Eriävä mielipide hallituksen talousarvioesitykseen 2025 (HE 109/2024vp)

Perustelut

Hallitus pyrkii sopeuttamaan julkista taloutta yhdeksän miljardin edestä. Tavoitteen mittakaava on liian suuri ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen ja velka-asteen. Hallituksen toimenpiteet ovat tavoitteen kanssa ristiriidassa. Sopeutuksen toteuttaminen taantuman olosuhteissa on julkisen velkaantumisen hillinnän kannalta tehotonta. Velka-aste todennäköisesti jopa kasvaa.

Hallitus lisää työttömyyttä ja heikentää kokonaiskysyntää

Työttömyys on kasvussa ja hallituksen politiikka pahentaa tilannetta. Hallitus kohdistaa hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion toimintoihin rahoitusleikkauksia, jotka yhdessä järjestöjen valtionavustusten leikkausten kanssa tulevat lisäämään työttömyyttä. Samanaikaisesti sosiaaliturvan, palveluiden ja koulutuksen leikkaukset sekä maksujen ja alv:n korotukset heikentävät pieni- ja keskituloisten toimeentuloa ja uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia. Vallitsevassa suhdannetilanteessa on todennäköistä, että uudelleentyöllistyminen vaikeutuu ja työttömyysjaksot pitkittyvät.

Toisin kuin hallitus pyrkii esittämään, työntekijöiden oikeuksien ja neuvotteluaseman sekä palkkojen ja työehtojen heikentäminen eivät ole ratkaisuja heikkoon talouskehitykseen. Ne päinvastoin heikentävät toimeentuloa ja lisäävät työmarkkinoiden epävarmuutta. Pieni- ja keskituloisten kulutuskysyntä vähenee toimeentulon suoran heikkenemisen ja epävarmuuden kasvun myötä. Kokonaiskysynnän heikentyminen lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta.

Julkista taloutta voisi myös sopeuttaa karsimalla taloudellisesti tehottomia verohuojennuksia ja yritystukia. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotushuojennuksen poisto toisi satoja miljoonia lisätuloja valtion budjettiin vuosittain.

Vientiin nojaavan mallin ongelmat korostuvat

Hallituksen kasvumalli nojaa pitkälti ulkomaiseen kysyntään ja vientiin, mikä tarjoaa hyvin epävarman tien kasvuun. Suomen tärkeimmän vientimaan Saksan talous on vaikeuksissa. Saksan vaikeudet heikentävät koko euroaluetta. Suomen asemasta erityisen heikon tekee se, että Venäjän kauppa on tyrehtynyt. Palkkavetoinen kokonaiskysyntään pohjautuva kasvumalli olisi varmempi tapa tukea Suomen talouden toipumista matalasuhdanteesta. Suomen talouskasvu on nojautunut palkkavetoiseen kysyntään suurimman osan sen historiasta toisen maailmansodan jälkeen Nokian huippuvuosia lukuun ottamatta.

Suuryritysten voitonjako korkealla tasolla, mutta investoinnit laahaavat

Helsingin pörssiin listattujen suurimipien yritysten osingonjako on pysynyt taantumasta huolimatta korkealla, jopa ennätyskorkealla tasolla. Vuonna 2023 60 suurimman listatun yhtiön jakamat osingot olivat ennätykselliset yli 14 miljardia euroa. Lähes samaan päädytään kuluvana vuonna. Suurimpia osingonjakajia ovat olleet pankit, missä korkea korkotaso luonnollisesti heijastuu. Kuitenkin myös teollisuuden ja palveluiden suuryhtiöt ovat jakaneet merkittäviä voittoja omistajilleen. Investointien kehitys sitä vastoin on ollut jo pitkään heikkoa.

Hallituksen politiikka pyrkii lisäämään voimakkaasti työvoiman tarjontaa. Samaa politiikkaa ovat eriasteisena toteuttaneet monet aiemmatkin hallitukset. Tarkoituksena on työehtojen heikentäminen ja yritysten työvoimakustannusten alentaminen. Seurauksena suurimpien yhtiöiden voitot ovat pysyneet korkealla tasolla. Raha ei kuitenkaan ole ohjautunut kansantalouden kasvua vahvistavasti kulutukseen tai investointeihin.

Valtion investointien tehokkuus ja valtiontukipolitiikan ehdollisuus takaavat työllisyyttä

Koordinoidulle ja valtion aktiiviselle roolille perustuvalle teollisuuspolitiikalle on tarve oikeudenmukaisen vihreän siirtymän varmistamisessa ja teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa. Valtio pystyy strategisella toiminnallaan tukemaan talouden ekologista rakennemuutosta ja korkean jalostusasteen teollista tuotantoa Suomessa. Suomen nykyisen politiikan ongelmista esimerkki on energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, joka ei ohjaudu riittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii pikemminkin suorana tuotantotukena pääasiassa ympäristöä kuormittaville suuryrityksille.

Hallituksen päätös rahoittaa investointiohjelmaansa valtion omaisuuden myynnillä on lyhytnäköinen. Omaisuuden myynti heikentää julkista taloutta vastaavalla tavalla kuin velan ottokin. Toisaalta hallituksen rahankäyttö investointiohjelman puitteissa on myös ristiriitaista: se esimerkiksi panostaa liikenneinfrastruktuuriin samanaikaisesti, kun väyläpidon perusrahoitusta leikataan. Olisi kustannustehokkaampaa panostaa perusrahoitukseen ja kohdentaa varoja olemassa olevan infrastruktuurin korjauksiin ennemmin kuin käyttää määräaikaista rahoitusta, josta merkittävä osa kohdistuu uuden infran suunnitteluun ja rakentamiseen. Uudisrakentaminen todennäköisesti myös ajoittuisi suhdannepoliittisesti tehottomammin kuin korjausrakentaminen.

Vaikka rahapolitiikan keveneminen piristää asuntomarkkinoita, olisi edelleen perusteltua tukea rakennusalan toipumista matalasuhdanteesta. Hallituksen päätös ajaa valtion asuntorahasto alas on juuri päinvastainen toimenpide kuin mitä nyt tarvittaisiin. Valtion asuntorahaston kautta voitaisiin panostaa kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.

