sitä kuinka käy suomalaisen vientiteollisuuden, kun euroalue ja etenkin Saksan talous on ajautunut vaikeuksiin. 

Myös korot nousevat, mikä vaikeuttaa asuntovelallisten asemaa. Korkopolitiikalla sanotaan hillittävän inflaatiota, mutta tehoaako se, kun inflaatio näyttää olevan seurausta muusta kuin kasvaneesta kysynnästä: taustalla siirtymä kalliimpiin energialähteisiin sekä yritysten pyrkimys lisätä voittoja hintoja nostamalla. EKP korkopolitiikan taustalla on myös pyrkimys estää pääomien siirtymistä Atlantin taakse paremman koron perässä. 

Euroopan talouden heikentyminen kytkeytyy Yhdysvaltojen pyrkimykseen vahvistaa omaa talouttaan, irrottaa Eurooppaa yhteistyötä Kiinan ja tietenkin Venäjän kanssa ja sitoa sitä tiukemmin Yhdysvaltoihin itseensä. Yhdysvaltain energia- ja aseteollisuus ovat hyötyneet Ukrainan sodan aikaisista maailmantalouden siirtymistä. Euroopan Ukrainalle suuntaama aseapu pakottaa eurooppalaiset valtiot täydentämään asevarastojaan. Yhdysvallat on jo pitkään pyrkinyt lisäämään eurooppalaisten Nato-maiden vastuuta sotilasliiton kustannuksista Euroopassa. Nyt tavoite käytännössä toteutuu. Suomikin on nyt liittynyt näitä laskuja maksamaan, vaikka toki jo kauan ennen Nato-jäsenyyttä mm. F-35 hävittäjähankinnan myötä, suomalaiset veronmaksajat sidottiin amerikkalaisen aseteollisuuden voittojen maksajiksi. Marinin punavihreäksi sanottu hallitus kaksinkertaisti kaudellaan sotilasmenot noin kolmesta miljardista yli 6 miljardiin vuositasolla. Jos edes puolet tuosta vuosittaisesta kasvusta olisi sijoitettu tai kohdennettaisiin jatkossa sote-palveluihin, voitaisiin merkittävä osa niiden ongelmista korjata ja palvelujen saatavuus turvata.

Hyvät toverit,

Ulkopolitiikassa Suomea ei juuri nyt uhkaa mikään. Ei uhkaa, vaikka niin toistuvasti vihjataan, annetaan ymmärtää tai suorastaan pelotellaan. Uhkat ovat ennen kaikkea sisäpoliittisia ja ne liittyvät siihen pitkään jatkuneeseen uusliberaaliin talouspolitiikkaan, jota eri väliset hallitukset – myös Marinin hallitus – ovat toteuttaneet, ja jota Orpo tulee vielä tuntuvasti kiristämään, mikäli saa oikeistohallituksen muodostettua. Kysymyksessä on ankara talouskuripolitiikka, jossa pieni- ja keskituloiset maksavat. Korkeita energian, sähkön ja elintarvikkeiden hintoja ei juuri kompensoida saati säännellä. Työllisyyspolitiikassa käytetään keppiä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka lisää vastakkainasettelua ja johtaa sotilasmenojen kasvuun. Turvallisuusviranomaisten valtuuksia lisätään ihmisten oikeuksien kustannuksella.  

Vaikka Suomea ei ulkopolitiikassa juuri nyt mikään uhkaa, on ulko- ja turvallisuuspoliittinen asemamme kiistatta heikentynyt Nato-jäsenyyden ja keväällä 2022 toteutetun politiikan suunnanmuutoksen myötä. Kaikki uusi epävarmuus on itse aiheutettua, omin päätöksin synnytettyä. Suomen Nato-hakemuksesta ja sitten jäsenyydestä pantiin päättämään nyt jo väistynyt eduskunta, jonka laaja enemmistö oli 2019 vaaleissa ilmoittanut vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Käytännössä kansalta ei liittoutumattomuudesta luovuttaessa kysytty kantaa. Tämän mittaluokan ratkaisu olisi tullut alistaa kansanäänestykselle, jonka myötä todellinen kansalaiskeskustelu olisi saanut mahdollisuuden.

