Puhemies!

Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, putosi historiallisen rajusti vuosina 2022-2023. Yhtä tuntuva pudotus koettiin sitä ennen 70-luvulla. Esimerkiksi sote- ja kunta-alalle 2022 sovittu monivuotinen palkkaratkaisu ei ole pystynyt vastaamaan tähän reaaliansioiden pudotukseen. Paineet oikeutetuille palkankorotuksille siis edelleen kasvat niin julkisilla kuin yksityisilläkin aloilla.

Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee – työnantajan eduksi – heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa monella tavalla sosiaaliturvaleikkauksin ja työelämän oikeuksia purkaen.

Puhemies!

Nyt hallitus puuttuu työnantajan eduksi myös sopimisen vapauteen. Tämä ns. vientimallia koskeva lakiesitys asettaa sovittelijalle käytännössä velvollisuuden estää vientiliittojen sopimusratkaisuja korkeammat palkankorotukset muilla aloilla.

Sovittelijan kädet lailla sitomalla puututaan sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi.

Ennen kaikkea naisvaltaiset palvelualat uhkaavat tämän esityksen seurauksena jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaisivat.

Mutta – puhemies – väitän, että hallituksen malli toimisi kautta linjan palkkoja painaen – näin kävisi myös vientialoilla. Julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa. Vientiliittojen sopimukset eivät takavuosinakaan ole häävejä palkankorotuksia vientialoille taanneet. Ja Suomen vientiteollisuuden näkymät ovat nyt ehkä poikkeuksellisen heikot johtuen Saksan tilanteesta ja idänkaupan tyrehtymisestä.

Vaikka erilaiset elinkeinoelämän odotuksiin perustuvat kyselyt, kuten  Keskuskauppakamarin tänään julkistettu kysely, povaavat aikaa-ajoin parempaa, on talouden volyymilukuja ja volyymi-indeksejä tarkasteltaessa kuva toinen. Kun hintojen nousun vaikutus poistetaan ja katsotaan tuotannonalojen ja kaupan volyymia – tuotetun ja kiertävän tavaran – määriä, talouden kuva on heikko.

Puhemies!

Työntekijöille on jo pitkään tässä maassa ollut tarjolla – ”kilpailukyvyn” ja ”tuottavuuden” nimissä – hyvin, hyvin maltillisia yleiskorotuksia, käytännössä nollalinjaa, lomarahojen leikkauksia, ja muita heikennyksiä. Työnantaja on ollut saamapuolella. Ja valtio on ollut työnantajan apuna ennenkin. Esimerkiksi 2010-luvulla toteutetut työnantajien kela-maksun poisto, yritysten yhteisöveroale ja kiky-sopimuksen sotu-maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, ovat tuoneet työnantajille tähän päivään mennessä varmasti kymmenien miljardien hyödyn. Myös korona-ajan miljardien yritystuet ovat lihottaneet yrityksiä ja niiden omistajia. Nyt Orpon hallituksen työttömyysturvaleikkaukset vähentävät nekin etenkin isojen työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, hyöty satoja miljoonia.

Puhemies!

Kaikista näistä yhtiöiden saamista eduista huolimatta investointeja ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi – taantumasta huolimatta – osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia. Tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon.

Tämä omistajien voittojen taso on haluttu säilyttää ja se näyttää olevan Orpon hallitukselle EK:sta annettu keskeinen tehtävä. Juuri tätä tehtävää toteuttaa tämä ns. vientimalli- tai palkkakuoppalaki. Se on laki isojen työnantajien voittojen turvaamiseksi ja työntekijöiden palkkojen alentamiseksi.

Ei ole ainuttakaan syytä sitä hyväksyä, mutta – puhemies – lukuisia painavia perusteita on tämä lakiesitys hylätä!

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa ns. vientimallia koskevasta lakiesityksestä.