Hallituksen uusi investointien verokannustin ja suora tuki eivät välttämättä synnytä aidosti uusia investointeja. Tukea saattaa päätyä sellaisiin investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa tuesta riippumatta. Erityisesti verotuen käytölle ei ole määritelty ylärajaa eli sen aiheuttamaa yhteisöveron tuoton laskua ei tässä vaiheessa vielä tiedetä. Verotuen käytölle on sen sijaan asetettu määräaika, jonka puitteissa on vaikea toimeenpanna aidosti uusia investointeja. Valtion tukipolitiikan suunnittelussa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota tukien ehdollisuuteen. Useat maat ovat sisällyttäneet tukiinsa ehtoja esimerkiksi koskien voitonjakoa, työntekijöiden oikeuksia ja työllisyyttä. 

TKI-rahoituksesta enemmän ja pysyvästi yliopistoille

Yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellista osuutta TKI-panostuksissa on kasvatettava. Huolimatta parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin linjauksesta, hallitus ei ole ohjannut T&K-rahoitusta yliopistojen pysyvän valtionrahoituksen kasvattamiseen.

Tuottavuuden kasvu ja innovaatiot vaativat TKI-panostusten lisäksi osaavaa työvoimaa. Työn tuottavuuden parantaminen Suomen kaltaisessa taloudessa edellyttää panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Puolustusmenojen voimakas lisääminen heikentää kasvua

Vuodelle 2025 puolustusministeriön pääluokka 27 ehdotetaan 6 527 000 000 euron määrärahaa. Se on 7,4 prosenttia koko valtion budjetista. Vuonna 2020 pääluokan menot olivat 3,173 miljardia euroa, 4,7 prosenttia budjetista. Pääluokan menot ovat kasvaneet todella nopeasti – yli kaksinkertaistuneet talousarvioissa 2020-2025. Vuotuinen menomääräraha on ensi vuodelle lähes 3,5 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 2020. Määrärahaa ovat nostaneet suuret hankintavaltuudet, kuten F-35 ja Laivue 2020, sekä Nato-jäsenyyteen valmistautuminen ja jäsenyydestä koituvat kustannukset. Ensi vuodelle F-35 hävittäjähankinnan määräraha on yli 1,8 miljardia euroa. Pelkät valuuttakurssien muutoksista ja indeksiehdoista aiheutuvat menot ovat tästä noin 300 miljoonaa. Tämä havainnollistaa, millaiselle hallitsemattomalle kasvu-uralle Suomen sotilasmenot on sysätty. Kysymys ei enää ole sotilaallisen maanpuolustuksen ja Suomen alueen puolustamisen vaatimista määrärahoista, vaan varautumisesta kansainvälisiin tehtäviin osana sotilasliitto Natoa ja Yhdysvaltain johtamaa liittokuntaa.

Sotilasmenojen hallitsematon kasvu heikentää julkista taloutta erittäin merkittävästi. Tällaisen menotason pysyvä ylläpitäminen ylittää valtiontalouden ja kansantalouden kantokyvyn. Käytännössä se tarkoittaisi jo nyt toteutettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden, sosiaaliturvan ja koulutuksen kovien leikkauksien jatkumista myös tulevina vuosina. Leikkaukset heikentävät kansalaisten hyvinvointia ja vaikuttavat myös tuottavuutta sekä kansantalouden kasvua heikentäen. Sotilasmenot syrjäyttävät julkisia menoja hyvinvointia ja tuottavuutta parantavista menokohteista valtiontaloudessa. Hallituksen tavoitteeksi asettama julkisen talouden sopeutus voitaisiin toteuttaa – sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset estää – sotilasmenojen kasvua hillitsemällä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän,

että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Arvoisa puhemies! Länsimaat ovat Ukrainan armeijan yleisesikunnan mukaan kouluttaneet jo yli sata tuhatta ukrainalaista sotilasta ulkomailla. EU:n puitteissa tapahtuvaan koulutukseen on toistaiseksi osallistunut noin 60 000 ukrainalaista sotilasta. Koulutustuki on siten ollut mittavaa.

Suomen tukemaan ukrainalaissotilaiden koulutustoimintaan on osallistunut jo yli 200 suomalaiskouluttajaa. Suomessa ei koulutusta eduskunnalle annetun selonteon mukaan anneta, vaikka tiedossa on, että ukrainalaista sotilashenkilökuntaa osallistuu myös Suomessa Suomen Ukrainalle antamien asejärjestelmien käytön ja huollon ylläpidon koulutukseen.

Suomi antaa tällä hetkellä Puolassa Ukrainan asevoimille koulutusta. Puolustusvoimat on jatkanut Suomen osallistumista koulutustuen antamiseen Ukrainan asevoimille myös Britanniassa.

Suomi on varautumassa myös siihen, että koulutusta annetaan Puolan ohella myös muissa operaatiossa toimivissa maissa.

Koulutusoperaatioon osallistuu tällä hetkellä 24 EU-jäsenmaata. Kolme jäsenmaata ei siis osallistu sotilaskoulutuksen antamiseen. Selonteko ei mainitse, mitkä maat eivät anna koulutusta. EU:n ulkopuolisista maista koulutukseen osallistuu Norja.

Lisäksi Suomi tukee Ukrainaa miinanraivauskoulutuksella Liettuassa. Suomi osallistuu myös F-16- lentokoulutuksen tukemiseen ilmavoimien ns. maalilennoilla Tanskassa. Ukrainalaisille on myös annettu materiaaliluovutusten yhteydessä – kuten jo aikaisemmin totesin – käyttäjä-, huolto- ja tyyppikoulutusta Suomessa.

Tänä vuonna 2024 koulutustuen kustannukset arvioidaan noin 17 miljoonaksi euroksi. Suomi on osallistunut tähän mennessä yhteensä noin 4 500 ukrainalaissotilaan koulutukseen.

Puhemies! Baltian maat ja Puola ovat jo pitempään vaatineet EU:ta aloittamaan sotilaskoulutuksen myös Ukrainassa, mutta päätöstä asiasta ei ole toistaiseksi tehty, koska enemmistö EU-maista on toistaiseksi katsonut sellaisen päätöksen voivan eskaloida Ukrainan sotaa.

Aikooko Suomi sallia jatkossa suomalaisten sotilaskouluttajien toiminnan Ukrainan alueella?

Mitä tarkoittaa  selonteossa mainittu toteamus, että Suomi varautuu myös siihen, että koulutustarpeista johtuen koulutusta annetaan Puolan ohella enenevässä määrin myös muissa ”operaation alla” toimivissa maissa.

Arvoisa ulkoministeri Valtonen! Onko kyse Ukrainan sisällä annettavasta koulutuksesta?