Suomi on osallistunut jo pitkään Yhdysvaltain maailmanpolitiikan tukemiseen myös sotilaallisesti.

Nato-Suomi joutuu entistä syvemmälle kansainvälisiin sotilaallisiin selkkauksiin. Afganistanin 2001 aloitettu ja 2021 päättynyt operaatio oli jo esimerkki siitä, millaisia tulevat operaatiot ovat. Suomen osuudesta tuohon sotaseikkailuun ei edelleenkään ole tehty kunnollista selvitystä. Esimerkiksi suomalaisten erikoisjoukkojen osuus Yhdysvaltain johdolla laadittuihin paikallisväestön likvidointilistoihin on selvittämättä. Vaikuttaa ilmeiseltä, että Suomi oli mukana kirjaamassa näille mustille listoille henkilöitä.

Hyvät toverit,

Tulevalla eduskuntakaudella, jo hyvin pian, tulee käsittelyyn Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälinen puolustussopimus. Yhdysvallat on näitä sopimuksia neuvottelemassa Pohjoismaiden kanssa. Norja on sellaisen jo solminut. Norjan mallin mukaisesti myös Suomen ja Yhdysvaltain välinen sopimus tulee pitämään sisällään sotilaallisen infrastruktuurimme ja joidenkin maa-alueiden luovuttamisen Yhdysvaltain armeijan käyttöön, myös raskaiden aseiden ennakkovarastointiin. Ruotsissa neuvotellaan sopimuksesta, jossa alueita mm. Tukholman ja Göteborgin lähistöltä luovutettaisiin Yhdysvaltain armeijan käyttöön. Pohjolaa ollaan militarisoimassa nyt kovalla vauhdilla. Kysymys kuuluukin: mitä varten, mihin kaikki tähtää?

Hyvät toverit,

Vasemmiston on nyt alkaneella eduskuntakaudella korjattava ja terävöitettävä linjaansa. Oppositiossa se onnistuu. On alettava kokoamaan ihmisiä leikkauspolitiikan vastaiseen rintamaan. On toimittavia myös rauhan puolesta Suomen militarisoimista vastaan. Tämä edellyttää kriittistä suhtautumista sotilasliitto Natoon ja Suomen jäsenyyteen siinä. Naton myötä Suomi on liitetty osaksi sotilasliiton ydinasepolitiikkaa. Vasemmiston on selvästi vaadittava paitsi Naton ydinasepolitiikasta vetäytymistä, myös Naton sotilastukikohtien ja vieraan vallan joukkojen Suomeen tulon estämistä. Kaikki nämä tekijät heikentävät toteutuessaan maamme turvallisuusasemaa ja kiristävät jännitteitä Itämeren piirissä ja Pohjolassa.

Kasvavan varustelun ja turvattomuuden vastapainoksi tarvitaan vasemmistoa, joka puolustaa ihmisten toimeentuloa, hyvinvointia ja rauhaa.

Hyvää vappua, toverit!

Puheenvuoro 1. toukokuuta 2023 Radio Robin Hoodin taajuudella 91,5 MHz Varsinais-Suomessa.

Vasemmistoliittoa kohtasi historiallisen raju vaalitappio. Tappion selittää ennen kaikkea hallituksessa tehty politiikka. Se tuli nyt maksuun. Tappio oli odotettu ja looginen seuraus pitempään jatkuneesta kehityksestä. Puolue on vieraantunut niiden ihmisten arjesta, joiden etuja ajamaan se on syntynyt.

