Perustuslakivaliokunta antoi 27.11. lausunnon toimeentulotuen leikkauksia koskevasta esityksestä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho jätti lausuntoon eriävän mielipiteen.
Hallitus ehdottaa toimeentulotukeen useita heikennyksiä: perustoimeentulotuen perusosan tason yleistä alentamista, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosaan sisältyvien terveydenhuoltomenojen rajoittamista, perustoimeentulotuella korvattavien asumismenojen määrittelyn muuttamista, 18 vuotta täyttäneiden 150 euron suojaosan poistamista sekä sanktioluonteisten leikkausten merkittävää kiristämistä.
– Etenkin toimeentulotuen perusosan tason alentaminen ja mahdollisuus tuen sanktioluonteiseen alentamiseen jopa puoleen vaarantavat perustuslaissa ehdottomaksi tarkoitetun oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, Yrttiaho sanoo.
Leikkaukset tarkoittavat toimeentulotuen nykytasosta, että yksin asuvan perusosa laskee 593,33 eurosta 575,75 euroon ja sitä voidaan leikata jopa 287,88 euroon.
Yrttiahon mielestä myös perustuslain turvaamien riittävien terveyspalveluiden toteutuminen vaarantuu esityksen rajatessa toimeentulotuessa huomioitavia lääkemenoja ja terveydenhoitoa.
– On kysyttävä, missä menee perustuslaissa jokaiselle turvatun viimesijaisen turvan ja ihmisarvoisen elämän raja, jos viimesijaistakin tukea voidaan sanktioluontoisesti leikata uuden lain myötä jopa puoleen, ja vieläpä vain etuuskäsittelijän harkinnalla ja vastuulla. Hallitus ja valitettavasti myös perustuslakivaliokunnan enemmistö sivuuttavat jälleen kerran kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja niiden valvontaelinten Suomelle antamat toistuvat huomiot perusturvan ja vähimmäisturvan tason riittämättömyydestä, Yrttiaho sanoo.
Yrttiahon mielestä toimeentulotuen heikennyksiä arvioitaessa on välttämätöntä huomioida myös tällä vaalikaudella jo toteutetut useat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat lisänneet muun muassa lapsiperheköyhyyttä. Merkittävä on myös samaan aikaan käsittelyssä oleva työttömyysturvaa koskeva hallituksen esitys, jolla niin ikään kiristetään sanktioita työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.
Soste ry:n laskelmien mukaan esitetyt leikkaukset lisäisivät pienituloisten määrää yhteensä noin 28 400 henkilöllä, joista lapsia on 8 500.
– Sosiaaliturvaleikkausten kokonaisuus aiheuttaa yhteisvaikutuksia, joita hallitus ei ole missään vaiheessa suostunut kunnolla arvioimaan tai ottamaan huomioon. Kymmenet tuhannet lapsiperheet on ajettu köyhyyteen, leipäjonot pitkittyvät ja asunnottomuus on kääntynyt kasvuun, Yrttiaho sanoo.
Eriävä mielipide Perustuslakivaliokunnan lausuntoon:
ERIÄVÄ MIELIPIDE 27.11.2025
Perustelut
Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kyse on ehdottomasta oikeudesta, jota ei voida rajoittaa. Säännös ei takaa oikeutta vain elämälle vaan ihmisarvoiselle elämälle välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Niin sanotun eksistenssiminimin käsitteen käyttäminen kyseisen oikeuden tulkinnassa on johtanut ihmisarvon merkityksen sivuuttamiseen ja säännöksen merkityksen supistumiseen ongelmallisella tavalla biologisen elämän jatkuvuuden turvaamiseen.
Sosiaalisten perusoikeuksien, kuten myös vastaavien ihmisoikeuksien, on myös määrä toimia valtion menojen kohdentamisen priorisointisääntöinä paitsi hyvinä myös huonoina aikoina. Jos menoja joudutaan leikkaamaan valtiontalouden tilan vuoksi, leikkausten tulisi ensisijaisesti kohdistua muihin kuin sosiaalisten perusoikeuksien toteutumista tarkoittaviin menoihin.
Ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan vaatimus edellyttää lisäksi, että perustuslain 19 §:n 1 momentin tulkinnassa otetaan huomioon sen keskeisenä esikuvana ollut Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 artikla soveltamiskäytäntöineen, joiden valossa on selvää, että biologisen elämän jatkuvuudeksi supistettu eksistenssiminimi ei kata perustuslain säännöksen takaamaa oikeutta. Suomella on myös velvollisuus ottaa vakavasti sosiaalisen peruskirjan noudattamista valvovan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean Suomelle antamat toistuvat huomautukset muun muassa peruskirjan 12 artiklan tarkoittaman vähimmäisturvan liian alhaisesta tasosta.
Hallitus ehdottaa toimeentulotukeen useita heikennyksiä: perustoimeentulotuen perusosan tason yleinen alentaminen, perustoimeentulotukeen vaikuttavien muiden kuin perusosaan sisältyvien terveydenhuoltomenojen rajoittaminen välttämättömiin menoihin, perustoimeentulotuella korvattavien asumismenojen määrittelyn muuttaminen ja sanktioluonteisten leikkausten merkittävä kiristäminen sekä 150 euron suojaosan poisto 18 vuotta täyttäneiltä.
Esitystä arvioitaessa on välttämätöntä huomioida myös tällä vaalikaudella jo toteutetut useat sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat lisänneet muun muassa lapsiperheköyhyyttä. Esityksen kannalta merkittävä on myös samaan aikaan käsittelyssä oleva hallituksen esitys HE 108/2025 vp, jolla niin ikään kiristetään sanktioita työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä.
Nyt käsiteltävä esitys on perustuslain 19 §:n 1 momentin lisäksi merkityksellinen muun muassa perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvattujen riittävien terveyspalveluiden kannalta rajatessaan toimeentulotuessa huomioitavia lääkemenoja ja terveydenhoitoa.
Erityisesti hallituksen esityksessä esitetty toimeentulotuen perusosan tason alentaminen ja mahdollisuus perusosan sanktioluonteiseen alentamiseen jopa 50 prosentilla periaatteessa määräämättömäksi ajaksi vaarantavat oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vastaavasti ehdotus vaarantaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamat minimivaatimukset tilanteessa, jossa Suomi on jo nykyisessä oikeustilassa saanut näiden sopimusten valvontaelimiltä toistuvia huomautuksia niin perusturvan kuin vähimmäisturvan tason riittämättömyydestä.
Vaikka perustuslain 19 §:n 1 momentissa ja toimeentulotuessa on kyse 19 §:n 2 momenttia toteuttaviin perusturvaetuuksiin nähden viimesijaisesta etuudesta, koskee 1 momentin viimesijainen turva jokaista. Perustuslain esitöiden mukaan asianomaisen perustuslain säännöksen mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ”on kaikilla” (HE 309/1993 vp, s. 69). Julkisen vallan perustuslain mukaisena velvollisuutena on varmistaa, että kukaan ei jää vaille siinä tarkoitettua välttämätöntä toimeentuloa. Henkilöllä voi olla elämäntilanteeseensa tai elämänhallintaansa liittyen hyvin erilaisia, myös perusteltuja syitä siihen, miksi hän ei ole hakenut ensisijaista sosiaaliturvaetuutta tai ilmoittunut määräajassa kokoaikatyötä hakevaksi työntekijäksi. Esimerkiksi elämänhallinnan ongelmat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että henkilö voitaisiin jättää perustuslain 19 §:n 1 momentin tarjoaman suojan ulkopuolelle.
Ehdottomana oikeutena turvatun ihmisarvoisen elämän turvan vaarantumattomuutta ei riitä varmistamaan myöskään ehdotuksen niin sanottu perälautasäännös, jonka mukaan perusosan alentaminen voidaan tehdä vain, jos alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Vaikka toimeentulotukeen viimesijaisena etuutena liittyy olennaisella tavalla myös viranomaisen harkintavaltaa, ei perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaisen ehdottoman oikeuden toteutumista voida merkittävällä tavalla jättää vain etuuskäsittelijän laajan harkintavallan ja vastuun varaan. Tällainen laaja harkintavalta toimeentulotuen alentamisessa on ongelmallinen myös perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 80 §:n 1 momentin mukaisen lailla säätämisen vaatimuksen näkökulmasta.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän, että 1. lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 27.11.2025
Johannes Yrttiaho (vas.)
Johannes Yrttiaho 