Puhemies! Suomi tukee Ukrainan asevoimia myös mittavalla materiaalituella ja on toimittanut Ukrainalle jo 25 aseapupakettia. Pakettien hinnaksi on tähän mennessä arvioitu yhteensä noin 2,3 miljardia euroa.

Suomi osallistuu ns. Ramsteinin ryhmän sotilaallista tukea koordinoivaan toimintaan. Tykistöammuksien hankintaan maailmanmarkkinoilta Suomi on antanut ns. Tsekin aloitteen tukemiseksi 30 miljoonaa euroa.

Puhemies! Tällä hallituskaudella Ukraina on myös Suomen suurin kehitysyhteistyön kumppanimaa. Suomen tuen Ukrainalle hallitus sanoo jatkuvan ”niin kauan kuin on tarpeen”.

Sodan alkamisesta lähtien Suomi on raportoinut ”kehitysyhteistyöksi” laskettavaa tukea Ukrainalle yhteensä noin 800 miljoonaa euroa, josta 550 miljoonaa euroa on kohdennettu tilapäistä suojelua tarvitsevien ukrainalaisten vastaanottoon.

Vuosina 2024 – 2028 Suomi kohdistaa Ukrainalle viralliseksi kehitysyhteistyöksi raportoitavaa tukea vähintään 290 miljoonaa euroa. Vuositasolla tuen määrä on 58 miljoonaa euroa, josta 38 miljoonaa euroa kohdistetaan kehitysyhteistyöhön ja 20 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun.

Puhemies! Toivoisin tarkempaa selvitystä siitä, lasketaanko osa Suomen Ukrainalle antamasta sotilaallisesta tuesta myös ”kehitysyhteistyöksi”? Selonteosta asia ei selviä. Pyytäisinkin ministeri Valtosta antamaan selvityksen, mihin kehitysyhteistyöhön Ukrainalle annetut varat on käytetty.


Puheenvuoro keskustelussa valtioneuvoston selonteosta Suomen osallistumisesta Ukrainan sotilaalliseen avustusoperaatioon (EUMAM), VNS5/2024vp.

”Hyvät ystävät ja toverit!

”Onnea ensinnäkin uudelle puheenjohtajalle. Täysi tuki puolueen ruorissa tänä tuulisena maailmanaikana.

”Toverit! Lokakuun 11. Suomi ja Yhdysvallat keskustelivat Washingtonissa yhteistyöstä Indopasifisen alueen turvallisuuteen liittyen. Suomi kytkettiin tapaamisella Yhdysvaltojen Kiina-politiikkaan Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä. Ratkaisu on merkittävä, mutta suomalainen media ei ole kirjoittanut siitä toistaiseksi riviäkään. Kysymyksiä olisi paljon. Missä on Suomen eduskunnan tiedonsaantioikeus, missä päätösvalta? Mihin tässä vielä joudutaan?

”Toverit! Itämeren rannoillakin tapahtuu. Yhdeksän miljardia leikkaa Orpon hallitus sosiaaliturvasta ja palveluista ja myy yhteistä omaisuutta – yhdeksän miljardia! Hallitus väittää tasapainottavansa taloutta ja vähentävänsä velkaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Leikkaukset heikentävät kotimaista kulutusta ja ostovoimaa, lisäävät työttömyyttä, vähentävät valtion verotuloja ja lisäävät velkaa.

”Mitä siten ovat Orpon todelliset tavoitteet?

”Orpon hallitus on EK:n hallitus. Sen tavoitteena on ensinnäkin vähentää isojen työnantajien kuluja ja lisätä omistajien voittoja. Se tapahtuu niin, että työvoiman hintaa, palkkoja ja työehtoja, painetaan alas työelämän oikeuksia heikentämällä.

”Toiseksi Orpon hallitus haluaa yksityistää hyvinvointialueiden palveluita. Se tapahtuu kovilla leikkauksilla julkisiin palveluihin. Kun julkinen palvelu heikentyy, ostetaan kallista yksityistä tilalle. Sotebisnes lihoo.

”Kolmanneksi Orpon hallituksen tarkoitus on lisätä sotilasmenoja. Suomen sotilasmenot ovat nousseet Rinteen-Marinin hallituksen ensimmäisestä budjetista noin 3 miljardista eurosta yli 6,5 miljardiin euroon – siis vuosittaiset sotilasmenot ovat kasvaneet 3,5 miljardia. Tämä raha ei ole Suomen alueen puolustamiseen, vaan seurausta sotilaallisesta liittoutumisesta. Pian rahaa levitellään Tyynellämerellä.

”Tämä raha, millä vuosittain on lihotettu sotilasbudjettia, riittäisi hyvinvointialueiden alijäämien kattamiseen ja leikkausten estämiseen sekä sosiaaliturvaleikkausten perumiseen. Rahaa olisi valtiolla siis kaikkeen tähän ihmisten arjelle välttämättömään, kun ne vain jaettaisiin oikein.

”Toverit! Vasemmistoliitto on uuden edessä. Pidän erittäin tärkeänä, että vasemmiston on jatkossa rauhanliikkeen etulinjassa – rahat militarismin sijaan ihmisten arkeen ja toimeentuloon! Kiitos!”

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 19.10.2024.

”Arvoisa puhemies! ”Ennuste Saksan taloudesta romahti”, kertoi muun muassa Helsingin Sanomat viime viikolla. Suomesta viedään runsaasti investointituotteita Saksaan ja muualle euroalueelle. Siksi uutinen oli Suomen taloudelle huono. Uutinen Saksan jyrkkenevästä alamäestä on surkea vientiteollisuuden työntekijöille, jotka ovat käymässä nyt palkkaneuvotteluihin. Teknologiateollisuuden sopimus päättyy marraskuun lopussa. 

”Palkkapaineet ovat työntekijäpuolella kovat. Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, ovat pudonneet historiallisen rajusti kahdessa vuodessa. Ostovoima putosi noin kuusi prosenttia kriisivuosina -22 ja -23, hinnat nousivat nopeammin kuin ansiot. Yhtä tuntuva pudotus koettiin tätä ennen 70-luvulla. 

”Esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelma ei ole pystynyt vastaamaan hintojen nousuun. Hyvinvointialueiden työvoimapulan ratkaiseminen edellyttäisi edelleen kunnollisia palkankorotuksia. Samalla hallituksenkin leikkauksilla aiheuttama rahoitusvaje on johtamassa kasvavaan uhkaan nykyisen palkkaohjelman irtisanomisesta työnantajan toimesta. Myös teollisuuden työntekijöiden ostovoima on pudonnut viime vuosina.