Merkit romahduksesta olivat nähtävissä jo kuntavaaleissa 2021, kun neljännes Vasemmistoliiton valtuustopaikoista hävisi. Puolueeseen pettyneitä on sen jälkeen tullut yhä enemmän. Me toisenlaista politiikkaa vaatineet vasemmistoliiton edustajat kärsimme tietenkin eniten tästä kannatuskadosta. Puolueen politiikkaan pahimmin pettyneitä on ollut suhteessa eniten meidän kannattajissamme.

Esimerkiksi Varsinais-Suomen vaalipiirissä ylläpidetty haave kolmesta paikasta oli epärealistinen. Ei sillä, etteikö potentiaalisesti kannatusta olisi kolmeenkin paikkaan, mutta vaalipiirissä ja etenkin Turussa vuosia jatkunut omien mustamaalaus ja viime kuntavaalitappion jälkeen aloitettu kokoomusyhteistyö veivät eväät vaalimenestykseltä ja maakunnassa tuli useiden tuhansien äänten menetys.

Ennakoin hallituskauden ongelmat neljä vuotta sitten, mutta hallituspohjan uskottiin olevan niin hyvän, että siihen katsottiin viisaaksi osallistua. Ohjelmaan kirjattiin kyllä vasemmiston tavoitteille vastakkaisia asioita, kuten eläkeputken poisto ja tarpeeton ja kallis hävittäjähankinta, mutta muutamat hyvät tavoitteet ajoivat monien arvioissa edelle ja hallitukseen osallistuttiin. Hallituksen politiikka oli sitten aika lailla muuta kuin ohjelmassa luvattu. Niinhän tosiasiassa aina käy.

Taktinen äänestäminen on esitetty nyt tappion syyksi. Puolueen politiikkaa ei siis olla valmiita arvioimaan kriittisesti – vieläkään – mitä pidän huolestuttavana. Minusta tappion perussyy on pitkäaikainen vieraantuminen kannattajille tärkeistä asioista. Yhteys ihmisiin on menetetty. Siihen taas on johtanut kaiken ylittäväksi tavoitteeksi nostettu hallitusaseman tavoittelu, hinnasta välittämättä. Oppositiopolitiikkaa ei ole osattu tehdä. Kannattajista on kiinnostuttu vain sen verran, mikä on arvioitu tarvittavan ministeriaseman järjestymiseen kulloisellekin puoluejohdolle.


Apupuolueen identiteetti

Liityin Vasemmistoliittoon Siimeksen puheenjohtajakaudella 2003 Esko Seppäsen vetämän linjan innoittamana. Siimes tukijoineen yritti natottaa puoluetta jo silloin, mutta kohtasi kovan vastarinnan.

Siimes nosti kytkintä sdp:n petaamalle paikalle lääketeollisuuteen, kun oman puolueen kautta ei enää vihreälle oksalle päässyt kiepahtamaan. Tilalle valittu Korhonen oli asiallinen hahmo, mutta Lipposen kakkoshallituksen kuntaministerin oli vaikea saada oppositiopolitiikasta otetta. Vasemmistoliitto ei saanut terävyyttä oppositiopolitiikkaansa millään noina vuosina, vaikkei myöhemminkään. Eväät tähän oli oikeastaan syöty Lipposen hallituksiin ja niiden leikkauspolitiikkaan ja länsiliittoutumiseen tähdänneisiin ratkaisuihin osallistumisella.

Korhonen korvattiin 2009 eurovaalitappion ja ainoan paikan menetyksen jälkeen nopeasti varapuheenjohtaja Arhinmäellä. Ensimmäisenä vaihdosta vaati julkisuudessa tuolloin oma puolueosastoni turkulainen Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistys. Kirjoitin silloin Arhinmäkeä puheenjohtajaksi vaatineen julkilausumamme. Paavo oli profiloitunut ärhäkkänä uuden polven poliitikkona, olipa näkynyt monissa globalisaatiokriittisissä mielenosoituksissakin. Radikaalin maine hävisi nopeasti Kataisen kokoomushallituksen urheiluministerinä, mm. Hornetien hyökkäysohjusten ja historiallisen yhteisöveroalen myötä.

