”Halukkaiden koalition” suunnitelma turvatakuista ei realistisella pohjalla

Hyvät ystävät ja toverit!

Perussuomalaisten äänestäjät tekevät paluuta vasemmiston teltoille. Sen on selvästi voinut havaita kesämarkkinoilla, joissa olen kiertänyt ihmisten kanssa juttelemassa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran saksilla toteutettu leikkaus- ja talouskuripolitiikka on ollut paha pettymys perussuomalaisten äänestäjille. Pääsyyllinen eli kokoomus on pelannut korttinsa taitavasti. Sen taustaryhmiä – isoja yhtiöitä ja niiden omistajia sekä muita suurituloisia – palveleva politiikka: työelämän oikeuksien ja sosiaalituvan heikennykset, palveluiden yksityistäminen, yhtiöiden ja suurituloisten veroalet ovat menneet eteenpäin. Kasvava poliittinen tyytymättömyys on maksatettu hallituskumppaneilla.

Orpon ja Purran politiikan vaikutukset Suomen julkiseen talouteen ja koko kansantalouteen ovat olleet negatiiviset. Työttömyys vain kasvaa, kun kulutuskysyntä leikkausten vuoksi hiipuu ja epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta kasvaa. Suomi velkaantuu vauhdilla.

Tiivistynyt liittolaisuus Yhdysvaltain kanssa ja Nato-jäsenyys on tarkoittanut Suomelle talouden matalasuhdanteen pitkittymistä. Taustalla on myös talousmaantiede. Lähialueen markkinat on suljettu ja toivo ripustettu valtameren takaiseen talouteen. Nyt Yhdysvallat kuitenkin korottaa tullimuurejaan vetääkseen eurooppalaisten yhtiöiden tuotannon omalle maaperälleen. Se sitoo Euroopan valtiot hyvin kalliiseen energiayhteistyöhön sekä vielä massiivisempiin asehankintoihin yhdysvaltalaisilta yhtiöiltä.

Nato-käännös on vaikuttanut tietenkin myös Suomen kv-asemaan heikentävästi. Kaikessa kuuluu nyt isännän eli USA:n ääni.

Traagista on, että epäsuositun oikeistohallituksen kannatusta pitää yllä enää tämä pelkoja, muukalaiskammoa ja militarismia lietsova sotaisa politiikka, joka viimeiset kolme vuotta on Suomessakin vallinnut. Surullisina esimerkkeinä Gazan kansanmurhan vähintäänkin hiljainen hyväksyminen ja asekauppa Israelin kanssa, ihmisoikeussopimusten ja perustuslain vastainen rajasulku, Ottawan sopimuksen irtisanominen, Yhdysvaltain asevoimille tukikohdat avaava DCA-sopimus sekä valtavat asehankinnat ja sotilasmenojen järjetön kasvattaminen. Myös ydinaseiden sallimista Suomessa harkitaan käynnissä olevan sotilasräjähdelain uudistamisen yhteydessä. Kaiken pohjalla on Nato-jäsenyys. Kesällä asetettu viiden prosentin puolustusmenotavoite voi tarkoittaa Suomelle 2035 mennessä jopa 20 miljardin sotilasbudjettia. Isku hyvinvointivaltion rakenteisiin on tällä vauhdilla murskaava, uhattuna ovat suomalaisten palvelut, turvaverkot, jopa eläkevarat ja eläkkeet.

Hyvät ystävät ja toverit!

Vielä viime syksynä rauhasta puhuminen oli Suomessa vaikeaa. Ei se helppoa ole ollut sen jälkeenkään. Washingtonin tapaamiset suurvaltojen välillä ovat kuitenkin varma merkki siitä, että rauhaa kohti nyt kuljetaan. Turvatakuiden tarpeesta kestävän rauhan saamiseksi Ukrainan ja Venäjän välille ollaan maailmalla yhtä mieltä. Turvatakuut oli kirjattuna jo Istanbulin rauhanneuvottelujen pöytäkirjaan maaliskuussa -22. Näistä neuvotteluista Suomessa on kerrottu kovin vähän. Rauha oli jo silloin lähellä, mutta Biden ja Johnson kaatoivat viime hetkellä Ukrainan ja Venäjän neuvottelijoiden saavuttaman yhteisymmärryksen. Nyt tilanne on Ukrainalle aivan olennaisesti heikompi kuin tuolloin.

Valkoisen talon porstuassa odottaneiden ns. halukkaiden koalition maiden suunnitelmat turvatakuista eivät vaikuta olevan realistisella pohjalla. Turvatakuut ja mahdolliset rauhanturvajoukot eivät todennäköisesti voi olla sodan osapuolia aseistaneiden ja siis sotaan osallisten maiden vastuulla. Ne tulisikin koota YK:n toimesta sellaisista jäsenmaista, joilla tätä rasitetta ei ole.

Alaskan keskustelut USA:n ja Venäjän välillä olivat paljon merkittävämmät kuin Suomessa on tahdottu myöntää. Jo pian saattaa koittaa aika, jolloin sotapropaganda vaihdetaan maailmalla sovittelevampaan puheeseen, uhoaminen ei olekaan enää muodissa ja sotavarustelun laskut alkavat näyttää mielettömiltä virheiltä.

Missä silloin on vasemmisto? Uskallammeko vahvistaa rauhan ja antimilitarismin linjaa politiikassamme? Uskon, että se on politiikkamme menestyksen ja kannatuksemme kasvattamisen ydinkysymys tulevaisuudessa.

Kiitos!