”Vaikka tänä vuonna keskipalkkojen arvioidaan hienoisesti nousevan, menee kuitenkin vuosia, ennen kuin palkat palautuvat edes kriisiä edeltäneelle tasolle. Arvonlisäveron korotus sekä useat muut elämisen kustannuksia lisäävät hallituksen toimet, kuten asiakasmaksut ja lääkekustannukset sekä tietenkin sosiaaliturvan isot leikkaukset, vaikuttavat ostovoimaa heikentävästi ensi vuonna. Vaikutus kokonaiskysyntään saattaa hidastaa talouden elpymistä, jopa aiheuttaa taantuman syvenemisen ja lisätä työttömyyttä. 

”Puhemies! Suomalaisten palkkakehitys on ollut 2010-luvun alusta alkaen erittäin heikkoa. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä palkkoja on pidetty alhaalla 2000-luvulla muun muassa raamisopimuksella, työllisyys- ja kasvusopimuksella ja kiky-sopimuksella. Keskitetyillä ratkaisuilla on pitkä historia, joka ulottuu ainakin sinne 60-luvulla alkaneeseen tulopolitiikkaan saakka. Monesti nämä sopimukset ovat tarkoittaneet nimenomaan työntekijäpuolen vaatimusten ja tavoitteiden hillitsemistä suurimpien vientiteollisuuden työnantajien eduksi, ja tätä linjaahan tässä hallitus nyt jatkaa, kuten ministeri Satonenkin on täällä tänään todistanut. 

”Jos ostovoiman pudotus on ollut historiallisen kova, ovat tietenkin palkkapaineetkin sellaiset. Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee työnantajan eduksi heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa niin sanotulla vientimallilla, joka tietenkin on paljolti vanhan kertausta. Viikunanlehtenä ”kansantalouden kokonaisetu” hallitus puuttuu nyt kuitenkin myös sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi. Kun vientialojen sopimustasoa ei sovittelija saisi ylittää, uhkaavat naisvaltaiset palvelualat jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaa. Tämä on selvää ja härskiä, mutta erityisen kieroa tässä on se, että hallitus luo asetelman, joka itse asiassa jarruttaa myös vientialojen palkkoja. Sehän tässä on hallituksen julkilausuttukin tavoite jälleen kerran, kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä nimenomaan hillitä vientialojen palkkakustannuksia. Tällä nyt sovittelijan asemaan esitettävällä muutoksella käy käytännössä niin, että hyvin tunnetut julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa ja lopputuloksena olisi palkka-ale kautta linjan. 

”Puhemies! Hallitus pyrkii turvaamaan isojen vientiteollisuuden yhtiöiden voitot taantumassakin. Siitä tässä hallituksen politiikassa on kyse. Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi taantumasta huolimatta osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia, tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon. 

”Puhemies! Kansantalouden ja suomalaisen yhteiskunnan etu ei ole se, että naisvaltaiset alat jäävät syvenevään palkkakuoppaan, eikä se, että kokonaiskysyntää heikennetään polkemalla palkkoja kautta linjan. Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden etu ei ole myöskään se, että investoimisen sijaan yhtiöitä tällä hetkellä tyhjennetään rahasta omistajien voitoksi. Siksi täysi epäluottamus hallitukselle. — Kiitos.”

Puheenvuoro palkkatasa-arvoa koskevassa välikysymyskeskustelussa (vientimalli).

Puhemies!

Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, putosi historiallisen rajusti vuosina 2022-2023. Yhtä tuntuva pudotus koettiin sitä ennen 70-luvulla. Esimerkiksi sote- ja kunta-alalle 2022 sovittu monivuotinen palkkaratkaisu ei ole pystynyt vastaamaan tähän reaaliansioiden pudotukseen. Paineet oikeutetuille palkankorotuksille siis edelleen kasvat niin julkisilla kuin yksityisilläkin aloilla.

Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee – työnantajan eduksi – heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa monella tavalla sosiaaliturvaleikkauksin ja työelämän oikeuksia purkaen.

Puhemies!

Nyt hallitus puuttuu työnantajan eduksi myös sopimisen vapauteen. Tämä ns. vientimallia koskeva lakiesitys asettaa sovittelijalle käytännössä velvollisuuden estää vientiliittojen sopimusratkaisuja korkeammat palkankorotukset muilla aloilla.

Sovittelijan kädet lailla sitomalla puututaan sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi.

Ennen kaikkea naisvaltaiset palvelualat uhkaavat tämän esityksen seurauksena jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaisivat.

Mutta – puhemies – väitän, että hallituksen malli toimisi kautta linjan palkkoja painaen – näin kävisi myös vientialoilla. Julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa. Vientiliittojen sopimukset eivät takavuosinakaan ole häävejä palkankorotuksia vientialoille taanneet. Ja Suomen vientiteollisuuden näkymät ovat nyt ehkä poikkeuksellisen heikot johtuen Saksan tilanteesta ja idänkaupan tyrehtymisestä.

Vaikka erilaiset elinkeinoelämän odotuksiin perustuvat kyselyt, kuten  Keskuskauppakamarin tänään julkistettu kysely, povaavat aikaa-ajoin parempaa, on talouden volyymilukuja ja volyymi-indeksejä tarkasteltaessa kuva toinen. Kun hintojen nousun vaikutus poistetaan ja katsotaan tuotannonalojen ja kaupan volyymia – tuotetun ja kiertävän tavaran – määriä, talouden kuva on heikko.

Puhemies!

Työntekijöille on jo pitkään tässä maassa ollut tarjolla – ”kilpailukyvyn” ja ”tuottavuuden” nimissä – hyvin, hyvin maltillisia yleiskorotuksia, käytännössä nollalinjaa, lomarahojen leikkauksia, ja muita heikennyksiä. Työnantaja on ollut saamapuolella. Ja valtio on ollut työnantajan apuna ennenkin. Esimerkiksi 2010-luvulla toteutetut työnantajien kela-maksun poisto, yritysten yhteisöveroale ja kiky-sopimuksen sotu-maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, ovat tuoneet työnantajille tähän päivään mennessä varmasti kymmenien miljardien hyödyn. Myös korona-ajan miljardien yritystuet ovat lihottaneet yrityksiä ja niiden omistajia. Nyt Orpon hallituksen työttömyysturvaleikkaukset vähentävät nekin etenkin isojen työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, hyöty satoja miljoonia.