Arhinmäki pani alulle myös puolueessa sittemmin vahvistuneen puhdistusajattelun uuden aallon. Johdon kanssa eri mieltä olevat julistetaan pannaan ja tarvittaessa erotetaan. Se tappaa nopeasti älyllisen keskustelun. Arhinmäki vaati Kataisen hallituksen kaudella julkisuudessa mm. kansanedustaja Jyrki Yrttiahon erottamista puolueesta. Se olisi onnistunut vain erottamalla koko puolueosasto, joka sattui tuossa vaiheessa olemaan sama kuin Arhinmäkeä 2009 pj:ksi esitti. Se jäi sillä kertaa siihen, mutta vanha 70-80-luvun puoluekulttuuri oli tuotu takaisin.

Vasemmistoliiton oppositiopolitiikka on koko puolueen olemassaolon ajan jättänyt toivomisen varaa, sitä ei ole tehty tehokkaasti parlamentissa eikä sen paremmin kentälläkään. Pahinta kilpailijaa eli demareita ei ole haastettu, koska on varjeltu mahdollisuuksia osallistua aina seuraavaan hallitukseen. Ja hallitusasemaan vasemmisto ei 1990-2000-lukujen kannatusprosenteilla olisi noussut ilman sdp:n hyväksyntää. Demareille Vasemmistoliitto on kelvannut hallituksiin estämään kannatusvuotoa vasemmalle, estämään Vasemmistoliiton vahvistumista. Niin kävi nytkin, kun Marinin puolue lisäsi paikkalukuaan ja Vasemmistoliitto menetti lähes kolmanneksen. Demareiden peli ja vasemmiston rooli pelinappulana on tehnyt tilaa perussuomalaisten nousulle, joihin myös kannattajia vasemmistosta on siirtynyt.

Hakaniemen vasemmistoliittolaistaustaiset toimitsijat ovat vuosikaudet toimineet välittäjinä, kun apupuolueen asemaa on ylläpidetty. Nyt käydyissä vaaleissa samat toimijat pyrkivät varmistamaan, että esteitä Vasemmistoliiton osallistumiseen sinipunahallitukseen ei syntyisi. Eduskuntaryhmästä haluttiin tehdä hallitussopiva. Sinipunaahan on pedattu tosissaan ainakin parin vuoden ajan. Lähiviikot näyttävät, kävikö niin, että peli tuotti tappion, jonka myötä Vasemmistoliittoa ei tarvita enää edes demareiden roiskeläpäksi.


Taloudellinen tasa-arvo jäänyt taustalle

Perussyy vaalitappiolle on se, että Vasemmistoliitto on vieraantunut niistä ihmisistä, joiden asioita ja etuja puolueen tulisi ajaa. On etäännytty yhä kauemmas pieni- ja keskituloisten, työttömien, työntekijöiden ja eläkeläisten arjesta. Se on näkynyt esimerkiksi soteuudistuksen suitsuttamisena suurena voittona, vaikka ihmisten kokemus on palveluiden ja niihin pääsyn heikentyminen. Vieraantuminen näkyy siinäkin, kun kaikkein mieluimmin puhutaan moninaisista (sinänsä kannatettavista) tasa-arvotavoitteista, mutta historiallisessa hintakriisissäkin toimeentulon parantamiseen tähtäävä politiikka – taloudellinen tasa-arvo – on jäänyt aivan taustalle. Ote ja ymmärrys ovat kirvonneet toimeentulokysymyksistä jopa siinä määrin, että onnettomia etuuksien indeksikorotuksia yritettiin vielä vaalien allakin markkinoida kansalaisille muka jonain saavutuksena. Hinnathan nousivat paljon näitä korotuksia rajummin ja jokainen näki sen kyllä kukkarossaan. Myös onnettomat ja väärin kohdistuneet sähkötuet esiteltiin saavutuksina. Laskunmaksua ne eivät pienituloisilla auttaneet. Hallituksen heiveröiset toimet toimeentulon tukemiseksi veivät ilman muuta kannatusta myös vaaleissa.