Puhemies!

Kaikista näistä yhtiöiden saamista eduista huolimatta investointeja ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi – taantumasta huolimatta – osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia. Tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon.

Tämä omistajien voittojen taso on haluttu säilyttää ja se näyttää olevan Orpon hallitukselle EK:sta annettu keskeinen tehtävä. Juuri tätä tehtävää toteuttaa tämä ns. vientimalli- tai palkkakuoppalaki. Se on laki isojen työnantajien voittojen turvaamiseksi ja työntekijöiden palkkojen alentamiseksi.

Ei ole ainuttakaan syytä sitä hyväksyä, mutta – puhemies – lukuisia painavia perusteita on tämä lakiesitys hylätä!

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa ns. vientimallia koskevasta lakiesityksestä.

”Puhemies! Hallitus haluaa tällä esityksellä leikata leipomotyöntekijöiden palkkoja. Esitys koskee tuhansia työntekijöitä. Voimassaolevan leipomotyölain 5 § perusteella työntekijöillä on oikeus korotettuun palkkaan yötyön aikana. Korotus on kello 22:n ja 6:n välisenä aikana tehdystä työstä vähintään 100 prosenttia. Nyt hallitus haluaa kumota ja poistaa tämän oikeuden. Se merkitsee usean tuhannen leipomotyöntekijän palkkojen merkittävää alentamista. Palkkoja leikataan usealla tuhannella eurolla vuodessa. Keskimäärin leikkaus kolmivuorotyössä on 740-825 euroa/kk ja kaksivuorotyössä 230-690 euroa/kk. On myös tilanteita, joissa työntekijä on tehnyt puolet työajasta yötyötä ja hänen vuosipalkkansa voi leikkautua lähes 17 000 euroa. Jos yötyötä on ollut kolmannes, voi leikkaus olla noin 10 000 euroa vuodessa.

”Leipomoalalla työnantajalla on vahva kannustin teettää työ yöllä. Tuoreet leipomotuotteet halutaan myyntiin ja toimitukseen heti aamuksi. Nykyinen leipomotyölaki onkin säädetty juuri työntekijöiden suojelemiseksi yötyön terveyshaitoilta, jotka on tieteellisissä tutkimuksissa todettu huomattaviksi ja vakaviksi.

”Nykyisen leipomotyölain takaama 100 prosentin korvaus yötyöstä hillitsee osaltaan yötöiden teettämistä, mutta vähintäänkin takaa sen tekijälle kohtuullisen korvauksen terveydelle, perhe-elämälle ja muille sosiaalisille suhteille koituvien haittojen kompensoimiseksi.

”Tämän suojan hallitus nyt siis haluaa lopettaa. Perusteluksi esitetään varsin avoimesti työnantajan etua, palkkakustannusten pienentämistä. Paikallisen sopimisen edistämistä tai ns. vientimallia koskeviin esityksiin nähden Orpon ja Satosen linja on tässä esityksessä suoraan ja kaunistelematta nähtävillä: tarkoitus on leikata työntekijöiden palkkoja, jotta työnantaja hyötyisi. Se tuntuu olevan tämän hallituksen toimien perusidea.

”Leipomotyölain kumoaminen aiotaan saattaa voimaan todella nopeasti, jo 1.3. ensi vuonna. Kiire vielä lisää esityksen työntekijöille aiheuttamia haittoja. Ansiotason merkittävään putoamiseen on mahdoton valmistautua. Näinkö kiire hallituksella on palvella työnantajien lyhyen tähtäimen etua? Korostan, että esitys on todella hyvin lyhytnäköinen. Erittäin todennäköisesti näin raju palkkojen alennus tulee aiheuttamaan merkittäviä vaikeuksia ammattityövoiman saatavuudessa, etenkin yötöihin, mutta tietenkin koko alalle. Ja on huomattava, että työvoimapula alalla on jo nyt. Yhä useampi vaihtaa alaa, jos se vain on mahdollista. Herääkin kysymys, onko hallituksen todellinen tarkoitus avata leipomoala entistä laajemmin ulkomaiselle halpatyölle ja lähetetyille työntekijöille – heidän hyväksikäytölleen? Paikallisen sopimisen laajentamista ajava hallituksen esityshän antaa tähän uusia mahdollisuuksia. Pelkään että leipomotyölain 5 §:n kumoaminen on vasta alkua tämänkin alan työehtojen laajemmalle polkemiselle.

”Puhemies! Tämä laakiehdotus tulisi hylätä.”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Leipomotyölain 5 § kumoamisesta HE 100/2024vp

”Arvoisa puhemies! Meillä Turussa on iso telakka, joka työllistää tuhansia ihmisiä, puhutaan jopa 10 000 työpaikasta. Telakka ketjuttaa valtaosan töistään alihankintaketjuihin säästääkseen kustannuksia. Näissä alihankintaketjuissa epärehellisiäkin yrittäjiä riittää. Siellä käytetään ulkomaista halpatyötä ja hyödynnetään työntekijöiden aseman kulloisiakin heikkouksia. Tällä hallituksen esityksellä paikallisen sopimisen edistämisestä helpotetaan näiden yritysten toimintaa ja kilpailuasemaa telakan tai jonkin muun suuren tilaajayrityksen töistä kilpailtaessa. Tämä lienee aivan selvää. Esityksellä siis palkitaan työehtojen polkemisesta, heikennetään työntekijöiden suojelua, joka on keskeinen työlainsäädännön periaate. 

”Kun työministeri Satonen sanoo, että paikallista sopimista edistämällä on tarkoitus tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ei se pidä paikkaansa. Nimittäin rehelliset yrittäjät ajetaan entistä ahtaammalle, kun luodaan epärehellisille parempi mahdollisuus toimia. On vielä muistettava, että se suurin hyödynsaaja on aina se paljon alihankintaa käyttävä suuryhtiö — usein teollisuudessa tai rakennusalalla. Näiden suurten yhtiöiden eduksihan tämä esitys on tehty. Tämähän on EK:n esitys, [Ben Zyskowicz: Ihan totta!] mutta kärsijänä on tietenkin yksiselitteisesti työntekijä. Tässä voikin kysyä, onko hallituksen tarkoitus nostaa tällaisella esityksellään esimerkiksi tämä mainittu tappiota tekevä turkulainen saksalaistelakka plussalle tällä tavalla palkkoja dumppaamalla. Ainakaan työntekijöiden työehtoja, oikeuksia, työhyvinvointia, osaamista ja sitoutumista – tai sitä tuottavuutta – tällä esityksellä ei paranneta eikä lisätä myöskään työpaikkoja. 