Ja kun energiapoliittiseen keskusteluun osallistutaan tällaisessa tilanteessa ensisijassa vihreitä myötäilevästi, ei sekään kannatusta lisää. Ilmastopolitiikan kaksinaismoralismi tulisi nostaa esille. Suomen ja EU:n sotaan valmistautuva politiikka ja idänsuhteiden katkominen nimenomaan ovat lisänneet ja lisäävät ilmastohaitallisten energialähteiden käyttöä ja siten päästöjä. Myös kasvava asevarustelu lisää päästöjä. Sotilastoiminnan päästöjä ei kv-ilmastosopimuksissa edes huomioida, Yhdysvaltain tahdosta.

Työväenpuolueen maine kärsi kovan kolauksen myös hoitajien työtaistelun murtaneen pakkolain hyväksymisessä. Sotealan työvoimapulan perussyyt jäivät samalla ratkaisematta. Seuraukset tulevat näkymään palveluiden saatavuuden ja laadun heikentymisenä.


Nato-käännös – sotilasmenot soten edelle?

Etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa mentiin pahasti pieleen. Ja se näkyi vaalituloksessa ja vaalikentillä. Moni kansalainen tuli kiittämään toiminnastani hävittäjähankintoja sekä Nato-jäsenyyttä vastaan, mutta samalla sanoi, että ei hävittäjien ja Naton takia enää vasemmistoliittoa äänestä – ei siis edes näihin kriittisesti suhtautuneita ehdokkaita, koska puoluetta ei enää haluttu tukea mitenkään. Sama etääntyminen näkyi vaalikeskusteluissa jo aluevaaleissa. Peruskysymys kuuluu, onko sellainen politiikka vasemmistolaista, joka kaksinkertaistaa sotilasmenot 3 miljardista yli 6 miljardiin hallituskauden aikana ja samalla jättää hyvinvointialueiden rahoituksen 1,5-2 miljardia alijäämäiseksi?

Jos Vasemmistoliitto olisi pitänyt kiinni kriittisestä kannastaan sotilaalliseen liittoutumiseen keväällä 2022, olisi se voinut merkittävästi vaikuttaa suomalaiseen keskusteluun ja keskusteluilmapiiriin. Julkinen keskustelu Natosta ei olisi muodostunut niin yksipuoliseksi ja suorastaan psykoottisesti sotapolitiikkaa tukevaksi. Voi toki olla, että hallitusasema olisi menetetty, ainakin Marin olisi joutunut asian Vasemmistoliiton osalta ratkaisemaan. Tällaisen harkinnan eteen joutuminen olisi tehnyt hyvää varmasti Marinillekin, mutta ennen kaikkea vaikutus Suomen julkiseen keskusteluun olisi ollut tervehdyttävä. Puolueen linjan pitäminen tällaisessa aivan perusasiassa olisi myös parantanut vaalimenestystä, kun linjanmuutokseen pettyneet kannattajat olisi saatu pidettyä ja saatu uusiakin mukaan.


Eliitin politiikasta otettava irti

Eliitin politiikka on siis ottanut lähes täydellisen vallan Vasemmistoliitossa ja puolue on vieraantunut kannattajistaan. Kannatus on alkanut keskittyä yliopistokaupunkien melko hyväosaiseen koulutettuun väestöön. Kannatusrakenne alkaa olla lähellä vihreiden vastaavaa, etenkin jos tarkastellaan äänestämistä sukupuolen mukaan. Naisten osuus on huomattavan suuri. Näissä vaaleissa menetettiin myös ainoita vasemmistoedustajia maakuntien Suomesta.