”Arvoisa puhemies! Tosiasiassa paikallinen sopiminen on ollut jo pitkään työpaikkojen luottamushenkilöille kirosana. Käytännön neuvottelutilanteissa töiden vähentymisen, loppumisen tai muun työnantajan esittämän syyn uhalla työnantajaesityksiä paikallisten joustojen käytöstä on ollut tähänkin saakka vaikea, ellei mahdoton, vastustaa. Työntekijä on kuitenkin itsestäänselvästi se työsuhteen heikompi osapuoli. Se on syytä muistaa. 

”Nyt tämän lakiesityksen myötä työnantajan on jatkossa entistäkin helpompi sanella työpaikalla haluamansa ratkaisut. Jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saisi soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikallisen sopimisen joustoja ja sopia työlainsäädäntöä heikommin myös työnantajakohtaisilla sopimuksilla. Tähän saakka mahdollisuus on ollut vain valtakunnallisissa työehtosopimuksissa. Sopijapuolena paikallisesti on ollut luottamusmies. Nyt myös luottamusmiesjärjestelmä ohitetaan. Paikallinen sopimus voidaan jatkossa tehdä järjestäytymättömän luottamusvaltuutetun kanssa. 

”Arvoisa puhemies! Asiat eivät työelämässä läheskään aina mene lakien ja sopimusten mukaisesti. Esimerkiksi työntekijän puutteellinen kielitaito tai etenkin nuoren työntekijän kohdalla vielä vähäinen työelämätuntemus sekä ennen kaikkea työnantajan direktio-oikeus ja määräysvalta työpaikalla johtavat helposti siihen, että omia oikeuksia ei osata tai uskalleta puolustaa työntekijäpuolella – viime kädessä siis työpaikan menettämisen pelossa. Tämän esityksen perusteluissa todetaankin, ”vaikka paikallisista sopijaosapuolista ja muista menettelytavoista sovitaan työehtosopimuksissa, saatetaan näitä mahdollisuuksia silti käyttää väärin työpaikoilla. On mahdollista, että työelämässä esiintyy sellaisiakin väärinkäyttötilanteita, joissa työnantaja pyrkii vaikuttamaan henkilöstön edustajan valintaan tai henkilöstön mielipiteen muodostamiseen, mikäli työntekijöiden neuvotteluasema suhteessa työnantajaan on heikko”. Lakiesityksen perusteluissa todetaan edelleen: ”Paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajenemisen myötä voi myös tulla vaikeammaksi osoittaa, milloin työehtosopimusta on tosiasiassa rikottu työpaikalla ja milloin kyse on ollut työehtosopimuksen mukaisesta paikallisesta sopimisesta.” Nämä sitaatit ovat siis hallituksen esityksestä. Eli, kuten tässä edellinenkin puhuja hyvin totesi, nämä lakiesityksen ongelmat kyllä tunnustetaan, mutta niistä ei näköjään vain välitetä. On lisäksi hyvin tiedossa ja sekin on täällä aiemmin jo sanottu, että työehtojen ja lakien viranomaisvalvonta on jo nyt Suomessa kestämättömän heikkoa ja nyt tämän lakiesityksen myötä tehtävät sen kun vain lisääntyisivät. 

”Puhemies! Tämä lakiesitys oikeastaan suosii nimenomaan järjestäytymättömiä yrityksiä, koska se antaa niille nyt ennen vain valtakunnallisissa työehtosopimuksissa sallitun edun sopia lainsäädäntöä heikommin. Näin hallituksen esitys heikentää työehtosopimusten yleissitovuutta ja uhkaa jopa lopettaa sen joillain aloilla varsin nopeastikin. Näin yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuvat keskeiset oikeudet, kuten palkkojen yleiskorotukset, lomarahat, sairausajan palkat ja ilta- ja yölisät vaarantuisivat. Työehtosopimuksen kattavuuden heikentymisellä olisi merkittäviä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutuksia, kuten myös tässä esityksen perusteluissa on tuotu esille. Sitaatti: ”On olemassa riski siitä, että erityisesti naisvaltaisia palvelualoja putoaa pois yleissitovasta kentästä ja niistä tulee kokonaan järjestäytymättömiä, yksittäisiä työnantajakohtaisia työehtosopimuksia lukuun ottamatta. Tässä tapauksessa olisi olemassa riski siitä, että muutokset voivat johtaa työehtojen heikkenemiseen entisestään sellaisilla aloilla, joilla palkkataso on muutenkin keskimääräistä heikompi.” 

”Tämän esityksen myötä etenkin ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö tulee lisääntymään, ja se koskee paitsi näitä naisvaltaisia matalapalkka-aloja, myös teollisuuden ja rakennusalan työpaikkoja. Jatkossa esimerkiksi ulkomainen tai kotimainen järjestäytymätön yritys voi tehdä paikallisen sopimuksen yksittäisen lähetetyn työntekijän kanssa, joka toimii luottamusvaltuutettuna. Tällöin on ilmeinen riski työehtosopimusjoustoja hyväksikäyttävälle saneluratkaisulle. Kielitaidon tai työelämätuntemuksen [Puhemies: Aika!] puutteen sekä yleisesti yksittäisestä työnantajasta riippuvaisen heikon aseman hyödyntäminen näissä niin sanotuissa sopimistilanteissa on ilmeinen riski, kun nykyinen luottamusmiesjärjestelmä tulevaisuudessa ohitetaan. 

”Puhemies! Vielä lyhyesti loppuun: [Puhemies: Aika on kulunut!] Muistelen vuorineuvos Tauno Matomäen joskus sanoneen, että Suomessa on ahkerat työntekijät mutta laiska pääoma. Tämä hallituksen politiikka, muun muassa tämä lakiesitys, ilmiselvästi on sitä laiskan pääoman [Puhemies koputtaa] politiikkaa. Tarkoitus on vain polkea työehtoja. — Kiitos.  

Puheenvuoro lähetekeskustelussa paikallisen sopimisen edistämisestä HE 85/2024vp.

”Arvoisa puhemies! Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muuttunut perusteiltaan lähestulkoon täydellisesti sen jälkeen, kun Suomi hylkäsi sotilaallisen liittoutumattomuuden ja päätti liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi. Eduskunnalle kerrottiin silloin Nato-päätöstä perusteltaessa, ettei Suomeen sijoiteta Nato-maiden asevoimia. Puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta eivät nähneet ulkomaisten asevoimien sijoittamista Suomeen tarpeellisena, mutta nyt kaikki näyttää olevan toisin. Ensi vuoden alkupuolella Nato päättää puolustusministerikokouksessaan ulkomaisten joukkojen sijoittamisesta Suomeen. Tulossa on Maavoimien alaesikunta ulkomaisine upseereineen sekä niin sanottu eteen työnnetty Nato-prikaati, 4 000—5 000 ulkomaista sotilasta ja panssarikalustoa. Suomen osalta sitoumukset tähän annettiin presidentin ja hallituksen toimesta jo Naton Washingtonin kokouksen alla. Myös Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisen DCA-sopimuksen myötä Suomeen on nyt tulossa vähintään 15 Yhdysvaltain tukikohtaa, eli siis suomalaisille annettiin mielikuva ja samalla väärää tietoa siitä, että maahamme ei sijoitettaisi ulkomaisia joukkoja eikä tukikohtia.

”Arvoisa puhemies! Annettiin myös ymmärtää, että maahamme ei sijoiteta ydinaseita ja politiikkamme niiden suhteen voisi jatkua entisellään. Nyt käsittelyssä oleva ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko antaa monin kohdin tästäkin päinvastaisen kuvan. ”Naton pelote muodostuu tavanomaisista joukoista ja suorituskyvystä, ohjuspuolustuksesta ja ydinaseista sekä niitä täydentävistä liittokunnan avaruus- ja kyberkyvykkyyksistä”, toteaa selonteko. Seuraavassa lauseessa korostetaan mitä ilmeisimmin ydinaseisiin viitaten sitä, ettei Suomi ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita. Ydinasepelote on tämän selonteon mukaan pelotteen vahvin muoto ja siihen liittyvät suorituskyvyt ja toiminnot ovat osa Naton yhteistä pelotetta ja puolustusta. ”Suomi osallistuu aktiivisesti Naton ydinasepelotetta koskevan politiikan muotoilemiseen ja sen kehittämistä koskeviin päätöksiin”, selonteko toteaa. 

”Suomi vahvistaa selonteon mukaan myös omaa osaamistaan ydinasepelotteeseen liittyvissä kysymyksissä. Jo kesäkuussa suomalaiset Hornet-hävittäjät osallistuivat Yhdysvaltain asevoimien harjoitukseen Norjan rannikolla, jossa testattiin Yhdysvaltojen ydinpelotetta. Global Guardian -harjoitusten tarkoitus oli testata Yhdysvaltain ja sen liittolaisten johtamisjärjestelmiä ydinsodan aikana. Julkisuudessa on arvioitu suomalaishävittäjien tulevaisuudessa osallistuvan myös Eurooppaan sijoitettujen Yhdysvaltain ydinasetukikohtien suojaamiseen sekä myös mahdollisten ydinasekuljetusten suojaamiseen. 

”Puhemies! Kaikkein vakavin kysymys on tietenkin se, aiotaanko Suomen ydinenergialakia muuttaa siten, että ydinaseiden sijoittaminen Suomen alueelle tai vähintäänkin ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueen kautta sallittaisiin. Pääministeri Orpo on antanut ristiriitaisia lausuntoja siitä, aiotaanko ydinaseiden sijoitus tai kauttakulku hyväksyä ydinenergialakiin tehtävien muutosten yhteydessä. Puolustusministeri Häkkänen on puolestaan todennut, ettei ydinenergialain muutoksesta ole päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Presidentti Stubb, joka presidenttikampanjan aikana useampaan kertaan vaati ydinenergialain muuttamista vähintäänkin ydinaseiden kauttakulun sallimiseksi, ei ole nyt presidenttinä sanonut asiasta ainakaan julkisesti mitään. Muuten puhelias presidentti on tässä asiassa ollut mykkä. 

”Kysynkin hallitukselta ja paikalla olevalta ministeri Valtoselta, aikooko hallitus muuttaa ydinenergialakia siten, että ydinaseiden kauttakulku ja jopa sijoittaminen Suomeen on tulevaisuudessa mahdollista. Sen Orpon hallitus ainakin on suoraan kertonut ja sisällyttänyt myös tähän selontekoon, että Suomi ei liity ydinasekieltosopimukseen. Selonteon mukaan sopimus on vastakkainen Naton ydinpelotteelle, joka siis on selonteon mukaan tärkeä osa Suomen turvallisuusratkaisua. 

”Nato-sopimuksessa ja DCA-sopimuksessa ei kielletty ydinräjähteiden tuomista Suomen alueelle. Haluaisin tässä vielä toistaa sen, mitä vasemmistoliiton kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen Markus Mustajärvi totesi eriävässä mielipiteessään [Puhemies koputtaa] Nato-selontekoon toukokuussa 22: ”Vakuuttelut siitä, ettei Natolla ole mitään intressiä sijoittaa ydinaseita Suomen maaperälle, eivät sulje pois [Puhemies koputtaa] ydinaseiden sijoittamista Suomeen. Sen voi tehdä vain Suomen oma päätös.” Sellaista ei, arvoisa puhemies, tällä hetkellä ole olemassa. — Kiitos.”

Puheenvuoro keskustelussa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta, VNS3/2024vp.

Hyvät ystävät ja toverit,

Elinkeinoelämän Keskusliitto esitti alkuvuodesta erityistalousaluetta Itä-Suomeen. Esityksellä voi olla perusteensa, en ota siihen kantaa, mutta muistutan kuinka EK ja muut elinkeinoelämän järjestöt vielä reilu kaksi vuotta sitten intoilivat Suomen Nato-hakemuksesta ja ajoivat jäsenyyttä väittämällä Suomen maariskin sen myötä pienenevän. Lupailtiin investointeja. Nyt näyttää käyneen juuri päinvastoin, aivan kuten me Nato-jäsenyyttä arvostelleet ennakoimme. Tavaraliikenne, arkinen asiointi ja matkailu, kaikki yhteistyö itärajan yli on tyrehtynyt. Investointeja ei tehdä. Valtiontaloutta painavat yhä enemmän sotilas- ja turvallisuusmenot, jotka on sysätty rajuun kasvuun, yli kaksinkertaistettu lyhyessä ajassa. VTV arvioi Nato-jäsenyyden aiheuttavan tulevaisuudessa vielä jopa miljardiluokan lisämenot. Militarismiin palava raha ei ole tehokkaassa käytössä. Se on pois hyvinvoinnista, koulutuksesta, tutkimuksesta – siitä mikä voisi kansantaloutta kohentaa. Ensi vuodelle VM esittää 250 miljoonaa lisää aseisiin, kun muualta leikataan.