Vieraantumista osoittaa sekin, että tappion hetkellä se pyritään kuittaamaan kevyellä heitolla ”pienistä eläimistä”. Kaiken huipuksi puoluetoimisto keksi teettää mielestään kai ”vitsikkäitä” t-paitoja tällä samalla teemalla. Paitojen hinnat tietenkin omalle porukalle sopivat, pienituloisten ulottumattomissa. Kukapa niitä puolue-eliitin ulkopuolella kehtaa edes käyttää. Onko vaalituloksen pohjalta nyt siis olennaisinta keskittyä omiin mielentiloihin? Eikö pitäisi korjata politiikkaa ja asettua kaikella jäljellä olevalla voimalla viimein puolustamaan toimeentuloa ja palveluita, joita nyt uhataan leikkauksilla.

Selitysten sarjaan lukeutuu myös hehkutus uusista jäsenistä. Totuus tässäkin asiassa on aikalailla muuta kuin on kerrottu: Vasemmistoliitto on parin vuoden aikana menettänyt miltei kolme tuhatta jäsentä. Iso osa heistä on 2010-luvun puolivälin jälkeen liittyneitä, jotka eivät jäsenmaksuja ole ilmeisesti lainkaan maksaneet ja siksi sääntöjen mukaan on katsottu eronneeksi. Toinen iso ryhmä eronneita ovat puolueen politiikkaan pettyneet: hävittäjät, nato-jäsenyys, hoitajien pakkolaki jne. Jäsenkadon vuoksi käynnistettiin viime syksynä jäsenhankintakampanja, joka onkin tuottanut uusia liittymisiä. Niitä nyt mainostetaan.

Vaalitappiota pedanneita erikoisuuksia on sekin, että puoluesihteeri piti vaihtaa vain vähän ennen vaaleja. Oikein mitään näkyvää syytä vaihdokselle ei ollut. Puolueen puheenjohtaja ja puoluesihteeri ovat nyt molemmat Turusta. Vaalipiirissä menetettiin useita tuhansia ääniä.

Miten Vasemmistoliiton käy nyt? Puoluejohto ei ole sulkenut pois hallitukseen osallistumista, vaikka ilman muuta pitäisi ja olisi pitänyt niin selkeästi heti vaalituloksen selvittyä tehdä. On keskityttävä puolueen uskottavuuden palauttamiseen, linjan muuttamiseen. Se vie useita vaalikausia, jotka on tehtävä työtä oppositiossa. Tämä on nyt syytä tunnustaa. Sen verran läheltä olen asioita seurannut, että pelkäänpä, että malttia tarvittavien askelten ottamiseen ei helposti löydy.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia tukijoitani siitä työstä jota puolueen uudistamiseksi ja uskottavuuden säilyttämiseksi olemme johdonmukaisesti tehneet. Tärkeää työtä vasemmistopolitiikan perusasioihin – työn, toimeentulon ja rauhan kysymyksiin – palaamiseksi teimme myös näissä vaaleissa. Se työ jatkuu. Vaikka tukiryhmän kova vaalityö ei tällä kertaa riittänyt eduskuntaan saakka, on varaedustajan asemasta hyvä osallistua keskusteluun puolueen tulevaisuudesta ja poliittisesta linjasta. Keskustelua tullaan tarvitsemaan aiempaa enemmän, sille on puolueen romahdusmaisen tappion jälkeen kova kysyntä. Miten pelastamme suomalaisen vasemmiston?

Kiitän äänestäjiäni luottamuksesta. Kutsuja puhumaan ja selostamaan Suomen ja eduskunnan eteen tulevia asioita olen jo saanut. Tunnen ”talon” metkut ja mielelläni niitä jatkossakin kansalaisille selvennän – turuilla ja toreilla. Tavataan! Linja pitää.


Teksti on julkaistu aiemmin Facebookissa.