Suomesta on muodostunut pussinperä ja reunamarkkina-alue, jonka talousmaantieteeseen liittyvät etutekijät on ulkopolitiikan muutoksella käännetty rasitteiksi. Raskaimmin tästä kärsii itäinen Suomi – Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala. Pohjois-Karjalan yrittäjät arvioi vuoden vaihteessa yritysten Venäjä-kaupan menetykset alueella liikevaihdossa mitaten 130 miljoonaksi euroksi. Se on 1300 työpaikkaa. Etelä-Karjalassa pelkät palvelualan menetykset olivat jo vuoden vaiheessa 350 miljoonaa. Nyt rajasulku on heikentänyt tilannetta edelleen.

Kasvun sijaan on tullut lasku. Orpon hallitus maksattaa sen pieni ja keskituloisilla kansalaisilla. Hallitus on ensimmäisen vuotensa aikana vienyt läpi todella kovia leikkauksia sosiaaliturvaan ja palveluihin sekä työelämä oikeuksiin. Leikkaukset ovat jo romahduttaneet monen perheen arjen. Toimeentulotuen saajien määrän kasvu kiihtyi selvästi huhtikuussa, kun työttömyysturva lapsikorotusten leikkaus astui voimaan. Hallitus väittää toimien nostavan Suomen taantumasta, mutta tosiasiassa käy päinvastoin. Taantuma syvenee. Silti hallitus leikkaa vielä lisää, mm. työttömyysturvan porrastaminen vie syyskuun alusta viidenneksen työttömyystuesta, työssäoloehto tuplataan ja opiskelijoiden asumistuen heikennys uhkaa ajaa opiskelijoita syvemmälle köyhyyteen ja velkaan. Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaaminen enteilee monin paikoin katastrofia. Pitäisi olla selvää, että leikkaamisen on nyt loputtava. Tarvitaan työpaikkoja ja verotuloja eikä niitä Orpon toimilla synny. Työttömyys on kasvussa.

Orpon hallitus on työnantajien hallitus ja nimenomaan suurimpien Suomessa toimivien yhtiöiden omistajien etua palveleva hallitus. Leikkausten myötä työnantajien maksuosuus sosiaaliturvasta pienenee ja määräysvalta työelämässä vahvistuu. Yhtiöiden omistajille jää ehkä enemmän voittoja lyhyellä tähtäimellä, mutta samalla kaivetaan maata talouden tulevaisuudelta. Orpon toimilla heikennetään kuluttajien ostovoimaa, kotimaista kysyntää sekä työntekijöiden jaksamista, sitoutumista ja osaamista. Näin myös tuottavuus, jota puheissa halutaan parantaa heikkenee.

On muistettava, että tuottavuuslukuja heikentää Suomessa ennen kaikkea pitkään jatkunut vientimarkkinoiden supistuminen. Korkean jalostusasteen suomalaiset yritykset ovat menettäneet markkinoita ensin idässä ja pakotteiden kiristymisen vaikutuksesta yhä enemmän myös lännessä. Alemman jalostusarvon tuotteiden osuus tuotannosta on kasvanut. Tämä näkyy tuottavuuslukujen heikentymisenä.

Orpon hallituksen toimet sopivat huonosti siihenkin kansainväliseen kehitykseen, jossa valtioiden teollisuuspolitiikka ja omistajuus vahvistuvat, mm. ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja vihreän siirtymän vauhdittamiseksi. Orpon hallituksen suunta on täysin toinen – valtionyhtiöiden myynti, yhteisen omaisuuden myynti.

Hallitus kyllä valmistelee teollisuuspoliittista strategiaa ja Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmia. Toimia väläytellään tie- ja rataverkkoon, energiainfraan, yritysrahoitukseen. Jyrkällä talouskurilla ja äkkiväärällä ulkopolitiikalla Orpo on kuitenkin maalannut itsensä nurkkaan – pelimerkkejä ei näytä olevan, kuten Varman Risto Murto Suomen tilannetta luonnehti.

Suomen politiikka esim. itärajan suhteen on ollut huomattavasti tiukempi kuin vaikkapa Baltian maiden. Ohjatun maahantulon uhkaa on liioiteltu voimakkaasti poliittisista syistä. Toimissa on menty rajasulun ja ns. käännytyslain kaltaisiin äärimmäisyyksiin. Käännytyslakia ei olisi koskaan tietenkään pitänyt säätää. Mutta rajasulun osalta on keskustelussa sivuutettu täysin se, että konkreettisin ja laajin perus- ja ihmisoikeusloukkaus on toistaiseksi koskenut kymmeniä tuhansia Suomen kansalaisia, joilla on sukulais- tai muita arkisia yhteyksiä Venäjälle. Heidän oikeutensa lähteä ja palata maahan on itärajalla estetty.

Hyvät ystävät ja toverit,

Suomen maantieteellisestä asemasta johtuen hyvinvointi täällä on aina perustunut vakaudelle, asiallisille naapurisuhteille, ei vastakkainasettelulle. Nato-jäsenenäkin Suomen tulisi toimia vuoropuhelua ja diplomatiaa edistäen lähialueellaan ja maailmalla. Siihen eivät kuulu vieraan vallan sotilastukikohdat ja ydinaseet maamme alueella, eikä hiljainen saati konkreettinen, esimerkiksi asekaupassa ilmenevä, tuki Gazan kansanmurhaa toteuttavalle Israelille.

Vasemmisto on pian uuden edessä. Kiitokset Lille pitkästä pj-kaudesta ja tietenkin onnistuneesta oppositiopolitiikasta, joka siivitti vasemmiston upeaan eurovaalivoittoon. Toivottavasti myös voittoihin tulevissa vaaleissa.

Kun nyt astumme eteenpäin, itse toivon erityisesti, että vasemmisto muistaa jatkossakin rauhan asian ja vieläpä tiukentaa siitä otettaan.

Kiitos!

Puheenvuoro Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Joensuussa 22. – 23.8.2024